Eloisa ikä -ohjelma-asiakirja

Eloisa ikä -ohjelma-asiakirja 20.1.2014 Raha-automaattiyhdistys ja Vanhustyön keskusliitto ry / Eloisa ikä -ohjelman koordinaatio

2

Sisältö

Eloisa ikä –avustusohjelma ................................................................................................................................ 3

1 Taustaa ........................................................................................................................................................... 3

Ohjelman tavoitteet .......................................................................................................................................... 3

Kohderyhmä ...................................................................................................................................................... 3

2 Eloisa ikä -avustusohjelman toteutus ............................................................................................................. 3

2.1 Ohjelman rakenne ja koordinointi ............................................................................................................... 4

2.2 Avustuksen hakeminen ja ohjelman hankkeille tarjottava kehittämistyön tuki ......................................... 5

Avustuksen hakeminen ..................................................................................................................................... 5

2.3 Avustusehdotus ja -päätös .......................................................................................................................... 6

2.4 Vanhustyön keskusliiton koordinaation tarjoama tuki ............................................................................... 6

2.3 Ohjelman seuranta ja arviointi .................................................................................................................... 7

RAY:n rooli ja tehtävät seurannassa ja arvioinnissa .......................................................................................... 7

Vanhustyön keskusliiton rooli ja tehtävät seurannassa ja arvioinnissa ............................................................ 7

Ohjelmassa mukana olevien projektien ja toimintojen tehtävät ...................................................................... 8

2.4 Viestintä ....................................................................................................................................................... 8

2.5 Sidosryhmät ja verkostoiminen ................................................................................................................. 10

3 Yhteystiedot .................................................................................................................................................. 11

4 Eloisan iän taustaa ................................................................................................................................... 12

IKÄIHMISEN HYVÄ ARKI ................................................................................................................................... 12

Toimijuus ......................................................................................................................................................... 13

Toimintakyky ................................................................................................................................................... 13

Osallisuus ......................................................................................................................................................... 14

Ympäristö ......................................................................................................................................................... 15

IKÄIHMISTEN HYVÄÄ ARKEA VAIKEUTTAVIA TEKIJÖITÄ .................................................................................. 15

Osallistavan ja mielekkään toiminnan puute .................................................................................................. 15

Ympäristön ja liikkumisen hankaluus .............................................................................................................. 15

Yhteiskunnan asenteet .................................................................................................................................... 16

Yksinäisyys ....................................................................................................................................................... 16

Koetun elämänlaadun heikkeneminen ............................................................................................................ 17

Sairaudet.......................................................................................................................................................... 17

Psykososiaalisen tuen riittämättömyys ........................................................................................................... 18

HYVÄN ARJEN TUKEMINEN ............................................................................................................................. 18

3

Eloisa ikä –avustusohjelma

1 Taustaa

Eloisa ikä -ohjelman lähtökohtana ovat ihmisten omat voimavarat, vahvuudet ja elämänkokemus sekä näkemys omasta arjesta. Ohjelman päämääränä on luoda edellytyksiä ikäihmisten hyvälle arjelle ikään-tymisen eri vaiheissa, myös elämän nivelkohdissa kuten esimerkiksi eläkkeelle jäädessä, toimintakyvyn heiketessä, aistivammojen, vakavan sairastumisen, läheisen kuoleman tai omasta kodista muuton yh-teydessä.

Ohjelman tavoitteet Eloisa ikä -ohjelman tavoitteina on: 1. Mahdollisuuksien ja edellytysten luominen ikäihmisten osallisuudelle ja mielekkäälle tekemiselle 2. Paikallisten yhteistyömallien kehittäminen

o ikäihmisten hyvinvoinnin vahvistamiseen o arjessa selviytymistä uhkaavien ongelmien tunnistamiseen ja varhaiseen välittämiseen o ongelmia kohdanneiden auttamiseen

3. Yhteiskunnan ja kansalaisten asenteisiin vaikuttaminen myönteisen ikäidentiteetin vahvistamiseksi Ohjelman tarkoituksena on vahvistaa kehittämistyön tulosten ja vaikutusten aikaansaamista ja esille nostamista. Lisäksi ohjelma nostaa esille ikäihmisten parissa tehtävää järjestötyötä ja sen mahdolli-suuksia laajalti hyvinvoinnin ja toimijuuden edistämisessä.

Kohderyhmä Avustusohjelman kohderyhmänä ovat - yli 60-vuotiaat - Aktiiviset ja toimintakykyiset ikäihmiset, jotka haluavat antaa panostaan vapaaehtoistoimintaan ja

ylläpitää toimintakykyään - Riskiryhmiin kuuluvat ikäihmiset, joiden kohdalla toimintakyvyn ennakoidaan heikkenevän, jos ei

tehdä mitään - Ongelmia kohdanneet ikäihmiset

2 Eloisa ikä -avustusohjelman toteutus

Avustusohjelmaa rahoittaa Raha-automaattiyhdistys (RAY), ja koordinoinnista vastaa Vanhustyön kes-

kusliitto (VTKL). Ohjelman kehittämistoiminta toteutuu järjestöjen hankkeissa, ja ne muodostavat yh-

teisen verkoston ja kehittämisalustan.

Ohjelmaan osallistuvat järjestöt toteuttavat käytännön kehittämistyötä ja toimintoja yhteistyössä pai-kallisten toimijoiden kanssa. Oleellista on, että ohjelmassa mukana olevat järjestöt verkostoituvat sekä keskenään että kuntien eri toimialojen, eri järjestöjen, seurakuntien, yritysten tai muiden toiminnan kannalta relevanttien tahojen kanssa. Järjestöjen keskinäinen verkostoituminen antaa mahdollisuuden oman toiminnan vertaisarviointiin, hyvien käytäntöjen levittämiseen sekä asiantuntijuuden ja osaami-sen jakamiseen ja yhteiseen oppimiseen. Paikallinen verkostoituminen tehostaa toimintaa ja parantaa toiminnan laatua ikäihmisen ja hänen perheensä näkökulmasta. Keskeistä ohjelman toteuttamisessa on

4

myös yhteistyökäytäntöjen luominen ikäihmisten mukaan ottamiseksi toiminnan suunnitteluun, to-teuttamiseen ja arviointiin.

