Juhani Kuosmanen - Kristillinen kirjakauppa - aikashop.fi · 10 Jumalan näkymätön olemus, voima ja jumalisuus astuvat näkyväisiksi luomisteoissa ja luomakunnan ylläpidossa (Room.

JuhaniKuosmanenRaamatun opetuksia

© 1993, 2012 Juhani Kuosmanen ja Aikamedia OyKaikki oikeudet pidätetään.

ISBN 978-952-252-088-3, Alkuperäisteos ISBN 978-951-606-992-3

Graafinen suunnittelu ja taitto Aikamedia Oy / Marko SoiniSivunvalmistus Aikamedia Oy

Otavan Kirjapaino, Keuruu 2012

SISÄLLYS

Esipuhe....................................................................................................................7

JUMALAN OLEMASSAOLO ..................................................................................9

RAAMATTU .............................................................................................................15Raamatun jumalallinen luonne ..................................................................................16Raamatun kaanon .....................................................................................................23Raamatun sisältö ja tulkinta ......................................................................................27

RAAMATUN JUMALA ............................................................................................31Jumala on yksi ja kolmiyhteinen ..............................................................................33

IHMINEN (Antropologia) ......................................................................................43Luominen ja ihminen ennen lankeemusta .................................................................43Lankeemus ja ihminen lankeemuksen jälkeen ..........................................................46

JEESUS KRISTUS (Kristologia) ..........................................................................55Jeesuksen Kristuksen ennaltaolo ..............................................................................56Jeesuksen Kristuksen inkarnaatio .............................................................................58Jeesuksen Kristuksen kaksi luontoa .........................................................................60Jeesuksen Kristuksen elämä .....................................................................................62Jeesuksen Kristuksen kuolema, ylösnousemus ja korotus........................................65Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen merkitys .......................68

PELASTUS (Soteriologia) .....................................................................................73Valinta .......................................................................................................................75Kutsu ja kääntymys ..................................................................................................78Usko ..........................................................................................................................81Vanhurskauttaminen ..................................................................................................83Uudestisyntyminen ....................................................................................................90Pyhitys ......................................................................................................................94Lasten autuus ...........................................................................................................102

SEURAKUNTA (Ekklesiologia) .............................................................................105Seurakunta-käsite ja seurakunnan rakenne ..............................................................105Kaste .........................................................................................................................118Ehtoollinen .................................................................................................................127

PYHÄ HENKI (Pneumatologia) ............................................................................133Pyhän Hengen persoona ...........................................................................................133Pyhän Hengen työ .....................................................................................................134Pyhän Hengen kaste .................................................................................................138Armolahjat .................................................................................................................145Hengen hedelmä .......................................................................................................149

OPPI LOPUNAJOISTA (Eskatologia) ..................................................................151Henkilökohtainen eskatologia ....................................................................................151Yleinen eskatologia ...................................................................................................155Seurakunnan ylöstempaaminen eli Jeesuksen tulo noutamaan seurakuntaa ...........169Vihan aika eli suuri ahdistus .....................................................................................181Kristuksen tulo Öljymäelle, kansojen tuomio ja valtakunta .......................................185Viimeinen tuomio ja lopullinen tila ............................................................................187

LÄHTEET .................................................................................................................191

ESIPUHE

Tämän teoksen päämääränä ei ole antaa kaikenkattavaa, perin-pohjaista dogmaattista esitystä vaan luoda lyhyt ja keskitetty katsaus Raamatun ilmoittamiin perusoppeihin. En ole halunnut paisuttaa kirjan kokoa, jotta mahdollisimman moni opiskelun-haluinen voisi hankkia teoksen.

Kirja on tarkoitettu tietolähteeksi ja opiskelijan teokseksi. Sitä voi käyttää henkilökohtaisessa ja seurakunnallisessa raama-tunopiskelussa ja, jos mahdollista, myös raamattukursseilla ja -kouluissa.

