-
Ilmastonmuutos ja maanmittausala
Paikkatietoikkuna
Maapolitiikka kuntataloudessa
1/2
010
PROFESSORI HEISKANEN – MAANMITTAAJA • OMISTUSASUNNOT
POHJOISMAISSA • METSÄTILOJEN HINTATUTKIMUS • VETOVOIMAA
MAANMITTAUKSEN NÄKYVYYTEEN • MAANMITTAUSLAITOKSEN LAATUPALKINTO
-
Nilomark Oy (09) 615 3555, [email protected]
www.leica.fi /Geo
Leica Viva – Monipuolisempaa järjestelmää et löydä
Leica Vivan uudenlainen mittausmaailma koostuu uusim-man
teknologian mittauslaitteista, tuottavista ohjelmista ja
ainutlaatuisesta web-portaalista. Vivassa on täydellinen valikoima
GNSS-ratkaisuja integroiduista modulaarisiin. Uusissa
GNSS-sensoreissa on intenna-teknologia ja useita tiedon tallennus-
ja siirtomahdollisuuksia. Leica Viva TPS on luokkansa nopein
takymetri, ja Viva tarjoaa myös tutut SmartPolen ja SmartStationin.
Sekä TPS että GPS käyttävät
samoja uusia langattomia, intenna-teknologialla ja kame-ralla
varustettuja maastotallentimia. Kaikkia toimintoja ohjataan
tehokkaalla Leica Viva SmartWorx -laite-ohjelmistolla. Käyttäjän
tukena on myös myWorld@Leica Geosystems -palvelu, joka sisältää
kaiken informaation hankituista tuotteista, niiden huoltovaiheista,
teknisen tuen ja koulutuksen. Tervetuloa Leica Vivan maailmaan —
let us inspire you.
Leica VivaAnna mittausvisioittesi toteutua
... let us inspire you... let us inspire you
-
1/2010s i s ä l t ö
ORAS TYNKKYNEN”Vähäpäästöistä teknologiaa otettava ripeästi
käyttöön kaikilla sektoreilla.” S. 6
Kustantajat: Suomen Maanmittausinsinöörien Liitto MIL,
Maanmittausalan ammattikorkeakoulu ja opistoteknisten liitto MAKLI
ry, Suomen Kartoittajayhdistys SKYwww.maankaytto.fi •
Päätoimittaja: Pekka Lehtonen, sähköposti:
paatoimittajamaankaytto.fi, puh. 040 546 3806.
Kansi: Oras Tynkkynen:”Jos päästöjä ei saada ku-riin,
ilmastonmuutoksesta uhkaa sukeutua ilmastokriisi, joka voi
horjuttaa hyvinvoin-tia ja vakautta laajasti.” Kannen kuvat: Antero
Aaltonen.
IRMELI WAHLgREN”Ilmastonmuutos tuo uudet ja yhä kasvavat
haasteet kestävän yhdyskunta rakenteen kehittämiseksi.” S. 8
JARMO RATIA”Maanmittausala ei ole suurten globaalien ongelmien
ratkaisija, mutta ilman maanmittausalaa niitä ei myöskään voi
ratkaista.” S. 12
5 Pekka Lehtonen (pääkirjoitus)
MAANMITTARIT ILMASTONMUUTOSTA TORJUMAAN
TEEMA: ILMASTONMUUTOS ON HAASTE MYöS MAANMITTAUSALALLA
6 Oras Tynkkynen: Yhdyskuntasuunnittelu edistämään
ilmastonsuojelua 8 Irmeli Wahlgren: Ilmastonmuutos haastaa
maanmittarit 9 Jukka Noponen: Maanmittareista hiilijohtajia 10
Matti Laitio, Katri Nuuja ja Timo Turunen: Alueidenkäytössä
tarvitaan kokonaisuuksien hallintaa 11 Matti Holopainen: Maankäyttö
ympäristöhaasteiden keskiössä 12 Jarmo Ratia: Maanmittausko
maailman ongelmien ratkaisija? 13 Raimo Vajavaara: Maasto ja
kiinteistötiedot kulutukseen
14 Antti Rainio
PAIKKATIETOIKKUNA AVAA INFRASTRUKTUURIN
17 Juhani Kakkuri
MAAPALLON MITTAAJA
21 Mikko Keskinen
MAAPOLITIIKAN RATKAISUILLA MERKITTÄVÄ VAIKUTUS
KUNTATALOUTEEN
24 göran Eriksson
OMISTUSASUNNOT POHJOISMAISSA
26 Simo Hannelius
PERUSTUTKIMUKSESTA HYöTYÄ TARKISTETTAESSA VANHOJA TEORIOITA
30 Seppo Raatikainen
MRL:N KEHITTÄMISALUEMENETTELY EI TOIMINUT KAJAANIN
PETÄISENNISKASSA
34 Marika Ahlavuo ja Hannu Hyyppä
VETOVOIMAA MAANMITTAUSALAN JA ERITYISESTI gEOMATIIKAN
NÄKYVYYTEEN A?!”
38 Matti Holopainen
PAIKKATIETOJEN TEKNINEN SAATAVUUS, RAHOITUS, HINNOITTELU JA
LAATU
39 JARRUMIES
40 Pekka Halme
SUOMEN LAATUPALKINTOKILPAILUN VOITTO ON SEKÄ TAVOITE ETTÄ
VÄLINE
42 TÄÄLLÄ ANTTI JAKObSSON, PARIISI
43 MAANMITTARITOIMISTO ÄYRÄVÄINEN & KRÜgER
45 HÄRKÄÄ SARVISTA
46 RAJALINJALLA
47 UUSIA SÄÄdöKSIÄ
51 MAANMITTAUSTA TALLENTAMASSA
52 Pekka V. Virtanen
MAANMITTAUS INSINööRIEN ExLIbRIKSET
53 UUTISIA
57 FIgUUTISIA
66 RESUME
68 PALVELUHAKEMISTO
-
C M Y CM MY CY CMY K
-
5MAANKÄYTTÖ 1/2010
P ä ä K i R J O i t U s
Ma anMittaRit ilMastOnMUUtOsta tORJUMa anENRIK MEINANdERIN
uudessa kirjassa, Suomi 1944, on lainaus suoH Maanmittareilla
on
paljon tehtävää
yhdys kuntarakenteen
eheyttämisessä ja
tietohuollossa.
menruotsalaisesta pilalehdestä Garmista. Maaliskuussa 1944
julkaistussa pilakuvassa mies on putoamassa korkean kerrostalon
katolta. Puolivälissä pudotusta hän toteaa: ”Hittills har det gått
bra!” ”Tähän saakka on mennyt hyvin!” Piirros kuvaa käsitystä siitä
poliittisesta ja sotilaallisesta kurimuksesta, joka arvattavasti
oli Suomea odottamassa Saksan romahduksessa, vaikka rintamilla ja
kotona olikin vielä suhteellisen rauhallista.
Piirros muistuttaa tätä päivää sekä Suomen talouden että
globaalien haasteiden kannalta. Syyt ovat molemmissa
maailmanlaajuisia: vuonna 1944 diktatuurien valloitushalussa, nyt
kansainvälisessä rosvoparonien ahneudessa rahoituskriisiin
ajautumisessa ja toisaalla valtioiden piittaamattomuudessa
ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Elämme vapaassa pudotuksessa ilmann että tuntuisi olevan mitään
hätää. Tämä näkyy mm. eläkeikäkinastelussa, avainryhmien
lakkoilussa, ylimitoitetuissa palkankorotusvaatimuksissa, uusien
kauppakeskusten rakentamisessa ja puoluetoimistoohjatussa
virastojen hajasijoittamisessa. Nämä kaikki vahingoittavat
kansantalouttamme heti, mutta ilmastohaasteet kohtaamme pidemmällä
aikataululla.
Kansanedustaja Oras Tynkkynen toteaa tässä lehdessä, että ”ellei
päästöjä saada kuriin, uhkaa sukeutua ilmastokriisi, joka voi
horjuttaa hyvinvointia ja vakautta laajasti. Päästöjämme tulisi
alentaa peräti 80–95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.”
Energian säästössä ovat keskeisessä asemassa yhdyskuntarakenteen
eheyttäminen, energiatehokas rakentaminen ja liikenne.
Tässä lehdessä useat maanmittausalan asiantuntijat pohtivat,
kuinka alallamme pitäisi vastata näihin haasteisiin.
Jukka Noponen sanoo, että Suomi on tottunut tuhlaamaan maata ja
vettä. ”Hajanaisen yhdyskuntarakenteen kustannuksia on laskettu
vuosikymmeniä, mutta infrastruktuurin levittämiseen pitkin
Pekka Lehtonen paatoimittaja maankaytto.fi
metsiä ja peltoja on riittänyt varallisuutta. Tuhlauksen
vaikutukset nousevat ilmastonmuutoksen johdosta uuteen valoon.”
”Vaikka yhdyskuntarakenteen eheyttäminen on asetettu
tavoitteeksi valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita myöten,
edelleen toimitaan vastoin monia hyvin tunnettuja periaatteita”,
Irmeli Wahlgren muistuttaa.
Ympäristöministeriön kirjoittajien mielestä vakavin huomio tulee
kohdistaa kaupunkiseutujen reunaalueille, joiden yhä hajautuva
asutusrakenne ei riitä ylläpitämään joukkoliikenne tai muita
palveluja.
Matti Holopainen Suomen Kuntaliitosta ehdottaa, että
”maanmittaus” käsitteenä pitäisi laajentaa ”maankäytöksi”, kuten
kunnissa on tehtykin. Kokonaisvastuu olisi koottava yhteen
ministeriöön, ympäristöministeriöön. Holopainen katsoo, että
osittamisrajoituksia olisi käytettävä hajarakentamisen
ohjauskeinona.
Jarmo Ratia korostaa, kuinka maanmittauksen lisäarvo
yhteiskunnalle on vakaus, mikä puolestaan on edellytys
taloudelliselle menestykselle ja kestävälle kehitykselle.
Raimo Vajavaara katsoo, että julkishallinnon tietovarannoista
vain murtoosa niiden lisäarvosta on otettu käyttöön.
Tärkeimpänä pidetään siis yhdyskuntarakenteen eheyttämistä ja
maankäyttöratkaisuja. Siihen ei tarvita uusia keksintöjä – vain
koettujen, hyvien maapolitiikan keinojen käyttöä ja suunnittelun
sisällöllistä terävöittämistä. Ja poliittista vastuullisuutta.
Taajamien ulkopuolinen ns. ”perusrakennusoikeus” ei ole enää
tästä ajasta. Se lisää liikennettä ja on voimakkaasti subventoitu
asumismuoto. Tämä kummallinen maantapa tulisikin kumota, kuten
esim. Ruotsissa tehtiin jo 1970luvulla. Vastaavasti pitää
taajamista pystyä tarjoamaan riittävästi kohtuuhintaisia tontteja.
Moni joutuu hankkimaan tonttinsa reunaalueilta
kunnallispolitiikkojen kyvyttömyyden vuoksi
Jos hajarakentamisen oikeutuksesta luovuttaisiin, heijastuisi se
myös kiinteistönmuodostuksen perusteisiin: omistuksen kirjaamisen
lisäksi voitaisiin kysyä, mihin tarpeeseen kiinteistöä ollaan
muodostamassa. Koko tapahtumaketjua, alueen suunnittelusta tai
kaupasta toteutukseen, tulisikin tarkastella yhtenä kokonaisuutena
kestävä kehitys lähtökohtana.
Taajamissa on runsaasti kaavoitettua maata, joka tulisi saada
käyttöön rakentamiskehotuksin ja kiinteistöveroa radikaalisti
nostamalla, mistä mm. Pekka V. Virtanen on toistuvasti
kirjoittanut.
Mikko Keskisen artikkelista käy ilmi, kuinka
kaavoitussopimuksilla valuu kuntalaisten rahaa ansiottomiin
taskuihin niin, että esimerkiksi Siilinjärven tuloveroprosenttia
pitäisi korottaa 0,75 %, ellei kunta pidä maaasioita käsissään.
Kaavoitussopimuksia ajetaan ja maapolitiikkaa, mm. lunastamista,
jarrutetaan kunnissa, joissa avainmaanomistajat häärivät
luottamistehtävissä mutta myös menneeseen juuttuneiden
ideologioiden voimalla. Ahneuden peitteessä ”sosialismia
torjumalla” ollaan valmiita haaskaamaan yhdyskuntarakenne ja
syömään omat ja jälkeläisten eväät antamalla ilmaston lämmetä ja
kilpailukyvyn heikentyä. Olisi aika siirtyä todellisuuteen.
Vuoden 1944 ”pudotus” pysäytettiin muun ohella vastuun
tuntevalla johtamisella. Sillä olisi nytkin kysyntää valtakunnan ja
kuntien politiikassa. Tarvittaisiin johtajuutta, jossa yhteiset
tarpeet nousivat uudelleen valintaa ja eturyhmän intressiä
tärkeämmäksi. Maanmittausalallakin on tässä paljon tehtävää.
Ammattikuntamme voi vaikuttaa arkityössään ja
asennemuokkauksessa.
-
MAANKÄYTTÖ 1/20106
Ilmastokriisin välttäminen edellyttää isoja päätöksiä
Kimmo Torkkeli
yömme turvallisin mielin tietäen, että 99,93 prosentin
todennäköisyydellä talomme ei tänäkään vuonna pala.
Huojentavista tilastoista huolimatta yli 4/5:ssa
suomalaiskodeista on palovakuutus. Useimmat meistä pitävät
vakuutusta järkevänä varautumisena riskiin, jonka todennäköisyys on
häviävän pieni.
Tutkijat kun arvioivat ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen
todennäköisyyden 90 prosentiksi.