2.1 Ohjelman rakenne ja koordinointi

Raha-automaattiyhdistys rahoittaa ohjelman koordinaatiota vuosina 2012 - 2017 ja järjestöjen kehittä-mishankkeita ja toimintoja vuosina 2013 - 2017. RAY valitsee ohjelman hankkeet ja toiminnot osana normaalia avustusvalmistelua ja valvoo ohjelmaan valittujen avustuskohteiden avustusten käyttöä. Li-säksi RAY seuraa ohjelmalla aikaansaatuja tuloksia ja vaikutuksia sekä toteuttaa ohjelmateemaan liitty-vää kansalaisviestintää. Vanhustyön keskusliitto koordinoi Eloisa ikä -avustusohjelman toteutusta ja tu-kee ohjelmaan valittavien hankkeiden toimintaa. Lisäksi koordinaatio tukee ikäihmisten hyvää arkea edistävien käytäntöjen juurruttamista, edistää myönteistä näkemystä ikääntymiseen ja toteuttaa ikäihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointitutkimusta. Kehittämistoiminnan viitekehyksenä käyte-tään toimijuus-käsitettä, jonka mukaan tarkastelun kohteena ovat toimintakäytännöt ja ikäihmiset toi-mijoina erilaisissa arjen tilanteissa.

KUVIO 1. Eloisa ikä -ohjelman lähtökohdat, tavoitteet ja menetelmät Sidosryhmäyhteistyö ja ohjelman sisältöjen esillä pitäminen kuuluu sekä RAY:n että VTKL:n vastuualu-eelle. Eloisa ikä -neuvottelukunta toimii keskustelevana asiantuntijatukena ohjelman toteuttamiselle. Neuvottelukunnassa on edustettuina RAY:n ja Vanhustyön keskusliiton lisäksi THL, Kuntaliitto, eläke-läisjärjestöt, kuntataso, Kaste-ohjelma, yliopisto ja ammattikorkeakoulu. Eloisa ryhmä puolestaan koos-tuu RAY:n ja VTKL:n edustajista tehtävänään ohjelmakoordinaation käytännön asioista sopiminen ja toimeenpano.

5

2.2 Avustuksen hakeminen ja ohjelman hankkeille tarjottava kehittämistyön tuki

Avustuksen hakeminen

RAY vastaa avustusta hakevien ja avustusta jo saa-vien ohjaus- ja neuvontatyöstä avustusvalmisteluun ja avustuksen käyttöön liittyvissä asioissa. Avustus-valmistelun tehtävänä on vastata yksittäisten avus-tushakemusten valmistelusta, avustusesitysten te-kemisestä ja perustelemisesta. Avustusvalmistelija neuvoo tarvittaessa hakemuksen tekemisessä, avustuksen mitoituksessa ja toiminnan sisällön suunnittelussa. Avustuksen hakijan on puolestaan annettava RAY:lle oikeat ja riittävät tiedot avustuk-sen käyttötarkoituksesta ja muista avustusharkin-taan vaikuttavista seikoista. Valmistelu toimii yh-teistyössä valvonnan ja seurannan kanssa. Ohjelmien osahankkeiden valinta kuuluu RAY:n vas-tuulle, ja uudet avustukset haetaan toukokuun lop-puun mennessä samoilla hakulomakkeilla kuin muutkin RAY-avustukset. Eloisa ikä -ohjelmaan ote-taan uusia avustuskohteita vielä vuonna 2015, ja ohjelmakausi päättyy vuoden 2017 lopussa. Ohjel-maan valitaan ensisijaisesti alkavia projekteja. Hakemuksia käsitellessään RAY arvioi esitettyjen hankkeiden tai toimintojen tarpeellisuutta ja tarkoi-tuksenmukaisuutta sekä kustannusten kohtuulli-suutta. Yleisten valmistelukriteerien lisäksi hanke-hakemuksista arvioidaan hankkeen tai toiminnon nivoutumista ohjelman tavoitteisiin ja muiden oh-jelmassa mukana olevien hankkeiden kehittämis-verkostoon. Vuoden 2015 uusia avustuksia suunnataan erityi-sesti kokeilu- ja kehittämishankkeisiin, joilla vahvistetaan haasteellisissa elämäntilanteissa elävien ikäihmisten osallisuutta. Keskeisiä teemoja ovat esimerkiksi mielen hyvinvointi ja ikäihmisten yksinäi-syys. Valmistelussa kiinnitetään erityisesti huomiota kohderyhmän tavoittamisen keinoihin. Lisäksi pai-notetaan hankkeita, joissa kehitetään ja edistetään ikäpolvia yhdistävää toimintaa. Kaikissa hankkeissa korostetaan yhteistyötä muiden paikallisten toimijoiden kanssa (erityisesti järjestö-kunta yhteistyötä ja sen tiivistämistä). Lisäksi vahvistetaan ohjelman valtakunnallista kattavuutta. Oh-jelmaan valitaan enintään kymmenen uutta avustuskohdetta. Ohjelmaan hakeutuvien järjestöjen kannattaa ottaa huomioon, että ohjelmassa mukana olo tuo hank-keelle jonkin verran lisäkustannuksia: mm. matkakulut verkostokokouksiin, koulutuksiin ja muihin opin-tokäynteihin kustannetaan hankkeiden omasta budjetista.

