Helsingin henki 3/2012

Helsinginhenki 032012

teem

a

sivu 10 sivu 26

hyvi

nvo

inti

H e l s i n g i n k a u p u n g i n H e n k i löstö l e H t i w w w. H e l . f i / H e l s i n g i n H e n k i

töihin!Sukellus

Heta Hölttä vahtii silmä tarkkana uimareita.

sivu 16

Varhaiskasvatussaa oman viraston

Leivoksissamaistuuhistoria

isyys-vapaan suosio kasvaa

sivu 06

duun

issa

Lehti postitetaan kaupungin henkilöstölle palkanlaskentajärjestelmän osoitetietojen mukaan. Jos haluat pois lehden jakelusta, ilmoita nimesi ja osoitteesi sähköpostilla [email protected].

Lehti verkossa > hel.fi/helsinginhenki

Ilmestymisaikataulu Nro 4 5.9. Nro 5 24.10. Nro 6 12.12. Aineisto 15.8. 3.10. 19.11.

02

Maissi KasurinenJuttuehdotukset ja palaute [email protected]

// vinkkiHelsinki-viikollajuhlitaan

KaupuNgIN NIMIKKopäIvää on vietetty jo vuodesta 1959 lähtien. Tänä vuonna Helsinki-päivä 12.6. juhlistaa 200-vuotiasta pääkaupunkia. Tapahtumia on yli sata ympäri kaupunkia, maalla ja merellä.

Päivän voi aloittaa perinteisillä aamukahveilla kaupungintalolla ja päättää Hattutansseihin kaupungintalon juhlasalissa big band -musiikin siivittämänä.

Ohjelmassa on runsaasti erilaisia kävelykierroksia, uutta kotimaista musiikkia, saunomista yllättävissä paikoissa ja kaupunkiviljelyä. Päivää voi viettää Linnunlaulun huviloilla, Harakan saarella tai vanhan purjelai-van kyydissä. Koffin puistossa nautitaan pikinik-tunnelman ohella tans-si- ja teatteritaiteesta. Ensimmäistä kertaa Helsinki-päivä levittäytyy myös Kallioon.

Olympiastadion viettää Helsinki-päivänä 74-vuotissyntymäpäiviään ja täyttyy ohjelmasta koko päiväksi.

Ohjelma ei rajoitu keskustaan, vaan esimerkiksi Kontulassa järjeste-tään jo perinteeksi tullut Ostarifestari. Myös kiertoajelut ja kotikaupunki-polut tutustuttavat kaupunginosiin uudella tavalla.

→ Helsinki-päivä 12.6.

→ Helsinki-viikko 31.5.–17.6.

→ Koko ohjelma helsinkiviikko.fi

Erilaisuuden voima

Kaupungin työntekijöiden elämäntilanne, ikä ja tausta pyritään jatkossa ot-tamaan entistä paremmin huomioon työyhteisön vahvuutena ja etuna. Kaikkien meidän eri tavoin erilaisten ihmisten etu on, että elämäntilan-teemme ja ne taustat, joista olemme tulleet, voidaan ottaa paitsi tietoisem-min huomioon myös hyödyntää voimavarana työssä. Monimuotoisemman

henkilöstön on luontevampaa myös vastata kau-pungin erilaisten asukkaiden palvelutarpeisiin.

Kaupunki pyrkii helpottamaan työn ja muun elämän yhteensovittamista työaikajoustoilla, mahdollisuudella etätyöhön sekä perhe- ja vuo-rotteluvapailla. Myös isiä kannustetaan jäämään isyys- ja perhevapaalle. Tavoitteena on, että isät-kin kokevat, että perhevapaalle on mahdollista jäädä. Tämä on myös perhe- ja yhteiskuntapoliit-tisesti tärkeää ja järkevää.

Kaupungin toiminnasta kertoo hyvää se, että 40 prosenttia tasa-arvotutkimukseen osallistu-neista pienten lasten isistä koki, että esimerkiksi ylitöistä on erittäin tai melko helppoa tarvittaessa kieltäytyä, jos perhesyyt niin vaativat. Isät käyttävät myös tilapäistä hoito-vapaata aiempaa enemmän ja jäävät hoitamaan sairastuneita lapsiaan. Tiedot käyvät ilmi Sukupuolten välinen tasa-arvo Helsingin kaupungin työpaikoilla -tutkimuksesta 2011.

Kaupungille pyritään jatkossa luomaan myös entistä ikätietoisempi toimintakulttuu-ri. Eri-ikäisten tietoinen huomioonottaminen hyödyntää niin ikään erilaisuuden voimaa, kun osaamista jaetaan ja vaihdetaan. Tämä tuottaa menestystä niin ih-miselle itselleen kuin koko työ-yhteisölle.

Muunkielisen henkilöstön määrä oli vuodenvaihteessa noin viisi prosenttia, kun osuus kau-pungin asukkaista on noin 11 pro-senttia. Kaupunki näkee eri kult-tuuritaustoista tulevan henki-löstön rikkautena, voimavarana sekä uuden osaamisen ja näkemys-ten lisääjänä. Tavoitteena on pikkuhiljaa kasvattaa muunkielisten määrää vastaamaan paremmin heidän osuuttaan asukkaista.

Työelämän inhimillistäminen ja monimuotoistami-nen on henkilöstölle ja työnantajalle iso mahdollisuus.

Tässä numerossa kaksi isyysvapaalla ollutta kertoo kokemuksistaan sivulta 26 alkaen.

pääkirjoitusHelsinki soi ja tanssii

kuva Paul William

s

,, Isät käyttäväthoitovapaata aiempaa enemmänja jäävät kotiinhoitamaan sairaitalapsiaan.”

Helsingin henki | kesäkuu 2012

20+

28

14

palstat04 Uutiset04 TyöelämänABC05 Stadi36515 Työkalut27 Työterveyspsykologi30 Ilmoitustaulu31 Ristikko32 Menovinkit

03

JulkaisiJa Helsingin kaupungin henkilöstökeskus, PL 4500, 00099 Helsingin kaupunki PäätoimittaJa Maija-Liisa Kasurinen, puh. 310 37956, 050 310 3954, [email protected] toimittaJa

Katariina Käyhkö, puh. 310 64988, 040 336 0807, [email protected] toimituksen sihteerit henkilöstökeskuksessa Sanna Karppelin, puh. 310 37954, 050 517 9184, [email protected],

Sari Ruusutie, puh. 310 37955, 050 517 9213, [email protected] toimitusneuvosto 2012–2013 Terttu Sopanen pj, Paula Hirvonen, Johanna Joutsiniemi, Marja Jattu-Wahlström, Kaarlo Kontro (JUKO),

Panu Oksman (KTN), Eila Pelttari (JHL), Eeva Rinne (Tehy), Kaarina Salminen (Jyty), Marja-Sisko Luomanpää (TNJ/Super) toimitus Ja ulkoasu Otavamedia Asiakasviestintä, Köydenpunojankatu

2 a D, 00180 Helsinki, puh. 1566 8510, asiakasviestinta.otavamedia.fi tuottaJa Laura Heikkinen, [email protected] PainoPaikka Sanomapaino Oy, Sanomala 2012 Painos 39 000 kpl

24. vuosikerta ISSN 0787-7994 (painettu) ISSN 1797-6170 (verkkolehti)

sisältö

06teemaVarhaiskasvatussaaomanvirastonsa.Muutoshaastaakehittämäänuusiaideoitajatuolastenäänenparemminkuuluviin.

10duunissaPalmiankeittiömestaritluovathistoriallisetreseptitleivonnaisiksiHelsinki-viikolle.

15työkalutAhjoonparantanutsähköistäasian-hallintaajavähentänytpaperinmäärää.

16reppariTuhannetnuoretsaivatkesätyöpaikankaupungilta.Kokemusonarvokasta.Kolmenuortakertookesätyöstään.

22kaffellaMonijatkaatyöelämässävarsinaiseneläkeiänkoittamisenjälkeen.Miksi?

24asukasHelsinkiRegionWelcomeWeekskokoaasyksylläkansainvälisiäasukkaitatutustumaankaupungintarjontaan.

26 hyvinvointiIsyysvapaatkasvattavatsuosiotaan.Kaupunkikannustaaisiäkinperhevapaille.

32uusiduuniApulaiskaupunginjohtajaRitvaViljanen.

20

hankeNuoretvisualisoivattietoakilpailunavulla.Esittelemmevoittajat.

liikkeelläHakasalmenhuvilatäyttyy

helsinkiläistenkäsityöläistenmestarinäytteistä.

ympäristöPuistokummitkeräävätroskiajahoitavatkasveja.Samallakasvaaalueenyhteisöllisyys.

12

ammattiRaimoBomanonkaksoisammatissa.Talvethänhoitaakatuja,kesäisinkutsuumerijaHelsinginrannat.


uutisia

Heräsikö kysymys?Käsittelemme tällä

palstalla työelämän kysymyksiä, joita voi lähettää osoitteseen

[email protected]

Työelämän

04 Helsingin henki | kesäkuu 2012

n Mikä on työkokemuslisän suuruus?Se vaihtelee riippuen siitä mihin virka- ja työehtosopimukseen henkilö kuuluu. KVTES:ssä se on 3 prosenttia tehtäväkoh-taisesta palkasta laskettuna, kun lisään oikeuttavaa palvelusaikaa on kertynyt 5 vuotta ja 8 prosenttia kun palvelusaikaa on kertynyt 10 vuotta. Teknisten sopimuk-sen (TS:n) puolella ammattialalisän suu-ruus on 4 prosenttia kun lisään oikeutta-vaa aikaa on kertynyt 3 vuotta ja 8 prosent-tia kun lisään oikeuttavaa aikaa on kertynyt 5 vuotta.

Vastaajana työmarkkina-asiantuntija An-nukka Rautopuro henkilöstökeskuksesta.

> Lisätietoa Helmen Henkilöstö-sivuilta > Palkka ja Palkitseminen > Henkilökoh-tainen palkka ja työsuorituksen arvioin-ti (TSA) > Henkilökohtainen palkka

n Mikä on työkokemuslisä? Työkokemuslisä ja ammattialalisä ovat palkanosia, joita maksetaan joko aikai-sempien työkokemusten perusteella tai sitten ne kertyvät työsuhteen aikana Hel-singin kaupungilla. Työkokemuslisä-ter-mi korvaa KVTES:n piirissä aiemmin käy-tössä olleen termin henkilökohtaisen li-sän vuosisidonnainen osa. Teknisen sopi-muksen (TS) piirissä ammattialalisä-termi jää käyttöön.n Mitä muutoksia siihen on tullut? Jatkossa työkokemuslisään oikeuttavaksi ajaksi hyväksytään aiemmista työsuhteis-ta kertynyt työkokemus, jos se on samalta ammattialalta kuin nykyinen työ. Uutta on myös se, että yritystoiminta voidaan hy-väksyä työkokemuslisäksi.n Mitä tarkoitetaan samalla ammattialalla? Samat ammattialat on Helsingissä jao-

teltu omiksi kokonaisuuksiksi, joita ovat esimerkiksi sosiaali-, terveys-, tai kult-tuuriala. Ratkaisevaa on, että aikaisem-mat työtehtävät ovat saman ammattialan tehtäviä nykyisen työtehtävän kanssa. Jos tehtävät eivät kuulu samaan ammat-tialaan, arvioidaan aina erikseen onko aiem masta työkokemuksesta olennaista hyötyä nykyisissä tehtävissä.n Miten yritystoiminnasta saa työkokemuslisää? Yritystoiminta-ajasta voidaan hyväksyä enintään viisi vuotta, jos siitä katsotaan olevan olennaista hyötyä nykyisissä työ-tehtävissä. Hyväksyttävä yritystoiminta voi olla vanhaakin, mutta se alkoi vaikut-taa palkka- ja vuosilomaetuuksiin vasta 1.1.2012 alkaen. Yrittäjänä toimineiden tu-lee erilaisten dokumenttien avulla osoit-taa mitä työtä he ovat tehneet ja yritystoi-minnan kesto.

Alennuksella uimaan n KeSäLLä voi PuLAHTAA alennuksella uimaan uimahalleihin ja maauimaloihin.

Uimahalleissa alennus on kaksi euroa kertalipusta. Alennuksen saamiseen tar-vitaan kaupungin henkilöstökortti, joka näytetään kassalla.

Uimastadionin ja Kumpulan maaui-maloissa alennus on puolet normaalihin-taisen lipun tai kortin hinnasta. Alennet-tu kertamaksu on 1,80 euroa, kuukauden kortti 16 euroa ja kausikortti 47,50 euroa. Uutuutena on myös kymmenen kerran henkilökohtainen kortti 16 euron hin-taan.

Kuukausi- ja kausikorttia sekä kym-menen kerran henkilökohtaista korttia varten tulee hankkia henkilökohtainen asiakaskortti, jonka hinta on kolme euroa.

Uimahallien kausilipuista saa myös alennusta. Kaupunki korvaa puolet lii-kuntaviraston ylläpitämien uimahallien yhden ja neljän kuukauden kausilipuis-ta, puolet Vuosaaren uimahallin yhden ja kolmen kuukauden kausilipuista sekä Helsingin Urheiluhallit Oy:n kolmen ja kuuden kuukauden kausilipuista. Mäke-länrinteen Uintikeskuksen kausilipuis-ta saa euromääräisesti samansuuruisen alennuksen kuin muista Helsingin Urhei-luhallit Oy:n kausilipuista.> Lisätiedot Helmestä > Henkilöstö > Henkilöstöetuudet > Alennuksella uimaan.

Palkkatuella työntekijöitän viRASToT jA LiiKeLAiToKSeT voivat saa-da lisätyövoimaa palkkaamalla työttömän palkkatuella määräaikaiseen työsuhtee-seen. Tänä vuonna osa työttöminä olevis-ta helsinkiläisistä voidaan pestata palkka-tukityöhön jopa kahdeksaksi kuukaudeksi. Tämä tukijakso on tarkoitettu niille, joilla on monen vuoden työkokemus eri aloilta sekä monipuolista osaamista, mutta jotka ovat olleet työttöminä jo pidempään.

Osa palkkatukipaikoista suunnataan ai-kaisempien vuosien tapaan nuorisotyöttö-

myyden helpottamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että virastot ja liikelaitokset voi-vat ottaa kuuden kuukauden mittaiseen tu-kityöhön alle 35-vuotiaita vastavalmistu-neita nuoria, jotka ovat ensimmäistä kertaa tulossa työmarkkinoille. Esimerkkejä tästä ovat merkonomin palkkaaminen toimisto-työhön tai korkeakoulututkinnon suoritta-neen maisterin ottaminen projektityöhön.

Palkkatukityön kohdennuksista sovi-taan vuosittain kaupungin ja Helsingin TE-toimiston välisessä yhteistyösopimuksessa. > Lisätiedot henkilöstökeskuksen työllisyystiimistä arkisin klo 9–11, puh. 310 64994, [email protected].

n KAuPunKi PyRKii jATKoSSA sellaisen toimintakulttuurin luomiseen, jossa eri-ikäisyys ja erilaisuus hyödynnetään entistä paremmin työyhteisön voimavarana.

Eri-ikäisten johtamisella tarkoitetaan eri-ikäisten ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten tarpeiden ja tavoitteiden huomioonottamista työn suunnittelussa, organisoinnissa, palkitsemisessa ja muussa johtamisessa. Tavoitteena on edistää pait-si eri-ikäisten työhyvinvointia ja pidentää

työuria myös saada nuoremmat työntekijät sitoutumaan kaupungin palvelukseen.

Asiaa edistävät kaupungilla muun muas-sa ikäjohtamistyöryhmä ja eri-ikäisten joh-tamisen verkosto. Tänä vuonna luodaan eri-ikäisten johtamiseen toimintamalli, jota aletaan toteuttaa seuraavalla strategiakau-della. > Lisätietoja Helmestä > Henkilöstö > johtaminen ja esimiestyö > eri-ikäisten johtaminen.

Ajankohtaiset Helmen Henkilöstö-sivutn MiTä uuTTA KAuPungin henkilös tö-asioissa tapahtuu? Pohditko palkkaus ta tai mahdollisuuttasi opintovapaaseen? Kaipaatko lisää tietoa tarjolla olevista hen - kilöstöeduista, kuntorempoista, hen ki-löstöliikunnasta, palkitsemisesta, osaa-misen kehittämisestä, työhyvinvoinnista tai esimiestyöstä?

Kaiken tämän ja paljon muuta ajan-kohtaista löydät kaupungin Helmen Henkilöstö-sivuilta, jonne päivitetään kaupungin yhteiset linjaukset henkilös-töasioihin. Sivukartasta näet mitä Henki-löstö-sivut a:sta ö:hön pitävät sisällään. Sivukartan löydät etusivun oikeasta reu-nasta.

Henkilöstö-sivujen pikalinkeistä löy-dät oikopolkuja hyödyllisiin palveluihin: työpaikkoihin, Työsuojelupakkiin, työtä määrittäviin lakeihin, eläkeasioihin, py-syväispäätöksiin ja ajankohtaisiin hank-keisiin kuten Helinään tai HR-tietojärjes-telmähankkeen sivuille.

Jotta kaupungin Henkilöstö-sivut oli-sivat helposti jokaisen työntekijän ulot-tuvissa, virastoja pyydetään linkittämään kaupungin Henkilöstö-sivut näkyvästi joko oman Helmensä etusivulle tai viras-ton henkilöstöasioita sisältäville sivuille.> Henkilöstö-sivujen palautetta voit antaa [email protected].

Eri-ikäisten johtaminen korostuu

kuva iStockphoto

kuva iStockphoto

365

lyhyesti

stadistadi

kuva Helsingin Satam

a

05Helsingin henki | kesäkuu 2012

n Helsinki-päivänä 12. kesäkuuta jaetaan henkilöstölle jälleen Helsinki-mitaleita 30 vuoden palveluksesta. Helsinki-mitalilla pal-kitaan myös muita ansioituneita kansalaisia. Helsinki-mitali on hyväksytty kannettavaksi virallisten kunniamerkkien ohella, ja se las-ketaan kuuluvaksi puolivirallisiin kunnia- ja ansiomerkkeihin. Mitalin kääntöpuolella on tunnuslause acti labores ivcvndi (ahkeruus on ilomme).

