Itä-Suomen ylipisto Oikeustieteiden laitos Pro gradu ... › pub › urn_nbn_fi_uef-20190343 › urn_nbn_… · Pesänhoitajan rooli talousrikosten selvittämisessä Itä-Suomen

Pesänhoitajan rooli talousrikosten selvittämisessä

Itä-Suomen ylipisto

Oikeustieteiden laitos

Pro gradu -tutkielma

13.3.2019

Tekijä: Meri Nurro 207244

Ohjaajat: Matti Tolvanen ja Heikki Kallio

II

Tiivistelmä ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Tiedekunta Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Yksikkö Oikeustieteiden laitos

Tekijä Meri Ilona Nurro

Työn nimi Pesänhoitajan rooli talousrikosten selvittämisessä

Pääaine Prosessioikeus

Työn laji Pro gradu -tutkielma

Aika 13.3.2019

Sivuja XI–75

Tiivistelmä Konkurssimenettelyn tarkoituksena on velkojien perintäintressin toteuttamisen lisäksi valvoa ja selvittää konkursseissa ilmeneviä epäselvyyksiä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mikä on pesänhoitajan rooli konkurssimenettelyn yhteydessä ilmenevien rikosten selvittämisessä ja miten se konkretisoituu pesänselvityksen käytännöissä. Tutkimuskysymykseen haetaan vastas-ta listaamalla pesänhoitajan lainmukaiset tehtävät ja selvittämällä mihin niistä voi katsoa sisäl-tyvän talousrikosten selvittämiseen liittyviä ulottuvuuksia. Pesänhoitajan roolia talousrikosten selvittämisessä pohditaan myös suhteessa pesänhoitajan muihin velvollisuuksiin sekä pesän-hoitajan käytössä oleviin selvityskeinoihin ja toimintavaihtoehtoihin. Tutkielmassa asemoidaan pesänhoitaja talousrikostutkinnan torjuntaketjuun, missä korostuu yhteistyö viranomaisten kanssa. Asiantuntijahaastattelun avulla on lisäksi kartoitettu pesänhoitajan roolia talousrikosten selvittämisessä käytännön kokemusten valossa. Konkurssilaissa ei rikosilmoituksentekovelvollisuuden lisäksi ole nimenomaisesti kirjattu pe-sänhoitajan velvollisuutta talousrikosten selvittämiseen. Sen sijaan sen voi konkurssilain esi-töiden, konkurssiasiamiehen suositusten ja oikeuskirjallisuuden valossa nähdä kuuluvan pesän selvittämiseen. Hoitaessaan lainmukaisia selvitystehtäviään, kuten laatiessaan pesäluetteloa ja velallisselvitystä, pesänhoitaja havaitsee helposti velallisen rikoksiin viittaavat toimet. Tällöin pesänhoitajalla on hyvät edellytykset edesauttaa osaltaan niiden selvittämistä, vaikka varsinai-nen selvitystyö kuuluukin esitutkintaviranomaisille. Havaitessaan epäselvyyksiä pesänhoitaja voi edellytysten täyttyessä teettää velallisen tilien ja toiminnan erityistarkastuksen, olla yhtey-dessä poliisiin varhaisen yhteistyön käynnistämiseksi, tehdä rikosilmoituksen, esittää julkissel-vitykseen siirtymistä sekä pyytää poliisilta liiketoimintakiellon edellytysten tutkintaa. Rikos-prosessin vaihtoehtona pesänhoitajalla on lievemmissä epäselvyyksissä myös siviilioikeudelli-sia ratkaisukeinoja, joista keskeisin on takaisinsaantikanne. Tutkimuksen lopputulos on se, että pesänhoitajan rooli konkurssimenettelyn yhteydessä ilmi tulevien talousrikosten selvittämises-sä on erittäin keskeinen, mutta heiltä ei voi vaatia liikaa selvitystyötä.

Avainsanat Pesänhoitaja, konkurssi, talousrikos, esitutkinta, erityistarkastus

III

SISÄLLYS LÄHDELUETTELO ............................................................................................................ V

LIITTEET ............................................................................................................................. X

LYHENNELUETTELO ...................................................................................................... XI

1 JOHDANTO ....................................................................................................................... 1

1.1 Tutkimuskysymykset ja tutkimusongelman taustoitus .......................................... 1

1.2. Tutkimusmetodit ................................................................................................... 3

1.2.1 Lainopillinen tutkimus ............................................................................... 3

1.2.2 Empiirinen tutkimus: Asiantuntijahaastattelu ............................................ 4

1.3 Tutkielman rajaus ja rakenne ................................................................................. 8

2 TALOUSRIKOSTUTKINTA .......................................................................................... 10

2.1 Talousrikokset ...................................................................................................... 10

2.2 Talousrikostutkinta ............................................................................................... 13

3 PESÄNHOITAJAN TEHTÄVÄT ................................................................................... 17

3.1. Oikeuslähteet ....................................................................................................... 17

3.2 Konkurssimenettely .............................................................................................. 18

3.3 Pesänhoitajan tehtävät .......................................................................................... 21

3.2.1 Pesän selvittäminen ................................................................................. 21

3.2.2 Valvonnat, jakoluettelo ja tilitys .............................................................. 24

3.2.3 Pesänhoitajan toiminnan valvonta ........................................................... 26

4 PESÄNHOITAJA TALOUSRIKOSTEN SELVITTÄJÄNÄ .......................................... 28

4.1 Pesänhoitajan velvollisuus tehdä rikosilmoitus ................................................... 28

4.1.1 Säännöksen perustelut ............................................................................. 29

4.1.2 Pesänhoitajan harkintavalta ..................................................................... 31

4.2 Pesänhoitajan käytössä olevat selvityskeinot ja jatkotoimenpiteet ...................... 32

4.2.1 Pesäluettelo .............................................................................................. 32

4.2.2 Velallisselvitys ......................................................................................... 36

4.2.3 Erityistarkastus ........................................................................................ 40

4.2.4 Konkurssivelallisen erityistarkastuksen uusi toimintamalli

konkurssirikosasioissa ...................................................................................... 42

4.2.4 Julkisselvitys ............................................................................................ 46

4.2.5. Liiketoimintakiellon edellytysten tutkiminen ......................................... 48

4.2.6 Takaisinsaantikanne ................................................................................. 50

IV

5 PESÄNHOITAJAN ROOLI KÄYTÄNNÖN KOKEMUSTEN VALOSSA .................. 52

5.1 Tutkimuksen toteuttaminen .................................................................................. 52

5.2 Tutkimuksen arviointi .......................................................................................... 53

5.3 Tutkimustulokset teemakohtaisesti ...................................................................... 55

5.3.1 Pesähoitajan velvollisuus tehdä rikosilmoitus ......................................... 55

5.3.2 Konkurssivelallisen erityistarkastuksen uusi toimintamalli

konkurssirikosasioissa ...................................................................................... 61

5.3.3 Pesänhoitajan rooli talousrikosten selvittämisessä .................................. 63

5.3.4 Yhteenveto tutkimuksen tuloksista .......................................................... 66

6 JOHTOPÄÄTÖKSET ...................................................................................................... 71

LIITTEET ............................................................................................................................ 74

V

LÄHDELUETTELO

KIRJALLISUUS

Aarnio, Aulis, Luentoja lainopillisen tutkimuksen teoriasta. Forum Iuris 2011.

Alastalo, Marja – Åkerman, Maria, Asiantuntijahaastattelun analyysi: Faktojen jäljillä.

Teoksessa Ruusuvuosi, Johanna – Nikander, Pirjo (toim.): Haastattelun analyysi.

Vastapaino 2010.

Bjornskov, Christian, How Does Social Trust Affect Economic Growth? Southern

Economic Journal. 78(4) 2012, s. 1346–1368.

Bayens, Geralrd J. – Roberson, Cliff, Criminal Justice Research Methods: Theory and

Practise. CRC Press 2011.

Bogner, Alexander – Littig, Beate – Menz, Wolfgang, Introduction: Expert Interviews –

And Introduction to a New Methodological Debate. Teoksessa Bogner, Alexander –

Littig, Beate – menz, Wolfgang, Interviewing Experts. Palgrave Macmillian 2009.

(Bogner ym. 2009)

Danielsson, Petri, Talousrikokset. Teoksessa Niemi, Hannu (toim.), Rikollisuustilanne

2017. Helsingin yliopisto 2018.

Ervasti, Kaius, Empiirinen oikeustutkimus. Teoksessa Lindfors, Heidi (toim.): Empiirinen

tutkimus oikeustieteessä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tiedonantoja 64. Hel-

sinki 2004.

Ervasti, Kaius, Laki, oikeus, yhteiskunta. Edita 2017.

Eskola, Jari – Suoranta, Juha, Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vastapaino 1998.

Hakamo, Terhi – Jauhiainen, Kirsi – Alvesalo, Anne – Virta, Erja, Talousrikokset rikos-

prosessissa. Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksia 33/2009. Tampereen yliopisto-

paino 2009. (Hakamo ym. 2009)

Helminen, Klaus – Fredman, Markku – Kanerva, Janne – Tolvanen, Matti – Viitanen,

Marko, Esitutkinta ja pakkokeinot. 5. uudistettu painos. Alma Talent 2014. (Helmi-

nen ym. 2014)

Hirvonen, Markku – Määttä, Kalle, Harmaan talouden torjunta. Eduskunnan tarkastusva-

liokunnan julkaisu 1/2014. Tarkastusvaliokunta 2015.

Hirvonen, Markku – Määttä, Kalle: Harmaa talous ja talousrikollisuus – Ilmenemismuodot

ja torjunta. Edita 2018.

Hallberg, Pekka – Karapuu, Heikki – Ojanen, Tuomas – Scheinin, Martin – Tuori, Kaarlo

– Viljanen, Veli-Pekka, Perusoikeudet. Alma Talent 2010. (Hallberg ym. 2010)

VI

Hupli, Tuomas, Konkurssitakaisinsaanti oikeudenkäyntinä. WSOYpro 2006.

Hyvärinen Matti – Nikander, Pirjo – Ruusuvuori, Johanna, Tutkimushaastattelun käsikirja.

Vastapaino 2017. (Hyvärinen ym. 2017)

Isoahde, Henri, Erityistarkastustoiminnan kehittäminen konkurssirikosasioissa. Muistio

19.1.2018. Konkurssiasiamiehen toimisto.

Jokela, Antti, Rikosprosessioikeus. 5. uudistettu painos. Alma Talent 2018.

Kainulainen, Heidi, Teemahaastattelut kriminologisessa tutkimuksessa. Teoksessa Lind-

fors, Heidi (toim.), Empiirinen tutkimus oikeustieteessä. Oikeuspoliittisen tutkimus-

laitoksen tiedonantoja 64. Helsinki 2004.

Kankaanranta, Terhi – Muttilainen, Vesa, Talousrikostutkinta poliisissa vuonna 2011. Tut-

kintahenkilöstölle osoitetun kyselyn tuloksia. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja

105. Poliisiammattikorkeakoulu 2013.

Keinänen, Anssi – Väätäinen, Ulla, Empiirinen oikeustutkimus – Mitä ja milloin? Teok-

sessa Miettinen, Tarmo (toim.): Oikeustieteellinen opinnäyte – Artikkeleita oikeus-

tieteellisten opinnäytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edilex 2015.

Kokko, Pekka – Salminen, Jari, Velkojana konkurssissa. Porvoo 2013.

Korkea-Aho, Emilia, Konkurssiasiain neuvottelukunnan suositukset oikeuslähteinä. Defen-

sor Legis No 4/2005, s. 817–836.

Koulu, Risto, Konkurssioikeus. 2. uudistettu painos. Alma Talent 2009.

Koulu, Risto – Havansi, Heikki – Korkea-Aho, Emilia – Lindfors, Heidi – Niemi, Johanna,

Insolvenssioikeus. WSOYpro 2011. (Koulu ym. 2011)

Koulu, Risto – Lindfors, Heidi, Insolvenssioikeus. Alma Talent 2017.

Kukkonen, Reima, Velallisen rikokset. Otava 2018.

Könkkölä, Mikko – Linna, Tuula, Konkurssioikeus. Talentum 2013.

Lahti, Raimo – Koponen, Pekka (toim.), Talousrikokset. Gummerus 2007.

Laine, Erkki K. – Tuokko, Yrjö, Erityistarkastukset. Kauppakaari 2000.

Lappi-Seppälä, Tapio – Hakamies, Kaarlo – Helenius, Dan – Koskinen, Pekka – Majanen,

Martti – Melander, Sakari – Nuotio, Kimmo – Nuutila, Ari-Matti – Ojala, Timo –

Rautio, Ilkka, Rikosoikeus. Alma Talent 2009.

Lawless, Robert – Robbenholt, Jennifer – Ulen, Thomas, Empirical Methods in Law. As-

pen Publishers 2010. (Lawless ym. 2010)

Mansikkamäki, Suvi-Tuuli – Kankaanranta, Terhi – Ranki, Mika – Muttilainen, Vesa, Ta-

lousrikostutkinta poliisissa vuonna 2015. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 127.

Juvenes Print 2017. (Mansikkamäki ym. 2017)

VII

Metsämuuronen, Jari, Laadullisen tutkimuksen käsikirja. International Methelp 2011.

Meuser, Michael – Nagel, Ulrike, The Expert Interview and Changes in Knowledge Pro-

duction. Teoksessa Bogner, Alexander – Littig, Beate – menz, Wolfgang, Intervie-

wing Experts. Palgrave Macmillian 2009.

Mustonen, Ilari, Takaisinsaanti ja vaihtoehtoiset perusteet varojen palauttamiseksi osake-

yhtiön konkurssipesään. Edilex 26.9.2014. [https://www-edilex-

fi.ezproxy.uef.fi:2443/opinnaytetyot/13729.pdf]

Mäenpää, Olli, Hallinto-oikeus. Alma Talent 2018.

Mäkelä, Kaisa, Talouselämän rikokset, rikosoikeus ja kriminaalipolitiikka. Suomalainen

lakimiesyhdistys 2001.

Määttä, Kalle – Hirvonen, Markku, Viranomaisten tietojenvaihtosäännösten kehitys har-

maan talouden ja talousrikollisuuden torjunnassa. Edilex 2018. (Määttä – Hirvonen

2018a)

Määttä, Kalle – Hirvonen, Markku, Viranomaisten tietojenvaihtosäännösten kehitys har-

maan talouden ja talousrikollisuuden torjunnassa. Edilex 2018. (Määttä – Hirvonen

2018b)

Nenonen, Matti, Konkurssipesän hoitaminen. Edita 2004.

Niemi, Hannu (toim.), Rikollisuustilanne 2017. Rikollisuustilanne tilastojen ja tutkimusten

valossa. Helsingin yliopisto 2018.

Ovaska, Risto, Velallisen petos ja pesänhoitajan toiminta. Defensor Legis 4/2008, s. 472–

484.

Raitio, Juha, Oikeusvaltion ääriviivat. Alma Talent 2017.

Smalén, Annika, Konkurssipesän pesänhoitajan itsenäinen päätösvalta lainsäädännössä ja

käytännössä. Defensor Legis 2/2014, s. 206–236. (Smalén 2014a)

Smalén, Annika, Konkurssipesän pesänhoitajan lainkäytön takeet. Defensor Legis 3/2014,

s. 325–349. (Smalén 2014b)

Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti, Rikosoikeuden yleinen osa: Vastuuoppi. Alma Talent

2013.

Tapani, Jussi, Talousrikokset. Teoksessa Frände, Dan – Matikkala, Jussi – Tolvanen, Matti

– Viljanen, Pekka – Wahlberg, Markus, Keskeiset rikokset. Edita 2018.

Tolvanen, Matti, Liiketoimintakielto ja kiellon valvonta. Defensor Legis 4/2008, s. 485–

499.

Tuovinen, Juha, Erityistarkastus ja rikosprosessin tehostaminen konkurssimenettelyssä.

Sisäministeriö 2018.

VIII

Tuomisto, Jarmo, Takaisinsaanti. Alma Talent 2012.

Tuori, Kaarlo, Kriittinen oikeuspositivismi. WSLT 2000.

Vannela, Yrjö, Tilintarkastuksesta ja erityisestä tarkastuksesta talousrikosten selvittämises-

sä. Helsingin hovioikeuden julkaisuja. Hakapaino 2011.

Vuorinen, Sami, Talousrikosten tutkinta. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 2002.

Ylönen, Markku, Asianajajaoikeus. Laki, säännöt ja tapaohjeet. 2. uudistettu painos. Alma

Talent 2018.

VIRALLISLÄHTEET

HE 1/1998 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle uudeksi Suomen hallitusmuodoksi.

HE 26/2003 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle konkurssilainsäädännön uudistamiseksi.

HE 86/2012 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi konkurssilain sekä takaisinsaannis-

ta konkurssipesään annetun lain 24 §:n muuttamisesta.

HE 269/2016 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi liiketoimintakiellosta annetun lain

muuttamisesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

HE 221/2018 (vireillä) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi konkurssilain muuttamisesta

ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

LaVM 6/2003 vp. Lakivaliokunnan mietintö 6/2003 vp. HE 26/2003 vp. Hallituksen esitys

konkurssilainsäädännön muuttamiseksi.

LaVM 12/2012 vp. Lakivaliokunnan mietintö 12/2012 vp. HE 86/2012 vp. Hallituksen

esitys eduskunnalle laeiksi konkurssilain sekä takaisinsaannista konkurssipesään an-

netun lain 24 §:n muuttamisesta.

OMTR 73/2010. Oikeusministeriö: Konkurssilain tarkistaminen. Mietintöjä ja lausuntoja

73/2010. Helsinki 2010.

OMTR 31/2016. Oikeusministeriö: Uudelleenlaaditun maksukyvyttömyysasetuksen edel-

lyttämät lainsäädäntömuutokset. Mietintöjä ja lausuntoja 31/2016. Helsinki 2016.

Sisäministeriö, Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimenpideohjelma

vuosille 2016–2020. (Sisäministeriö 2016)

PÄÄTÖKSET

Ulosottolaitoksen kirjanpitoyksikön tilinpäätös 2017.

Valtioneuvoston periaatepäätös harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategi-

aksi 2016–2020. 28.4.2016. (Valtioneuvosto 2016)

IX

KONKURSSIASIAIN NEUVOTTELUKUNNAN SUOSITUKSET

Konkurssiasiain neuvottelukunta: Suositus 1. Konkurssipesän haltuunotto. 5.6.2018

(KonkNK 1)

Konkurssiasiain neuvottelukunta: Suositus 2. Pesäluettelo. 29.9.2014. (KonkNK 2)

Konkurssiasiain neuvottelukunta: Suositus 3. Velallisselvitys. 12.11.2013. (KonkNK 3)

Konkurssiasiain neuvottelukunta: Suositus 4. Työsuhteisiin liittyvät kysymykset konkurs-

sissa. 25.8.2018. (KonkNK 4)

Konkurssiasiain neuvottelukunta: Suositus 6. Konkurssivalvonta ja jakoluettelo. 5.6.2018.

(KonkNK 6)

Konkurssiasiain neuvottelukunta: Suositus 8: Konkurssivelallisen toiminnan erityistarkas-

tus. 2018b 5.6.2018 (KonkNK 8)

Konkurssiasiain neuvottelukunta: Suositus 9: Takaisinsaanti konkurssissa. 5.3.2018.

(KonkNK 9)

Konkurssiasiain neuvottelukunta: Suositus 11. Realisointi. 4.10.2010. (KonkNK 11)

Konkurssiasiain neuvottelukunta: Suositus 12. Jako-osuuksien maksaminen. 10.2.2011.

(KonkNK 12)

Konkurssiasiain neuvottelukunta: Suositus 18. Pesänhoitajan velvollisuus tehdä rikosilmoi-

tus. 5.6.2018. (KonkNK 18)

INTERNET-LÄHTEET

Harmaa talous ja talousrikollisuus –internetsivusto, Verohallinto panostaa harmaan talou-

den torjuntaan. [https://www.vero.fi/harmaa-talous-rikollisuus/torjunta/verotus/] Lu-

ettu (12.2.2019) (sisältö tuotettu viranomaisten yhteistyöllä)

X

MUUT LÄHTEET

Haastattelut

Kolme (3) pesänhoitajaa, yksi (1) talousrikossyyttäjä, kaksi (2) tutkinnanjohtajaa ja kaksi (2) Konkurssiasiain toimiston virkamiestä. Haastattelut (N=8) toteutettu aikavälillä 7.12.2018–10.1.2019. (Haastattelut 1–8, H 1–8)

Tiedustelut

Valvontalautakunta 2019, Suomen Asianajajaliitto. Tiedustelu sähköpostitse 10.1.2019.

Kareinen, Seija 2019, Verohallinto, johtava perinnän asiantuntija. Tiedustelu sähköpostitse

8.2.2019.

Siltamäki, Ismo 2019, rikostarkastaja, talousrikostutkinnan tutkinnanjohtaja, Itä-

Uudenmaan poliisilaitos. Tiedustelu puhelimitse 25.2.2019.

Virpi, Veli-Matti 2019, Verohallinto, asianvalvoja. Tiedustelu sähköpostitse 8.2.2019.

LIITTEET Liite 1: Teemahaastattelun haastattelurunko.

XI

LYHENNELUETTELO

AAL laki asianajajista (456/1058)

ETL esitutkintalaki (805/2011)

EU Euroopan unioni

HE hallituksen esitys

KonkNK konkurssiasiain neuvottelukunta

KonkL konkurssilaki (120/2004)

KonkValvA asetus konkurssipesien hallinnon valvonnasta (111/1995)

KonkValvL laki konkurssipesien hallinnon valvonnasta (109/1995)

LaVM lakivaliokunnan mietintö

LTKieltoL laki liiketoimintakiellosta (1059/1985)

OM oikeusministeriö

OMTR työryhmän ehdotus, oikeusministeriö

OYL osakeyhtiölaki (624/2006)

PL perustuslaki (731/1999)

RL rikoslaki (39/1889)

ROL laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa (689/1997)

SM sisäministeriö

TakSL laki takaisinsaannista konkurssipesään (758/1991)

vp valtiopäivät

VN valtioneuvosto

1

1 JOHDANTO

1.1 Tutkimuskysymykset ja tutkimusongelman taustoitus

Konkurssimenettelyn tarkoituksena on ensisijaisesti velkojien perintäintressin toteuttami-

nen, mutta toissijaisesti myös julkisen selvitys- ja valvontaintressin toteuttaminen.1 Kon-

kurssimenettelyllä ja konkursseihin kohdistuvalla valvonnalla onkin keskeinen merkitys

talouselämän rikosten torjunnassa, sillä monet talouselämän rikokset paljastuvat konkurs-

simenettelyn yhteydessä.2 Pesänhoitajien rooli on konkurssimenettelyssä keskeinen ja he

tekevät eniten tutkintapyyntöjä poliisille velallisen tekemistä rikoksista.3 Oikeuspoliittisen

tutkimuslaitoksen mukaan talousrikollisuuden kokonaismäärä sekä sen muodot heijastele-

vat pääsääntöisesti taloudellisia suhdanteita ja talouselämän rakenteiden muutoksia. Viime

vuosina ilmi tulleiden talousrikosten määrä on kuitenkin yhteydessä ennen kaikkea valvon-

tatoiminnan aktiivisuuteen ja talousrikosten tutkintaan käytettyihin resursseihin.4

Konkurssipesän pesänhoitajan tehtävänä on ensinnäkin toimia velkojien yksityisten oi-

keuksien turvaajana, mutta toisaalta myös julkisen intressin edistäjänä talousrikosten sel-

vittämisessä. Pesänhoitajalle konkurssilaissa säädetty velvollisuus selvittää konkurssipesä

ja tarvittaessa tehdä rikosilmoitus velallisen toimista tehostavat osaltaan rikosprosessia

talousrikosten osalta.5 Konkurssilailla on asetettu pesänhoitajalle monia velvollisuuksia,

jotka edesauttavat paitsi velkojien perintäintressin, samalla myös julkisen intressin toteu-

tumista. Jotta velkojille voidaan jakaa heille kuuluvat jako-osuudet mahdollisimman te-

hokkaasti, on pesänhoitajan selvitettävä velallisen toiminta ja talous perusteellisesti. Tämä

selvittämisvelvollisuus sisältää samalla myös mahdollisten rikosten selvittämisen.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mikä on pesänhoitajan rooli konkurssimenet-

telyn yhteydessä ilmenevien rikosten selvittämisessä ja miten se konkretisoituu pesänselvi-

tyksen käytännöissä. Talousrikosten selvittämisellä viitataan tässä rikosoikeudellisen vas-

tuun toteuttamiseen. Tutkimuskysymyksenä on siten mikä on pesänhoitajan rooli talousri-

1 Könkkölä – Linna 2013, s. 324–325. 2 Mäkelä 2001, s. 25. 3 Hirvonen – Määttä 2018, s. 206 ja 215; Verohallinto 2019, Harmaa talous ja talousrikollisuus –sivusto. 4 Niemi 2018, s. 139 ja 145; Lappi-Seppälä 2009, Kohta Talousrikokset. 5 Könkkölä – Linna 2013, s. 324–325.

2

kosten selvittämisessä. Jotta saataisiin vastaus tutkimuskysymykseen, on selvitettävä vas-

taus myös seuraaviin alakysymyksiin:

a. Mikä on pesänhoitajan rooli talousrikosten selvittämisessä lain mukaan?

b. Miten pesänhoitaja asemoituu talousrikosten torjuntaketjuun?

c. Millaiseksi pesänhoitajan rooli talousrikosten selvittämisessä koetaan käytännös-

sä?

Tutkimuskysymyksiin haetaan vastausta konkurssilaissa pesänhoitajalle asetettujen tehtä-

vien ja hyvän pesänhoitotavan tarjoaman viitekehyksen kautta. Keskiössä ovat konkurssi-

lain 14 luvun 5 §:n 4 momentti koskien pesänhoitajan velvollisuutta tehdä rikosilmoitus,

sen taustat ja soveltamistilanteet. Lisäksi pesänhoitajan roolia talousrikosten selvittämises-

sä pohditaan laajemmin suhteessa pesänhoitajan muihin velvollisuuksiin sekä pesänhoita-

jan käytössä oleviin selvityskeinoihin ja toimintavaihtoehtoihin sekä yhteistyöhön viran-

omaisten kanssa. Tutkimuskysymysten laatu edellyttää lainopillisen tutkimuksen lisäksi

empiiristä tutkimusta, joka on toteutettu asiantuntijahaastatteluna.

Pesänhoitajan tehtävät ovat ajan kuluessa lisääntyneet ja oikeudellistuneet, mistä on seu-

rannut myös pesänhoitajan valinnalle ja toiminnalle asetetut aiempaa suuremmat vaati-

mukset.6 Pesänhoitajan laissa määritellyt tehtävät ovat lisääntyneet ja niitä on täsmennetty

lailla sekä konkurssiasiain neuvottelukunnan suosituksilla. Aiemmin tuomioistuimelle kuu-

luneita tehtäviä on siirretty pesänhoitajan vastuulle ja pesänhoitajan itsenäinen päätösvalta

on kasvanut. Nykyään pesänhoitaja on keskeisin yksittäinen toimija konkurssimenettelyssä

ja Smalén kuvaa kehityskulkua jopa siirtymäksi kohti yksityistä lainkäyttöä.7 Keskeinen

muutossuunta on se, että pesänhoitajan tehtävissä painottuu aiempaa enemmän julkisen

intressin toteuttaminen valvontaroolin ja rikosten selvittämisen kautta.

Tutkielman aihe on ajankohtainen, sillä pesänhoitajan tehtäväkenttää koskevia muutoseh-

dotuksia eri lakien osauudistuksista on vireillä miltei vuosittain. Näiden muutosten keski-

össä on konkurssimenettelyn nopeuttaminen ja talousrikosten selvittämisen tehostaminen.

Tutkielma täydentää pesänhoitajan velvollisuuksista tehtyä laajaa kirjallisuutta, mistä kui-

tenkin puuttuu näkökulma pesänhoitajan roolista talousrikosten selvittämisessä. Lisäksi

6 Nenonen 2004, s. 1; Smálen 2014b, s. 328; Koulu 2009, s. 179. 7 Smálen 2014a, s. 207; Hupli 2006, s. 145.

3

vakavien talousrikosten selvittämiseen keskittyvästä erityistarkastuksen kohdentamiseen

liittyvästä varhaisen yhteistyön toimintamallista ei ole saatavilla konkurssiasiamiehen suo-

situksen ja muutaman lauseen Hirvosen ja Määtän uusimmassa teoksessa lisäksi lainkaan

julkaistua materiaalia. Tutkielma tarjoaa hyödyllistä ja ajankohtaista tietoa pesänhoitajan

roolista talousrikosten selvittämisessä kaikille konkurssimenettelyn ja talousrikosten selvit-

tämisen parissa työskenteleville, mutta erityisesti pesänhoitajille, koska tutkielma on kirjoi-

tettu heidän näkökulmastaan. Lisäksi tutkielma tuottaa tutkimustietoa lainsäätäjälle lain-

säädännön käytännön vaikutuksista.

Tutkielman merkitystä voidaan arvioida myös talousrikostutkinnan sujuvuuteen vaikutta-

vien tekijöiden avulla. Vuorisen väitöskirjatutkimuksen mukaan talousrikostutkinnan suju-

vuuden osatekijöitä ovat rikollinen teko, epäillyt henkilöt, käytetyt tutkintamenetelmät,

muodolliset vaatimukset, hallinnolliset tekijät, sidosryhmien panos sekä tutkijan ja syyttä-

jän välinen yhteistyö. Talousrikostutkinnan merkittäviä sidosryhmiä ovat asianomistajat,

viranomaiset sekä avustavat tahot. Pesänhoitajan rooli on tässä rinnastettu asianomistajaan

hänen edustaessaan pesää ja ajaessaan velkojien intressiä. Asianomistajan aktiivisuudella

tai sen puutteella on olennainen merkitys tutkinnan sujuvuudelle. Erityisen tärkeää on

myös viranomaisten välinen yhteistyö.8

1.2. Tutkimusmetodit

1.2.1 Lainopillinen tutkimus

Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen saadaan vastaus lainopillisella tutkimusmetodilla eli

oikeuslähteitä tulkitsemalla ja systematisoimalla. Lainopillinen tiedonintressi vastaa kysy-

mykseen oikeusjärjestyksen sisällöstä. Lainopin lähtökohtana ovat säännöt ja niistä tulkin-

nan avulla saatava tieto. Laki viittaa säädökseen ja oikeus joko normijärjestelmään tai yk-

sittäiseen normiin. Aarnion mukaan on ymmärrettävä lakia, jotta voi tuntea oikeuden. Nä-

kökulma oikeuteen on instrumentaalinen, eli se on aina asetettu jonkin tavoitteen saavut-

tamiseksi tai edistämiseksi. Lisäksi oikeus nähdään avoimena systeeminä, johon vaikutta-

vat moraali, tavat, yhteiskunnalliset tosiasiat, historia sekä oikeusvertaileva tieto muista

oikeusjärjestyksistä. Tällöin oikeuden ymmärtämisessä voidaan erottaa keskenään vuoro-

vaikutuksessa olevia tasoja, joista ensimmäinen on säädösten taso, joka kertoo oikeusjär-

jestyksestä ja antaa informaatiota oikeuden pinnasta. Toisella tasolla tarkastellaan säädöstä

8 Vuorinen 2002, s. 64 ja 93–98; Pesänhoitajan merkityksestä myös esim. Mansikkamäki ym. 2017.

4

osana säädössysteemiä eli oikeusjärjestystä. Kaksi ensimmäistä tasoa antavat vastauksen

kysymykseen mitä oikeus on teoriassa (”law in books”). Lainopillisen tutkimuksen kannal-

ta on kuitenkin mentävä vieläkin syvemmälle ja tarkasteltava oikeutta tosiasiana (”law as a

fact”) eli mikä on sen materiaalinen sisältö. Ymmärryksen syvin taso on oikeuskulttuurin

taso, jonka avulla voidaan analysoida järjestelmän perusteita.9

Lainopin tehtävä on selvittää säädöksen merkityssisältö, joka ilmaisee normin. Tätä tulkin-

taa tehdessään tutkijan on tehtävä valinta merkitys- ja normiehdokkaiden välillä ja perus-

teltava se.10 Lainopillinen tulkinta edustaa oikeuden sisäistä näkökulmaa, mikä tarkoittaa

että tutkijan näkökulma on verrattavissa oikeudellista ratkaisutoimintaa tekevän tuomarin

näkökulmaan, vaikka tutkija onkin organisatorisesti järjestelmän ulkopuolella. Käyttäes-

sään tuomarin kanssa samaa materiaalia ja soveltaessaan tulkinnassaan vakiintuneita oi-

keusperiaatteita tutkija voi antaa suosituksia miten tuomarin pitäisi toimia.11 Lainopin toi-

nen tehtävä on oikeuslähteiden systematisointi, eli normien jäsentäminen suhteessa toisiin-

sa ja koko oikeusjärjestykseen yleisemmällä tasolla. Systematisointien avulla lainopillisella

tutkimuksella luodaan oikeudellisia teorioita.12

1.2.2 Empiirinen tutkimus: Asiantuntijahaastattelu

Tutkielmassa lainopillisella metodilla muodostettua teoreettista näkökulmaa täydennetään

empiirisen tutkimuksen avulla selvitettävällä käytännön näkökulmalla. Tämä menetel-

mätriangulaatio on perusteltu, sillä pelkän lainopillisen tutkimusmenetelmän avulla ei ole

mahdollista vastata tutkijan asettamiin tutkimuskysymyksiin.13 Ervastin mukaan pelkkä

oikeustieteen sisäinen näkökulma ei ole riittävä kuvaamaan oikeuden ja siihen vaikuttavan

ympäristön muutosta ja kehityslinjoja. Siksi sitä täydentämään tarvitaan empiiristä oikeus-

tutkimusta, joka hyödyntää ns. oikeuden ulkoista näkökulmaa.14 Juristien on tärkeää ym-

märtää oikeuden yhteiskunnallinen luonne ja merkitys, sekä mitä seurauksia sillä on. Er-

vastin mukaan oikeus toimii yhteiskunnan osana, yhteiskunnallisena käytäntönä ja yhteis-

kuntaa varten. Näin ollen myös oikeuden tulkinta ja systematisointi ovat aina kontekstuaa-

lisia ja yhteydessä ympäröivään yhteiskuntaan. Yhteiskunnallisen oikeustutkimuksen avul-

9 Aarnio 2011, s. 1, 13, 19–22; Ks. Tuori 2000. 10 Aarnio 2011, s. 39. 11 Aarnio 2011, s. 44–46. 12 Aarnio 2011, s. 97. Aarnion mukaan lainkäyttö ei milloinkaan systematisoi ratkaistessaan yksittäistapauk-sia. Systematisoiti kuuluu oikeustieteelle. 13 Bayens – Roberson 2011, s. 86; Eskola–Suoranta 1998, Kohta triangulaatio. 14 Ervasti 2004, s. 11 ja 15.