6

2.3 Avustusehdotus ja -päätös

Avustushakemukset käsitellään avustusosastolla, ja RAY:n hallituksen avustusehdotus julkistetaan jou-lukuun puolen välin jälkeen. Sosiaali- ja terveysministeriö tekee päätöksen avustusten jaosta tammi-helmikuun vaihteessa. Avustusohjelmaan osallistuvan järjestön tulee sitoutua raha-automaattiavustuksista annetussa laissa ja avustuspäätöksessä mainittujen velvoitteiden lisäksi:

toteuttamaan ohjelman tavoitteiden mukaista toimintaa

tuomaan esille osallistumisensa ohjelmaan tiedottaessaan omasta toiminnastaan ja hyödyntä-mään ohjelman yhteistä ilmettä (mm. Eloisa ikä -logon käyttö)

esittelemään toimintaansa erikseen sovittavissa ohjelman seminaareissa ja muissa tilaisuuksis-sa

vahvistamaan omaa osaamistaan osallistumalla ohjelman järjestämiin verkostotilaisuuksiin ja koulutuksiin

jakamaan omaa osaamistaan ja tietämystään myös muiden ohjelmaan osallistuvien hyödyksi

osallistumalla erikseen sovittavalla tavalla ohjelman yhteisen viestinnän toteuttamiseen

toteuttamaan ohjelman edellyttämää seurantaa ja keräämään seuranta- ja arviointitietoa

solmimaan yhteistyösuhteita toiminta-alueellaan toiminnan levittämiseksi ja juurruttamiseksi

Mikäli toimintavuoden aikana tulee tarvetta muuttaa tai täsmentää toiminnan sisältöä tai tavoitteita, hakijan tulee olla yhteydessä avustusvalmistelijaan. Taloudellisissa, kirjanpidollisissa ja juridisissa kysy-myksissä otetaan yhteyttä avustuksesta vastaavan tarkastajaan.

2.4 Vanhustyön keskusliiton koordinaation tarjoama tuki Ohjelman koordinaation tarkoituksena on varmistaa ohjelman tavoitteiden toteutuminen. Vanhustyön keskusliiton koordinaation tavoitteina on:

Tukea ohjelmassa mukana olevien järjestöjen kehittämistyötä

Verkottaa järjestöjä yhteistyön tiivistämiseksi

Vahvistaa paikallisten toimijoiden yhteistyötä

Tukea ikäihmisten hyvää arkea edistävien käytäntöjen juurruttamista

Edistää myönteistä asennetta ikääntymistä kohtaan yhteiskunnassa

Tavoitteiden saavuttamiseksi koordinaatio käyttää seuraavia keinoja:

Tullaan tutuiksi -tapaamiset osahankkeita toteuttaviin järjestöihin rahoituspäätösten jälkeen yhdessä RAY:n kanssa

Hankeverkoston seminaarit/työkokoukset x 3 vuodessa yhdessä RAY:n kanssa

Teemakoulutusta osahankkeiden tiedon ja tuen tarpeisiin

Hanke- ja toimintokohtainen mentorointi

Tutkimus ohjelmatoiminnan vaikutuksista ikäihmisten arkeen

Viestintämateriaalit ja paikalliset verkostokokoukset paikallisen verkostoitumisen tueksi

Hankeverkoston sisäinen viestintä

Eloisa ikä -verkkosivujen tekninen toteutus ja päivittäminen, mikä palvelee osaltaan sekä ulkois-ta että hankeverkoston sisäistä viestintää

Hankkeiden toiminnan ja toimivien käytäntöjen esille nostaminen

Ikääntymisen monimuotoisuuden ja myönteisen ikäkäsityksen esille tuominen

7

Sidosryhmäyhteistyö mm. Kaste-ohjelman, Emma & Elias -avustusohjelman ja Voimaa vanhuu-teen -iäkkäiden terveysliikuntaohjelman kanssa

2.3 Ohjelman seuranta ja arviointi

RAY:n rooli ja tehtävät seurannassa ja arvioinnissa

Eloisa ikä -ohjelman seurannasta ja arvioinnista vastaa RAY:n avustusosaston seurantatiimi. RAY tarkas-telee ohjelmaa yhtenä, useista eri projekteista ja toiminnoista koostuvana kokonaisuutena. Ohjelmaa arvioidaan kolmella tasolla: ohjelma, projekti/toiminto ja osallistuja.

Ohjelman arviointi toteutetaan kehittävän arvioinnin periaatteiden mukaisesti. Kehittävä ulottuvuus koskee erityisesti ohjelma- ja projekti-/toimintotasoja. Arvioinnin avulla pyritään nostamaan esille avus-tuskohteiden toimintaan liittyviä kehittämiskohteita ja -tarpeita, jotta toiminta vastaisi mahdollisimman hyvin kohderyhmien tarpeisiin sekä toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Tavoitteena on tuot-taa johtopäätöksiä ja konkreettisia ehdotuksia ohjelman sekä siihen kuuluvien yksittäisten toimintojen ja projektien kehittämisen tueksi.

Arvioinnin toinen keskeinen tavoite on tuottaa tietoa ohjelmalla aikaansaaduista tuloksista ja vaikutuk-sista. Tuloksilla ja vaikutuksilla tarkoitetaan niitä asioita ja kehitystä, jota ohjelmalla saadaan aikaiseksi. Arvioinnin keskiössä ovat tulokset ja vaikutukset suhteessa asetettuihin tavoitteisiin sekä loppukäyttäji-en kokema hyöty. Arvioinnin kohdentumista ohjaa viitekehys1, mikä sisältää elementtejä mm. Euroo-pan komission yleisestä ohjelma-arvioinnin viitekehyksestä, Euroopan laatupalkintomallista (EFQM) se-kä Evert Vedungin vaikutusarviointimallista. Viitekehyksen mukaisesti arviointi kohdentuu yhdeksään osa-alueeseen:

1. Toimeenpano 2. Tavoitteiden asettelu 3. Kohderyhmien valinta ja tavoittaminen 4. Organisointi, koordinointi ja johtaminen 5. Toimenpiteet, toteutus, resurssointi 6. Kumppanuudet ja yhteistyö 7. Viestintä 8. Tulosten juurruttamiseen varautuminen 9. Tulokset ja vaikutukset

RAY auttaa ja tarjoaa tukea ohjelmassa mukana oleville projekteille ja toiminnoille seuranta- ja arvioin-tikäytäntöjen suunnittelussa ja toimintojen kehittämisessä yhdessä Vanhustyön keskusliiton koordinaa-tion kanssa. Tarvittaessa RAY toteuttaa myös yksittäisiä tutustumis- ja seurantakäyntejä ohjelmaan kuuluviin projekteihin ja toimintoihin.