Kaupungin oman ansiomitalin perus-ti kaupunginvaltuusto 30.11.1955 seuraten Tukholman kaupungin Sankt Eriksmedalje-nin esimerkkiä. Seuraa Helmen uutissivua aiheesta.

n kaupunki ja Metropolia Ammattikor-keakoulu solmivat strategisen kumppa-nuussopimuksen, jolla edistetään yhteistyö-tä muun muassa tutkimus-, kehitys- ja inno-vaatiotoiminnassa. Sopimuksella halutaan

osaltaan vaikuttaa kaupungin ja Metropo-lia Ammattikorkeakoulun visioiden ja stra-tegioiden toteutumiseen. Sopimus on myös tahtotilan ilmaisu yhteiskuntaan vaikuttami-seksi.

n kaupunginjoHtajan vuoden saavu-

tus -kilpailu starttaa Helsinki-päivänä vii-dettä kertaa. Kilpailussa haetaan vuoden merkittävintä innovaatiota ja halutaan kan-nustaa henkilöstöä tarkastelemaan työ-ympäristöään ja toimintatapojaan uusista näkö kulmista. Kilpailun hakuaika umpeutuu syyskuussa. Seuraa tarkempia tietoja Hel-men uutisista.

n uudesta raitiovaunusta saadaan esi-makua, kun HKL tuo raitiovaunun mallikap-paleen kesäkuun alussa Helsinkiin. Raitio-vaunun näköismalli on esillä Kaapelitehtaal-la HI Design -näyttelyssä. HKL on tilannut 40 uutta raitiovaunua Helsingin laajentuvan rai-tioliikenteen tarpeisiin. Näyttely on 8.6.–2.9. avoinna yleisöille maksutta näyttelyviikkojen torstaista sunnuntaihin.

Itämeren merkitys kasvaaHelsinkiä kutsutaan Itämeren tyttäreksi. Merta pääsee ihailemaan eri puolilla kaupunkia. Myös Helsingin historia on tiiviisti nivoutunut Itämeren taloudelliseen, sotilaalliseen ja poliittiseen historiaan. Meren osuus koko kaupungin pinta-alasta on yli kaksinkertainen maa-aluee-seen verrattuna.

Meren merkitys kaupungille kasvaa yhä. Entisiä satama- ja teolli-suuskäytössä olleita maita kunnostetaan nyt asumiseen, puistoiksi ja toimistorakennuksia varten. Tulevaisuudessa niissä vietetään aikaa ran-takahviloissa, pienvenesatamissa ja rantabulevardeja pitkin kävellen. Tähän kuvaan sopii huonosti vihreänä leväpuurona vellova meri.

Ihmiset elävät ja toimivat paikallisesti, ja myös päästöt näkyvät pai-kallisesti. Siksi kaupungeilla ja paikallisilla toimijoilla on merkittävä roo-li Itämerityössä.

Helsinki on jo pitkään tehnyt arvokasta vesiensuojelutyötä. Kaupun-gin ensimmäinen jätevesien puhdistuslaitos otettiin käyttöön Alppilas-sa yli sata vuotta sitten. Vuonna 2007 kaupunki sitoutui yhdessä Turun kaupungin kanssa vapaaehtoiseen Itämerisuojeluun Itämerihaasteessa. Konkreettista toimintaa haluttiin lisää, ja nyt Helsingin ja Turun kaupun-kien yhteisessä toimenpideohjelmassa onkin yhteensä 37 konkreettis-

ta toimenpidettä yhdeksän eri teeman alla. Olemme noin puo-lessa välissä toteutusta.

Jotta toimenpiteet voitaisiin kohdentaa oikein ja mahdolli-simman kustannustehokkaasti, on meren tilan tutkiminen erit-täin tärkeää. Itämeren huonon tilan syynä ovat monet tekijät, joista yhtenä merkittävimpänä on suuri ravinnekuorma, joka ruokkii levämassojen kasvua. Monet suuret päästölähteet

ovat jo tunnistettu, ja paljon hyvää on saatu aikaiseksi Itämeren ympä-rysvaltioissa. Päästöjen leikkauksista huolimatta Itämeren tilassa on yhä paljon parannettavaa. Meri vastaa toimenpiteisiin viiveellä, ja joskus yl-lättävilläkin tavoilla. Meren ekosysteemi on monimutkainen vyyhti, jos-sa monet elolliset ja elottomat tekijät määräävät, miten meri vastaa ul-koisiin paineisiin.

jotta pareMMin yMMärtäisiMMe, miten jatkossa voisimme entises-tään parantaa meren tilaa, on näiden monimutkaisten prosessien selvit-täminen tärkeää. Helsinki kantaa tulevina kesinä kortensa kekoon osal-listumalla tutkimusalus Muikulla toteutettavaan yhteistyöhankkeeseen, jossa selvitetään Helsingin edustan merialueen vointia, alueen hapet-tomien pohjien laajuutta sekä rehevöittävien ravinteiden vuota meren ekosysteemissä.

Omien toimenpiteiden lisäksi kaupungit ovat haastaneet muita toi-mijoita mukaan. Tällä hetkellä Suomessa ja ympäri Itämerta lähes 190 erilaista organisaatiota – kuntia ja kaupunkeja, yrityksiä, yhdistyksiä, op-pilaitoksia – on ottanut haasteen vastaan ja tekee vapaaehtoista Itäme-rityötä.

Itämerestä huolehtivat ympäristösuunnittelija lotta nummelin ja tutkija emil vahtera ympäristökeskuksesta.

,, Päästöjen leikkauksista huolimatta Itämeren tilassa on yhä paljon parannettavaa.”

Ideoi tulevaisuuden Helsinkiä! n Millainen Helsinki olisi hyvä kotikaupun-ki? Miten parantaa palveluita ja hyvinvointia ja kehittää hauskaa kaupunkielämää ja osal-listumista? Mitä yritykset odottavat Helsingil-tä? Millaisena näet tulevaisuuden Helsingin? Tulevaisuuden Helsinkiä voi nyt kuka tahan-sa ideoida verkkoaivoriihessä, joka on avoin-na 13.6. asti.

Verkkoaivoriihen tuloksia käytetään, kun virastot ja liikelaitokset valmistelevat esityksiä tulevan valtuustokauden 2013–2016 kaupun-gin strategiaohjelmaan. Uusi kaupunginval-tuusto päättää kaupungin tavoitteista ja tär-keimmistä kehittämiskohteista ensi vuoden keväällä. > osallistu verkkoaivoriiheen osoitteessa hel.fi/vaikutahelsinkiin

HelMet.fi uudistuun HelMet.fi:n beta- eli kehitysversio jul-kaistaan kesäkuun puolessa välissä. Uusi sivusto kokoaa HelMet-kirjaston keskei-set verkkopalvelut yhteen osoitteeseen.

Uuden sivuston myötä nykyinen ai-neistohaun etusivu korvautuu uudella näkymällä, josta näkee yhdellä silmäyk-sellä HelMet-kirjaston tuoreimmat tapahtumat, kirja- ja levyuutuudet sekä vinkit. Keskeinen uu-distus on kirjastojen aukioloaikojen, palveluiden ja yhteystietojen parantunut löydettävyys. Tuttu ja tunnettu aineistohaku säilyy edelleen sivuston keskeisenä osana.

HelMet.fi:n uusi konsepti on syntynyt kirjaston sisällä. Sisältöjen suunnittelussa on ollut mu-kana useita kirjaston työntekijöitä.

HelMet.fi kerää vuosittain yli viisi miljoonaa verkkokäyntiä, ja se on yksi tunnetuimmista suo-malaisista verkkobrändeistä. Vuonna 2011 HelMet sijoittui Taloustutkimuksen Verkkobrändien arvostus -tutkimuksessa toiseksi heti Googlen jälkeen. HelMet.fin beta-julkaisun tarkoituksena on kerätä sivuston käyttäjien kokemuksia ja palautetta jatkokehitystä varten. Valmis sivusto jul-kaistaan syksyllä 2012.


Varhaiskasvatus saa oman viraston

teksti RitVa-Liisa sannemann kuvat Jonne Räsänen, sePPo saaRentoLa ja aRto WiiKaRi

Suomenkieliselle lasten päivähoidolle valmistellaan parhaillaan omaa virastoa. Vuodenvaihteessa aloittava uusi virasto nostaa varhaiskasvatuksen paremmin näkyville kaupungin organisaatiossa.

Kulunut kevätkausi on ollut yhtä tohinaa päivähoidon vastuualueella. Meneillään on organisaatio muutoksen valmistelu, joka merkitsee eroa sosiaalivirastosta ja oman viraston perustamista.

Ikioman viraston saaminen on herät-tänyt innostusta ja odotuksen onnea sekä

päivähoidon johdossa että kentällä. – Oma virasto ja organisaatio on meille iso mahdollisuus.

Se on kääntänyt katseen kohti tulevaisuutta ja haastanut ke-hittelemään uusia ideoita. Uudistus tuo nostetta koko var-haiskasvatukselle ja lisää sen painoarvoa kaupungin virasto-jen joukossa, sanoo päivähoidon vastuualueen johtaja Satu Järvenkallas sosiaalivirastosta.

Vilkasta vuoropuheluaVarhaiskasvatuksen mullistus on osa isoa organisaatiomuu-tosta, jonka valmistelu on meneillään sosiaali- ja terveystoi-messa. Kaupunginvaltuusto päätti viime vuoden lopulla yh-distää sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen ja perustaa niille yhteisen viraston.

Samalla päätettiin, että suomenkielisten lasten päivähoito tarvitsee oman viraston. Molemmat uudet virastot toimivat sosiaali- ja terveystointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan Laura Rädyn alaisuudessa. Ruotsinkielinen lasten päivähoi-to on aiemmin liitetty opetusvirastoon.

– Oman organisaation rakentaminen on ollut mielekästä ja mielenkiintoista työtä. Prosessi on saanut aikaan vilkkaan vuoropuhelun valmisteluryhmän ja kentän kesken, kertoo projektityöntekijänä valmistelun ajan toimiva Ulla Lehto-nen sosiaalivirastosta.

Hän kuuluu valmisteluryhmään, jonka jäseniä ovat sosiaa-livirastosta Satu Järvenkallaksen lisäksi vs. hallintopäällik - kö Kirsi Kallio, vs. varhaiskasvatuspäällikkö Kati Taka-nen, laskentatoimen asiantuntija Sampo Pajari ja pohjoi-sen päivähoitoalueen päällikkö Henni Ilmolahti.

– Valmisteluryhmä on viilannut kevään ajan johtosääntöä organisaatiorakenteelle. Niin

”Muutos on haastanut meidät kehittämäänaivan uusia ideoita japalvelumuotoja.”- Satu Järvenkallas -


byrokraattiselta kuin se tuntuukin, kyse on merkittävästä pohjatyöstä, jolle koko viraston ja lautakunnan toiminta perus-tuu, Järvenkallas toteaa.

Valmisteluryhmä on selvittänyt myös päivähoidon tähän asti saamia hallin-topalveluja, joita esitetään siirrettäväk-si pääsääntöisesti varhaiskasvatusvi-raston omaksi toiminnaksi. Parhaillaan tehdään henkilöstösuunnitelmaa, jossa kuvataan muutokseen liittyviä keskeisiä toimintaperiaatteita.

Matala organisaatio, selkeä työnjakoVarhaiskasvatuksen kentällä ei virasto-muutoksen vuoksi tapahdu rakenteelli-sia muutoksia. Suunnitelman mukaan tulee 13 varhaiskasvatusaluetta, joilla on omat päällikkönsä. Päivähoitoyksiköt, niiden työpaikat ja yksikköesimiehet säi-lyvät ennallaan. Leikkipuistotoimintaa vetää oma päällikkö, ja hänen alaisuu-dessaan toimivat yksiköt esimiehineen.

Päivähoidossa on jo nyt matala orga-nisaatio, mutta tulevassa virastossa se

madaltuu entisestään, kun johta-mistasoja tulee vain kolme: viras-

to-, toimisto- ja yksikkötaso.

– On hyvä, että petasim-me muutosta jo usean vuoden ajan. Olemme esi-merkiksi vähentäneet päi-vähoitoalueita 27:stä nykyi-seen 15:een. Jos emme olisi tehneet tätä työtä, meneillään ole-va organisaatiomuutos olisi tuskin on-nistunut näin lyhyessä ajassa, Lehtonen arvelee.

Päivähoidon vastuualueella on ke-hitetty myös johtamista, josta on tul-lut yhä ammattimaisempaa ja osaavam-paa. Esimiehet ovat oppineet kannatte-lemaan työyhteisöä muutostilanteissa, mikä on vähentänyt epävarmuutta ja muutoksiin liittyvää pelkoa.

– Tavoitteena on uuden organisaa-tion rohkea arviointi. Kentältä on kan-tautunut pääasiassa myönteistä palau-tetta, mutta kritiikkiäkin on tullut. On-neksi päivähoitoväki uskaltaa kertoa mie lipiteensä.

– Kommentit ovat olleet rakentavia, ja ne on otettu huomioon valmistelussa, Järvenkallas kertoo.

Päiväkotien johtajat ovat toivoneet muun muassa matalaa organisaatiota ja

riittäviä tukipalveluita, jotta muutos ei lisäisi yksiköiden esimies-

ten tehtäviä. Valmisteluryhmä on luvan-nut selkeyttää johtamisen ja tukipalve-luiden työnjakoa ja lisätä vuoropuhelua kentän ja johdon välillä.

Myös koordinaatiovastuita aiotaan tarkastella esimerkiksi esiopetuk-

sen, palveluverkon ja lapsen tukemisen prosesseissa.

Foorumi osallistaa asukkaitaSyksyllä valmistelutyös-sä paneudutaan erityisesti

varhaiskasvatuksen sisällön kehittämiseen ja toimivien yh-

teistyörakenteiden luomiseen pe-rusopetuksen, neuvolan, lastensuojelun ja varhaisen tuen kanssa. Tavoitteena on luoda yhteinen toimintafilosofia, jossa kaikki ovat valmiita liputtamaan lapsuu-den puolesta, toimimaan laadukkaan var-haiskasvatuksen eteen, raivaamaan tietä osallistamiselle ja tukemaan asiakkaiden eli perheiden kasvatusvastuuta.

– Muutos on haastanut meidät kehit-telemään uusia ideoita ja palvelumuotoja. Meillä on tarkoitus avata asukas-foorumi, jossa kaupunkilaiset pääsevät antamaan palautetta ja osallistumaan, Järvenkal-las visioi.

Asukasfoorumin ideana on lisätä päivä-hoidon asiakkaiden ja asukkaiden osalli-suutta varhaiskasvatuksesta käytävään keskusteluun.

– Emme vielä tiedä, tuleeko foorumina olemaan virtuaaliympäristö vai toimipis-teitä ja tilaisuuksia, joihin asukkaita kut-sutaan, Lehtonen pohtii.

Formaatille – kuten muullekin yhteis-työn kehittämiselle – haetaan suuntaa ky-selystä, joka toteutettiin kevään aikana osalle henkilöstöä, päivähoitoyksiköiden esimiehiä ja vanhempia. Kyselyn tulokset kootaan elokuuhun mennessä, jolloin nii-tä käsitellään yhdessä esimiesten kanssa osana johtamisvalmennusta.

Kolmanneksi suurin virastoVarhaiskasvatus on koettu kentällä hyväk-si termiksi. Uuden viraston alaisuudessa työskentelee noin 5 500 työntekijää.

– Olemme jatkossa kaupungin kolman-neksi suurin virasto. Meistä tulee vahva toimija, jolla on aivan eri tavoin näkyvyyt-

tä kuin nykyään, Järvenkallas sum-maa.

Nyt kun lapsille vihdoin saadaan oma virastonsa, on Järvenkallaksen ja Lehtosen toiveena, että myös lasten ääni saa-daan paremmin kuulu-

viin. Varhaiskasvatusvi-raston visiona on raken-

taa lapsille polkuja, joiden kautta hoito, kasvatus ja oppimi-

nen onnistuvat parhaalla mahdollisella ta-valla ja riittävillä resursseilla. >>

> Lisätietoa sosiaaliviraston Helmi-intran Helmisen

etusivulta kohdasta Päivähoidon muutosprosessi 2012.> Satu Järvenkallaksen

muutospäiväkirjablogiin voi lisätä kysymyksiä ja kommentteja.

”On hyvä, että petasimme muutosta jo usean vuoden ajan.”- Ulla Lehtonen -


Helpottunutta uteliaisuutta

Päällimmäisin tunne päi-vähoitoyksiköissä on ol-lut helpotus, koska niis-sä on tiedetty alusta asti, että organisaatiomuutos ei kohdistu perustoimin-

toihin. Kevään aikana val-mistunut organisaatiokaavio

ja johtosääntö eivät ole he-rättäneet kovin paljon

keskustelua, koska ne eivät liity konkreetti-sesti ruohonjuurita-son toimintaan.

– Tässä vaiheessa mielessä on lähinnä ky-

symyksiä siitä, mitä muu-tos tuo varhaiskasvatuksen sisältöön. Päivä-kodin johtajana kiinnostaa, miten muutos vaikuttaa omiin tehtäviin, lisääntyykö val-ta ja vastuu, millaista tukea järjestyy ja mitä ovat asukasfoorumit, pohtii päivähoitoyk-sikkö Louhikko-Pyynikin johtaja Maila Oja-la sosiaalivirastosta.

Päätös omasta virastosta oli Ojalan mie-lestä hyvä, sillä se vahvistaa varhaiskasvatuk-sen luonnetta ja mahdollistaa sen, että lap-selle ominaiset toimintatavat säilyvät luon-tevimmin. Osa henkilöstöstä oli odottanut päivähoidon siirtyvän opetusviraston alai-suuteen. Toisaalta sen vaihtoehdon pelättiin muuttavan varhaiskasvatuksen liian koulu-maiseksi.

Ojala pitää hyvänä, että valmistelutyö on ollut avointa sekä henkilöstöä osallistavaa. Valmistelu on edennyt hyvin ja muutossuun-nitelman mukaisesti.

Leikkipuistot vastaavat oman aikansa tarpeisiin. Nykyään ne palvelevat vahvasti pikkulapsiperheitä. Tä-män vuoden kärkihanke ovat leikkitoiminnan kerhot.

Leikkitoiminnan kerhoja tarjotaan kunnallisen ko-kopäivähoidon vaihtoehdoksi sellaisille perheille, jois-sa lasta hoidetaan kotihoidontuen turvin. Kerhot on suunnattu 2,5–5-vuotiaille lapsille, joilla ei ole koko-päivähoidon tarvetta.

”Tämä on hienouudistus, joka avaamahdollisuuksien aarrearkun. Toivon, että nyt uskalletaan rohkeastiluoda uuttatoimintakulttuuria.”

Leikki-toiminnan kerhot korvaavat päivähoitoa

– Virastohan on sitä varten, että helsinkiläiset lapset saisi-vat hyvän lapsuuden, Hakkola muistuttaa.