Teos ei ole minkään herätysliikkeen uskontunnustus vaan henkilökohtainen tutkimus. Se on opetuskirja, niin kuin muut-kin, toisten kirjoittamat, samoja osa-alueita käsittelevät teokset ovat olleet. Tässä vain on koottu yhteen se, mikä on ollut ha-jallaan eri lähteissä. En pyri sanomaan lopullista sanaa, sillä Raamatun totuus on ehdoton, mutta käsityksemme totuudesta ovat suhteellisia, kuten Eino I. Manninen aikanaan opetti. Uusi tutkimus tuo varmasti paljon lisävaloa, mutta peruslinjan uskon olevan oikea, muutenhan en olisi työhön ryhtynyt.

Olen kiitollinen perheelleni ja ystävilleni, jotka ovat monin tavoin tukeneet työtäni. Kaikkien auttajien nimiä en voi luetel-la, mutta erityiskiitos Kai Antturille, Olavi Kokkoselle ja Valtter Luodolle, jotka ovat läpikäyneet pääosan teksteistä ja tehneet ar-vokkaita huomautuksia. Ennen kaikkea kiitän Jumalaa ja rukoi-len kirjalleni siunausta.

Porissa 27.7.1992 Juhani Kuosmanen

JUMALAN OLEMASSAOLO

Kaikella olevaisella täytyy olla alkuperä. Tämä alkuperä on Ikui-nen Olevainen, jota kutsumme Jumalaksi. Hänen olemassaolon-sa tiedämme hänen antamistaan ilmoituksista. Näitä ilmoituksia ovat yleinen ilmoitus luomakunnassa, pelastusteot historiassa ja Raamatun erityisilmoitus. Lisäksi Jumalan olemassaolosta to-distavat erityisilmoituksen mukaiset ihmisen henkilökohtaiset kokemukset.

Koska ihmisymmärrys on pääosiltaan rajoittunut aikaan, materiaan ja paikkaan, hän ei pelkän järkensä varassa pysty tyh-jentävästi ymmärtämään ajatonta ja rajatonta Jumalaa. Ei edes terävin filosofi pysty siihen (1. Kor. 2:11). Siksi olemassaolon tajuamiseen liittyy myös usko, jonka kautta saadaan Jumalan Henki todistamaan ja opettamaan. Ihminen voi torjua Jumalan ilmoitukset tai hän voi uskoa ne. Jumalan olemassaoloon us-kovalla ei siis kysymyksessä ole sokea usko vaan ymmärryksen avaava usko (Hebr. 11:3). Torjujalla sen sijaan on kysymyksessä tietoinen älyttömyys (Ps. 14:1).

Yleisestä ilmoituksesta päätteleminen

Yleinen ilmoitus on se tieto, minkä Jumala on antanut luoma-kuntansa välityksellä (Room. 1:19, Ps. 19:2–4). Jumala on tiet-tyyn määrään asti antautunut tunnettavaksi luonnossa (Room. 1:20) ja inhimillisessä hengenelämässä (Room. 2:14, 15).

10

Jumalan näkymätön olemus, voima ja jumalisuus astuvat näkyväisiksi luomisteoissa ja luomakunnan ylläpidossa (Room. 1:20, Kol. 1:16, 17). Näkyvä maailmankaikkeus ei ole voinut syn-tyä tyhjästä ja sattumalta. Myöskään ei ole mahdollista, että vain kerran olisivat olleet ne olosuhteet, joissa kehitys olisi voinut al-kaa itsestään. Ja vaikka niinkin olisi, voitaisiin kysyä, mikä ne olosuhteet synnytti. Täytyy olla Luoja.

Elämä ei ole voinut tulla absoluuttisesti kuolleesta, vaan täy-tyy olla elämänantaja. Kaikessa luomakunnassa on idea. Jopa yhdessä ainoassa ihmissolussa on geneettistä informaatiota koo-dimuodossa satojen paksujen kirjojen verran. Idean ja tiedon on täytynyt tulla ajattelevasta järjestäjästä.

Luomakunnassa ovat lait ja järjestys, vaikka aine itsessään pyrkii epäjärjestykseen. Täytyy olla lakien laatija, järjestäjä ja ylläpitäjä. Raamattu sanookin: ”Hänessä pysyy kaikki voimassa” (Kol. 1:17). Luonnon tasapaino puhuu Luojansa tasapainosta. Ju-malan näkymätön olemus todella näkyy luomakunnassa (Room. 1:20).