Vanhustyön keskusliiton rooli ja tehtävät seurannassa ja arvioinnissa Vanhustyön keskusliitto tarjoaa ohjelmassa mukana oleville projekteille ja toiminnoille käytännön tukea oman toiminnan seurantaan ja arviointiin yhdessä RAY:n kanssa. Vanhustyön keskusliitto tuottaa tut-kimustietoa ohjelmassa toteutettavan toiminnan vaikutuksista ikäihmisten arkeen. Tutkimuksessa kes-kitytään tarkastelemaan sitä, miten ohjelmassa kehitetyt toiminnot ja mallit muuttavat mukana olevien

1 Soveltaen: European Commission (1999); EFQM-malli (The EFQM Excellence Model 2003); Vedung (1997)

8

ikäihmisten arkea sekä osallisuuden ja toimijuuden kokemuksia ja millaisia vaikutuksia niillä on ikäih-misten psykososiaaliseen hyvinvointiin. Erillinen tutkimussuunnitelma löytyy osoitteesta www.eloisaikä.fi/Aineisto.

Ohjelmassa mukana olevien projektien ja toimintojen tehtävät

Jokainen avustusohjelmassa mukana oleva toimija tuottaa RAY:lle seurantatietoa (tuloksellisuus- ja vai-kutusselvitys) oman toiminnan sisällöstä, laajuudesta, kehittämistarpeista sekä aikaansaaduista tulok-sista ja vaikutuksista. RAY:n seurantajärjestelmän mukaisesti avustettavista toiminnoista tulee tuottaa tietoa neljästä näkökulmasta: työntekijät (itsearviointi), osallistujat (kohderyhmä), kumppanit sekä va-paaehtoistoimijat. Seurantatiedot toimitetaan RAY:lle kerran vuodessa, maaliskuun loppuun mennessä, päättyneen kalen-terivuoden osalta. RAY ohjeistaa ohjelmassa mukana olevat projektit ja toiminnot seurantakäytäntöihin yhdessä Vanhustyön keskusliiton kanssa. Seurantalomakkeet löytyvät RAY:n internet-sivuilta osoittees-sa: https://www.ray.fi/fi/jarjestot/aineistopankki/lomakkeet/raportointi Opas itsearvioinnin toteuttamiseksi löytyy osoitteesta: https://www.ray.fi/fi/jarjestot/aineistopankki/oppaat/oppaat Ohjelmassa mukana olevat projektit ja toiminnot ovat velvoitettuja toimittamaan RAY:n erikseen pyy-tämää arviointiaineistoa (esim. vastaamaan erillisiin kyselyihin, osallistumaan haastatteluihin tai arvi-ointipäivään) ja tekemään yhteistyötä Vanhustyön keskusliiton tutkijoiden kanssa.

2.4 Viestintä Eloisa ikä -avustusohjelmaan liittyvä viestintä rakentaa myönteistä mielikuvaa ikäihmisistä, tekee avus-tusohjelmasta näkyvän ja tukee järjestöjä ja hankkeita tavoitteiden saavuttamisessa. Ohjelman päävies-tit näkyvät alla olevassa kuviossa. Pääviestien kokoavana kattoteemana on ikäihmisten yhdenvertai-suus.

9

Viestinnällä pyritään myös lisäämään kiinnostusta järjestöjen toimintaan yleensä ja vapaaehtoistoimin-taan sekä tuomaan esille järjestöissä tehtävää työtä. Lisäksi viestinnällä kannustetaan järjestöjä kehit-tämään ohjelman tavoitteita edistäviä hankkeita. Avustusohjelman viestintä kytkeytyy osaksi RAY:n avustustoiminnan viestintää ja kampanjaluonteisesti myös osaksi koko RAY:n viestintää. Ohjelman toiminnan avulla kansalaisille kerrotaan RAY:n tuottojen käytöstä ja tuodaan esiin RAY:n yhteiskunnallinen rooli. Avustusohjelman viestintä on suunnattu kansalaisille, ikäihmisten parissa työskenteleville ja päätöksen-tekijöille. Lisäksi tavoitellaan järjestökentän toimijoita, järjestöjen toiminnan paikallisia sidosryhmiä, vapaaehtoisia ja hankkeiden kohderyhmiä. Viestinnällä parannetaan myös hankkeiden välistä yhteydenpitoa, hyvien käytäntöjen levittämistä sekä asiantuntijuuden ja osaamisen jakamista ja yhteistä oppimista. Tässä Vanhustyön keskusliiton koordi-naatioryhmän rooli on keskeinen. Viestintää suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä RAY:n avustusvies-tinnän ja Vanhustyön keskusliiton koordinaation kanssa. Avustusohjelman viestintäyhteistyön roolit:

Ikäihmisten elämänkoke-

mus ja voimavarat

käyttöön

Ikäihmisillä on päätösvalta

omaan elämäänsä.

Ikä tuo mukanaan tietoa, taitoa ja perspektiiviä asioihin.

Kaikilla on voimavaroja ja vahvuuksia.

Mielen voima on mieletön.

Kaikille tunne siitä, että kuuluu johonkin ja

mahdollisuus toimia yhteisössä.

Yhdessä tekemistä ja kokemuksia.

Paikallinen yhteistyö hyödyttää kaikkia.

Kuten kaikki muutkin,

ikäihmiset ovat

yksilöllisiä.

Poistetaan esteitä ympäristöstä ja korvien välistä.

Vaikutetaan asenteisiin, päätöksentekoon ja puheenaiheisiin.