Hän toivoo, että virasto käynnistäisi uusia hankkeita, loisi

verkostoja ja innostaisi eri alojen toi-mijoita yhteistyöhön varhaiskasvatuksen yk-siköiden kanssa. Näin keskustelu ja uudet ide-at saisivat ilmaa siipiensä alle. Erityisesti tuli-si nostaa esille lasten kulttuuria ja kuvataide-kasvatusta.

– Lapset tarvitsevat taiteen keinoja itsensä ilmaisemiseen. Heillä ei ole vielä riittävästi sa-noja kuvata tunteitaan ja mielipiteitään.

Koko Kallio-Ullanlinna-Vironniemen alu-een henkilöstö on halunnut esittää toiveitaan organisaatiouudistuksen valmistelijoille. Alu-eella on koottu Toiveiden tynnyri, joka on pul-lollaan ideoita. Niissä toivotaan muun muassa vaikutusmahdollisuuksia, selkeitä rakenteita ja läheistä yhteistyötä johdon kanssa.

n Maila ojala on helpottunut, koska muutos ei kohdistu perustoimintoihin.

n kirsti Hakkola toivoo, että nyt luodaan uusiahankkeita ja verkostoja.

– Saamme tuoda esille omia aja-tuksia. Siitä tulee tunne, että voimme vaikuttaa asioihin, Oja-la kiittelee.

Henkilöstö voi seurata pro-sessin etenemistä sosiaaliviras-ton Helmi-intran, Helmisen si-vustolla ja päivähoitopäällikön blogin kautta. Lisäksi kom-mentteja ja toiveita kerätään pitkin matkaa. Uudistusta pui-daan myös työpaikkakokouksissa ja esi-miestiimeissä.

– Esimiehille järjestetty valmen-nuskoulutus tulee nyt tarpeeseen. Se antaa työkaluja, jotka autta-vat tämän suuren muutoksen toteuttamisessa, Ojala arvioi.

Lasten ääni kuuluviinPäivähoidon kenttäväki odottaa varhaiskasvatusviraston syntymis-tä innostunein mielin.

– Tämä on hieno uudistus, joka avaa mah-dollisuuksien aarrearkun. Toivon, että nyt us-kalletaan luoda rohkeasti uutta toimintakult-tuuria, sanoo Virkkula-Vironniemen päivä-hoitoyksikön johtaja Kirsti Hakkola sosiaa-livirastosta.

Oma virasto voi nostaa varhaiskasvatuk-sesta käytävän keskustelun uudelle tasolle, kun koko organisaatio miettii keinoja, joilla lasten ääni saadaan paremmin kuuluviin.


Lapset ideoivat leikkivälineitäULkoLeikki StadiSSa on päivähoidon vastuualueen kehittelemä hanke designpääkaupunkivuoden kunniaksi. Idea kumpusi las-ten vähäisestä liikkumisesta ja kaupunkitilan käytöstä.

– Haluamme saada lapsen kaupunkitilan aktiiviseksi muok-kaajaksi. Lapset leikkivät nykyään pääasiassa aidatussa ja turval-lisessa telineviidakossa, josta puuttuu vapaa ulkoleikki ja liikku-minen, sanoo johtava leikkipuisto-ohjaaja anja Virolainen so-siaalivirastosta.

Toiminta alkoi jo viime syksynä kolmessa pilottileikkipuistos-sa, joissa lapset saivat tuunata omia lähiulkoilualueitaan Tuuna-taan kimpassa -projektissa. Tänä vuonna hanketta toteuttaa jo 15 päiväkotiyksikköä.

Hanke tukee lasten osallistumista kestävän kehityksen nä-kökulmasta. Ulkoleikkitilojen suunnittelussa on mukana Uusix-verstas ja Pakilan työkeskus, jotka valmistavat kierrätysmateriaa-leista leikkiin sopivia välineitä. Lapset saavat ideoida ja muotoilla välineitä yhdessä aikuisten kanssa.

Virolainen toivoo, että hankkeen ideat ja innostus leviävät niin päivähoitoon, leikkipuistoihin kuin koteihinkin. Näin lapsista voi tulla oman toimintaympäristönsä muotoilijoita ja vaikuttajia.

Hanketta dokumentoidaan video- ja still-kuvin yhteistyössä Stadi-TV:n kanssa. Materiaaleista työstetään dokumenttia, joka on esillä päivähoidon ja leikkipuistotoiminnan juhlanäyttelyssä Virka Galleriassa 23.1.–17.3.2013 ja sen jälkeen kiertävissä näytte-lyissä vuosien 2013 ja 2014 aikana.

Neljän sukupolven leikkipuistot elävätPariN VUodeN takaiNeN hanke Neljän sukupolven leikkipuistosta on jäänyt elä-mään Käpylän ja Kumpulan alueelle, jossa toimii useita vanhusten palvelutaloja.

Yhteistyö sai alkunsa erään mummon toivees-ta saada leikkipuistoon keinuja, joihin vanhukset-kin mahtuisivat. Toive sai taakseen Käpylän alueen vanhusten kanssa työskentelevien Käpynet-verkos-ton, joka teki asiasta aikoinaan valtuustoaloitteen. Vaikka hanke on ohi, yhteistyö Käpynetin, Intian ja Kimmon leikkipuistojen välillä jatkuu vireänä.

– Vanhukset piipahtavat leikkipuistossa päiväkäve-lyllä tai he tulevat puistoon hoitajien kanssa pelaa-maan muun muassa petankkia. Meillä on edelleen aikuisille sopiva keinu, ja täältä saa lainaksi myös kävelysauvoja ja muita liikuntavälineitä, kertoo joh-tava leikkipuisto-ohjaaja Hannele oja sosiaalivi-

rastosta.Käpynet ja leikkipuistot järjes-tävät yhteistyössä myös Liik-

kumaan, leikkimään ja lau-lamaan -tapahtumia, joissa eri-ikäiset voivat tutustua toisiinsa makkaranpaiston, yhteislaulun ja pelien lo-

massa.Leikkipuistot sisätiloineen

ovat asiakkaiden käytössä jo-kaisena arkipäivänä. Neljän su-

kupolven kohtaaminen on mahdollis-ta tapahtumien ohella jokapäiväisessä toiminnas-sa, sillä puistossa käy pikkulapsia vanhempineen ja koululaisia iltapäiväkerhossa.

– Tärkeintä ovat kuitenkin asenne ja ilmapiiri, jotka rohkaisevat liikkumiseen, leikkimiseen ja ul-koiluun. Lapset ovat suhtautuneet hyvin ikäihmi-siin liikuntapuistossa ja osallistuneet innokkaasti yhteisiin tapahtumiin, Oja kertoo.

– Tavoitteena on myös tukea lapsen ja vanhemman koto-na oloa ja sisarussuhteiden muodostumista, toteaa leik-kipuistotoiminnan päällikkö Marjut Marjanen sosiaali-virastosta.

Kerhot toimivat leikkipuistojen ja päiväkotien yhtey-dessä. Päiväkotien johtajat valitsevat niihin lapset ja oh-jaavat kotona lapsiaan hoitavia perheitä miettimään ker-hovaihtoehtoa. Tavoitteena on luoda yli tuhat kerhopaik-kaa. Toimintaa on aamupäivisin 2–3 päivänä viikossa. Kerhotoiminta voi profiloitua esimerkiksi musiikki-, lii-kunta- tai ulkoilupainotteiseksi.

arjen kohtaamispaikka Päivähoito ja leikkipuistot ovat palvelleet helsinkiläisiä jo monen sukupolven ajan. Ensi vuonna juhlitaan päivä-

hoidon 125-vuotista taivalta, ja seuraavana vuonna leikki-puistotoiminta täyttää 100 vuotta.

– Sadan vuoden aikana on tapahtunut valtavasti muu-toksia. Leikkipuistojen palveluja käyttävät nykyään kaikki tulo- ja sosiaaliluokat. Toiminta on sisällöltään monipuo-lisempaa ja eri käyttäjäryhmiä tavoittavaa, Marjanen to-teaa 40 vuoden kokemuksella.

Leikkikentät syntyivät vuonna 1914 tarjoamaan toi-mintaa ja huolenpitoa vähäosaisille lapsille. Toiminnan käynnistivät Voimistelunopettajaliiton aktivistit. Aluk-si kenttiä oli vain muutamia ja toiminta epäsäännöllis-tä, kunnes sodanjälkeiset suuret ikäluokat ja muuttolii-ke pääkaupunkiin moninkertaistivat leikkitoiminnan tar-peen.

Vuonna 1981 kenttiä alettiin kutsua leikkipuistoiksi.

Nyt niitä on toiminnassa 67, perhetaloja on 5 ja henkilös-töä yli 300. Kaikilla puistoilla on omat toimitilansa.

– Viimeisen 40 vuoden aikana painopiste on siirty-nyt pikkulapsiperheiden aamupäivätoimintaan. Meillä on esimerkiksi vauva- ja taaperoaamuja, musiikkituo-kioita, liikunta- ja kädentaitoryhmiä. Toinen tärkeä sarka on koululaisten iltapäivätoiminta. Iltaisin on järjestetty isä-lapsitoimintaa ja perhevalmennusta.

Leikkipuistoissa kirjattiin viime vuonna miltei kak-si miljoonaa käyntikertaa. Samanaikaisesti puistoissa oli päivittäin noin 1 800 lasta.

– Henkilökunta on yhä koulutetumpaa ja toiminta ta-voitteellisempaa. Toivomme, että asiakkaat tulisivat roh-keasti mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan ideoi-ta. Me olemme valmiita yhteistyöhön, Marjanen toteaa.

n Uusix-verstas ja Pakilan työkeskus ovat valmistaneet leikkipuistoille kierrätysmateriaalista leikkivälineitä, joista lapset voivat muotoilla mieleisiään.

10

duunissa


teksti Katja Pesonen kuvat jorma marstio

Herkuissa maistuu

Sederholmin talon historiallinen kahvilatapahtuma houkuttelee herkuttelemaan leivonnaisilla, jotka Palmian

keittiömestarit ovat leiponeet vanhoista resepteistä.

Sederholmin talossa järjestetään 9.–17. kesäkuuta viidettä kertaa historiallinen kahvilatapahtuma Café Empire osana Helsinki-viik-

koa. Tänä vuonna sen tekee ainutlaatui-seksi Helsingin 200-vuotisjuhla pääkau-punkina.

Tapahtuman tarjoiluista vastaavan Palmian keittiömestarit Markku Man-ninen ja Antti Mikkelä luettelevat sini-seen taloon tulevia herkkuja: hapankaali kulibiakaa, Cajsa Wargin omenakakkua, perinteistä lihapasteijaa, voitaikinasta tehtyjä kanapeita, marenkeja ja mante-likakkua.

Historiallisen kahvilan rakentaminen aloitetaan syksyllä. Kaupunginmuseon tutkija Jere Jäppinen valikoi reseptit ja tuo ne ensimmäistä kertaa nykyaikaan. Materiaalin pula ei ainakaan vaivaa.

– Keittokirjoja julkaistiin Ruotsis-sa 1600–1800-luvuilla ja Suomessakin 1800-luvun puolivälistä alkaen yllättä-vänkin paljon. Niitä voi täydentää käsin-kirjoitetuilla keittokirjoilla, joista muu-tamia on nykyään saatavilla myös pai-nettuina. Myös internetistä löytyy ilah-duttava määrä digitoituja historiallisia keittokirjoja, Jäppinen kertoo.

– Olen koonnut historiallisiin kahvi-loihin leivontareseptejä jo 15 vanhasta ruotsalaisesta ja suomalaisesta keittokir-jasta, ja lisää löytyy, hän jatkaa.

Reseptien valinnassa on otettu huo-mioon sekä tekniset että sisällölliset ra-

joitukset. Niiden on muun muassa sovel-luttava suurtalouteen, joten kovin moni-mutkaisia työvaiheita niissä ei voi olla. Leivonnaisten on säilyttävä huoneen-lämmössä, koska Sederholmin talossa ei ole kylmätiskiä. Näiden lisäksi valintaan vaikuttavat sisällölliset seikat.

– Kunkin kahvilatapahtuman leivon-naisvalikoiman tulisi antaa monipuoli-nen käsitys valitun aikakauden maku-maailmasta. Muotojen ja makujen tulee olla vaihtelevia; pitää olla kevyempiä ja raskaampia leivonnaisia, suolaista ja ma-keaa, hän summaa.

Suorituskyky huipussaanVuoden alussa Jäppisen keräämät resep-tit siirtyvät Mikkelälle, joka muuttaa ne ravintolakeittiöön sopiviksi tuotteiksi.

– Teen kustakin tuotteesta kolmesta viiteen otosta. Mietin, maistelen ja tun-nustelen raaka-aineiden määriä ja kyp-sennysaikoja kunnes lopputulos on mie-lestäni sellainen kuin pitääkin. Muu tuo-tekehitysryhmä maistelee tuotteita ja tarkistaa, ovatko ne sitä mitä haetaan.

– On tärkeää, että tuotteet erottuvat muista kahvilatuotteista. Peruspullaa saa muualtakin, toteaa Mikkelä.

Maalis-huhtikuun tienoilla Manni-nen ottaa reseptit käsittelyyn. Hän tekee kaikista koe-erät ja viimeistelee valmis-tustavat suurtalouskeittiöön sopiviksi. Prosessin päätteeksi Palmian kokous- ja juhlapalveluiden keittiö alkaa esivalmis-

historia

n Antti Mikkelä ja Markku Manninen testaavat reseptejä. Jokaisesta reseptistä

tehdään useita otoksia, kunnes lopputulos on sellainen kuin pitääkin.

11

”Rikkaasta, vanhasta ruokakulttuurista tulisi ammentaa enemmän myös nykypäivän resepteihin.”


tella tuotteita kahvilaviikolle. Vain pieni osa tuotteista pakastetaan raakoina, jot-ta niiden tuoreus säilyisi, ja kahvilavii-kolla niitä paistetaan päivittäin menekin mukaan. Näin kiire jakautuu tasaisem-min tuotteiden laadun siitä kärsimättä. Suurin osa leivonnaisista kuitenkin val-mistetaan tuoreena päivittäin.

Palmian kokous- ja juhlapalveluille Helsinki-viikko on vuoden kiireisintä ai-kaa, joten kahvilatapahtuman osuminen samaan ajankohtaan vaatii suoritusky-vyn venyttämistä huippuunsa.

– Palkkaamme paljon lisäväkeä ja työskentelemme 10–12 tuntia päiväs-sä seitsemän päivää viikossa. Siinä riit-tää vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mut-ta silti viikko on keittiössämme odotet-tu tapahtuma. Teemme sen rakkaudesta ruokaan, Manninen sanoo.

Hieno historiallinen keittiö Menu on yhtä aikaa maukas ja outo, ku-ten Wargin kakku ruisleivästä.

– Siinä kootaan kerroksittain jauhet-tua ruisleipää ja omenaviipaleita, maus-tetaan se pomeranssilla, sitruunankuo-rella ja fenkolilla ja päälle kaadetaan vii-niä, Mikkelä kuvailee.

Neljän edellisen vuoden aikana he ovat nähneet historiallisen keittiön hie-noudet ja oppineet uudella tavalla arvos-tamaan sen rustiikkista yksinkertaisuut-ta ja terveellisyyttä. Parisataa vuotta sit-ten käytettiin puhtaita ja aitoja raaka-ai-

neljä tuhatta historiallisesta kahvilakult-tuurista kiinnostunutta kävijää.

Ruokakulttuurit kohtaavatManninen, Mikkelä ja Jäppinen ovat tyytyväisiä siitä, kuinka hyvin erikoiset ruuat otetaan joka kerta vastaan.

– Ihmiset osaavat arvostaa tällaista erikoisuutta. Joka vuosi tulee runsaas-ti hyvää kävijäpalautetta, sanoo Manni-nen.

Tutkija ja keittiömestaritkaan eivät pääse reseptien kokeiluvaiheesta ilman yllätyksiä ja totuttelua, koska jopa lei-vokset saavat makunsa sokerin sijaan yrteistä ja mausteista.

– Käsitys siitä, millaiset maut sopivat yhteen oli toisenlainen, mikä voi tuntua nykyihmisestä hämmentävältä, toteaa Jäppinen.

Historiantutkijalle reseptit avaavat tien menneisyyteen, jonka ymmärtämi-nen on aina haaste. Reseptien tulkin-ta tekee usein selväksi sen, että mennyt aika on todellakin vieras maailma.

Suomalaista ruokaperinnettä he eivät silti lähtisi markkinoimaan historialli-sen kahvilan tarjonnalla, koska ne poh-jautuvat pitkälti ruotsalaisiin ruokape-rinteisiin.

– Helsinki on monen erilaisen ruoka-kulttuurin kohtaamispaikka. Rikkaasta, vanhasta ruokakulttuurista tulisi am-mentaa enemmän myös nykypäivän re-septeihin, toteaa Manninen. •

neita – kevytkerma oli kaukainen ajatus ja margariini mahdottomuus. Mikkelä näkee myös nykyajan ammentavan pe-rinteistä.

– Osa historiallisen kahvilan mauista, rakenteista ja tekniikoista on hyvinkin tämän päivän trendiä ja huippuravintoi-loista tuttuja, hän sanoo.

Nykyisten raaka-aineiden sovelta-minen vanhoihin resepteihin vaatii luo-vuutta tavallista kokkausta enemmän.

– Jauhot olivat tuolloin karkeampia, joten me haemme samaa koostumusta käyttämällä osaksi grahamjauhoja. Val-koisen sokerin korvaamme osin fariini-sokerilla, mutta voi on voita, listaa Man-ninen.

Reseptien tuomista nykyaikaan ei helpota sekään, että ne on laadittu yli-malkaisesti: kauhallinen tuota, hyppy-sellinen tätä ja kupillinen sitä. Säntilli-semmät reseptit ovat tarpeen, kun vii-kon aikana kahvilassa vierailee noin

Historiallinen kahvilatapahtuma Café Empire 9.–17. kesäkuuta

osana Helsinki-viikkoa Sederholmin talossa osoitteessa

Aleksanterinkatu 18.

12

kilpailu


teksti Petteri Harjula

visualisoi tiedonTietokeskus järjesti keväällä yhteistyössä

muotoilupääkaupunkitoimiston kanssa koululaisille Open Helsinki -tiedon visualisointikilpailun. Vastaavaa kilpailua ei ole aiemmin

järjestetty näin nuorille osallistujille.