Ihmisen olemus puhuu Jumalasta. Ihminen on maapallolla ainut olento, joka pystyy sanallisesti ilmaisemaan itseään. Tämä ei ole mahdollista luonnollisen evoluution tietä. Täytyi olla Sana, joka antoi kyvyn ja opetti sanomaan.

Jokaisella ihmisolennolla on tarve palvoa korkeampaa. Tämä palvonta ei selity luonnonvoimilla. Niin kuin jano edellyttää juo-man olemassaoloa, ihmisen palvontatarve puhuu Palvottavasta.

Edelleen ihmisellä on järki, moraalitietoisuus, omatunto ja rakkaus. Nämä puhuvat alkujärjestä, alkumoraalista, alkuaukto-riteetistä ja alkurakkaudesta eli tunne-, tahto- ja hengenelämän alkulähteestä.

Yleisen ilmoituksen välityksellä saadaan tietoisuutta Jumalan olemassaolosta mutta ei opita tuntemaan Jumalaa (Ap. t. 17:23) eikä hänen valmistamaansa pelastusta. ”Ihminen on tehdessään

11

syntiä ja kapinoidessaan tosi Jumalaa vastaan vääristynyt ja hy-lännyt tämän tiedon Jumalasta ja palvoo Jumalan sijasta itseään ja epäjumalia” (Valen-Sendstad, Kristillinen dogmatiikka, s. 40; Gal. 4:8.) Oikeastaan epäjumalien kautta pakanat palvovat rii-vaajia (1. Kor. 10:19, 20).

Yleiseen ilmoitukseen, riivaajailmestyksiin tai pelkkiin ih-missielun oivalluksiin perustuvissa muissa uskonnoissa voi olla totuuden sirpaleita mutta niin vääristyneinä, että ne suorastaan estävät totuuden tuloa (Room. 1:21–23, Ef. 4:17–20, Jaak. 3:15). Syy siihen, ettei yleinen ilmoitus käytännössä johda Jumalan luo, ei ole ilmoituksessa vaan vastaanottajan torjumisessa tai vää-ristyneessä tulkinnassa. Kristillisellä pohjalla yleinen ilmoitus saattaa herättää Jumalan etsintää, mutta silloin ei olekaan enää kysymys pelkästä yleisestä ilmoituksesta.

Jumalan pelastusteot historiassa

Jumala ilmaisee itsensä yleisestikin kansojen historiassa, mutta erityisesti hänen ilmestymisensä pelastushistoriassa on ainutlaa-tuista. Tämän historian suurista teoista näkyvimmiksi nousevat Israelin lähtö Egyptistä lain antamisineen ja Jumalan ilmestymi-nen Jeesuksessa Kristuksessa.

Pelastushistoria alkaa tietysti jo ilmoituksesta Aadamille ja jatkuu mm. Aabrahamin kutsumisena, mutta yleismaailmalli-sesti todistuksellisessa mielessä Israelin vapautus Egyptistä, lain antaminen Siinailla ja johdatus Kaananin maahan ovat tämän historian alkupuolen huippukohta. Jumala teki pelastustekonsa Egyptissä miljoonien silmien edessä. Näistä teoista puhuttiin muinaisessa maailmassa laajalti (1. Moos. 2:9–11). Siinailla kan-sa näki Jumalan laskeutuvan tulen keskellä vuorelle (2. Moos. 19:16–20, 20:18, 19). Vaikka kansa ei nähnyt Jumalan muotoa (5.

12

Moos. 4:15), ihmiset havaitsivat suunnattoman yliluonnollisen ilmiön vuoren laella ja kuulivat Jumalan äänen.

Myöhemmin Mooses, Aaron, Naadab, Abihu ja 70 Israelin vanhinta näkivät Jumalan tarkemmin (2. Moos. 24:9–11). Lisäksi miljoonat israelilaiset näkivät pilven- ja tulipatsaan laskeutuvan ilmestysmajan ylle ja huomasivat Mooseksen kasvojen säteilevän yliluonnollisesti, kun hän palasi majasta (2. Moos. 34:34, 35). Näin Jumalan ilmestyminen Israelille ja hänen kansan johdatta-misensa ovat Jumalan suuria pelastushistoriallisia tekoja.