5

la saatu tieto on keskeistä esimerkiksi sääntelyn kehittämisessä ja arvioinnissa, sekä seurat-

taessa yhteiskunnallisten oikeudellisten ilmiöiden kehittymistä.15

Empiirinen tutkimus viittaa kaikkiin tutkimusmenetelmiin, joilla systemaattisesti kerätään

kuvataan ja analysoidaan tutkimusaineistoa. Empiirinen tutkimus on myös kokemusperäis-

tä, havaintoihin perustuvaa ja mittaamalla selvitettyä tutkimusta, jolla pyritään selittämään

ja ymmärtämään ilmiöiden syitä ja seurauksia.16 Empiirinen tutkimus voi perustua joko

määrällisiin eli kvantitatiivisiin tai laadullisiin eli kvalitatiivisiin tutkimusmenetelmiin ja

tutkimusaineistoihin. Kvantitatiivinen analyysi perustuu suureen otokseen, numeeriseen

aineistoon ja lukujen välisiin tilastollisiin yhteyksiin. Tutkimuksella pyritään objektiiviseen

ilmiöiden selittämiseen ja ennustamiseen. Kvalitatiivinen analyysi puolestaan perustuu

määrällisen yleistyksen sijaan ilmiön ymmärtämiseen, subjektiivisuuteen ja tyypittelyyn.

Laadulliselle tutkimukselle ominaista on myös osallistuvuus, harkinnanvarainen otanta,

aineistolähtöinen analyysi, hypoteesittomuus sekä tutkijan keskeinen asema tiedon tuotta-

misessa. Laadullinen tutkimus sopii erityisen hyvin sellaisiin tutkimuskohteisiin, joita ei

ole aiemmin tutkittu. Laadullista tutkimusta voi tehdä monella tavalla. Keskeistä tutkimus-

aineistoa ovat esimerkiksi tekstit ja haastatteluaineistot. Haastatteluaineisto litteroidaan

tekstimuotoon, jonka jälkeen aineistoa luokitellaan ja tyypitellään. Tavallisimpia analyy-

simenetelmiä ovat sisällönanalyysi, teema-analyysi ja diskurssianalyysi.17

Tutkimuksessa on aineistoa on kerätty kartoittavalla asiantuntijahaastattelulla, joka on kva-

litatiivisen empiirisen tutkimuksen metodi.18 Asiantuntija tarkoittaa henkilöä, jolla on tie-

tystä aihealueesta sellaista tietoa ja taitoa, jota maallikolla ei ole.19 Toisaalta asiantuntijuu-

teen voi katsoa kuuluvan sen lisäksi, että hänellä on pääsy käsiksi tiettyä aihealuetta kos-

kevaan relevanttiin erityistietoon, myös vastuun ja tiedon huomata ongelmia sekä tarjota

ratkaisuja niihin.20 Asiantuntijuus määrittyy tekemisessä ja vuorovaikutuksessa esimerkiksi

koulutuksen, ammatillisten tehtävien ja institutionaalisten asemien kautta. Heitä haastatel-

laan sen vuoksi, että heillä oletetaan olevan merkityksellistä tietoa tutkittavasta aiheesta,

kuten esimerkiksi asioiden tilasta, yhteiskunnallisesta kehityskulusta tai monimutkaisten

15 Ervasti 2017, s. 2–3 ja 13–16; Ervasti 2004, s. 11 ja 15. 16 Ks. Ervasti 2017, s. 19; Lawless ym. 2010, s. 7. 17 Bayens – Roberson 2011, s.25–26; Ervasti 2017, s. 20–21; Kainulainen 2004, s. 16–19; Eskola – Suoranta 1998, kohta Laadullisen tutkimuksen määrittelyä ja Laadullisten aineistojen analyysitapoja. 18 Meuser – Nagel 2009, s. 17. 19 Bogner ym. 2009, s. 8. 20 Pfadenhauer 2009, s. 82–83.

6

vuorovaikutussuhteiden dynamiikasta. Haastattelututkimuksen tavoitteena on tuottaa uutta

tietoa hyödyntämällä asiantuntijoiden erityistietoa. Tällöin tutkimuksen kohteena eivät ole

haastateltavat henkilöt, vaan heidän tietonsa ja tulkintansa tutkimusaiheesta. Mitä vähem-

män tutkimuskysymyksestä on aiempaa tutkimusaineistoa, sitä merkityksellisempää on

haastatteluilla saatu tieto. Tutkijan tehtävänä on tunnistaa tutkimuskysymyksen kannalta

olennaisen asiantuntijuuden sekä keskeiset toimijat.21 Lisäksi tutkijan on tunnistettava me-

netelmän rajallisuudet, eli tunnistettava asiantuntijatiedon tilanne– ja arvosidonnaisuus

sekä menetelmällä saadun tiedon yhdessä tuotettu luonne.22 Asiantuntijahaastatteluiden

analyysissä keskeistä on asiantuntijoiden aseman institutionaalis-organisatorinen konteksti,

joka määrittää heidän antamiensa lausuntojen merkitystä ja merkittävyyttä. Jaettu konteksti

toisaalta myös takaa yhdessä saman haastattelurungon kanssa aineiston keskinäisen vertai-

lukelpoisuuden.23

Haastattelu on tutkijan ohjaamaa keskustelua ennalta määritellystä aiheesta, jolloin haastat-

telija esittää haastateltavalle kysymyksiä. Se on kuitenkin myös ihmisten välistä vuorovai-

kutusta, jossa aineisto rakennetaan tutkijan ja tutkittavan yhteistyöllä.24 Haastattelu on hy-

vä valinta tutkimusmenetelmäksi tutkittaessa ihmisen ajatuksia, tunteita tai motiiveja.25

Tutkielmassa haastattelumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua eli teema-

haastattelua. Tällöin haastattelu kohdistuu tiettyihin teemoihin, joissa kysymysalue on pää-

piirteittäin määritelty. Jokaisen haastateltavan kanssa käydään läpi samat teemat, mutta

niiden järjestys ja laajuus voivat vaihdella. Haastateltava voi omin sanoin kertoa halua-

mansa tiedot. Teemahaastattelu on perusteltu silloin, kun kartoitetaan ennalta tuntematonta

tai vähän tunnettua aihetta.26 Teemat kuitenkin jäsentävät tutkimusta siten, että haastatelta-

vat puhuvat ainakin osittain samasta aiheesta. Lisäksi teemat mahdollistavat haastatteluai-

neiston jäsentyneen analyysin.27

Haastattelun jälkeen ilmiökentän rakentamista jatketaan aineiston litteroinnilla, luennalla ja

muuhun aineistoon vertaamalla.28 Haastatteluaineiston analyysin tarkoituksena on selkeyt-

tää haastatteluaineiston sisältö ja tuottaa siten uutta tietoa. Tutkielmassa käytetty näkökul- 21 Hyvärinen ym. 2017, s. 214–232; Alastalo – Åkerman 2010, s. 373–376. 22 Alastalo – Åkerman 2010, s. 389–390. 23 Meuser – Nagel 2009, s. 35. 24 Eskola – Suoranta 1998, kohta Haastattelu. 25 Bogner ym. 2009, s. 8. 26 Metsämuuronen 2011, s. 119; Kainulainen 2004, s. 18–20. 27 Eskola – Suoranta 1998, kohta Haastattelu. 28 Alastalo – Åkerman 2010, s. 390.

7

ma haastatteluaineistoon on se, että haastattelut kertovat vääristelemättä todellisuudesta ja

sen vuoksi sen avulla on mahdollista tuottaa uutta tietoa.29 Puhtaan aineistolähtöisyyden

sijaan tutkielmassa kuitenkin tarkastellaan aineistoa teorian valossa,30 eli tässä tapauksessa

lainsäädännön ja konkurssiasiain neuvottelukunnan suositusten määritelmien näkökulmas-

ta. Analyysitapana on kvalitatiivinen teemoittelu, joka tarkoittaa sitä, että aineistosta noste-

taan esiin tutkimuskysymysten kannalta olennaisia teemoja, jonka jälkeen tarkastellaan

niiden esiintyvyyttä ja ilmenemistä aineistossa teorian valossa. Teemoittelu on suositeltu

analyysitapa etsittäessä ratkaisua käytännön ongelmaan. Aluksi litteroitu aineisto ryhmitel-

lään eli koodataan teorian luomien käsitysten mukaan muotoiltujen tutkimuskysymysten

perusteella tehdyn haastattelurungon teemojen mukaisesti. Teemoitteluun jälkeen analyy-

siä voidaan jatkaa tyypittelemällä vastauksia esimerkiksi tapahtumakulun tai henkilökuvan

mukaisesti. Jotta analyysi ei kutienkaan jäisi tematisoinnin nimissä tapahtuvaksi sitaattiko-

koelmaksi, vaan sen avulla voitaisiin tehdä pidemmälle meneviä johtopäätöksiä, edellyttää

teemoittelu onnistuakseen teorian ja empirian vuorovaikutusta. Teorian ja empirian on siis

lomituttava toisiinsa tutkimustekstissä.31

Tässä tutkimuksessa asiantuntijahaastattelun tavoitteena on saada faktuaalista tietoa32 pe-

sänhoitajan roolista talousrikosten selvittämisessä ja siihen liittyvistä käytännöistä, eli siitä

miten tutkimaani ilmiöön liittyvä lainsäädäntö toimii käytännössä. Haastattelun tarkoituk-

sena on täydentää lainopillisella tutkimusmetodilla saatuja tietoja. Tutkimusaiheestani ei

juuri löydy aiempaa kirjallisuutta, joten menettelyjä kartoittava haastattelututkimus on pe-

rusteltu. Pesänhoitajan velvollisuuksista on yleisellä tasolla kirjoitettu paljonkin, mutta

juuri talousrikosten selvittämisnäkökulma puuttuu. Viimeaikainen yhteiskunnallinen kehi-

tyskulku viittaa kuitenkin osa-alueen merkityksen kasvuun pesänhoitajan tehtäväkentässä.

Etenkin konkurssivelallisen erityistarkastukseen liittyvästä toimintamallista saatu tieto pe-

rustuu konkurssiasiain neuvottelukunnan suosituksen lisäksi lähes yksinomaan haastatelta-

vilta saatuihin tietoihin.

Tieteellisessä tutkimuksessa tutkimuksen ajatuspohjaksi tarvitaan jokin teoria, joka toimii

yhtäältä tutkimuksen tekemisen keinona ja toisaalta sen päämääränä. Teoria keinona ohjaa

tutkijaa uuden tiedon etsimisessä tarjotessaan tarkastelunäkökulman kerätyn tiedon jäsen- 29 Eskola–Suoranta 1998, kohta Erilaiset kielikäsitykset ja puhe sosiaalisen todellisuuden rakentajana. 30 Eskola–Suoranta 1998, Kohta Laadullisen aineiston käsityötaito. 31 Eskola – Suoranta 1998, Kohdat Laadullisen aineiston käsityötaito, Teemoittelu sekä Tyypittely. 32 Kainulainen 2004, s. 20.

8

tämiselle ja systematisoinnille. Empiirisessä oikeustutkimuksessa teoria pelkistyy Keinä-

sen mukaan viitekehykseksi, jonka avulla rajataan näkökulma tarkasteltavaan oikeudelli-

seen ilmiöön ja sen oleellisiin osiin. Teoria päämääränä taas viittaa tutkimuksen tarkoituk-

seen testata ja kehittää teoriaa. Käytännössä tämä voi olla esimerkiksi teorian pohjalta joh-

dettujen olettamusten testaamista käytännössä. Oikeustieteellisessä tutkimuksessa lainsää-

däntö voi toimia teoriana ohjaamassa tutkimuksen suuntaa tai olla sen päämääränä. Teoria

on keskeinen myös laadullisen tutkimuksen aineiston analyysille. Tutkija tarvitsee tausta-

teorian esittääkseen aineistolle oikeat kysymykset ja tehdäkseen siitä oikeat tulkinnat. Kun

aineistosta tehdyt tulkinnat pohjautuvat teoriaan, voidaan ne esittää tieteellisessä muodos-

sa.33

1.3 Tutkielman rajaus ja rakenne

Tutkielmassa tarkastellaan pesänhoitajan roolia talousrikosten selvittämisessä Suomen

lainsäädännön mukaan ja suomalaisessa konkurssissa. Tutkielman tarkoituksena on selvit-

tää millaista roolia talousrikosten selvittämisessä voimassa oleva lainsäädäntö ja konkurs-

siasiamiehen suositukset edellyttävät pesänhoitajalta. Tutkielmassa pohditaan pesänhoita-

jan tehtäviä nimenomaan siitä näkökulmasta, miten ne osaltaan liittyvät talousrikosten sel-

vittämiseen ja mitä keinoja tai menettelytapoja pesänhoitajalla on epäillessään velallisen

syyllistyneen rikokseen. Keskeisessä osassa on myös pesänhoitajan yhteistyö eri viran-

omaisten kanssa. Lopuksi tarkastelen vielä sitä, missä menevät rajat pesänhoitajan velvol-

lisuudelle edesauttaa rikosten selvittämistä. Jätän kansainväliset konkurssit ja niissä ilme-

nevät rikosepäilyt tutkielmani ulkopuolelle, vaikka talousrikollisuus onkin yhä enenevässä

määrin kansainvälistä. Lisäksi tutkielmassa painottuu talousrikosten selvittämisen näkö-

kulma, mistä johtuen osaa pesänhoitajan tehtävistä kuvataan vain pintapuolisesti.

Tutkielman toisessa luvussa kuvataan lyhyesti talousrikostutkinnan kulku ja ominaispiir-

teet sekä siihen osallistuvat tahot. Lisäksi esitellään yleisimmät konkursseissa ilmenevät

rikosnimikkeet. Kolmannessa luvussa luodaan pesänhoitajan yleisen tehtäväkentän ku-

vauksen avulla teoreettinen perusta tutkimuskysymysten tarkastelulle. Luvussa käydään

läpi keskeiset oikeuslähteet, konkurssimenettelyn tarkoitus, pesänhoitajan asema sekä pe-

sänhoitajan tehtävät konkurssimenettelyssä. Tutkielman neljäs luku keskittyy siihen, mikä

pesänhoitajan rooli talousrikosten selvittämisessä on lain sekä konkurssiasiain neuvottelu-

kunnan suositusten mukaan. Luvussa käydään läpi pesänhoitajan velvollisuutta tehdä ri-

33 Keinänen – Väätäinen 2015, s. 15–16; Eskola–Suoranta 1998, Kohta Teoria ja laadullinen tutkimus.

9

kosilmoitus koskeva konkurssilain pykälä perusteineen. Lisäksi listataan pesänhoitajan

käytössä olevat apuvälineet talousrikosten havaitsemiseen sekä keinot ja toimintamallit

niiden selvittämisen edistämiseen. Viidennessä luvussa tarkastellaan asiantuntijahaastatte-

lujen kautta kerätyn aineiston avulla pesänhoitajan roolia talousrikosten selvittämisessä

käytännössä. Luvussa kuvataan ensin tutkimuksen toteuttaminen, jonka jälkeen analysoi-

daan tutkimusaineisto teemakohtaisesti. Kuudennessa luvussa kootaan yhteen tutkielman

tärkeimmät havainnot ja lopputulokset, kehitysehdotukset sekä mahdolliset tutkimuskysy-

mykset tuleviin tutkimuksiin.

10

2 TALOUSRIKOSTUTKINTA

2.1 Talousrikokset

Talousrikokselle ei ole yksiselitteistä määritelmää, vaikka talousrikosoikeus onkin jok-

seenkin vakiintunut rikosoikeuden alue. Rikoslaissa (39/1889, jäljempänä RL) tai sen lu-

kusystematiikassa talousrikoksen määritelmää ei käytetä.34 Viranomaisten käyttämän ja

talousrikostorjuntaohjelmissa käytetyn sisäministeriön määritelmän mukaan talousrikos

tarkoittaa: ”…yrityksen, julkishallinnon tai muun yhteisön toiminnan yhteydessä tai niitä hyväksi käyt-

täen tapahtuvaa, huomattavaan välittömään tai välilliseen taloudelliseen hyötyyn tähtäävää

rangaistavaa tekoa tai laiminlyöntiä.

Yrityksen tai muun yhteisön toiminnan yhteydessä tai niitä hyväksi käyttäen tehdyt verori-

kokset (RL 29 luku), kirjanpitorikokset (RL 30 luku), velallisen rikokset (RL 39 luku), arvo-

paperimarkkinarikokset (RL 51 luku) ja osakeyhtiörikokset (RL 16 luku) ovat kuitenkin aina

talousrikoksia.

Yrityksen tai muun yhteisön toiminnan yhteydessä tai niitä hyväksi käyttäen tehdyllä teolla

tai laiminlyönnillä tarkoitetaan joko tosiasiallista tai tällaiseksi naamioitua yritystoimintaa,

mutta ei kuitenkaan sellaista toimintaa, jossa teossa ainoastaan käytetään yrityksen tai yhtei-

sön nimeä, ellei toiminta tähtää huomattavaan taloudelliseen etuun. Talousrikos tarkoittaa

myös muunlaiseen yritystoimintaan verrattavaa huomattavaan taloudelliseen hyötyyn tähtää-

vää suunnitelmallista, rangaistavaa tekoa tai laiminlyöntiä.”35

Edellä mainittujen kriteerien täyttyessä talousrikoksia ovat esimerkiksi rikokset julkista

taloutta vastaan (RL 29 luku), elinkeinorikokset ja muut rikoslain lahjusrikokset (RL 30

luku), petokset ja muu epärehellisyys (RL 36 luku), tieto- ja viestintärikokset (RL 38 luku),

velallisen rikokset (RL 39 luku), säännöstelyrikokset ja salakuljetukset (RL 46 luku), työ-

rikokset (RL 47 luku), ympäristörikokset (RL 48 luku), aineettomien oikeuksien loukkauk-

set (RL 49 luku), arvopaperimarkkinarikokset (RL 51 luku) sekä sopimattomaan menette-

34 Hirvonen – Määttä 2018a, s. 1 35 Hirvonen – Määttä 2018, s. 18. Alkuperäinen määritelmä Talousrikostutkijan käsikirjasta, joka ei ole julki-nen; Ks. myös Määttä – Hirvonen 2018a, s. 249; Danielsson 2018, s. 137; Lahti 2007, s. 10.

11

lyyn elinkeinotoiminnassa liittyvät rikokset.36 Useiden talousrikosten tunnusmerkistöön

liittyy myös lisäedellytyksiä liittyen esimerkiksi tekijään tai teon olosuhteisiin.37

Harmaa talous puolestaan on talousrikoksen lähikäsite, joka on talousrikoksen käsitteen

kanssa osin päällekkäinen, mutta ei kuitenkaan ole rikosoikeudellinen. Harmaalla taloudel-

la tarkoitetaan laillista liike- ja yritystoimintaa, josta ei suoriteta lakisääteisiä maksuja tai

veroja. Harmaaseen talouteen liittyvä teko voi täyttää rikoksen tunnusmerkistön, mutta

suurin osa ilmi tulleista harmaan talouden tapauksista hoidetaan hallinnollisin keinoin,

kuten veronkorotuksin.38

Rikosvastuun taustalla ovat perus- ja ihmisoikeuksista johdetut oikeushyvät tai suojeluob-

jektit. Oikeushyvät ovat yhteiskunnassa tärkeinä pidettäviä arvoja, joiden toteutuminen on

julkisen vallan velvollisuus (Perustuslaki 731/1999, PL 22 §). Perustuslakiin kirjattuja oi-

keushyviä suojataan viime kädessä säätämällä rikosvastuusta ja sen toteuttavasta tehok-

kaasta rikosoikeusjärjestelmästä. Perusoikeuksilla on yksilöllinen ja yhteisöllinen ulottu-

vuus. Konkurssimenettelyn yhteydessä ilmi tulevien rikosten, kuten velallisen rikosten,

kriminalisoinnin taustalla on lähtökohtaisesti velkojien oikeus saataviinsa, eli perustuslain

mukainen omaisuuden suoja (PL 15 §). Toisaalta talousrikosten kriminalisointien taustalla

on myös yhteisöllinen ulottuvuus, koska niillä pyritään suojaamaan tehokkaan taloudelli-

sen toiminnan edellyttämää luottamusta. Talousrikokset rapauttavat luottamusta taloudelli-

seen toimintaan ja vääristävät kilpailua, millä on monia yhteiskunnallisesti ja moraalisesti

haitallisia seurauksia talouden rakenteisiin ja vaihdantaprosesseihin. Rikosoikeudellisella

normistolla ei kuitenkaan suojata taloutta tai luottamusta sinänsä, vaan esimerkiksi arvopa-

perimarkkinarikoksilla luottamusta arvopaperimarkkinoiden toimintaan, velallisen rikok-

silla velkojien taloudellisia etuja, verorikoksilla valtion fiskaalisia intressejä, kirjanpitori-

koksilla kirjanpidon oikeellisuutta ja petoksilla varallisuutta.39 Tapanin mukaan velallisen

rikosten kriminalisoinneilla voidaan oikeuskäytännön perusteella nähdä suojattavan myös

luotonantoa.40

36 Hirvonen – Määttä 2018, s. 17–18. 37 Ks. esim. Tapani 2018. 38 Hirvonen – Määttä 2018, s. 3 ja 18. 39 Hallberg ym. 2010, Kohta Julkinen valta perusoikeussäännösten kohteena; Tapani – Tolvanen 2013, s. 79–85; Kukkonen 2018, s. 25–26. 40 Tapani 2018, s. 958.

12

Suuri osa talousrikoksista jää arvioiden mukaan viranomaisilta piiloon, sillä tutkimuksen

mukaan yritykset raportoivat poliisille vain noin 10 prosentista havaitsemistaan niihin

kohdistuvista talousrikoksista. Toisaalta yritykset eivät aina edes havaitse joutuneensa ri-

koksen kohteeksi, sillä rikokset tehdään laillisen liiketoiminnan nimissä. Tiedot talousri-

kollisuuden määrästä perustuvat viranomaistilastoihin, sillä piilorikollisuuden määrästä ei

vielä olla pystytty tekemään Suomessa luotettavaa tutkimusta. Viranomaisille ilmi tulevien

rikosten määrä taas vaihtelee paitsi talouden suhdanteiden, myös erityisesti viranomais-

kontrollin tehokkuuden mukaan. Tämä kehityskulun arvioidaan selittävän myös törkeiden

tekomuotojen osuuden lisääntymisen vero- ja kirjanpitorikoksissa sekä velallisen rikoksis-

sa viime vuosina.41 Rikollisuuden määrän arviointiin vaikuttaa myös se, että suuri osa pal-

jastuneista teoista hoidetaan hallinnollisin toimenpitein, jolloin niistä ei jää merkintää ri-

kostilastoihin.42

Talousrikokset ja harmaa talous ovat monella tavalla haitallisia yhteiskunnalle. Niiden

kautta aiheutetut taloudelliset vahingot ovat muihin rikoksiin verrattuna huomattavan suu-

ria. Niiden vuoksi veroja ja muita lakisääteisiä maksuja jää saamatta, kilpailu markkinoilla

vääristyy ja työntekijöitä kohdellaan lainvastaisesti. Kansalaiset maksavat talousrikosten

seuraukset esimerkiksi kohonneina hintoina ja veroina. Taloudellisen vahingon lisäksi ta-

lousrikoksista seuraa myös niin oikeusjärjestelmää kuin markkinoita kohtaan tunnetun

luottamuksen ja uskottavuuden heikkenemistä.43 Järjestelmää kohtaan tunnettu luottamus

taas on talouskasvun edellytys.44

Valtaosa poliisin tutkimista talousrikoksista on verorikoksia, kirjanpitorikoksia ja velalli-

sen rikoksia sekä avustus- ja petosrikoksia.45 Haastattelujen mukaan konkurssimenettelyn

yhteydessä ilmi tulevista rikoksista yleisimmät rikosnimikkeet ovat kirjanpitorikos, verori-

kos, sekä velallisen epärehellisyys. Usein toiminta täyttää samalla kertaa useamman rikok-

sen tunnusmerkistön.46 Tyypillistä on myös rikosten liittyminen useampaan yhtiöön, joiden

välillä on tehty oikeustoimia, joiden todellinen merkitys on peitelty.47 Konkurssipesät, jois-

sa ilmenee rikoksia, ovat tavallisesti pieniä yrityksiä, joilla on jo pidempään mennyt huo- 41 Danielsson 2018, s. 137–139 ja 145; Lappi-Seppälä 2009, Kohta Talousrikokset; Valtioneuvosto 2016, s. 2. 42 Määttä – Hirvonen 2018b, s. 249. 43 Ks. esim. Valtioneuvosto 2016, s. 2; Vuorinen 2002, s. 102; Tapani 2018, s. 958. 44 Luottamuksen merkityksestä esim. Bjornskov 2012. 45 Könkkölä – Linna 2013, s. 216; Valtioneuvosto 2016, s 2. 46 Haastattelu 2. 47 Kukkonen 2018, s. 1.

13

nosti. Talousrikoksia esiintyy kaikilla toimialoilla, mutta rakennus-, ravitsemus- ja kulje-

tusala edustavat kuitenkin tilastojen kärkipäätä. Tämä johtuu toimialojen liiketoiminnan

rakenteesta, joka tarjoaa eniten mahdollisuuksia vilpilliseen menettelyyn. Leimallista useil-

le konkurssiyrityksille on myös se, että niissä juridistaloushallinnollinen osaaminen on

heikkoa.48

2.2 Talousrikostutkinta

Talousrikostutkinta eroaa monelta osin perinteisten rikosmuotojen tutkinnasta. Se vaatii

enemmän valmistautumista ja asiakirjanäyttöä, mutta myös yhteistyötä eri viranomaisten

kanssa.49 Talousrikostutkinta on vaativaa ja tekijöiden saattaminen lainvoimaisesti rikos-

vastuuseen kestää yleensä useita vuosia, sillä jutut ovat laajoja ja sisällöllisesti monimut-

kaisia. Tutkinta-aineisto koostuu talousrikoksissa pääasiassa asiakirjamateriaalista, kuten

kirjanpitoaineistosta, tositteista, sopimuksista ja kauppakirjoista. Asiakirjamateriaalia saat-

taa olla satoja tai jopa tuhansia sivuja. Juttuja saattaa lisäksi olla hankala rajata tutkittaviksi

kokonaisuuksiksi, koska ne koostuvat useista osateoista, jotka saattavat olla maantieteelli-

sesti hajallaan.50 Teot voivat ajoittua pitkälle aikavälille ja niiden seurausten syntymiseen

voivat vaikuttaa muutkin seikat, kuin tekijän vaikutusvallan piirissä olevat asiat.51 Juttuihin

liittyy usein myös suunnitelmallisuutta sekä peittelyä ja ne tehdään usein laillisen liiketoi-

minnan puitteissa. Talousrikosten tutkintaa hankaloittaa myös se, että rikosepäilyjen juri-

dinen arviointi on hankalaa ja vaatii oikeudellisen osaamisen lisäksi taloustieteellistä asian-

tuntemusta. Perinteisissä rikoksissa rikoksen tapahtuminen on paljastumisen jälkeen usein

selvää, mutta talousrikoksissa tunnusmerkistön täyttymisen arviointi ei ole yksiselitteistä.52

Talousrikoksissa myöskään teon moraalisella arvioinnilla ei saa selvyyttä teon oikeuden-

vastaisuudesta.53 Ominaispiirteet näkyvät myös niiden rikostyyppikohtaisessa tahallisuus-

arvioinnissa, jota joudutaan tekemään konkreettisten, objektiivisesti tarkasteltavien ja ul-

koisesti havaittavien seikkojen perusteella.54

48 Ks. esim. Valtioneuvosto 2016; Haastattelut 1–8. 49 Hakamo ym. 2009, s. 33. 50 Kankaanranta – Muttilainen 2013, s. 29. Hirvonen – Määttä 2018, s. 225; Valtioneuvosto 2016; Vuorinen 2002, s. 65–67. 51 Tapani 2018, s. 983. 52 Kankaanranta – Muttilainen 2013, s. 29. Hirvonen – Määttä 2018, s. 225; Valtioneuvosto 2016; Vuorinen 2002, s. 65–67. 53 Vuorinen 2002, s. 68. 54 Tapani 2018, s. 957–958 ja 983.

14

Talousrikosten torjunnassa ja ennaltaehkäisyssä on keskeisellä sijalla eri viranomaisten

yhteistyö, sekä viranomaisten yhteistyö yksityissektorin kanssa. Talousrikosten torjuntaan

eli ns. rikosten torjuntaketjuun osallistuu useita viranomaistahoja, jotka eivät varsinaisesti

harjoita rikosoikeudellista kontrollia, mutta niiden rooli tapausten kriminalisoinneissa on

merkittävä.55 Keskeisiä viranomaisia harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnassa

ovat ensinnäkin valvontavianomaiset, joihin kuuluvat Verohallinto, Tulli, työsuojelutarkas-

tajat, tilaajavastuutarkastajat, Eläketurvakeskus, Työttömyysvakuutusrahasto, Tapaturma-

vakuutuskeskus, Evira, konkurssiasiamies, Kilpailu- ja kuluttajavirasto sekä ympäristövi-

ranomaiset. Lisäksi myös lupaviranomaisilla on valvontatehtäviä omilla sektoreillaan.

Valvontaviranomaiset paljastavat osaltaan havaitsemiaan talousrikoksia, määräävät hallin-

nollisia seuraamuksia sekä tekevät tarvittaessa tutkintapyyntöjä poliisille.56 Konkurssin

yhteydessä ilmi tulevista rikoksista tekee rikosilmoituksen poliisille lähes aina pesänhoita-

ja, vaikka yksittäisellä velallisellakin on siihen oikeus.57

Rikosprosessi on oikeudellisesti säännelty menettely, jossa tutkitaan ja ratkaistaan kysy-

mys rikosoikeudellisesta vastuusta epäillyn rikoksen johdosta. Prosessi koostuu laajassa

mielessä esitutkinnasta, syyteharkinnasta, oikeudenkäynnistä ja rangaistuksen täytäntöön-

panosta.58 Talousrikokset tutkitaan niihin erikoistuneissa talousrikosyksilöissä alueellisilla

poliisilaitoksilla sekä Keskusrikospoliisissa.59 Talousrikostutkinta lähtee liikkeelle rikosil-

moituksesta ja siihen liitetystä materiaalista, joiden pohjalta tehdään tutkintasuunnitelma,

minkä perusteella esitutkina suoritetaan.60 Poliisin (ja muiden esitutkintaviranomaisten eli

tullin ja rajavartiolaitoksen) tehtävä on huolehtia rikosepäilyjen esitutkinnasta (Esitutkinta-

laki 805/2011, ETL 2:1), eli sen selvittämisestä, onko tapauksessa riittävää aihetta syytteen

nostamiseen.61 Esitutkinnassa on ensinnäkin selvitettävä asian edellyttämällä tavalla epäil-

ty rikos, teko-olosuhteet, sillä aiheutettu vahinko ja siitä saatu hyöty, asianosaiset sekä

muut syyteharkintaa ja rikoksen johdosta määrättävää seuraamusta varten tarvittavat seikat

(ETL 1:2,1). Toiseksi selvitetään mahdollisuudet rikoksella saadun omaisuuden palautta-

miseksi ja rikoksen johdosta tuomittavan menettämisseuraamuksen tai asianomistajalle

tulevan vahingonkorvauksen täytäntöönpanemiseksi. Kolmanneksi selvitetään asianomis-

55 Hakamo ym. 2009, s. 29; Valtioneuvosto 2016, s. 1; Hirvonen – Määttä 2018, s. 226. 56 Hirvonen – Määttä 2018, s. 193 ja 212–213. 57 Haastattelut 1 ja 2. 58 Jokela 2018, s. 7–9. 59 Hirvonen – Määttä 2018, s. 212–213. 60 Ks. esim. Vuorinen 2002, s. 102–103. 61 Helminen ym. 2014, s. 321.