Pahimpien tuhojen välttämiseksi on lämpenemisen riskirajaksi
asetettu kaksi astetta. Sen enempää maailman keskiläm
Oras Tynkkynen
JOS PÄÄSTöJÄ ei saada kuriin, ilmastonmuutoksesta uhkaa
sukeutua
ilmastokriisi, joka voi horjuttaa hyvinvointia ja vakautta
laajasti. Viime aikojen keskustelu yhdestä kylmästä talvesta tai
yksittäisissä tutkimuksissa havaituista puutteista ei tätä
perusviestiä muuksi muuta.
Ilmastonmuutosta voi punnita myös arkijärjellä. Tulipalon
todennäköisyys suomalaisessa ko dissa on keskimäärin yksi 1 500
vuodessa. Voimme nukkua
© A
nte
ro A
alto
nen
Yhdyskuntasuunnitteluedistämään ilmastonsuojelua
”Ilmastopolitiikka on eräänlainen maailmanpalovakuutus: tapa
minimoida riskiä, joka on sekä hyvin todennäköinen että
vaarallinen.”
-
7MAANKÄYTTÖ 1/2010
pötila ei siis saisi kohota esiteolliseen aikaan verrattuna.
Kohti vähäpäästöistä yhteiskuntaa
Ilmastonmuutoksen rajoittaminen edellyttää kovia
päästövähennyksiä – ja pian. Maailman päästöt pitää kääntää
pysyvästi laskuun jo lähivuosina, ja vuosisadan puolivälissä ne
voivat olla enintään puolet nykytasosta.
Suomen kaltaisissa runsaasti päästöjä tuottavissa rikkaissa
maissa päästöjä pitää onnistua leikkaamaan useita kymmeniä
prosentteja jo vuoteen 2020 ja peräti 80–95 prosenttia vuoteen 2050
mennessä. Meillä on siis edessä siirtymä vähäpäästöiseen
yhteiskuntaan.
Moni asia pitää tulevaisuudessa järjestää toisin kuin nykyään.
Tulevina vuosikymmeninä on siirryttävä käytännössä lähes
päästöttömään energiantuotantoon ja autoiluun. Energiatehokkuutta
on parannettava merkittävästi ja vähäpäästöistä teknologiaa
otettava ripeästi käyttöön kaikilla sektoreilla.
Muutoksen pitää käynnistyä välittömästi. Esimerkiksi nykyään
rakennettavat ja peruskorjattavat rakennukset kuluttavat
suunnilleen sellaisinaan energiaa vuosikymmeniä eteenpäin. Tänään
tehtävät päätökset sitovat meidät siis tietylle päästöuralle
pitkälle tulevaisuuteen.
Pitkäkestoisimpia valintoja tehdään yhdyskuntasuunnittelussa.
Kerran rakennettua yhdyskuntarakennetta on hyvin hidasta ja
kallista muuttaa jälkeenpäin.
Yhdyskuntasuunnittelun kaksi paradigmaa
Keskustelussa yhdyskuntasuunnittelun ja ilmastonsuojelun
suhteesta vallitsee kaksi paradigmaa, ratkaisevasti toisistaan
poikkeavaa lähestymistapaa. Näitä voidaan kutsua vaikkapa
vapaavuorelaiseksi ja vanhaslaiseksi.
Yhdyskuntasuunnittelun asiantuntijat tukevat vapaavuorelaista
mallia, joka perustuu yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen ja
toimintojen ohjaamiseen
joukkoliikennekäytävien varteen. Näin minimoidaan liikennetarve
ja autoilu sekä maksimoidaan joukko ja kevyen liikenteen osuus.
Myös tehokas kaukolämmön hyödyntäminen onnistuu tiiviissä
rakenteessa paremmin.
Vanhaslaisessa mallissa ideaalina on puutarhakaupunki, jossa
työpaikat ja asunnot sijaitsevat riittävän lähellä toisiaan.
Yhdyskuntarakenne on hajanaisempi, mutta mittakaava riittävän
pieni, ettei liikennetarpeen pitäisi kasvaa kohtuuttomaksi.
Pikkukaupungeissa on helpompi lämmittää kodit hajautetusti
uusiutuvalla energialla. Liikenteen päästöjä leikataan siirtymällä
biopolttoaineisiin ja sähköautoihin.
Mallien etujen ja haittojen asiallista punnitsemista
hankaloittaa keskustelun kärjistyminen. Hajautetun mallin
kannattajat syyttävät vastapuolta siitä, että ihmiset halutaan
pakottaa asumaan suurten kaupunkien betonikerrostaloissa radan
varrella. Tiiviin mallin ystävät puolestaan arvostelevat toista
laitaa hallitsemattoman pientalomaton ja haulikolla ammutun
yhdyskuntarakenteen tuottamisesta.
Karikatyyrit ja olkinuket eivät vie keskustelua eteenpäin.
Todellisuudessa molemmilla malleilla on vahvuutensa ja
heikkoutensa.
Vapaavuorelaisen mallin haasteena on se, että monet suomalaiset
haaveilevat yhä omakotitalosta isolla tontilla. Harva tietää, että
tiiviillä ja matalalla rakentamisella voidaan yhtä aikaa rakentaa
inhimillisen mittakaavaisia puutaloja ja saavuttaa hyvin tiivis
rakenne. Kerrostalojakin voidaan tehdä monenlaisia – 70luvun
neuvostolähiöihin ei ole paluuta.
Vanhaslaisen mallin akilleen kantapää on työpaikkojen, asumisen
ja palveluiden houkutteleminen samaan pikkukaupunkiin. Nurmijärvi
voisi olla vähäpäästöinen, ellei valtaosa työväestöstä pendelöisi
päivittäin kymmeniä kilometrejä omalla autolla. Sähköautotkaan
eivät vähennä päästöjä ennen, kuin ne valtaavat alaa – ja siihen
menee vielä vuosikymmeniä.
”Suomen kaltaisissa
maissa päästöjä pitää
onnistua leikkaamaan
peräti 80–95 prosenttia
vuoteen 2050 mennessä.”
Kansanedustaja Oras Tynkkynen (vihr.) toimii valtioneuvoston
kansliassa ilmastopoliittisena asiantuntijana. Työnkuvaan kuuluu
ilmastopolitiikan koordinointi sekä osallistuminen ilmasto ja
energiapoliittisen ministeriryhmän kokouksiin. Lisäksi Tynkkynen on
vastannut ilmasto ja energiapoliittisen tulevaisuusselonteon
valmistelusta. Tynkkynen on myös vihreän eduskuntaryhmän
ilmastovastaava ja eduskunnan talousvaliokunnan jäsen. Hän on
toiminut ilmastopolitiikan parissa kymmenisen vuotta. Hän on mm.
osallistunut YK:n ilmastokonferensseihin Suomen valtuuskunnan
asiantuntijajäsenenä, luennoinut ilmastopolitiikasta yliopistojen
kursseilla ja yli sadassa yleisötilaisuudessa, tehnyt alan
konsulttitöitä ulkoasiainministeriölle, vetänyt ilmastoaiheista
kansalaistoimintaa, päätoimittanut ilmasto.orgsivuja sekä
kirjoittanut ilmastoasioista kirjoihin ja lehtiin. Koulutukseltaan
Tynkkynen on yhteiskuntatieteiden maisteri.
Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen kannattaa
Vaikka työpaikat saataisiin houkuteltua ihmisten lähelle ja
sähköautot syrjäyttäisivät bensa ja dieselautot salamavauhtia,
yhdyskuntarakenteen eheyttämisessä olisi monia etuja.
Ensinnä sähköautotkin kuluttavat energiaa ja se energia pitää
tuottaa jotenkin. Mitä pienempi on liikennetarve ja autoilun osuus
liikkumisesta, sitä vähemmän energiaa tarvitaan – ja sitä vähemmän
syntyy haittoja energiantuotannosta.
Toiseksi päästöt eivät ole kasvavan autoilun ainoa ongelma. Tiet
ruuhkaantuvat yhtä lailla sähkö kuin polttomoottoriautoista. Jos
yhdyskuntarakenteen annetaan hajaantua ja liikenteen paisua
holtittomasti, tarvitaan miljardiluokan investointeja teihin vain,
jotta sujuvuus saataisiin pidettyä nykytasolla.
Kolmanneksi eheä yhdyskuntarakenne vastaa myös toiseen
megahaasteeseen: väestön ikääntymiseen. Lyhyet etäisyydet ja
mahdollisuus pärjätä arjessa ilman omaa autoa sopivat kasvavalle
vanhusväestölle.
Neljänneksi yhdyskuntarakenteen eheyttäminen voi olla myös hyvää
riskienhallintaa. Jos sähköautot eivät lyökään itseään läpi
riittävän nopeasti, hajautunut yhdyskuntarakenne sitoisi meidät
suuriin päästöihin autoilusta vuosikymmeniksi eteenpäin.
M A A N M I T T A u S A L A j A T u L e v A I S u u d e N H A A
S T e e T
-
MAANKÄYTTÖ 1/20108
MITÄ MAANMITTAUSALALLA pitäisi tehdä ilmastonmuutoksen
torjumiseksi? Maanmittarit toimivat yhteiskunnassa monenlaisissa
tehtävissä, joilla useimmiten on kytköksensä energiankäyttöön ja
sitä kautta kasvihuonekaasupäästöihin ja ilmastonmuutokseen.
Oman alani kannalta tärkeimmät vaikutusmahdollisuudet liittyvät
rakennetun ympäristön kehittämisen ratkaisuihin. Maanmittarit
työskentelevät koko ketjun piirissä: maankäytön ja liikenteen
suunnittelu – maapolitiikka – kaavoitus eri asteineen –
kiinteistönmuodostus – rakentaminen – kiinteistö, asunto ja
toimitilakauppa – tekninen huolto – kiinteistöhuolto jne.
Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC on todennut
kaupunkisuunnittelun vaikutusmahdollisuudet rakennuksiin ja
liikenteeseen liittyvien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen
merkittäviksi.
Mitä pitäisi tehdä uudella tavalla? Vanha ongelma Suomessa on
edelleen yhdyskuntarakenteen hajautuminen ja siitä aiheutuvat
haitat muun muassa ilmastonmuutoksen kannalta. Vaikka
yhdyskuntarakenteen eheyttäminen on asetettu tavoitteeksi
valtakunnallisia
aluei denkäyttötavoitteita myöten, edelleen toimitaan vastoin
monia hyvin tunnettuja periaatteita.
Edelleen suunnitellaan ja rakennetaan uusia alueita, jotka
sijaitsevat irrallaan yhdyskuntarakenteesta ja joille ei ole
varmistettu toimivia joukkoliikenneyhteyksiä. Maankäytön ja
liikenteen suunnittelun vuorovaikutus, hankkeiden keskinäinen
ajoitus ja uusien alueiden toteuttamisjärjestys ovat keskeisiä
aiheutuvien vaikutusten kannalta. Uuden asuntoalueen
suunnitteleminen ekotehokkaaksi ei riitä, jos sen
yhdyskuntarakenteellinen sijainti on huono.
Edelleen tuetaan taloudellisesti suurta liikennetarvetta
aiheuttavan hajarakentamisen leviämistä. Niin sanottu
perusrakennusoikeus muodostaa oman ongelmansa kestävän
yhdyskuntarakenteen tavoittelussa.
Kaavoituksen lisäksi haasteena on tonttien rakentamiskäyttöön
saaminen. Monissa kunnissa on merkittäviä tonttivarantoja, joiden
käyttöön saaminen on ongelmallista. Usein rakennetaan ensin
kauempana sijaitsevia uusia alueita ja keskeisesti
yhdyskuntarakenteessa sijaitsevat alueet jäävät
keskeneräisiksi.
Vaikutusten arvioinnin kehittämiselle on myös tarvetta. Kaava
ym. suunnitelmien ja muiden rakennetun ympäristön kehittämiseen
liittyvien valintojen ilmastonmuutoksen hillitsemistä, energia ja
ekotehokkuutta sekä yhdyskuntataloutta koskeva vaikutusten
arviointi on usein puutteellista.
Kaavoitusta ja muuta rakentamisen sijoittamista koskevat
päätökset tehdään usein muilla kuin tutkimuksiin perus
tuvilla ilmastonmuutoksen hillintää, yhdyskunta ja
energiataloudellista edullisuutta tai muutoin kestävää kehitystä
painottavilla perusteilla.
Maanmittareilta voisi odottaa ilmastonmuutoksen huomioon
ottamista kaikissa erilaisissa tehtävissään. Koulutusta pitäisi
varmaankin terävöittää ja nostaa nämä haasteet entistä enemmän
esille. Lainsäädännön kehittämistä tarvitaan ehkä myös: näyttää
siltä, että nytkin maankäyttö ja rakennuslakia ainakin asiallisesti
rikotaan erilaisten yksityisten intressien tai kuntien välisen
kilpailun vuoksi.
Ilmastonmuutos on kuitenkin pakko ottaa huomioon. Jokainen
toimenpide sen hillitsemiseksi on tärkeä. Nollahiiliyhteiskunta on
väistämättä tavoitteena. Samaan aikaan on otettava huomioon myös
meneillään olevaan ilmastonmuutokseen sopeutuminen.
Maanmittarit kyllä alansa ammattilaisina yleensä tietävät,
minkälaisilla toimenpiteillä ilmastonmuutosta voidaan hillitä.
Suurempi ongelma lieneekin tiedon perille saaminen
päätöksentekijöille, ja se, miten ilmastonmuutoksen hillintä
saataisiin keskeiseksi päätöksenteon perusteeksi.
Kannattaa muistaa myös, että ilmastonmuutoksen hillitseminen
yhdyskuntarakenteen kehittämisessä edistää samalla taloudellisesti,
ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää kehitystä. Mahdollisia
häviäjiä ovat vain omia yksityisiä etujaan ajavat tahot.
Pentt
i ert
imo
Kirjoittaja toimii erikoistutkijana VTT:ssa. Sähköposti
irmeli.wahlgren vtt.fi.