Jumalan tuleminen ihmiseksi Jeesuksessa (inkarnaatio), Jee-suksen elämä, ristinkuolema, ylösnousemus ja taivaaseen as-tuminen ovat Jumalan pelastustekojen suurin tapahtumasarja. Kristuksessa Jumala osoitti valtansa luonnonlakien (Luuk. 8:25, Joh. 6:19, 26) ja jopa kuoleman yli (Luuk. 8:53–55, Joh. 11:39–44).

Jeesuksen kuolleista herättäminen ja taivaaseen nostaminen olivat Jumalan voiman suurin ilmentymä (Ef. 1:19, 20). Kumpi-kin ovat historiallisia tosiasioita, sillä yli 500 ihmistä näki Jee-suksen ylösnousseena (1. Kor. 15:6) ja seurusteli hänen kanssaan (Ap.  t. 1:3), ja useat henkilöt kirjoittivat tapahtumat muistiin. Jeesuksen historiallinen ylösnousemus ja taivaaseen astuminen ovat Jumalan vakuuttavin pelastusteko historiassa. Tämä ja muut historialliset pelastusteot todistavat toimivan Jumalan olemassa-olon.

Ihmisten kokemus

Jumala on ilmestynyt monella tapaa yksityisille ihmisille ja jou-koille. Jopa häneen uskomattomalle ihmiselle Jumala on ilmes-tynyt unessa, näyssä jne. (1. Moos. 20:3–7, Job 33:14, 15, Dan. 2:28–30, 4:28, 29, 5:23–28).

13

Jumalaa palvelevien ihmisten kokemus vahvistaa jumalallisen ja elävän persoonan olemassaolon. Kun ihminen uskoo Jumalan erityisilmoituksen mukaan, hän saa uskonsa mukaisia kokemuk-sia. Ihminen voi kokea sisäisen muutoksen eli uudestisyntymi-sen ja vapautua Jumalan avulla voimista, joista ei muuten pääse irti. Hän voi kokea Pyhän Hengen konkreettisen täyteyden, yli-luonnollisten armolahjojen toimintaa, yliluonnollista johdatusta ja muuta apua.

Ihmisen kokemusten tulee olla Jumalan erityisen ilmoituksen mukaisia, sillä varsinaisesti Jumala ilmaisee itsensä kirjoitutta-massaan Sanassa.

RAAMATTU

Jumalan sanallista erityisilmoitusta kutsumme Raamatuksi. Tämä suomalainen nimi johtuu kreikkalaisesta sanasta gramma-ta, ’kirjoitukset’. Raamatussa Jumala ilmoittaa meille kirjallisesti pyhän tahtonsa ja pelastustekonsa.

Aluksi Jumala seurusteli luomansa ihmisen kanssa paratiisis-sa. Syntiinlankeemuksen jälkeen ihminen joutui eroon Jumalas-ta ja ihmiskunta kulki yhä kauemmas hänestä. Yksijumalainen alkuperä unohtui vähitellen, ja tilalle tuli monijumalaisuus ja epäjumalien palvonta. Niiden heimojen ja kansojen keskuuteen, joita eivät myöhemmin syntyneet suuret maailmanuskonnot ole ideologisoineet, jäi värittyneitä kertomuksia alkuperäisestä tilas-ta.

Rakkauden Jumala ei kuitenkaan voinut olla ilmoittamatta itseään langenneelle luodulleen. Hän halusi ilmoittaa ihmiselle pelastussuunnitelmansa ja valmistaa häntä pelastuksen vastaan-ottamiseen. Jumala alkoi ilmestyä valitsemilleen ihmisille. Hän ilmestyi mm. Nooalle ja Aabrahamille ja puhui heille. Ilmestys-tieto meni aluksi suullisena perimätietona tai uusiutuvina ilmes-tyksinä. Koska suullisessa perimätiedossa on suuri vääristymisen vaara, Jumala valitsi kirjallisen tien. Hän ilmestyi edelleen ihmi-sille mutta käski heidän kirjoittaa asiat muistiin (2. Moos. 17:14, 34:27 jne.). Näin syntyi kirjallinen ilmoitus.