15

tajan mahdollinen yksityisoikeudellinen vaatimus sekä neljänneksi mahdollinen suostumus

asian käsittelyyn kirjallisessa menettelyssä. Talousrikoksissa esitutkintavaihe on rikosvas-

tuun toteuttamisessa erityisen keskeisessä asemassa, koska talousrikokset ovat vaikeasti

tunnistettavissa ja riittävän näytön saaminen on hankalaa.62 Talousrikoksia ei aina tunniste-

ta esitutkinnassa tai maksukyvyttömyysmenettelyissä rangaistaviksi teoiksi, jolloin ne saat-

tavat jäädä piiloon.63 Esitutkinnassa on pystyttävä tunnistamaan usein monesta osateosta

koostuva rikollisen teon kokonaisuus sekä saatava riittävä näyttö syytteen nostamiseksi ja

tuomitsemiskynnyksen saavuttamiseksi. Tutkijoille ja syyttäjälle onkin keskeistä hahmot-

taa toiminnan kokonaisuus ja luonne sekä tekojen alustava juridinen määrittely jo tutkin-

nan alkuvaiheessa, sekä kohdentaa tutkinta rikosvastuun kannalta olennaisiin asioihin tut-

kintaa rajaamalla. Esitutkinnassa ja syyteharkinnassa voi käydä myös niin, että joudutaan

turvautumaan vaihtoehtoisiin tutkintalinjoihin ja syytteisiin.64 Talousrikostutkinnassa ko-

rostuukin tutkijoiden erityisasiantuntemus ja usein tutkinnassa käytetään apuna kauppatie-

teellisen koulutuksen käynyttä ekonomitarkastajia, jotka tekevät tarvittaessa rikosperustei-

sen tilintarkastuksen.65

Poliisin toimenkuvaan kuuluu myös itse paljastaa rikoksia toimintansa yhteydessä sekä

systemaattisella tiedustelutoiminnalla.66 Lisäksi poliisi jäljittää rikoshyötyä ja tekee toi-

menpiteitä sen takaisin saamiseksi. Poliisi toimii tiiviissä yhteistyössä muiden viranomais-

ten kanssa suorittaessaan reaaliaikaisia operaatioita ja sillä on toimivalta käyttää edellytys-

ten täyttyessä tiedusteluoikeuksiaan sekä pakkokeinoja riittävän näytön saamiseksi ja ri-

koshyödyn kiinni saamiseksi.67 Talousrikostutkinnassa pakkokeinoja voidaan käyttää erit-

täin laaja-alaisesti sekä muihin rikoksiin verrattuna suunnitelmallisemmin, sillä tutkinta-

pyynnöt sisältävät usein enemmän arvioita tunnusmerkistötekijöiden täyttymisestä, rikos-

hyödystä ja rikosvahingosta.68

Myös syyttäjä osallistuu aina talousrikosten esitutkintaan ja on siinä merkittävässä roolissa.

Etenkin tutkinnan loppuvaiheessa poliisin kannattaa keskustella syyttäjän kanssa selvityk-

62 Jokela 2018, s. 8: Kukkonen 2018, s. 1–2. 63 Kukkonen 2018, s. 1–2. 64 Kukkonen 2018, s. 1–2; Vuorinen 2002, s. 102. 65 Ks. esim. Vannela 2011, s. 153 ja 164–165. 66 Helminen ym. 2014, s. 32. 67 Hirvonen – Määttä 2018, s. 212–213. 68 Mansikkamäki ym. 2017, s. 16.

16

sen riittävyydestä ja täydentää tutkintaa tarvittaessa.69 Esitutkinnan jälkeen syyttäjä päättää

esitutkintapöytäkirjan perusteella syyteharkinnassa, onko asiassa perusteita katsoa rikoksen

tunnusmerkistön täyttyneen.70 Jos esitutkinnassa saadun näytön perusteella on todennäköi-

siä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi, on syyttäjän nostettava syyte ja ajettava

sitä valmistelujen jälkeen oikeudenkäynnissä (Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa, jäl-

jempänä ROL, 1:2; 1:6; 5:12). Laajoissa talousrikosasioissa voidaan ennen pääkäsittelyä

toimittaa suullinen valmistelu pääkäsittelyn keskittämisen turvaamiseksi (ROL 5:10).71

Tuomioistuimen tuomio voi olla syylliseksi tuomitseva tai vapauttava (ROL 11:4.1). Tuo-

mioon haetaan usein muutosta ja asiaa käsitellään vielä ylemmissä oikeusasteissa eli hovi-

oikeudessa, sekä hyvin harvoissa tapauksissa korkeimmassa oikeudessa sen myöntäessä

valitusluvan. Harmaan talouden ja talousrikosten torjuntaan osallistuu täytäntöönpanopuo-

lella ulosottohallinto.72

69 Helminen ym. 2014, s. 371. 70 Hirvonen – Määttä 2018, s. 225–226. 71 Jokela 2018, s. 362. 72 Hirvonen – Määttä 2018, s. 193.

17

3 PESÄNHOITAJAN TEHTÄVÄT

3.1. Oikeuslähteet

Konkurssimenettelystä säädetään konkurssilaissa (120/2004, KonkL). Lisäksi konkurssia

koskevaa sääntelyä on lukuisissa muissa laeissa.73 Nykyistä vuonna 2004 voimaan tullutta

konkurssilakia edelsi konkurssisääntö, joka oli annettu autonomisen Suomen aikana vuon-

na 1868 (31/1868, KS). Konkurssilainsäädäntöä ja sen läheislainsäädäntöä on muutettu

vuosien saatossa osittaisuudistuksilla useasti. Viimeisten vuosikymmenten aikana keskei-

nen muutossuunta on ollut se, että tuomioistuinmenettelyyn painottuneesta konkurssista on

tullut perus- ja ihmisoikeudet huomioon ottava, moderni ja aiempaa joustavampi menette-

ly. Menettelyn painopiste on siirtynyt tuomioistuinprosessista konkurssihallintoon siten,

että pesänhoitajalle on siirretty useita aiemmin tuomioistuimelle kuuluneita tehtäviä.74

Myös velkojien oikeudet suhteessa pesänhoitajaan ovat parantuneet.75

Konkurssimenettelyssä selvitetään monimutkaisia sopimussuhteita ja takaisinsaanteja sekä

jaetaan huomattavia määriä varallisuutta. Tilanteet ovat usein niin moninaisia, että lainsää-

däntö ei kykene määrittelemään ohjeita jokaiseen mahdolliseen konkurssihallinnon koh-

taamaan tilanteeseen.76 Lainsäädännön puuttuessa on sovellettu konkurssipesien hoidossa

noudatettua käytäntöä sekä oikeuskäytäntöä.77 Keskeisintä pesänhoitajan laajaa harkinta-

valtaa ohjaavaa sääntelyä ovat konkurssiasiamiehen apuna toimivan konkurssiasiain neu-

vottelukunnan laatimat suositukset.78 Konkurssiasiamies huolehtii konkurssi- ja yrityssa-

neerausmenettelyiden toimivuudesta ja osaltaan talousrikosten torjunnasta esimerkiksi

määräämällä erityistarkastuksen tai hakemalla konkurssin siirtämistä julkisselvitykseen.

Harmaan talouden ja talousrikosten torjunta ovat konkurssiasiamiehen toiminnan keskiös-

sä.79 Konkurssiasiain neuvottelukunnan tehtävänä on kehittää hyvää pesänhoitotapaa kir-

jaamalla suosituksiinsa käytännössä syntyneet ja hyväksi havaitut menettelytavat

(KonkValvA 7 §).80 Vaikka on kyse ns. pehmeästä sääntelystä, pesänhoitajan on konkurs-

silain 14:3:n nojalla noudatettava hyvää pesänhoitotapaa sekä hoidettava tehtävänsä huo-

lellisesti. Suositukset voivat olla velvoittavuudeltaan ehdottomiksi menettelyohjeiksi tar-

73 Könkkölä – Linna 2013, s. 1. 74 Könkkölä – Linna 2013, s. 1 ja 10–11; Smalén 2014b, s. 333. 75 Haastattelu 3. 76 Könkkölä – Linna 2013, s. 711. 77 Nenonen 2004, s.1. 78 Smalén 2014a, s. 207; Könkkölä – Linna 2013, s. 711. 79 Hirvonen – Määttä 2018, s. 231. 80 Korkea-Aho 2005, s. 817.

18

koitettuja tai harkinnanvaraisesti noudatettavia. Ehdottomien suositusten poikkeamisesta

seuraa moitearvostelu sekä vahingonkorvausvelvollisuus. Tällaisista suosituksista on mah-

dollista poiketa yksittäistapauksessa vain hyvillä vastaperusteluilla ja samanaikaisella vel-

kojien suostumuksella. Suosituksia hyödynnetään erityisesti pesänhoitajaa velvoittavan

hyvän pesänhoitotavan (KonkL 14:3) asettamien vaatimusten arvioinnissa.81 Konkurssi-

menettelyssä hyvä tapa poikkeaa muualla oikeusjärjestelmässä määritellystä hyvästä tavas-

ta, sillä konkurssimenettelyn hyvä tapa ei keskity toiminnan eettisyyteen tai periaatteisiin,

eivätkä suositukset synny ratkaisukäytännöistä, vaan ovat yksityiskohtaisia menettelyohjei-

ta.82 Konkurssipesien pesänhoitajat ovat useimmiten konkurssiasioihin erikoistuneita asi-

anajajia ja pesänhoito on asianajotoimintaa, jolloin heitä velvoittaa myös Suomen Asian-

ajajaliiton laatima hyvää asianajotapaa. Hyvää asianajotapaa tarkentavat paitsi eettiset ta-

paohjeet, niin myös muut asianajajaa velvoittavat ohjeet, valvonta- ja kurinpitoasioissa

annetut ratkaisut sekä asianajajakunnan omaksumat hyvät käytännöt (Laki asianajajista

496/1958, AAL 5.1 §).83

Konkurssi on muiden maksukyvyttömyysmenettelyiden tavoin vahvasti kansallisen kehi-

tystyön tulosta ja Euroopan unionin toimivalta rajoittuu pääasiassa valtioiden rajat ylittä-

viin tilanteisiin.84 Kansainvälisesti keskeisin sääntelyinstrumentti on ns. uudelleenlaadittu

maksukyvyttömyysasetus (EU 2015/848)85, joka sääntelee pääasiassa tuomioistuinten toi-

mivaltakysymyksiä ja päätösten tunnustamista rajat ylittävissä konkursseissa. Lisäksi ase-

tus velvoittaa jäsenvaltiot perustamaan maksukyvyttömyysrekisterin.86 Euroopan unionin

lisäksi konkurssia koskevia kehitys- ja sääntelyhankkeita on tehty esimerkiksi Pohjoismai-

den, Euroopan neuvoston ja Yhdistyneiden Kansakuntien piirissä.87

3.2 Konkurssimenettely

Konkurssi määritellään konkurssilain 1 luvun 1 §:ssä. Sen mukaan velallinen, joka ei ky-

kene vastaamaan veloistaan, voidaan velkojan tai velallisen hakemuksesta asettaa tuomio-

istuimen päätöksellä konkurssiin. Konkurssi on velallisen kaikkia velkojia koskeva eli kol-

lektiivinen maksukyvyttömyysmenettely, jonka tarkoituksena on likvidaatio, eli maksuky-

vyttömäksi todetun yrityksen toiminnan lopettaminen ja jäljellä olevan varallisuuden arvon 81 Nenonen 2004, s. 3–6. 82 Korkea-Aho 2005, s. 818–820. 83 Koulu 2009, s. 180; Könkkölä – Linna 2013, s. 590; Smalén 2014b, s. 341; Ylönen 2018, s. 294. 84 Koulu ym. 2011, s. 85. 85 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/848. 86 OMTR 31/2016, Kohta Oikeusministeriölle. 87 Könkkölä – Linna 2013, s. 12.

19

jakaminen velkojien kesken.88 Konkurssin alkaessa velallisen omaisuus siirtyy velkojien

määräysvaltaan ja tuomioistuin määrää pesänhoitajan hoitamaan velallisen omaisuuden

hallintoa (KonkL 1:1.2). Velallinen tarkoittaa konkurssiin asetettua luonnollista henkilöä

tai jos konkurssiin asetettu taho on yhteisö, osakeyhtiön ja osuuskunnan hallituksen jäsentä

ja toimitusjohtajaa, kommandiittiyhtiön vastuunalaista yhtiömiestä ja yhdistyksen hallituk-

sen jäsentä (KonkL 4:12). KonkL:n 4 luvun 12 §:n mukaisesti velallisen asemaa koskevia

säännöksiä sovelletaan lähtökohtaisesti myös siihen, joka on tai on ollut konkurssia edeltä-

vänä aikana lakimääräisesti tai tosiasiallisesti vastuussa yhteisön velvoitteista.

Liiketaloudellisesti konkurssi, johon ei sisälly väärinkäytöksiä, voidaan nähdä luonnollise-

na osana markkinoiden toimintaa.89 On tarkoituksenmukaista poistaa markkinoilta liike-

toiminnallisesti kannattamattomat toimijat, jotka aiheuttavat muille toimijoille luottotap-

pioriskin. Konkurssimenettelyllä voidaan varmistaa, että vain riittävän maksukykyiset yri-

tykset saavat toimia markkinoilla.90 Usein konkurssien yhteydessä esiintyy myös rikosoi-

keudellista harkintaa edellyttäviä toimia. Näin ollen konkurssimenettelyllä on likvidaa-

tiofunktion lisäksi myös väärinkäytöksiä selvittävä ja ehkäisevä kontrollifunktio. Julkisen

intressin toteuttamisen keskeisyys erottaa konkurssin muista maksukyvyttömyysmenette-

lyistä, vaikka sitä ei olla kirjattu konkurssilakiin. Se on kuitenkin taustaperiaatteena monis-

sa konkurssimenettelyä koskevissa säännöksissä ja tulee konkreettisesti ilmi esimerkiksi

pesäluettelon merkityksessä, julkisselvityksen ja erityistarkastuksen toteuttamisessa, kir-

janpidon ajalle saattamisessa sekä pesänhoitajan velvollisuudessa tehdä rikosilmoitus.

Myös ennen vuotta 2013 voimassa ollut käytäntö, jossa syyttäjä oli aina automaattisesti

mukana velallisen toiminnan selvittämisessä, kertoo konkurssimenettelyn erityisestä yh-

teydestä julkiseen intressiin. Nykyään tutkintapyynnön tekeminen kuuluu pesänhoitajan

tehtäviin.91

Hallintojärjestelyn perustana on konkurssi yksityisoikeudellisena täytäntöönpanona, joka

tapahtuu velkojien lukuun ja hyväksi.92 Oikeudenkäyntimenettelyn ja täytäntöönpanome-

nettelyn sisältävä konkurssi on aineelliset oikeudet toteuttavaa menettelyä. Tällaisia aineel-

lisia oikeuksia ovat yhtäältä omistusoikeuteen kuuluva saamisoikeus ja siihen liittyen vel-

88 Könkkölä – Linna 2013, s. 4; Koulu 2009, s. 9–10. 89 Könkkölä – Linna 2013, s. 4. 90 Könkkölä – Linna 2013, s. 1. 91 Könkkölä – Linna 2013, s. 18–19 ja 576–577. 92 HE 26/2003 vp., s. 22.

20

kojien tasapuolisen kohtelun vaatimus, toisaalta taas esimerkiksi velallisen oikeuksiin kuu-

luva itsekriminointisuoja, velallisen asianmukaisen kohtelun vaatimus sekä oikeus oikeu-

denmukaiseen oikeudenkäyntiin. Konkurssimenettelyssä voidaan myös puuttua jo tapahtu-

neisiin omaisuudensuojan loukkauksiin siviili- tai rikosoikeudellisin keinoin.93 Kuten on jo

mainittu, pesänhoitajalla on mahdollisuus saattaa velallisen velkojia loukkaava menettely

rikosoikeudellisen arvioinnin kohteeksi. Konkurssimenettelyn voi siten nähdä myös perus-

ja ihmisoikeuksia turvaavana menettelynä.

Konkurssin aloittamiseen liittyvät vaiheet ovat tuomioistuinmenettelyä, mikä tarkoittaa

konkurssiasian käsittelyä konkurssituomioistuimessa, eli päätöksen tehneessä käräjäoikeu-

dessa. Konkurssin jatkomenettelyssä, joka sisältää vaiheet konkurssin päättymiseen saak-

ka, puolestaan siirtyy suuri osa vastuusta pesän hallinnolle eli velkojille ja heitä avustavalle

pesänhoitajalle.94 Ylintä päätäntävaltaa konkurssipesässä käyttävät velkojat, mutta kuiten-

kin vain siltä osin, kun asia ei lain mukaan kuulu pesänhoitajan yksinomaisiin tehtäviin

(KonkL 14:2). Käytännössä pesänhoitajan rooli pesän edustajana on keskeinen (KonkL

14:6), sillä hänelle annettu laaja päätösvalta (KonkL 14:8) ja moninaiset tehtävät (KonkL

14:5) ohjaavat pesänhoidon etenemistä vahvasti.95

Konkurssituomioistuimen toimivaltaan kuuluu konkurssin oikeusvaikutuksista päättämi-

nen. Siihen kuuluu konkurssin alkamisesta, peruuntumisesta, raukeamisesta ja sovinnon

vahvistamisesta päättäminen. Lisäksi tuomioistuimen tehtävänä on konkurssihallinnon

asettaminen ja konkurssihallinnon aikaisten välihakemusten ratkaiseminen. Tuomioistui-

men tehtäviä ovat myös tehtävään sopivan pesänhoitajan määrääminen ja vapauttaminen

sekä pesänhoitajan palkkion vahvistaminen, velkojatoimikunnan asettaminen, velkojien

päätöksen kumoaminen ja muuttaminen sekä pesänhallinnon lakkauttaminen ja julkisselvi-

tykseen siirtymisestä päättäminen. Tuomioistuin myös ratkaisee konkurssin materiaalisia

oikeussuhteita, eli vahvistaa riitautetun saatavan ja jakoluettelon. Lisäksi velallisen oikeuk-

sista ja velvollisuuksista päättäminen, kuten velallisen oikeudesta avustukseen ja korvauk-

seen, velallisen pesäluettelon vahvistamisen vastaanottamien sekä pakkokeinojen käytöstä

93 Hallberg ym. 2010, kohta Omaisuudensuojan tulkinnallisia lähtökohtia; Könkkölä – Linna 2013, s. 2–3. 94 Könkkolä – Linna 2013, s. 225–226. 95 Smalén 2014a, s. 210.

21

päättäminen kuuluvat myös tuomioistuimen tehtäviin. Lisäksi tuomioistuimella on kuulu-

tuksiin, ilmoituksiin ja tiedoksiantoihin liittyviä tehtäviä konkurssimenettelyssä.96

3.3 Pesänhoitajan tehtävät

Pesänhoitajan yleiset tehtävät luetellaan KonkL 14 luvun 5 §:ssä konkurssin ajallisen ete-

nemisen mukaisessa järjestyksessä. Omaisuuden selvittämisen, hoitamisen ja myymisen

lisäksi pesänhoitajan yleisiin tehtäviin kuuluu huolehtia konkurssipesän juoksevasta hal-

linnosta sekä suoritettava tälle muutkin laissa tai muutoin pesänhoitajalle kuuluvat tehtävät

(KonkL 14:6.1,9).97 Luettelo jättää pesänhoitajan tehtävälistan avoimeksi siten, että tehtä-

vien sisällöstä säädetään paitsi konkurssilain muissa pykälissä, mutta myös muussa lain-

säädännössä, kuten konkurssipesien hallinnon valvonnasta annetussa laissa. Yleinen ohje

on hoitaa kaikki tehtävät huolellisesti ja hyvää pesänhoitotapaa noudattaen (KonkL

14:3.1).98 Pesänhoitajan toimenkuvaan kuuluu myös toimia konkurssipesän edustajana

oikeudenkäynneissä (KonkL 14:6), olkoon sitten kyse ennen konkurssia alkaneesta oikeu-

denkäynnistä tai konkurssiin asettamisen jälkeen nostettavasta kanteesta. Tähän kuuluu

oikeus käyttää asianomistajien puhevaltaa velallisen rikosta koskevassa jutussa, vaikka

velkojilla on oikeus käyttää puhevaltaansa myös itsenäisesti (RL 39:9). Tällöin pesänhoita-

jan rooli korostuu myös esitutkinnassa ja tuomioistuimessa, jolloin häntä kuullaan asian-

omistajien puolesta.99 Pesänhoitajan on edustettava pesää myös oikeudenkäynneissä, joissa

konkurssipesä ei ole asianomistajana. Konkurssipesällä on asiavaltuus kaikissa sellaisissa

asioissa, joissa päätetään konkurssipesän omaisuuteen kuuluvista asioista.100

3.2.1 Pesän selvittäminen

Pesänhoitajan pääasiallisena tehtävänä on pesän selvittäminen, eli saattaminen siihen kun-

toon, että omaisuus voidaan realisoinnin jälkeen jakaa velkojille (KonkL 18:1.2).101 Kon-

kurssin alkamishetkellä velallinen menettää oikeutensa määrätä konkurssipesään kuuluvas-

ta omaisuudestaan (KonkL 3:1), vaikka omistusoikeus säilyykin omaisuuden realisointi-

hetkeen saakka. Säännöksen tarkoitus on turvata velkojien oikeudet estämällä velallisen

velkojia vahingoittavat omaisuudenluovutukset, panttaukset sekä omaisuuden käyttö– ja

hallintaoikeuden luovutukset konkurssin aikana.102 Konkurssilain 5:1.1:n mukaan konkurs-

96 Könkkölä – Linna 2013, s. 66–68 ja 575. 97 Könkkölä – Linna 2013, s. 575. 98 Könkkölä – Linna 2013, s. 671 ja 681. 99 Kukkonen 2018, s. 254. 100 Könkkölä–Linna 2013, s. 175. 101 Könkkolä – Linna 2013, s. 225–226. 102 Könkkölä – Linna 2013, s. 155–156.

22

sipesään kuuluu se ulosmitattava omaisuus, joka velallisella on konkurssin alkaessa ja jon-

ka velallinen saa ennen konkurssin päättymistä. Konkurssipesään kuuluvat myös sinne

takaisinsaatu omaisuus, omaisuudesta saatu tulo, sekä konkurssipesän omaisuuden sijaan

tullut omaisuus (KonkL 5:1). Luonnollisella henkilöllä konkurssipesään ei kuitenkaan kuu-

lu hänen konkurssin alkamisen jälkeen saamansa omaisuus (KonkL 5:1.1). Omaisuudeksi

luetaan myös velallisen kirjanpitoaineisto sekä asiakirjat (KonkL 14:5.1,1).

Pesänhoitajan on heti konkurssin alettua otettava pesän omaisuus haltuunsa ja huolehditta-

va sen hoitamisesta ja säilyttämisestä (KonkL 14:5.1,1). Käytännössä tämä tarkoittaa asian

ilmoittamista velalliselle, sekä velallisen omaisuuden ja määräysvallan haltuunottoa. Pe-

sänhoitajan tulee esimerkiksi ottaa haltuunsa tilojen avaimet ja kulkukortit sekä poistettava

velallisen tilien käyttöoikeudet.103 Saadakseen omaisuuden mahdollisimman hyvin hal-

tuunsa, pesänhoitajan on toimittava yhteistyössä velallisen kanssa. Velallista oikein kohte-

lemalla ja hänen tietojaan hyödyntämällä pesän hoito ja selvitys helpottuvat, mikä taas voi

heijastua parempana realisointituloksena.104 Pesänhoitajalla on myös nimenomainen vel-

vollisuus kohdella velallista asianmukaisesti ja huomioitava tämän etu (KonkL 4:1). Velal-

lisella on puolestaan velvollisuus myötävaikuttaa siihen, että pesänhoitaja saa tehtävänsä

hoidettua (KonkL 4:5). Velallisen on tällöin edesautettava omaisuutensa tosiasiallista saat-

tamista pesänhoitajan haltuun. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi toimitilojen saattaminen

pesänhoitajan hallintaan, tietojärjestelmiin opastaminen sekä pesäluetteloa varten tai muu-

toin tarpeellisten tietojen antaminen (KonkL 4:5).105 Haltuunotto tehdään siinä laajuudessa,

kuin se on tarkoituksenmukaista konkurssin kannalta.106 Pesänhoitajan toimittamaan omai-

suuden säilyttämiseen kuuluu sen varmistaminen, että omaisuus myös pysyy konkurssipe-

sän hallinnassa ja sen arvo säilyy ja pysyy voimassa. Siten pesänhoitajan kuuluu myös

huolehtia omaisuuden vakuutussuojasta, säilytystiloista sekä sijoitusten ja sopimusten tuo-

tosta.107 Pesänhoitajalla on oikeus velkojan tai sivullisen oikeuden turvaamiseksi rajoittaa

velallisen tietojensaanti- tai osallistumisoikeutta (KonkL 4:2.2). Pesänhoitaja voi myös

saada poliisilta virka-apua tehtävänsä suorittamiseksi, jos häntä estetään suorittamasta teh-

täväänsä (KonkL 14:5.3).108 Viimesijaisena keinona pesänhoitaja voi myös hakea tuomio-

istuimelta pakkokeinoja tai turvaamistoimia velallista kohtaan, jos tämä laiminlyö velvolli- 103 Nenonen 2004, s. 67–68; Könkkölä – Linna 2013, s. 672. 104 KonkNK 1, s. 1; Nenonen 2004, s. 59 ja 64. 105 KonkNK 1, s. 2. 106 Koulu – Lindfors 2017, s. 250. 107 Könkkölä – Linna 2013, s. 673; KonkNK 1, s.1. 108 KonkNK 1, s. 1.

23

suutensa kehotuksista huolimatta (KonkL 4:9–11).109 Jo ennen konkurssiin asettamista

tuomioistuin voi pesänhoitajan tai velkojan vaatimuksesta määrätä tietyistä turvaamistoi-

mista velallista kohtaan, jos on vaarana, että velallinen kätkee, hävittää tai luovuttaa omai-

suuttaan tai asiakirjojaan taikka muutoin menettelee velkojien oikeuksia vahingoittaen

(KonkL 4:8).

Konkurssilain 4:5:n mukaan velallisella on myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuus

konkurssimenettelyssä. Pesänhoitajan on kuitenkin huomioitava pesää selvittäessään se,

että kun velallisesta tulee rikoksesta epäilty tai syytetty, hänellä on velallisen itsekrimi-

nointisuojaa koskevan KonkL 4:5a:n nojalla oikeus vaieta niiden tietojen osalta, jotka ovat

häntä koskevan epäilyn tai syytteen perustana, vaikka ne muutoin kuuluisivat konkurssilain

edellyttämien tietojen piiriin (KonkL 4:5a). Jos velallinen kuitenkin päättää antaa tietoja

kyseisistä asioista, on hänen pysyttävä totuudessa. Muiden tietojen osalta velallisella säilyy

myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuus.110

Pesänhoitajan on ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin velallisen saatavien perimiseksi ja pesälle

kuuluvien oikeuksien turvaamiseksi sekä sellaisten sopimusten irtisanomiseksi, joiden

voimassaolo ei ole pesänhoidon kannalta tarpeen (KonkL 14:5.1,2). Pesänhoitajan on huo-

lehdittava velallisen saatavien tehokkaasta perinnästä kolmansilta osapuolilta eli velallisen

velallisilta. Velallisen saatavien määrä voi olla huomattava. Lisäksi pesänhoitajan on selvi-

tettävä velallisen vireillä olevat oikeudenkäynnit ja päätettävä niiden jatkamisen edellytyk-

sistä, hoidettava ne tarvittaessa loppuun pesän nimissä, nostettava mahdollisia uusia kan-

teita ja haettava turvaamistoimia. Oikeuksien turvaamiseen kuuluu myös verotuspäätöksen

arvioiminen ja mahdollinen muutoksenhaku siihen. Pesänhoitajan tehtäviin kuuluu irtisa-

noa pesän kannalta tarpeettomat sopimukset, kuten turhaksi jäävien tilojen vuokrasopi-

mukset sekä tarpeettoman omaisuuden leasingsopimukset. Sopimusten irtisanomiseen vai-

kuttaa olennaisesti se, haluavatko velkojat jatkaa velallisen liiketoimintaa.111 Pesänhoitajan

tehtäviin kuuluu myös huolehtia liiketoimintaa harjoittaneen velallisen palkkaturvaa kos-

kevista tehtävistä (KonkL 14:5.1,3). Pesänhoitajan on esimerkiksi irtisanottava työsopi-

mukset, selvitettävä ja huolehdittava työntekijöiden palkkasaatavat sekä liikkeenluovutus-

109 Nenonen 2004, s. 65. 110 HE 86/2012 vp, s. 20. 111 Könkkölä – Linna 2013,s. 673–674; Nenonen 2004, s. 70.

24

kysymykset. Jos konkurssipesä päättää jatkaa liiketoimintaa, on sen huolehdittava kaikista

työnantajavelvollisuuksista.112

Pesänhoitajan on niin ikään selvitettävä pesän laajuus sekä mahdollisuudet peräyttää oi-

keustoimia ja palauttaa omaisuutta pesään (KonkL 14:5.1,4). Pesän laajuuden selvittämi-

nen viittaa rahavarojen, immateriaalioikeuksien ja muun kiinteän sekä irtaimen omaisuu-

den kartoittamiseen. Selvitys tehdään kirjanpidon ja taloushallinnon asiakirjojen perusteel-

la, mikäli ne ovat ajan tasalla. Muutoin selvitys joudutaan tekemällä tiedustelemalla pan-

keilta, vakuutuslaitoksilta, omaisuusrekistereistä, ulosotosta ja verottajalta.113 Omaisuus-

selvitykseen katsotaan kuuluviksi myös velallisen kirjanpidon loppuunsaattaminen (KonkL

9:3), velallisen tilinpäätöksen tarkastaminen, sekä velallisen tilien ja toimien erityistarkas-

tus (KonkL 9:4). Pesänhoitajan on omasta aloitteestaan saatettava velallisen kirjanpito lop-

puun, mutta tilinpäätöksen tarkastaminen ja erityistarkastus tehdään tarvittaessa velkojien

päätöksellä. Omaisuusselvityksen perusteella pesänhoitajan on itsenäisesti laadittava omai-

suusselvityksen perusasiakirjat, joita ovat pesäluettelo (KonkL 9:1) ja velallisselvitys

(KonkL 9:2; 14:5.1,5).114 Konkurssipesän hallinnolla on harkintavalta valita mitä keinoja

se käyttää palauttaakseen omaisuutta konkurssipesään. Velallisen velkojia vahingoittavaan

varojenkäyttöön voi puuttua usealla juridisella perusteella, jotka ovat osin päällekkäisiä,

vaikka niillä on omat erityiset sovellustilanteensa. Käyttökelpoisin varojenpalautuskeino

on usein takaisinsaantikanne. Muita keinoja ovat esimerkiksi vetoaminen osakeyhtiölain

13 luvun vastaiseen laittomaan varojenjakoon, konkurssilain 5:11:n keinotekoisen varalli-

suusjärjestelyn syrjäyttäminen sekä rikosoikeudellisen vastuun yhteydessä esitettävä va-

hingonkorvausvaatimus (ROL 3:1).115 Ensisijaisesti omaisuuden palautukset kannattaa

tehdä neuvottelemalla, mihin kuitenkin tarvitaan velkojien valtuutus.116

3.2.2 Valvonnat, jakoluettelo ja tilitys

Omaisuusselvityksen laatimisen jälkeen pesänhoitajan on viipymättä määrättävä valvonta-

päivä, vastaanotettava valvonnat, selvitettävä jakoluettelossa huomioitavat saatavat sekä

laadittava jakoluettelo (KonkL 14:5.1,6), jos konkurssia ei ole esitetty raukeavaksi tai siir-

rettäväksi julkisselvitykseen. Velkojien on suorituksen saadakseen valvottava konkurssi-

saatavansa kirjallisesti valvontapäivään mennessä tai jälkivalvonnassa (KonkL 12:6). Pe- 112 KonkNK 4, s. 1; Nenonen 2004, s. 111–117. 113 HE 26/2003 vp, s. 134; Könkkölä – Linna 2013, s. 675. 114 Koulu – Lindfors 2017, s. 251; Könkkölä – Linna 2013, s. 678. 115 Känkkölä–Linna 2013, s. 675; Ks. esim. Mustonen 2014. 116 Könkkölä – Linna 2013. s. 675.