Irmeli Wahlgren
Ilmastonmuutos haastaa maanmittaritMaanmittareilla on suuret
vaikutusmahdollisuudet ilmastonmuutoksen hillitsemiseen rakennetun
ympäristön kehittämisessä. Suurimmat haasteet koskevat tiedon
välittymistä käytännön päätöksentekoon.
”Vaikka yhdys
kuntarakenteen
eheyttäminen
on asetettu
tavoitteeksi,
toimitaan vastoin
hyvin tunnettuja
periaatteita.”
Yhteiskuntaamme odottavat isot
haasteet ilmasto nmuutoksen jar
ruttamisessa ja hiilijäljen pienen
tämisessä. Haasteita luovat myös
globaali kilpailu ja työvoiman/
resurssien väheneminen ja huol
tosuhteen heikkeneminen eläk
keellesiirtymisten myötä. Tätä
vasten Maankäyttö kysyi eräiltä
maanmittausalan vaikuttajilta:
Mitä maanmittausalalla pitäisi
tehdä, mitä erityisesti uudella
tavalla, jotta pystyisimme kan
sakuntana vastaamaan näihin
haasteisiin?
M A A N M I T T A u S A L A j A T u L e v A I S u u d e N H A A
S T e e T
-
9MAANKÄYTTÖ 1/2010
KIINTEISTö JA RAKENNUSALALLA on edessään suurin muutos ja haaste
sitten sodanjälkeisen jälleenrakennuksen. Vuodesta 2021 alkaen
kaikkien uudisrakennusten pitäisi olla lähes nollaenergiataloja,
jos tekeillä oleva energiatehokkuusdirektiivi tulee suunnitellulla
tavalla voimaan. Tähän on kymmenen vuotta aikaa eli yhtä paljon
kuin vuoteen 2000. Mitä merkittäviä muutoksia saimmekaan aikaan
tuona aikana?
Kiinteistöjohtaminen muuttuu hiilijohtamiseksi. Suomi on
sitoutunut pienentämään kasvihuonepäästöjä 80 prosentilla vuoteen
2050 mennessä. Yhdyskunta ja rakennussektori, liikenne mukaan
lukien vastaa lähes puolesta Suomen hiilipäästöistä. Olemassa
olevassa rakennuskannassa on tehtävä mit tavia muutoksia
energiankäytön vähentämiseksi. Energiakorjausten nopeaan
lisäämiseen ei ole vielä keinoja olemassa. Todennäköisesti
korjausrakentamistakin aletaan ohjata rakentamismääräyksillä.
Kiinteistönomistajien, kiinteistösijoittajien ja
kiinteistöjohtajien päänsärkyä tulee riittämään.
Kiinteistönomistaja saattaa haluta eroon vanhasta
energiasyöpöstä kiinteistökannasta. Sijoittaja pistää rahansa vain
vähähiiliseen, energiatehokkaaseen rakennukseen. Tällaisia
sijoittajia on maailmalla lisääntyvässä määrin. Sijoittaminen
saattoi alkaa eettiseltä pohjalta, mutta on nyt puhdasta bisnestä,
parempaa sellaista. Tällä alueella tarvitaan edelläkävijöitä ja
ammattikunnan täytyisi tarttua tähän heti ja vakavasti. Rakennusten
ympäristösertifiointien käyttöönotto auttaa liikkeelle. Hitaille
jää MustaPekka käteen. Kehi
tystä voisi vauhdittaa myös kuluttajien voimaantuminen asunnon
hankinnassa. Kuluttajaohjauksen vahvistamiseksi kiin
teistömarkkinoilla voitaisiinkin kiinteistönvälittäjiltä edellyttää
myyntiilmoituksissa energiatehokkuusluokan mainitsemista.
Kiinteistöalalla tarvitaan tahtoa ja uutta osaamista
hiilijalanjäljen mittaamiseen ja pienentämiseen.
Suomi on tottunut tuhlaamaan maata ja vettä. Hajanaisen
yhdyskuntarakenteen kustannuksia on laskettu vuosikymmeniä, mutta
infrastruktuurin levittämiseen pitkin metsiä ja peltoja on
riittänyt varallisuutta. Maaseudun ja urbaanin rajat ovat
kadonneet. Tuhlauksen vaikutukset nousevat ilmastonmuutoksen
johdosta uuteen valoon. Keskeiseksi tehtäväksi on muodostumassa
yhdyskuntarakenteen hajautumisen estäminen ja siihen liittyvien
liikennepäästöjen vähentäminen. Myös mahdollinen kaukolämmön
edellytysten turvaaminen tulee vaatimaan tiiviimpää
yhdyskuntarakennetta.
Kasvulle voidaan myös asettaa rajoja. Muun muassa USA:ssa
Oregonissa osavaltion viranomaiset vaativat 1973 jokaisen kunnan
asettavan kasvunsa fyysiset rajat. Portlandin kaupunkirakenne
tiivistyi 53 prosenttia ensimmäisen kymmenen vuoden aikana.
Suomessa kohdistuu maakuntakaavojen ja yleiskaavojen
uudistamiseen jälleen uusi tarve. Suunnitelmien hiili vaikutukset
tulee hallita jo niiden luon nosvaiheessa. Ilmastonmuutoksen
torjunta, energiaratkaisujen viisas ohjaus ja energiahuollon
ratkaisujen varhainen ennakointi edellyttää entistä tiiviimpää
yhteistyötä kaavoittajalta energiaammattilaisten
kanssa. Nykyisin kaavoittajilta puuttuu työkaluja, joilla
kaavoituksen päästövaikutuksia voidaan arvioida.
Hiilitaselaskennasta pitäisikin tulevaisuudessa tehdä keskeinen
kaavasuunnittelun väline ympäristövaikutusten arvioinnin tapaan.
Maankäytönsuunnittelulla on mahdollista saavuttaa merkittäviä
päästövähennyksiä muuta mien kymmenien vuosien aikana kasvavilla
kaupunkiseuduilla. Uudenmaan alueella maakuntasuunnittelussa
onnistuminen on suorastaan kansallinen kysymys alueen suurista
kasvuodotuksista johtuen. Taantuvien alueiden ja uudenlaisen
maaseutusuunnittelun kehittäminen on myös tulevan vuosikymmenen
haaste.
Kolmas alue, jolla maanmittarit saattavat kohdata
ilmastonmuutoksen, on luonnonvarojen hallinta. Maanmittareista
voisi kehittyä ”hiilimittareita” hiilinielujen seurannassa.
Havumetsävyöhykkeen metsävarojen arvo maailman hiilitasapainon
hallinnassa kasvaa. Euroopan Unioni on opettanut meitä seuraamaan
ja mittaamaan peltolohkojen viljelykäyttöä. Kaukokartoitus
mahdollistaa myös luonnonvaroihin sitoutuvan hiilen seurannan.
Teknistä osaamista ainakin löytyy!
”Suomi on tottunut
tuhlaamaan maata
ja vettä.”
Sirpa
Levo
nper
ä
Jukka NoponenMaanmittareista hiilijohtajia
Kehitys on johtamassa vääjäämättä siihen, että uudisrakentamisen
on muututtava lähes hiilineutraaliksi.
Kirjoittaja on diplomiinsinööri ja Sitran Energiaohjelman
johtaja.
Tätä ennen hän oli Sitran Ympäristöohjelman johtajana ja ennen
Sitraan tuloaan vuonna 2005 lähes 25
vuotta ympäristösuunnittelun ja konsultoinnin tehtävissä,
erilaisissa liiketoiminnan johtotehtävissä ja toimitusjohtajana.
Sähköposti
jukka.noponen sitra.fi.
-
MAANKÄYTTÖ 1/201010
ALUEIdENKÄYTöN ratkaisujen kauaskantoisuus edellyttää hyvää
suunnittelua ja siinä vahvaa ennakointia ja joustavia ratkaisuja.
Kansainvälistyminen ja osaamisperustainen talouskehitys, väestön
ikääntyminen sekä ennen kaikkea ilmastonmuutos tulevat voimakkaasti
vaikuttamaan toimintojen sijoittumiseen. Väestö ja elinkeinot
keskittyvät väistämättä jatkossakin. Muutoksen ohjaamista
kestävällä tavalla tarvitaan niin kasvavilla kuin taantuvilla
alueilla.
Alueidenkäytön suunnittelussa on varauduttava
ilmastonmuutokseen. Valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla
(VAT) hallitus on määrittänyt alueidenkäyttöä koskevat linjaukset,
jotka tulee ottaa huomioon kaikkialla Suomessa. Keskeiset
painotukset tulevalle alueidenkäytölle ovat yhdyskuntarakenteen
eheyttäminen, ilmastonmuutokseen sopeutuminen sekä energian
säästäminen ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen.
Eheä yhdyskuntarakenne on avain kestävään alueidenkäyttöön. Vain
järkevä yhdyskuntarakenne tarjoaa mahdollisuuden hillitä
ilmastonmuutosta, parantaa
yhdyskuntien toimivuutta ja säästää kustannuksia.
Kaupunkiseutujen kehitys tulee kääntää hajautumisesta kohti
eheytymistä ja nykyistä tiiviimpää rakennetta. Tämä koskee niin
asutuksen, palvelujen kuin työpaikkojenkin sijaintiratkaisuja.
Vakavin huomio tulee kohdistaa kaupunkiseutujen reunaalueille,
joiden yhä hajautuva asutusrakenne ei riitä ylläpitämään
joukkoliikenne tai muita palveluja.
Ilmastonmuutoksen vuoksi rankkasateet ja tulvat tulevat
yleistymään. Suunnittelun pohjaksi tarvitaan tietoa siitä, millä
alueilla tulvan vaara on niin suuri, ettei sinne tulisi rakentaa.
Myös jo rakennetuilla alueilla tulvan vaaraan voidaan joutua
varautumaan. Tämän vuoksi myös voimassa olevien kaavojen
muuttamiseen voi olla tarvetta.
Maankäyttö ja rakennuslain myötä meillä on periaatteessa toimiva
suunnittelujärjestelmä, jota ei aina käytetä optimaalisella
tavalla.
Maakuntakaavoituksen rooli on jatkossakin tärkeä, koska siinä
sovitetaan yhteen valtakunnalliset, maakunnalliset ja paikalliset
tavoitteet ja tarpeet. Siksi maakuntakaavojen ajan tasalla
pitäminen on tärkeää. Alueidenkäytön suunnittelussa tulisi panostaa
kokonaisuuksien hallintaan. Kuntarajat ylittävän maankäytön
suunnittelun merkitys kaupunkiseuduilla korostuu entisestään, mikä
tulee heijastumaan maankäytön suunnittelujärjestelmän
kehittämiseen. Yleiskaavoitusta on syytä painottaa nykyistä
strategisempaan suuntaan.
Alueiden käyttöön ja ympäristöön vaikutetaan kaavojen ja
maapolitiikan lisäksi monissa muissakin yhteyksissä. Esimerkiksi
elinkeinopolitiikassa, asuntopolitiikassa, palveluverkon
suunnittelussa, liikennejärjestelmäsuunnittelussa ja
ympäristöpolitiikassa tehtävät ratkaisut vaikuttavat merkittävästi
maankäyttöön, mutta näitä vaikutuksia ei aina riittävästi
tiedosteta valintoja tehtäessä.
Alueidenkäyttöön vaikuttavien linjausten on syytä olla riittävän
samansuuntaisia kaikessa päätöksenteossa. Tämä edellyttää
prosessien yhteensovittamista ja keskinäistä optimointia. Tämä ei
valitettavasti aina toimi hyvin, vaan alueidenkäyttöön vaikuttavia
ratkaisuja tehdään liiaksi erillään toisistaan.
Alueidenkäytön strateginen ohjaaminen kaipaakin kehittämistä.
Tarvitaan yhteistä tietopohjaa nykytilanteesta ja muutostarpeista
sekä eri toimijoiden parempaa vuorovaikutusta. Valintojen pohjaksi
on tuotettava sellaista havainnollista tietoa, joka mahdollistaa
poliittisen keskustelun ja myös kansalaiskeskustelun.
Vasemmalta yliinsinööri
Timo Turunen, ylitarkastaja
Katri Nuuja ja erityisasian
tuntija Matti Laitio.jyrk
i H
urm
eran
ta
”Vakavin huomio tulee
kohdistaa kaupunkiseutu
jen reunaalueille, joiden
yhä hajautuva asutus
rakenne ei riitä ylläpitä
mään joukkoliikenne tai
muita palveluja.”
M A A N M I T T A u S A L A j A T u L e v A I S u u d e N H A A
S T e e T
Matti Laitio, Katri Nuuja ja Timo Turunen
Alueidenkäytössä tarvitaan kokonaisuuksien
hallintaaAlueidenkäyttöön ja ympäristöön vaikutetaan kaavojen ja
maapolitiikan lisäksi monissa muissakin yhteyksissä. Tämä korostaa
alueidenkäytön strategisen ohjaamisen tarvetta.
Kirjoittajat erityisasiantuntija Matti Laitio, ylitarkastaja
Katri
Nuuja ja yliinsinööri Timo Turunen työskentelevät
ympäristöministeriön rakennetun ympäris
tön osastolla. Sähköposti: matti.laitio ymparisto.fi,
katri.nuuja ymparisto.fi ja timo.turunen ymparisto.fi.
-
11MAANKÄYTTÖ 1/2010
MAANKÄYTTö ja sen myötä maanmittausala ovat ympäristöhaasteiden
keskiössä. Maankäytön ratkaisut vaikuttavat merkittävästi
yhteiskunnan toiminnan ympäristövaikutuksiin, palvelujen
kustannuksiin ja suomalaisen yhteiskunnan kilpailukykyyn. Valtion
ja kuntien muodostamassa julkishallinnossa tavoitteena tulee olla
ympäristöhaasteiden näkökulmasta yhteiskunnan palvelutuotannon
kokonaistehokkuus osaoptimoinnin asemasta. Palvelutuotannossa
tarvitaan toimivia yhteistyöverkostoja julkisten ja yksityisten
valtakeskittymien asemasta. Yksityisen sektorin kansainvälistä
kilpailukykyä on edistettävä sen kansallista vastuuta laajentamalla
toimivasta kilpailusta huolehtien.