16

Jumala valitsi ilmoituksen kansan. Ensin hän kutsui Aabra-hamin, jolle antoi suullisen lupauksen. Tämän lupauksen hän vahvisti Aabrahamin uskoville jälkeläisille. Vihdoin hän ilmoitti Moosekselle lisää ja kirjoitutti lain säädöksineen (Joh. 1:17) ja siihenastisen, sekä ilmestyksen että perimätiedon kautta saadun pyhän historian. Mooses sai myös tulevaisuuden lupaukset sekä esikuvina (Hebr. 10:1) että suoranaisina profetioina (Ap. t. 3:22).

Mooseksesta lähtien Israel oli kirjoitetun ilmoituksen kansaa (Room. 3:1, 2), jonka valituille jäsenille Jumala edelleen puhui ja kirjoitutti. Hän koulutti kansan tarkaksi kopioimaan Kirjoituk-sia, jotta ilmoitus säilyisi.

Juutalaisten Raamattu oli Vanha testamentti, jonka he jakoi-vat kolmeen osaan: laki, profeetat ja kirjoitukset. Jeesuksen aika-na ”Laki ja profeetat” (Luuk. 16:16, Ap. t. 24:14) tarkoitti koko Vanhaa testamenttia. Kristillisen ajanlaskun ensimmäisenä vuo-sisatana syntyivät Uuden testamentin kirjoitukset. Nämä yhdes-sä muodostavat Kirjoitukset eli Raamatun.

Raamatun jumalallinen luonne

Pyhien Kirjoitusten jumalallisen luonteen osoittavat Raamatun itseilmoitus omasta synnystään ja inspiraatiosta, Raamatun si-sältö, toteutuneet ennustukset, Jeesuksen todistus ja kristittyjen kokemus.

Raamatun syntytapa

Raamattu kutsuu itseään profeetallisiksi kirjoituksiksi (Room. 16:26) ja profeetalliseksi sanaksi (2. Piet. 1:19). Näitä ovat sekä Vanha että Uusi testamentti.

Koko Vanha testamentti annettiin profeettojen välityksel-lä (Room. 1:2). Lain kirjoittaja Mooses oli profeetta (5. Moos.

17

18:15, Ap. t. 7:37, 38). Varsinaisilla kirjaprofeetoilla oli lahjan li-säksi profeetan virka. Muilla kirjoittajilla oli muun viran ohella profeetan virka tai lahja. Niinpä Samuel oli tuomari ja profeetta (Ap. t. 13:20, 3:24), Daavid kuningas ja profeetta (Ap. t. 2:30) ja Daniel valtiomies ja profeetan lahjan omistaja. Näillä ja muilla Vanhan testamentin kirjoittajilla oli kyky olla yhteydessä Juma-laan. Näin Vanha testamentti syntyi profetian lahjan avulla.

Uuden testamentin kirjoittivat apostolit ja uuden liiton pro-feetat (Ef. 3:5). Nämä profeetat olivat apostolien läheisiä työto-vereita. Apostolit ja toiset Uuden testamentin kirjoittajat olivat tapahtumien silminnäkijöitä tai – kuten Luukas – tarkasti sil-minnäkijöiltä kyselleitä. Jos Vanha testamentti oli muistiinpa-no siitä, mitä Jumala ”oli puhunut isille profeettain kautta”, niin Uuden testamentin kirjoittajat panivat muistiin sen uuden, mitä Jumala puhui Pojan kautta (Hebr. 1:1, 2).

Toiset profeetat pystyivät tarkistamaan ja täydentämään edel-täjiensä tekstit. Niinpä luultavasti Joosua kirjoitti Mooseksen kir-jojen loppuluvun (5. Moos. 32:44 ja 34). Edelleen ilmeisesti Sa-muel ajankohtaisti muinaisen paikannimen Daaniksi (1. Moos. 14:14) ja kirjoitti Joosuan kirjan lopun, ja toiset puolestaan jat-koivat Samuelin jälkeen kirjoittamista (1. Sam. 25–). Näin tuli ”seitsenkertaisesti puhdistettua” ja selkeää Sanaa (Ps. 12:7).

