Hi 02 Antiikin Kreikan Teatteri

Antiikin Kreikan Antiikin Kreikan teatteriteatteri

http://orpheus.ucsd.edu/va11/Dionysus.gif

Sisällysluettelo• Milloin antiikin kreikan teatteri syntyi ja miksi?

• Teatterin päätyylisuunnat• Draaman alalajit : tragedia ja komedia

• Näytelmäkirjailijat

• Mitä eroja on antiikin teatterissa ja nykypäivän ?

• Näyttelijät?

• Teatterin rakenne?

• Linkit& lähteet

http://www.uta.fi/~il65481/kreikka/grafiikka/teatteri.jpg

Teatterin synty kreikassa

• Kreikkalainen teatteri syntyi n. 400-300 eaa. kun viininjumala Dionysoksen kunniaksi järjestettiin rituaalinen kulkue, jossa tanssittiin ja laulettiin.

• Myöhemmin Dionysoksen kunniaksi järjestetty kulkue muokkaantui teatterikilpailuksi.

• Vuosien saatossa kehittyi vähitellen draaman alalajit: komedia ja tragedia, joista kreikkalaiset suosivat ennen muuta tragediaa eli murhenäytelmää. Tragediassa olennaisinta oli katharsis eli katsojan kokema ns. puhdistuminen, kun hän sai seurata, miten kohtalo tuhosi viattoman sankarin.Komediassa puolestaan pilkattiin valtiovirkamiehiä ja toisia draamakirjailijoita.

http://koti.mbnet.fi/mvnet/salaisetkansiot/tutkielmat/zaidinkieli/ai2_projektiantiikinteat.php

Draama Aristoteleen 300-luvulla eKr. Runousopissaan määrittelemät kirjallisuuden päälajit epiikka, lyriikka

ja draama. Draama eli näytelmäkirjallisuus kehittyi Ateenassa viinin ja hurmoksen jumalan Dionysoksen kunniaksi pidetyistä palvontamenoista, joissa kuorolaulut ja myytit esitettiin uhrina jumalille. Se kukoisti erityisesti 400-luvulla.

Draama jakautui kolmeen lajiin: tragediaan, hilpeään satyyrinäytelmään eli farssiin ja komediaan. Näytelmissä kuoron ja näyttelijöiden osuudet vaihtelivat, näyttelijät ja kuoro olivat pukeutuneet roolinsa mukaisesti ja näyttelijät käyttivät naamioita. Kuorolauluun kuului olennaisena tanssi. Klassisessa draamassa kamppailu käytiin ihmisen ja jumalien välillä: tapahtumat käynnistävä ristiriita syntyi, kun hybriksen eli ylpeyden valtaama ihminen uhmasi jumalien tahtoa.        Arvostetuin draaman lajeista oli tragedia, jonka aiheet oli lähes aina otettu sankaritarustosta. Julmuuksia, kuten murhia, ei näytetty yleisön silmien edessä.

Kaiken kaikkiaan Aristoteleen mielestä tarinassa olennaisinta oli taitavasti sommiteltu juoni, jonka avulla saavutetaan päämäärä, lukijoiden mielenliikutus.        Ateenan vuosittaisilla Dionysia-juhlilla pidettiin tragediakilpailut, joissa kolme kirjailijaa kilpaili keskenään esittämällä kukin omana päivänään kolme tragediaa ja yhden satyyrinäytelmän.

Tragedia Tragedia päättyy yleensä tuhoon. Tarinassa seurataan sankarin ja jumalien

välistä sidosta. Kun ihminen asettaa omat asiansa jumalien yläpuolelle eivät nämä voi sietää sellaista, jolloin tarina päättyy jumalien käynnistämään tuhoon. Antiikin aikana tragedian parhaimmiksi esiintyjiksi muokkautuivat : Aiskhylos, Sofokles ja Euripides. Heistä Sofokles voitti palvontamenojen yhteydessä järjestetyissä tragedia-kilpailuissa useita kertoja .

Tragedia-sanan alkuperänä ovat sanat tragos ja odos eli pukkilaulu. Näyttelijät pukeutuivatkin aluksi vuohennahkoihin. Tragediaa pidettiin arvostetuimpana näytelmä lajina.

Komedia

Komedian eräänä funktiona voidaan pitää yhteistä naurua, ihmisten kuuluminen yhteen nauramalla. Samantapainen on myös komedian sisällöllinen pyrkimys, liittää ihminen yhteisöön, yhteisö joka on luonteeltaan silloin idyllinen. Komedioissa on usein hyväksyminen teemana.

Poliittinen komedia syntyi Aristofaneen myötä, ja sen jonka kukoistuskausi oli Ateenassa 400 luvun lopulla ja 300 luvun alussa.