Kaikki tuntevat tiedon visualisoinnin ylei-simmät muodot: pylväs- ja piirakkadiag-rammit sekä erilaiset käppyrät ja käyrät. Tietoa voi kuitenkin visualisoida myös muillakin tavoilla. Tilastollisen tiedon vi-sualisoinnin uranuurtajana pidetään rans-kalaista Charles Minardia (1781–1870).

Hänen vuokaavion ja kartan elementtejä yhdistävä visuali-sointinsa Napoleonin Venäjän retken etenemisestä on alan klassikko. Se esittää graafisesti lähes puolen miljoonan mie-hen armeijan hupenemisen 22 000:een suhteutettuna sota-retken etenemiseen (päivämäärät ja karttakoordinaatit) sekä matkan lämpötiloihin.

Minardin ajoista on jo lähes puolitoista vuosisataa, mutta tiedon visualisointi ja sen eri muodot ovat juuri nyt kenties ajankohtaisempia kuin koskaan.

Uuden sukupolven visiot talteen– Nykyinen tietotekniikka on antanut meille työkalut, joilla voi visualisoida tietoa tavalla, jota ei vielä pari vuosikymmen-tä sitten osattu kuvitellakaan, Open Helsinki -kilpailun idean isä ja tietokeskuksen tutkimuspäällikkö Timo Cantell toteaa.

– Nykynuoriso myös osaa käyttää näitä työkaluja intuitiivi-sesti ja aivan eri tavalla kuin aiemmat sukupolvet, hän jatkaa.

> OpenHelsinki-kilpailussajaettiinkolmepääpalkintoa.Lisäksituomaristollaolimahdollisuusjakaaerityispalkintojaansioituneilletöille.

>Tuomaristossaolivat• JyrkiKoskinen,University

Relations,IBMNordics,ExternalRelations,IBMFinland

• MiraVierto,tuottaja,WorldDesignCapital2012Helsinki

• PetriPihkala,opettaja,Klaukkalanyläaste

• PirjoLindfors,grafiikanlaatija,Helsinginkaupungintietokeskus

>Palkitsemiskriteereinäolivatkilpailutyönrelevanssiuskäytettyyntaustatietoonnähdensekäideanomaperäisyysjavisuaalisuus.

Kilpailun voittajat

FeeltheMusicHennaKorkala,s.-94Työkuvaamusiikinkuunteluatailataamistaeriikäryhmissä.1.palkinto500€

Visualisointi perustuu seuraavaan tietolähteeseen: Tieto- ja viestintätekniikan käyttö -tutkimus 2011, TilastokeskusRaadinperusteluja:”Työn graafinen ilme on hyvin viimeistelty.””Värivalinnat ja grafiikka sopivat hyvin aiheeseen, mutta kaikkea grafiikkaa ei ole kuitenkaan valjastettu työn informaation välittämiseen.””Graafi myötäilee hyvin tilastoaineistoa ja kuvan pinta- ala on käytetty hyvin kokonaisuudessaan. Ei ole ns. tyhjää tilaa.””Työ liittyy nuorten elämään eli vastaa kilpailun (sinänsä väljää) tehtävänantoa, siksi kahdesta melko tasavahvasta työstä etusijalle.”

Koulutyön liian suuri määräReetta Stenudd s. -94 ja Salla Saartoala, s. -94Työ kuvaa kouluterveyskyselyn vastaajien arviota koulutyön määrästä. 3. palkinto 200 €

Visualisointi perustuu seuraavaan tietolähteeseen: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, kouluterveyskysely (koulutyön määrää käsittelevä kysymys)Raadin perusteluja:”Mukava idea, selkeä, kuvan pinta -ala käytetty hyvin (kaipaamaan jäi jonkinlaista lukua, vaikka kirjapinon päälle).””Idea on kekseliäs, mutta se on toteutettu vain suureksi osaksi skaa-laamalla samoja pinoja. Olisi toivonut, että pinot olisi rakennettu erikseen jokaista vuotta varten. Kekseliäs idea ja työn mittasuhteet tekevät työstä kuitenkin palkitsemisen arvoisen.”

The Destiny of PaperMatti Mustanoja, s. -95Työ kuvaa paperin kulutusta maailmassa henkeä kohti. 2. palkinto 300 €

Visualisointi perustuu seuraavaan tietolähteeseen: RISI Annual Review 2010 -raportti.Raadin perusteluja:”Työn graafinen ilme on puhutteleva. Värivalinnat tukevat hyvin itse asiaa. Vihreä on jäänyt taustalle. Palkkikaavio tukee hyvin lukujen esitystä. Palkkikaavion roskiksena on käytetty kanaverkkoa, joka sopii keveytensä vuoksi hyvin graafiseen ilmeeseen. Lisäksi se vahvistaa työn yhteiskunnallista sanomaa. Täytämme häkkimme saasteella/roskilla. ””Todella yksinkertainen paperivisualisointi vetoaa minusta hyvin juuri nuorempaankin katsojaan, sen ymmärtäisi helposti vaikka jo esikoululainen.””Kaunis selkeydessään. Korien järjestäminen suuruusjärjestykseen sisällön määrän mu kaan olisi nopeuttanut entisestään kuvan lukemista. Kuvan pinta- ala käytetty hyvin.”

13

”Nuorten tapa mieltää maailmaa on erilainen. Uskon, että voimme myös oppia heiltä paljon.”

Kilpailun järjestäjät halusivat antaa nuo-rille vapaat kädet luovassa työssä, siksi kilpailun pohjana ei ollut mikään etukä-teen annettu taulukko tai tietoluettelo. Osallistujat saivat itse valita, mitä tietoa he visualisoivat. Myös välineet olivat va-paasti valittavissa. Tietokoneen sijasta kelpasi vaikka lyijykynä ja paperikin.

– Toivoimme nuorten avulla löytäväm-me uusia tulokulmia tiedon visualisoin-tiin. Nuorten tapa mieltää maailmaa on erilainen. Uskon, että voimme myös op-pia heiltä paljon, Cantell selventää.

Suomi tiedon jakamisen kärkeäVisualisoitavaksi käy lähes mikä tahansa tieto, mutta virallisemmin kerättyä tilas-totietoakin on nykyään paremmin saata-villa kuin ennen – kiitos internetin.

– Internet on luontainen kanava avoi-melle tiedon jakamiselle, ja se on myös li-sännyt sitä, arvelee Open Helsinki -kil-pailun käytännön koordinoinnista vas-


taava tietokeskuksen projektisuunnitteli-ja Teemu Vass.

Tiedon avautuminen on globaali ilmiö, mutta Suomi on sen jakamisessa yksi maailman kärkimaista ja Helsinki puoles-taan Suomen kärkikaupunki.

– Helsinki Region Infoshare, joka sekin on yksi muotoilupääkaupunkihankkeista, on hyvä esimerkki avoimen datan verkko-palvelusta, Cantell kertoo.

– Sieltä kuka tahansa voi hakea lähes mitä tahansa tilastollista ja muutakin tie-toa Helsingin seudusta sekä myös hyviä esimerkkejä tiedon visualisoinnista.

Kokeilusta halutaan perinneTänä keväänä järjestetty kilpailu oli en-simmäinen laatuaan, mutta ei jää viimei-seksi ainakaan jos hankkeen puuhamie-hiin on uskominen.

– Me lähdimme siitä, että tämä ensim-mäinen kerta on kokeilu, josta saatujen oppien pohjalta voimme rakentaa vas-taavia hankkeita jatkossa. Toukokuussa

palkittiin kilpailuun siihen mennessä tul-leita töitä, mutta kilpailu jatkuu syksyl-lä. Silloin siihen limittyy todennäköises-ti WDC:n muotoilukasvatukseen liittyvää toimintaa, Vass kertoo.

– Toivomme yhteistyön tietokeskuk-sen ja oppilaitosten välillä lisääntyvän. Toivottavasti voimme järjestää kilpailun myös tulevina vuosina.

Myös toinen kilpailun taustatavoitteis-ta – kaupungin tietokeskuksen tunnet-tuuden lisääminen nuorten ja vähän van-hempienkin kaupunkilaisten keskuudes-sa – epäilemättä onnistui hyvin. WDC-yh-teistyö mahdollisti markkinoinnin, jonka myötä lukuisat bussi- ja raitiovaunupy-säkkien katokset esittelivät viime talvena esimerkkejä tiedon visualisoinneista.

– Helsingin Yliopiston tilastotieteen professori Hannu Niemi totesi, ettei ollut koko uransa aikana nähnyt omaa alaansa esiteltävän yhtä laajasti ja tyylik-käästi, Cantell kertoo. •> Lisätietoja: openhelsinki.fi

n Pihlajamäen puistokummit ryhmäkuvassa. Vasemmalta takaa Ritva Koskimäki, Sampsa Lommi, Päivi Seikkula, Anu Laaksonen ja Lahja Holopainen. Alhaalla Lauha Pajunen ja Helena Hyppönen. Yläkuvassa hymyilee Lauha Pajunen.


teksti TAINA VUOKKO kuvat JUhO KUVA

yhdessä kuntoon

Puistot

Puistokummitoiminta on yksi kaupungin

muotoilupääkaupunkivuoden hankkeista. Puistoja hoitamalla

asukkaat voivat samalla lisätä alueensa yhteisöllisyyttä.

Helsingin puistoissa ahkeroi jo yli 350 puisto-kummia. Määrärahojen leikkaaminen, ilkival-lan lisääntyminen ja valtuustoaloite saivat ai-koinaan rakennusviraston projektipäällikkö Elina Nummen pohtimaan vapaaehtoistyön

mahdollisuuksia puistojen ylläpidossa. – Mallia haettiin muun muassa New Yorkin keskuspuis-

tosta, jossa kaupunkilaiset osallistuvat puiston ylläpitoon ja pitävät opastuskierroksia. Helsingissä puistokummitoiminta alkoi vuonna 2005, vapaaehtoistyön koordinaattori Riitta Partanen rakennusvirastosta kertoo.

Tänä vuonna rakennusviraston puistokummitoimintaa organisoiva Hyvä kasvaa Helsingissä -liike on yksi kaupun-gin World Design Capital 2012 -hankkeista.

– Olemme palvelumuotoilun hanke, johon Helsinki on ryhtynyt ensimmäisenä Pohjoismaissa. Maailmalla puisto-jen vapaaehtoistyö on kuitenkin varsin yleistä.

Osallistu, kun jaksatPuistokummiksi pääsee kuka tahansa ilmoittautumalla ra-kennusviraston asiakaspalveluun. Aivan ensimmäiseksi uusi puistokummi saa huomioliivit ja roskapihdit. Kun nimi on li-sätty puistokummien rekisteriin, uudelle kummille alkaa tul-la esimerkiksi kutsuja tilaisuuksiin. Puistokummirekisteriä tarvitaan toiminnan johtamiseen ja yhteydenottoihin.

– Tänä vuonna järjestettiin yhteinen kevätstartti, lisäksi eri puistoissa on tempauksia, kuten kevättalkoita, roskakä-velyitä, opastettuja puistokävelyitä ja syysharavointeja, Par-tanen kertoo.

Puistoissa voi puuhailla oman elämäntilanteen mukaan. Joskus töitä voi tehdä enemmän, joskus vähemmän.

– Tulevana kesänä pyydämme kummeja ensimmäistä kertaa täyttämään työtuntejaan puistokummikalente-riin. Silloin saamme tilastoja tehdystä työstä ja voimme tehdä työtä entistä näkyvämmäksi, Partanen sanoo.

Kalojen kutu varmistetaan Puistokummitoiminnan tilaa rakennusvirasto, ja Stara tuottaa palvelun. Puistokummiohjaaja toimii alueellaan piiripuutarhurin alaisuudessa ja jakaa vapaaehtoisille puistojen työtehtäviä. Hän toimittaa työvälineet ja vie pois syntyneet puutarhajätteet.

Osa töistä on sellaisia, että puistokummit voivat teh-dä niitä itsenäisesti, kun osa taas vaatii ohjausta.

– Ilman valvontaa voi esimerkiksi haravoida, kastella puita, torjua vieraslajeja ja auttaa puhtaanapidossa. Pen-saiden leikkaus, istutukset, kitkeminen ja tapahtumissa auttaminen taas esimerkiksi vaativat ohjauksen, Parta-nen sanoo.

Puistokummeja saattaa näkyä myös puisto-oppaan tehtävissä.

– Haaveilen siitä, että niinä päivinä kun kaupungin erikoispuistot, kuten Roihuvuoren kirsikkapuisto ja Pohjois-Haagan Alppiruusupuisto ovat kauneimmassa kukassaan, puistokummit voisivat vetää opastuksia jopa useita kertoja päivässä, Nummi kertoo.

Opastuksien lisäksi erikoisempia hommia hoitavat myös esimerkiksi purokummit, jotka soraistavat puroja kalojen kudun onnistumisen varmistamiseksi, ja ruusu-seura, joka on vihkiytynyt Meilahden ruusutarhan hoi-tamiseen.

Jokaiselle yksiön verran puistoa Monessa puistossa toimii oma puistokummiryhmän-sä, joka saattaa kaivata vahvistuksia. Esimerkiksi Sinebryc hoffin puistossa ja Karhupuistossa on toimi-nut jo vuosia omat aktiiviset ryhmänsä. Pihlajamäes-sä puistokummitoiminta polkaistiin virallisesti käyntiin kevään 2008 siivoustalkoissa Staran viestintäpäällikkö Päivi Seikkulan järjestämässä puistokummikahvilassa.

työ & ympäristö

n Huomioliivit ja puistokummit. Sampsa Lommi roskapihtien kanssa. Päivi Seikkula (alla)on ollut toiminnassa alusta asti mukana.

15

koonnut LAURA HEIKKINEN


työkalut

Mitä hyötyä Ahjo on tuonut? Ahjossa asiat tulevat vireille kaupungin yhteiseen kirjaamoon, jossa asiakirjat skannataan ja asiat lähetetään sähköi-sesti päätöksentekoprosessiin. Myös toimielinten kokoukset käydään säh-köisessä kokoussovelluksessa. Paperin määrä kaupungin päätöksenteossa on vähentynyt. Tiedot löytyvät nyt yhdes-tä paikasta, mikä helpottaa kuntalais-ten ja tiedotusvälineiden tiedonsaan-tia. Työprosessit ovat tulleet läpinäky-viksi, jolloin asian kulkua voidaan pa-remmin seurata ja mitata.

Ketkä Ahjoa käyttävät? Sitä käyttävät kaikki hallintokunnat lu-kuun ottamatta rakennusvalvonnan lu-paprosessia.

Mitä toimintoja on käytetty eniten? Käytetyimmät toiminnot ovat esitys-ten valmistelu toimielimille ja päätös-ten valmistelu viranhaltijoiden pöytä-kirjoihin, jotka ovat prosessin osia ja johtavat esityslistoille ja päätöspöytä-kirjoihin.

Miten sähköinen kokoussovellus on toiminut? Pääsääntöisesti kokoussovellus on toiminut hyvin. Haasteita on ollut tietoliikenteen ja käytettä-vyyden kanssa. Luottamushen-kilöille on juuri tehty kysely ko-koussovelluksen käytöstä. Sa-malla teetettiin kokoussovel-luksen käytettävyysarvio.

Mitä parannettavaa on havaittu? Ahjon käyttäjien komment-tien perusteella on käynyt ilmi, että käytettävyydessä on vielä paljon parannetta-vaa. Parannukset tehdään käytettävyysar vion tulosten perusteella.

Mihin käyttäjät ovat olleet tyytyväisiä tai tyytymättömiä? Asioiden löytyvyys on parantunut. Tyy-tymättömyyttä on herättänyt se, että ohjelma ei ohjaa käyttäjää ja järjestel-mässä on liian helppoa toimia virheel-lisellä tavalla.

Miten Ahjoa kehitetään? Saadut kehittämistoiveet käsitellään sovellushallinnan ryhmissä, joissa on virastojen edustus. Kehittämistoiveet priorisoidaan ja tärkeimpien kehittä-minen aloitetaan.

Tuleeko jotain uusia ominaisuuksia tai toimintoja? Kesän aikana tulee heräte-toiminto, jonka avulla Ahjon käyttäjät saavat herätteen omaan työjonoon tulevasta asiasta, eikä käyttäjän tarvitse käydä Ahjossa tarkistamassa tilannetta. Herä-te toimitetaan käyttäjän Oma Helmi -osioon. Käyttäjä voi valita, lähetetään-kö heräte myös sähköpostiin. •> Lisätietoa: Helmi > Yhteiset palvelut > Ahjo

Ahjon kehitystyö etenee

Sähköinen asianhallintajärjestelmä Ahjo on tullut vuoden ikään. Sen myötä paperin käyttö päätöksenteossa on vähentynyt. Johtava asiantuntija Katja Räisänen vastaa

kysymyksiin Ahjosta.

Hallintokeskuksen tietopalveluyksikön Ahjo-tiimiin kuuluvat • projektityöntekijä Johan Bengtström • tietojärjestelmävastaava Jaana Ilvonen • erityissuunnittelija Susanna Mäkelä • suunnittelija Sari Päivärinta • johtava asiantuntija Katja Räisänen

”Haluamme kiittää käyttäjiä kärsivällisyydestä ja innovatiivisista kehittämisideoista. Jatkamme Ahjon kehittämistä yhdessä kanssanne.”

Team A

hjo

– Minulle tällainen toiminta on luon-tevaa, joten halusin innostaa muitakin mukaan. Pihlajamäessä on jo kymmeniä aktiiveja, joten minusta on tullut lähes työtön puistokummi. Tästä työstä tu-lee hyvälle mielelle, ja saa joskus kiitosta ohikulkijoiltakin, Seikkula kertoo.

– Oman lähipuiston puistokummiksi ryhtymällä voi lisätä alueensa yhteisölli-syyttä ja tutustua muihin kaupunkilai-siin. Vapaaehtoistyö koetaan usein hy-vin palkitsevana, Nummi vahvistaa.

Helsingissä riittää rakennettua puis-toa noin tuhannen hehtaarin verran. Jo-kaisella kaupunkilaisella on siis käytös-sään yksiön pinta-alan verran puistoalu-etta.

– Helsingissä harvalla on varsinaises-ti omaa pihamaata, mutta kaupungin puistoja kyllä riittää. Moni viherpeukalo on innostunut toden teolla puistokum-mitoiminnasta, kertoo Partanen. •

> Lisätietoa: hyvakasvaa.fi


Tuleekohanhyvä sato?