Raamattu ei ole yhden miehen uninäkyyn (kuten Koraani), yhden miehen luentoihin ja filosofiaan (kuten buddhalaisuuden pyhät kirjat) tai ristiriitaiseen kansanperinteeseen (hinduismin pyhät kirjat) perustuva kirja, vaan kaikkiaan noin 40 miestä noin 1 500 vuoden aikana osallistui Raamatun 66 kirjan kirjoittami-seen. He olivat kaikki profeettoja, jotka pystyivät tarkistamaan toistensa tekstien jumalallisen luonteen. Näin Raamattu oli pro-feettojen kautta annettua Jumalan sanaa.

Tällainen kirjakokoelma on oikeastaan mahdollista siksi, että Raamatulla on varsinaisesti yksi kokoaja. 1. Piet. 1:11, 12 osoit-

18

taa, kuinka sekä Vanhan että Uuden testamentin toimitti Pyhä Henki ihmisten kautta, mutta tässä tulemme jo inspiraatiokysy-mykseen.

Raamatun inspiraatio

Paavali kirjoittaa: ”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta – –” (2. Tim. 3:16). Sanat ”Jumalan Hen-gen vaikutuksesta” ovat kreikaksi theopneustos, ’Jumalan hen-keyttämä’. Tästä on tullut latinan kautta meille sana inspiraatio.Jokainen kirjoitus on siis inspiroitu. Tässä ”jokainen kirjoitus” tarkoittaa edellisessä jakeessa mainittuja ”Pyhiä Kirjoituksia”, jotka Timoteus tunsi jo lapsuudestaan asti, eli koko Vanhaa tes-tamenttia. Koko Vanha testamentti on ”Jumalan sisäänhenkeä-mä” (lat. inspirare, ’puhaltaa sisään’) eli inspiroitu.

Miten inspiraatio on käsitettävä? Puhutaan sana-, asia- ja henkilöinspiraatiosta. Erikseen ovat tietysti ne, jotka eivät usko Raamattua lainkaan jumalalliseksi kirjaksi. Sanainspiraatio tar-koittaa, että kirjoittajille annettiin asia ja sanat. Asiainspiraatio merkitsee, että Jumala antoi ilmestyksen tai ajatukset mutta ih-miset kirjoittivat asiat omin sanoin. Näin asiainspiraatio voi si-sältää luonnontieteellisiä virheitä, mutta varsinainen sanoma on jumalallista ja erehtymätöntä. Henkilöinspiraatio on sitä, että henkilö oli yleensä toiminnassaan Jumalan Hengen vaikutuksen alainen ja saattoi siksi kirjoittaa jumalallisia totuuksia. Löytääk-semme totuuden meidän on katsottava, mitä Raamattu itse opet-taa inspiraatiosta ja siitä, kuinka tarkaksi se on käsitettävä.

Heti aluksi on myönnettävä, että tuskin voimme täysin kä-sittää inspiraation suurta salaisuutta. Raamatun oma ilmoitus synnystään on kuitenkin hyvin uskottava. 2. Piet. 1:21 liittyy inspiraatiokysymykseen. Ensiksikin tekstin mukaan inspiraatio kuuluu koko Raamattuun: ”ettei yksikään Raamatun profetia” ja

19

”ei koskaan ole mitään profetiaa” (2. Piet. 1:20, 21). Luonnollises-ti myös viimeksi mainittu tarkoittaa Raamatun profetiaa. Toisek-si käy ilmi koko Raamatun alkulähde: ei ihmistahto vaan Jumala (jae 21). Raamattu ei siis ole kunkin ajan uskonnollisia käsityksiä tai uskontofilosofiaa vaan Jumalan ilmoitusta.

Kolmanneksi korostetaan Pyhän Hengen osuutta: ”saivat Ju-malalta” ja ”Pyhän Hengen johtamina – – ovat puhuneet”. Koska nämä puheet ovat Raamatun kirjoitettuna profetiana, ne on Py-hän Hengen johtamina kirjoitettu ja selitetty. Raamattu on Juma-lan tahdosta syntynyttä Jumalan puhetta. Pyhä Henki johti sen saamisessa (ilmestykset ja muu innoitus), puhumisessa (monet kohdat ovat profeettojen muistiin merkittyjä puheita), selittä-misessä (esim. pyhän historian valinta ja tulkinta: mitä otettiin mukaan lähteistä, mm. Israelin kuningasten aikakirjoista) ja kir-joittamisessa.