Maanmittauksesta maankäyttöön
Maankäyttö on ympäristöhaasteiden keskiössä. Maanmittausalan
vastuut ja velvollisuudet ovat poikkeuksetta ympäristöön ja
maankäyttöön liittyviä ja sisältyviä vastuita ja velvollisuuksia.
Maankäyttöalan ohjausvastuu olisi perusteltua koota yhteen
ministeriöön. Ympäristön ja maankäytön kokonaisuuden osaamisen,
hallinnan sekä vallan ja vastuun kohtaamisen näkökulmasta
perusteltu sijoituspaikka olisi ympäristöministeriössä.
Uudistan aiemmin tekemäni ehdotuksen, että suppean kuvan antavan
maanmittauskäsitteen asemasta siirrytään tarkastelemaan alan
haasteita yhä laajemmin maankäyttökäsitteen kautta. Kunnissa tähän
on pääsääntöisesti jo siirryttykin.
Alan koulutuksen uudistaminen ja
kohdentaminen yhteiskunnan maankäytön tarpeista lähtien
Alan koulutusohjelmien lähtökohdaksi tulisi ottaa
kokonaisvaltainen maankäytön näkökulma. Maanmittauslaitoksen
kiinteistöjen kirjaamisasioiden vastuu tulisi ottaa huomioon
koulutuksessa mahdollistamalla erikoistuminen
kiinteistöinsinööristä kiinteistötuomariksi. Kuntien maankäytön
laajaalaiset vastuut ja tarpeet edellyttävät, että voitaisiin
erikoistua kunnan maankäyttöinsinööriksi, joka hallitsee
kuntatalouden lisäksi maankäytön suunnittelun ja toteuttamisen,
kiinteistönmuodostuksen sekä paikkatietotekniikan. Yhteisten
opintojen laajentamisella ennen erikoistumista luotaisiin
yhteiskunnassa tarvittavaa laajaalaista osaamista, osaoptimointiin
ei ole enää varaa.
Koulutusjärjestelmän kokonaistehokkuutta ja joustavuutta tulisi
kehittää. Korkeakoulu ja ammattikorkeakouluopetuksen
päällekkäisyyksistä tulisi luopua ja sen asemasta tukea
jatkokouluttautumista ja siirtymistä joustavasti koulutustasosta ja
ohjelmasta toiseen.
MaankäyttöpolitiikkaKunta ja seututasoiset maapoliittiset
ohjelmat tulisi saada käyttöön kaikissa kunnissa, tarvittaessa
lainsäädännön tukemana. Niihin tulisi sisällyttää maankäytön ja ko.
ohjelman palvelu ja kuntataloudellinen vaikuttavuusarvio. Kunnan
maapoliittinen ohjelma tulisi tarkistaa valtuustokausittain.
Osittamisrajoitusten käyttöä tulisi ohjeistaa ja aktivoida sekä
kehittää edelleen keskeisenä osana hajarakentamisen ohjausta.
Maankäyttö ja rakennuslain kehittämisaluemenettelyä tulisi
kehittää välineeksi, jolla voitaisiin tehokkaasti edistää sekä
asemakaavoitettujen alueiden uudistamista että asemakaavaalueen
ympärille syntyneen hajaasutusalueen asemakaavoittamista ja
rakentamista. Laajennettua kehittämisaluemenettelyä tarvitaan
maapolitiikan välineenä kunnan maanhankinnan ja
maankäyttösopimusten rinnalla.
KiinteistötehtävätKiinteistönmuodostuksen ja rekisterinpidon
vastuuta tulisi selkiyttää. Asemakaavaalueiden
kiinteistönmuodostuksen ja rekisterinpidon järjestäminen tulisi
olla selkeästi kuntien ja kuntayhteistyön vastuulla osana
asemakaavan toteuttamisvastuuta. Kunta voisi aidosti ohjata ja
hallita rakennuspaikkojen tuotantoa sekä sen kokonaistehokkuutta ja
laatua. Maanmittauslaitoksen vastuulla olisivat
rantaasemakaavaalueiden ja hajaasutusalueiden kiinteistönmuodostus
ja rekisterinpito sekä mm. kaikki lunastustoimitukset ja kunta ja
asemakaavarajoista riippumattomat toimitukset. Sekä kunnan että
Maanmittauslaitoksen tulisi voida hankkia
kiinteistönmuodostuspalvelua yksityiseltä sektorilta ja toisiltaan.
Tämä edellyttäisi yksityisen sektorin toimijoiden auktorisointia
kiinteistönmuodostustehtäviin. Rekisterinpitovastuu olisi aina
kuitenkin ao. kunnalla ja Maanmittauslaitoksella.
”Maankäyttöalan
ohjausvastuu
olisi perusteltua
koota yhteen
ministeriöön.”
Matti Holopainen
Maankäyttö ympäristöhaasteiden keskiössä
Maankäytön ratkaisut vaikuttavat merkittävästi
ympäristövaikutuksiin, palvelujen kustannuksiin ja suomalaisen
yhteiskunnan kilpailukykyyn.
-
MAANKÄYTTÖ 1/201012
MIKÄ ON MAANMITTAUKSEN tuoma lisäarvo yhteiskunnallamme. Sehän
ei ole tavoite ja päämäärä itsessään. Kuten Hernando de Soto on
osoittanut. Pitkän kehityksen tuloksena syntynyt
kiinteistöjärjestelmä on mahdollistanut maaomaisuuden muuttumisen
pelkästä käytön kohteesta vaihdannan välineeksi ja pääomaksi, mikä
puolestaan on ollut edellytys vakuusjärjestelmälle ja sitä kautta
taloudelliselle kasvulle. Taloudellinen kasvu puolestaan on
edellytys investoinneille, myös ympäristönsuojelun investoinneille.
Maanmittauksen lisäarvo yhteiskunnalle on vakaus , mikä on
edellytys kestävälle kehitykselle.
Maanmittauksen tuottamaa yhteiskunnan vakautta voidaan pitää
sinä strategiana, jolla sota eli tässä tapauksessa vastaaminen
globaaleihin haasteisiin voitetaan. Maanmittauslaitoksen iskulause
”Tietoa maasta” puolestaan kuvaa hyvin sitä lisäarvoa, jota
maanmittaus tuottaa taistelulle eli operatiiviselle toiminnalle.
Tarkat maasto ja paikkatietojärjestelmien referenssitiedot ovat
välttämätön edellytys kaikelle päätöksenteolle ja erityisesti
ympäristönsuojelussa ja maankäytön suunnittelussa.
Euroopan unionin INSPIREdirektiivi pyrkii harmonisoimaan tiedon
tuotantoa
Euroopassa. Unionin jäsenmaissa on maastotiedon ja
referenssitiedon tuottamiseen investoitu aikojen kuluessa
miljardeja euroja. Tietovarannot ovat parhaimmillaan kattavia ja
ajantasaisia, mutta ne eivät ole yhteensopivia toisen jäsenmaan
aineistojen kanssa. ISPIREdirektiivin toimeenpano tulee viemään
vuosikausia.
Suuret luonnonmullistukset kuten tsunamit, hirmumyrskyt ja
tulvat ovat herättäneet kansainvälisen yhteisön perustamaan
erilaisia maapallon seurantajärjestelmiä havainnoimaan ja
ennakoimaan muutoksia luonnossa. Kun alueellisia ja globaaleja
seurantajärjestelmiä rakennetaan ja tietoa tarvitaan, heti on suuri
houkutus rakentaa kokonaan uusi tietokanta lähinnä sateliittikuvia
hyväksi käyttämällä. Tämä tulee olemaan suuri haaste perinteisille
maanmittauslaitoksille. Miten saada niiden tuottamat erinomaiset
aineistot seurantajärjestelmiin.
Digitaalinen ilmakuvaus, erilaiset tutkiin perustuvat
järjestelmät, laserkeilaus, entistä tarkemmat ja tietorikkaammat
satelliittikuvat ovat vain esimerkkejä siitä, kuinka nopeasti
tiedonkeräysteknologia kehittyy. Voidaan jo perustellusti kysyä,
onko maanmittaus sanana oikea sana kuvaamaan tätä ilmiötä. Joka
tapauksessa
paikkatietoalalle on lisääntyvässä määrin tulossa muun
koulutuksen saaneita työntekijöitä. Teknologian kehittyessä
ihmistyövoimaa tarvitaan yhä vähemmän. Suunta on oikea, koska
tulevaisuudessa jokainen ala joutuu kilpailemaan työntekijöistä.
Mitä enemmän toimintoja pystytään automatisoimaan sitä parempi.
Toinen suuri haaste perinteisille maanmittauslaitoksille ovat
suuret navigointipalveluja tarjoavat yritykset kuten Google, Nokia,
Microsoft jne. Google on tuonut paikkatiedot massojen
tietoisuuteen, mikä on pelkästään positiivista. Niiden käyttämät
aineistot eivät laadultaan sovellu vielä kaikilta osin
ammattikäyttöön, mutta tavalliset kansalaiset ovat oppineet
käyttämään niiden tarjoamia palveluja. Perinteiset
maanmittauslaitokset voivat tässäkin kilpailla vain tuottamiensa
aineistojen erinomaisella laadulla.
On selvää, ettei maanmittausala ole suurten globaalien ongelmien
kuten ilmastonmuutoksen, luonnonmullistusten tuhojen tai
hiilijäljen pienentämisen ratkaisija, mutta ilman maanmittausalaa
niitä ei myöskään voi ratkaista.
Pekka Lehtonen
Jarmo Ratia
Maanmittausko maailman ongelmien ratkaisija?
”Maanmittausala ei ole suurten globaalien
ongelmien kuten ilmastonmuutoksen,
luonnonmullistusten tuhojen tai hiilijäljen
pienentämisen ratkaisija, mutta ilman maan
mittausalaa niitä ei myöskään voi ratkaista.”
Kirjoittaja on Maanmittauslaitoksen pääjohtaja.
Sähköposti jarmo.ratia nls.fi.
Kirjoittaja on maankäytön erityisasiantuntijana Suomen
Kunta liitossa. Sähköposti matti.holopainen kuntaliitto.fi.
Kuntien ja Maanmittauslaitoksen vastuun selkeä alueellinen
jakaminen mahdollistaisi asemakaavaalueiden kaksinkertaisista
kiinteistörekistereistä luopumisen ja tukisi KTJ:n kehittämistä
kustannustehokkaaksi tietopalveluverkostoksi.
PaikkatietoalaKuntien vastuuta yhteiskunnan peruspaikkatietojen
tuottajana tulisi selkiyttää. Maanmittauslaitosta tulisi edelleen
kehittää valtakunnalliseksi paikkatietoviranomaiseksi,
viranomaispalvelujen ja tietojärjestelmien tilaajaksi, ei
tuottajaksi.
Julkishallinnon viranomaisprosessien ja tietopalvelujen tietojen
täysimääräinen hyväksikäyttömahdollisuus muiden viranomaisten ja
yksityisen sektorin palvelujen raakaaineena tulisi mahdollistaa
sekä teknisesti että taloudellisesti kuitenkin siten, että
toiminnan rahoitus ja tietojen laatu on turvattu.
Viranomaispalvelujen ja yksityisen sektorin vastuulla olevien
palvelujen rajanvetoa tulisi selkiyttää ja siirtää vastuuta
yksityisen sektorin suuntaan kilpailusta huolehtien. Tarvitaan
kestävät rahoitusratkaisut viranomaispalvelujen
varmistamiseksi sekä kunta että valtakunnantasolla.
Yksityisen sektorin roolia tulisi vahvistaa
paikkatietojärjestelmien ja palvelujen tuottajana. Tämä vahvistaisi
suomalaisten alan toimijoiden kilpailukykyä vientimarkkinoilla ja
olisi kansantaloudellisesti oikeansuuntainen kehityskuva.
-
13MAANKÄYTTÖ 1/2010
MAANMITTAUSALA – julkisessa hallinnossa – ei välty globaalin
kilpailun kovenemisen aiheuttamilta haasteilta. Globaalin kilpailun
kovenemisen seurauksena tuotanto, tieto ja osaaminen sijoittuvat
entistä selvemmin sinne, missä on parhaat toimintaedellytykset
tuloksellisen toiminnan aikaansaamiseksi. Kansallisen kilpailukyvyn
toimintaedellytysten ylläpidossa ja kehittämisessä julkisella
hallinnolla on oma merkittävä rooli, jota ilmentää tehokas ja
toimiva julkinen hallinto.
Toimintaedellytysten ylläpitämiseksi ja parantamiseksi
maanmittausalalta odotetaan tuloksellista toimintaa laadukkaiden
valtakunnallisten maasto ja kiinteistötietoaineistojen ylläpidossa
ja näihin liittyvien tietopalveluiden järjestämisessä. On myös
huolehdittava yhteiskunnan keskeisiin perusrekistereihin kuuluvien
ja vakuusjärjestelmän toimivuuden edellytyksenä olevien lainhuuto
ja kiinnitysrekisterin sekä kiinteistörekisterin luotettavuudesta
ja niiden sisältämien tietojen hyvästä saatavuudesta.
Maassamme on toimiva valtakunnallinen
kiinteistötietojärjestelmä, jonka tietojen ylläpito on varmennettu
ja tietopalvelut järjestetty sähköisen tietopalvelun edellyttämälle
tasolle. Tietojärjestelmään
sisältyvien rekistereiden ylläpitovastuu on järjestetty
voimavaroja säästävästi. Mutta, puuttuuko meiltä aito toimiva
valtakunnallinen maastotietojärjestelmä.