Toivotaan. Mutta sen määrää luonto.

n Jari Kuusinen ja

Jere Brofeldt suunnittelevat

töitä.


tekstit Laura Heikkinen, kaTJa PeSOnen ja Taina VuOkkOkuvat Pekka HOLmSTröm, TOmmi TuOmi, JuHO kuVa ja arTO TimOnen

Kaupunki tarjoaa kesätyötä noin 4 300

nuorelle. Kesätyöntekijät hoitavat vanhuksia,

kokkaavat ja siivoavat, kunnostavat puistoja

ja kiinteistöjä sekä tekevät toimistotyötä.

Kolme kesätyöntekijää esimiehineen kertoo

kesäsuunnitelmistaan.

Haltialan tila on keskuspuis-ton pohjoisin osa Vantaan rajalla. Täällä kokeneel-le maataloustyöntekijälle riittää kesällä monipuoli-sia töitä.

– Kun lähden aamulla kotoa Kampista, pu-kumiehet suuntaavat toimistolle. Minä läh-

den Haltialan tilalle. Stereotypiat helsin-kiläisistä eivät tosiaan pidä aina paik-kaansa, kesätyöntekijä Jere Brofeldt sanoo.

Kaupungin omistamalla maatilal-la riittää kesäkaudella hommia. Päiväs-

tä menee puolitoista tuntia muun muassa kalkkunoiden, lampaiden ja lehmien hoito-rutiineihin. Myös pelloilla riittää tekemistä, koska maata on yhteensä 420 hehtaaria.

Traktorit ajelevat pihan poikki, ja äidit työntävät rattaissa lapsiaan. Haltialan tila on suosittu paikka asukkaiden keskuudessa. Yleissivistystään käyvät paikan päällä kartut-

tamassa lapsiperheiden lisäksi muun mu-assa koululaisryhmät.

– Vaikka maatilalla riittää eläimiä, kesä possut ovat jostain syystä kaikkien suosikkeja, vastaava luontomestari Jari Kuusinen nauraa.

Turvallisuusasiat aina edelläLinnut visertävät puissa, ja Vantaan joki kuo-huaa. Brofeldt ruokkii eläimiä tottunein ot-tein. Palkkakuittiinkin on vaihtunut nimik-keeksi vanhempi maataloustyöntekijä.

– Olen täällä nyt neljättä kesää. Ensim-mäisen kerran olin kesällä 2007, kun olin juuri saanut ajokortin. Tänne on mukava pa-

Haltiala

Kesä, työ(ja kärpäset)

lata, koska Viikin koemaatilan lisäksi tämä on ainoita lähialueiden paikkoja tehdä oman alan töitä.

Hän opiskelee Mustialan maatalousoppi-laitoksessa agrologiksi. Työt Haltialassa alkoi-vat toukokuun alussa, ja koulunpenkki kut-suu elokuun lopussa takaisin.

Tänä kesänä perehdytystä ei enää tarvittu: Jere muisti ovikoodinkin vielä ulkoa ja löysi heti oikean pukulokeron.

– Kun tänne tulee uusi työntekijä, käymme ensin läpi kaikki perusasiat. Varsinkin työtur-vallisuus on maataloustyössä aivan keskeistä. Sen jälkeen pistämme tulokkaan vanhan työntekijän matkaan, joka opastaa, miten käytännön työ tehdään, Kuusinen sanoo.

– Muistan ensimmäiseltä kesältä, että aina jos oli vähänkin epävarma jostain, joku tuli näyttämään mallia, Brofeldt muistelee.

Satoa odotellenBrofeldt kuvaa maataloustyötä sukurasittee-naan, koska hänen sukulaiset saavat tavalla tai toisella elantonsa maataloudesta. Hänen kokemustaan arvostetaan.

– Monen kesän työsuhteet ovat meille hy-viä, koska vakituiset työntekijämme pitävät pitkiä kesälomia. Jeren kaltaiset tottuneet kaverit tulevat auttamaan h-hetkiksi, kun esi-merkiksi heinänteko on juhannuksen jälkeen ajankohtaista, Kuusinen kertoo.

Kun menossa on jo neljäs kesätyöpesti, mitä hän odottaa tältä kaudelta eniten? Bro-feldt harkitsee hetken ja vastaa varmasti.

– Maajussi odottaa aina hyvää satoa. Se, mitä ihminen voi sadon eteen tehdä, on lo-pulta kovin vähäistä. Luonto määrää, miten viljojen ja rypsien käy. >>

Maajussi sai paikan


Uimastadion

Valppaana veden äärellä

Uimastadionin kirkkaansini-set vedet ovat täyttyneet ui-mareista. Uimavalvoja Heta Hölttä istuu auringossa al-

taan reunalla katse terävänä.– Haastavinta tässä työssä on pitää

vireystaso yllä ja olla koko ajan valppaa-na, vaikka suurin osa ajasta on rauhal-lista eikä tapahdu mitään. Siihen ei saa tuudittautua, Hölttä sanoo.

Entinen kilpauimari on aloittanut ui-mavalvojan hommat pari vuotta sitten Urheiluhallit Oy:n leivissä ja ollut sinä aikana töissä eri uimahalleissa, kuten Kallion urheilutalossa.

Juuri aikaisempi kokemus sai Höltän hakemaan kesätöihin kaupungille, sillä hän luotti mahdollisuuksiinsa läpäistä työnhakukarsinnat.

Vastuuta tulevaisuuden varalleTänä vuonna Uimastadionille palkattiin 51 kesätyöntekijää. Joukkoon mahtuu uimavalvojia, siivoojia sekä kassahen-kilökuntaa. Siisti kesä -hankkeen kaut-ta tulee muutamia työntekijöitä, lisäksi nuorta voimaa täydentävät tet-harjoit-telijat sekä muutama työharjoittelija.

Uimastadionin kesäesimies Sari Tamminen kertoo kassan paikkaan tulevan ylivoimaisesti eniten hakupapereita. Ti-laa kassalla on vain neljälle.

– Nuoret ehkä ajattelevat sen olevan työ, jota voi hyödyntää tulevaisuudessa, Tamminen toteaa.

Kahden päivän perehdytyksen aikana tutustutaan työhön ja valvonta-alueisiin sekä opiskellaan ensiapua ja muita tur-vallisuustoimenpiteitä, sillä uimareiden auttamisen lisäksi kesätyöntekijöiden on tiedettävä myös miten sammuttaa tulipalo tai toimia kaasuvuodon sattu-essa. Hölttä koki perehdytyksen pääosin hyödyllisenä, mutta toivoi sen olevan yksityiskohtaisempaa.

– Onneksi täällä on aina joku, jolta voi kysyä lisäneuvoa, hän toteaa.

Vedessä kuin saukkoKassalle ja uimavalvojaksi päästäkseen on oltava täysi-ikäinen ja kyettävä työs-kentelemään viisi kuukautta putkeen.

– Kesällä täällä on vain pari vakituista, joten paikka pyörii pääasiassa kesätyön-tekijöiden voimin. Vaikka kausi on pit-kä, työhön ei voida ottaa montaa kesä-

työntekijää vaan tarkoitus on pärjätä sa-malla porukalla, Tamminen kertoo.

Uimavalvojan on luonnollisesti oltava veteen tottunut kuin saukko, ja koulu-tus ja kokemus katsotaan plussaksi. Esi-merkiksi Hölttä on osallistunut hengen-pelastuksen SM-kisoihin ja suorittanut ensiapu- ja uimavalvojan kurssin.

– Vain kerran olen joutunut soitta-maan ambulanssin, kun eräältä uimaril-ta meni olkanivel sijoiltaan, mutta muu-toin ei ole sattunut mitään vakavaa, Hölttä toteaa.

Hän opiskelee Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa sosio-logiaa. Uimavalvoja on hänestä hauska kesätyö opintojen ohessa, mutta kiika-rissa on oman alan työt valmistumisen jälkeen.

– Parasta tässä työssä on kivat työka-verit, työn rentous ja asiakkaat.

Nyt nautitaan kesästä!

Pysytkö pinnalla?

Juu. Osaan kyllä kroolata!

n Sari Tamminen luottaa Heta Höltän

pelastustaitoihin.

n Nina Lager kyselee Mia Halménilta mihin tämä ohjaisi turistit.


Matkailutoimisto

vonnassa on oltava oma-aloitteinen ja pysyt-tävä ajan hermolla. Halménille tämä on mie-luista, sillä hän on luonteeltaan utelias.

– On etuoikeus saada tietää mitä kaupun-gissa tapahtuu, olla keskellä tapahtumia ja tu-tustua uusiin paikkoihin. Etsimme tietoa ne-tistä ja esitteistä sekä pidämme toisiamme ajan tasalla, Halmén kertoo yhteistyöstä.

Ylitä asiakkaan odotuksetAmmattikorkeakoulu Arcadasta helmikuussa restonomiksi valmistunut Halmén halusi jo nuorena matkailualalle.

– Pidän asiakaspalvelusta. On mukavaa ylittää asiakkaan odotukset vaikkapa kerto-malla omista kokemuksista. Työmme on pyy-teetöntä neuvontaa ja ihmisten auttamista.

Kaupungin matkailu on ollut hänelle unel-matyöpaikka, sillä siinä oppii jatkuvasti uut-ta. Neuvontaa annetaan suoraan tiskiltä, pu-helimitse ja meilien avulla. Sosiaalinen media ja blogit ovat myös tärkeitä työkaluja, kuten myös mobiiliapplikaatiot, jotka helpottavat tiedonhakua.

Edes epäsäännölliset työajat eivät saa hä-neltä moitetta.

– Odotan pääseväni taas tähän ”kesäper-heeseen”. Tiedossa on vilkas kesä, hän toteaa.

Halménia kiinnostavat lähialueet ja koti-maan matkailu. Hän on käynyt Reilun mat-kailun yhdistyksen koulutuksen ja voi toimia kestävän matkailun lähettiläänä. Suunnitel-missa ovat myös yritysmaantieteen jatko-opinnot.

Mutta millainen olisi Mian täydellinen Helsinki-päivä?

– Aamun voi aloittaa kesäkirpparilla ja jatkaa siitä brunssille. Iltapäivällä suunnak-si suosittelen historiallista Suomenlinnaa jo kauniin merimatkan vuoksi, Mia kertoo.

– Illaksi voi istahtaa Espalle kuuntelemaan konsertteja tai valita klubikeikan kaupungin runsaasta musiikkitarjonnasta. Helsingissä tapahtuu aina! •

> Lisätietoja: helsinkirekry.fi/kesatyo

työntekijät sukkuloivat sujuvasti. Yksi heistä on Mia Halmén, jonka äidinkieli on ruotsi.

Kielitaito on yksi kesätyöläisten palkkaa-misen peruste mutta lisäksi heiltä vaaditaan asiakaspalvelualttiutta ja -kokemusta. Nuo-resta iästään huolimatta Halmén on saanut matkailualan kokemusta myös Suomenlin-nasta ja Helsinki-Vantaan lentoaseman neu-vonnasta.

Jatkuvasti ajan tasallaPerehdyttämiseen on kiinnitetty paljon huo-miota. Ensimmäistä kertaa jokaiselle kesä-työntekijälle on nimetty vakituisista työnte-kijöistä oma tutor, jolta saa apua ja opastus-ta. Myös jotkut työtehtävät siirtyvät tutorin loman aikana kesätyöntekijälle.

Tänä vuonna on Lagerin mukaan positii-vinen ylitarjonta tapahtumista, joten neu-

Lähimatkailun lähettiläs

K aupungin matkailuneuvonnal-la on edessään kiireinen kesä, kun muotoiluvuosi, yleisurheilun EM-kisat ja Helsinki 200 vuotta

pääkaupunkina -juhlavuosi täyttävät kau-pungin tapahtumilla ja matkailijoilla.

– Palkkasimme matkailuneuvontaan pää-sääntöisesti viime kesän matkailuneuvojat. Näin varmistamme, että tapahtumien su-pervuonna kaikki toimii laadukkaasti, ker-too johtava matkailutiedottaja Nina Lager.

Matkailuneuvontaa annetaan kesällä nel-jässä eri infopisteessä, joiden välillä kesä-

Kesä ja Suomen-linna!

Mikä Helsingissä on

parasta?

Töissä maalla

ja merelläKesän kynnyksellä Raimo Bomanin

työ siirtyy Helsingin kaduilta merimaisemiin. Hän on yksi monista, jotka työskentelevät kaupungilla niin

sanotussa kaksoisammatissa.

Kevätaikaan maansiirtotraktorinkuljettaja Raimo Bomanin työmaata ovat Staran vastuulle kuuluvat katujen kevätsii-voukset. Hiekat pitää putsata pois, ja loput jäät sulattaa kaduilta. Kesän varma merkki on, kun Boman laskee ve-neet vesille.

– Pidän työssäni eniten veneilystä, jonka takia alun perin kiinnostuin-kin työpaikastani. Aloitin työssäni vuonna 1983, ja veneet jaksavat vieläkin kiinnostaa. Talven jäljiltä odotan sitä, että pääsen taas vesille, Boman kertoo.

Staralaiset käyttävät muun muassa 12-metristä venettä ja uutta 18- metristä venettä, joka on osittain myös pelastusviranomaisten käytössä. Kalustolla käydään hakemassa kymmeneltä saarelta ravintoloiden jät-teet kolme kertaa viikossa.

Jätehuollon lisäksi venetiimi kuljettaa saaristoon esimerkiksi konei-ta ja siivoaa merestä roskia. Myös satama-altaiden puhtaudesta huoleh-timinen kuuluu toimenkuvaan.

Merillä tärkeintä on hallita veneeseen liittyvä tekniikka sekä meri-merkit ja -säännöt. Tarkkuutta vaaditaan erityisesti ahtaissa satamissa.

20

{ am

mat

ti }

tek

sti T

AIN

A V

UO

KK

O k

uvat

AR

TO

WII

KA

RI


gallupMiten siirryt lomatunnelmiin?KesälomasesonKi on Koittanut ja on aiKa upota riippumattoon. onKo sinulla lomastressiä?

21

teksti KATJA PESONEN kuvat MArJO TyNKKyNEN


n SIRPA TSOKKINENterveysasemien kiertävä laitoshuoltaja, terveyskeskusPystyn unohtamaan työt lähtiessäni lomalle. Usein mat-kustelemme perheen kesken. Talvisin lähdemme ete-lään, olemme käyneet Kanariansaarilla useasti. Kesälo-malla sen sijaan nautitimme Suomen kesästä. Palaan lo-malta virkistyneenä. Varmasti sekin on ihmisestä kiinni. Jos ei viihdy työssään, lomalta palaaminen voi ärsyttää. Minulla on

mielenkiintoinen vaihteleva työympäristö, johon on kiva tulla.

n KATRI-ELINA PIISPAtiedotusassistentti, sosiaalivirastoMinulla ei ole kesäloman ajaksi sijaista, joten ennen lomalle lähtöä teen työt loppuun niin, ettei mitään jää roikkumaan. Tärkeää lomastressin välttämiseksi on se,

että on elämää työn ulkopuolella. Itselläni on viisi koiraa, ja lomalla on tulossa yhdeksän labradorinnoutajaa hoi-

toon joksikin aikaa. Lisäksi ompelen ja nautin yksinkertaisesti kotonaolosta. Pääsen helposti lomatunnelmaan. Myös mahdollisimman pitkä, yh-täjaksoinen loma vähentää stressiä.

n KEIJO SAARNIsuunnittelusihteeri, sosiaalivirastoTyöni on sellaista, ettei sitä voi valmistella tai ennakoi-da lomaa ajatellen. Hoidan niin paljon asioita kuntoon kuin mahdollista. Perehdytän muut tehtäviini, koska mi-

nulla ei ole erikseen sijaista. En kaipaa mi-tään erityisiä rituaaleja päästäkseni lo-

matunnelmaan. Ulkoilen paljon, pyöräilen, sauvakävelen ja uin. Ulkona oleminen rentouttaa. Lomaltapa-

luuahdistustakaan minulle ei tule. Loma on ollut hyvä silloin, kun on unohtanut kaikki salasanat.

n MARITTA HAAVISTOjohtaja, Roihuvuoren vanhustenkeskus, sosiaalivirastoLomaa edeltävänä päivänä voin hieman stressata, mut-ta mistään suuresta lomastressistä en kärsi. Yritän varata vapaapäivän ennen loman alkua purkaakseni meilisumaa ennen lähtöä. Minulla on hyvä kesäsijainen, joka osaa kyllä hoitaa hommat. Saan työasiat helposti pois mielestä lähdettyäni vapaalle. Lomalla voi tulla uusia ideoita työhön, joita voi sitten palatessa alkaa to-teuttamaan. Stressiä tulee enemmänkin loman jälkeen, kun kalenteriini on poissa ollessani merkitty paljon kokouksia ja sähköposti on täynnä.

> Nimi: Raimo Boman

> Ammatti: Maansiirto-

traktorinkuljettaja

> Virasto: Stara

> Ikä: 58

> Perhe: Vaimo ja kaksi aikuista lasta

> Koti: Malminkartano

> Harrastukset: Moottoripyöräily,

metsästys, mökkeily ja karaoke

> Suosikkimusiikkia karaokessa:

Olavi Virta, Junnu Vainio ja Tapio

Rautavaara.

kuka

– Halusin merelle, koska olen saanut ar-meijassa veneenkuljettajakoulutuksen. Nykyisin suurin osa henkilöstöstä on käynyt merimiesammattikoulun. Minul-la on kansimiehenpaperit.

Tekniikka kehittynyt huimastiBoman odottaa kesää ja merille pääsyä, koska runsaslumiset talvet ovat olleet hyvin kiireisiä.

– Käytän kauhakuormaajaa, jolla au-rataan ja kuormataan lunta. Jos lunta sataa taukoamatta, teemme työtä myös öisin. Yön jälkeen tehdään vielä normaa-li päivävuoro.

Ikä- ja terveyssyistä Boman on sopi-nut esimiehensä kanssa yövuorojen vä-hentämisestä. Esimiehen suhtautumista hän kiittelee ymmärtäväiseksi, ja vuoro-ja on saatu sovittua sellaisiksi, ettei aina-kaan montaa yötä tarvitse tehdä peräk-käin.

Lumitaakkaa onneksi helpottaa se, että nykyisin kaupungilla on käytössä hyviä koneita.

– Tekniikka on kehittynyt huimasti työurani aikana. Ennen meillä oli enem-män henkilökuntaa, mutta silloin lunta kauhottiin maatalousmallin traktoreilla. Uudet koneet ovat tehostaneet työnte-koa merkittävästi.

Syysaika on Bomanille hiljaisinta. Kun talvet, keväät ja kesät ovat kaik-ki omanlaisia sesonkejaan, syksyllä voi-daan lumentuloa odotellessa keskittyä esimerkiksi koneiden huoltotöihin.