Vanhan testamentin profeetat olivat Jumalan Hengen puhe-torvia. Tätä kuvaavat sellaiset sanonnat kuin ”Pyhä Henki on Daavidin suun kautta edeltä puhunut” (Ap. t. 1:16) ja muut vas-taavat (Ap.  t. 4:25, Matt. 1:22, 2:5 ja Luuk. 1:70). Room. 3:2:n mukaan profeettojen kautta tullut sana oli Jumalan puhetta. 1. Piet. 1:11, 12 rinnastaa Pyhän Hengen toiminnan vanhan ja uu-den liiton ilmoituksessa samanarvoiseksi ilmauksilla ”Heille il-moitettiin” ja ”teille julistettu”. Kummankin suoritti Kristuksen Henki eli Pyhä Henki.

Sekä Vanha että Uusi testamentti ovat Pyhän Hengen puhetta eli Jumalan ilmoitusta. Näin kummallakin on pyhä historia luo-misesta alkaen Uuden testamentin loppuun saakka – olkoon se ilmoitettua, kuten luominen, muista lähteistä seulottua, kuten Mooseksella joskus (4. Moos. 21:14) tai Kuningasten tai Aika-kirjojen kirjoittajilla (1. Aik. 29:29), tai tarkkaan tutkittua, kuten Luukkaalla (Luuk. 1:3). Jumalan Henki ilmoitti sekä johti seu-lonnassa ja tutkimuksessa. Pyhän Hengen vaikutusta ovat myös

20

ennustukset, opetukset, lupaukset, varoitukset, ajan käsitysten käyttö ja jopa näennäiset ristiriidatkin.

Miten tarkasti Pyhän Hengen johdatus on käsitettävä? Paavali sanoo 1. Kor. 2:13:ssa, kuinka apostolit puhuivat Hengen opet-tamilla sanoilla. Tämä periaate koskee koko Raamattua. Pyhä Henki ei vain antanut asiaa vaan johti myös sanavalinnoissa. Tämä ei kuitenkaan merkitse mekaanista sanelua.

Sanainspiraatio näkyy monissa Uuden testamentin kohdissa. Jeesus viittaa siihen, kuinka tarkasti laki toteutuu (Matt. 5:18). Jeesus todistaa fariseuksille jumaluutensa vedoten Psalmissa 110 olevaan kahteen sanaan, ”minun Herralleni” (Matt. 22:43–44). Edelleen Jeesus viittaa Joh. 10:35:n mukaan yhteen Psalmin sa-naan ilmoittaessaan: ”Raamattu ei voi tyhjiin raueta”. Ei edes yksi sana voi raueta tyhjiin. Paavali perustaa koko uuden liiton lupauksen nominin yksikkömuodolle lainatessaan Vanhaa testa-menttia: ”Hän ei sano: ’Ja siemenille’, ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: ’Ja sinun siemenellesi’, joka on Kristus” (Gal. 3:16). Jumala oli valinnut tämän ilmauksen. ”Kirjoitusta, jota täs-sä sanotaan inspiroiduksi, eivät muodosta asiat eivätkä henkilöt, vaan kirjoitetut sanat” (Pieper, Kristillinen dogmatiikka, s. 75).

Inspiraatiota vastaan on esitetty seuraavia väitteitä: 1. Säilyneiden jäljennösten erilaisuus. Lukutapojen erilaisuus,

kirjoitusvirheet, huomaamattomuudet ja luulotellut parannuk-set eivät kuitenkaan todista sanainspiraatiota vastaan, sillä eivät kopioijat ja myöhemmin eri kielille kääntäjät olleet inspiroituja vaan ainoastaan alkuperäistekstien kirjoittajat. Jumalan valin-nasta johtuen meillä on ihmeen hyvin säilynyt käsikirjoitusten kokoelma. Tekstikriitikkojen ja kääntäjien tehtävä on pyrkiä mahdollisimman lähelle alkuperäistä ilmaisua ja saada se sano-tuksi hyvällä nykykielellä.

2. Eri kirjoittajien tyyli. Koska Raamatun itseilmoituksen pe-rusteella hylkäämme mekanismin inspiraatiossa, tyylin erilai-