Maastotietoja hallinnoidaan hajallaan niin valtion hallinnon
organisaatioissa kuin kunnissakin. Erilliset maastotietoaineistot
ovat yleensä perustarkoitukseensa riittävän laadukkaita.
Yhteiskäyttöisyyden, tietojen taloudellisen ylläpidon ja tehokkaan
tietopalvelun osalta voidaan kuitenkin todeta, että
valtakunnallisten maastotietojen eli valtion hallinnon ja kuntien
tuottaminen maastotietojen muodostaman kokonaisuuden
hallinnoinnissa on parantamisen varaa. Tuloksellisuuden
vaatimuksesta maahamme tulisi perustaa yksi yhtenäinen
valtakunnallinen maastotietojärjestelmä, jonka hallinnointi ja
kehittämisvastuu olisi keskitetty yhdelle toimijalle ja tietojen
ylläpito olisi hoidettu hajautetusti eri toimijoiden, kuten valtion
hallinnon organisaatioiden, kuntien ja yksityissektorin
yhteistyönä.
Entä mikä on tietoaineistojen tosiasiallinen saatavuus?
Teknisesti maanmittausalan hallinnoimien tietoaineistojen saatavuus
on pääosin kunnossa. Tietoaineistojen saatavuudelle ja
laajamittaiselle hyödyntämiselle muodostaa kuitenkin tosiasiallisen
esteen tietoaineistojen hinnoittelu ja tietojen käyttöön kytketyt
tietosuojavaatimukset.
Julkisella hallinnolla on hallussaan mittavat tietovarannot,
joiden hyödyntämisaste on alhainen tai ainakin vain murtoosa niiden
mahdollistamasta lisäarvosta on otettu käyttöön. Tämä koskee niin
valtion hallinnon organisaatioiden kuin kuntienkin hallinnoimia
tietoaineistoja.
”Julkisella hallinnolla
on hallussaan mitta
vat tietovarannot, joi
den hyödyntämisaste
on vain murtoosa nii
den mahdollistamasta
lisäarvosta.”
elin
a Le
hm
ust
o
Voidaan hyvin kysyä, miksi yksityiset kansalaiset, yritykset,
kunnat ja valtion viranomaiset eivät ole oikeutettuja saamaan
verovaroin tuotettuja aineistoja käyttöönsä pelkin
irrottamiskustannuksin. Veronmaksajan näkökulmasta katsottuna ei
ole mahdollista, että veronmaksajan rahoituksella muodostetaan
valtion ja kuntien organisaatioille erillisiä tietoaineistoja,
joita organisaatiot pitävät ominaan ja jotka eivät käytännössä ole
yleisesti käytettävissä ja hyödynnettävissä.
Ongelma ei koske pelkästään niin sanottujen maastotietojen
saatavuutta, vaan kaikkia tietoaineistoja. Maanmittausalalla
maastotietoja ja kiinteistötietoja ei voida tietopoliittisesti
asettaa eri asemaan. Tosin näidenkin tietojen saatavuuden osalta on
erilaisuutta. Erilaisuuden peruste ei kuitenkaan voi olla tietojen
hinnoittelu, vaan tietoaineistoihin sisältyvien tietojen erilaiset
tietosuojatarpeet.
M A A N M I T T A u S A L A j A T u L e v A I S u u d e N H A A
S T e e T
Kirjoittaja on maanmittausneuvos maa ja
metsätalousministeriössä.
Sähköposti raimo.vajavaara mmm.fi.
Raimo Vajavaara
Maasto ja kiinteistötiedot kulutukseen
Maanmittausalan vastuulla olevien valtakunnallisten maasto ja
kiinteistötietojen tietopalvelua on tehostettava ja
tietoaineistojen hyödyntämisasteen lisäämiseksi on
hinnoittelupolitiikkaa uudistettava.
-
MAANKÄYTTÖ 1/201014
Antti Rainio
INSPIREdirektiivin piiriin kuuluu runsaat 30 paik
katietoteemaa. Liitteen I osalta eurooppalaiset
paikkatietotuotteet on jo määritelty ja työ jatkuu
liitteiden II ja III teemojen parissa.
Liite
III
merentutkimusilmastoilmakehän tila
luonnonriskialueetaluesuunnittelu ja rajoitusalueetväestöjakauma
- demografiamaatalous- ja kasvinviljelylaitoksettuotanto- ja
teollisuuslaitokset
terveys ja turvallisuusmaankäyttömaaperärakennukset
julkiset palvelutympäristön..seurantalaitteet
tilastoyksiköt
mineraalivaratenergiavaratlajien levinneisyyselinympäristöt ja
biotoopitbiomaantieteelliset alueet
merialueet
geologiaortoilmakuvatmaanpeitekorkeus
Liite
IILi
ite I
suojellut alueethydrografia
osoitteethallinnolliset yksikötpaikannimet
kiinteistötliikenneverkot
Paikkatietoikkuna avaa infrastruktuurinSäädösten mukaan
kansalliset paikkatietoaineistot tuodaan verkkopalveluihin jo
seuraavien 2–3 vuoden aikana.
PAIKKATIETOINFRASTRUKTUURI alkaa hahmottua, kun kansalliset ja
eurooppalaiset säädökset on viimeistelty ja palvelujen
toteuttaminen on käynnissä. Säädösten mukaan kansalliset
paikkatietoaineistot tuodaan verkkopalveluihin jo seu raavien 2–3
vuoden aikana. Paikkatietoikkuna kehittyy portaaliksi, jonka kautta
infrastruktuurin tarjonta on helppo todentaa.
Kansallisen paikkatietoinfrastruktuurin toteuttaminen on saanut
vauhtia INSPIREdirektiivistä, joka on jo moneen kertaan esitelty
viime vuosina.
INSPIREdirektiivin toimeenpano
INSPIREdirektiviin saattamiseksi voimaan Suomessa on vuonna 2009
säädetty laki paikkatietoinfrastruktuurista (421/2009) ja annettu
tätä täydentävä Valtioneuvoston asetus
paikkatietoinfrastruktuurista (725/2009). Laki ja asetus pitäytyvät
direktiiviin vaatimuksissa eivätkä laajenna soveltamisalaa
sisällöllisesti.
Lain mukaan paikkatietoa hallinnoivan viranomaisen on–
laadittava aineistoja ja palveluja
koskevat metatiedot ja liitettävä ne hakupalveluun
– laadittava ja pidettävä ajan tasalla yhteiskäyttöinen
paikkatietoaineisto
– huolehdittava, että aineisto on saatavilla tietoverkossa
katselua ja siirtämistä varten.Yhteiskäyttöisen aineiston laati
misessa ja käsittelyssä on huolehdittava tietosuojasta
henkilötietolain mukaan. Maksuja paikkatietoaineistoista ja
palveluista peritään tarvittaessa maksuperustelain mukaan.
Kuitenkin metatiedon käyttö on kaikille ilmaista ja
katselupalvelujen mahdollinen maksullisuus tulee erikseen
perustella. Mikäli
maksuja peritään, on toteutettava sähköinen asiointi. Käyttöä
koskevien ehtojen ja sopimusmallin tulee olla tietoverkossa
saatavilla. Paikkatiedon käyttöä tulee seurata ja siitä
raportoida ohjeiden mukaan.
Asetuksessa nimetään paikkatietoa hallinnoivat viranomaiset sekä
näiden vastuut kunkin paikkatietoryhmän osalta. Velvoitteet
koskettavat pariakymmentä valtionhallinnon virastoa ja laitosta
sekä eräitä aluehallinnon organisaatioita ja kuntia – yhteensä 432
organisaatiota. Kokonaisuuteen kuuluu arviolta noin sata
valtakunnallista tietoaineistoa ja lisäksi lukuisia kuntien
aineistoja. Aineistoluettelo kootaan kevään 2010 aikana ja
toimitetaan EU:n komissiolle raportoinnin yhteydessä.
INSPIREdirektiivin toimeenpanoa eivät ohjaa ainoastaan
kansallinen laki ja asetus, vaan lisäksi joukko direktiivin
täytäntöönpanon asetuksia eli eurooppalaisia asetuksia, jotka ovat
sellaisenaan sovellettavaa lainsäädäntöä EU:n jäsenmaissa.
Toimeenpano eteneekin nyt näiden asetusten antamassa aikataulussa
verkkopalvelujen toteuttamisesta (ks. kuva).
Paikkatietohakemisto 2.0Ensimmäinen velvoite direktiivin
toimeenpanossa on paikkatietoaineistojen kuvailu metatietojen
avulla. Metatietojen laatiminen on ohjeistettu päivitetyssä
julkisen hallinnon suosituksessa JHS 158 Paikkatiedon metatiedot.
Metatietojen laatimisesta on julkaistu myös tiivistetty ohje
Paikkatietoikkunassa. Metatietoja koskeva eurooppalainen asetus
tuli voimaan joulukuussa 2008 ja hakupalveluja koskeva marraskuussa
2009 alussa.
Maanmittauslaitos on julkaissut paikkatietoaineistojen kuvailua
ja
-
15MAANKÄYTTÖ 1/2010
metatietojen selailua varten uuden palvelun.
Paikkatietohakemisto 2.0 palvelu täyttää eurooppalaisten asetusten
vaatimukset. Palvelu tarjoaa paikkatietoaineistojen kuvailuun
tiedontuottajalle editorin ja erilaisia mallipohjia ml.
INSPIREmallipohjan. Editorilla on helppo liittää aineiston tai
palvelun kuvailuun mm. sopivia avainsanoja. Paikkatietohakemisto
2.0 tarjoaa myös hakupalvelun rajapinnan, jonka avulla EU:n
jäsenmaiden kansalliset hakupalvelut verkottuvat yhdeksi Euroopan
laajuiseksi kokonaisuudeksi. Paikkatietohakemiston toiminnallisuus
tullaan jatkossa sulauttamaan osaksi Paikkatietoikkunaa.
Paikkatietoikkuna on avoinnaKansalliseen paikkatietostrategiaan
on vuonna 2004 kirjattu tavoite toteuttaa paikkatietoportaali.
Sittemmin vuonna 2007 asia on kirjattu valtioneuvoston
periaatepäätökseen kansallisen tietoyhteiskuntapolitiikan
tavoitteista. Sen mukaan kansallisen paikkatietoinfrastruktuurin
kehittämiseen ja käyttöönottoon kuuluu, että viranomaisten
hallinnassa olevat keskeiset paikkatietoaineistot kuvataan, niiden
yhteensopivuutta parannetaan ja otetaan käyttöön tietotekniset
rajapinnat. Paikkatietojen laajaa käyttöä tukemaan kehitetään ja
otetaan käyttöön haku, katselu, lataus ja muunnospalvelut sekä
niitä yhdistävä kansallinen paikkatietoportaali. Tietojen tehokasta
viranomaiskäyttöä ja kaupallisia sovellutuksia sekä toimijoiden
yhteistyötä edistetään.
Paikkatietoikkuna avattiin heinäkuussa 2009. Tavoitteena on
ollut pilotoida portaalia kokemusten keräämiseksi kansallisen
paikkatietoportaalin toteuttamista varten. Projektissa määriteltiin
pilotin toiminnallisuus ja kilpailutettiin toteutus määrittelyn
pohjalta. Projektin aikana sovittiin myös paikkatietoa
hallinnoivien viranomaisten kanssa katselupalvelun tarjoamisesta
portaalipilotin kautta. Palveluun lähtivät alussa mukaan
kaksitoista osapuolta: Geodeettinen laitos, Geologian
tutkimuskeskus, Logica, Lounaispaikka, Maanmittauslaitos,
Maaseutuvirasto, Merenkulkulaitos, Museovirasto, Suomen
Ympäristökeskus ja Tiehallinto sekä kaupungeista Espoo ja
Turku.
Uutta Paikkatietoikkunassa on karttakuvien katselumahdollisuus
läpinäkyvinä päällekkäin. Karttaikkuna havainnollistaa
paikkatietoinfrastruktuurin tietotarjontaa. Käyttäjät voivat myös
tallentaa omia paikkoja, reittejä ja alueita sekä määrittelemiään
karttanäkymiä. Portaalissa karttaikkunan käyttö vaatii
rekisteröitymisen ja toistaiseksi rekisteröityneitä käyttäjiä
on
INSPIREdirektiivin toimeenpano etenee vaiheittain kansallisten
paikkatie
toaineistojen saattamisella verkkopalveluihin ja myöhemmin
eurooppalais
ten, harmonisoitujen paikkatietotuotteiden käyttöönotolla.
Paikkatietohakemisto 2.0 palvelu perustuu avoimen lähdekoodin
geoNet
workohjelmistoon, jota kehitetään edelleen mm.
yhteispohjoismaisessa
projektissa. Jatkossa hakupalvelu integroidaan
Paikkatietoikkunaan.
Paikkatietoikkuna tarjoaa rekisteröityneille käyttäjille mah
dollisuuden yhdistellä eri tiedontuottajien karttatasoja ja
tallentaa karttanäkymiä vastaista käyttöä varten.
Lii�een III mukaiset
kansallisetaineistot
Lii�eiden I&II mukaiset kansalliset
aineistot
Lakipaikka�eto-Infrastruk-
tuurista
Asetuspaikka�eto-Infrastruk-
tuurista
Inspire-roadmap
täytäntöönpanosäännöt meta�eto
�etotuotemääri�elyt liite I
�etotuotemääri�elyt liite II&IIItäytäntöönpanosäännöt
haku&katselu
täytäntöönpanosäännöt lataus&muunnos
Kansallinentoimeenpano
eurooppalaisten �etotuo�eiden
katselu- ja latauspalveluun
saa�amisen takarajat
meta�eto
hakupalvelut
katselupalvelut
lataus&muunnospalvelut
-
vajaat pari tuhatta. Portaali on toiminut myös Inspireverkoston
sivustona ja tarjoaa yhteisöllisen portaalin välineet blogeineen ja
wikeineen.
