HienosTi soiva Talo - berry Com · 2018. 8. 17. · soiva Talo joonas kokkonen (1921–96), 1900-lu-vun arvostetuimpia suomalaisia klassisen musiikin säveltäjiä. Sibelius-Akatemian

90 Meidän talo 5/2016 5/2016 Meidän talo 91

teksti marja hakola kuvat jari jetsonen, alvar aalto -museo ja anita kokkosen kotialbumi

”millä tavalla sinä liikut?” kysyi alvar aalto joonas kokkoselta piirtäessään flyygelin kuvaa ravintolan pöytäliinaan. ”kävelen pitkin huonetta”, säveltäjä vastasi.

”täytyykö sinun päästä kiertämään flyygeli?” ”mielellään!”

Tässä alkusoitto Villa Kokko-selle, Järvenpäässä sijait-sevalle talolle, jonka ark-kitehti Alvar Aalto suun-nitteli ystävälleen Joonas Kokkoselle. Aalto piirsi ta-

lon flyygelin – ja musiikin – ympärille. Arkkitehti ei halunnut työstään palkkio-

ta, mutta Kokkonen kiitti omalla tavallaan: hän omisti uudessa kodissa säveltämänsä sellokonserton Aallolle. Villa Kokkonen on yksi harvoja Alvar Aallon piirtämiä yksityis-

taloja, joista kuuluisin lienee Noormarkussa sijaitseva Villa Mairea. Villa Mairea valmistui vuonna 1939, Villa Kokkonen tasan 30 vuot-ta myöhemmin.

Samaan aikaan, kun Aalto hahmotteli Tuusulanjärven rantamaisemiin tulevaa ta-loa, oli hänellä työn alla suurempikin pro-jekti: Finlandia-talo. Joonas Kokkonen on-kin eräässä haastattelussa tokaissut, että hä-nen talonsa on ”kuin pienennetty Finlandia-talo”. Kokkonen tosin viittasi talonsa hyvään akustiikkaan.

Villa Kokkosta on kuvailtu myös kahden akateemikon kauniiksi yhteistyöksi. Ystävyk-set keskustelivat usein musiikista ja musiikin arkkitehtuurista ja jakoivat ajatuksen siitä, et-tä suuri kokonaisuus pysyy kiinteänä, kun sen rakentaa vähistä elementeistä. Villa Kokkosen elementtejä ovat valo, puu ja taloon lähes sisäl-le asti työntyvä luonto.

Ylimääräiset neliöt

Aallon ja Kokkosen ajatukset kulkivat suun-nittelun ja rakentamisen suhteen samaan

HienosTi soiva Talo

joonas kokkonen (1921–96), 1900-lu-vun arvostetuimpia suomalaisia klassisen musiikin säveltäjiä. Sibelius-Akatemian professori, Suomen Akatemian jäsen. Tunnetuin teos ooppera Viimeiset kiusaukset.

alvar aalto (1898–1976), kansainvälisesti huomattavimpia funktionalismin ja sitä seuranneen aikakauden arkki-tehteja. Suomen Akatemian jäsen ja esimies.

”Lähetääs taas taiteilemaan”, sanoivat kirvesmiehet.

villa kokkosen harjan-nostajaisia vietettiin 1969. etualalla vasem-malla säveltäjä joonas kokkonen, keskellä rouva elissa aalto ja oikealla talon suunnit-telija, arkkitehti alvar aalto.

92 Meidän talo 5/2016 5/2016 Meidän talo 93

tahtiin, eikä erimielisyyksiä tullut. Ainoa yllätys säveltäjälle oli, että talo oli valmistu-essaan 70 neliötä suurempi kuin oli suunni-teltu. Ylimääräiset neliöt olivat pujahtaneet säveltäjän työhuoneeseen, talon sydämeen.

Työhuone on muuta rakennusta korke-ampi ja akustiikaltaan erinomainen. Kok-kosen ainoa toivomus suunnittelun suh-teen oli, että työhuoneen lattia ja seinäpin-nat olisivat puuta. Siten tilasta ei tulisi lii-an kaikuisa.