Vaihtelu tuo työhön iloaRaimo Boman nauttii työnkuvan vaihtelusta, jota hän pitää työnsä parhaana puolena. Kaksoisamma-tissa toimiminen ei kuitenkaan ole kaupungilla mitenkään tavatonta.

– Staran veneporukkaan kuuluu kymmenisen ihmistä, joilla on kaikilla

kaksoisammatti. Myös joillakin puisto-osaston työntekijöillä on kaksoisammat-ti, kun he tulevat talveksi lumitöihin.

Työyhteisöään Boman pitää kivana ja asiallisena. Vaihtuvuus on varsinkin ve-nehommissa pientä, joten kaikki ovat tulleet tutuiksi. Yhteiset työhyvinvointi-reissut ovat olleet todella mukavia.

– Mieleeni on painunut esimerkiksi mat-ka Turkuun, jossa tutustuttiin satama-laitoksen toimintaan, ja Tukholmaan, jossa on vastaavan tyyppistä venetoi-mintaa kuin Helsingissä.

Kesälomat Boman saa pidettyä saa-riston ruuhkakaudesta huolimatta. Ve-netiimin kanssa pidetään lomia kiertä-västi, niin että kukin pääsee vuorollaan nauttimaan Suomen suvesta.

Kolme viime vuotta lomat ovat Bo-manilla kuluneet hirsimökin rakentami-sessa. Projekti alkaa olla viimein valmis.

– Jouluna kävimme vaimoni kanssa mökillä jo saunassa. Tänä kesänä voim-me vaihteeksi vain rentoutua, Boman suunnittelee. •

”Kaksoisammatissa toimiminen ei ole kaupungilla mitenkään tavatonta.”

kaffella


”Vanhempanakinvoi hakea uusia haasteita työelämässä.”

teksti Stiina Honkamaa kuvat arto Wiikari

Pidempäänsorvin

ääressä?

Yhä useampi jatkaa työuraansa vielä varsinaisen eläkeiän koittamisen jälkeen. Jatkamista motivoivat vaikkapa paremmat

tulot eläkkeellä, kiinnostavat työt tai kiva työyhteisö.

Sairaanhoitaja Leena Kai-nulainen, 68, tutkija Mar-ja Pehkonen, 68 ja nuoriso-toimen johtaja Lasse Siura-la, 65, keskustelevat työurien

pidentämisestä. Kainulainen jäi vuon-na 2004 akuuttisairaanhoidosta pariksi vuodeksi eläkkeelle ja palasi sitten takai-sin osa-aikaiseksi Koskelan vanhusten-keskukseen.

– Olen aina pitänyt työstäni, ja meil-lä on erittäin hyvä porukka. Nautin siitä, että saan tehdä jotain hyödyllistä, eikä li-särahakaan ole pahitteeksi, Kainulainen kertoo valintansa syistä.

Pehkonen olisi voinut jäädä eläkkeel-le neljä vuotta sitten, mutta jatkoi nor-maalisti kokopäiväisenä samoissa tutki-jan tehtävissä museossa. Hän jää syksyl-lä pois töistä.

– Raha ja putkiremontin maksami-nen olivat syitä työssä jatkamiselle. Tu-len erinomaisesti toimeen esimiesteni kanssa, ja terveydentilan kannalta pys-tyin hyvin jatkamaan, joten en nähnyt mitään syytä lopettaa. Parasta on ollut tietoisuus eläkkeen kasvamisesta päivä päivältä, Pehkonen kertoo.

Siurala on tehnyt valinnan työuran jatkamisesta kahdesti. Hän päätti jatkaa nykyisessä työssään nuorisotoimen joh-tajana muutaman vuoden eläkeiän yli ja siirtyy syksyllä muihin osa-aikatöihin.

– Minulla on niin mielenkiintoinen työ, etten ole malttanut jäädä aiemmin pois. Aina on ollut joku juttu, jota olen ollut käynnistämässä ja jonka olen ha-lunnut katsoa loppuun. Tuoreempi työ-uran jatkopäätös liittyy ensisijassa ha-luun tehdä jotain muuta. Kyllä sitä van-hempanakin voi hakea uusia haasteita työelämässä, Siurala kertoo.

Miten jatkohaluusi on suhtauduttu työpaikalla?– Monenlaista palautetta on tullut ja vä-

> KesKustelemassa: Sairaanhoitaja Leena kainulainen sosiaalivirastostatutkija marja Pehkonen kaupunginmuseosta nuorisotoimen johtaja Lasse Siurala nuorisoasiainkeskuksesta> aiHe: työurien pidentäminen> PaiKKa: Bulevardin kahvisalonki

lillä hieman ihmettelyäkin. Monet ym-märtävät houkuttimena paremmat tulot mutta muuten kaikki eivät työuran jat-kamista ymmärrä. Se ei ole vielä kovin yleistä ja on siksi ehkä outoa, Pehkonen kertoo.

– Nuoremmat työntekijät alkavat hel-posti teititellä, Siurala sanoo.

Siurala kertoo havainneensa myös käänteistä ikärasismia: vanhemman työntekijän osaamista arvostetaan ehkä vähän liikaakin.

– Joskus työpaikalla mietitään, miten oikein pärjätään eläkkeelle jäävän jäl-keen. Pikemminkin kannattaisi ajatella, että kun ihminen siirtyy pois esimerkik-si johtavasta asemasta, organisaatio saa tilaisuuden uudistua, hän kehottaa.

Pehkonen painottaa, ettei kaipaa mi-tään erikoiskohtelua.

– On tärkeää, että suhtaudutaan ihan normaalisti, hän sanoo.

Sairaanhoitoalalla työntekijöistä on kova pula, joten ehkä siksikin Kainulai-sen saama palaute on ollut hyvin myön-teistä.

– En ole kokenut mitään syrjintää, vaan työkaverit ovat olleet oikein ihania, ja esimies on suhtautunut tosi hienosti. Meidän alalla arvostetaan ammattitai-toa ja kokemusta, Kainulainen sanoo.

Pehkonen kehottaa olemaan välittä-mättä muiden mahdollisesti ihmettele-vistäkin mielipiteistä.

– Kannattaa sulkea korvansa ihmisil-tä, jotka sanovat, että vanhempaa työn-tekijää pelätään ja säälitään, kun elämäs-sä ei näytä olevan mitään muuta sisältöä kuin työ. Kannustuksena voisin sanoa, että jos kunto kestää, työ on mieluista ja suhteet esimieheen avoimet, niin ei ole mitään syytä olla harkitsematta jatkoa.

– Ikärasismilla ei saisi pelotella, mut-ta osittain jatko on omasta asenteesta-kin kiinni. Jos alkaa pelotella itseään, se voi vaikuttaa negatiivisesti jatkoon työ-

yhteisössä. Minun työpanostani on ar-vostettu ja hienosti on mennyt, Kainu-lainen toteaa.

Miten työnantajan tulisi tukea työuraa jatkavaa?Kainulainen tekee sairaanhoitajan töi-tä vanhustenkeskuksessa osa-aikaisesti, mutta käytännössä hän tekee myös sai-raus- ja lomatuurauksia. Pehkosella on museossa normaali kokoaikatyö. Siurala olisi nuorisotoimen johtajana toivonut vähemmän työtehtäviä.

– Sitä vanhakantaista ajattelumallia voisi muuttaa, että kokopäivätyö on ja-kamatonta työnantajan omaisuutta. Työnantaja tietenkin ajattelee ylimääräi-siä kustannuksia. Loppujen lopuksi olisi kuitenkin parempi, että päästäisiin eroon ajattelusta, että vasta eläkkeellä voi toteuttaa unelmia ja vaikka matkus-tella enemmän, Siurala pohtii.

– Olisi hyvä, että tarjolla olisi hel-pommin erilaisia vaihtoehtoja, Pehko-nen komppaa.

– Vanhemmiten usein kyllästyy sa-maan työhön, mutta esimerkiksi vuorot-teluvapaat ja osa-aikavaihtoehdot autta-vat. Silloin ihminen on tyytyväisempi ja jaksaa pidempään töissä, Siurala sanoo.


Joskus ihan pelkkä etätyön mahdolli-suuskin antaa riittävästi vapautta.

– Esimiehet eivät tue vielä tarpeeksi etätöiden tekemistä. Jos vanhempi työ-tekijä haluaa vaikka muuttaa pois pää-kaupunkiseudulta isompaan asuntoon, osan töistä voisi tehdä etänä, Siurala eh-dottaa.

– Olen kyllä saanut kirjoittaa kirjoja kotona, Pehkonen kiittelee.

Miltä tulevaisuus näyttää?Kaikki kolme suhtautuvat hieman va-rauksellisesti vallalla olevaan kuvaan upeasta kullanhohtoisesta eläkeajasta. Todellisuus ei välttämättä ole saman-laista kuin kuvitelmat, vaan eläkeellä olo voi vaatia sopeutumista.

– Lehdet ovat täynnä nuorekkuuden myyttiä, joka on suuri huijaus kaikille ikäluokille. 70-vuotiaat ystäväni, jotka ovat olleet eläkkeellä jo jonkin aikaa muistuttavat, että pitää nousta ylös joka aamu ja järjestää itselleen opiske-lua tai muuta ohjelmaa, ettei lösähdä sohvalle tuijottamaan televisiota, Peh-konen kertoo ystäviensä evästyksistä.

– Eläkkeelle jäämisen jälkeen voi is-keä masennus, jos on ollut epärealistisia odotuksia. Edellisessä työpaikassani Euroopan Neuvostossa oli järjestetty

n Lasse Siurala, Marja Pehkonen ja Leena Kainulainen

jakavat kokemuksiatyöelämästään.

Eläköitymisen monet kasvot• Eläkkeelle jäi viime vuonna yhteensä 825 henkilöä,

mikä on 2,5 prosenttia kaupungin vakituisesta henkilöstöstä.

• Vanhuuseläkkeelle jäi 652 henkilöä, mikä on 79 prosenttia kaikista eläkkeistä.

• Vanhuuseläkkeiden osuus kaikista eläkkeistä on kasvanut tasaisesti vuodesta 2007, jolloin niiden osuus oli 64 prosenttia.

• Vanhuuseläkkeelle jääneiden keski-ikä oli 64,2. Viiden viime vuoden aikana vanhuuseläkkeelle jääneiden keski-ikä on kasvanut noin vuodella.

• Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrä on kääntynyt laskuun.

• Viime vuonna työkyvyttömyyseläkkeiden osuus kaikista eläkkeistä oli noin 18 prosenttia, kun vastaava luku viisi vuotta aiemmin oli lähes 30 prosenttia.

• Osa-aikaeläkkeellä oli vuoden lopussa 563 henkilöä, mikä on siihen oikeutetuista 58 vuotta täyttäneistä 9,7 prosenttia.

• Osa-aikaeläkeläisten keski-ikä oli 61,6 vuotta. • Osatyökyvyttömyyseläkkeellä oli 434 henkilöä,

joiden keski-ikä oli 57,1 vuotta.

> hel.fi/heke > julkaisut >Helsingin kaupungin henkilöstöraportti 2011

> Eläköityminen 2007 2008 2009 2010 2011

Vanhuuseläke 436 466 562 590 652

Varhennettu vanhuuseläke 37 32 32 19 20

Yksilöllinen varhaiseläke 9 2 3 6 7

Työkyvyttömyyseläke 199 202 196 163 146

ELäKKEEt yHtEEnSä 681 702 793 778 825

> Eläkkeelle jääneiden keski-ikä 2007 2008 2009 2010 2011

Varhennettu vanhuuseläke 62,9 62,2 63,0 62,4 62,8

Yksilöllinen varhaiseläke 61,7 62,5 61,7 61,8 61,7

Työkyvyttömyyseläke 57,9 56,5 57,8 56,8 57,5

Ennen eläkeikää yhteensä 58,8 57,3 58,6 57,3 58,3

Vanhuuseläke 63,1 63,1 63,9 64,0 64,2

KaiKKi yHtEEnSä 61,5 61,1 62,3 62,5 62,9

eläkkeellesiirtymiskoulutus, jolla helpo-tetaan eläkkeelle sopeutumista. Sellai-sissa voisi olla ideaa täälläkin, Siurala miettii.

Kaikki kolme ovat kuitenkin varau-tuneet tulevaan ja vaikuttaa siltä, että aika ei käy ainakaan pitkäksi.

– Aion jatkaa töissä noin 70-vuo-tiaaksi. Olen sanonut, että ajakaa mi-nut pois, jos en pysty suoriutumaan hommista, Kainulainen naurahtaa.

– Eläkkeellä aion viettää aikaa las-tenlasten kanssa, matkustella, lenkkeil-lä ja käydä aktiivisesti uimassa avannos-sa, hän jatkaa.

– Minulla on 92-vuotias äiti, jonka kanssa aion viettää kahdenkeskistä ai-kaa. Suurin osa ystävistäni on eläkkeel-lä, ja aiomme matkustella yhdessä. Suunnitelmissa on tehdä esimerkiksi patikkaretkiä Schwartzwaldiin. Aion myös harjoitella vieraat kielet kuntoon ja leipoa, mitä en ole ehtinyt 20 vuoteen tehdä, Pehkonen suunnittelee.

Siurala aikoo jatkaa vielä työelämäs-sä, mutta toisenlaisella työpanoksella.

– Jatkan osa-aikahommassa uudessa paikassa. Tavoitteeni on lukea kirjoja, tutkia ja miettiä enemmän. Aion myös kasvattaa seitsenvuotiaan tyttäreni luontoihmiseksi. •

2007–2011

asukas


”Haluamme saattaaihmiset tietoisiksi siitä, mitä kaikkea pääkaupunkiseudullaon tarjottavanaan.”

teksti Minna Takkunen kuvat JuHo kuva

Syyskuussa järjestettävä Helsinki Region Welcome Weeks houkuttelee pääkaupunkiseudun kansainvälisiä opiskelijoita ja työssäkäyviä perheineen muhkealla ohjelmatarjonnalla. Tapahtumat ovat virastoille ja liikelaitoksille hyvä tilaisuus oman toiminnan esittelyyn.

Tanssilattialle kaupungin työntekijän kanssa? Löytöretkille Helsingin vähemmän tunnettuihin paikkoihin? Oma yritysidea sa

noista teoiksi? Ottamaan selvää, millaista urheilua ja luontoa uusi kotikaupun ki tarjoaa? Syyskuussa kaikki tämä ja paljon muuta toteutuu, kun Helsinki Region Welcome Weeksin kymmenet tapahtumat kutsuvat verkostoitumaan ja viihtymään kaikki pääkaupunkiseudulle

opiskelemaan ja työskentelemään muuttaneet perheineen.

Tapahtuman pääjärjestäjinä toimivat Helsingin ja Espoon kaupunkien lisäksi Uudenmaan Liitto ja HERA (Helsinki Education and Research Area) sekä sen edustamat kolmetoista korkeakoulua.

Ohjelman tarjoajat eivät silti rajoitu näihin: mukaan omine sateenvarjotapahtumineen ovat tervetulleita pääkaupunkiseudulla toimivat yritykset ja järjestöt, kunhan tavoitteet osuvat Wel

come Weeksin kanssa yhteen. Tapahtuman tarkoitus on toimia markkinointikanavana alueen toimijoille.

Suunnittelija Matleena Sierla henkilöstökeskuksesta ja tapahtuman pääkoordinaattori Søren Rasmussen Helsingin yliopistolta ovat hioneet ohjelmatarjontaa viime syksystä asti. Tavoitteena on saada tietoa kansainvälisille asukkaille helposti sulavassa toiminnallisessa muodossa, ilman että tulee ähky.

Sierla ja Rasmussen rohkaisevat kaupungin yksiköitä tulemaan mukaan viikkojen päätapahtumiin kumppaniksi tai ehdottamaan omaa sateenvarjotapahtumaa. Viime vuonna sateenvarjotapahtumia oli 30.

– Me järjestämme kokonaistapahtuman raamit ja tarjoamme aloitustukea, he kannustavat.

Yksi suosittu ohjelmanumero on Rasmussenin kisaluomus Helsinki Hidden City Race, joka kuljettaa kaupungin vähemmän tunnettuihin kohteisiin. Tänä vuonna noin 50 kohdetta sisältävässä kisassa kerätään pisteitä erilaisten tehtävien avulla. Kilpailun voi aloittaa ja lopettaa mistä pisteestä tahansa. Voittona on kuumailmapallolento.

Tervetuloa kansainväliset asukkaat!

n Matleena Sierla ja Søren Rasmussen tekevät pääkaupunkiseutua tutuksi kansainvälisille asukkaille muhkean ohjelmatarjonnan avulla.

25

Kestävää magnetismia Tapahtumapaketti sai alkunsa, kun mietittiin miten kan-sainvälisille opiskelijoille voitaisiin esitellä kaupungin ja korkeakoulujen laajaa palvelutarjontaa yhdessä paketissa. Pian todettiin, että palveluista olisi hyvä saada tietoa isom-malle joukolle, sillä opiskelijat ovat vain osa pääkaupunki-seudulla asuvista kansainvälisistä osaajista. Työssäkäyviä ammattilaisia ja perheenjäseniä on yhä enemmän. Koko-naisuus ei siis ole suunnattu vain opiskelijoille.

Rasmussen kertoo, että Helsinki Region Welcome Weeksin kehittämistyö puolestaan on tuonut sen oivalluk-sen, että eri ryhmille aluksi kohdistetut ohjelmat koskevat lopulta kaikkia.

– Esimerkiksi opiskelijalla saattaa olla mukana perhe tai Helsinkiin töihin tulleen puoliso saattaa haluta perustaa yrityksen, hän kertoo.

– Tapahtumien järjestämistä motivoi myös se ajatus, että kun pääkaupunkiseutu tuntuu kodilta tänne kenties alun perin väliaikaisesti muuttaneelle, hän haluaakin jää-dä pitemmäksi aikaa. Sosiaaliset ja ammatilliset verkostot ovat usein suljettuja uuteen kaupunkiin muuttavalle. On helpompi kotiutua, kun juuret ovat hivuttautuneet maa-han kontaktirihmastojen avulla, Sierla toteaa.

Yhteistyöverkostot kutoutuvat – Yleensä asukkaat tapaavat kaupungin työntekijöitä sil-loin, kun heillä on ongelmia ratkottavanaan, Rasmussen huomauttaa. Nyt pääosassa ovat viihtyminen ja rento te-keminen.

Kansainvälisten osaajien tavoittamisen vaikeus motivoi virastoja toimimaan yli hallintorajojen sekä ulkopuolisten tahojen kanssa. Helsingin kaupungin palveluja tuodaan saman katon alle Espoon kaupungin, alueella toimivan jär-jestön tai esimerkiksi korkeakoulun kanssa.