25

sänhoitaja kirjaa velkojien valvonnat, sekä ilman valvontaa huomioitavat saatavat sekä

tarkistaa niiden aiheellisuuden ja etuoikeudet. Valvontojen perustella pesänhoitaja laatii

jakoluetteloehdotuksen (KonkL 9:1), joka lähetetään velalliselle ja sitä pyytäneille velko-

jille, joilla on mahdollisuus riitauttaa velkojan saatava (KonkL 9:4). Myös pesänhoitaja voi

riitauttaa velkojan saatavan. Jakoluetteloehdotus on ehdotus velkojille pesän varoista jaet-

tavista jako-osuuksista ja sen on oltava velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain

(1578/1992) mukainen.117 Kuultuaan velkojia ja velallista (KonkL 9:5) pesänhoitaja tekee

riitautusten ja lausumien perusteella jakoluetteloehdotukseen tarvittavat muutokset ja kor-

jaukset, jonka jälkeen jakoluettelo on valmis (KonkL 9:10). Riitautukset on hyvän pesän-

hoitotavan mukaan pyrittävä ratkaisemaan sovinnollisesti. Jakoluettelo toimitetaan kon-

kurssituomioistuimelle vahvistettavaksi (KonkL 9:14). Tuomioistuin ratkaisee samalla

valvontoja koskevat riitautukset, vaikka joskus riitautukset käsitellään erillisessä oikeu-

denkäynnissä (KonkL 9:12). Velkoja saa jako-osuuden konkurssipesästä vahvistetun jako-

luettelon mukaisesti (KonkL 9:17).118

Pesänhoitajan keskeisimpiä tehtäviä on huolehtia pesään kuuluvan omaisuuden myynnistä.

(KonkL 14:5.1,7). Se on suoritettava joutuisasti ja mahdollisimman korkealla realisointitu-

loksella velkojien edun toteutumiseksi parhaalla mahdollisella tavalla (KonkL 17:3.1).

Tällöin myös velallinen hyötyy onnistuneesta realisoinnista.119 Päätösvalta omaisuuden

myynnistä, velallisen liiketoiminnan myynnistä sekä velallisen liiketoiminnan jatkamisesta

on velkojilla (KonkL 14:2).120 Kun pesä on selvitetty ja omaisuus on muutettu rahaksi, on

pesänhoitajan viipymättä tilitettävä varat velkojille jakoluettelon mukaisesti sekä laadittava

konkurssista lopputilitys (KonkL 14:5.1,8; 18:1; 19:1)). Ennen jako-osuuksien maksamista

pesänhoitajan on varmistuttava konkurssipesän massavelkojen suorittamisesta.121 Lopputi-

litykseen kuuluu ensinnäkin selvitys konkurssipesän hallinnosta, eli tiedot konkurssipesän

tuloista ja menoista, pesänhoitajan palkkiosta, ja selvittämättä jääneistä seikoista sekä nii-

den edellyttämistä toimenpiteistä (KonkL 19:2.2). Toiseksi lopputilitykseen tulee luettelo

velkojille maksetuista ja maksettavista jako-osuuksista (KonkL 19:2.3). Pesänhoitajan on

vahvistettava lopputilitys allekirjoituksellaan (KonkL 19:2.4), jonka jälkeen se käsitellään

ja hyväksytään viimeisessä velkojainkokouksessa eli loppukokouksessa (KonkL 19:4).

117 KonkNK 6, s. 1 ja 6; KonkNK 12, s. 1. 118 Ks. esim. KonkNK6 2018, s. 1; Könkkölä – Linna 2013, s. 679; Nenonen 2004, s. 139–159. 119 KonkNK 11, s. 1; Könkkölä – Linna 2013, s. 679 ja 812. 120 HE 26/2003 vp, s. 133. 121 KonkNK 12, s. 1.

26

Konkurssi päättyy lopputilityksen hyväksymiseen (KonkL 19:7), jonka jälkeen pesänhoita-

ja tekee siitä ilmoituksen Oikeusrekisterikeskukselle (KonkL 19:4).

Muita pesänhoitajan tehtäviin kuuluvia toimia, joita ei mainita pesänhoitajan tehtäviä kos-

kevassa konkurssilain 14 luvun 5 §:ssä ovat selonteko- ja tietojenantovelvollisuuden täyt-

täminen (KonkL 14:11), kirjanpidon loppuunsaattaminen ja järjestäminen (KonkL 9:3;

16:1), vaadittujen ilmoitusten tekeminen (KonkL 22 luku), tarvittaessa konkurssin raukea-

misen esittäminen (KonkL 10:2.1) sekä velkojainkokousten koolle kutsuminen (KonkL

15:6).122 Jos konkurssi on kansainvälinen ja kuuluu maksukyvyttömyysasetuksen sovelta-

misalaan, on pesänhoitajan hoidettava asetuksen mukaiset tehtävät (KonkL 14:5.1,10).

3.2.3 Pesänhoitajan toiminnan valvonta

Pesänhoitajalla on laajat toimivaltuudet velkojien oikeuksien toteuttamiseksi konkurssime-

nettelyssä, sekä samalla oikeus puuttua merkittävällä tavalla velallisen omaisuuteen ja toi-

mintaan, minkä vuoksi on tärkeää, että pesänhoitajan toimintaa myös valvotaan. Konkurs-

sien valvonta myös lisää rikosten ilmituloriskiä ja ehkäisee siten rikolliseen toimintaan

ryhtymistä.123 Pesänhoitajan toimintaa arvioivat ensisijaisesti velkojat ja velallinen. Menet-

telyosallisten eli velkojien (ja heistä mahdollisesti muodostetun velkojatoimikunnan) sekä

velallisen toteuttama ja heidän yksityisiin intresseihinsä kohdistuva valvonta on sisäistä

valvontaa. Viranomaisten eli konkurssiasiain neuvottelukunnan virkamiesten suorittama

valvonta taas kohdistuu hyvään pesänhoitotapaan ja prosessin julkiseen luotettavuuteen.

Tämän lisäksi valvontaa suorittavat Asianajajaliitto sekä valtioneuvoston oikeuskansleri,

joiden valvonta kohdistuu pesänhoitajan ammatillisuuteen ja erityisesti ammattieettisten

ohjeiden noudattamiseen.124

Konkurssilaissa sisäinen valvonta on järjestetty muun muassa tietojensaantia ja kysymys-

ten saattamista tuomioistuimen tutkittavaksi koskevin säännöksin. Konkurssilaissa ei sää-

detä pesänhoitajan päätösten moittimisesta, mikä tarkoittaa että velallinen tai velkojat eivät

voi viedä pesänhoitajan toimia tuomioistuimen tutkittavaksi. Pesänhoitaja ei myöskään

enää nykyään ole selontekovelvollinen toimistaan tuomioistuimelle. Pesäluettelo ja velal-

lisselvitys toimitetaan tuomioistuimelle vain raukeavassa konkurssissa (KonkL 10:2.2).

122 Könkkölä–Linna 2013, s. 680. 123 Ks. esim. Mäkelä 2001, s. 35. 124 Könkkölä – Linna 2013, s.711; Smalén 2014b, s. 342.

27

Velallinen tai velkojat voivat kuitenkin jälkikäteen vaatia tuomioistuimessa velkojan toi-

mista vahingonkorvausta tai pesänhoitajan vapauttamista tehtävästään.125

Tuomioistuimen sijaan virallisvalvontaa suorittaa konkurssiasiamies, joka ohjaa ja valvoo

paitsi pesänhoitajan, myös muun pesän hallinnon toimien asianmukaisuutta ja ryhtyy tar-

vittaessa toimenpiteisiin esimerkiksi ilmi tulleiden laiminlyöntien tai väärinkäytösten taik-

ka muiden oikaisua vaativien seikkojen vuoksi (KonkValvL 1.2 §). Konkurssipesien hal-

linnon valvonta kohdistuu paitsi velkojien, myös velallisen etujen turvaamiseen väärinkäy-

töksiä vastaan.126 Velkojat ja velallinen voivat ilmoittaa havainnoistaan konkurssiasiamie-

helle, joka puuttuu tarvittaessa pesänhoitajan toimintaan.127 Konkurssiasiamiehellä on oi-

keus tarkastaa pesän asiakirjat ja kirjanpito sekä ottaa ne tarvittaessa haltuunsa

(KonkValvL 4.1 §). Hänellä on myös salassapitosäännösten estämättä velallisen tai kon-

kurssipesän kanssa sama tiedonsaantioikeus velallisen ja konkurssipesän toiminnasta ja

taloudesta (KonkValvL 4.2 §), sekä oikeus osallistua velkojainkokouksiin ja käyttää niissä

puhevaltaa (KonkValvL 6 §). Konkurssiasiamiehellä on myös oikeus tarkastaa kaikki pe-

sään kuuluva omaisuus (KonkValvL 4.1 §). Pesänhoitajalla on puolestaan laaja myötävai-

kutusvelvollisuus konkurssiasiamiehen tehtäviin nähden, ja hänen on toimitettava konkurs-

siasiamiehelle kaikki pyydettävä ja tarvittava materiaali (KonkValvL 3 §). Lähtökohtaises-

ti konkurssiasiamies saa konkurssipesää koskevat tiedot sähköisestä Kosti-järjestelmästä,

jonne pesäluettelo ja velallisselvitys tulee kirjata.128 Konkurssiasiamiehen käytettävissä

olevia toimenpiteitä ovat velallisen tai konkurssipesän tilien ja toiminnan erityistarkastuk-

sen määrääminen (KonkValvL 5 §), konkurssipesän julkisselvitykseen siirtämisen esittä-

minen tuomioistuimelle sekä julkisselvityksestä huolehtiminen (KonkValvL 1.2 §). Lisäksi

konkurssiasiamies voi hakea tuomioistuinta velvoittamaan pesänhoitajan suorittamaan lais-

sa hänelle määrätyn velvoitteensa määräajassa ja sakon uhalla (KonkValvL 7.1 §). Kon-

kurssiasiamies, velallinen tai velkojat voivat myös hakea tuomioistuinta vapauttamaan

pesänhoitajan tehtävistään (KonkValvL 7.2 §; KonkL 8:6 §).

125 Könkkölä – Linna 2013, s. 683; Smalén 2014b, s. 342–343. 126 Könkkölä – Linna 2013, s. 484. 127 Smalén 2014b, s. 343. 128 Smalén 2014b, s. 343.

28

4 PESÄNHOITAJA TALOUSRIKOSTEN SELVITTÄJÄNÄ

4.1 Pesänhoitajan velvollisuus tehdä rikosilmoitus

Pesänhoitajan lakisääteinen velvollisuus on laatia konkurssimenettelyn perusasiakirjat eli

pesäluettelo ja velallisselvitys, jotka ovat konkurssihallinnon päätöksenteon perustana.

Listatessaan velallisen varallisuutta ja velkoja, tarkastaessaan velallisen kirjanpitoa sekä

tulkitessaan velallisen konkurssia edeltäneitä oikeustoimia, saattaa pesänhoitaja havaita

rikolliseen toimintaan viittaavaa menettelyä. Jos velallisen toiminta on laajaa tai siihen

sisältyy epäselvyyksiä, voi konkurssipesä teettää erityistarkastuksen, joka avaa velallisen

taloudellista toimintaa vielä syvällisemmin. Pesänhoitaja voi toiminnallaan merkittävästi

edistää rikosepäilyjen selvittämistä. Mikäli pesänhoitaja kokee syytä epäillä kynnyksen

täyttyvän, on rikosilmoitus tehtävä viipymättä, tarvittaessa jo ennen erityistarkastuksen

teettämistä. Jos pesänhoitaja epäilee velallisen syyllistyneen vakavaan talousrikokseen,

kannattaa hänen olla yhteydessä alueellisen talousrikoksista vastaavaan tutkinnanjohtajaan

ja selvittää varhaisen yhteistyön tarve sekä erityistarkastuksen kohdentamisen mahdolli-

suus. Tilanteessa jossa konkurssipesä on varaton, on pesänhoitajan puolestaan syytä har-

kinta julkisselvitykseen siirtymisen esittämistä erityisesti, mikäli velallisen toimintaan liit-

tyy myös vakava rikosepäily. Pesänhoitajalla on myös oikeus pyytää poliisilta liiketoimin-

takiellon edellytysten tutkintaa.

Pesänhoitajan tehtäviin kuuluu selvittää onko velallinen syyllistynyt konkurssia edeltä-

neessä toiminnassaan rikolliseen menettelyyn.129 KonkL 14 luvun 5.4 §:n mukaan jos on

syytä epäillä, että velallinen on saattanut syyllistyä velkojia vastaan tehtyyn rikokseen,

kirjanpitorikokseen tai muuhun sellaiseen elinkeinotoiminnassa tehtyyn rikokseen, jolla

saattaa olla velkojien maksunsaannin tai pesänselvityksen kannalta vähäistä suurempi mer-

kitys, pesänhoitajan tulee tarvittaessa tehdä rikosepäilystä ilmoitus poliisille. Jos lakia on

rikottu, on pesänhoitajan siis harkittava tulisiko konkurssipesän reagoida laittomuuksiin

jollain tavalla, kuten poliisitutkinnan käynnistämisellä.130 Jos peruste rikosilmoituksen

tekemiselle on tullut pesänhoitajan tietoon, on rikosilmoitus tehtävä ilman aiheetonta vii-

vytystä.131 Pesänhoitajan tehtäviin kuuluu siten myös mahdollisen rikoksen selvittäminen

ja tutkiminen konkurssipesän selvittämisen yhteydessä.132 Kyse ei kuitenkaan ole ensisijai-

129 LaVM 12/2012 vp., Kohta Yleisperustelut. 130 Kokko – Salminen 2013, s. 172. 131 KonkNK 18, s. 1. 132 Kokko – Salminen 2013, s. 172.

29

sesti rikosvastuun toteuttamisesta, vaan velkojien edun toteuttamisesta.133 Käytännössä

rikosilmoitus koskee tilanteita, jolloin pesänhoitaja epäilee velallisen petosta, velallisen

epärehellisyyttä, velkojansuosintaa, rahanpesua, osakeyhtiörikosta, liiketoimintakiellon

rikkomista tai kirjanpito– taikka rekisterimerkintärikosta.134

Rikosilmoituksen tekemisestä koituvasta lisätyöstä voidaan maksaa pesänhoitajalle erillistä

korvausta konkurssipesän varoista yleisten pesänhoitajan palkkion määräytymisperustei-

den mukaan.135 Pesänhoitajalle voidaan myös myöntää rikosilmoituksen tekemisestä koi-

tuvasta lisätyöstä palkkiota ja kustannusten korvausta valtion varoista enintään 600 euroa

siltä osin, kun konkurssipesän varat eivät riitä palkkion maksamiseen (KonkL 10:5.2).

Näissä tapauksissa on kyse raukeavista konkursseista, jolloin tuomioistuin päättää kor-

vauksen maksamisesta konkurssin raukeamispäätöksen yhteydessä.136

Mitä kattavamman rikosilmoituksen pesänhoitaja laatii, sitä nopeammin esitutkinta voi

alkaa. Pelkkä viittaus velallisselvityksestä ilmeneviin tietoihin ei riitä rikosilmoitukseksi.

Rikosilmoituksen alkuun on merkittävä velallisen ja konkurssin perustiedot. Pesänhoitajan

on kirjattava rikosilmoitukseen epäilemänsä lainvastainen teko tai laiminlyönti, sekä miten

ja milloin se on tehty. Tähän kuuluu hänen velallisen toimista tekemänsä tosiasiahavainnot

ja niistä tekemänsä johtopäätökset niiltä osin, kuin niistä voi olla hyötyä toiminnan ran-

gaistavuuden arvioinnissa. Lisäksi on kirjattava tahallisuuteen ja tuottamuksellisuuteen

liittyvät seikat, teon törkeyden arviointiin vaikuttavat seikat sekä kaikki teosta tai laimin-

lyönnistä epäillyt ja osalliset. Pesänhoitajan on liitettävä rikosilmoituksen yhteyteen tarvit-

tava rikosepäilyä tukeva aineisto, vaikka varsinaisen rikosta koskevan näytön hankinta

kuuluukin esitutkintaviranomaisille. Rikosilmoitus on poliisin lisäksi toimitettava Kosti -

järjestelmään, kun sitä koskeva laki astuu voimaan.137

4.1.1 Säännöksen perustelut

Aiemmin konkurssilaissa ei ollut nimenomaista säännöstä pesänhoitajan tekemästä tutkin-

tapyynnöstä, mutta lain esitöiden perusteella sen voitiin kuitenkin katsoa kuuluvan pesän-

hoitajan tehtäviin silloin, jos pesän selvityksestä kävi ilmi, että velallisen voitiin epäillä

syyllistyneen RL 39 luvussa mainittuihin velallisen rikoksiin. Näissä rikoksissa konkurssi- 133 HE86/2012 vp., s. 12. 134 KonkNK 18, s. 6. 135 KonkNK 2018, s. 1 ja 12. 136 Könkkölä – Linna 2013, s. 678. 137 KonkNK 18, s. 1–4.

30

pesällä on asianomistajan puhevalta. Myös epäiltäessä kirjanpitorikosta pesänhoitajalla

voitiin katsoa olevan velvollisuus ilmoittaa asia poliisin tutkittavaksi. Muissa rikoksissa,

joissa konkurssipesä ei käyttänyt asianomistajien puhevaltaa, velvollisuutta ei ollut.

Aiemmin voimassa olleen konkurssilain mukaan pesänhoitaja toimitti velallisselvityksen

aina syyttäjälle, joka puolestaan saattoi havaitsemansa rikosepäilyn ja liiketoimintakiellon

edellytysten selvittämisen esitutkintaan. Tällöin ongelmaksi saattoi muodostua se, että

syyttäjän tosiasialliset mahdollisuudet saattaa asia esitutkintaan rajoittuivat, koska syyttä-

jällä ei ollut käytettävissään muuta konkurssiaineistoa. Lisäksi osassa syyttäjänvirastoista

poliisille tehtiin tutkintapyyntö ja osassa velallisselvitys toimitettiin poliisille sellaisenaan.

Jos tutkintapyyntöä ei tehty, saattoi tieto rikokseen viittaavasta toiminnasta jäädä esitutkin-

taviranomaisilta saamatta. Molemmissa tapauksissa seurauksena oli esitutkinnan aloittami-

sen sekä rikosprosessin kokonaiskeston pitkittyminen.138 Raukeavissa konkursseissa rikos-

ilmoituksen tekeminen ei aiemmin kuulunut pesänhoitajan tehtäviin, vaan tutkinnan tar-

peen määrittely kuului yksinomaan syyttäjälle.139

Lakimuutoksen yleisenä tavoitteena oli erityisesti harmaan talouden torjuminen, eli julki-

nen selvitys- ja valvontaintressi. Asetettaessa pesänhoitajalle velvollisuus tehdä rikosilmoi-

tus pesänselvityksen yhteydessä havaitusta rikosepäilystä tehostetaan konkurssimenettelyä,

talousrikosten selvittämistä sekä laajemmin rikosvastuun toteutumista yhteiskunnassa. Li-

säksi lakimuutoksella tavoiteltiin syyttäjän ja pesänhoitajan välisen työnjaon selkeyttämis-

tä ja konkurssipesiä koskevien rikosepäilyjen siirtämistä pesänhoitajien ja konkurssiasia-

miehen toimiston vastuulle140. Seurauksena nähtiin myös velkojien edun parempi toteutu-

minen.141 Pesänhoitajalla voidaan katsoa olevan tilanteessa paras ja kattavin tieto velallisen

toiminnasta verrattuna ulkopuolisiin viranomaisiin arvioidakseen esitutkinnan tarpeelli-

suutta. Tällöin on myös velkojien etujen mukaista, että pesänhoitaja tekee rikosilmoituk-

sen.142 Epäillessään rikosta, pesänhoitaja voi tehdä tarvittaessa aiempaa laajemman pesän-

selvityksen ja antaa tulokset esitutkinnan käyttöön.143 Kun pesähoitaja tekee rikosilmoituk-

sen suoraan poliisille ja luovuttaa samalla kaikki asiaan liittyvät asiakirjat, myös esitutkin-

nan aloittaminen helpottuu ja nopeutuu. Esitutkintaviranomaiset saavat siten kaikki asiaan

138 Könkkölä – Linna 2013, s. 677; HE 86/2012, s. 8–9. 139 HE 86/2012 vp., s. 10. 140 HE 86/2012 vp, s. 23. 141 HE 86/2012 vp, s. 1; 10–16; Könkkölä – Linna 2013, s. 677. 142 HE 86/2012 vp, s. 1; 10–16; Könkkölä – Linna 2013, s. 677. 143 OM 2010, s. 17.

31

liittyvät asiakirjat pelkän velallisselvityksen sijaan.144 Uusi säännös korvaa niin ikään ve-

lallisselvityksen automaattisen toimittamisen syyttäjälle tutkintapyynnön tekemisen harkit-

semista varten. Tällöin syyttäjän ei tarvitse selvittää samaa aineistoa mihin pesänhoitaja on

juuri syvällisesti perehtynyt tehdessään velallisselvityksen, tai myöskään tehdä tutkinta-

pyyntöä pelkän velallisselvityksen perusteella. Lakimuutoksella kumottiin samalla syyttä-

jän läsnäolo konkurssiasiain istunnossa. Lisäksi uusi lainkohta koskee aiemmasta poiketen

myös raukeavia konkursseja sekä velallisen rikosten ja kirjanpitorikosten lisäksi kaikkia

elinkeinotoiminnassa tehtyjä rikoksia koskevia epäilyjä mukaan lukien ne, joissa velkojat

eivät ole asianomistajina.145

4.1.2 Pesänhoitajan harkintavalta

Pesänhoitajan velvollisuus tehdä rikosilmoitus ei ole ehdoton, vaan pesänhoitaja tekee sen

tilannekohtaisen harkinnan perusteella. Harkinnanvaraisuutta perusteltiin lain esitöissä

konkurssimenettelyn tavoitteenasettelun säilyttämisellä.146 Käytännössä rikosilmoitus on

tehtävä, kun pesänhoitaja katsoo velkojien edun eli velkojen maksunsaannin tai pesän sel-

vittämisen sitä edellyttävän. Epäillyllä rikoksella on siis oltava velkojien maksunsaannin

tai pesänselvityksen kannalta merkitystä. Pesänhoitaja voi tarvittaessa tiedustella velkojien

näkemystä asiasta oman kantansa tueksi, vaikka ei olekaan sidottu velkojien kannanottoi-

hin. Jos pesänhoitaja jättää rikosilmoituksen tekemättä, velkoja voi tehdä sen myös itse.147

Epäselvissä tilanteissa pesänhoitaja voi olla yhteydessä Konkurssiasiamiehen toimis-

toon.148 Pesänhoitajan harkintavaltaan kuuluu velallisen toimien rikosoikeudelliseen har-

kintaan saattamisen ohella toteuttaa myös muita konkurssipesän näkökulmasta tarpeellisia

jatkotoimenpiteitä rikosepäilyn tai velallisen toiminnassa ilmenneiden epäselvyyksien joh-

dosta ylipäätänsä. Tilanne voi esimerkiksi olla se, että pesänhoitajalla ei ole tarpeeksi näyt-

töä epäilynsä tueksi ja rikosepäily ei ole vakava. Tällöin tarkoituksenmukaisin keino selvit-

tää asia saattaa olla poliisitutkinnan sijaan jokin siviilioikeudellinen keino. Toisaalta jos

pesä on varaton, eikä sinne olla saamassakaan varoja ja toimintaan liittyy paljon epäsel-

vyyksiä, voi pesänhoitaja raukeamisesityksen yhteydessä neuvotella konkurssiasiamiehen

kanssa julkisselvitykseen siirtymisen vaihtoehdosta.

144 HE 86/2012 vp, s. 1; 10–16; Könkkölä – Linna 2013, s. 677. 145 HE 86/2012 vp, s. 1; 10–16; Könkkölä – Linna 2013, s. 677. 146 HE 86/2012 vp, s. 12. 147 KonkNK 18, s. 1–2. 148 Könkkölä – Linna 2013, s. 678.

32

Pesänhoitajan velvollisuuden edellytyksenä on myös se, että kyse on vähäistä suuremmasta

rikoksesta, mistä seuraa että pesänhoitajan ei kannata puuttua vähäpätöisiin epäselvyyksiin

tai taloudelliselta intressiltään vähäisiin rikkomuksiin. Tuhansien eurojen suuruista vahin-

koa ei voi enää yleisesti ottaen pitää vähäisenä määränä, vaikka harkinta tehdäänkin ta-

pauskohtaisesti. Ilmoituksen tekeminen voi olla tarpeetonta esimerkiksi silloin, jos rikok-

sella on yksittäinen velkoja asianomistajana, kuten Verohallinto. Tällöin rikosepäily tulee

saattaa asianomistajan tietoon, jotta tämä voi tehdä rikosilmoituksen itse. Rikosilmoitus ei

ole tarpeen, jos kyse on vain taloudellisten oikeuksien loukkaamisesta, mikä on luonteel-

taan vähäistä. Arvioinnissa on merkityksellistä rikoksella aiheutetun vahingon kokonais-

määrä, mutta ei konkurssipesään palautuvan varallisuuden määrä taikka yksittäisen velalli-

sen saama lisä jako-osuuteen. Taloudellisen arvon lisäksi kokonaisharkinnassa merkityk-

sellistä on epäillyn rikoksen tunnusmerkistön täyttymisen todennäköisyys. Mitä selvem-

mältä tunnusmerkistön täyttyminen vaikuttaa, mikä voisi ilmetä esimerkiksi teon suunni-

telmallisuuden asteesta, sitä vähäisempi tulisi ilmoituskynnyksen olla. Pesänselvityksen

kannalta merkityksellistä on se, onko teko ehtinyt vaikuttaa pesänhoitoon tai onko se vai-

keuttanut selvitystyötä. Esimerkiksi saattohoitajan käyttäminen velallisyhtiön loppuaikana

tai saattohoitajana toimiminen ovat tekijöitä, jotka neuvottelukunnan suosituksen mukaan

vaikeuttavat pesänselvitystä ja edellyttävät rikosilmoituksen tekemistä.149 Jos velallista

epäillään laajamittaisesta rikoksesta, voi olla tarkoituksenmukaisinta saattaa konkurssipesä

julkisselvitykseen.150 Rikosilmoitus on kuitenkin tehtävä aina, kun on kyse kirjanpidon

hävittämisestä, kätkemisestä tai laiminlyönnistä kokonaan sekä rahanperusta tai liiketoi-

mintakiellon rikkomisesta.151

4.2 Pesänhoitajan käytössä olevat selvityskeinot ja jatkotoimenpiteet

4.2.1 Pesäluettelo

Pesänhoitajan on laadittava velallisen varoista ja veloista pesäluettelo (KonkL 9:1;

14:5.1,5), jonka tarkoituksena on antaa havainnollinen ja todenmukainen kuva velallisen

taloudellisesta tilanteesta konkurssin alkaessa.152 Asiakirjan merkitys on keskeisin kon-

kurssimenettelyn alkuvaiheessa ja se on luonteeltaan informatiivinen.153 Pesäluettelon (ja

velallisselvityksen) perusteella tehdään ensinnäkin päätökset konkurssipesän selvittämises-

149 KonkNK 18, s. 2. 150 Könkkölä – Linna 2013, s. 677; HE 86/2012 vp, s. 14. 151 Hirvonen – Määttä 2018, s. 234. 152 KonkNK 2, s. 1. 153 Koulu – Lindfors 2017, s. 290.

33

tä, konkurssin raukeamisesta tai jatkumisesta, sekä päätös julkisselvitykseen siirtymisestä.

Lisäksi pesäluettelo on perustana arvioitaessa velkojien kuluvastuun ottamista. Pesäluette-

lon perusteella arvioidaan myös velkojille kertyvän jako-osuuden määrää ja heidän päätös-

valtansa perustuu pesäluettelon velkojaluetteloon, kunnes saatavat ovat valvonnassa tai

täsmentyneet muulla tavalla.154 Pesäluettelon avulla konkretisoidaan myös velallisen ilmoi-

tusvelvollisuus. Pesäluettelo edistää myös pesänselvityksen ja pesänhoidon seurantaa ja

valvontaa sekä saamisten valvontojen kontrollointia.155

Jotta velkojien jako-osuudet saadaan selvitettyä, on pesänhoitajan selvitettävä konkurssipe-

sän nettovarallisuus, minkä tuloksena syntyy pesäluettelo.156 KonkL 9:1.1:n mukaan pesä-

luettelosta on käytävä ilmi riittävästi eriteltynä ainakin velallisen omaisuus konkurssin

alkamishetkellä ja arvio omaisuuden rahaksimuuton tuloksesta, velallisen ennen konkurs-

sia perustamat velat sekä muut sitoumukset. Pesäluetteloon merkitään myös konkurssin

alettua pesään tullut omaisuus.157 Pesäluettelo sisältää yleensä omaisuusluettelon sekä vel-

kojaluettelon, joka sisältää velkojat ja heidän saatavansa velallisen kirjanpidon mukaan.158

Pesäluetteloon tulee liittää myös pesänhoitajan arviolaskelma omaisuuden rahaksimuuton

tuloksesta, konkurssipesän kustannuksista sekä arvion velkojille kertyvästä jako-

osuudesta.159 Pesäluettelo laaditaan yleensä kirjanpitoasetuksen (30.12.1997/1339) 1:6:ssa

säädetyn tasekaavaan mukaan, mikä helpottaa vertailua aiempiin tilinpäätöksiin. Joskus

varat ja velat voidaan käytännön syistä ryhmitellä myös muulla tavoin.160 Omaisuus arvos-

tetaan pääsääntöisesti käypään hintaan eli todennäköiseen luovutushintaan (ns. realisoin-

tiarvo), joka voidaan määritellä asiantuntijan avulla. Toisinaan käytetään myös kirjanpito-

arvoa.161 Pesäluettelon ollessa laaja, tai jos on muuten tarkoituksenmukaista, pesänhoitajan

on lisäksi laadittava pesäluettelon liitteeksi tiivistelmä velallisen taloudellisesta tilanteesta

(KonkL 9:1.1). Pesäluettelo on laadittava kahden kuukauden kuluessa konkurssin alkami-

sesta, ellei pesänhoitaja ole pyytänyt tuomioistuimelta määräajan pidentämistä (KonkL

9:1.2) esimerkiksi pesän laajuuden, velallisen niskoittelun tai kirjapidon puutteellisuuden

takia.162 Pesänhoitajan on laadittava pesäluettelo, vaikka olisi todennäköistä, että konkurssi

154 KonkNK 2, s. 1. 155 Könkkölä – Linna 2013, s 229. 156 Könkkölä – Linna 2013, s. 226. 157 KonkNK 2, s. 4. 158 Koulu – Lindfors 2017, s. 290. 159 KonkNK 2, s. 8. 160 Nenonen 2004, s. 74; KonkNK 2, s. 4. 161 KonkNK 2, s. 5. 162 Nenonen 2004, s. 73.

34

tulisi raukeamaan.163 Raukeamista ei voi esittää ennen pesäluettelon laadintaa, paitsi jos

pakoilevaa velallista ei saada pakkokeinoista huolimatta kiinni vahvistamaan pesäluetteloa

oikeaksi.164

Pesänhoitajan on tehtävä inventaario velallisen omaisuudesta. Pesäluettelo laaditaan velal-

lisen kirjanpitoaineiston ja muun liiketoiminta-aineiston pohjalta, jos niitä voidaan pitää

luotettavina. Myös fyysinen inventaari on usein tarpeen. Pesäluetteloa täydennetään lisäksi

velalliselta ja sivullisilta, kuten pankeilta ja sopimuskumppaneilta, saaduilla tiedoilla.165

Velallisella on myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuus pesänhoitajalle kaikista niistä

tiedoista, jotka ovat tarpeen luetettavan pesäluettelon laatimiseksi (KonkL 4:5). Lausuma

pesäluettelon laatimiseen vaikuttaneista tekijöistä, kuten kirjanpidon puutteellisuudesta,

kirjataan velallisselvitykseen.166 Konkurssilain mukaan pesänhoitajalla on lisäksi salassapi-

tosäännösten estämättä sama oikeus kuin velallisella saada salassa pidettävää tietoa pesän

hoitamista ja selvittämistä varten velallisen pankkitileistä, maksuliikenteestä, rahoitusta

koskevista sopimuksista ja sitoumuksista, velallisen varallisuudesta ja verotuksesta sekä

muista velallisen taloudellista asemaa tai toimintaa kuvaavista asioista (KonkL 8:9).