Vaikka työhuone on suuri ja korkea, on se samalla intiimi ja kodikas. Se osoittautui myös hyväksi paikaksi tehdä töitä. Flyyge-lin äärellä Kokkonen sävelsi muun muas-sa Viimeiset kiusaukset -oopperan, jonka ensiesitys oli Suomen Kansallisoopperassa vuonna 1975.

Olohuone kohti auringonlaskua

Joonas Kokkonen oli asunut Järvenpäässä jo lapsuudessaan. Vuonna 1963 hän muutti

sinne takaisin perheensä kanssa. Kun sävel-täjä alkoi etsiä työskentelyyn aiempaa pa-remmin soveltuvia tiloja, tarjosi Järvenpään kaupunki Kokkoselle tonttia.

Sopiva paikka löytyi Vanhankylännie-mestä, Tuusulanjärven maisemista. Järven toisella puolella, talosta itään päin katsottu-na, sijaitsi Ainola, Jean Sibeliuksen taiteili-jakoti. Se oli Kokkoselle erityinen paikka, ja tämä oli tehnyt sinne pyhiinvaellusmatkan keväällä 1944.

Alvar Aalto ihastui Kokkoselle lahjoitet-tuun tonttiin. Ensimmäisen hahmotelman talosta hän piirsi heti paikan päällä vierail-tuaan. Arkkitehti halusi myös tontista tar-kan kartan, johon oli merkittävä jokainen halkaisijaltaan yli viisi senttimetriä oleva puu.

Tontti oli puustoltaan hyvin kuusi- ja mäntyvaltainen. Kun Aallon pohjapiirustus oli valmis, arvelivat Kokkonen ja rakennus-mestari, että kalliota jouduttaisiin räjäyttä-

mään paljon ja että se tulisi kalliiksi. Lop-pujen lopuksi louhintatöitä tarvittiin hyvin vähän ja Kokkosen mukaan vain neljä isoa puuta kaadettiin. Tosin Aalto katsoi myö-hemmin, että talon ympäriltä olisi voinut poistaa vielä muutaman puun, jotta talo oli-si näkynyt paremmin.

Aallolle tyypilliseen tapaan talo ikään kuin kääntää selkänsä julkisuudelle, tielle päin. Julkisivu tien suuntaan on vaatima-ton, ja talo avautuu kaikessa komeudessaan puutarhaan päin, kohti länttä. Olohuoneen arkkitehti halusi auringonlaskun suuntaan.

Taiteilevat kirvesmiehet

Tasakattoisen rakennuksen seinä- ja katto-rakenteet ovat puuta. Ulkoverhoilu on tehty tummaksi maalatuista, erimittaisiksi saha-tuista kapeista pystylaudoista, rimoista. Sa-manlaisia puurimoja on käytetty Villa Mai-reassa sekä Aallon omassa talossa Munkki-niemen Riihitiellä.

Viimeiset kiusaukset -ooppera syntyi Villa Kokkosessa.

talo avautuu kauniisti puutarhaan päin. villi-viiniä kasvava pergola johdattaa talosta kohti hirsistä saunaraken-nusta ja uima-allasta.

mäntypuinen lattia, sei-nien oregonin männys-tä tehty panelointi sekä katossa oleva purjekan-gas saavat aikaan työ-huoneen hyvän akustii-kan. sohvanurkkauksessa viihtyivät niin vieraat kuin talonväki.

rakennuksen julkisivu tuulimyllyntielle päin on vaatimaton lukuun ottamatta sisäänkäyn-nin yläpuolella olevan katoksen voimakasta muotoilua.

aallon käden-jälki näkyy eri-tyisesti valkoi-sessa takassa, aaltoilevassa seinässä ja lat-tian travertiinin muodossa.

anita ja joonas kokkonen avioituivat vuonna 1980.

94 Meidän talo 5/2016 5/2016 Meidän talo 95

deteoksia, jotka toivat lämpöä ja väriä sisus-tukseen.