– Kun eri tekijät tuntevat toisensa tapahtumajärjeste-lyjen kautta, virastojen ja korkeakoulujen välisessä yhteis-työssä ei tarvitse aloittaa tutustumista ja strategiapohdin-toja alusta asti, Sierla sanoo.

Ohjelmakokonaisuuden pilotti järjestettiin viime syk-synä. Monet tapahtumat, kuten Career Path, joka kulkee tänä vuonna Talent Factory -nimisenä, ja kieliopintomah-dollisuuksia esittelevä Learn the Local Lingo, osoittautui-vat hyvin suosituiksi.

Virastot hyötyvät Welcome Weeksin yhteistyökanavista saadessaan uusia kontakteja palvelujensa suunnitteluun.

– Korkeakoulujen yhteistyökontaktit ovat minulle jo lä-heisiä kollegoita. Rajat kaupungin sisäisiin ja ulkoisiin ta-hoihin murtuvat, kun toimitaan yhdessä, kertoo Sierla.

Pääkaupunkiseudun tarjonta esilleRasmussen muistuttaa, että tarkoituksena ei ole, että kai-killa mukana olevilla toimijoilla tulisi olla englannin- tai muunkielisiä palveluja.

– Haluamme saattaa ihmiset tietoisiksi siitä mitä kaik-kea pääkaupunkiseudulla on tarjottavanaan, hän toteaa.

Toisinaan virastot tai järjestöt järjestävät omia tapah-tumia ja pohtivat, miten maahanmuuttajia tavoitettaisiin paremmin palveluihin ja tiedotusta saisi tehostettua. Wel-come Weeks tarjoaa alustan yhdessä tekemiselle ja kohde-ryhmien tavoittamiselle.

Yhteistyön tavoite on palvella kansainvälisiä asukkaita entistä paremmin. •


HELSINKI REGION

Welcome Weeks

25 August - 16 September 2012

w w w . w e l c o m e w e e k s . f i

Toiminta tutuksi hauskoilla tehtävillä Viime Vuonna järjesTeTyn pilotin onnistumisesta kertoo paljon se, että kaikki mukana olleet tahot osallis-tuvat tapahtumakokonaisuuteen tänäkin vuonna.

Helsinki Hidden City Racen yksi kisarasti oli viime vuonna kaupunginarkisto, jossa kilpailijoiden tehtävä-nä oli bongata vuoden 1940 ja vuoden 1952 Helsingin olympialaisten kisajulisteiden erot sekä tunnistaa julis-teessa juokseva hahmo.

– Suurin osa asiakirjoistamme on suomeksi ja ruot-siksi, joten tarvitsimme visuaalisen tehtävän, kertoo kaupunginarkiston tutkija Panu Haavisto.

– Yllättävän moni tunnisti Paavo Nurmen. Saimme samalla kuulla luxemburgilaiselta kilpailijalta, että Lu-xemburgin ainoa olympiakulta on Helsingin vuoden 1952 kisoista, Haavisto kertoo.

Arkistossa vieraili kisan mittaan yli sata osallistujaa 34 maasta.

Virka Infossa kaupungintalolla osallistujien tehtävä-nä oli puolestaan suunnitella palvelulle mainoksia.

– He ovat tietokonesukupolvea, joten päätimme an-taa osallistujille vaihteeksi värikynät ja paperia, kertoo neuvontapäällikkö Christina Huotari.

Piirroksista myös poimittiin ideoita suunnitteluun. Kaupungin neuvonnan markkinointi kansainvälisille asukkaille koetaan tarpeelliseksi, sillä muualta muutta-neet eivät välttämättä tunne kaupungin palveluita.

TärPPejä oHjelmasTaEnglanniksi järjestetään esimerkiksi seuraavat tapahtumat:> City Welcome (5.9. Helsinki ja 25.8. Espoo) Tervetuloa kaupungin asukkaaksi! Kansainväliset asukkaat kohtaavat kaupungin virkamiehet hauskalla tavalla. Tanssi kaupungin byrokraattien kanssa ja verkostoidu!> engage yourself (11.9.) Mitä voin tehdä itse, mitä muille ja maailmalle? Vapaa-ajan mahdollisuudet ja vapaaehtoistyö järjestöissä ja kaupungin palveluissa.> entrepreneurship 101 (12.9.)Miten pääsen yrittäjäksi seudulle? Miten suomalainen yrityselämä toimii?> education Paths (8.9. Helsinki ja 15.9. Espoo) Miten koulujärjestelmä toimii? Vaihtoehdot päivähoidosta toiselle asteelle ja elinikäiseen oppimiseen.

> søren rasmussen, [email protected], puh. 050 464 6464. Kaupungilla voi ottaa yhteyttä erityissuunnittelija ruslan Haaralaan henkilöstökeskuksen maahanmuutto-osasto: [email protected], puh. 040 334 2471. > ohjelma osoitteessa welcomeweeks.fi

ilmoittaudu mukaan!

26

hyvinvointi


teksti Jaana Kivipelto-tulKKi kuvat peKKa nieminen ja tommi tuomi

Isyysvapaan suosio kasvaaIsyysvapaat ovat ainutlaatuista aikaa. Suhde lapsiin syvenee ja samalla parhaimmillaan paranee myös perheen dynamiikka. Kaupunki kannustaa isiä käyttämään perhevapaita.

KaupunKi pyrKii helpottamaan työn ja muun elämän yhteensovittamista esimerkiksi työaikajoustoilla, mah-dollisuudella etätyöhön sekä perhe- ja vuorotteluvapail-la. Isiä kannustetaan jäämään isyys- ja perhevapaille. Ta-voitteena on, että isätkin kokevat, että perhevapaille on töiden puolesta myös mahdollista jäädä.

Kaupungin palveluksessa työskentelevät, tasa-arvo-tutkimukseen osallistuneet pienten lasten isät kokevat, että ylitöistä on mahdollista kieltäytyä perhesyihin vedo-ten: 40 prosenttia heistä piti sitä erittäin tai melko help-

pona. Isät käyttävät myös tilapäistä hoitovapaata eli jäävät kotiin hoitamaan sairastuneita lapsiaan.

Tasapaino työn ja muun elämän välillä on tärkeää. Työelämän inhimillisyys alkaa olla kilpailuetu. Ison työn-antajan vahvuus on, että työt on mahdollista järjestellä perhevapaiden aikana. Vuoden alusta alkaen isyysvapai-den kuusi ensimmäistä päivää ovat olleet palkallisia. Asiantuntijana henkilöstökeskuksen osastopäällikkö

marju pohjaniemi.

Lue lisää vapaista Helmen Henkilöstö-sivuilta > Lomat ja vapaat.

Joustot helpottavat

elämää

keistaan jäädä vapaille jo puolisen vuotta etukäteen, joten työt pystyttiin hyvin järjestelemään työparin ja keikkalaisen kesken. Toki se vaati myös Matilta itsel-tään järjestelyjä, mutta myös työyhteisö oli joustava.

Musiikki ja Matti ovat olleet aina yhtä: kuhmo-laissyntyisenä hänen ensimmäinen kesätyönsä oli 14-vuotiaana Kuhmon kamarimusiikkijuhlilla. Hoi-tovapaan aikanakin Matti on tehnyt kolmisen työ-keikkaa kuukaudessa muille orkestereille.

– Se on ollut henkireikä ja harrastus. Vaikka Matti on ollut aina hyvin motivoitunut,

hän palaa syksyllä töihin entistä motivoituneempa-na. Hoitovapaa ei ole lekottelua, sen tietää jokainen sitä kokeillut.

– Minulla on vielä paljon työvuosia edessäni, joten miksi en olisi käyttänyt tätä mahdollisuutta nyt.

Matti, Timo ja Olli ♥Kotiorkesteri soi arjessa

Rauhallisen aamiaisen ja leikkien jälkeen Matti Tähkävuori ja kaksi vuotta täyttä-vä Timo vievät neljä ja puolivuotiaan Olli-isoveljen päiväkotiin lyhyeksi päiväksi. Sit-

ten hoidetaan kauppa-asioita, syödään lounas, Timo nukkuu päiväunet, syödään välipala, haetaan Olli hoi-dosta ja leikitään ulkona. Keskiviikkoisin ollaan koto-na koko miesporukan voimin ja voidaan pistää koti-orkesteri pystyyn. Eletään hyvää arkea.

Vuoden alusta lähtien hoitovapaalla ollut Tähkä-vuori on vastannut vuorollaan nelihenkisen perheen arjesta. Se vaikuttaa perheen dynamiikkaan.

– Nyt kumpi tahansa pystyy huolehtimaan mistä tahansa kotiin liittyvästä asiasta, eikä tarvitse kysel-

lä toiselta. Tutkijana työskentelevälle vaimolleni oli myös tärkeää päästä töihin, Tähkävuori kertoo.

Kun esikoinen syntyi, perheessä elettiin hektistä aikaa. Tähkävuori piti isyysloman vaimon väitelles-sä tohtoriksi. Isäkuukauden hän piti esikoisen olles-sa vuoden vanha ja oli myöhemmin nelisen kuukaut-ta hoitovapaalla. Yhdessä vaimon kanssa he tekivät 60-prosenttista työaikaa, jotta Olli pystyttiin hoi-tamaan kotona yli 2-vuotiaaksi. Se vaati melkoista sumplimista ja kalenteritalkoita, mutta kannatti.

– Haluamme, että lapset hoidetaan kotona siihen asti, että he osaavat jo kertoa hoitopäivästään.

Nuorimmaisen syntymän jälkeen Matti piti isyys-loman viikon pätkissä ja myöhemmin kuuden viikon isäkuukauden. Hoitovapaalta Matti palaa töihin, kun kaupunginorkesterin syyskausi alkaa. Silloin Timokin aloittaa Ollin myötä tutuksi tulleessa päiväkodissa.

Työt järjesteltiin joustavastiTöissä vapaiden pitämiseen on suhtauduttu hyvin kannustavasti. Vuodesta 1998 kaupunginorkesterin orkesterijärjestäjänä työskennellyt Matti ilmoitti ai-


Psykologiharjoittelija Mari Laari

työterveyskeskuksesta pohtii työminää.

psykologi

Työn alla työminäOLetkO kOskaan pysähtynyt miettimään, miksi sinusta tuli sellainen työntekijä kuin olet? Minulle tämä on ajankohtainen kysymys, kos-ka harjoitteluni alkaa olla lopussa ja aloitan pian varsinaisen työura-ni. Harjoitteluni, jossa oman työnteon opettelun lisäksi olen kohdan-nut monia erilaisia työntekijöitä, on auttanut minua näkemään töiden aloittamisen uusin silmin.

UUteen työhön perehtyMisen voidaan ajatella sisältävän kolme ko-konaisuutta. On perehdyttävä itse työhön eli opeteltava mitä, miten ja minkä avulla teen. Toiseksi täytyy perehtyä työyhteisöön, eli tutustua esimieheen, työkavereihin, yhteistyötahoihin sekä työpaikan – usein kirjoittamattomiin – sosiaalisiin sääntöihin ja toimintakulttuuriin. Kol-mas kokonaisuus on oman työroolin rakentaminen tai muokkaami-nen. Millainen työntekijä olen? Mikä työssä on minulle tärkeää? Toi-minko työelämässä erilaisesta roolista käsin kuin vapaa-ajalla?

Usein perehdyttämisen ajatellaan liittyvän vain työhön ja työväli-neisiin. Siihen työpaikoilla onkin usein valmis suunnitelma ja sovittu perehdyttäjä. On kuitenkin huomattava, että myös työyhteisöön pe-rehtymiselle ja työminän rakentamiselle pitää olla aikaa sekä mahdol-lisuus.

UUsi työntekijä muuttaa aina työyhteisöä. Uuden työntekijän haas-teena on omaksua kokonainen uusi työyhteisö. Toisaalta myös työ-yhteisön on mukauduttava. Työyhteisöä voidaan ajatella palapelinä, jonka paloja työntekijät ovat. Jokainen pala on erilainen, eikä uusi pala sovi täydellisesti vanhan palan jättämään koloon. Paras lopputulos saadaan, jos sekä palaa että palapeliä muokataan.

työasiaan ja työyhteisöön perehtymisen ohella saattaa unohtua, että työntekijän on myös kasvettava työntekijyyteen ja muodostetta-va oma työminänsä. Varsinkin nuorilla, uraansa aloittelevilla työnte-kijöillä tämä on erittäin tärkeää. On hyvä tunnistaa työn tavoitteet ja muiden odotukset työn tuloksille, mutta yhtä lailla omat odotukset it-sestä työntekijänä. Jokainen meistä joutuu jossain vaiheessa pohti-maan, pystynkö täyttämään omat odotukseni täydellisestä työntekijäs-tä. Voinko silti olla hyvä työntekijä, vaikken yltäisikään omiin kohtuut-tomiin vaatimuksiini? Usein esimiehelle ja työyhteisölle tulee yllätyk-senä se, ettei uuden työntekijän työrooli rakennu itsestään vaan sen eteen on tehtävä töitä.

Onko sinulla ollut töitä aloittaessasi lupa miettiä, millainen työ-minäsi on? Mitä tapahtuu, jos tätä pohdintaa ei tapahdu? En aio ottaa siitä selvää vaan lähden nyt pohtimaan lisää omaa työminääni.

Esimiehet kannustivat perhevapaisiin

Kun Hilda syntyi reilut kaksi vuot-ta sitten, Ville Vastamäkeä to-della tarvittiin kotona koko kol-men viikon isyysloman ajan, sil-

lä sektiosta toipuva Heidi-vaimo ei voinut nostaa mitään painavaa ja liikkuminen oli leikkaushaavan kanssa hankalaa. Kuuden viikon isäkuukauden Ville piti saman vuo-den joulun tienoilla.

– Tutustuin silloin kunnolla Hildaan, kun hän oli jo vähän isompi. Vastasyntynyt on niin pieni ihmisenalku. Isäkuukauden aika-na myös näin, mitä kotona päivien aikana tapahtuu ja millaisia vaimon päivät ovat.

Isäkuukauden aikana Ville rakensi myös omakotitalon yläkertaa, joten ilman työva-paata perheen yhteinen aika olisi jäänyt vä-häiseksi.

– On hienoa nähdä lapsen aamutkin, sillä yleensä lähden töihin, kun tytöt vielä nuk-kuvat.

Kaksi kuukautta sitten Hildasta tuli iso-sisko, kun Helga syntyi. Ville piti kaksi nel-jän päivän isyysvapaata ja jätti loput isyysva-paapäivät kesäloman jatkoksi.

Esimiehet talous- ja suunnittelukeskuk-sessa ovat kannustaneet perhevapaiden pi-tämiseen. Kun Vastamäki työskenteli yksi-kössä projekti-insinöörinä, isäkuukauden pitäminen oli helppoa, sillä työparina ollut projektijohtaja tiesi aina, missä mennään. Huhtikuussa hän aloitti talous- ja suunnit-telukeskuksessa kehittämisosaston kehittä-

misinsinöörinä ja toimii Hitas-työryhmän sihteerinä. Nyt töiden järjestäminen kuu-den viikon ajaksi saattaisi olla hankalampaa.

– Pidän työstäni ja haluan tehdä sen mahdollisimman hyvin. Kukaan ei ole kor-vaamaton, mutta tämä onkin enemmän omasta asenteesta kiinni. Jos muutkin yh-teistyötahot olisivat lomalla, uuden isäkuu-kauden pitäminen onnistuisi ehkä helpom-min, Ville pohtii järjestelyjä.

Vapaiden pitämiseen kannustaa myös se, että ensimmäiset kuusi päivää ovat tämän vuoden alusta lähtien olleet palkallisia.

Suhde työhön muuttunutTyttöjen syntymän myötä suhde työhön ja työpaikkaan on hieman muuttunut.

– Työ merkitsee uudella lailla perustur-vaa, kun on perhe elätettävänä. Ja työ on nyt jotenkin oikeammissa mittasuhteissa. Työ on työtä.

Villen työyhteisössä puhutaan tietysti paljon lapsista.

– Mutta en minä nyt kaikille kerro, mitä uutta hienoa Hilda on keksinyt. Ne ovat vä-hän kuin armeijajutut, ei ne muita niin kiin-nosta, Ville nauraa.

Iltaisin Ville tulee kotiin viideksi. Ilta-ruoan jälkeen alkaa isän ja Hildan yhteinen aika. Isän homma on pötkötellä lattialla ja valvoa rakennusprojektia, kun tytär kokoaa palapelejä kaksivuotiaan tarmolla. Puoli kahdeksalta on iltapuuron aika, hoidetaan iltapesut ja vaihdetaan yöpuku.

– Usein hoidan myös Helgan iltapesut, jotta vaimo saa edes hetken omaa aikaa. Vastasyntynyt kun on vielä niin kiinni äidis-sä. •

Ville, Hilda ja Helga ♥

Kyllä sitä ennenkin osattiin tehdä designia. Hakasal-men huvilassa 12. kesä-kuuta avautuva Made In Helsinki -näyttely esitte-

lee helsinkiläistä muotoilua 1700-luvul-ta 1990-luvulle.

Näyttelyn kasaaminen on aloitettu Malmin kokoelmakeskuksessa kaksi vuotta sitten. Tuona aikana kaupungin-museon henkilökunta on käynyt läpi ko-koelmia, tuhansia valokuvia ja tietokan-toja sekä konservoinut löydöksiä inten-siivisesti näyttelykuntoon.

Vaikka näyttely avataan sopivasti WDC-vuonna, museo on suunnitellut sitä jo kauan.

– Olemme pitkään halunneet esitellä helsinkiläistä käsityötä ja designia omis-ta kokoelmistamme. Tarkoituksenamme

on kertoa kuinka designia on ollut aina – se ei ole vain nykyaikainen käsite, kertoo intendentti Elina Kallio.

Suomalainen muotoilu sai paikkan-sa maailmankartalla toisen maailman-sodan jälkeen ja Helsingistä tuli sen mekka. Arabia ja Marimekko olivat ja ovat edelleen Suomen valttikortit, mut-ta maamme designin historia on paljon monipuolisempi käsite. Made In Helsin-ki -näyttelyn esineistö on valittu niin, että se antaa mahdollisimman laajan ku-van helsinkiläisestä muotoilusta, suun-nittelusta ja käsityöstä. Kaupungissa tehtiin hopeaesineitä, hattuja, juhlapu-kuja, kattiloita ja kahvipannuja, peile-jä, huonekaluja, liikekilpiä ja reklaame-ja laadukkaina käsitöinä ja pienten yri-tysten pajoissa. Näyttely esittelee kaik-kia näitä.