Pesäluettelon oikeellisuuden varmistamiseksi velallisen on vielä allekirjoituksellaan vah-

vistettava pesäluettelo oikeaksi (KonkL 4:6.1). Vaihtoehtoisesti pesänhoitaja voi vaatia

tuomioistuimen määräämään, että velallinen saapuu tuomioistuimeen vahvistamaan pesä-

luettelo oikeaksi valalla tai vakuutuksella (KonkK 4:6.2). Samalla voidaan vaatia velallista

antamaan tarpeellisia tietoja pesäluetteloa varten.167 Pesänhoitaja voi vaatia pesäluettelon

vahvistamista tuomioistuimessa esimerkiksi tapahtumien myöhemmän kehityksen perus-

teella, jotka ovat antaneet aihetta epäillä pesäluettelon oikeellisuutta.168 Velallinen voidaan

konkurssin jatkuessa velvoittaa vahvistamaan pesäluettelo oikeaksi myös konkurssimenet-

telyn myöhemmässä vaiheessa. Lisäksi pesänhoitajan velvollisuus on tarpeen vaatiessa ja

ilman aiheetonta viivytystä esitettävä tuomioistuimelle pakkokeinojen käyttöä niskoittele-

vaa velallista kohtaan.169 Jos velallinen ei voi vahvistaa pesänhoitajan laatimaa pesäluette-

loa sellaisenaan, hänen on liitettävä siihen varauma, eli tarpeelliseksi katsomansa yksilöity

163 Könkkölä – Linna 2013, s. 227 ja 238. 164 KonkNK 2, s. 2. 165 Könkkölä – Linna 2013, s.228–229; Nenonen 2004, s. 75. 166 KonkNK 2, s. 2. 167 KonkNK 2, s. 2. 168 Koulu – Lindfors 2017, s. 292. 169 KonkNK 2, s. 2.

35

ja perusteltu täydennys tai oikaisu (KonkK 4:6.1). Velallinen on rikosoikeudellisessa vas-

tuussa pesäluettelon tietojen oikeellisuudesta ja voi virheellisen pesäluettelon vahvistaes-

saan syyllistyä velallisen petokseen, törkeään velallisen petokseen, velallisen vilpillisyy-

teen tai velallisrikkomukseen.170 Konkurssiasiain neuvottelukunnan suosituksen mukaan

pesänhoitajan tulee kiinnittää velallisen huomio seuraamuksiin, jotka voivat seurata myö-

tävaikutus- ja tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä. Toisaalta velallisella on konkurs-

simenettelyssä oikeus itsekriminointisuojaan, jonka mukaan hänen ei tarvitse ilmoittaa

pesänhoitajalle tietoja, jotka liittyvät tekoon, josta hän on rikosesta epäiltynä esitutkinnassa

tai syytteessä (KonkL 4:5a). Velallisen on kuitenkin käytettävä oikeuttaan ja ilmoitettava

siitä nimenomaisesti viimeistään pesäluettelon vahvistamisen yhteydessä (KonkL 4:6.1).

Tällöin velallisen on myös kyettävä yksilöimään itsekriminointisuojan perusteet eli rikos-

epäily ja sitä koskeva esitutkinta tai syyte, minkä todenmukaisuus pesänhoitajan on var-

mistettava. Velallisen vahvistettua pesäluettelon, pesänhoitajan on toimitettava se tai sen

tiivistelmä velalliselle, suurimmille velkojille, sekä pyynnöstä myös muille velkojille

(KonkL 9:1.4). Pesäluettelo toimitetaan aina myös konkurssiasiamiehelle Kosti-

järjestelmän kautta (KonkValvA 8 §).171

Talousrikosnäkökulmasta pesäluettelolla on merkitystä erityisesti RL 39 luvun 2 §:n mu-

kaisen velallisen petoksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta velallisen salatessa omai-

suutta tai jättäessään ilmoittamatta velvoitteensa, ilmoittaessaan perusteettoman velvoit-

teen taikka muuta virheellistä tietoa hankkiakseen oikeudetonta taloudellista hyötyä itsel-

leen tai jollekin toiselle tavalla joka vahingoittaa velkojien intressejä. Lisäksi jos pesäluet-

teloa verrataan yhtiön kirjanpitoon, saattaa paljastua myös muita velallisen rikoksia.172

Velallisen petos tapahtuu ajallisesti pesänhoidon aikana, jolloin pesänhoitajan aktiivisilla

ja tavanomaisen huolellisuusvelvoitteen ylittävillä toimilla rajoittaa tai jopa estää velallisen

mahdollisuus vilpillisesti vaikuttaa pesäluetteloon. Velallisen velvoitteet ilmenevät usein

kirjanpidosta tai muista lähteistä, kuten pankeista tai vakuutuslaitoksista, jolloin velvoittei-

den salaaminen voi selvitä helposti. Velvoitteen perusteettomuuden todistaminen puoles-

taan liittyy tutkielman seuraaviin alalukuihin. Jos epäily on riittävä, voi pesänhoitaja tehdä

rikosilmoituksen poliisille. Toinen vaihtoehto on riitauttaa velvoitteen olemassaolo siviili-

oikeudellisin keinoin. Tämä on ainoa vaihtoehto tilanteessa, jossa näyttö velvoitteen perus-

170 Könkkölä – Linna 2013, s.228–229. 171 KonkNK 2, s. 2–3. 172 Mäkinen 2001, s. 26–27.

36

teettomuudesta on niukkaa. Jos pesänhoitaja puolestaan epäilee velallisen antavan väärää

tai harhaanjohtavaa tietoa velkojien kannalta vahingollisesta seikasta, voi tarkka selvitys-

työ johtaa oikeille jäljille ja jopa estää virheellisen tiedon päätymisen pesäluetteloon. Usein

on kyse seikasta, joka ei suoraan näy liikekirjanpidosta, vaan liittyy esimerkiksi kesken-

eräisen liiketoimintaan tai keksinnön arvoon. Velallisen petoksen keskeisin ja taloudelli-

sesti merkittävin tekotyyppi on omaisuuden salaaminen, jolloin on usein kyse itse asiassa

omaisuuden omistajuuden salaamisesta esimerkiksi peiteyhtiön avulla. Jos järjestely on

keinotekoisesti saatettu näyttämään muodoltaan joltain muulta kuin mikä sen tosiasiallinen

sisältö tai tarkoitus on, voidaan järjestely syrjäyttää KonkL 5:11 nojalla. Jos oikeustointa ei

katsota valeoikeustoimeksi, voi tulla kyseeseen myös takaisinsaantikanne. Käytännössä

pesänhoitajan toimet omaisuuden salaamisen ehkäisemiseksi tai paljastamiseksi ovat hei-

kot. Tällöin asian saattaminen poliisin toimivaltuuksin tutkittavaksi voi olla paras vaihto-

ehto.173

4.2.2 Velallisselvitys

Pesäluettelon ohella toinen pakollinen pesänhoitajan laatima perusasiakirja on velallisen

konkurssia edeltävää toimintaa ja konkurssiin johtaneita syitä koskeva velallisselvitys

(KonkL 9:2, 14:5.1 5 k). Tarkoituksena on informoida velallisen toiminnasta, taloudenhoi-

dosta, konkurssin syistä sekä tapahtumista ja seikoista, jotka voivat vaikuttaa konkurssin

jatkumisen tai velallisen toiminnan asianmukaisuuden taikka lisätutkimusten tarpeellisuu-

den arviointiin.174 Selvitys on keskeinen konkurssipesään kohdistuvien toimien peruste,

esimerkiksi konkurssiasiamiehen päättäessä konkurssimenettelyn jatkumisesta julkisselvi-

tyksenä sekä velkojien harkitessa vastuun ottamista konkurssikustannuksista. Velallisselvi-

tyksen tiedot ovat merkityksellisiä myös harkittaessa velallisen toiminnan ja tilien erityis-

tarkastusta.175 Lisäksi pesänhoitaja pyrkii velallisselvitystä tehdessään selvittämään mah-

dolliset lainvastaiset oikeustoimet ja lakimääräisten velvollisuuksien laiminlyönnit, joiden

johdosta velallisen toiminta voidaan saattaa rikosoikeudellisen tai liiketoimintakieltoa kos-

kevaan harkintaan.176 Velallisselvitys palvelee siten myös syyttäjää ja esitutkintaviran-

omaisia mahdollisen esitutkinnan käynnistämistä harkittaessa sekä liiketoimintakieltoasi-

oissa.177 Konkurssiasiain neuvottelukunnan suosituksen mukaan velallisselvitys on erityi-

sen merkityksellinen raukeavien konkurssipesien kohdalla. Tällöin selvityksessä esitetyt 173 Ovaska 2008, s. 472–484. 174 HE 26/2003 vp, s. 103; KonkNK 3, s.1; Könkkölä – Linna 2013, s. 238–239; Nenonen 2003, s. 81. 175 KonkNK 3, s.1; Könkkölä – Linna 2013, s. 238–239. 176 KonkNK 3, s. 2; Kokko – Salminen 2013, s. 172. 177 Könkkölä – Linna 2013, s. 246; Nenonen 2004, s. 81; Konk NK 3, s. 1.

37

tiedot velallisen toiminnasta voivat olennaisesti edistää mahdollista esitutkintaa.178 Jatku-

vissa pesissä perehtyminen taas jatkuu velallisselvityksen jälkeen usein erityistarkastuksen

teettämisellä.179 Täten velallisselvityksen tarkoituksena on velkojien intressin lisäksi pal-

vella myös julkista intressiä.180 Velallisselvityksen voi nähdä edistävän kilpailun ja elin-

keinotoiminnan puhtautta, talousrikollisuuden torjuntaa sekä liiketoimintakiellon määrää-

mistä ja valvontaa.181 Kun pesäluettelo liittyi erityisesti velallisen petoksen selvittämiseen,

edesauttaa velallisselvitys puolestaan velallisen epärehellisyyden selvittämisessä.182

Velallisselvitys on tehtävä kahden kuukauden kuluessa konkurssin alkamisesta (KonkL

9:2.2). Tarvittaessa velallisselvitystä voidaan täydentää varhaisessa vaiheessa teetetyn eri-

tyistarkastuksen tiedoilla, jos velallisselvityksen määräaikaa on pidennetty pyynnöstä tuo-

mioistuimen päätöksellä.183 Velallisselvitys on laadittava pesäluettelon tapaan, vaikka

konkurssi tulisi raukeamaan, ja se on tehtävä ennen raukeamisesityksen tekemistä. Velal-

lisselvitykseen on ensin kirjattava konkurssivelallisen ja konkurssimenettelyn perustiedot.

Merkittäviin tietoihin kuuluu velallisyhtiön vastuuhenkilöt ja omistajat, maininta vastuu-

henkilöiden osuuksista aiempiin konkursseihin sekä lyhyt kuvaus velallisen toiminnasta

pääpiirteineen, henkilöstöstä, liikekumppaneista, liiketoiminnan laajuudesta sekä merkittä-

vimmistä varallisuusaseman muutoksista.184 Velallisen myötävaikutusvelvollisuus koskee

myös velallisselvityksen tekemistä muiden kuin itsekriminointisuojan alaisten tietojen

osalta. Jos velallinen vetoaa itsekriminointisuojaan, eikä anna tietoja, pesänhoitajan on

kirjattava se velallisselvitykseen.185

Velallisselvityksen vähimmäissisällöstä säädetään konkurssilain 9:2.1:ssä. Velallisselvi-

tyksessä on ensinnäkin selvitettävä yhtiömuotoisen velallisen omistus- ja konsernisuhteet

(KonkL 9:2.1,1). Lisäksi on selvitettävä konkurssin pääasialliset syyt (KonkL 9:2.1,2) yri-

tyksen asiakirjojen perusteella sekä velallista, velallisen vastuu- ja avainhenkilöitä sekä

kirjanpitäjää kuulemalla. Selvitykseen kirjataan sekä pesänhoitajan että velallisen arvio

konkurssin taustalla olevista tekijöistä. Kirjaamisella on erityinen merkitys velalliselle,

joka voi pyynnöstä saada luottotietorekisteriinsä merkinnän konkurssin pääasiallisesta 178 KonkNK 3, s. 2. 179 Nenonen 2004, s. 81. 180 Könkkölä – Linna 2013, s. 238. 181 Könkkölä – Linna 2013, s. 239. 182 Ks. Ovaska 2008, s. 473. 183 KonknK 3, s. 2. 184 KonkNK 3, s. 3; Nenonen 2004, s. 83. 185 KonkNK 3, s. 7.

38

syystä. Velallisselvitykseen kirjataan arvio kirjanpidon tasosta, eli siinä ilmenneistä puut-

teista ja laiminlyönneistä (KonkL 9:2.1,3). Kohdassa on ilmoitettava myös kirjanpidon

hoitanut henkilö, mihin saakka se on hoidettu, onko viimeiseltä tilikaudelta laadittu tilin-

päätös sekä onko tilintarkastus tehty ja kenen toimesta. Lisäksi erikseen on kirjattava kir-

janpidosta ilmenneet huomattavat rahaliikenteen tapahtumat tai taloudellisen tilanteen

muutokset. Pesänhoitajan on verrattava kirjanpitoa pesäluetteloon. Jos ne eivät täsmää, on

pesänhoitajan selvitettävä syyt. Pesänhoitaja antaa myös lausunnon kirjanpidon puutteiden

merkityksestä pesän selvittämiselle. Jos kirjanpito on niin puutteellista, että se vaikeuttaa

pesän selvittämistä tai siitä saattaa olla vahinkoa velkojille, on pesänhoitajan myös arvioi-

tava kirjanpitorikoksen tunnusmerkistön täyttymistä ja rikosilmoituksen tekemistä.186

Edelleen pesänhoitajan on kirjattava velallisselvitykseen havaintonsa velallisen toiminnan

johtamisessa mahdollisesti käytetyistä välikäsistä, eli muodollisten vastuuhenkilöiden si-

jaan määräysvaltaa käyttävistä henkilöistä (KonkL 9:2.1,4). Selvitykseen on merkittävä

myös velallisen läheisilleen maksamat palkat ja muut suoritukset, kuittaukset, velallisen

yksityisotot sekä velallisen läheisten merkittävät saatavat velalliselta (KonkL 9:2.1,5). Sei-

kat on merkittävä siinä määrin, kun niiden määrä, maksuajankohta tai muu syy antavat

aihetta. Tietojen avulla selvitetään perusteettomia varallisuussiirtoja ja mahdollisuuksia

varojen takaisinsaantiin. Lisäksi pesänhoitajalla on laajempikin velvollisuus peräyttää oi-

keustoimia ja palauttaa varoja pesään, jolloin hän voi kirjata velallisselvitykseen havaitse-

miaan perusteita. Lisäksi jos pesänhoitaja havaitsee konkurssilain 5:11:n mukaisen keino-

tekoisen varallisuusjärjestelyn, on hänen tehtävä siitä merkintä velallisselvitykseen.187

Pesänhoitajan on myös annettava velallisselvityksessä arvionsa konkurssipesän varojen

riittävyydestä täysimittaiseen konkurssimenettelyyn sekä velkojille kertyvän jako-osuuden

määrästä, jotka molemmat voivat olla vähäisyytensä puolesta perusteena konkurssin rau-

keamiselle (KonkL 10:1). Selvitykseen on kirjattava tiedot mm. annetuista panteista, mah-

dollisista takaisinsaantiperusteista, velkomis- ja vahingonkorvausperusteista sekä muista

seikoista, jotka voivat vaikuttaa pesään kertyvien varojen määrään. Jos pesänhoitajalle on

tullut ilmi peruste konkurssipesän raukeamiselle, on hänen ilman aiheetonta viivytystä teh-

tävä raukeamisesta esitys tuomioistuimelle. Esityksessä viitataan pesäluetteloon ja velallis-

selvitykseen. Ennen raukeamisesityksen tekemistä pesänhoitajan on tiedusteltava velkojien

186 KonkNK 3, s. 4; Kokko – Salminen 2013, s. 172; Nenonen 2004, s. 84. 187 KonkNK 3, s. 5; Könkkölä – Linna 2013, s. 242–244.

39

halukkuutta ottaa konkurssimenettelyn kustannukset vastuulleen (KonkL 10:2) ja kirjattava

neuvottelujen tulos velallisselvitykseen. Lisäksi selvitykseen on kirjattava pesänhoitajan

arvio siitä, tulisiko konkurssimenettelyn jatkua julkisselvityksenä raukeamisen sijaan, jos

siihen on varojen vähäisyyden ja pesässä ilmenneiden epäselvyyksien vuoksi tarvetta.188

Konkurssilain mukaan velallisselvitykseen on kirjattava myös pesänhoitajan havainnot

seikoista, jotka voivat olla merkityksellisiä liiketoimintakiellon määräämisen kannalta

(KonkL 9:2.1,7). Havainnot on tuotava ilmi, vaikka ne eivät johtaisi rikosoikeudelliseen

vastuuseen. Velallisselvitykseen on merkittävä myös velallisen liiketoiminnasta tehdyt

rikoshavainnot, eli sellaiset tosiasiahavainnot ja niistä tehdyt johtopäätökset, jotka voivat

olla merkityksellisiä arvioitaessa velallisen rikosvastuuta. Rikoshavainnot on kirjattava,

vaikka sitä ei nimenomaisesti konkurssilain velallisselvitystä koskevassa pykälässä maini-

ta. Konkurssiasiain neuvottelukunnan suosituksen mukaan esiin tuotavia rikoksia ovat kir-

japitorikokset, osakeyhtiörikokset, velallisen rikokset, verorikokset, työeläkevakuutusmak-

supetokset, avustuspetokset ja petokset. Epäillessään velallisen syyllistyneen rikokseen, on

pesänhoitajan tehtävä siitä ilmoitus poliisille (KonkL 14:5.4). Mikäli rikosilmoitus on tehty

ennen velallisselvityksen tekemistä, asian voi mainita velallisselvityksessä, ellei siitä ole

haittaa velkojille tai asian tutkinnalle.189 Lisäksi velallisselvitykseen on merkittävä aiem-

mat velallisen toiminnan ja tilien tarkastukset sekä tarve lisätarkastuksille (KonkL 9:2.1,8).

Aiemmilla tarkastuksilla viitataan esimerkiksi verotarkastuksiin, yritystutkimuksiin tai

saatuihin tilintarkastajan lausuntoihin.190 Käytännössä pesänhoitaja ilmaisee perustellun

käsityksensä siitä, onko ilmennyt tarvetta velallisen tilien ja toiminnan erityistarkastuksel-

le, sekä onko velkoja valmis kustantamaan sen.191

Pesänhoitaja toimittaa velallisselvityksen velalliselle, suurimmille velkojille ja konkurssi-

asiamiehelle (KonkL 9:2.3). Lisäksi se toimitetaan pyynnöstä myös muille velkojille, esi-

tutkintaviranomaisille ja syyttäjälle (KonkL 9:2.3). Velallisselvitys tai viittaus siihen ei ole

rikosilmoitus, vaan rikosilmoitus on tehtävä erikseen ja velallisselvitys on liitettävä sii-

hen.192 Velallisselvitys on toimitettava syyttäjälle silloin, jos pesänhoitaja on havainnut

velallisen toiminnassa laiminlyöntejä, jotka voivat johtaa liiketoimintakieltoa koskevaan

188 KonkNK 3, s. 5–6. 189 KonkNK 3, s. 7. 190 Könkkölä – Linna 2013, s. 246. 191 KonkNK 3, s. 8; Könkkölä – Linna 2013, s. 246. 192 KonkNK 3, s. 1.

40

erilliseen tutkintaan. Velallisselvitys on toimitettava myös Eläketurvakeskukselle, jos ve-

lallinen on työnantaja-asemassa laiminlyönyt työntekijän eläkelain (395/2006) 1 § 2 mo-

mentin mukaisen velvollisuutensa järjestää ja kustantaa työntekijälleen lain mukaisen elä-

keturvan. Edellä mainittujen lisäksi velallisselvitys voidaan pyynnöstä toimittaa myös

muille tahoille. Velallisselvityksen luovutustilanteissa pesänhoitajan on tarpeen vaatiessa

peitettävä salassa pidettävät tiedot sekä muistutettava tiedot saavia tahoja salassapitovel-

vollisuudesta (Konk 14:13).193

4.2.3 Erityistarkastus

KonkL 9:4 mukainen konkurssivelallisen kirjanpidon ja toiminnan erityistarkastus syven-

tää osaltaan velallisselvityksellä saatua tietoa velallisen toiminnasta. Erityistarkastus ei

kuulu säännönmukaisiin selvitystoimiin, mutta velalliset voivat päättää erityistarkastuksen

teettämisestä, jos velallisen kirjanpito ja muut seikat antavat siihen aihetta (KonkL9:4).

Erityistarkastuksen kustannukset ovat pesän massavelkaa. Myös yksittäinen velkoja voi

teettää erityistarkastuksen, jos ottaa vastatakseen sen aiheuttamista kustannuksista. Pesän-

hoitaja huolehtii tarkastuksen käytännön järjestelyistä myös tässä tapauksessa.194 Lisäksi

konkurssiasiamies voi määrätä erityistarkastuksen suoritettavaksi (KonkValvL 5 §). Kon-

kurssiasiamies voi määrätä tarkastuksen koskemaan joko velallisen toimintaa tai konkurs-

sipesän toimintaa. Kiireellisissä tilanteissa tai muusta erityisestä syystä myös pesänhoitaja

voi päättää erityistarkastuksen teettämisestä ilman velkojainkokousta kuultuaan suurimpia

velkojia. Konkurssipesän hallinto päättää myös tarkastuksen painopisteistä sekä tarkastuk-

sesta tehtäviä johtopäätöksiä seuraavista toimenpiteistä.195 Erityistarkastus voi olla koko-

naisvaltainen tai toimeksiannon mukaan rajattu.196 Pääsääntö erityistarkastuksen tekemisel-

le on se, että erityistarkastus suoritetaan laajoissa konkurssipesissä aina ja pienemmissäkin

silloin, kun pesänhoitaja ei voi kohtuullisella työmäärällä saada riittävää selkoa velallisen

toimista. Tällöin erityistarkastus voidaan jättää suorittamatta vain jos se on ilmeisen tar-

peetonta tai jos pesässä ei ole erityistarkastuksen teettämiseen tarvittavia varoja. Jos varat-

tomassa pesässä on syytä epäillä rikosta taikka merkittävää takaisinsaanti- vahingonkor-

vaus- tai muuta vastuuperustetta, eikä erityistarkastuksen tekemiseen ole riittäviä varoja,

on epäilystä ilmoitettava velkojille tai konkurssiasiamiehelle, joka ryhtyy tarpeellisiin toi-

193 KonkNK 3, s. 9. 194 Mäkelä 2001, s. 38; Könkkölä – Linna 2013, s. 258–259. 195 KonkNK 8, s. 1–3. 196 Laine – Tuokko 2000, s. 14.

41

menpiteisiin.197 Tällöin konkurssiasiamies voi teettää eritystarkastuksen valtion varoilla.198

Jos tarkastus on ollut pesän kannalta hyödyllinen ja sillä on saatu varoja pesään, peritään

kustannukset takaisin konkurssipesältä valtiolle.199

Erityistarkastuksen pääasiallisena tarkoituksena on tuottaa konkreettista tietoa velallisen

konkurssia edeltävästä toiminnasta pesänhoitajan ja velkojien päätöksentekoa varten.200

Keskeistä on auttaa pesänhallintoa huolehtimaan velkojille kuuluvien varojen hankkimi-

sesta konkurssipesään, velkojien yhdenvertaisuuden toteutumisesta, mutta myös pesänhoi-

don toteutumisesta säädösten mukaan. Yleisimmin selvitetään velallisen ennen konkurs-

simenettelyn alkua tekemät mahdolliset takaisinsaantilain perusteella konkurssipesään pe-

räytettävät oikeustoimet; onko yhtiössä noudatettu yhteisö- ja kirjanpitolakia; mahdolliset

velkomusperusteet; mahdolliset vahingonkorvaus ja rikosperusteet; tiedot velallisen talou-

dellisen tilanteen kehityksestä; maksukyvyttömyyden alkamisajankohta sekä kaikki muut

poikkeavat oikeustoimet, jotka voisivat hyödyttää velkojia. Sen perusteella pesänhoitaja ja

velkojat arvioivat konkurssin jatkamisedellytyksiä, mahdollisia velallisen rikoksia ja kir-

janpitorikoksia, sekä varojenjakosäännösten noudattamista.201

Erityistarkastus voidaan suorittaa ennen pesäluettelon ja velallisselvityksen tekemistä tai

niiden jälkeen. Jos erityistarkastus katsotaan tarpeelliseksi suorittaa ennen pakollisten sel-

vitysten tekemistä, voidaan niiden tekemiseen pyytää määräaikojen pidennystä. Jos taas

erityistarkastus tehdään pesäluettelon ja velallisselvityksen jälkeen, tulee se tehdä ennen

raukeamishakemuksen tekemistä tai julkisselvityksen yhteydessä. Erityistarkastuksen suo-

rittamista varten velallisen kirjanpito täytyy mahdollisesti saattaa ajan tasalle.202 Usein

tilintarkastus ja erityistarkastus koskevat ainakin osittain samoja ajanjaksoja. Laissa sääte-

lemätön erityistarkastus on kuitenkin lakisääteisestä tilintarkastuksesta riippumaton ja nä-

kökulmaltaan sekä tarkastuskohteiltaan siitä poikkeava. Erityistarkastus kohdentuu koros-

tetusti asiasisältöön ja toimien sisältöön, jotka eivät selviä kirjanpidosta ja joiden selvittä-

mistä varojen pesään saaminen edellyttää. Tilintarkastus on laillisuusvalvontaa, kun eri-

tyistarkastus puolestaan on tarpeellisten asioiden raportointia konkurssihallinnolle tai sel-

vittäjälle. Erityistarkastus tehdään toimeksiantona auktorisoidussa tilintarkastusyhteisössä 197 KonkNK 8, s. 1–3. 198 KonkNK 18, s. 2. 199 Hirvonen – Määttä 2018, s. 232. 200 Könkkölä – Linna 2013, s. 258. 201 Laine – Tuokko 2000, s. 15–16; HE 27/2003, s. 134. 202 Könkkölä – Linna 2013, s. 258–259.

42

ja sen toteuttamisessa noudatetaan soveltavin osin tilintarkastuslakia sekä hyvää tilintar-

kastustapaa.203 Tarkastus raportoidaan tilintarkastuskertomuksen muodossa tarkastuksen

toimeksiantajalle ja se voidaan luovuttaa pyynnöstä velalliselle ja velkojille.204

Erityistarkastuksesta selvinneiden seikkojen perustella pesänhoitajan on ryhdyttävä tarvit-

taviin toimenpiteisiin varojen takaisinsaamiseksi tai rikosvastuun toteuttamiseksi.205 Usein

epäily velallisen rikollisesta toiminnasta syntyy juuri erityistarkastuksen yhteydessä. Velal-

lisen toiminnan erityistarkastus on siten erittäin hyödyllinen keino hankkia tarvittavia tieto-

ja pesänhoitajan harkitessa rikosilmoituksen tekemistä. Erityistarkastuskertomus tulee

myös liittää mahdolliseen rikosilmoitukseen.206 Tarkastus hyödyttää myös esitutkintavi-

ranomaisia heidän selvittäessään velallisen tekemiä velkojien oikeuksia loukkaavia oikeus-

toimia, hankkiessaan takaisin rikoshyötyä, sekä hakiessaan vakuustakavarikkoa velkojien

maksunsaannin turvaamiseksi.207 Erityistarkastus on syytä pitää käsitteellisesti erillään

erityisestä tarkastuksesta, erikoistarkastuksesta ja rikosperusteisesta tilintarkastuksesta.208

4.2.4 Konkurssivelallisen erityistarkastuksen uusi toimintamalli konkurssirikosasioissa

Uuden toimintamallin taustalla on valtioneuvoston antama periaatepäätös kansalliseksi

harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategiaksi vuosille 2016–2020, mikä

on jatkoa aiemmille harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaohjelmille. Periaate-

päätöksen mukaisesti talousrikostorjunnan johtoryhmä laati strategian toteuttamiseksi har-

maan talouden ja talousrikostorjunnan toimenpideohjelman.209 Yksi strategian neljästä

kärkihankkeesta on harmaan talouden rikoksiin liittyvän torjuntaketjun vaikuttavuuden

sekä hallinnollisten seuraamusten kehittäminen, johon kuuluu mm. rikosprosessin lyhen-

täminen viranomaisten yhteistyöhankkeilla sekä rikoshyödyn jäljittämisen, turvaamisen ja

poisottamisen tehostaminen.210 Toimenpideohjelman tavoite konkurssimenettelyn osalta on

se, että niihin liittyvää erityistarkastustoimintaa kehitetään siten, että rikosprosessi lyhenee

ja rikoshyöty saadaan tehokkaammin kiinni. Tämä tarkoittaa varhennettua ja tiivistettyä

yhteistyötä pesänhoitajan, julkisselvittäjän, esitutkintaviranomaisten ja syyttäjän kesken.211

Toimintamalli on kehitetty osana hanketta 4.2, joka on kehitetty sitä varten perustetussa 203 Laine – Tuokko 2000, s. 16–17; Könkkölä – Linna 2013, s. 261–262. 204 Könkkölä – Linna 2013, s. 262. 205 Laine – Tuokko 2000, s. 16. 206 KonkNK 18, s. 3; Isoahde 2018. 207 KonkNK 8, s. 1–2. 208 Ks. Vannela 2011. 209 Valtioneuvosto 2016, s. 2. 210 Valtioneuvosto 2016, s. 6–7. 211 Ulosottolaitoksen kirjanpitoyksikön tilinpäätös 2017; Hirvonen – Määttä 2018, s. 232.

43

työryhmässä, johon kuuluivat Sisäministeriö, Poliisihallitus, Tulli, Valtakunnansyyttäjän-

virasto, Valtakunnanvoudinvirasto, Verohallinto sekä Konkurssiasiamiehen toimisto. Se on

myös 5.6.2018 lisätty osaksi konkurssiasiamiehen neuvottelukunnan suosituksia koskien

velallisen toiminnan erityistarkastusta sekä pesänhoitajan velvollisuutta tehdä rikosilmoi-

tus.212

Uudella joulukuussa 2017 lanseeratulla toimintamallilla pyritään siihen, että silloin kun

konkurssissa suoritetaan velallisen tilien ja toiminnan erityistarkastus ja epäillään velalli-

sen syyllistyneen laajaa tai laajahkoa talousrikostutkintaa edellyttävään rikokseen, suorite-

taan erityistarkastus hyödyntäen uudenlaista yhteistyömallia, joka palvelee konkurssipesän

hallinnon lisäksi samalla myös esitutkintaviranomaisia. Toimintamallin idea on se, että kun

tehdään takaisinsaantilain mukaista selvitystä, toimitetaan samalla materiaalia ja olennaista

näyttöä esitutkintaa varten ja rikoshyödyn takaisinsaantiin. Tällöin vältetään päällekkäinen

työ, prosessin kesto lyhenee huomattavasti ja rikokseen syyllistyneet saadaan tehokkaam-

min vastuuseen velkojille aiheutetusta vahingosta.213 Toimintamallin taustalla on se, että

perinteisesti konkurssipesän teettäessä velallisen toiminnan ja tilien erityistarkastuksen,

rikosilmoitus tehtiin vasta sen jälkeen. Tehty erityistarkastus ei kuitenkaan juuri palvellut

esitutkintaa, jolloin oli välttämätöntä suorittaa myös rikosperusteinen erityistarkastus rikos-

tarkastajan toimesta. Tällöin tehtiin paitsi päällekkäistä työtä, myös usein päästettiin rikos-

hyöty menemään. Menettelyä haluttiin tehostaa siten, että selvittäisiin yhdellä tarkastuksel-

la, minkä seurauksena tulisi merkittäviä aika- ja kulusäästöjä. Lisäksi rikosasian tultua vi-

reille varhaisessa vaiheessa, saataisiin poliisin keinot heti käyttöön asian selvittämiseksi ja

rikoshyödyn kiinni saamiseksi.214

Vanhan toimintamallin mukaan pesänhoitaja teki usein rikosilmoituksen vasta erityistar-

kastuksen suorittamisen jälkeen siihen ilmenneisiin seikkoihin nojaten. Käytännössä pe-

sänhoitaja kuitenkin huomaa usein jo pesänselvityksen alkuvaiheessa mahdolliseen rikok-

seen viittaavat toimet.215 Konkurssiasiain neuvottelukunnan suosituksen mukaan pesänhoi-

tajan havaitessa konkurssipesän haltuunoton ja selvityksen yhteydessä, että velallinen on

saattanut syyllistyä velkojia vastaan tehtyyn rikokseen, kirjanpitorikokseen tai muuhun

sellaiseen elinkeinotoiminnassa tehtyyn rikokseen, jolla saattaa olla velkojien maksun- 212 Sisäministeriö 2018, s. 25; Ks. myös KonkNK 18 ja KonkNK 8. 213 KonkNK 8, s. 4; KonkNK 18, s. 3; Isoahde 2018; Tuovinen 2018. 214 Haastattelut 4 ja 7. 215 Haastattelut 4 ja 7.

44

saannin tai pesän selvityksen kannalta vähäistä suurempi merkitys, voidaan pesän tai kon-

kurssiasiamiehen teettämä erityistarkastus yhtäältä laajentaa ja toisaalta kohdentaa koske-

maan rikosepäilyn selvittämistä. Jos pesänhoitaja tekee havainnon rikosepäilystä ennen

erityistarkastuksen suorittamista ja velkojille aiheutetun vahingon määrä on merkittävä, on

hänen keskusteltava havainnostaan alueellisen talousrikosyksikön johtajan kanssa. Epäilty

rikoshyöty katsotaan huomattavaksi, jos se on määrältään 100 000 euroa tai enemmän.