Komedia sanan juuri KOMOS tarkoittaa hillitöntä juomakulkuetta ,johon kreikkalaisilla oli tapana päättää juominkinsa. Komedian arvellaan syntyneen näistä kulkueessa harjoitetuista kujeiluista. Komedian ensivaiheissa on tärkeää , että siinä ilmenee sanasodan (agonin) muoto. Sanasodassa, kaksi henkilöä ottavat POLEEMISESTI väitellen yhteen ja yleensä jostain löytyy kolmas tuomariksi.

Näytelmäkirjailija

• Ateenalaisista draamakirjailijoista kuuluisin on Aiskhylos (n. 525-456 eKr.) Hän kirjoitti jopa 90 murhenäytelmää. Vanhin Aiskhylokselta säilynyt teos on ”Persialaiset”. Se käsittelee Salamiin taistelua persialaisten näkökulmasta. Kirjailija itse oli ollut mukana taistelussa.  

• Toinen suurista tragediakirjailijoista on Sofokles (n. 496-406 eKr.).Hän eli korkeaan ikään yleisesti arvostettuna. Sofokles ehti kirjoittaa noin 120 näytelmää. Aiheensa hän otti vanhoista sankaritaruista. Hän on parhaimmillaan niissä draamoissaan, joiden aiheena on Oidipus-taru.  

• Euripides (n.480-406 eKr.) ei arvostettu elinaikanaan kovinkaan paljoa, mutta kuolemansa jälkeen hän sai osakseen paljon ihailua. Hänen tunnetuin teoksensa on Medeia.

Antiikin teatterin ja nykyajan teatterin erot ja yhtäläisyydet

• Antiikin teatterissa näyttelijät olivat vain miehet. He näyttelivät myös naisroolit.

• Antiikin teatterit olivat kaikki ulkoilma teattereja.

• Pääasiassa teatterin katsojat olivat vapaita miehiä. Jos katsomoon jäi tilaa , yläriviin päästettiin myös naisia.

• Teattereihin ei ollut sisäänpääsy maksua.

• Teatteriesitykset ja niiden jälkeiset menot kestivät useita päiviä.

• Teatteriesitykset olivat kilpailuja. Niissä nähtiin useita eri esityksiä. Jos näytelmä voitti, oli dramaturgi arvostettu ja sai suuren osan voitosta. Näyttelijät ja muut tulivat vasta hänen jälkeensä arvojärjestyksessä.

• Nykyajan teatterissa näyttelevät niin miehet kuin naisetkin.

• Nykyään suurin osa teattereista on sisällä.

• Kuka tahansa voi nykyään teatteriin mennä teatteriin.

• Yleensä teatteriesitykset ovat maksullisia.

• Teatteriesitykset kestävät (yleensä) ½ tunnista – 2,5 tuntiin.

• Teatterissa toimiva henkilöstö on siellä töissä eikä kilpaile joka esityksen kanssa voitosta.

Teatterin rakenne• Katsomo oli hakattu / koverrettu mäen

tai vuoren rinteeseen. Katsomo muodostui useista penkkiriveistä.

• Lava oli ¾ ympyrä. Sen takana oli pukuhuoneet ja lavasteet.

• Lavasteina saattoi toimia tavallinen maisema ,joka näkyi näyttämön takaa. Kreikkalaiset olivat oppineet käyttämään esim: auringon laskua hyväkseen.

• Teattereissa oli hyvä akustiikka. sen muodosti paikka, johon teatterit oli rakennettu. Niinpä ylärivilläkin istuvat kuulivat hyvin repliikit.

• Orkesterin ja kuoron paikka oli lavan sivustalla.

Linkkejä & lähteet

• http://www.tctwebstage.com/ancient.htm

• http://www.perseus.tufts.edu/cgi-bin/imbrow?type=sor&query=a.value%20%3D%20%27Athens%2C%20Theater%20of%20Dionysos%27

• http://www.info.tampere.fi/eta/teatteri/krnaytte.html

• http://www.temple.edu/classics/dramadir.html

http://www.perseus.tufts.edu/cgi-bin/imbrow?type=sor&query=a.value%20%3D%20%27Athens%2C%20Theater

%20of%20Dionysos%27

http://www.class.uidaho.edu/luschnig/GTC/1L.htm

http://www.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/aidinkieli3/antiikki.html

http://images.google.fi/images?q=tbn:rhpzHg8quhIJ:www.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/psykologia/per/maskit.gif

http://www.tkukoulu.fi/antiikki/teat1.htm

http://www.uusikaupunki.fi/~ramiett/antiikki.html

http://www.jyu.fi/taiku/aikajana/kirjallisuus/ki_antiikki.htm

http://images.google.fi/images?q=tbn:_HOdEWkJ2IIJ:www.lo1u.glogow.net.pl/gon4b/sofokles.jpg

http://images.google.fi/images?q=tbn:81K-xV1cnhoJ:www.uni-regensburg.de/Fakultaeten/phil_Fak_IV/Klass_Phil/euripides.jpg