10

2.5 Sidosryhmät ja verkostoiminen

Sidosryhmäyhteistyötä ja vaikuttajaviestintää tehdään sekä RAY:n että VTKL:n toimesta. Eloisa ikä -ohjelmassa pyritään vahvistamaan ikäihmisten hyvinvointia ja toimijuutta, havaitsemaan varhain hyvin-vointia uhkaavia ongelmia ja tarjoamaan varhaista välittämistä. Tämä edellyttää kansalaistoimintaa ja verkostoitumista kuntatasolla. Eloisa ikä -koordinaatio tukee ikäihmisten, järjestöjen, kuntien, seura-kuntien ja muiden paikallisten toimijoiden keskinäistä verkostoitumista. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisella kehittämisohjelmalla (KASTE) 2012 - 2015 (STM 2012a) on yh-teys Eloisa ikä -avustusohjelmaan. Yhteisiä pyrkimyksiä ovat ikäihmisten arjen sujuvuuden parantami-nen ja sosiaalisen osallisuuden sekä mielekkään tekemisen vahvistaminen. (STM 2012b). Eloisa ikä -ohjelma hyödyntää Innokylän (www.innokyla.fi ) kehittämisalustaa yleisen näkyvyyden vahvistamiseksi. Eloisa ikä -ohjelma tukee myös osaltaan Kansallisen muistiohjelman 2012-2020 (STM 2012c) toimeen-panoa. Eloisa ikä -hankkeet tarjoavat muistisairaille ja heidän läheisilleen mm. tietoa, ohjausta, neuvon-taa, osallisuutta ja vertaistukea. Eloisa ikä -ohjelma tekee yhteistyötä RAY:n Emma & Elias -avustusohjelman kanssa sukupolvien välisen vuorovaikutuksen edistämiseksi sekä Ikäinstituutin Voimaa Vanhuuteen, iäkkäiden terveysliikuntaoh-jelman kanssa ikäihmisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Eloisa ikä -koordinaatio järjestää suurelle yleisölle avoimia tilaisuuksia ja seminaareja, joissa käsitellään ohjelman sisältöjä. Sidosryhmäyhteistyö kehittyy ja jalostuu ohjelman edetessä.

•Viestinnän konsepti ja graafinen ilme

•Tapahtumamateriaalit ja promootiomateriaali järjestöjen käyttöön

•RAY:n yrityskuvaviestintä ja mediatyö

•Suuremmat tapahtumat ja sponsorointiyhteistyö

•RAY-tason sisältö avustusohjelmien materiaaleissa (esim. verkkosivustoilla)

RAY: kansalaisviestintä ja avustusohjelman brändi

•Tukimateriaalit järjestöille

•Avustusohjelman verkkosivuston ylläpito

•Hankeverkoston sisäinen viestintä, mukaan lukien ohjelman extraweb

•Kannanotot, mediatyö, omat tapahtumat

•Hankkeen yleisesite ja muu vastaava ohjelmaviestintä

Koordinoiva järjestö: Ohjelmaviestintä

•Viestintä järjestön/hankkeen omille sidosryhmille: järjestön omat verkostot, jäsenet, Eloisa ikä -rahoitetun toiminnan kohteet, mediatyö, tapahtumajärjestelyt, tiedotteet jne.

Mukana olevat hankkeet: Hankeviestintä

11

3 Yhteystiedot

RAY:n ohjelmatiimi Ohjelmatyö: kehittämispäällikkö Elina Varjonen ja avustusvalmistelija Marika Heimo Seuranta: seurannan erityisasiantuntija Tuomas Koskela ja avustusvalmistelija Anne Väisänen Viestintä: viestintäpäällikkö Liisa Kairesalo (vt. Niclas Kourula) ja tiedottaja Johanna Kotonen Sähköpostiosoitteet: [email protected] VTKL:n ohjelmatiimi Ohjelman koordinointi: ohjelmapäällikkö Reija Heinola ja ohjelmakoordinaattori Katja Helo Ohjelman viestintä: viestintäkoordinaattori Tiina Hailla Tutkimus: vanhempi tutkija Marja Saarenheimo ja tutkija Minna Pietilä Sähköpostiosoitteet: [email protected] Ajantasaista tietoa verkkosivuilta: www.eloisaika.fi ja www.eloisaikä.fi

12

4 Eloisan iän taustaa

JOHDANTO

Ikäihmisten määrä kasvaa. Yli 63-vuotiaita on tällä hetkellä reilu miljoona henkeä. Suurin osa heistä elää

omaa arkeaan itsenäisesti ja vajaa 15 prosenttia käyttää sosiaali- ja/tai terveyspalveluja säännöllisesti.

(STM 2013.)

Eliniän pitenemisen myötä vanhuuden elämänvaihe on monimuotoistunut. Se sisältää erilaisia vaiheita,

jotka eivät suoranaisesti yhdisty kronologiseen ikään vaan lähinnä toimintakyvyn muutoksiin, sosiaalis-

taloudelliseen asemaan, elämäntilanteeseen ja osallistumismahdollisuuksiin. Ns. kolmas ikä alkaa eläk-

keelle siirryttäessä, ja sitä pidetään toimintakykyisen, itsenäisen ja aktiivisen tekemisen elämänvaihee-

na. Neljännen iän katsotaan alkavan, kun toimintakyky heikkenee ja henkilö tarvitsee ulkopuolista

apua. Tällöin erilaisten toimintarajoitteiden määrä lisääntyy asteittain. Viides ikä sijoittuu vaiheeseen,

jossa henkilö on riippuvainen muiden antamasta avusta eikä hän selviydy enää itsenäisesti omassa ko-

dissaan. (Rajaniemen 2007 mukaan Helin 2002.)

Näiden vanhuuden eri ikävaiheiden arki näyttäytyy erilaisena toimintojen sekä ympäristöjen osalta.