Talousrikosyksikköön on oltava yhteydessä myös tilanteissa, joissa takavarikoitava omai-

suus on sellaista, että sen rahaksimuutto tai hävittäminen taikka toisaalta takavarikko on

helppo toteuttaa. Käytännössä tilanteissa on kyse elinkeinotoiminnassa tehdystä rikoksesta,

jolla on saatu merkittävää taloudellista hyötyä.216 Toimintamallin kustannukset kuuluvat

tarkastuksen teettävälle konkurssipesälle, kuten tavallisessa velallisen toiminnan erityistar-

kastuksessa.217

Alkupalaverin tarkoitus on keskustella matalalla kynnyksellä rikosepäilystä ja siihen liitty-

västä näytöstä. Poliisi tekee tällöin arvion jatkotoimenpiteiden tarpeellisuudesta, eli onko

tapauksessa tarpeeksi intressiä tai kiinni saatavaa hyötyä. Keskustelun lopputulos voi siten

olla myös se, että jatkotoimenpiteille ei ole tarvetta. Tällöin pesänhoitajan velvollisuus

olisi tehdä normaalisti erillinen rikosilmoitus.218 Keskustelun jälkeen poliisi järjestää tar-

vittaessa yhteistyöpalaverin erityistarkastuksen kohdentamisesta rikosvastuun ja velkojille

aiheutetun vahingon kannalta olennaisiin seikkoihin. Yhteistyöpalaveri toteutetaan poliisin,

pesänhoitajan ja erityistarkastuksen suorittajan kesken. Poliisin puolelta mukaan tulevat

tutkinnanjohtaja sekä rikostarkastaja. Myös syyttäjällä on mahdollisuus osallistua palave-

riin.219 Ennen palaveria pesänhoitajan on selvitettävä ulosottoviranomaiselta rikoshyödyn

jäljittämisen kannalta tarpeelliset seikat.220 Pesänhoitajan on myös huolehdittava riittävän

kirjallisen näytön tuomisesta yhteistyöpalaveriin, jotta poliisi voi samalla kirjata rikosil-

moituksen.221 Palaverissa käydään yhdessä läpi selvitettävät asiat, sekä kirjataan pöytäkir-

jaan tutkintapyynnön edellyttämät asiat.222 Poliisi laatii yhteistyöpalaverista pöytäkirjan,

joka toimii myös rikosilmoituksena, eikä pesänhoitajan tarvitse tehdä sitä erikseen. Rikos-

ilmoitus kirjataan palaverin jälkeen. Pesänhoitajan velvollisuus tehdä rikosilmoitus katso-

216 KonkNK 8, s. 3. 217 Haastattelu 4. 218 Haastattelut 4 ja 7. 219 KonkNK 18, s. 3; Tuovinen 2018; Haastattelu 7. 220 Isoahde 2018; Tuovinen 2018. 221 Tuovinen 2018. 222 Haastattelu 7.

45

taan täyttyvän palaveriin osallistumisella, jolloin hän saa siitä myös konkurssilaissa tarkoi-

tetun rikosilmoituksen laatimista vastaavan korvauksen pesän varoista tai raukeavissa pe-

sissä valtion varoista. Hänellä säilyy kuitenkin velvollisuus täydentää materiaalia tarvitta-

essa myös palaverin jälkeen.223

Toimintamallin keskeisiin hyötyihin kuuluu se, että erityistarkastuksen suorittajan on mah-

dollista saada tutkinnanjohtajan päätöksellä poliisin hankkimaa tarvittavaa lisämateriaalia

tarkastuksen suorittamisen tueksi.224 Erityistarkastus on tarkoituksenmukaista suorittaa

noudattaen soveltuvin osin poliisin mallia rikosperusteisesta tarkastuksesta, jotta sitä ei

tarvitse tehdä enää myöhemmin uudelleen.225 Myös rikoshyödyn jäljittäminen voidaan

aloittaa heti yhteistyöpalaverin jälkeen yhteistyössä ulosottoviranomaisen kanssa. Samalla

aloitetaan yhteistyö epäillyn rikoksen tunnusmerkistön mukaisen näytön saamiseksi. Ti-

lanne voi myös olla se, että koko tutkinta on näytön hankkimiseksi aloitettava pakkokei-

noilla.226 Kun rikosasia on saatu vireille varhaisessa vaiheessa, mahdollistuu myös poliisin

toimivallan hyödyntäminen. Keskeistä on kuitenkin ymmärtää prosessin eri toimijoiden

roolit heille laissa määritellyissä tehtävissä. Pesänhoitajan tehtävänä on selvittää pesä ja

huolehtia velkojien taloudellisen intressin toteutumisesta, kun poliisi puolestaan suorittaa

esitutkintaa epäillyn rikoksen johdosta. Tällöin poliisin toimivalta tutkia ja käyttää pakko-

keinoja ulottuu vain rikoksen selvittämiseen.227

Vuoden 2018 aikana järjestettiin alueellisia koulutustilaisuuksia pesänhoitajille ja talousri-

kosten selvittämisessä mukana oleville viranomaisille, minkä teemana oli uusi toiminta-

malli. Alueellisesti nimettiin 12 tutkinnanjohtajaa, jotka vastaavat toimintamallin toimeen-

panosta poliisissa. Pesänhoitajan vastuulla on ottaa yhteyttä poliisin, jonka jälkeen poliisi

vastaa yhteistyön eteenpäin viemisestä. Kynnys sille, että pesänhoitaja ottaa yhteyden po-

liisin on tehty matalaksi. Toimintamalli on kokonaisuudessaan suunniteltu siten, että pe-

sänhoitajan on helppo osallistua siihen.228

223 KonkNK 8, s. 4; KonkNK 18, s. 3; Tuovinen 2018. 224 Isoahde 2018. 225 KonkNK 8, s. 4; KonkNK 18, s. 3. 226 Tuovinen 2018. 227 Tuovinen 2018. 228 Tuovinen 2018; Haastattelut 4 ja 7.

46

4.2.4 Julkisselvitys

Jos pesäluettelon ja velallisselvityksen laatimisen jälkeen on käynyt ilmi, että pesän varat

eivät riitä konkurssimenettelyn kustannusten kattamiseen, eikä kukaan velkojista ota kus-

tannuksia huolehdittavakseen, taikka konkurssimenettely olisi epätarkoituksenmukainen

velkojien vähäisten jako-osuuksien vuoksi, pesänhoitajan on tehtävä esitys konkurssin rau-

keamisesta (KonkL 10:1–2). Myös velallinen, velkoja tai konkurssiasiamies voi tehdä em.

esityksen konkurssin raukeamisesta (KonkL 10:2.1). Raukeamisesitys on toimitettava kon-

kurssiasiamiehelle julkisselvitykseen siirtymistä koskevaa harkintaa varten. Käytännössä

pesänhoitaja neuvottelee julkisselvitykseen siirtymisestä konkurssiasiamiehen kanssa sil-

loin, kun on tekemässä raukeamisesitystä tuomioistuimelle.229 KonkL 11:1.1:n mukaan

tuomioistuin voi konkurssin raukeamispäätöksen sijaan päättää konkurssiasiamiehen esi-

tyksestä konkurssin jatkumisesta julkisselvityksenä, jos sitä voidaan pitää perusteltuna

pesän varojen vähäisyyden taikka velallisen tai konkurssipesään kohdistuvan selvitystar-

peen tai muun erityisen syyn vuoksi.

Julkisselvityksessä konkurssin hallinto, omaisuus ja asiakirjat siirtyvät kokonaan yksityi-

seltä pesänhallinnolta eli velkojilta ja pesänhoitajalta viranomaisselvittäjälle eli julkissel-

vittäjälle, joka selvittää konkurssipesän konkurssiasiamiehen ohjeita noudattaen (KonkL

11:2). Menettelyssä valtio ottaa vastatakseen julkisselvityksen kustannuksista, jos pesän

omat varat eivät siihen riitä (KonkL 11:3)230. Julkisselvittäjän tehtävät ovat pääosin samat

kuin pesänhoitajalla (KonkL 11:2.2), mutta velkojille ei ole oikeutta osallistua päätöksen-

tekoon.231 Myöskään konkurssiasiamiehellä ei ole oikeutta osallistua päätöksentekoon,

vaikka hän valvookin julkisasiamiehen toimintaa.232 Konkurssiasiamies määrää pesän vas-

tattavakseen ottavasta pesänhoitajan kelpoisuuden omaavasta julkisselvittäjästä (KonkL

11:2.1), joka on usein sama asianajaja, joka on toiminut pesänhoitajana.233 Julkisselvitys

päättyy lopputilitykseen, jolloin sen hyväksyy velkojien sijaan konkurssiasiamies (KonkL

11:4). Menettely voi päättyä myös siihen, että pesänhallinto palautetaan velkojille, jos jul-

kisselvityksessä havaitaan pesän varojen riittävän konkurssimenettelyn kustannuksiin sekä

jako-osuuksiin ja siirtyminen on muutoinkin perusteltua.234

229 Könkkölä – Linna 2013, s. 327. 230 Koulu – Lindfors 2017, s. 267. 231 Könkkölä – Linna 2013, s. 332. 232 Könkkölä – Linna 2013, s. 330–331. 233 Könkkölä – Linna 2013, s. 327. 234 Könkkölä – Linna 2013, s. 335–336.

47

Julkisselvitykseen siirtymisen edellytyksenä on joko konkurssin raukeaminen, erityinen

selvitystarve taikka velkoja-autonomisen päätöksenteon umpikuja. Lisäksi yleinen etu voi

edellyttää julkisselvitykseen siirtymistä. Tuomioistuin tutkii julkisselvityksen edellytysten

täyttymistä konkurssiasiamiehen esityksen perusteella.235 Julkisin varoin kustannettua jul-

kisselvitystä ei kuitenkaan ole kustannussyistä tarpeen tehdä kaikissa raukeamispisteessä

olevissa konkursseissa, jolloin käytännössä vain muutama prosentti konkursseista siirtyy

julkisselvitykseen vuosittain.236 Lähtökohtaisesti vähävaraisissa konkurssipesissä velallisen

toiminnan selvittämisen taso jää kuitenkin varakkaampia konkurssipesiä tehottomammak-

si, koska velkojien taloudellinen intressi on vähäinen. Julkisselvitykseen siirtyminen on

tarkoituksenmukaista silloin, kun konkurssipesässä on tullut esiin epäily vakavasta rikok-

sesta tai konkurssipesässä on muita lisätyötä edellyttäviä selvitystarpeita. Tämä pätee myös

tilanteissa, joissa pesä ei ole raukeamassa varojen puutteeseen.237 Konkurssin jatkuessa

julkisselvityksenä, on julkisasiamiehen tehtävä tehdä rikosilmoitus ja tarvittaessa osallistua

erityistarkastusta koskevaan yhteistyöpalaveriin.238

Julkisselvityksen tarkoituksena oli alun perin laajentaa konkurssiasiamiehen keinovalikoi-

maa ja toimintamahdollisuuksia harmaan talouden torjunnassa.239 Yleisin syy siirtyä jul-

kisselvitykseen on tilastollisesti ollut talousrikosten selvittäminen.240 Menettely edistää

olennaisesti talousrikosten selvittämistä vähävaraisissa konkurssipesissä ollen vaihtoehto

konkurssin raukeamiselle. Julkisselvityksen avulla toteutetaan rikos- ja vahingonkorvaus-

vastuita, puututaan saattohoitotapauksiin ja konkurssiketjuihin, toteutetaan liiketoiminta-

kieltoja sekä vaaditaan sellaisten oikeustoimien peräyttämistä takaisin konkurssipesään,

jotka muuten voisivat jäädä varojen puutteen takia hoitamatta.241 Julkisselvitys edistää

myös velkojien perintäintressiä, jos sen seurauksena saadaan peräytettyä velallisen tekemiä

velkojien oikeuksia loukkaavia oikeustoimia ja maksettua velkojille jako-osuuksia.242 Jul-

kisselvitys on yleisestikin yhteiskunnalle taloudellisesti kannattavaa toimintaa, sillä päätty-

neistä julkisselvityksistä valtiolle perityt kustannukset ja velkojille maksetut jako-osuudet

ylittävät yleensä valtion varoista maksettujen selvityskustannusten määrän.243 Toisaalta se,

235 Koulu – Lindfors 2017, s. 269–270. 236 Könkkölä – Linna 2013, s. 326. 237 Koulu – Lindfors 2017, s. 268–269. 238 KonkNK 18, s. 3. 239 LaVM 6/2003 vp., s. 3. 240 OMTR 73/2000, s. 49. 241 Hirvonen – Määttä 2018, s. 233. 242 Könkkölä – Linna 2013, s. 324–326. 243 Hirvonen – Määttä 2018, s. 233.

48

että pesänhoitajalla on velvollisuus saattaa rikosepäily esitutkintaan, vähentää tarvetta jul-

kisselvitykseen siirtymiselle.244

4.2.5. Liiketoimintakiellon edellytysten tutkiminen

Konkurssilain samassa momentissa, jossa säädetään pesänhoitajan velvollisuudesta tehdä

rikosilmoitus, viitataan myös pesänhoitajan oikeuteen pyytää liiketoimintakiellon määrää-

misen edellytysten tutkintaa poliisilta (KonkL 14:5.4). Oikeudesta säädetään liiketoiminta-

kieltolain 19 a §:ssä. Sen mukaan pesänhoitaja voi pyytää poliisia tutkimaan täyttyvätkö

velallisen toiminnassa liiketoimintakiellon määräämisen edellytykset jos hänellä on perus-

teltu syy epäillä, että velallinen voidaan määrätä liiketoimintakieltoon (LTKieltoL 19 a §).

Jos samalla on kyse rikosepäilystä, pesänhoitajalla on velvollisuus tehdä asiasta rikosilmoi-

tus poliisille ja tällöin liiketoimintakiellon määräämisen edellytykset tutkitaan samalla.245

Pesänhoitajalla on myös velvollisuus merkitä velallisselvitykseen seikat, joilla voi olla

merkitystä liiketoimintakiellon määräämisen kannalta (KonkL 9:2.1 7 k; LTKieltoL 19a.3)

sekä annettava kaikki tarvittava aineisto esitutkintaviranomaisille ja syyttäjälle liiketoimin-

takieltoasian tutkimista varten (KonkL 9:2.4). Pesänhoitajalla ei kuitenkaan ole velvolli-

suutta valvoa liiketoimintakiellon noudattamista.246 Ennen vuotta 2018 oikeus pyytää po-

liisilta liiketoimintakiellon edellytysten tutkintaa oli vain syyttäjällä, mutta uudistuksella

oikeus laajennettiin koskemaan pesänhoitajaa sekä vero-, tulli-, ulosotto ja palkkaturvavi-

ranomaista, julkisista varoista avustuksia ja etuuksia myöntävää viranomaista sekä elin-

keinotoimintaan liittyviä lupa- ja valvontatehtäviä hoitavaa viranomaista (LTKieltoL 19a.2

ja 21a.3).247 Pesänhoitajalle voidaan maksaa pyyntöön liittyvästä lisätyöstä palkkiota valti-

on varoista 600 euroa siltä osin, kun pesän varat eivät riitä palkkioon ja korvaukseen

(KonkL 10:5,2).

Ennen vuotta 1997 liiketoimintakieltoon määrääminen edellytti osallisuutta konkurssiin,

mutta edellytys poistettiin koska havaittiin, että velkojille vahingollinen toiminta ei aina

johda konkurssiin. Konkurssista ei myöskään seuraa liiketoimintakieltoa, mutta usein kiel-

lon edellytykset täyttävä toiminta ilmenee konkurssimenettelyn yhteydessä.248 Liiketoimin-

takieltoon voidaan määrätä rikosperusteella tai ilman sitä.249 Jos liiketoiminnassa on syyl-

244 Könkkölä – Linna 2013, s. 325. 245 HE 269/2016 vp, s. 14. 246 Könkkölä – Linna 2013, s. 245. 247 HE 269/2016 vp, s. 5. 248 Könkkölä – Linna 2013, s. 574. 249 Tolvanen 2008, s. 485.

49

listytty vähäistä suurempaan rikolliseen menettelyyn, jota ei voida pitää vähäisenä; tai jos

velallisen toiminnasta vastanneet henkilöt (LTKieltoL 2 §) ovat olennaisesti laiminlyöneet

lakisääteiset velvollisuutensa muusta kuin maksukyvyttömyydestä johtuvasta syystä; ja

lisäksi toimintaa on kokonaisuutena arvioiden pidettävä velkojien, sopimuskumppaneiden,

julkisen talouden tai terveen kilpailun kannalta vahingollisena, voi tuomioistuin määrätä

henkilön syyttäjän vaatimuksesta liiketoimintakieltoon (LTKieltoL 3.1 ja 6 §). LTKielto-

lain 3 §:n mukaan arvioitaessa laiminlyönnin olennaisuutta, on kiinnitettävä huomiota nii-

den suunnitelmallisuuteen, kestoon ja toistuvuuteen sekä niistä aiheutuneeseen vahinkoon

ja niillä tavoiteltuun hyötyyn. Lisäksi liiketoimintakieltoon voidaan määrätä riippumatta

siitä, onko rikollinen teko vähäistä suurempi tai teko edellä mainitulla tavalla vahingolli-

nen, jos liiketoiminnassa on syyllistytty LTKieltoL 3 § 3:n momentissa kuvatulla tavalla

sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämiseen tai sen törkeään tekomuotoon (RL

17;18, 17;18a); sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapitoon

(RL 17;19); kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön kohdistuvaan paritukseen tai

törkeään paritukseen (RL 20;9, 20;9a); ihmiskauppaan tai törkeään ihmiskauppaan (RL

25;3, 25;3a) taikka kiskonnan tapaiseen työsyrjintään (RL 47;3a).

Liiketoimintakiellolla voidaan vähintään kolmeksi ja enintään seitsemäksi vuodeksi kieltää

henkilö itse tai toista välikätenä käyttäen harjoittamasta liiketoimintaa, josta on kirjanpito-

lain mukaan kirjanpitovelvollisuus (LTKieltoL 4.1 1 k ja 5 §). Liiketoimintakieltolaki kiel-

tää myös kuulumisen erilaisten yhteisöjen vastuutehtäviin, kuten osakeyhtiön hallitukseen

tai toimitusjohtajana toimimisen taikka avoimen yhtiön yhtiömiehenä tai kommandiittiyh-

tiön vastuunalaisena yhtiömiehenä (LTKieltoL 4.1 2–3 k). Tällöin henkilö ei saa myöskään

tosiasiallisesti toista välikätenä käyttäen johtaa mm. yhteisön toimintaa tai hoitaa sen hal-

lintoa (LTKieltoL 4.1 4 k). Liiketoimintakieltoon määrätty ei myöskään itse tai toista väli-

kätenä käyttäen saa perustaa osakeyhtiötä tai osuuskuntaa (LTKieltoL 4.1 5 k) taikka

hankkia itse tai toista välikätenä käyttäen hankkia omistukseen tai sopimukseen perustuvaa

määräysvaltaa liiketoimintaa harjoittavassa yhteisössä (LTKieltoL 4.1 6 k). Kielletty on

myös harjoittaa Suomessa liiketoimintaa käyttäen ulkomaille perutettua yhteisöä välikäte-

nä käyttäen tai tosiasiallisesti johtaa ulkomaille perustetun yhteisö toimintaa, joka harjoit-

taa liiketoimintaa Suomessa (LTKieltoL 4.1. 7 k).

Kiellon tarkoituksena on estää sopimaton tai vahingollinen menettely liiketoiminnassa sekä

ylläpitämää liiketoimintaan kohdistuvaa luottamusta (LTKieltoL 1 §). Käytännössä liike-

50

toimintakielto on mielletty keinoksi puuttua taloudelliseen rikollisuuteen.250 Liiketoiminta-

kieltoja määrätään vuosittain noin 340 ja määrä kasvaa koko ajan. Käytännössä liiketoi-

mintakielto määrätään rikoksen perusteella, joista yleisin on törkeä kirjanpitorikos. Muita

keskeisiä rikosnimikkeitä ovat kirjanpitorikos, törkeä velallisen epärehellisyys ja törkeä

veropetos.251 Liiketoimintakielto on tällöin määrätty samassa yhteydessä, kun liiketoimin-

nassa tehdystä rikoksesta on tuomittu rangaistus.252 Tutkimuksen mukaan liiketoiminta-

kiellon määräämisen edellytykset tutkitaan poikkeuksetta esitutkinnan yhteydessä.253 Lai-

minlyönnit voivat liittyä esimerkiksi verovelvollisuuden, työnantajavelvoitteiden tai elin-

keinolupa- ja ilmoitusasioiden laiminlyöntiin.254

4.2.6 Takaisinsaantikanne

Pesänhoitajalla on käytössään myös siviilioikeudellisia keinoja puuttua velallisen velkojia

loukkaavaan toimintaan. Käytännössä merkittävin niistä on takaisinsaantikanne, jolla voi-

daan katsoa olevan merkitystä myös talousrikosten selvittämisessä. Takaisinsaanteella voi-

daan julistaa muutoin pätevät velallisen ja velkojan välillä toteutetut, mutta toisia velkojia

loukkaavat oikeustoimet pätemättömiksi pesänhoitajan tai velkojan vaatimuksesta tuomio-

istuimen toimesta takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain mukaisin perustein

(TakSL 1 § ja 23 §). Takaisinsaanti konkurssipesään edellyttää sitä, että peräytettävä mää-

räämistoimi on tehty takaisinsaantiaikana ja kanne pantava vireille vuoden kuluessa kon-

kurssin alkamisesta (TakSL 5 § ja 24 §). TakSL 5 §:n mukaan oikeustoimi peräytyy, jos

sillä on sopimattomasti suosittu velkojaa toisten velkojien kustannuksella, siirretty omai-

suutta pois velkojien ulottuvilta tai lisätty velkoja velkojien vahingoksi. Peräytymisen edel-

lytyksenä on velallisen maksukyvyttömyys tai sen aiheutuminen oikeustoimen seuraukse-

na. Lisäksi edellytetään toisen osapuolen tietämystä maksukyvyttömyydestä tai ylivelkai-

suudesta taikka toimen merkityksestä velallisen taloudelliselle tilanteelle, sekä oikeustoi-

men sopimattomaksi tekevistä seikoista (TakSL 5 §). Edellä kuvatun yleisen takaisinsaan-

tiperusteen lisäksi takaisinsaantilaissa on säädetty erityisistä toimikohtaisista takaisinsaan-

tiperusteita.255

250 Tolvanen 2008, s. 486. 251 HE 269/2016 vp, s. 5; Hirvonen – Määttä 2018, s. 488–489. 252 Tolvanen 2008, s. 486. 253 Mansikkamäki 2017, s. 38. 254 Könkkölä – Linna 2013, s. 245. 255 Ks. myös KonkNK 9.

51

Takaisinsaantisäännösten tarkoituksena on ensisijaisesti suojata velkojakollektiivin intres-

sejä ja heidän keskinäistä tasa-arvoaan, minkä lisäksi säännöksillä ohjataan preventiivisesti

elinkeinonharjoittajien toimintaa, ehkäistään talousrikollisuutta sekä korjataan niiden vai-

kutuksia. Konkurssin yhteydessä ilmenevien talousrikosten selvittäminen on usein hanka-

laa ja etenkin riittävien todisteiden saaminen on vaikeaa. Tällöin voi tulla kyseeseen takai-

sinsaantikanne, joka edellyttää alhaisempaa näyttökynnystä. Sillä voidaan muiden edelly-

tysten täyttyessä puuttua tilanteisiin, joissa ei saada tarpeeksi selvää näyttöä rikosprosessia

varten.256 Toisaalta jos näyttöä omaisuussiirroista ei ole edes siviilikannetta varten, saattaa

rikosprosessi houkuttaa, koska silloin voidaan hyötyä esitutkintaviranomaisen tietojensaan-

tioikeudesta.257 Takaisinsaantikanne ei myöskään välttämättä edellytä yksittäistapauksessa

osallisten moitittavia tarkoitusperiä. Monet takaisinsaantikanteella peräytettävät toimet

täyttävät samalla myös rikosoikeudellisten säännösten tunnusmerkit. Yhteneväisyyksiä on

erityisesti velallisen rikosten kanssa. Erona menettelyissä on esimerkiksi se, että velallisen

rikoksissa keskitytään velallisen moitittavaan toimintaan, kun takaisinsaantikanteen sovel-

tamiselle on keskeistä vastapuolen toiminta. Takaisinsaantikanteelle on myös asetettu tiu-

kat määräajat.258 Takaisinsaantioikeudenkäynnin ratkaisut eivät saa oikeusvoimavaikutusta

rikosprosessissa, mutta kannanottoja voidaan hyödyntää asiaa koskevan syytteen käsitte-

lyssä.259

256 Tuomisto 2012, s. 4. 257 Lappi-Seppälä ym. 2009, Kohta Suhde TakSL:iin. 258 Tuomisto 2012, s. 4. 259 Lappi-Seppälä ym. 2009, Kohta TakSL; Ovaska , s. 481.

52

5 PESÄNHOITAJAN ROOLI KÄYTÄNNÖN KOKEMUSTEN

VALOSSA

5.1 Tutkimuksen toteuttaminen

Tutkielmaa varten on haastateltiin kolmea kokenutta pesänhoitajaa erilaisista asianajotoi-

mistoista, kahta johtotehtävissä olevaa talousrikospoliisia, yhtä talousrikossyyttäjää sekä

kahta Konkurssiasiain toimiston virkamiestä. Haastattelujen lisäksi esitettiin yksittäisiä

tiedusteluita sähköpostitse Verohallinnon asiainvalvojalle, Itä-Uudenmaan talousrikostut-

kinnan tutkinnanjohtajalle sekä Suomen Asianajajaliiton yhteydessä toimivalle valvonta-

lautakunnalle. Haastateltavat valittiin harkinnanvaraisesti heidän asemansa ja konkurssi-

menettelyyn ja talousrikoksiin liittyvän merkittävän työkokemuksensa perusteella. Harkin-

nanvarainen valinta oli välttämätöntä, jotta tutkittavilla olisi riittävästi kokemusta tutki-

musaiheesta.260 Harkinnanvaraisuuteen vaikutti myös se, että tutkielmaan haluttiin näke-

myksiä prosessin eri osapuolilta, jotta saataisiin kuva pesänhoitajan asemoitumisesta ta-

lousrikosten torjuntaketjuun. Osa haastateltavista valikoitui ns. lumipallomenetelmällä

siten, että haastateltava kertoi henkilöstä, jolla on tutkielman kannalta merkityksellistä tie-

toa. Kaikki haastatteluun pyydetyt henkilöt suostuivat haastattelun antamiseen.

Ennen haastatteluja haastateltaville lähetettiin tutkimussuunnitelma, tiedote tutkimuksesta

sekä haastattelurunko. Haastattelurunko sisälsi listan käsiteltävistä teemoista sekä esimerk-

kikysymyksiä. Teemat olivat lähtökohtaisesti kaikille tutkittaville samat, mutta kysymyk-

siä muokattiin sen mukaan, missä asemassa ja instituutiossa haastateltava työskenteli.

Haastattelurunko myös muokkautui hieman haastattelujen edetessä ja haastattelijan tieto-

määrän kasvaessa. Haastattelut tehtiin aikavälillä 7.12.2018–10.1.2019. Ne toteutettiin

yksilöhaastatteluina henkilökohtaisen tapaamisen yhteydessä haastateltavan työpaikalla.

Ennen haastattelun alkamista haastateltavat allekirjoittivat lomakkeen, jolla antoivat suos-

tumuksensa tutkimukseen osallistumisesta. Kaikki haastattelut nauhoitettiin.

Seuraava vaihe oli haastatteluaineiston litterointi yleiskielelle. Yleiskieltä tarkempi litte-

rointi ei ollut tarpeen, sillä tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita puheen sisällöstä, ei pu-

heesta sinänsä. Haastateltavien puhe ei kuitenkaan vielä ole tutkimustulos, vaan tutkijan on

pystyttää etääntymään tutkimusaineistosta ja tarkasteltava sitä jostain tietystä näkökulmas-

260 Ks. esim. Eskola – Suoranta 1998.

53

ta.261 Sitaattien kieltä on myös muokattu lähemmäs yleiskieltä niiden merkityssisältöä

muuttamatta haastateltavien anonymiteetin suojaamiseksi. Analyysi on toteutettu siten, että

jokaisesta haastattelusta on etsitty teemoittain vastaukset kysymyksiin. Vastausten ydin-

kohdat koottiin taulukkomuotoon vastausten keskinäisen vertailun sekä kokonaiskuvan

saamiseksi. Kaikkia vastauksia on verrattu keskenään suhteessa toisiinsa sekä ammatti-

nimikkeittäin. Vertailussa on poimittu teemakohtaisesti vastausten erot ja yhtäläisyydet.

Seuraava vaihe oli haastatteluaineistossa ilmenneiden tulosten tarkastelu teorian eli lain-

säädännön, konkurssiasiamiehen suositusten ja oikeuskirjallisuuden valossa. Lopuksi on

tehty yhteenveto tutkimustuloksista ja niiden merkityksestä.

5.2 Tutkimuksen arviointi

Tutkimuksen on täytettävä tieteelliselle tutkimukselle asetetut edellytykset, jotta lukija voi

pitää tuloksia luotettavina, eli vakuuttua tutkijan analyysistä ja argumentaatiosta.262 Tämä

on myös edellytys tutkimustulosten hyödyntämiselle jatkossa. Laadullisessa tutkimuksessa

tutkimusta arvioidaan tutkimusprosessin luotettavuuden ja analyysin laajuuden kautta.

Keskeistä laadullisen tutkimuksen arvioinnissa on myös tutkijan subjektiviteetin myöntä-

minen ja sen vaikutus tutkimukseen. Tutkijan on myös varmistuttava aineistonsa merkittä-

vyydestä ja kattavuudesta, analyysin riittävyydestä sekä analyysin arvioitavuudesta ja tois-

tettavuudesta. Haastatteluaineiston luotettavuus kostuu tutkimusaineiston ja käytetyn me-

netelmän pätevyydestä (validiteetti) sekä luotettavuudesta (reliabiliteetti). Validiteetti jae-

taan sisäiseen ja ulkoiseen validiteettiin, joista ensimmäinen viittaa käsitteellisten määri-

telmien ja teoreettisten lähtökohtien sekä käytettyjen menetelmien loogiseen yhteneväisyy-

teen. Ulkoinen validiteetti taas kuvaa aineistoin ja siitä tehtyjen tulkintojen välisen suhteen

pätevyyttä, eli voivatko tulokset olla yleistettävissä laajemmin. Reliabiliteetti puolestaan

tarkoittaa menetelmien ja tulkinnan luotettavuutta suhteessa tutkimuksen toistettavuu-

teen.263

Sisäinen validiteetti viittaa siihen, voiko käytetyillä menetelmillä vastata tutkimuskysy-

myksiin.264 Tutkimuskysymyksenä on pesänhoitajan rooli talousrikosten selvittämisessä.

Ensimmäisenä alakysymyksenä on roolin määräytyminen lainsäädännön perusteella, johon

vastauksen saa lainopillisella tutkimusmetodia hyödyntäen lainsäädännöstä, konkurssiasi-

ain neuvottelukunnan suosituksista sekä oikeuskirjallisuudesta. Toiseen alakysymykseen, 261 Kainulainen 2004, s. 24–25. 262 Ervasti 2017, s. 21. 263 Eskola – Suoranta 1998, Kohta Arviointi luotettavuutena; Lawless ym. 2010, s. 42. 264 Ks. esim. Bayens – Roberson 2011, s. 88; Kainulainen 2004, s. 19.

54

eli mikä on pesänhoitajan rooli talousrikosten selvittämisessä käytännössä, on vastausta

haettu lainopillisen metodin lisäksi empiirisellä tutkimuksella, joka on toteutettu asiantun-

tijahaastatteluna. Tällöin käytetty menetelmä eli empiirinen tutkimus on perusteltu, sillä

vain oikeuslähteitä tulkitsemalla ja systematisoimalla ei voi saada tietoa talousrikosten

selvittämisen käytännöistä. Empiirinen tutkimus on perusteltua myös siitä syystä, että pe-

sänhoitajasta ei ole aiemmin kirjoitettu tästä näkökulmasta. Ilman empiiristä tutkimusta

tutkimus ei vastaisi asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Triangulaatio on paras keino lisätä

tutkimuksen validiteettiä.265 Sisäistä validiteettia on lisätty myös haastattelurungon täydel-

listämisellä tutkijan tiedon lisääntyessä tutkimuksen edetessä.

Tutkimuksen ulkoisesta validiteetista on huolehdittu haastattelemalla pesänhoitajien lisäksi

myös talousrikospoliiseja, talousrikossyyttäjää sekä konkurssiasiamiehen toimiston virka-

miehiä. Näin on pyritty saamaan kokonaisvaltainen ja monipuolinen näkemys pesänhoita-

jan roolista, joka olisi yleistettävissä laajemmin. Samalla on pystytty kartoittamaan eri ta-

hojen kokemuksia ja yhteisiä toimintatapoja. Tutkimuksessa aineiston merkittävyys on

pyritty varmistamaan huolellisesti tehdyllä harkinnanvaraisella haastateltavien valinnalla.