Paikkatietoinfrastruktuurin toteuttamisen kannalta on tärkeää,
että portaali tarjoaa toteuttamiseen liittyviä säädöksiä ja ohjeita
sekä standardeja ja sekä näiden soveltamiseen liittyviä ohjeita.
Joulukuussa 2009 Paikkatietoikkunassa julkaistiin mm.
INSPIREpikaopas, joka esittelee säädösten velvoitteet ja aikataulut
sekä vaihtoehtoisia toimintamalleja toimeenpanoon.
Näkymä infrastruktuuriin laajeneePaikkatietoikkunan kehittäminen
jatkuu kerättyjen kokemusten pohjalta. Portaali on palvelu
viranomaisille, yrityksille ja kansalaisille. Vuonna 2010 tullaan
julkaisemaan nykyistä helppokäyttöisempi karttaikkuna. Käyttäjille
tullaan tarjoamaan mahdollisuus myös paikkatietojen lataamiseen eli
tallentamiseen omalle tietokoneelle siltä osin kuin aineistot ovat
vapaasti saatavilla tai lainattavissa kuten Paikkatietolainaamossa.
Portaali ei tule tarjoamaan maksullisia palveluja.
Portaali tukee paikkatietoinfrastruktuurin toteuttamista ja
hyödyntämistä. Se opastaa ja tarjoaa välineet paikkatiedon
tuottajille paikkatietoaineistojen ja palvelujen kuvailuun sekä
tietotuotteiden selaamiseen. Paikkatiedon tuottajille tarjotaan
myös mahdollisuus määritellä omia aineistoja esittelevä
karttaikkuna ja julkaista se omilla verkkosivuillaan. Portaali
toimii paikkatietoinfrastruktuurin verkkopalvelukeskuksena, josta
käyttäjät ja tiedontuottajat voivat tarkistaa paikkatiedon
tarjonnan ja palvelujen tilan.
Infrastruktuuri kasvun alustanaPaikkatietoinfrastruktuuri
muodostuu tärkeäksi kasvualustaksi uusille sovelluksille ja
palveluille. Nimensä mukaan infrastruktuurin varaan voi rakentaa –
Suomessa ja Euroopassa. Verkkopalvelujen rajapintojen kautta
saavutettavat paikkatiedot ovat infrastruktuurin ydin.
Tulevaisuudessa tietojen ohella verkossa tulee olemaan erilaisia
paikkatietojen analysointiin ja visualisointiin liittyviä
palveluja. Näiden palvelujen kehittämisessä on runsaasti tilaa
liiketoiminnalle ja innovaatioille, joille on tarjolla Euroopan
laajuiset markkinat.
TOPGEO OYSarkatie 3–5, 01720 VantaaPuh. (09) 534 033
• GIS-vastaanotin, joka on päivitettä vissä täys - veriseksi RTK
GNSS -kaksitaajuus-vastaanottimeksi• Kevyt ja pieni-kokoinen, paino
vain 0,7 kg (RTK-varustuksessa 2,3 kg)• Täysin uudessa
hintaluokassa
Lukemattomia käyttö kohteita…
TopSURV-ohjelmistolla GRS-1 soveltuu maanmittaus- ja
rakennuskäyttöön ja Topcon/ESRI-ohjelmistolla GIS-sovelluksiin.
Windows Mobile™ -käyttöjärjestelmän ansiosta GRS-1 on
käytettävyydeltään huippuluokkaa.
Yhdistetty GIS- ja RTK-vastaanotin
Topcon GRS-1
www.topgeo.fi
varustuksessa 2,3 kg)
Erinomainen liitettävyys: – SD-muistikorttipaikka– USB- ja
sarjaportti – Bluetooth® ja WiFi
Sisäinen kompassi ja 2.0 megapikselin auto fokuskamera, jolla
kuvat 1GB:n Flash-muistiin tai SD-kortille.
Kirjoittaja on johtava asiantuntija Maanmittauslaitoksen
Kehittämiskeskuksessa, sähköposti
antti.rainio nls.fi.
-
17MAANKÄYTTÖ 1/2010
Juhani Kakkuri
Opintie kansakoulusta yliopistoon
Veikko Heiskanen syntyi hartaan kristilliseen
pienviljelijäperheeseen Kangaslammin Harjurannalla vuonna 1895. Hän
oli kiihkeämielinen ja loistavan lahjakas nuorukainen. Veikkopojan
poikkeuksellinen lahjakkuus havaittiin jo kansakoulussa, ja
vanhemmat suostuteltiin lähettämään hänet oppikouluun.
Ylioppilaaksi hän valmistui Savonlinnan reaalilyseosta keväällä
1914.
Ylioppilaaksi tultuaan Heiskanen kirjoittautui Helsingin
yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysismatemaattiseen osastoon
aloittaakseen maisteriopinnot. Hän uppoutui fysiikan, matematiikan,
tähtitieteen, teoreettisen filosofian ja kansantaloustieteen
opintoihin, joista kaikista oli tuloksena laudatur kolmessa
vuodessa.
Talvella 1920–1921 Heiskanen opiskeli erityisesti tähtitiedettä,
mutta myös fysiikkaa, geofysiikkaa ja matematiikkaa Saksassa
Potsdamin observatoriossa, jossa hänen opettajanaan toimi
professori Hans Ludendorff, eräs aikansa tunnetuimmista
astronomeista. Heiskasesta ei kuitenkaan tullut astronomia, vaan
hän suuntautui tähtitieteelle läheisen geodesian pariin.
geodeettisessa laitoksessa 1921–1928
Potsdamista palattuaan Heiskanen hakeutui Geodeettiseen
laitokseen, jossa oli avoinna geodeetin virka. Siihen hänet
nimitettiin huhtikuun 28. päivänä 1922, ja sitä virkaa hän hoiti
vuoden 1928 loppuun asti. Tänä aikana hän oli tutkijana
parhaimmillaan, uutta luova nuori nero,
jonka mielenkiinto kohdistui maankuoren rakenteeseen ja
maapallon fysiikkaan. Hänen painovoimasta ja isostasiasta
julkaisemansa uusia näköaloja avannut väitöskirja Untersuchungen
über Schwerkraft und Isostasie valmistui 1924.
Kun painovoima mitataan useammalla leveysasteella ja tulokset
järjestetään kasvavan leveysasteen mukaan, saadaan niin sanottu
kansainvälinen painovoimakaava. Tällaisista kaavoista tarkin oli
Heiskasen johtama kaava, joka vahvistettiin käytännöllisesti
katsoen sellaisenaan kansainväliseksi painovoimakaavaksi
Tukholmassa pidetyssä geodeettikongressissa vuonna 1930.
Maapallon mittaajaGeodeettisen laitoksen entinen johtaja Veikko
Aleksanteri Heiskanen (1895–1971) oli kansainvälisesti tunnettu
Maan koon, muodon ja kuoren rakenteen tutkija. Lisäksi hän oli
suomalaisuuspoliitikko ja tietokirjailija.
Teknillisen korkeakoulun professori
Teknillisen korkeakoulun geodesian professori Heiskasesta tuli
vuonna 1928. Kyseisenä vuonna, eräänä marraskuun aamuna, oli
korkeakoulun rehtori soittanut hänelle Geodeettiseen laitokseen ja
tiedustellut, voisiko hän hoitaa geodesian professorin virkaa
virkaatekevänä, kunnes se vakinaisesti täytettäisiin. Kun Heiskanen
oli tiedustellut, milloin pitäisi aloittaa, oli rehtori vastannut,
että jo ensi maanantaina, jos sopii. Ja sopihan se. Kun maanantai
sitten koitti, astui Heiskanen luentosaliin ja piti ensimmäisen
niistä sadoista luennoista,
V. A. Heiskanen, nuori isostasian tutkija vuonna 1928.
Geo
dee
ttis
en lai
toks
en k
uva
ark
isto
-
MAANKÄYTTÖ 1/201018
joista maanmittausosaston teekkarit oppivat seuraavien 21 vuoden
aikana hänet tuntemaan.
Nämä vuodet olivat työntäyteistä aikaa Heiskasen elämässä. Hän
luennoi säännöllisesti ja piti henkilökohtaisesti
maastoharjoituksia. Hän osallistui asemakaavamittauksiin
Savonlinnassa ja Hämeenlinnassa, samoin Salon kauppalassa ja
monella muullakin paikkakunnalla. Ulkomailla kehitetyillä
maanmittausalan kojeilla tehtiin koemittauksia ja uusia
mittausmenetelmiä kokeiltiin. Erityisesti ilmakuvakartoitus, jota
kenttätykistön kenraali Vilho Nenonen kehitti, oli Heiskasen
sydäntä lähellä.
Kun Isostaattinen laitos perustettiin Kansainvälisen
geodeettisgeofysikaalisen unionin suosituksesta Helsinkiin vuonna
1936, tuli Heiskasesta sen johtaja. Laitokselle annettiin
tehtäväksi Maan muodon, maankuoren rakenteen ja isostaattisen
tasapainon tutkimus painovoimamateriaalin pohjalta.
Toimintamäärärahaa saatiin aluksi Kansainväliseltä geodeettiselta
assosiaatiolta, mutta sotavuosina tämä (samoin kuin muukin
ulkomainen rahoitus) lakkasi kokonaan. Heiskanen sai määrärahaa
toimintaansa varten kuitenkin sekä opetusministeriöltä että
Teknilliseltä korkeakoululta, ja kun myös Suomen Kulttuurirahasto,
Jenny ja Antti Wihurin Säätiö sekä Emil Aaltosen Säätiö
suhtautuivat myötämielisesti Heiskasen apurahaanomuksiin, voitiin
toimintaa jatkaa koko sodan ajan.
Geodeettisen laitoksen johtajaksi Heiskanen nimitettiin vuonna
1949. Kun hän silloin jätti Teknillisen korkeakoulun lopullisesti
taakseen, tapahtui se ikimuistettavalla tavalla. Kun viimeinen
työpäivä koitti, vetivät teekkarit pidetyn opettajansa ajorattailla
Polyteekistä Geodeettiseen laitokseen, jonka toimitilat sijaitsivat
Alkon talossa Itämerenkadun varrella lähellä Lauttasaareen johtavan
sillan Helsingin puoleista päätä.
Amerikan vuodetUlkomailla Heiskasta pidettiin hollantilaisen
Vening Meineszin ohella maailman parhaana geodeettina. Tämä avasi
hänelle ovia suurten yliopistojen luentosaleihin, joissa hän kävi
pitämässä esitelmiä omista tutkimuksistaan. Hän oli kiinnostava
puhuja, joka osasi ottaa yleisön haltuunsa. Erään Yhdysvaltain
tiedeakatemiassa pitämänsä esitelmän hän aloitti kertomalla, että
koska ”Suomessa on sodan jälkeen suuri pulaaika, on sillä varaa
lähettää tän
ne vain näin pieni(kokoinen) mies”. Tällä hän voitti yleisön
sympatiat puolelleen.
Ennen Amerikkaan siirtymistään Heiskanen teki kolme pitkää
matkaa Yhdysvaltoihin, niistä ensimmäisen vuonna 1939 ja seuraavat
1946 ja 1949. Vuonna 1950 professori G. H. Harding kutsui Heiskasen
Mapping and Charting Research Laboratoryn nimissä sapattivapaan
pitoon Ohion valtionyliopistoon, joka sijaitsi osavaltion
pääkaupungissa Columbuksessa. Kutsu oli kuin taivaanlahja
tutkimustyön rahoittajaa etsivälle geodesian professorille. Jos
kutsun takana oli muutakin kuin puhtaasti tieteellistä tutkimusta,
ei Heiskanen sitä tiennyt (tai jos tiesi, ei siitä puhunut).
John Cloudin mukaan Heiskanen toi mukanaan uuden aikakauden
Ohioon. Osavaltion yliopistoon perustettiin geodesian,
fotogrammetrian ja kartografian laitos, joka oli ainoa laitos
Yhdysvalloissa, jolla oli oikeus myöntää maisterin ja tohtorin
arvoja geodesiassa. Sen tieteellisenä johtajana ja vuodesta 1953
alkaen myös toimeenpanevana johtajana Heiskanen toimi vuoteen 1961
saakka.
Valtionyliopistossa Heiskasta pyydettiin ensitöikseen laatimaan
maailmanlaaja tutkimus ja mittausohjelma, josta kävisi ilmi, mitä
kaikkea gravimetrisella keinolla voitaisiin saada aikaan. Heiskanen
ei aikaillut vaan luonnosteli pyydetyn ohjelman nopeasti. Sen hän
esitteli Yhdysvaltain tiedeyhteisölle marraskuussa 1950. Ohjelma
herätti aluksi vastustusta Amerikan tiedemiespiireissä, mutta kun
Kansainvälinen geodeettisgeofysikaalinen unioni päätti suositella
sen hyväksymistä elokuussa 1951, muuttuivat
mielipiteet Yhdysvalloissa. Tieteellinen Keskuslautakunta, joka
vielä huhtikuussa oli vastustanut sitä, asettui marraskuussa
yksimielisesti sen taakse, ja muutamaa kuukautta myöhemmin apurahat
olivat käytettävissä.
Heiskanen laatima tutkimus ja mittausohjelma ei millään tavalla
ollut salainen kuten jotkut ovat väittäneet, ilmestyihän sitä
esittelevä julkaisu On the World Geodetic System Geodeettisen
laitoksenkin sarjassa jo 1951. Ohjelman toteutus alkoi välittömästi
painovoimamateriaalin keruulla. Vuonna 1952 sitä oli saatu 31
maasta ja muutamaa vuotta myöhemmin jo 59 maasta enimmäkseen
pohjoiselta pallonpuoliskolta. Työn tuloksena syntyi Columbuksen
geoidiksi kutsuttu maapallon pinnanmuodon malli, joka kattoi
kauttaaltaan pohjoisen pallonpuoliskon.