Tutkimusten ja järjestökyselyn (Heinola & Helo 2012) mukaan ikäihmisten hyvää arkea vaikeuttavat

osallistavan ja mielekkään tekemisen puute, ympäristön ja liikkumisen hankaluus, yhteiskunnan kieltei-

set asenteet, yksinäisyys, koetun elämänlaadun heikentyminen ja palvelujen sekä ennalta ehkäisevän

toiminnan riittämättömyys. Ikäihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi tarvitaan uusia paikallisia yhteistyön

muotoja ja malleja, joihin kunnan eri toimialat, järjestöt, seurakunnat, yritykset, oppilaitokset ja erityi-

sesti ikäihmiset itse osallistuvat.

Raha-automaattiyhdistyksen Eloisa ikä -avustusohjelma (2012 - 2017) edistää ikäihmisten hyvää arkea.

Ohjelmaa toteutetaan yhteistyössä Vanhustyön keskusliiton kanssa. Tässä ohjelma-asiakirjassa tarkas-

tellaan Eloisa ikä -ohjelman sisältöä ikäihmisen arjen näkökulmasta ja läpikäydään ohjelman rakennetta

ja toteutusta.

IKÄIHMISEN HYVÄ ARKI

Ikäihmisten hyvää arkea voidaan tarkastella koetun elämänlaadun avulla. Vaaraman ym. (2010a) mu-

kaan elämänlaadusta ei ole olemassa yhtä yleispätevää määritelmää, mutta valtaosa tutkijoista sisällyt-

tää siihen aineellisen hyvinvoinnin, läheissuhteet, terveyden ja toimintakyvyn, psyykkisen, emotionaali-

sen ja kognitiivisen hyvinvoinnin sekä käsityksen itsestä. Ikäihmisen hyvän elämänlaadun osatekijöitä

ovat toimintakyvyn, ihmissuhteiden ja tarvittavien palvelujen ohella myös ympäristöulottuvuus. Ympä-

ristö voi tukea ikäihmisen selviytymistä niin fyysisen kuin psykososiaalisenkin tuen muodossa. (Vaarama

ym. 2010b.)

Hyvä arki muodostuu lisäksi siitä, että ikäihmisillä on mahdollisuuksia ja tarmoa tehdä heille itselleen

tärkeitä asioita. Sairastuessa tai erilaisia elämän kriisejä kohdattaessa mahdollisuudet itselle mielekkää-

seen toimintaan, osallisuuteen ja kykyyn nauttia elämästä voivat vaikeutua. Tällaisissa tilanteissa tarvi-

13

taan toimintamalleja sekä fyysisiä ja sosiaalisia ympäristöjä, joilla tuetaan ikäihmisten voimavaroja ja

elämänhallintaa. Kaikissa tilanteissa on pyrittävä luomaan edellytyksiä sille, että iäkkäät ihmiset voivat

toimia oman arkensa asiantuntijoina esimerkiksi osallistumalla heitä koskevien toimintojen suunnitte-

luun, toteuttamiseen ja arviointiin.

Toimijuus

Gerontologisessa tutkimuksessa on viime vuosina tuotu esille toimijuuden käsitettä, jonka avulla on

mahdollista nostaa esille ikäihmisen oma motivaatio ja hänelle mielekäs tekeminen. Toimijuus-

käsitettä käytetään Eloisa ikä -ohjelman kehittämistoiminnan viitekehyksenä. Toimijuutta korostavassa

näkökulmassa potentiaalista mitattavaa toimintakykyä kiinnostavampaa on toimintakyvyn käyttö. Tär-

keämpää kuin käden puristusvoiman taso sinällään on se, mihin puristusvoimaa käytetään arjen tilan-

teissa. (Jyrkämä 2008b.)

Tarkastelun kohteena ovat toimintakäytännöt ja ikäihmiset toimijoina erilaisissa elämäntilanteissa ja

ikävaiheissa, esimerkiksi omaehtoisuuden toteutuminen myös neljättä ja viidettä ikäänsä elävien van-

husten arjessa. Jyrkämän (2008a) mukaan toimijuus ei kuitenkaan ole samaa kuin aktiivisuus tai pro-

duktiivisuus. Toimijuus eli osallisuus omassa elämässä voi ilmetä myös joutilaisuutena. Toimijuuden

ulottuvuuksia ovat kykeneminen, osaaminen, haluaminen, täytyminen, voiminen ja tunteminen, jotka

ovat erillään pidettäviä, mutta toisiinsa kytkeytyviä seikkoja.

”Kyetä”-ulottuvuudessa on kyse ensisijaisesti fyysisistä ja psyykkisistä kyvyistä ja kykenemisistä: tässä

on mahdollista puhua myös perinteisesti ymmärretystä, ”ruumiillis-mielellisestä” toimintakyvystä, joka

vaihtelee tilanteesta toiseen ja jossa vanhetessa tapahtuu muutoksia. ”Osata” viittaa tässä hyvin laa-

jasti tietoihin ja taitoihin, erilaisiin pysyviin osaamisiin, joita ihminen on itselleen elämänkulkunsa aika-

na hankkinut tai tulee hankkimaan. ”Haluta” liittyy motivaatioon ja motivoituneisuuteen, tahtomiseen,

päämääriin ja tavoitteisiin. ”Täytyä”-ulottuvuuden piiriin kuuluvat niin fyysiset kuin myös sosiaaliset –

normatiiviset ja moraaliset – esteet, pakot ja rajoitukset. ”Voida” viittaa tässä mahdollisuuksiin, joita

kulloinenkin tilanne ja siinä ilmenevät erilaiset rakenteet ja tekijät tuottavat ja avaavat. ”Tuntea” liittyy

puolestaan ihmisen perusominaisuuteen arvioida, arvottaa, kokea ja liittää kohtaamiinsa asioihin ja ti-

lanteisiin tunteitaan. (Jyrkämä 2008a.)