Tahrat ja tuoksut tallellaEnnen teollista tuotantoa käsityötaito ja taidokas muotoilu kulkivat käsi kädessä. Käsityömestarit valmistivat esineitä va-rakkaiden porvareiden käyttöön, mutta 1800-luvulla massatuotanto ja sen myö-tä edulliset hinnat toivat esineitä myös työläisten koteihin. Esimerkiksi taval-linen keskiluokkainen perhe, jossa mo-lemmat vanhemmat kävivät töissä, teet-ti juhlapuvut muotisalongeissa eli atel-jeissa.

Elina Kallio ja tekstiilikonservaattori Maarit Jones esittelevät Atelier Bert-ha Puiston vuonna 1958 tekemää iltapu-kua. Miss Suomi -kisoihin valmistettua tylliunelmaa piti voittaja Pirkko Man-nola kilpailun jälkeisissä kuvauksissa.

Juhlapuku on joutunut korkokenkien tallattavaksi ja nähnyt monet tanssilat-tiat, siksi helma on hieman repaleinen. Konservoinnin tarkoituksena ei kuiten-kaan ole palauttaa kohdetta alkuperäi-seen muotoonsa, vaan käytön jäljet ha-lutaan nimenomaan säilyttää.

– Ideana on, ettei konservaattorin kä-denjälki näy lainkaan. Jokaisen kohteen kohdalla mietitään erikseen, mitä sille olisi tehtävä, sillä mitään yleissääntöjä ei ole. Pölyt poistetaan imuroimalla, mut-ta harvemmin vaatteita esimerkiksi voi-daan edes pestä. Museotavarassa kuuluu

olla vanhoja tahroja ja tuoksuja, Jones kertoo.

Tästä syystä huonekalukonservaat-tori Ritva Mannermaakin on jättä-nyt konservoimaansa kylttiin ruosteen, vääntymät ja halkeamat, mutta varmis-tanut, etteivät ne laajene. Vuonna 1792 valmistettu kyltti mainosti aikoinaan puusepän kisällien majataloa Pieni Roo-bertinkadulla.

– Tämä on ollut kymmenen vuotta esillä Horisontissa Helsinki -näyttelys-sä, eikä se enää kestä kuljetusta tai säi-lytystä vaakatasossa. Nyt tätä putsates-sani huomasin taitoksia sen metalliosis-sa, joten meidän on rakennettava kyltille tuki, jonka avulla sitä voi pitää pystyssä jatkossakin, Mannermaa suunnittelee.

Kyltti lahjoitettiin museolle 1930-lu-vulla, ja se on todennäköisesti vanhin esinekokoelmissa oleva liikekilpi. Bert-ha Puiston juhlapuku sen sijaan ostet-tiin vintageliikkeestä puolitoista vuotta sitten. Se oli ollut näyteikkunassa aika-päivät.

Esinekonservaattori Sanna Niemi- Pynttärin puunaamat Opa-tuotemer-kin kattilat ja kahvipannut museo sai 1980-luvulla tehtaan lahjoituksena sen muutettua Mikkeliin ja yhdistyttyä Muurikkaan.

n Näyttely syntyy yhteistyössä. Vasemmalta Sanna Niemi-Pynttäri, Maarit Jones, Elina Kallio sekä Ritva Mannermaa.

MadE iN HElSiNKi

-NäyttEly

12.6.2012–31.8.2013

Hakasalmen huvila,

Mannerheimintie

13 b.

28

liikkeellä


teksti Katja Pesonen kuvat PeKKa nieminen, tuotekuvat istván Bolgar ja juho nurmi, KauPunginmuseo

Käsityön mestarit Kaupunginmuseon Made In Helsinki -näyttely

avataan Hakasalmen huvilassa kesäkuussa. Se osoittaa, että helsinkiläiset käsityön mestarit loivat designia jo 300 vuotta sitten. Miten näyttely syntyy?

– Koska nämä ovat suoraan tehtaalta, pannut ovat suhteel-lisen hyvässä kunnossa. Joissakin on kuitenkin ollut hapet-tumia, ja niiden poistamiseen on kulunut aikaa. Kun olen mielestäni tehnyt perusteellisen puhdistuksen ja laittanut pannun hyllylle, eri valossa alkaa nähdä taas aivan uusia hapettumia. Sitten taas uudestaan hommiin, nauraa Nie-mi-Pynttäri.

Kymmenien ammattilaisten yhteistyötäMade In Helsinki -näyttely on Hakasalmen huvilassa puo-litoista vuotta. Näin massiiviset kokonaisuudet vaativat luonnollisesti poikkeuksellisen paljon työtä.

Koska esineitä on paljon, pelkästään konservointipro-sessi vie aikaa. Suunnittelutoimiston kanssa mietitään näyttelytilojen kokonaisuus, kuten vitriinit ja muut näytte-lykalusteet sekä seinien värit. Mukaan kuvioihin astuvat tutkijoiden ja konservaattoreiden lisäksi museoavustajat ja kokoelmamuseomestarit, jotka ylipäätään ottavat esineet esiin säilöstään. Museolehtori tekee esittelytekstit yleisöl-le, ja valokuvaajat kuvaavat kohteet. Kuvankäsittelijät digi-toivat kuva-arkiston kokoelmista vanhat valokuvat. Maa-lausliike maalaa näyttelytilojen seinät, näyttelymuseomes-tarit rakentavat vitriinit. Kaiken kaikkiaan tämän näytte-lyn rakentamiseen on tarvittu kymmeniä työntekijöitä.

Näyttely lähestyy päivä päivältä. Pari viikkoa ennen ava-jaisia esineet siirretään Hakasalmen huvilalle ja varsinai-nen näyttelynrakentaminen alkaa.

Kallio uskoo helsinkiläisten kiinnostuvan historiallises-ta näyttelystä.

– Totta kai näyttelyyn tulee yleisöryntäys, hän ennus-taa. •> hel.fi > Kaupunginmuseo > Museot ja näyttelyt > Hakasalmen huvila


Nyörejä ja nappeja

Työn touhua nyöripunomo Wilh. Salin Oy:n tehdashallissa vuonna 1935. Punomo valmisti nyörien ja

nappien lisäksi, tupsuja, nauhoja ja verhonnyörejä. Työkaluna

toimi nyörimylly.

Puusepän mestarinäyte

Helsingissä toimi 1800-luvun puolivälissä useita suuria puusepänverstaita ja muutama merkittävä ensimmäisen sukupolven tehdas.

Uusrokokoolipasto toistaa rokokooaikana suositun mahalipaston pyöreitä muotoja.

Se on tehty männystä ja vaneroitu mahongilla. Erik Österman oli erityisen taitava lipastontekijä,

sillä hän oli valmistanut sellaisen jo mestarityönään 1822. Lipasto, jossa oli monia

laatikoita ja usein peili, oli vaativa valmistettava ja siksi tavallinen mestarinäyte.

Tyyliä kustavilaisittain

Kypärän muotoinen pallonauhoilla koristeltu kustavilainen kermakko,

valmistaja Henrik Sohlberg 1791.Lähikuvassa Mestari Henrik Sohlbergin hopealeimasarja. Vuosikirjain i2 = 1791, kolme kruunua = Ruotsin valtakunnan

tarkastusleima, kruunattu vene = Helsingin kaupunkileima ja

HSB = mestarin nimileima.

Pyö

räily

kesä

Syksyistä liikuntaan IlmoIttautumInen henkilöstöliikunnan syksyn ohjattuihin liikuntaryhmiin on 23.–24.8.Tarkemmat ilmoittautumistiedot ja -ohjeet tulevat Helmeen Henkilöstö-liikunnan sivuille kesäkuun loppuun mennessä.• Hyvinvointia jumppaamalla -tapahtuma 14.8.klo 15–18.30 Töölön kisahallissa, B-puolella.• Täysi Kymppi -tapahtuma 30.8. klo 14.00–18.30 Eläintarhan urheilukentällä.Lisätiedot ja ilmoittautumisohjeet löydät Helmestä (http://helmi) > Henkilöstö > Henkilöstöetuudet > Henkilöstöliikunta.> lisätietoja Pilvi Heinonen, [email protected], puh. 310 87822 tai eeva-liisa Rautiainen, [email protected], puh. 310 87821.

Uutta oppimaann oPetusvIRaston oPPIsoPImustoImIsto järjestää oppisopimuskoulutuksena:> liiketalouden perustutkinto, merkonomiKoulutus on tarkoitettu toimistotehtävissä toimiville. Koulutus alkaa 4.9. lisätiedot: oppisopimusneuvoja tuula nisonen, puh. 310 86772, [email protected] ja koulutustarkastaja virpi Heinonen, puh. 310 86871, [email protected] on mahdollista suorittaa myös seuraavia tutkintoja:• Tieto- ja viestintäalan perustutkinto, datanomi / Virastomestarin ammattitutkinto • Sihteerin ammattitutkinto / Taloushallinnon ammatti- ja erikoisammattitutkinnot• Kiinteistönhoitoalan perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkinnot • Vanhustyön erikoisammattitutkinto • Hotelli-, ravintola- ja cateringalan perustutkinto kokki tai tarjoilija• Kiinteistöpalvelujen perustutkinto kiinteistönhoitaja tai toimitilahuoltaja> lisätietoa: hel.fi > Koulutus ja opiskelu > Yhteystiedot: [email protected]

Fiilareissa fillarillan HelsIngIn PyöRäIlyKesä käynnistyy virallisesti Helsinki-päivänä 12. kesäkuuta lukui-sin eri tapahtumin. Sitä tukee kaupunkisuunnitteluviraston ja Måndagin Fiilari-kampan-ja, joka muistuttaa, että pyöräily on tärkeä osa kaupunkisuunnittelua.

Info- ja näyttelytila Laiturilla Kampissa avautuu Fiilari-näyttely. Laiturilta löytyy faktaa ja fiilistä pyöräilyn ympäriltä: tarinoita pyöräilystä, mielenkiintoisia pyöriä, pyöräilysuun-nitelmia sekä vinkkejä kaupunkipyöräilyyn ja myös pyörän huoltoon. Narinkkatorin lai-dalla avautuu Pyöräilykeskus, missä voi vuokrata ja huoltaa pyöriä.

Samana päivänä avataan myös kauan odotettu pyöräilyväylä Baana, joka yhdistää Töö-lönlahden Ruoholahteen. > Fiilari-näyttely 12.6.–4.8. laiturilla > fiilari.fi, facebook.com/fiilari

Haltialassa suojellaan vesiän lauantaIna 9.6. järjestetään Haltialan tilalla perhetapahtuma maatalouden vesiensuo-jelusta ja Helsingin maatiloista. Ohjelmassa on kaksi opastettua kierrosta. Ensimmäinen kierros lähtee Haltialan pihalta klo 11 ja toinen klo 14.

Lapsille järjestetään oma kierros, jossa tutustutaan Haltialan luontoon, ja pienemmät pääsevät ajelulle hevoskärryllä. Lisäksi voi tutustua Helsingin ja Turun kaupunkien yhtei-seen Itämerihaasteeseen erilaisten materiaalien avulla.> lisätietoa: itamerihaaste.net

Hiilipihi Harakka n ymPäRIstöKesKuKsen yllä pitämässä Harakan luontokeskuksessa on syksyyn asti näh-tävillä Hiilipihi Harakka -näyttely ja energialuontopolku, joka esittelee uusiutuvan energian ratkaisuja, kuten pientuulivoimalaa ja aurinkoenergiaa.

Energialuontopolku on auki syyskuun loppuun klo 10–17 (lauantaisin suljettu). Hiilipihi Harakka -näyttely on avoinna 9.7.–30.9. klo 10–17 (lauantaisin suljettu).> lisätietoa: hel2.fi/ymk/ hiilineutraaliharakka/


ilmoitustaulu Tiedot palstalle [email protected] kalenterin aineistopäivä on 15. elokuuta.

Tutustu puistoihinn RaKennusvIRasto jäRjestää tänä ke-sänä 16 opastettua puistokävelyä. Kahdek-salla kävelyllä on mukana hahmoja Helsin-gin värikkäästä historiasta. Draamakäve-lyillä rakennusvirasto juhlistaa 200 vuotta täyttävää pääkaupunkia. Kävelyille on va-paa pääsy. • Luontoa, vesiensuojelua ja eläimiä

Helsingin maatiloilla, la 9.6. klo 11 ja klo 14, kävelyjen kesto noin 2 h.

• Keskustan patsaat heräävät henkiin, ti 12.6. klo 12, klo 14.30 ja klo 17, kesto noin 1,5 tuntia.

• Alppiruusujen loistoa Haagassa, ke 13.6. klo 17 ja klo 19, Merisatamanrannan

ja Eiranrannan upeat puistot ke 20.6. klo 18–20.• Tutustu kasveihin Viikissä, Maaherran-

puistossa ja Gardenian pihapiirissä, ke 11.7. klo 18–20.

• Promenadi Hakasalmen ja Hesperian puistoissa Auroran ja Svanten seurassa, ke 8.8. klo 18–20.

• Kaivopuiston societé kertoo, ke 29.8. klo 18–20.

> lisätietoja: hyvakasvaa.fi

kuva Mikko Uro

kuva Juho Kuva

31

Pek

ka S

auri

Ristikko nro 3/2012

Lähetä ristikon vastaussanat 15.8. mennessä osoitteella [email protected].

Kerro samalla mielipiteesi lehdestä!

Vastanneiden kesken arvomme leffalippuja.Ristikon oikea vastaus löytyy 15.8. jälkeen netistä samasta osoitteesta lehden verkkojulkaisun kanssa, hel.fi/helsinginhenki.

Kaikkien vastanneiden kesken arvottiin leffalippuja, jotka menivät seuraaville: Merja Santala, Virpi Arslanoski, Matti Liukkonen, Taina Aalto jaHannele Huhtamäki.

Kiitos osallistumisesta!



Jus

si P

aJu

ne n

GoGokesä–elokuu 2012

12.5.–16.9.PavilJonki kutsuuDesignvuoden kohtaamispaikassa on koko kesän ohjelmaa. > wdchelsinki2012.fi

19.5.–31.8.museoraitiovaunuAvovaunulla voi ajaa viikonloppuisin Helsingin keskustassa.> stadinratikat.fi

1.6.–1.9. käsitöitä kauPPatorilla Finnish Design Marketista saa suomalaista käsityötä. > wdchelsinki2012.fi

12.6. Design goes mattolaituritKaivopuiston mattolaiturit täyttyvät työväenopiston tapahtumista ja käsityön ystävistä Helsinki-päivänä. > hel.fi > suomenkielinen työväenopisto

9.8.–8.9. moDernismia helsingissäLaiturin näyttely esittelee helsinkiläistä modernia arkkitehtuuria. > laituri.hel.fi

17.8.–2.9. helsingin JuhlaviikotSuomen suurin monitaidefestivaali valtaa kaupungin. > helsinginjuhlaviikot.fi

5.9. helsingin henki 4/2012 ilmestyyAiheena lasten ja nuorten asiat, vedentutkimus Itämerellä, työhön perehdytys ja esteetön Helsinki.

032012

{ uus

i duu

ni }

”Kauneus on katsojan silmässä.”

Henkilöstön innostaja> kuka: Ritva Viljanen> ammatti: sivistys- ja henkilöstötoimesta vastaava apulaiskaupunginjohtaja> töihin: 1.6.> toimiPaikka: kaupungintalo

Mikä on taustasi? Olen todellinen virkamies Viljanen, sillä olen työskennellyt valtiovarainministeriössä, oikeus-ministeriössä, sisäasiainministeriössä, väestöre-kisterikeskuksessa ja viimeksi sisäasiainministe-riössä kansliapäällikkönä. Aika monta yleishallin-nollista virkanimeäkin olen kantanut.Mitä hyötyä siitä on kaupungin johdossa? Toivon, että hyvästä valtionhallinnon ja sen ver-kostojen hallinnasta sekä valtio- ja kuntasuhteen tuntemuksesta on hyötyä myös Helsingille, sa-moin johtajakokemuksestani. Toivon myös, että iloinen innostukseni veisi asioita eteenpäin.Mihin asioihin aiot ensimmäisenä tarttua? Haluan perehtyä asioihin ja tutustua ihmisiin. En-simmäisenä vastaani tulee talousarvion valmiste-lu. Olen myös keskustakirjaston arkkitehtuurikil-pailun tuomariston puheenjohtaja. Nosta esille suurin epäkohta toimialallasi? Olen huolestunut syrjäytyvien nuorten määrästä ja heidän ongelmistaan. Myös yksinäisten ikään-tyvien määrä kasvaa. Alasi tärkein tulevaisuuden hanke ja miksi?

Helsinki monikulttuuristuu nopeasti, mikä haas-taa palvelut ja asenteet sekä vaatii uudenlaista osaamista myös kaupungin palveluista vastaavil-ta. Helsinki on hoitanut kotouttamista hyvin. Mihin asioihin voit olla toimialallasi tyytyväinen eli mitkä asiat ovat hyvin? Maan suurimman työnantajan on ollut helppo saada palvelukseensa Suomen parhaita osaa-jia. Henkilöstön koulutusrakenne on korkea ja työt hyvin organisoitu. On ilo tulla mukaan!Millainen haaste on vastata Suomen suurimman työnantajan henkilöstöasioista? Se on hyvin vastuullinen tehtävä, sillä työ ja mil-lainen työpäivä on, määrittävät hyvinvointiamme. Millainen johtaja ja esimies aiot olla? Toivon, että olisin esimies, joka kiittää hyvästä työstä, uskaltaa pyytää anteeksi, kun on itse teh-nyt virheen ja saa aikaiseksi tunteen, että jokainen voi kokea itsensä arvokkaaksi ja tärkeäksi.Kaupungin organisaatio elää muutoksissa, kun sosiaali- ja terveystoimi yhdistyvät ja var-haiskasvatus uudistuu. Minkä viestin lähetät muutoksissa elävien virastojen henkilöstölle? Muutos tuo yleensä uusia mahdollisuuksia ja uu-distaa työtapoja, joten toivon, että muutos toteu-tettaisiin myönteisellä otteella. Lisäksi on tärkeää, että ihmisistä pidetään huolta ja uudet työtehtävät suunnitellaan riittävän ajoissa.Suosikkipaikkasi Helsingissä? Kauppatori, Hakaniemen halli, Bulevardin kahvilat. Missä asut ja miten kuljet töihin? Asun Vantaalla ja kuljen töihin yleensä metrolla.

kuv

a Pe

kka

Nie

min

en

Helsingin henki

Helsingin henki 3/2012

Documents