MenestyskirjailijaHeiskanen johdatteli tähtitieteen piiriin
monta harrastajasukupolvea. Hän oli 1920luvulla perustamassa
Tähtitieteellistä yhdistystä Ursaa ja toimi kahteen otteeseen sen
puheenjohtajanakin yhteensä parinkymmenen vuoden ajan. Heiskasen
kynänjälki näkyy vuonna 1929 ilmestyneessä Newcombin ja Engelmannin
Tähtimaailmateoksen suomennoksessa. Tuhatsivuinen Tähtitiede
ilmestyi 1940 ja 1950lukujen vaihteessa kaksiosaisena teoksena,
joka löytyy yhä monen tähtitieteilijän ja tähtitieteen harrastajan
kirjahyllystä.
Edellä mainittujen kansantajuisten tähtitieteen yleisesitysten
lisäksi Heiskanen kirjoitti korkeatasoisia oppikirjoja, joista
Geo
dee
ttis
en lai
toks
en k
uva
ark
isto
Kaksi geodeettisen laitokseen johtajaa samassa kuvassa,
vasemmalla Ilmari bonsdorff (johtajana 1918–1949) ja
oikealla Veikko Heiskanen (1949–1961).
-
19MAANKÄYTTÖ 1/2010
mainittakoon vuonna 1934 ilmestynyt Kenttämittaus ja kartoitus,
vuonna 1937 julkaistu Pallotähtitieteen perusteet, vuonna 1958
kirjoitettu The Earth and its Gra-vity Field (F. A. Vening
Meineszin kanssa) ja vuonna 1967 valmistunut legendaarinen Physical
Geodesy H. Moritzin kanssa, yhä käytössä oleva korkeamman geodesian
oppi ja käsikirja.
Eduskunnan jäsenHeiskanen valittiin vuonna 1933 yhdeksi
vaalikaudeksi eduskuntaan maalaisliiton listalta. Valituksi
tultuaan hän teki lakialoitteen hallitusmuodon kielipykälän
muuttamisesta sellaiseksi, että ”Suomen kansalliskieli on suomi” ja
että ”ruotsin kielellä on maan ruotsinkielisen väestön asumilla
seuduilla paikalliskielen oikeudet”. Lakialoitteen allekirjoitti
koko maalaisliiton ryhmä. Sen perusteluissa todettiin, että
sellaisissa maissa, joissa on hyvin pieni kansallinen vähemmistö,
pääväestöllä on kansainvälisesti hyväksyttyjen periaatteiden ja
vakiintuneen käytännön mukaan suuremmat kansalliset oikeudet kuin
kansallisella vähemmistöllä, jonka kieli on edullisimmassakin
tapauksessa
vain paikalliskielen asemassa. Edelleen todettiin, että Suomi
muodostaa tässä suhteessa ainoan poikkeuksen koko maailmassa, sillä
täällä pienen vähemmistön kieli on ”hallitusmuodossa korotettu
toiseksi kansalliskieleksi, mikä on enemmistön kansallisuutta
loukkaava, tuottaa paljon hankaluutta ja tulee maalle
kalliiksi”.
Oli selvää, että ruotsinkielisellä taholla tällaisen
lakialoitteen tekijää vastustettiin ja jopa pilkattiin. Johtavat
suomenruotsalaiset poliitikot nimittelivät Heiskasta yleiseksi
syyttäjäksi. Hänen tekemänsä lakialoitteet eivät menneet läpi,
sillä eduskunnan enemmistö jätti ne kiusallakin hyväksymättä.
Niistä ainoastaan yksi ylsi laiksi asti. Se oli nimenmuuttolaki,
niin sanottu Lex Heiskanen, jonka nojalla ainakin
neljännesmiljoonaa sukunimeä on suomalaistettu.
Suomalaisuuden liittoSuomalaisuuden liitto, jonka
puheenjohtajana Heiskanen toimi vuodesta 1933 vuoteen 1948, oli
suomalaiskansallinen taistelu, kulttuuri ja heimojärjestö, joka oli
perustettu toukokuussa 1906 kohottamaan ja tukemaan suomalaista
Geo
dee
ttis
en lai
toks
en k
uva
ark
isto
Lehdistötilaisuus
geodeettisessa laitoksessa
7.12.1949. Vasta nimitetty
johtaja esittelee laitoksen
sa toimintaa.
kirjallisuutta, edistämään suomalaista tieteellistä
tutkimustyötä ja syventämään kansallista ajattelua maassamme. Näitä
päämääriä ovat sittemmin edistäneet myös useat seurat ja järjestöt,
kuten Suomalaisen kirjallisuuden edistämisrahasto, Suomalainen
tiedeakatemia ja Suomen Kulttuurirahasto.
Suomalaisuuden liitto perusti sanomalehtitoimiston välittääkseen
sen kautta suomalaisuustaisteluun liittyviä artikkeleita,
haastatteluja ja uutisia erityisesti maaseudun lehdille. Se pyrki
lähentämään suomensukuisia kansoja toisiinsa. Suomalaisugrilaista
heimoaatetta se ajoi erityisesti aikakausikirjansa Suomalainen
Suomi välityksellä. Sisäisten ja ulkoisten esteiden poistaminen
suomalaisuuden kehityksen tieltä ja heimoasian tunnetuksi tekeminen
suomalaisten keskuudessa oli eräs liiton päämääristä.
-
MAANKÄYTTÖ 1/201020
Paljon kunniaaVeikko Heiskanen oli tieteellisten ansioidensa
vuoksi monen kunnianarvoisan tiedeakatemian jäsen. Näitä olivat
Suomalaisen tiedeakatemian lisäksi American Academy of Arts and
Sciences, Bolognan tiedeakatemia, Berliinin Leibnitz Society,
Lontoon geologinen seura, Oslon tiedeakatemia ja Vatikaanin
Pontificia Academia Scientiarum eli Paavin Akatemia. Lisäksi hän
oli Alankomaiden kuninkaallisen maantieteellisen seuran ja
Kansainvälisen geodeettisen assosiaation neuvoston kunniajäsen sekä
Pohjoismaiden geodeettisen komission kunniapresidentti.
Kunniatohtorikseen hänet kutsuivat Bonnin yliopisto, Helsingin
teknillinen korkeakoulu, Ohion valtionyliopisto ja Uppsalan
yliopisto.
Monista Heiskaselle myönnetyistä mitaleista ja kunniamerkeistä
arvokkain oli Amerikan geofysikaalisen unionin Bowien mitali numero
18, ei vain siksi, että se on täyskultainen, vaan myös siksi,
Vuonna 2008 ilmestyi kirjoittajan,
ylijohtaja Juhani Kakkurin kirjoit
tama professori Heiskasen elämän
kerta. Kirjan esittely on Maankäytön
numerossa 4/2009.
että se voidaan myöntää ainoastaan perustavanlaatuista,
epäitsekästä tutkimustyötä tehneelle isostasian, geodesian tai
geofysiikan tutkijalle. Geotieteissä ei jaeta Nobelpalkintoa. Mutta
sen vastineena voidaan pitää Bowien mitalia, joka on kuuluisan
amerikkalaisen isostasian tutkijan William Bowien elämäntyön
kunniaksi lyöty kerran vuodessa jaettava mitali.
Viimeiset vuodetHeiskanen palasi Yhdysvalloista Suomeen
lopullisesti vasta vuonna 1966. Viimeiset vuotensa hän vietti
hiljaisuudessa Helsingissä Munkkiniemen kodissaan, joka sijaitsi
Dosentintiellä. Kuolema saavutti hänet lokakuun 23. päivänä
1971.
Kirjoittaja on geodeettisen laitoksen täysinpalvellut
ylijohtaja. Sähköposti juhani.kakkuri fgi.fi.
-
21MAANKÄYTTÖ 1/2010
Mikko Keskinen
MAAPOLITIIKAN ja maanhankinnan ratkaisuilla vaikutetaan
yhdyskuntarakenteen muotoutumiseen sekä yhdyskuntarakentamisesta
kunnalle aiheutuviin tuloihin ja menoihin. Kuntatalouden
kiristyessä entisestään kuntien on syytä arvioida tarkemmin myös
maapoliittisten ratkaisujen ja toimintatapojen taloudellisia
vaikutuksia.
Osa maapolitiikan ratkaisujen ja toimintatapojen vaikutuksista
kohdistuu kunnan talouteen välittömästi ja niitä voidaan arvioida
melko suoraviivaisesti. Tällaisia ovat esimerkiksi maanhankinnasta
aiheutuvat menot ja tonttien myynnistä saatavat tulot. Keskeisillä
maapoliittisilla ja maankäytön ohjaukseen liittyvillä ratkaisuilla
on kuitenkin yleensä myös hyvin kauaskantoisia vaikutuksia. Näiden
vaikutusten arviointi on haasteellista, mutta ehdottomasti
perusteltua. Panostaminen taloudellisten vaikutusten
arviointiin
maankäytön kehittämishankkeen alkuvaiheessa voi säästää kunnalle
pitkän pennin tulevina vuosina.
Maapoliittisten ratkaisujen välittömät vaikutukset liittyvät
käytännössä siihen, mitä maapoliittisia keinoja käytetään ja
minkälaisin periaattein. Hankitaanko raakamaata ja mihin hintaan,
missä tapauksissa ja millaisin periaattein käytetään
maankäyttösopimuksia, luovutetaanko kunnan omistamia tontteja
vuokraamalla vai myymällä?
Maankäytön ohjauksen ratkaisuihin liittyviä pitkäaikaisia tulo
ja menovaikutuksia ovat puolestaan esimerkiksi kunnallistekniikan
verkostojen kunnossapidon kustannukset tai julkisten palveluiden
toimintamenot. Järkevällä maapolitiikalla ja asuin, työpaikka ja
palvelualueiden tarkoituksenmukaisella sijoittamisella kunta voi
säästää huomattavasti sekä alueen rakentamis että
käyttökustannuksissa.
Maapolitiikan ratkaisuilla merkittävä vaikutus
kuntatalouteen
Maapoliittisten toiminta
tapojen vaikutusten
arviointi auttaa talou
dellisesti ja yhdyskunta
rakenteellisesti järkevien
ratkaisujen tekemistä ja
päätösten perustelua.
Maapolitiikan taloudellisten vaikutusten arvioinnin
tarkoituksena on tuottaa
asiantuntijatietoa kunnan päätöksenteon pohjaksi.
© A
nte
ro A
alto
nen
Suomen Kuntaliiton, ympäristöministe
riön sekä Helsingin, Espoon, Turun, Ou
lun, Hyvinkään ja Järvenpään kaupunkien
vuonna 2009 yhteistyönä toteuttamassa
hankkeessa ”Maapoliittiset toimintatavat
ja kuntatalous – tietoa kuntapäättäjille”
selvitettiin Tampereella, Siilinjärvellä ja
Järvenpäässä vireillä olevien maankäyttö
hankkeiden taloudellisia vaikutuksia
maapolitiikan näkökulmasta.
-
MAANKÄYTTÖ 1/201022
” Taloudellisten
vaikutusten arviointi
maankäytön
kehittämis hankkeen
alkuvaiheessa voi
säästää kunnalle
pitkän pennin tulevina
vuosina.”
Menoja Tuloja
Maanhankinta Maankäyttösopimuksilla saatavat korvaukset
Pilaantuneiden maiden kunnostus Tonttien myynti ja
vuokratulot
Melusuojaukset Kunnallistekniikan ja palveluiden liittymis ja
käyttömaksut
Kunnallistekniikan rakentaminen ja kunnossapito
verotulot (kunnallisvero ja kiinteistövero)
Puistojen ja yleisten alueiden rakentaminen ja
kunnossapitojulkisten palveluiden rakentaminen ja palveluiden
toiminta
Maapoliittisten toimintatapojen taloudellisten vaikutusten
arvioinnissa
huomioitavia meno ja tuloeriä.
Vuorela Harjamäki
(yhdyskuntarakennetta täydentävä kerrostaloalue)
(yhdyskuntarakennetta täydentävä omakotialue)
Raakamaan hankintamenot / kunta ostaa: – noin 8 ha – menot
yhteensä 0,3 milj. euroa
Raakamaan hankintamenot / kunta ostaa: – noin 40 ha – menot
yhteensä 0,5 milj. euroa
Tontinmyyntitulot / kunta myy – noin 30 900 km2
– tulot tontinmyynnistä 2,6 milj. euroa
Tontinmyyntitulot / kunta myy – noin 20 600 km2
– tulot tontinmyynnistä 1,6 milj. euroa
Kaavan tuoma nettotuloa: 2,3 milj. euroa –
Maankäyttösopimuksilla kunnalta jäisi saamatta n. 50 % = n. 1,2
milj. euroa
Kaavan tuoma nettotuloa: 1,1 milj. euroa –
Maankäyttösopimuksilla kunnalta jäisi saamatta n. 50 % = n. 0,6
milj. euroa
– Maankäyttösopimuksilla kunta olisi voinut kattaa alueen
kunnallistekniikan rakentamiskustannukset (0,7 milj. euroa) ja osan
(0,5 milj. euroa) alueen muun palvelurakentamisen
kustannuksista.
– Maankäyttösopimuksilla kunta ei olisi voinut kattaa kuin alle
puolet alueen kunnallistekniikan rakentamiskustannuksista (1,3
milj. euroa) eikä lainkaan alueen muita palvelurakentamisen
kustannuksia.
– Kunnalta olisi kuitenkin jäänyt saamatta n. 1,2 milj. euron
maanmyyntitulot, jotka olisi voitu käyttää alueen
rakentamiseen.