Viidennen iän kynnyksellä ihmisillä on ’kyetä’-ulottuvuudessa murentumista. Heillä on silti tietoja ja tai-

toja ja muuta osaamista, haluamista ja tunteita. Fyysinen, normatiivinen ja moraalinen ympäristö puo-

lestaan voi tukea tai rajoittaa heidän toimijuuttaan. Kun toimintakyky jollain alueella heikkenee, on

tärkeää, että ikäihminen voi valita juuri hänelle sopivat elämänprojektit, optimoida voimavarojen käy-

tön ja etsiä korvaavia keinoja toteuttaa tärkeimpiä tavoitteitaan (Saarenheimon 2011a mukaan Baltes

& Baltes 1990).

Toimintakyky

Toimintakyky on toimijuuden yksi osa-alue, jota voidaan parantaa ja ylläpitää. Toimintakyvyn katsotaan

koostuvan fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta toimintakyvystä. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus

eikä toimintakyvyn osa-alueita voida täysin erotella toisistaan ja ne vaikuttavat toinen toisiinsa. Esimer-

14

kiksi liikunnalla on liikunnanrajoitusten ja toiminnanvajeiden ehkäisyn ohella kognition heikkenemiseltä

suojaavia vaikutuksia samoin kuin mielialaa paranravia vaikutuksia (Pitkälä 2012). Fyysisen toimintaky-

vyn vaikutus hyvinvointiin on ollut jo pitkään tiedossa ja sen ylläpitämisen ja parantamisen menetelmis-

tä on runsaasti tutkittua tietoa ja vaikuttavuusnäyttöä. Myös ikäihmisten henkisen ja sosiaalisen toimin-

takyvyn ja hyvinvoinnin edistämisen menetelmistä alkaa olla vaikuttavuusnäyttöä. Psykososiaalisen

toimintakyvyn tukeminen halutaan nostaa Eloisa ikä -ohjelmassa fyysisen toimintakyvyn tukemisen rin-

nalle tärkeäksi ikäihmisen hyvinvoinnin osatekijäksi.

Sosiaalisiin toimintoihin aktiivisesti osallistuvat ja toisiin luottavat ihmiset tuntevat itsensä terveem-

miksi kuin ne, joilla sosiaalinen osallistuminen ja luottamus ovat vähäisempää. (THL Kaventaja.) Sosiaa-

listen suhteiden myönteistä merkitystä mielenterveysongelmien, erityisesti masennuksen ehkäisyssä

on viime aikoina tarkasteltu empiirisesti. Blazer (2005) toteaa, että aiemmin sosiaalisten suhteiden on

ajateltu vaikuttavan esimerkiksi iäkkäiden ihmisten masennusalttiuteen välillisesti vähentämällä stres-

siä, mutta eräiden uusimpien tutkimusten valossa näyttää siltä, että sosiaalinen tuki saattaisi olla myös

itsenäinen psyykkisen hyvinvoinnin suojatekijä (Saarenheimon 2011a mukaan McRae ym. 2005; Tiik-

kainen & Heikkinen 2005; VanDerHorst & McLaren 2005).

Psyykkisen toimintakyvyn ulottuvuuksia ovat mm. kognitiiviset toiminnot, psyykkinen hyvinvointi, sel-

viytymiskeinot ja elämänhallinta sekä elämän tarkoituksellisuuden ja mielekkyyden kokemukset (Hei-

monen 2007). Iäkkään ihmisen psyykkistä hyvinvointia rakentaviksi tekijöiksi on nimetty myös itsensä ja

elämäntilanteensa hyväksyminen, elämän tarkoituksellisuus, autonomia, vastavuoroiset ihmissuhteet,

elämänhallinta ja henkilökohtainen kasvu sekä itsensä toteuttaminen (Saarenheimon 2011b mukaan

Carol Ryff 1989).

Kognitiiviset toiminnat tarkoittavat tiedon vastaanottoa, käsittelyä ja varastointia. Kognitiivista toimin-

takykyä voidaan parantaa esimerkiksi muistin, päättelykyvyn, ajattelun nopeuden ja tarkkaavaisuuden

osalta (Pitkälän 2011 mukaan Ball ym. 2002 ja Smith ym. 2009). Hyvä mielenterveys on terveyden kes-

keinen ulottuvuus, joka sellaisenaan ja yhdessä mielenterveystyön kanssa johtaa parempaan yleiseen

terveydentilaan. Psyykkisen hyvinvoinnin keskeisiä riskitekijöitä vanhana ovat ruumiilliset ja kognitiivi-

set ikääntymismuutokset, läheisten ihmisten menetykset, omat sairaudet, ihmissuhteisiin ja vuorovai-

kutukseen liittyvät muutokset, yhteiskunnan kielteiset asenteet, autonomian menetys sekä eräät eri-

tyistilanteet kuten omaishoito. Ammattilaiset olettavat usein virheellisesti, että vanhat ihmiset eivät ole

motivoituneita tai kykeneviä psykologiseen työskentelyyn tai että mielialaongelmat kuuluisivat vanhuu-

teen. (Saarenheimo 2011a)

Osallisuus

Osallisuutta on määritelty niin voimaantumisen ja johonkin kuulumisen tunteena kuin mahdollisuutena

osallistua ja toimia yhteisössä. Osallisuus voi siten olla sekä kokemuksellista että konkreettista sitoutu-

mista johonkin yhteisöön tai toimintaan. Osallisuus voi liittyä henkilökohtaisen elämän ratkaisuihin tai

laajempaan yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Osallisuus voidaan ymmärtää myös vastakohtana osat-

tomuudelle: syrjäytymiselle, voimattomuudelle, köyhyydelle, yksinäisyydelle ja sosiaalisen pääoman

puutteelle. Osattomuuden ja syrjäytymisen riskissä olevia ihmisiä katsotaan voitavan tukea ja heidän

osallisuuttaan mahdollistaa erilaisen toiminnan avulla. Tässä järjestöillä on keskeinen rooli. Tarvitaan li-

15

sää aitoja osallistumismahdollisuuksia kulttuuri- ja liikuntatoimintaan sekä luontevia areenoita sukupol-

vien väliseen ja ikäihmisten keskinäiseen vuorovaikutukseen. Iäkkäiden ihmisten osallisuuden tukemi-

sessa korostuu oman asuinympäristön merkitys erityisesti silloin, kun kunto heikkenee.