Kadun puolelle sijoitetut makuuhuoneet pysyivät kesäisin suojassa auringon paah-teelta, mutta muuten talon sisätilat lepäsi-vät valossa. Anita Kokkonen nautti erityises-ti olohuoneen ikkunoista avautuvasta hie-nosta, vuodenaikojen mukaan vaihtuvasta näkymästä. Luonto ikään kuin ryöpsähti ik-kunoista sisälle.

Katariinan mukaan äidillä oli uuden ko-tinsa suhteen vain kaksi moitetta: keittiö oli pieni ja epäkäytännöllinen, ja räystäslistat-tomat ikkunat vaativat jatkuvaa putsausta.

– Äiti arveli, että keittiön oli piirtänyt Aal-lon miespuolinen assistentti, Katariina Pa-koma nauraa.

Katariinan nuorempi sisko Johanna muutti Villa Kokkoseen äitinsä kanssa ja sai oman yksityisen tilansa keittiön takana si-jaitsevasta apulaisen huoneesta.

– Johanna taisi olla ainoa, joka kaverei-neen nautti uimisesta pihan uima-altaassa. Vesi oli sen verran kylmää.

Ajattomia kaaria

Villa Kokkosessa on kaksi kaunista valkoi-seksi muurattua takkaa, molemmat Aallon suunnittelemia. Niiden muotoilussa on sa-maa aaltoilua kuin olohuoneen lattian tra-vertiinissa sekä eteisen ja olohuoneen väli-sessä valkoisessa seinässä. Jouluna aattoaa-mun traditioihin kuului, että kuusta ihailtiin takkatulen loisteessa.

Joonas Kokkonen on kertonut, että työ-huoneen takan kohdalla muurarille oli tul-lut lukuvirhe: tämä oli ymmärtänyt aalto-jen paikat toisin kuin arkkitehti oli tarkoit-tanut. Aalto ei ollut asiasta moksiskaan, sa-noi vain: ”Kun muurari on noin tavattoman vaivan nähnyt, niin minä piirrän sen teille uudestaan.”

Aallon kuuluisaa aaltoilevaa linjaa löy-tyy myös sisäänkäynnin yläpuolella olevan

katoksen voimakkaasta siluetista. Kokko-sen mukaan katoksesta piti alun perin tul-la samanlainen kuin Villa Maireassa, mut-ta Aalto kävi paikan päällä piirtämässä sen uudelleen.

Uutta ja vanhaa

Villa Kokkosen kaunis puutarha pengertyy alas saunalle ja sen edustalla olevalle uima-altaalle. Sauna on perinteinen suomalainen hirsisauna. Sinne johtaa talosta villiviini-köynnöksin katettu pergola: kuin aikakäy-tävä modernista menneeseen.

Saunassa oli alun perin turvekatto, jo-ka kasvoi päivänkakkaroita. Siitä jouduttiin Anita Kokkosen mukaan luopumaan, koska tuohon aikaan ei oikein löytynyt osaajaa sen korjaamiseen.

Uima-altaan muodossa toistuu tuttu flyy-gelin kaari.

– Pihalla oli Artekin aurinkokalusto. Kun talo myytiin Järvenpään kaupungille vuon-na 1998, sain kalustoon kuuluvat tuolit it-

selleni. Nyt tuolit ovat eri vaiheiden kautta päätyneet Aallon museona toimivaan kotiin Munkkiniemeen, Katariina Pakoma kertoo.

Talo soi edelleen

Vaikka talo on nyt Järvenpään kaupungin omistuksessa, siellä soi siellä edelleen. Vil-la Kokkosessa on mahdollista vierailla ym-päri vuoden. Taloa isännöivä muusikkopa-ri, pianisti Elina Viitaila ja oopperalaula-ja Antti A. Pesonen, järjestää talossa sekä yleisölle avoimia kierroksia että tilauskier-roksia. Energisen isäntäparin seurassa pää-see tutustumaan sekä puutarhaan että sisä-tiloihin.

Jokainen tutustumiskierros päättyy pie-noiskonserttiin työhuoneessa. Kun Antti Pesonen kajauttaa komeasti ilmoille Viitai-lan säestämänä Viimeiset kiusaukset -oop-perasta tutun Paavon virren tai Sibeliuksen Finlandian tulee vierailija viimeistään va-kuuttuneeksi asiasta: Villa Kokkosen työ-huoneen akustiikka on erinomainen.