Kaikki haastateltavat ovat talousrikosten selvittämisen tai konkurssioikeuden asiantuntijoi-

ta, joilta voi saada merkityksellistä tietoa pesänhoitajan roolista prosessissa. Lisäksi se, että

useat haastateltavat suosittelivat toisiaan tietämättä toistensa osallisuudesta tutkimukseen,

todistaa haastattelujen osuneen oikeaan kohderyhmään. Aineiston riittävyydestä kertoo sen

kyllääntyminen eli saturaatio. Se tarkoittaa sitä, että uusilla haastatteluilla ei tullut enää

tutkimuskysymysten kannalta uutta tietoa.266 Analyysin arvioitavuus liittyy siihen, miten

lukija pystyy seuraamaan tutkijan pohdintaa.267 Tämä on huomioitu kuvaamalla tutkimus-

prosessi ja analyysi mahdollisimman läpinäkyvästi. Luotettavuutta lisäävät myös analyy-

siin lisätyt sitaatit haastatteluista. Tutkimustuloksiin vaikuttaa keskeisesti tutkija, hänen

orientaationsa ja valintansa liittyen metodeihin, haastateltavien valintaan ja haastattelutee-

moihin. Lisäksi tutkimuksen luotettavuuteen vaikuttaa se, että tutkimusaineisto on tuotettu

yhdessä haastateltavien kanssa vuorovaikutuksessa. Tällöin haastattelijan asettamat kysy-

mykset, haastateltavan kyky saada haastateltava puhumaan, tutkittavien halu kertoa asiois-

ta tai pitää jotain salassa, taikka pyrkimykset vaikuttaa haastattelijaan ovat tuoneet oman

lisänsä tutkimusaineistoon, mikä vaikuttaa laadullisen tutkimuksen yleistettävyyteen.

265 Bayens – Roberson 2011, s. 87. 266 Eskola – Suoranta 1998, Kohta Aineiston kyllääntyminen. 267 Eskola – Suoranta 1998, Kohta Arviointi luotettavuutena.

55

5.3 Tutkimustulokset teemakohtaisesti

5.3.1 Pesähoitajan velvollisuus tehdä rikosilmoitus

Ensimmäinen haastatteluteema oli pesänhoitajan velvollisuutta tehdä rikosilmoitus koske-

va konkurssilain muutos (KonkL 14:5.4). Haastattelun tarkoituksena oli teeman osalta sel-

vittää miten nimenomaisen momentin lisääminen konkurssilakiin on vaikuttanut pesänhoi-

don käytäntöihin. Kysymykset liittyivät konkurssilain muutokseen sekä pesänhoitajan

edellä mainittuun velvollisuuteen ylipäätänsä. Haastateltavien kanssa keskusteltiin mm.

seuraavista alateemoista: Onko uusi momentti tarkoituksenmukainen; miten se on muutta-

nut haastateltavan käytännön työtä; onko se tehostanut prosessia; ovatko rikosjutut lisään-

tyneet sen myötä; onko siinä jotain ongelmakohtia; onko pesänhoitajille selkeää, milloin

rikosilmoitus kuuluu tehdä; mitä velvollisuuden laiminlyönnistä seuraa; ja onko velvolli-

suus ristiriitainen maksukyvyttömyysmenettelyn alkuperäisen tarkoituksen kanssa.

Kaikkien haastateltavien mielestä on luonnollista ja tarkoituksenmukaista, että pesänhoita-

jalla on velvollisuus tehdä ilmoitus havaitsemistaan rikosepäilyistä. Perusteena tälle on se,

että pesänhoitajalla on velallisen toimista paras tietämys niin lakimieskoulutuksensa kuin

pesänselvitystehtäväänsä kuuluvan selvitysvastuun perusteella. Pesänhoitajalla on myös

velvollisuus on ajaa kollektiivisesti kaikkien etua. Myös velkojat voivat tehdä rikosilmoi-

tuksen, mutta toisaalta heillä ei ole pesänhoitajan kaltaista laaja näkemystä velallisen toi-

mista. Jos pesänhoitajalla ei olisi velvollisuutta tehdä rikosilmoitusta, olisi se yksittäisten

velkojien vastuulla. Tätä vaihtoehtoa ei nähty hyvänä, koska velkojien tietämys velallisen

toiminnasta voi olla hyvin rajallinen. Tilanteessa saattaisi myös toteutua ns. vapaamatkus-

tajaongelma, jonka mukaan kukaan ei haluaisi ottaa vastuuta rikosilmoituksen tekemisestä,

koska muutkin voisivat siitä hyötyä. Sen vuoksi nähtiin tärkeänä, että on olemassa järjes-

telmä, jossa rikokset selvitetään. Kansantaloudellisesti tilanne, jossa suuri osa konkursseis-

sa ilmenevistä rikoksista jäisi selvittämättä, olisi kestämätön. Siksi pesänhoitajien rooli on

järjestelmän toimivuuden kannalta hyvinkin keskeinen.

Haastateltavien mukaan konkurssimenettelyn yhteydessä ilmenevistä rikoksista rikosilmoi-

tuksen tekee lähes aina pesänhoitaja sekä joskus Verohallinto tai eläkevakuutusyhtiöt. Ve-

rohallinnon mukaan vuoden 2013 konkurssilain uudistuksen jälkeen Verohallinto ei käy-

tännössä kuitenkaan enää tee rikosilmoituksia velallisen rikoksista, koska se on nykyään

pesänhoitajan tehtävä. Verohallinto tekee rikosilmoituksen vain silloin, kun konkurssipesä

56

on rauennut ja asianomistajan puhevalta siirtynyt yksittäisille velkojille.268 Aiemmin Vero-

hallinnon rooli rikosilmoituksen tekijänä oli merkittävämpi, etenkin raukeavien pesien

kohdalla.269

Lakimuutoksen taustalla nähtiin yhtäältä se, että aiemmin pesänhoitajat eivät ole pitäneet

rikosilmoituksentekovelvollisuutta selvänä velvollisuutena, vaikka se nykyistä suppeam-

pana onkin ollut olemassa. Tällöin rikosilmoitus on tehty vain varsin törkeissä tapauksissa

jolloin monet rikokset, jotka olisivat edellyttäneet tutkintaa, ovat saattaneet jäädä selvittä-

mättä. Etenkin taloudellisten taantumakausien aikana konkurssien määrän noustessa mo-

nien rikosten epäiltiin jääneen syyttäjän pöytälaatikkoon. Aiemmassa menettelyssä velal-

lisselvitys toimitettiin aina syyttäjälle, jolloin pesänhoitaja saattoi samalla antaa syyttäjälle

vinkin epäilyistään. Tällöin syyttäjä teki päätöksen tutkintapyynnöstä usein hyvin vähäisen

tiedon varassa. Toisaalta verottaja teki aiemmin suuremman osan rikosilmoituksista. Eräs

haastateltava näki lakimuutoksen taustalla olleen myös syyttäjälaitoksen säästöpaineet ja

tavoite ulkoistaa viranomaisen toimintaa. Lakimuutos nähtiin myös jatkona edellisille la-

kimuutoksille, joilla on siirretty pesänhoitajille lisää julkisen vallan tehtäviä ja valvonta-

roolia talousrikosten ja harmaan talouden torjunnan osalta. Pesänhoitajille on haastatelta-

van sanoin myös ehkä haluttu antaa lisää selkänojaa tehdä rikosilmoitus rajatapauksissa.

”Voisiko sanoa, että osa kokeneemmista tai varttuneemmista pesänhoitajista on ollut vä-

hän sitä mieltä, että se rikosilmoitus ei ole ollut semmoinen velvollisuus. Se velvollisuus

tehdä rikosilmoitus perustuu siihen, että onko siitä niinku pesälle taloudellista hyötyä. Ja

monesti rikosprosessit on niinku pesissä nähty sillä tavalla, että siinä on paljon työtä, ne

kestää pitkään ja harvoin tuottaa tulosta. Ni sitten on ollu harkitumpaa se, että kuinka ak-

tiivisen roolin pesät ottaa siinä rikosprosessin aktiivisessa… Okei, tehdään rikosilmoitus,

mut kun tiedetään että poliisissa siinä on oma prosessinsa, niin se ei välttämättä ole se

ensisijainen. Että sen takia konkurssipesät on saattanut pyrkiä niinkun jos on tullut ilmi

väärinkäytöksiä tai jopa rikosoikeudellisesti merkittäviä toimia, niin priorisoimaan sem-

moisia menettelyitä, että konkurssipesän varoja on saatu vapaaehtoisesti. Ja se rikosilmoi-

tus on ollut aktiivinen lähinnä silloin, kun on menetelty varsin törkeästi. Ja se on otettu

kärkihankkeeksi, että nyt se rikosvastuu varmasti katsotaan.” (H5)

268 Kareinen 2019; Ks. myös Verohallinto 2019, Verohallinto panostaa harmaan talouden torjutaan. 269 Virpi 2019. Tiedustelu sähköpostitse 8.2.2019.

57

Pesänhoitajan velvollisuutta tehdä rikosilmoitus koskevan pykälän lisäämisen tavoitteena

oli lain esitöiden mukaan prosessin tehostaminen ja muuttaminen aiempaa tarkoituksen-

mukaisemmaksi. Pesänhoitajien mielestä lakimuutos ei kuitenkaan ole näkynyt prosessin

nopeutumisena tai muunlaisena tehostumisena, kun taas poliisien näkökulmasta uusi me-

nettely on selkeämmin edeltäjäänsä parempi. Syyttäjän näkökulma oli se, että valvonta

toimi ennenkin, sillä tuolloin suurimman osan rikosilmoituksista teki verottaja. Kokonai-

suutena arvioiden lakimuutoksen merkitys pesänhoidon kannalta ei ollut niin suuri, kuin

mitä tutkija oli tutkimuksen alkuvaiheessa olettanut.

Konkurssiasiamiehen suosituksessa jätetään pesänhoitajalle harkintavaltaa rikosilmoituk-

sen tekemiseen. Haastateltavilta kysyttiin, onko pesänhoitajille sitten selvää, milloin rikos-

ilmoitus kuuluu tehdä. Pesänhoitajien mielestä se ei ole täysin selvää. Erityisesti vähäpä-

töisempien rikkomusten kohdalla ei ole selvää, milloin syytä epäillä kynnys täyttyy, vaikka

se lähtökohtaisesti onkin matala. Lisäksi tarkoituksenmukaisuus ei pelkisty taloudelliseen

intressiin, mikä ilmenee erityisesti kirjanpitorikosten kohdalla. Kokeneilla pesänhoitajilla

arvioitiin olevan paremmat edellytykset harkintavallan käyttöön. Myös viranomaisen mie-

lestä neuvontaa pesänhoitajat kaipaavat juuri rajatapauksissa vähäpätöisempien rikkomus-

ten kohdalla. Asiaa pohdittiin myös siitä näkökulmasta, että uskaltaako pesänhoitaja käyt-

tää pesän varoja rikoksen selvittämiseen (viitaten erityistarkastuksen teettämiseen). Polii-

sien mielestä pesänhoitajat lakimiehinä osaavat erityisen hyvin arvioida milloin sitä, mil-

loin toiminta ei enää ole lainmukaista ja milloin rikosilmoitus kuuluu tehdä.

Määrällisesti haastateltavat eivät arvioineet konkursseihin liittyvien rikosjuttujen määrän

kasvaneen ainakaan merkittävästi. Osa haastateltavista arvioi määrän nousseen maltillisesti

lakiin asetetun nimenomaisen velvollisuuden myötä ja erityisesti raukeavissa pesissä. Mää-

rän kasvun maltillisuutta selittää Konkurssiasiain toimiston virkamiesten mukaan se, että

aiemmin rikosjutut kanavoituivat enimmäkseen julkisselvityksiin sen sijaan, että pesänhoi-

taja olisi tehnyt rikosilmoituksen. Toinen haastateltava puolestaan oli sitä mieltä, että mää-

rä ei ole noussut sen vuoksi, että Verohallinnon osuus rikosilmoitusten tekijänä oli aiem-

min merkittävämpi.

Haastateltavilta tiedusteltiin myös käyttävätkö pesänhoitajat rikosilmoituksentekovelvolli-

suutta hyväkseen helpon palkkion toivossa. Pesänhoitajat eivät olleet kuulleet, että kukaan

olisi käyttänyt rikosilmoituksen tekemistä palkkion kalasteluun. Tilanne on heidän mieles-

58

tään ennemminkin päinvastoin, sillä rikosilmoituksen tekemisestä ja siitä seuraavasta ri-

kosprosessista on paljon vaivaa. Haastateltavan mukaan on myös erittäin epätodennäköistä,

että kukaan haluaisi vaarantaa maineensa tehtailemalla rikosilmoituksia pienen palkkion

toivossa. Neljän viranomaista edustavan haastateltavan kokemusten mukaan taas pesänhoi-

tajat ovat tätä jossain määrin tehneet.

Kun pesänhoitajalle asetettiin velvollisuus tehdä rikosilmoitus, herätti se pesänhoitajissa

kysymyksiä mahdollisesta sanktiouhasta. Lakiin ei kuitenkaan lisätty säännöstä velvolli-

suuden laiminlyönnin seurauksista. Kukaan haastateltavista ei myöskään ollut kuullut, että

pesänhoitajalle olisi tullut seuraamuksia sen seurauksena, että hän ei olisi tehnyt rikosil-

moitusta tilanteessa, jossa se lain mukaan olisi kuulunut tehdä. Teoreettisesti tällainen voi-

taisiin katsoa pesänhoitajan velvollisuuden laiminlyönniksi, mutta käytännössä pesänhoita-

jan toiminnan moitittavuus on erittäin vaikea osoittaa jälkikäteisarvioinnilla. Pesänhoitaja

voitaisiin periaatteessa myös tuomioistuimen toimesta velvoittaa tekemään velvollisuuk-

siinsa kuuluva asia. Teoriassa myös pesänhoitajan palkkiota voitaisiin alentaa. Käytännös-

sä laiminlyönnin pitäisi kuitenkin olla hyvin ilmeinen. Kyse on jälkikäteisarviosta siitä,

millaisen selvityksen varassa pesänhoitaja on arviota tehdessään toiminut, mikä on käytän-

nössä hyvin vaikeaa. Pesänhoitajan lisäksi myös yksittäisillä velkojilla on aina mahdolli-

suus myös itse tehdä rikosilmoitus, mikä hillitsee heidän mahdollisuuttaan saattaa pesän-

hoitajaa vastuuseen. Tässä tilanteessa velkojien on hyvin vaikea osoittaa kärsineensä pe-

sänhoitajan ilmoituksen tekemättä jättämisestä vahinkoa. Tiedustelun mukaan myöskään

Asianajajaliiton yhteydessä toimivassa asianajajien toimintaa valvovassa valvontalauta-

kunnassa ei ole ollut vireillä pesänhoitajan rikosilmoituksentekovelvollisuuden laiminlyön-

tiin liittyvää asiaa270.

Konkurssilain muutosta koskevan hallituksen esityksen mukaan on tarkoituksenmukaista

jättää pesänhoitajille harkintavalta rikosilmoituksen tekemiseen. Haastattelujen mukaan

pesänhoitajan halukkuuteen tehdä rikosilmoitus vaikuttaa se, miten hyödylliseksi hän sen

kokee velkojien intressin kannalta. Poliisien, syyttäjän ja konkurssiasiamiehen toimiston

virkamiesten näkökulmasta siihen vaikuttaa ensinnäkin pesänhoitajan orientaatio. Jos pe-

sänhoitaja on suuntautunut pääasiassa liikejuridiikkaan ja hänellä on eniten kokemusta

siviiliprosessin läpiviemisestä, valitsee hän luultavammin siviiliprosessuaalisen keinon

270 Asiaa tiedusteltu valvontalautakunnalta asiakirjanpyyntönä sähköpostitse 10.1.2019.

59

varojenpalautukseen. Jos pesänhoitajalla taas on eniten kokemusta rikosprosessista, saattaa

hän suosia sitä myös varojenpalautuskeinona. Orientaation lisäksi harkintavallan käyttöön

vaikuttaa se, mitä sukupolvea pesänhoitaja edustaa. Kokeneet pesänhoitajat kokevat perin-

teisen näkemyksen mukaan konkurssimenettelyn ensisijaisena tarkoituksesta saada velko-

jille mahdollisimman suuret jako-osuudet, jolloin rooli talousrikosten selvittämisessä voi

olla vieraampi.

Kaikkien haastateltujen mielestä pesänhoitajan motivaatioon tehdä rikosilmoitus vaikuttaa

ennen kaikkea kuitenkin se, onko sen avulla saatavissa varoja konkurssipesään. Jos on sel-

vää, että pesä on varaton, ei pesänhoitajalla ole välttämättä motivaatiota tehdä rikosilmoi-

tusta. Tämä heijastuu myös tehtyjen rikosilmoitusten laatuun. Jos rikosilmoituksen tekemi-

sen kautta ei olla saamassa varoja pesään, ei sen tekeminen useinkaan ole velkojien intres-

sissä, sillä rikosprosessi viivästyttää konkurssimenettelyn päättämistä. Haastateltujen pe-

sänhoitajien mukaan he turvautuvat rikosprosessiin vain ja ainoastaan siinä tilanteessa, jos

pesässä ei ole varoja. Rikosoikeudellinen korvausperuste on toki tehokas myös silloin, jos

takaisinsaanti ei ole siviilioikeudellisesti mahdollista esimerkiksi määräaikojen puolesta.

Aina jos pesässä on varoja, on tarkoituksenmukaisempaa käyttää siviiliprosessuaalisia va-

rojenpalautuskeinoja. Tämä johtuu siitä, että siviiliprosessissa pesänhoitajalla pysyy pa-

remmin hallinta prosessin eteenpäinviemisestä omissa käsissään. Prosessi on myös lähtö-

kohtaisesti rikosprosessia joutuisampi. Haastatellun pesänhoitajan mielestä jättäessään

pesänhoitajille harkintavallan, ottaa lainsäätäjä samalla kuitenkin riskin siitä, tulkitsevatko

pesänhoitajat lainsäädäntöä halutulla tavalla. Todettakoon kuitenkin, että haastateltavien

mukaan törkeät rikokset eivät ennenkään ole jääneet piiloon.

H:VA: ”Minusta se ei ole väärinkäyttöä, mutta pesänhoitajahan voi havaita monenlaisia

pikkurikoksia yrityksessä, mitkä eivät välttämättä ole velkojia loukkaavia, joita poliisikaan

ei välttämättä tulisi tutkimaan, eikä halua rasittaa resurssejaan pienten ympäristö- tai työ-

turvallisuus- tai jopa verorikosten tutkinnalla. Ne tutkinnat on aika työläitä ja jos intressit

ovat pieniä, seuraamus on sakkoa. Pesänhoitajat saattavat kokemuksestaan riippuen käyt-

tää reippaasti tervettä järkeä sen suhteen, että mitä kannattaa viedä tutkintaan ja mitä ei.”

(H8)

__

60

H:JA: ”Mutta sitten jos mentäisiin rikosprosessin kautta, niin esitutkintahan tulisi mukaan

siihen selvittämään sitä juttua.

H:VA: Parhaimmillaan. Parhaimmillaan. Mutta se et minkälaiset jutut. Jos on riittävän

isot jutut ja riittävän isot intressit, niin sitten me saatetaan saada siihen poliisi mukaan.

Meillä on hyviä esimerkkejä, että on saatu poliisi hyvin mukaan ja syyttäjä mukaan ja ne

on tukenu. Semmonen ravintolaketjun konkurssimenettely, missä hävisi 1,6–1,8 miljoonaa

euroa käteistä. Poliisi iski siihen yli 20 poliisin voimin, teki kotietsintöjä ja tutkintoja. Saa-

tiin 300 000 euroa rahaa takaisin. Sellasessa tilanteessa toimii hyvin. Sen lisäksi onhan

heillä mahdollisuudet niinkun varallisuuserien jäljittämiseen ihan eri lailla kuin meillä.

Mutta siitä huolimatta, jos se on tämmöstä ns. valkokaulusrikollisuutta, niin silloin se sivii-

liprosessi on parempi. Se on nopeampi meidän näkökulman mukaan. Se, että saadaanko

sen tuomion perusteella rahaa pesään, on sitten eri asia. Mutta sitä täytyy pohtia erikseen.

Me koetaan kuitenkin se siviiliprosessi paremmaks kuin se rikosprosessi.” (H6)

Pesänhoitajien toiminnalla on suuri merkitys rikosten selvittämisen kannalta. Haastateltu-

jen poliisien mukaan pesänhoitajat voivat parhaiten edistää rikosten selvittämistä ottamalla

varhaisessa vaiheessa ja matalalla kynnyksellä yhteyden poliisiin, jotta saadaan yhteistyö

mahdollisimman varhaisessa vaiheessa käyntiin ja voidaan tarvittaessa ottaa poliisin re-

surssit nopeasti käyttöön rikoshyödyn kiinni saamiseksi. Pesänhoitajan panos ja rikosil-

moituksen laatu vaikuttavat siihen, miten nopeasti asia lähtee etenemään poliisissa. Talous-

rikokset selvitetään tehokkaimmin eri tahojen yhteistyöllä, mihin myös uusi erityistarkas-

tustoiminnan kehittäminen tähtää. Pesänhoitajien näkökulmasta keskeisintä talousrikosten

selvittämisen kannalta on huolellinen, riittävän täsmällinen ja yksityiskohtainen pesäluette-

lon ja velallisselvityksen tekeminen. Perusasiakirjojen huolellinen laatiminen helpottaa

mahdollisen rikosprosessin etenemistä, mikä voi joskus tapahtua vasta vuosien päästä asia-

kirjojen laatimisesta. Myös muiden sidosryhmien tulisi keskittyä riittävän täsmälliseen

dokumentointiin.

Vaikka pesänhoitajien mielestä he ovat asemansa perusteella ensimmäinen taho tekemässä

rikosilmoitusta velallisen toimista, ei heiltä kuitenkaan voi vaatia liian suurta panostusta.

Rikosilmoituksen tekeminen edellyttää muutakin kuin mallinmukaisen asiakirjan laatimis-

ta. Se ei ole vain ns. lähete, vaan vaatii pesänhoitajalta tiettyä esityötä. Haastateltu pesän-

hoitaja kertoi lakipykälän lisänneen tehtyjen rikosilmoitusten määrää ja siten toimistonsa

työmäärää huomattavasti. Työmäärän lisääntymiseen vaikuttaa hänen mukaansa erityisesti

61

se, että suurin osa konkurssiin menevistä yrityksistä on pääsääntöisesti pieniä ja vähävarai-

sia, jolloin konkurssit tulevat raukeamaan. Sitten velallisen toiminnasta tehty tutkintapyyn-

tö nousee esille vasta vuosien päästä, jolloin pesänhoitajan on oltava oikeudenkäynnissä

lukemassa velallisselvitystä, vaikka tutkintapyyntö ei tule koskaan tuottamaan rahaa velko-

jille. Tällaisissa tapauksissa tutkintapyynnön tekeminen ei ole enää yksittäisten velkojien

intressissä, vaan se toteuttaa enemmänkin julkista intressiä. Pesänhoitajan saama palkkio ei

raukeavissa pesissä myöskään tule kattamaan tehtyjä työtunteja, vaikka valtion varoista

voidaan tarvittaessa maksaa vakiokorvaus. Palkkion pienuus tai epävarmuus voi aiheuttaa

myös sen, että pesänhoitajan motivaatio rikosilmoituksen tekemiseen voi olla heikko. Täl-

löin siitä tulee myös laadullinen kysymys, sillä pesänhoitajat eivät halua käyttää rikosil-

moituksen tekemiseen paljoa aikaa, jolloin se voi heijastua tehtyjen rikosilmoitusten laa-

tuun. Tämä on havaittu myös aiemmissa tutkimuksissa271. Jatkuvissa pesissä lisätyö tai

palkkiokysymykset eivät ole ongelmia. Toinen syy lisääntyneeseen työmäärään on se, että

konkurssilain muutos kavensi pesänhoitajan harkintavaltaa velvoittaen nyt tekemään rikos-

ilmoituksen aiempaa vähäisemmistä rikkeistä, kuten esimerkiksi kirjanpidon laiminlyön-

nistä viiden kuukauden ajalta. Tämä taas on pesänhoitajan mukaan saattanut johtaa poliisin

rikostutkinnan ruuhkautumiseen, mistä on seurannut se, että he odottavat myös enemmän

pesänhoitajien taholta. Haastateltavan kokemuksen mukaan tutkintapyyntöjen tulee olla

aiempaa perusteellisempia ja pesänhoitajien on vastattava poliisin lisäselvityspyyntöihin

vielä vuosienkin päästä. Pesänhoitajien on ikään kuin tehtävä tutkintaa valmiiksi poliisien

puolesta. Toinen haastateltu pesänhoitaja taas ei kokenut lakimuutoksen vaikuttaneen työ-

hönsä isossa asianajotoimistossa, sillä erityistarkastukset tehdään kuten aiemminkin.

”Pesänhoitajan roolin talousrikosten selvittämisessä tulisi olla havainnoiva ja osoittava,

ei tutkiva.” (H6)

5.3.2 Konkurssivelallisen erityistarkastuksen uusi toimintamalli konkurssirikosasioissa

Toinen teema koski joulukuussa 2017 lanseerattua toimintamallia varhennetusta yhteis-

työstä ja erityistarkastuksen kohdentamisesta rikosepäilyyn. Haastattelun tarkoituksena

toisen teeman kohdalla oli ensisijaisesti kartoittaa menettelyn pääasiallinen kulku, joka on

kuvattu luvussa 4.2.4., sekä saada asiantuntijoiden kokemuksia ja mielipiteitä toimintamal-

lin hyödyntämisestä tähän mennessä. Asiantuntijoita pyydettiin kertomaan yleisesti toimin-

271 Ks. Mansikkamäki ym. 2017.

62

tamallista ja sen tarkoituksesta, sekä sen eroista aiempaan menettelyyn. Heiltä myös tie-

dusteltiin, ovatko he olleet aiheeseen liittyvässä koulutuksessa, onko toimintamallissa jo-

tain ongelmakohtia, sekä miten toimintamallin soveltaminen on toteutunut käytännössä.

Kaikki haastateltavat olivat kuulleet toimintamallista ja se oli heille vähintään pääpiirteis-

sään tuttu. Mallin yksityiskohtaisempi asiantuntemus oli neljällä haastateltavalla. Mallin

taustalla nähtiin paitsi talousrikosten selvittäminen, myös julkisen vallan paine ulkoistaa

niille kuuluvia tehtäviä. Toimintamalli nähtiin kaikkien osapuolten mielestä tervetulleena

keinona tehdä prosessista järkevämpi ja nopeampi. Varhaisen yhteistyön hyötyinä nähtiin

erityisesti prosessin nopeutuminen sekä poliisin toimivaltuuksien hyödyntäminen aiempaa

varhaisemmassa vaiheessa. Uuden toimintamallin arveltiin parhaimmillaan nopeuttavan

prosessia huomattavasti. Tutkimuksen mukaan toimintamalli on jossain määrin otettu käyt-

töön koko Suomessa ja siitä on saatu hyviä kokemuksia. Tiedustelun mukaan272 taas toi-

mintamallin hyödyntäminen on kuitenkin vasta alkutekijöissään, sillä se on tarkoitettu va-

kavimpiin talousrikosepäilyihin ja suurten yhtiöiden konkursseihin, joita esiintyy määrälli-

sesti vähän. Lisäksi tapauksia, joihin toimintamallia voi soveltaa, ei olekaan niin paljon

kuin mitä alun perin ajateltiin. Myös uuden toimintamallin omaksuminen ylipäätänsä vie

aina aikaa. Keskeistä on tunnistaa tapaukset, joihin toimintamallia voi soveltaa.

Toimintamallin käyttöönoton nähtiin riippuvan siihen osallistuvien ihmisten aktiivisuudes-

ta, koska se edellyttää kaikkien osapuolten sitoutumista ja yhteistä näkökulmaa. Erityisesti

pesänhoitajien aktiivisuus varhaisen yhteistyön käynnistämiseksi on toimintamallin käyt-

töönoton edellytys. Pesänhoitajien tietoisuuteen on saatava syytä epäillä kynnyksen mata-

luus ja se, ettei yhteydenotto poliisiin vaadi täyttä näyttöä rikosepäilystä. Toisena toimin-

tamallin käyttöönoton haasteena nähtiin tilintarkastusyhteisöjen valmiudet tehdä kohden-

nettuja erityistarkastuksia. Jotta erityistarkastus saadaan kohdennettua oikein parhaan hyö-

dyn saamiseksi, korostuu pesänhoitajan, tilintarkastajan sekä poliisin yhteistyö. Myös

työnjako poliisin ja pesänhoitajan välillä on tehtävä huolella. Tilintarkastajien sekä pesän-

hoitajien on kyettävä laajentamaan näkökulmaansa kirjanpidosta ja takaisinsaantiperusteis-

ta myös rikosoikeudellisesti relevantteihin seikkoihin eli siihen, mitä rahalle oikeasti tapah-

272 Siltamäki, Ismo 2019. Tiedustelu puhelimitse 25.2.2019.

63

tuu ja miten sitä on käytetty hyödyksi. Tässä kohtaa poliisin tiedonsaantioikeudet ja toimi-

valta ovat suureksi hyödyksi.

Haastatellut pesänhoitajat ihmettelivät kohdennetun erityistarkastuksen kustannusten sy-

säämistä konkurssipesän vastuulle, vaikka kyse on samalla myös esitutkinnasta. Osa haas-

tateltavista näki toimintamallin osana julkisen intressin tunkeutumista pesänhoitajan tehtä-

väkenttään. Tällöin vaarana nähtiin se, että yksityisten varoilla saatetaan kattaa osa julkisen

vallan kustannuksista. Haastateltavan mukaan menettelyn käyttöä voitaisiin huomattavasti

tehostaa sillä, että valtio ottaisi vastatakseen toimintamallin pääasiallisista kustannuksista.

”Niin me joudutaan yksityisillä varoilla, eli velkojien varoilla kustantamaan siinä erityis-

tarkastuksessa semmoisten osa-alueiden tutkimista, millä ei ole velkojien kannalta yhtään

mitään merkitystä.” (H6)

Toisaalta viranomaishaastateltavat olivat sitä mieltä, että kyllä pesänhoitaja ja konkurssi-

pesä yleensäkin hyötyvät uudesta toimintamallista myös itse prosessin tehostumisen ja

nopeutumisen kautta. Yhteistyöstä ei myöskään heidän mukaansa koidu konkurssipesälle

juurikaan lisäkustannuksia. Lisäksi toimintamallia voi verrata aiempaan siten, että erityis-

tarkastuksen tavoite on silloinkin ollut selvittää tarvittavat seikat sekä siviili- että rikos-

puolta varten, mutta tuolloin se on vaan tehty kahdenkertaisen erityistarkastuksen avulla.

Uusi toimintamalli sopii myös hyvin yhteen sen kanssa, että pesänhoitajalla on velvolli-

suus selvittää konkurssipesässä ilmenevät rikosepäilyt.

5.3.3 Pesänhoitajan rooli talousrikosten selvittämisessä

Kolmannen teeman tarkoituksena on koota tietoa pesänhoitajan roolista talousrikosten sel-

vittämisessä yleisemmällä tasolla, sekä selvittää pesänhoitajien roolin muutosta haastatel-

tavien kokemana. Haastateltavilta kysyttiin suoraan mikä pesänhoitajan merkitys on ta-

lousrikosten selvittämisessä, sekä keskusteltiin pesänhoitajan roolin yleisestä muutoksesta

viime vuosina ja muutosten seurauksista pesänhoidolle.

Kaikkien haastateltavien mielestä pesänhoitajan rooli talousrikosten selvittämisessä on

keskeinen. Yksi haastateltava vertasi pesänhoitajaa viranomaisiin, joiden tehtävä on ilmoit-

taa havaitsemistaan rikoksista.

64

”Pesänhoitajat ikään kuin istuvat juttujen päällä, mistä seuraa se, että heidän velvollisuu-

tensa on tuoda poliisin tietoon rikokset, jotka muuten jäisivät piiloon.” (H4)

–––

”Et kyllä se rikosvastuu niin kuin tavallaan toteutuu sen pesänhoitajan kautta. Pesänhoita-

jan rooli on hyvin keskeinen.” (H5)

Pesänhoitajien haastatteluista välittyi selvästi näkökulma siitä, että vaikka pesänhoitajan

ensisijainen tehtävä on velkojien intressin toteuttaminen, ei rikosilmoituksentekovelvolli-

suus ja kohtuullinen rooli talousrikosten selvittämisessä ole ongelma. Hoitaessaan pesän-

selvitystyötä pesänhoitaja havaitsee myös samalla helposti mahdolliset velkojan rikolliseen

toimintaan viittaavat teot ja laiminlyönnit. Pesänhoitajien roolin muuttaminen ja muuttu-

minen nähtiin vastauksena yhteiskunnalliseen muutokseen. Jos pesänhoitajat valjastetaan

hoitamaan julkiselle vallalle aiemmin kuuluvia tehtäviä, tulisi pesänhoitajien palkkioiden

kuitenkin nousta tehtävien lisääntymisen mukana. Erityisen tärkeänä tämä nähtiin tilan-

teessa, jossa kasvava osa konkurssipesistä on varattomia. Konkurssipesien luonne taas on

seurausta suomalaisen yrityskentän muutoksista. Muutossuunta yritysten taseissa on se,

että niissä on entistä vähemmän realisoitavaa varallisuutta. Julkista intressiä voi pohtia

myös sitä kautta, että velkojissa on yksityisten tahojen lisäksi aina ns. julkisia tahoja, kuten

verottaja ja eläkevakuutusyhtiöt, jolloin velallisen moitittavassa toiminnassa haaskautuu

julkisia varoja. Tällöin pesänhoitaja toimii julkisen intressin valvojana, mihin hän saa apua

velkojilta ja viranomaisilta.