– Kunnalta olisi jäänyt saamatta n. 0,6 milj. euron
maanmyyntitulot, jotka olisi voitu käyttää alueen
rakentamiseen.
ESIMERKKILASKELMA
Suomen Kuntaliiton, ympäristöministeriön sekä Helsingin, espoon,
Turun, Oulun, Hyvinkään ja järvenpään kaupunkien vuonna 2009
yhteistyönä toteuttamassa hankkeessa ”Maapoliittiset toimintatavat
ja kuntatalous – tietoa kuntapäättäjille” selvitettiin Tampe
reella, Siilinjärvellä ja järvenpäässä vireillä olevien
maankäyttöhankkeiden taloudellisia vaikutuksia maapolitiikan
näkökulmasta.
Yllä esitetään esimerkkilaskelma Siilinjärven vuorelasta ja
Harjamäestä. Laskelmissa kuvattiin teoreettista tilan
netta, jossa kunta olisi laatinut kyseisissä hankkeissa
maankäyttösopimuksen, jolla puolet alueen arvonnoususta olisi
ohjattu maanomistajalle. Tiedot raakamaan hankintamenoista ja
tontinmyyntituloista saatiin kunnalta ja ne perustuivat hankkeiden
yhteydessä tehtyihin suunnitelmiin ja arvioihin. Laskelmissa
saamatta jääneitä maanmyyntituloja suhteutettiin lisäksi kunnan
vuoden 2009 talousarviossa esitettyihin verotuloihin ja
investointeihin.
Siilinjärven kunnan vuoden 2009 talousarvion perusteella
saamatta jääneiden tontinmyyntitulojen (1,8 milj. euroa) kerääminen
verotuloina yhden vuoden (2009) aikana olisi tarkoittanut
tuloveroprosentin nostoa 0,75 prosenttiyksiköllä (18,75 % ➝ 19,5
%).
Kunnan investointiohjelman perusteella maankäyttösopimuksia
käytettäessä menetetty tulo olisi vastannut suuruusluokaltaan ko.
vuonna vuorelan koulun peruskorjaukseen varattua määrärahaa (1,5
milj. euroa). vuorelan koulun peruskorjaus on määrä toteuttaa
vuosina 2009–2010 ja hankkeen kokonaiskustannusarvio on 2,2 milj.
euroa.
Maanhankintaan perustuva maapolitiikka vai
maankäyttösopimukset?Perinteisellä maapolitiikalla tarkoitetaan
yleisesti kunnan raakamaan hankintaan ja kunnan omistaman maan
asemakaavoittamiseen perustuvaa toimintaa. Viime vuosina
maankäyttösopimusten käyttö näyttää kuitenkin lisääntyneen, ja
osittain perinteisen maapolitiikan kustannuksella.
Maankäyttösopimuksia käytettäessä kunta asemakaavoittaa
yksityisessä omistuksessa olevan maan ja maanomistaja osallistuu
kaavan toteuttamisesta aiheutuviin suunnittelu ja
kunnallistekniikan rakentamiskustannuksiin sovitun mukaisesti.
Maankäyttösopimuksiin verrattuna perinteisen maapolitiikan etuna
on, että asemakaavan tuoma maan arvonnousu tonttien myyntitulojen
muodossa kohdistuu kokonaan kunnalle. Maankäyttösopimuksia
käytettäessä kunta saa kaavan tuomasta arvonnoususta vain osan,
yleensä noin 40–60 %. Kummassakin tilanteessa kunta voi käyttää
maan arvonnousua kattamaan kaavan toteuttamisesta aiheutuvia alueen
kunnallistekniikan ja palvelurakentamisen kustannuksia.
Maankäyttösopimus on yleensä toimiva ratkaisu
kaavamuutostilanteissa, joissa alueen kadut ja kunnallistekniikan
runkoverkostot on jo rakennettu. Kunnalle aiheutuvat kustannukset
ovat tällaisessa tilanteessa yleensä huomattavasti pienemmät kuin
uutta aluetta rakennettaessa.
Kun on kyse rakentamattomasta raakamaaalueesta, jonka
kehittäminen edellyttää kunnalta merkittäviä investointeja,
perinteinen maanhankintaan perustuva maapolitiikka on käytännössä
aina taloudellisesti järkevin vaihtoehto. Perinteistä
maapolitiikkaa harjoittaessaan kunnalla säilyy lisäksi täysi
ohjausmahdollisuus alueen maankäytön ja rakentamisen ratkaisuihin
sekä kehittämisen aikatauluun.
Maapoliittisten toimintatapojen taloudellisia vaikutuksia on
syytä selvittää
-
raakamaan hintataso ja maankäyttösopimusten
soveltamisperiaatteet saattavat poiketa toisistaan selvästi ja
toisaalta myös rakennuskustannuksissa on eroja maan eri osissa.
Yhdyskuntataloudellisten vaikutusten arviointia on käsitelty
tarkemmin mm. ympäristöministeriön julkaisussa Kuntatalous ja
yhdyskuntarakenne (Suomen ympäristö 42/2008).
Maapolitiikan taloudellisten vaikutusten arvioinnin
tarkoituksena on tuottaa asiantuntijatietoa kunnan päätöksenteon
pohjaksi. Vaikutusten arviointi ei poista mahdollisuutta tehdä
maapolitiikan saralla myös arvovalintoja, mutta arviointi tekee
päätöksistä läpinäkyvämpiä ja helpottaa päätösten rationalisointia
ja perustelua. Vaikutusten arviointi tukee myös maanomistajien
tasapuolista ja oikeudenmukaista kohtelua sekä edesauttaa kunnan
maapoliittisen toiminnan ennustettavuutta.
set sekä kunnallistekniikan ja palvelurakentamisen
rakentamiskustannukset. Lisäksi arviointiin voidaan sisällyttää
myös alueen käyttötalouteen liittyviä tulo ja menoeriä, kuten
verotulot, kunnallistekniikan ylläpitokustannukset, maanvuokratulot
ja julkisten palveluiden toimintamenot tietyllä aikavälillä.
Vaikutuksia on mahdollista arvioida
Maapoliittisten toimintatapojen taloudellisten vaikutusten
arvioinnin pohjaksi tarvitaan yleiskaava tai asemakaavatasoinen
maankäytön suunnitelma mitoitusperiaatteineen sekä tiedot
kunnallistekniikan verkostoista, rakentamistarpeista ja
yksikköhinnoista.
Kattavalla vaikutusten arvioinnilla voidaan selvittää hyvinkin
seikkaperäisesti maapoliittisten ratkaisujen ja tulevaisuuden
yhdyskuntarakenteen kun tataloudellisia vaikutuksia lyhyellä ja
pitkällä tähtäimellä. Maapolitiikan vaikutusten arvioinnissa on
kuitenkin huomioitava, että kyse on aina tapauskohtaisesta
tarkastelusta. Kustannus ja tulovaikutukset voivat vaihdella
huomattavasti esimerkiksi alueen sijainnista, tulevasta
käyttötarkoituksesta ja rakentamisen tehokkuudesta riippuen. Eri
kunnissa
Esimerkkilaskelma maapolitiikan taloudellisista vaikutuksista
Siilinjärvellä.
”Maapoliittisten toiminta
tapojen taloudellisia vai
kutuksia on syytä selvittää
etenkin niissä tilanteissa,
joissa kunta joutuu mietti
mään, tulisiko maaalueet
hankkia ennen kaavoitusta
kunnan omistukseen vai
edetäänkö hankkeessa
maankäyttösopimuksen
pohjalta.”
Geostar Oy
Tulppatie 16–18 B | 00881 Helsinki | Puh. 09–2532 5000 |
www.geostar.fi
Faron uudet maakeilainmallit:
FARO Photon 120 FARO Photon 20• Nopea, 976 000 pistettä
sekunnissa
• Tarkka, parempi kuin 2 milliä
• Tehokas, älykäs jälkikäsittelyohjelma
• Keilauskuvien automatisoitu yhdistäminen
• Mittausetäisyys yli 120 metriä
Kysy esittely!
Kirjoittaja on FM ja suunnittelija FCg Finnish Consulting
group
Oy:ssä. Sähköposti mikko.keskinen fcg.fi.
etenkin niissä tilanteissa, joissa kunta joutuu miettimään,
tulisiko maaalueet hankkia ennen kaavoitusta kunnan omistukseen vai
edetäänkö hankkeessa maankäyttösopimuksen pohjalta. Maanhankinnan
ja maankäyttösopimuksen käytön tulo ja menovaikutuksia voidaan
vertailla arvioimalla muun muassa alueen maanhankintakustannukset,
alustavat tonttien myynti ja vuokratulot, alueen esirakentamisesta
aiheutuvat kustannuk
-
MAANKÄYTTÖ 1/201024
göran Eriksson Käännös: Matti Holmsten
Vuoden 2009 toukokuun alusta on Ruotsissa kuten tunnettua ollut
voimassa uusi lainsäädäntö omistusasuntojen (ägarlägen-heter)
muodostamiseksi. Ne muodostetaan lohkomalla (ns. kolmiulotteinen
kiinteistö) usean asunnon käsittävässä asuntokiinteistössä
erityisiksi omistusasuntokiinteistöiksi (ägarlägenhetsfastighet),
joita voidaan omistaa, myydä, ostaa, pantata ja vuokrata samalla
tavalla kuin tavallisia pientalokiinteistöjä. Näin meillä on
Ruotsissa uusi omistus ja hallintamuoto yhdessä asumisoikeus ja
vuokraoikeusasuntojen kanssa. (Ruotsissahan ei ole hallintamuotona
osakehuoneistoja, eikä asuntoosakeyhtiöitä ja niihin liittyvää
lainsäädäntöä. Suom. huom.).
Mutta samanaikaisesti, kun tämä monien kiinteistö ja
rahoitusyhtiöiden kaipaa
ma uusi lainsäädäntö astui voimaan, ilma asuntomarkkinoiden alta
katosi kansainvälisen talouskriisin seurauksena.Vain harvoja
asuntojen uustuotantoon liittyviä projekteja on aloitettu viimeisen
vuoden aikana, joskin pientä valonkajastusta tällä rintamalla
voidaan juuri nyt erottaa.
Kansainvälinen katsausOmistusasunto ei ole millään tavalla
ainutlaatuinen hallintamuoto. Monissa maissa on tällainen omistus
ja hallintamuoto ollut kauan olemassa. Australiassa on ns. Srata
titles -hallintamuoto ollut olemassa 1960luvulta lähtien, USA:ssa
on ns. Condominium-hallintamuoto samoin kuin useimmissa Euroopan
maissa, kuten Alankomaissa, Unkarissa, Saksassa ja Espanjassa.
Kansainvälisessä maanmit
Göra
n e
riks
son
Omistusasunnot Pohjoismaissa
vuoden 2009 toukokuun alusta
tuli Ruotsissa voimaan uusi
lainsäädäntö omistusasuntojen
muodostamiseksi lohkomalla
usean asunnon käsittävä asun
tokiinteistö erityisiksi omistus
asuntokiinteistöiksi.
-
25MAANKÄYTTÖ 1/2010
tariorganisaatiossa FIG:ssä on erityinen työryhmä, jossa
keskustellaan lainsäädännöstä ja tehdään vertailuja. Yhteenvetona
voidaan todeta, että kokemukset ovat hyviä, joskin
toteuttamismallit ovat hieman erilaisia eri maissa. Kansainvälinen
kiinnostus Ruotsin malliin on suurta, koska omistusasunnot
muodostetaan maanmittaustoimituksessa lohkomalla, jossa
yhteisomistuksessa olevat alueet ja laitteet samanaikaisesti
määritetään ja niiden hallinto järjestetään tapahtuvaksi yhteisön
toimesta. Täten aikaansaadaan oikeudellisesti turvallinen, selkeä
ja suhteellisen yksinkertaisen menettely. Omistusasuntojen yleisyys
monissa maissa johtuu siitä, että asumisoikeus (bostadsrätt)
hallintamuotona on epätavallinen.
PohjolaMuissa Pohjoismaissa omistusasuntoja on ollut
vuosikausia, Tanskassa ne tunnetaan nimellä ejerlejligheder,
Norjassa nimellä eijersektioner ja Suomessa on epäsuoran mallin
mukaisia osakehuoneistoja ja asunto-osakeyhtiöitä. Myös Islannissa
asunnot useimmiten omistetaan.
Minkälaiseksi muodostuu kysyntä
Kuinka monta omistusasuntoa tullaan muodostamaan Ruotsissa, kun
asuntojen kysyntä palaa ”normaalitilanteeseen” talouskriisin
jälkeen? Tutkimuksessa ”Att äga sin lägenhet” (SOU 2002:21)
arvioitiin, että Ruotsissa tullaan rakentamaan 3 000–5 000
omistusasuntoa vuosittain. Entä mikä tulee olemaan tilanne muissa
Pohjoismaissa ja mitkä ovat kokemukset?
Olen tänä syksynä tutkinut asuntorakentamista Pohjolassa
saadakseni käsityksen omistusasuntojen määrästä ja jakaumasta eri
hallintamuotojen välillä. Tiedot on saatu julkisista
asuntotilastoista naapurimaissamme sekä Boverketiltä (valtion
asuntopolitiikkaa valvova virasto). Olen myös haastatellut
kollegoitani maanmittausalalla pohjoismaisen yhteistyön puitteissa.
Olen valinnut ajankohdaksi vuoden 2005 vaiheilla, toisin sanoen
ajankohdan ennen kuin talouskriisi alkoi vaikuttaa
asuntorakentamiseen ja jolloin olosuhteet eri maissa olivat
suhteellisen samanlaiset.
Asuntorakentaminen Pohjolassa hallintamuodon
mukaanTanskassa omistusasunnot (ejerlejlighe-der) ovat
ehdottomasti tavallisin hallintamuoto useita asuntoja käsittävissä
taloissa. N. 75 % o