Aalto oli tarkka siitä, että katkos ei saanut osua samalle kohdalle kuin aikaisintaan kol-mannessa laudassa. ”Lähetääs taas taiteile-maan”, sanoivat kirvesmiehetkin, kun me-nivät lounastauon jälkeen tekemään ulko-seinää. Taiteilun tuloksena talo sai elävän pinnan, joka sopii hyvin ympäröivään met-sämaisemaan.

Rakennus on viuhkan muotoinen, kol-mesta osasta muodostuva kokonaisuus: kes-kiosassa on olohuone ja siihen liittyvä ruo-kailutila, vasemmalla valtava työhuone ja oikealla yksityiset tilat eli makuuhuoneet ja keittiö.

Vaatimattoman, hieman ahtaan eteisen takana on valoisa olohuone, jonka suuret, lä-hes lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat avau-tuvat puutarhaan.

Olohuone yhdistyy ruokailutilaan, ja sen takana sijaitsevat pieni keittiö ja apulaisen huone. Eteisestä oikealle kuljettaessa pääs-

tään makuuhuoneisiin. Pienten, jopa as-keettisten, makuuhuoneiden ikkunat ovat kadulle päin.

Säveltäjän työhuoneessa on ääntä eris-tävä paljeovi. Kun oven työntää täysin auki, muodostuu työhuoneen ja olohuoneen vä-lille yhtenäinen tila, joka tarvittaessa toimii pienenä konserttisalina.

Sekä työ- että olohuoneen lattiat ovat mäntylautaa, mutta niiden väliin jää viisto-mainen pala travertiinista eli kalkkikivestä tehtyä lattiaa: ripaus eleganssia – ja muis-tutus Aallon suuresta rakkaudesta Italiaan.

Viihtyisä ja kodikas

Joonas Kokkonen avioitui vuonna 1980 toi-sen vaimonsa Anita Pakoman kanssa, joka muutti tuolloin Villa Kokkoseen.

– Talo oli viihtyisä. Siellä oli kodin tun-nelma, kertoo Anitan tytär Katariina Pa-koma, joka noihin aikoinin vieraili talossa

usein ja vietti siellä myös lomiaan. Nyky-ään Pakoma työskentelee Jyväskylässä Al-var Aalto -museon intendenttinä.

Juhlapyhinä talossa oli aina paljon po-rukkaa, kun kylään tulivat myös Joonaksen omat lapset ja lapsenlapset.

– Joonaksen työhuone oli talon tärkein paikka. Se oli oleskeluhuone, jonka sohva-nurkkauksessa viihtyivät kaikki, niin talon väki kuin vieraat. Olohuone oli oikeastaan vain television katselua varten.

Myös äiti Anita viihtyi parhaiten työhuo-neen sohvan nurkassa. Työhuoneen ovi py-syi kiinni vain arkisin, kun säveltäjä oli työs-sään. Säveltäjä työskenteli hiljaa, vain silloin tällöin kuului jokin sointu flyygelistä.

– Äitini on kertonut, että hänen muut-taessa taloon sen sisustus oli melkoisen as-keettinen: selkeitä ja kauniita Artekin huo-nekaluja, mutta väritys vain mustaa ja val-koista. Äiti toi mukanaan tekstiilejä ja tai-

”Äiti arveli, että keittiön oli piirtänyt Aallon miespuolinen assistentti.”

anita kokkonen ehti asua villa kokkoses-sa 16 vuotta, joonas kokkosen kuolemaan vuonna 1996 asti. sen jälkeen talo siirtyi jär-venpään kaupungin omistukseen.

anita kokkosen muka-na talon mustavalkoi-seen sisustukseen tuli väriä ja lämpöä – teks-tiilien ja kodin esinei-den myötä.

ruokailuhuoneessa on puurimoitetut, kangas-verhoillut seinät. Pöy-dän yläpuolella riip-puvat valaisimet ovat muunnos aallon suun-nittelemasta mallista, joka sai aikoinaan lem-pinimen käsikranaatti.