Käytännössä uudenlaisen roolin omaksuminen pesänhoitajakunnassa vie aikaa. Erityisesti

pitkän linjan pesänhoitajilla voi usean haastateltavan mukaan olla syvälle juurtunut näke-

mys siitä, että maksimaalisen summan saaminen velkojille on konkurssimenettelyn pääasi-

allinen tarkoitus. Uudet pesänhoitajat taas omaksuvat helposti roolin tehtävään ryhtyes-

sään, mutta toisaalta heiltä voi puuttua kokemuksen tuoma kyky arvioida velallisen toimin-

taa vähäisen tiedon varassa, mikä saattaa hidastaa prosessia ja näkyä suurempana laskutet-

tujen tuntien määränä. Ikäjakauman lisäksi pesänhoitajien halukkuuteen tehdä rikosilmoi-

tus velallisen toimista voi vaikuttaa haastateltavien mukaan se, onko pesänhoitajaksi vali-

koituva henkilö taustaltaan enemmän liikejuridiikkaan keskittynyt, vai onko hänellä sen

sijaan enemmän kokemusta rikospuolelta. Tällöin harkintavallan käytössä vaikuttaa pesän-

hoitajan aiempi kokemus siitä, mikä keino on tilanteessa käyttökelpoisin.

65

Pesänhoitajien tehtäviä on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana voimakkaasti nor-

meerattu ja standardisoitu, mikä on varmasti kohottanut toiminnan laatua. Yhtäältä kon-

kurssiasiamiehen suositukset näet ohjaavat pesänhoitoa haluttuun ja yhtenäiseen suuntaan,

mutta toisaalta liikasääntelyä tulisi pyrkiä välttämään. Lisääntynyt sääntely on nimittäin

lisännyt pesänhoitajien työmäärää ja kaventanut heidän harkintavaltaansa. Haastatellun

pesänhoitajan mielestä työmäärä on lisääntynyt oleellisesti viime vuosina johtuen konkurs-

silain, rikoslain muutoksista sekä konkurssiasiain neuvottelukunnan suositusten laatimises-

ta. Liika sääntely nähtiin pesänhoitajan toiminnan kehittämisen esteenä, koska silloin ju-

mitutaan käytäntöihin, jotka eivät välttämättä ole tarkoituksenmukaisia. Erityisesti vähäva-

raisten pesien selvittämiseen liittymiä käytäntöjä tulisi keventää, jotta resurssit saataisiin

keskitettyä niihin pesiin, joissa on varoja. Lisääntyneet vaatimukset ja julkisen intressin

kasvu yhdistettynä perinteiseen näkökulmaan velkojien taloudellisen intressin ensisijaisuu-

desta saattavat osaltaan pesänhoitajat tasapainottelemaan eri suuntiin vetävien keskenään

ristiriitaisten tavoitteiden välillä.

Samalla kun työmäärä on lisääntynyt, konkurssiin menevissä yrityksissä on aiempaa vä-

hemmän aineellista omaisuutta, mikä on johtanut siihen, että konkurssipesiin saadaan rea-

lisoitua entistä vähemmän varoja. Lisäksi raukeavia konkursseja on aiempaa enemmän.

Tästä seuraa se, että pesänhoidon taloudellinen hyöty pienenee. Pesänhoitajien tehtävien

jatkuvasta lisäämisestä ja palkkioiden jälkeenjääneisyydestä on seurannut pesänhoitoa koh-

taan tunnetun kiinnostuksen laskua jopa siinä määrin, että jotkut asianajotoimistot ovat

lopettaneet kokonaan konkurssipesien hoitamisen. Sitä ei yksinkertaisesti nähdä enää kan-

nattavana toimintana verrattuna muihin juridiikan aloihin. Jotta pesänhoito voisi olla kan-

nattavaa, siihen täytyy erikoistua ja toimintaa keskittää, jolloin siitä tulee ns. volyymi busi-

ness. Viimeaikaisina muutoksina nähtiin myös velkojien merkityksen ja vallan kasvu suh-

teessa pesänhoitajan itsenäiseen päätösvaltaan, sekä viranomaisten kanssa tehdyn yhteis-

työn lisääntyminen.

”Vanhan konkurssisäännön aikana pesänhoitajalla oli selkeä velkojien agentin rooli. Nyt

se on konkurssiasiamiehen toimiston byrokraattien armoilla toimivien velkojien ja yhteis-

kunnan välimaastossa olevan palvelijan rooli.” (H8)

Lisäksi konkurssiasiamiehen neuvottelukuntaan tulisi saada enemmän sellaisten pesänhoi-

tajien ääntä, jotka hoitavat ns. suurta massaa, eli pienten yritysten konkursseja. Erään haas-

66

tatellun pesänhoitajan mukaan parhaiten pesänhoitajien roolia talousrikosten selvittämises-

sä edistäisi se, että luotaisiin mekanismi, jolla pesänhoitajat saisivat erillisen palkkion aina

joutuessaan esimerkiksi selvittämään kirjanpidosta epäselvyyksiä julkisyhteisön intressis-

sä. Muun muassa kirjanpidon tutkiminen, aineistojen haaliminen sähköiseen kirjanpitoon

sekä käyttöoikeuksien hankkiminen ovat hyvin aikaa vieviä toimia. Toisaalta jos valtion

taloudelliset resurssit ovat tiukalla, tulisi raukeavien konkurssien pesänhoidon kriteereitä

keventää.

”Että kyllä jos näissä halutaan tehokkaammin vielä jäljittää, niin näkemykseni mukaan

tällaisiin konkursseihin liittyviin verotarkastuksiin ja poliisin talousrikosresursseihin tulisi

kohdentaa voimavaroja. Katsoa hieman epämääräisemmälläkin epäilyllä olevia tapauksia,

että miten perustellulta ne vaikuttaa, että minkälaisia talousarvoja siihen sitten lopulta

sisältyy ja tehdä se valtion riskillä. Niin että jos niistä sitten kertyy varoja, niin yhteiskunta

saa varansa pois. Mutta velkojahallinnon ja velkojien ei tarvitse ottaa sitä selvitysriskiä,

jos pesänhoitaja ei katso sitä puhtaasti velkojien taloudellisen intressin kannalta perustel-

luksi.”(H8)

Konkurssiasiain toimiston virkamiehen mukaan on myös syytä muistaa, että pesänhoitajan

velvollisuuksia ei arvioida sen mukaan kuinka paljon hän saa pesään rahaa. Pesänhoitajan

tehtäväksi on nimittäin säädetty paljon muitakin velvollisuuksia, kuin maksimituloksen

saaminen velkojille. Nämä muut velvollisuudet on hoidettava ilman harkintaa siitä, tuotta-

vatko ne pesään rahaa. Ja jos pesässä ei ole rahaa, mutta olisi paljon hoidettavia velvolli-

suuksia, ei pesähoitajaa voida velvoittaa hoitamaan niitä enemmän kuin mitä varoja riittää.

Varojen puuttuessa pesänhoitaja voi esittää tuomioistuinkontrollissa konkurssin raukeamis-

ta. Lisäksi pesänhoitajan velvollisuus tehdä rikosilmoitus raukeavissa pesissä on turvattu

valtion maksamalla vakiopalkkiolla.

5.3.4 Yhteenveto tutkimuksen tuloksista Käytännössä ensimmäinen ja kolmas tutkimusteema nivoutuivat haastateltavien kanssa

käydyissä keskusteluissa yhteen, minkä vuoksi niitä käsitellään tässäkin samassa yhteydes-

sä. Pesänhoitajan rooli talousrikosten selvittämisessä on käytännön valossa ehkä keskei-

sempi kuin mitä kirjallisuus antaa ymmärtää. Tämä saattaa tosin johtua siitä, että näkökul-

ma on laiminlyöty aiemmassa kirjallisuudessa. Toisaalta on muistettava, että läheskään

67

kaikissa konkurssipesissä ei esiinny rikollista toimintaa ja rikollinen toiminta painottuu

tavallisesti pieniin konkurssipesiin. Tällöin talousrikosnäkökulma korostuu silloin, jos pe-

sänhoitoa harjoittava asianajaja hoitaa päätyökseen konkursseja, joista suurin osa on pieniä

ja vähävaraisia. Haastatteluihin valittujen pesänhoitajien tausta on siten vaikuttanut tutki-

mustuloksiin, mikä on huomioitava johtopäätöksissä. Toisaalta myös muut haastateltavat

kuvasivat pesänhoitajien toimintaa samalla tavalla, mikä puolestaan vahvistaa tutkimustu-

losten merkittävyyttä. Pesänhoitajan rooli on kirjallisuuden mukaan muuttunut huomatta-

vasti viimeisten vuosikymmenten aikana ja tämä muutos on huomattu myös kentällä. Teh-

tävät ovat lisääntyneet ja tehtäviä säännellään entistä tarkemmin. Se mitä kirjallisuudessa

ei tuoda esille, on lisääntyneen tehtävämäärän ja tarkentuneen sääntelyn seuraukset, jotka

empiirisen tutkimuksen mukaan ovat pesänhoitajan toiminnan kannattavuuden lasku sekä

harkintavallan kapenemisesta seuraava ns. turha työ tietyissä tilanteissa.273

Rikosilmoituksen tekemistä koskevan lakimuutoksen tavoitteena oli tehostaa rikosproses-

sia jättämällä yksi välivaihe pois menettelystä. Kuten jo mainittu, aiemmin velallisselvitys

toimitettiin aina syyttäjälle, joka teki tarvittaessa tutkintapyynnön poliisille. Nyt pesänhoi-

taja tekee rikosilmoituksen itse suoraan poliisille. Esitutkintaviranomaisten mukaan laki-

muutos on tehostanut rikosprosessia konkurssien yhteydessä ilmi tulevien rikosten kohdal-

la ja tehnyt siitä järkevämmän, mutta pesänhoitajien arjessa tämä ei näy. Tämä johtunee

osittain siitä, että rikosprosessi liittyy konkurssipesän hoitamiseen vain tietyissä tilanteissa

ja pesänselvitykseen liittyy paljon muitakin tehtäviä. Sen sijaan lakimuutos on tuonut pe-

sänhoitajille lisää töitä, jotka eivät nopeuta konkurssimenettelyä, vaikka se talousrikosten

selvittämistä osaltaan tehostaisikin. Lisääntynyt työmäärä liittyy erityisesti velvollisuuden

laajenemisella raukeaviin pesiin, mutta myös yleisesti harkintavallan kapenemiseen rikos-

ilmoituksen tekemisessä. Haastatteluista välittyi myös se, että lakiin lisätty vakiopalkkio

rikosilmoituksen tekemisestä ei kompensoi lisääntynyttä työmäärää, mikä on tilanne myös

pesänhoitajien muiden tehtävien kohdalla. Kirjallisuudessa on esitetty myös, että pesänhoi-

tajan tehtävä ammatillistuu ja edellyttää erikoisosaamista274. Tämä näkökulma välittyi

myös pesänhoitajien haastatteluista. Myös palkkioiden vaatimattomuus edellyttää toimin-

nan keskittämistä.

273 Roolin yleisestä muutoksesta on kattavasti kirjoittanut esim. Smalén 2014a ja 2014b. 274 Pesänhoitajan tehtävien muutoksesta esim. Smalén 2014a ja 2014 b; Koulu 2009, s. 590; Hirvonen – Määttä 2015.

68

Aiempaa tutkimusta pesänhoitajan roolista on vähän ja osa niistä tehty ennen vuoden 2013

konkurssilain muutosta, mikä heikentää vertailun mahdollisuuksia. Kuitenkin myös aiem-

massa tutkimuksessa pesänhoitajat on nähty tärkeänä viiteryhmänä talousrikosten selvittä-

misessä. Pesänhoitajien yhteistyö poliisin kanssa on sujunut hyvin, mutta rikosilmoituksen

tasossa on ollut laatuvaihtelua, vaikka ne pääosin ovatkin olleet hyviä. Tämä havaittiin

myös käsillä olevassa tutkimuksessa. Tutkimustulokset olivat yhteneväiset aiemman tut-

kimuksen kanssa myös siltä osin, että pesänhoitajan motivaatio hyvän rikosilmoituksen

tekemiseen voi varattomassa pesässä olla huono. Tämä on varmasti ollut selvää aikana

ennen vakiopalkkiota ja lakiin kirjattua velvollisuutta.275 Jo vuoden 2014 lopulla tehdyn

selvityksen mukaan pesänhoitajien ilmoitusvelvollisuutta koskeva lakiuudistus on vaikut-

tanut toimivalta ratkaisulta, vaikka se ei vielä suuremmin ole tilastoissa näkynytkään. Po-

liisin ja konkurssiasiamiehen toimiston mukaan lakiuudistus olisi lisännyt konkurssiin liit-

tyvien juttujen määrää. Menettelyn haastavaksi kohdaksi oli jo tuolloin havaittu se, milloin

rikosilmoituksentekovelvollisuuden edellytysten voidaan katsoa täyttyneen, eli milloin asia

on niin merkityksellinen, että rikosilmoitus on tehtävä. Asian merkityksellisyys ei nimit-

täin tyhjene euromääräiseen intressiin, vaan esimerkiksi kirjanpidon puutteellisuus voi

johtaa rikollisen toiminnan jäljille.276

Toisen haastatteluteeman tarkoituksena oli selvittää erityistarkastustoiminnan kehittämi-

seen liittyvän toimintamallin prosessi ja tähänastiset kokemukset, sekä mahdolliset haas-

teet. Prosessikuvaus mallista on tehty haastattelujen perusteella ja se löytyy luvusta 4.2.4.

Varhainen yhteistyö pesänhoitajan ja viranomaisten kesken nähtiin poikkeuksetta erin-

omaisena asiana ja talousrikosten selvittämisen edellytyksenä. Toimintamallissa nähtiin

paljon potentiaalia. Tutkimuksen tekemisen lähtökohdista poiketen kuitenkin toimintamal-

lin tähänastinen soveltaminen on ollut oletettua vähäisempää. Oletus oli, että toimintamal-

lia olisi jo päästy kunnolla hyödyntämään. Haastattelujen perusteella kokemukset ovat ol-

leet hyviä, mutta ne ovat kuitenkin olleet pääasiassa tunnustelevia. Toisaalta alustavatkin

pesänhoitajien yhteydenotot voidaan nähdä liikkeinä oikeaan suuntaan. Olennaista tulevai-

suuden kannalta olisi tunnistaa konkurssit, joissa menettelystä olisi hyötyä. Käytännössä

näyttää, että sellaisia talousrikosepäilyjä, joihin menettely pääasiallisesti on tarkoitettu, on

Suomessa melko vähän.

275 Ks. Mansikkamäki ym. 2009; Vuorinen 2002. 276 Hirvonen – Määttä 2015, s. 144–145 ja 256.

69

Analysoitaessa asiantuntijoiden haastatteluja, on huomioitava asiantuntijoiden edustama

instituutio kontekstina. Haastateltavat edustivat sekä yksityistä että julkista puolta, mikä

luonnollisesti heijastui vastauksissa. Yksi tutkimuksen keskeinen havainto tutkimuskysy-

mysten ulkopuolelta onkin juuri se, miten eri tavalla prosessin osapuolet näkevät tutkimuk-

sen teemat. Pesänhoitajien vastauksissa konkurssimenettely näyttäytyi ensi sijassa yksityi-

senä täytäntöönpanomenettelynä ja velkojien intressin toteutumisena. Poliisien, syyttäjän

ja Konkurssiasiain toimiston virkamiesten näkökulmassa taas näkyi se, että he ovat teke-

misissä menettelyn asianosaisten kanssa pääasiallisesti vain silloin, kun tulee tarve julkisen

intressin eli tässä talousrikosten selvittämisen tai konkurssipesien hoidon valvonnan edis-

tämiselle. Tästä taas seuraa se, että talousrikosnäkökulma pesänhoitoon saattaa olla koros-

tunut, koska he ovat pesänhoitajiin yhteydessä lähinnä rikosepäilyn aktualisoituessa. Toi-

saalta myös pesänhoitajat tunnistivat selvästi julkisen intressin merkityksen lisääntymisen

tehtäväkentässään. Konkurssiasiain toimiston virkamiesten vastauksissa korostui prosessia

etäämmältä ja yläpuolelta objektiivisesti katsovan valvontaviranomaisen näkökulma.

Empiirisen tutkimuksen kautta välittyi säädetyn lain ja sen taustalla olevien tavoitteiden

osittainen epäsuhta sen yhteiskunnassa toteutuneisiin tulkinta- ja soveltamistilanteisiin

nähden. Lisäksi tutkimus muistutti siitä tosiasiasta, että prosessin eri osapuolet näkevät

samat normit ja ilmiöt hieman eri tavalla. Lisäksi uuden toiminnan hidastajana on aina

tietty polkuriippuvuus vanhoihin toimintatapoihin, mikä vaikuttaa uusien säännösten

omaksumiseen ja soveltamiseen. Lisäksi tutkimustulos todentaa sitä, että lakia on oikeuden

pintatasolla suhteellisen helppo muuttaa, mutta syvemmällä olevat käytännön toimintatavat

ja asenteet eivät muutu samaan tahtiin. Esimerkiksi jos asetetaan velvollisuus ilman, että

asetetaan samalla sanktio sen laiminlyönnistä, motivaatio toiminnan muuttamiseen voi olla

heikko. Pohdittaessa pesänhoitajan uusia velvollisuuksia, motivaatiota heikentävät myös

alhaiset palkkiot.

Toisaalta tutkimustulokset myös tukivat teoriaa siten, että pesänhoitajan rooli talousrikos-

ten selvittämisessä nähtiin luonnollisena ja viranomaisten yhteistyö nähtiin oikeana keino-

na edistää talousrikosten selvittämistä. Lisäksi kirjallisuudessa mainittu pesänhoitajan roo-

lin muutos on huomattu myös kentällä. Myös vireillä olevat konkurssilain muutokset ovat

linjassa tutkimustulosten kanssa. Eräitä muutosehdotuksia ovat pesänhoitajan velvollisuus

ottaa selvät saatavat oma-aloitteisesti huomioon, määräaikamenettelyn tehostaminen sekä

pesäluettelon sisältövaatimusten keventäminen. Lisäksi esitetään säädettäväksi uusi laki

70

konkurssi- ja yrityssaneerausasioiden asianhallintajärjestelmästä (Kosti), jonne pesänhoita-

jalla olisi velvollisuus tallentaa järjestelmään laissa mainitut tiedot ja asiakirjat.277

277 HE 221/2018 vp, s. 1.

71

6 JOHTOPÄÄTÖKSET Tämän tutkielman tarkoituksena on ollut selvittää pesänhoitajan rooli talousrikosten selvit-

tämisessä. Konkurssilaissa ei rikosilmoituksentekovelvollisuuden lisäksi ole nimenomai-

sesti kirjattu pesänhoitajan velvollisuutta talousrikosten selvittämiseen. Sen sijaan sen voi

konkurssilain esitöiden, konkurssiasiamiehen suositusten ja oikeuskirjallisuuden valossa

nähdä kuuluvan pesän selvittämiseen. Vain oikeuslähteitä tulkitsemalla tulee helposti sii-

hen johtopäätökseen, että pesänhoitajan velvollisuus tehdä rikosilmoitus ja auttaa osaltaan

viranomaisia talousrikosten selvittämisessä on vain yksi velvollisuus monien muiden laki-

sääteisten velvollisuuksien joukossa. Pesänhoitajan rooli talousrikosten selvittämisessä on

kuitenkin keskeinen konkurssimenettelyn yhteydessä ilmi tulevien rikosten selvittämisessä.

Tutkimustulosten mukaan rooli on jopa keskeisempi kuin mitä teoria, eli lainsäädäntö ja

oikeuskirjallisuus antavat ymmärtää. Tämä johtunee paitsi aiheen laiminlyönnistä oikeus-

kirjallisuudessa, myös siitä, että pesänhoitajan rooli talousrikosten selvittämisessä ei tyhje-

ne velvollisuuteen tehdä rikosilmoitus, vaan se sisältää paljon muutakin. Moniin pesänhoi-

tajan velvollisuuksiin kuuluu sisäänrakennettuna talousrikosten selvittämiseen liittyvä ulot-

tuvuus, vaikka niitä ei ensi näkemältä sellaisiksi mielletä. Talousrikosten selvittämiseen

liittyvät toimet on myös konkurssilaissa ripoteltu eri puolille lakia, kuten pesänhoitajan

tehtävät muutenkin. Toisaalta pesänhoitajan velvollisuus selvittää velallisen rikolliset toi-

met on nimenomaan vain yksi tehtävä pesänhoitajan laajassa tehtäväkentässä, eikä heiltä

sen vuoksi voi vaatia liian suurta panostusta sen osalta.

Pesänhoitaja asemoituu talousrikosten torjuntaketjussa esitutkintaviranomaisten kanssa

yhteistyötä tekeväksi merkittäväksi sidosryhmäksi. Pesänhoitaja on useimmiten se taho,

joka havaitsee velallisen syyllistyneen rikokseen ja tekee siitä ilmoituksen poliisille. Pe-

sänhoitajalle on asetettu velvollisuus selvittää pesä, mihin kuuluu mahdollisten epäsel-

vyyksien kartoittaminen velallisselvitykseen käyttäen tarvittaessa hyödyksi erityistarkas-

tusta. Vakavimpien talousrikosepäilyjen kohdalla pesänhoitajan vastuulla on nykyään

myös aiempaa varhaisempi, jo ennen erityistarkastuksen tekemistä tapahtuva yhteydenotto

poliisiin yhteistyötarpeen kartoittamiseksi. Pesänhoitajan rooli korostuu aiempaa enemmän

myös varattomien pesien kohdalla, sillä vuoden 2013 lakimuutoksen myötä pesänhoitajan

on tehtävä rikosilmoitus myös silloin, kun pesän todennäköisesti tulee raukeamaan. Lisäksi

pesänhoitajan velvollisuuksiin kuuluu edustaa pesää oikeudenkäynneissä ja käyttää mones-

sa tilanteessa asianomistajien puhevaltaa heidän puolestaan tai heidän rinnallaan.

72

Ilman pesänhoitajan panosta ainakin pienemmät rikokset jäisivät suurella todennäköisyy-

dellä piiloon, vaikka yksittäisellä velkojallakin olisi aina oikeus tehdä rikosilmoitus. Pe-

sänhoitajallekin on lain esitöiden mukaan jätetty harkintavalta arvioida rikosilmoituksen

tekemisen tarpeellisuus, minkä kriteereinä ovat epäillyn rikoksen vaikutus pesän selvittä-

miseen tai velkojille aiheutettu vahinko. Tutkimuksen mukaan pesänhoitajat arvioivat ri-

kosilmoituksen tekemisen hyötyä kuitenkin ennen kaikkea sen taloudellisen hyödyn mu-

kaan, eli onko sen kautta mahdollista saada jako-osuutta velkojille. Tutkimuksen mukaan

siviiliprosessuaaliset varojenpalautuskeinot ovat paras keino puuttua velallisen moititta-

vaan toimintaan. Tällöin rikosilmoitus tehdään vain silloin, jos pesässä ei ole varoja asian

hoitamiseen siviiliprosessuaalisin keinoin. Tämän perusteella voisi päätellä, että lainsäätä-

jän tarkoitus ei konkurssilakia muuttaessaan (KonkL 14:5.4) ole kuitenkaan ollut pesänhoi-

tajien osalta muuta kuin ohjata heitä tekemään rikosilmoituksia aiempaa rohkeammin. La-

kimuutoksen keskiössä onkin ehkä ollut velvollisuuden laajeneminen varattomiin pesiin,

joissa rikosepäilyjä usein esiintyy.

Rikosprosessin tarkoituksena on rikosoikeudellisen vastuun toteuttaminen yksittäistapauk-

sessa, mikä edellyttää asian aineellisen totuuden, eli siihen oikeudellisesti vaikuttavien

seikkojen selvittämistä. Selvitys on tehtävä noudattaen oikeudenmukaisen oikeudenkäyn-

nin edellyttämiä prosessuaalisia järjestelyjä.278 Oikeusvaltio-käsitteeseen kuuluvat periaat-

teet julkisen vallan lainalaisuudesta sekä julkisen vallan velvollisuudesta huolehtia perus-

ja ihmisoikeuksien toteutumisesta, kuten oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin

(PL 2.3 §; 22 §: 21 §).279 Julkisen vallan velvollisuuksiin kuuluu tämän myötä rikosten

ehkäiseminen ja torjunta.280 Perustuslain 124 §:ssä säädetään, että merkittävää julkisen

vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan antaa vain viranomaisille. Poliisitoimi on julkisen

vallan ydinaluetta, eikä sen tehtäviä voi siten ulkoistaa yksityisille tahoille.281 Edellä mai-

nitusta seuraa se, että pesänhoitajan toiminnan ulkoraja asettuu siihen kohtaan, missä julki-

sen vallan käyttö alkaa. Se, että pesänhoitajilta edellytetään esitutkintaviranomaisten tahol-

ta aiempaa aktiivisempaa roolia rikoksen havaitsemisessa sekä selvittämisessä jopa siinä

määrin, että pesänhoitaja joutuu osaltaan vastuuseen esitutkinnasta hämärtää tätä rajapin-

taa. Edellä mainittu yhdistettynä siihen, että konkurssipesällä maksatetaan edes osittain 278 Helminen ym. 2014, s. 11–12. 279 Raitio 2017, s.18–19. 280 Helminen ym. 2014, s. 50–51. 281 HE 1/1998, s. 74; Mäenpää 2018, Kohta Merkittävä julkinen valta.

73

esitutkintaan kuuluvia kuluja, on perusoikeusnäkökulmasta huolestuttava kehityssuunta.

Tulevaisuudessa olisi hyvä tutkia vielä laajemmin sitä, missä määrin konkurssien suurta

massaa hallinnoiville pesänhoitajille tosiasiassa sysätään vastuuta esitutkinnasta ja mitä

seurauksia sillä on pesänhoidolle instituutiona. Myös pesänhoitajan toiminnan ohjaaminen

pehmeän sääntelyn keinoin antaa toimijoille harkintavallan venyttää lain kirjainta halua-

maansa suuntaan, vaikka konkurssiasiain neuvottelukunnan suositukset koetaankin käy-

tännössä velvoittaviksi. Lisäksi vaarana tässä on se, että institutionaaliset käytännöt ohjaa-

vat säädännäistä oikeutta, mikä itse asiassa on jo tapahtunut282.

Pesänhoitajan toiminnassa ilmenneiden periaatteellisten ristiriitojen syy on siinä, että kon-

kurssimenettelyssä yhdistyy yksityisoikeudellinen täytäntöönpano sekä julkisoikeudellinen

ennaltaehkäisy-, valvonta- ja selvitysnäkökulma, jotka vetävät tavoitteenasetteluiltaan eri

suuntiin. Tämä on tunnustettu jo oikeuskirjallisuudessakin.283 Taustalla vaikuttanee myös

vahva perinteinen näkemys pesänhoitajasta maksimaalisen tuloksen tekijänä. Toisaalta

talousrikosten selvittämisen voi aina nähdä hyödyttävän ainakin periaatteellisella tasolla

myös konkurssipesää, vaikka varojen saaminen ei olekaan taattua. Konkurssiin sisältyy

lukemattomia mahdollisuuksia ja houkutuksia ns. vetää kotiin päin, jolloin on hyvä, että

pesänhoitajalla on vastuu ilmoittaa havaitsemistaan epäselvyyksistä. Talousrikosten aktii-

visempi selvittäminen ja rikoksentekijöiden vastuuseen saattaminen vähentää laajemmasta

näkökulmasta myös niiden tekemistä ja lisää taloudellisten toimijoiden luottamusta sys-

teemiin.

Suomessa käytössä oleva pesänhoitojärjestelmä on tehokas.284 Jos lainsäätäjä kuitenkin

haluaa tehdä siitä vielä tehokkaamman tavoitteenaan pesänhoitajien aktiivisempi rooli ta-

lousrikosten selvittämisessä, tulisi tämän ensinnäkin toteutua perusoikeuksia kunnioittaen.

Jos pesänhoitajille halutaan antaa julkisen vallan tehtäviä, tulisi tästä säätää lailla. Lisäksi

pesänhoitajien palkkioperusteiden pitäisi muuttua samaan suuntaan yhtäältä tehtävien li-

sääntymisen ja toisaalta yrityskentän muutosten aiheuttamien seurausten kanssa. Kuten jo

todettu, tutkimusten mukaan talousrikostutkintaan kohdennetut varat maksavat itsensä ta-

kaisin.

282 Koulu 2009, s. 19; HE 26/2003, s. 16. 283 Ks. esim. Könkkölä – Linna 2013 s. 18–19. 284 Hirvonen – Määttä 2018, s. 226.

74

LIITTEET

Liite 1. Teemahaastattelujen haastattelurunko, josta on nähtävissä teemat ja niiden

alakysymykset.

TEEMAHAASTATTELU, YLEINEN HAASTATTELURUNKO

1. PESÄNHOITAJAN VELVOLLISUUS TEHDÄ RIKOSILMOITUS

- Mitä mieltä olette lakimuutoksesta (KonkL 14:5.4: Pesänhoitajan velvollisuus teh-

dä rikosilmoitus, 1.3.2013)?

- Onko tarkoituksenmukaista, että pesänhoitaja tekee rikosilmoituksen suoraan polii-

sille? Miksi?

- Onko siinä jotain ongelmakohtia?

- Muuttiko lakimuutos pesänhoitajan/poliisin/syyttäjän/konkurssiasiamiehen toimis-

ton käytännön työtä? Miten? (Vrt. Tilannetta ennen ja jälkeen lakiuudistuksen.)

- Lisäsikö lakimuutos rikosprosessin tehokkuutta konkurssiasioissa?

- Lisäsikö lakimuutos konkursseihin liittyvien rikosjuttujen määrää?

- Oletteko tehneet/vastaanottaneet useita ao. rikosilmoituksia? (Aiemman selvityksen

mukaan pesänhoitajan tekemät rikosilmoitukset ovat lisänneet konkurssirikosjuttu-

jen määrää.)

- Millaisia rikosilmoitukset ovat? Laatu/tyypilliset rikosnimikkeet jne.

- Onko teille selkeää, milloin pesänhoitajan kuuluu tehdä rikosilmoitus velallisen

toimista ja milloin sen voi jättää tekemättä? Milloin se kuuluu tehdä? (Aiemman

selvityksen mukaan tämä on ollut kipukohta.)

- Onko velvollisuus tehdä rikosilmoitus ristiriitainen maksukyvyttömyysmenettelyn

pääasiallisen tarkoituksen kanssa? (Yksityinen ja julkinen intressi.)

- Mikä on pesänhoitajan ao. velvollisuuden suhde pesänhoitajan salassapitovelvolli-

suuteen ja toisaalta velallisen itsekriminointisuojaan? Miksi?

- Onko tullut ilmi tapauksia, joissa pesänhoitaja olisi laiminlyönyt velvollisuutensa

tehdä rikosilmoitus? Jos on, niin mitä siitä on seurannut?

- Miten pesänhoitaja voi toimillaan parhaiten edistää talousrikosten selvittämistä?

- Millaisissa konkurssipesissä esiintyy eniten talousrikoksia?

75

2. ERITYISTARKASTUSTA KOSKEVA VARHENNETUN YHTEISTYÖN

TOIMINTAMALLI

- Oletteko kuulleet toimintamallista?

- Kertoisitteko uudesta toimintamallista liittyen konkurssivelallisen tilien ja toimin-

nan erityistarkastukseen epäiltäessä talousrikosta?

- Mitkä toimintamallin tarkoitus on?

- Oletteko olleet aiheeseen liittyvässä koulutuksessa? Kenen järjestämässä? Millai-

sessa?

- Miten toimintamalli eroaa aiemmasta menettelystä?

- Kuka vastaa toimintamallin hyödyntämisestä?

- Miten toimintamalli on otettu vastaan? Onko se vakiintunut käytäntö?

- Onko siinä jotain ongelmakohtia?

- Ollaanko yhteistyön muodosta tietoisia yleisesti?

3. PESÄNHOITAJAN ROOLIN MUUTTUMINEN

- Millainen pesänhoitajan rooli on talousrikosten selvittämisessä?

- Miten koette pesänhoitajan tehtävien lisääntymisen?

- Onko pesänhoitajan rooli mielestänne muuttunut?

- Onko pesänhoitajan rooli muuttunut (urasi aikana tai muuten) suhteessa yksityiseen

v. julkiseen intressiin sekä rooliin talousrikosten selvittämisessä?

- Mitä seurauksia pesänhoitajan tehtävien jatkuvalla lisäämisellä voi olla tai on jo ol-

lut?