Jotta osallistuminen erilaisiin toimintoihin olisi mahdollista, niiden tulisi tapahtua mahdollisimman lä-

hellä. Lähiympäristöissä saattaa jo olla erilaisia resursseja ja toiminta-areenoita, mutta haasteena on

niiden löytäminen.

Ympäristö

Hyvinvointia tukeva ympäristö merkitsee ikäihmisten näkökulmasta monia erilaisia ja eritasoisia asioita,

jotka ulottuvat kuntien palvelurakenteista ja asumisratkaisuista aina fyysisen, sosiaalisen ja kulttuurisen

ympäristön pienimpiin yksityiskohtiin saakka. Hyvinvointia mahdollistavan ja lisäävän ympäristön suun-

nittelu ja toteuttaminen ovat asioita, joissa tarvitaan sektorirajat ylittävää yhteistyöosaamista, sillä

haavoittuvienkaan ikäihmisten kohdalla ympäristö ei saisi rajautua pelkästään kodin tai asumispalvelu-

yksikön seinien sisään ja niissä tarjottuihin terveys- ja sosiaalipalveluihin. Arjessa selviytymistä voidaan

parantaa esimerkiksi kodin rakenteisiin tehtävillä muutoksilla, hyödyntämällä uutta teknologiaa ja apu-

välineitä sekä kuljetus- ja saattajapalveluilla ja järjestämällä harrastusmahdollisuuksia kodin lähelle.

IKÄIHMISTEN HYVÄÄ ARKEA VAIKEUTTAVIA TEKIJÖITÄ

Ikäihmiset ovat eri ikäisiä, voimavaroiltaan, tarpeiltaan ja odotuksiltaan hyvin erilaisia ihmisiä. Suurin

osa heistä on aktiivisia ns. kolmatta ikäänsä eläviä miehiä ja naisia, joiden arjen hallinnassa ei sinällään

ole vaikeuksia. Vaikeudet näyttävätkin kasautuvan ns. neljänteen ja viidenteen ikään. Eloisa ikä -

ohjelman koordinaatio teki sosiaali- ja terveysalan järjestöjen johtajille kyselyn, jossa heiltä tiedusteltiin

esteitä ikäihmisen psykososiaaliselle hyvinvoinnille. Tutkimusten ja järjestökyselyn (Heinola & Helo

2012) mukaan ikäihmisten hyvää arkea vaikeuttavat osallistavan ja mielekkään tekemisen puute, ympä-

ristön ja liikkumisen hankaluus, yhteiskunnan kielteiset asenteet, yksinäisyys ja koetun elämänlaadun

heikentyminen ja palvelujen sekä ennalta ehkäisevän toiminnan riittämättömyys.

Osallistavan ja mielekkään toiminnan puute

Yhtenä esteenä kyselyssä nähtiin osallistavan toiminnan puute. Puutetta nähtiin olevan mielekkäästä

tekemisestä sekä iäkkään omasta yhteisöstä. Aistivammaisten osalta esiin nousi ryhmätoimintaan osal-

listumisen vaikeus. Kun ihminen ei näe tai kuule normaalisti, hänen on hankala osallistua toimintaan.

Osallistavan toiminnan puutteeseen nähtiin myös vaikuttavan kansalaisten toimintamahdollisuuksien

heikentäminen kuten esimerkiksi järjestöille suunnattujen toiminta- ja kokoontumistilojen maksulli-

suus. (Heinola & Helo 2012)

Ympäristön ja liikkumisen hankaluus

Kyselyn (Heinola & Helo 2012) mukaan liikkumisen ongelmat koskettivat monia ja ne nähtiin esteenä

iäkkäiden psykososiaaliselle hyvinvoinnille. Joukkoliikenteen toimimattomuus tai puuttuminen koko-

16

naan sekä pitkät välimatkat erityisesti haja-asutusalueilla vaikeuttavat toimintaan osallistumista. Har-

vaan asutuilla alueilla sosiaaliset kontaktit ovat heikot. Esiin nousivat myös toimintaympäristön vaiku-

tukset. Erityisesti se, että toiminta keskittyy kuntakeskuksiin, siten jo lähtökohtaisesti keskuksen ulko-

puolella asuvien on hankalampi osallistua toimintaan varsinkin jos kuljetuspalvelut ovat toimimatto-

mat. Vastaajat toivat esiin myös kuljetuspalvelujen kalleuden. Myöskään ympäristön esteettömyyttä

ikäihmiselle ei huomioida tarpeeksi.

Yhteiskunnan asenteet

Kyselyn (Heinola & Helo 2012) mukaan yhteiskunnassa vallitsee epäkunnioittava ja syrjivä asenneilma-

piiri ikääntymistä ja iäkkäitä kohtaan. Ikäihmisiin kohdistuu ristiriitaisia asenteita, yksilöinä heidät saa-

tetaan nähdä vireinä kolmatta ikää elävinä toimijoina tai toimintakyvyttöminä vanhustenhoidon laimin-

lyönnin uhreina. Ristipaineiden vuoksi myönteisen ikäidentiteetin ylläpitäminen on haasteellista. Iäkkäi-

tä ei tunnisteta vastaajien mukaan julkisissa palveluissa kohderyhmäksi, jolle tulisi suunnata psykososi-

aalista tukea. Yhteiskunnan asenteiden iäkkäitä ja vanhuutta kohtaan nähtiin aiheuttavan yksilössä

hyödyttömyyden ja häpeän tunnetta.

Eloisa ikä -ohjelman koordinaatio tilasi vuonna 2013 Taloustutkimukselta Ikägallupin. Gallupissa kysyt-

tiin kansalaisten mielipiteitä ikääntymisestä. Tutkimus paljastaa ristiriidan: vaikka ikäihmisiä halutaan

arvostettavan nykyistä enemmän, kansalaiset eivät silti näe väestön vanhenemista myönteisenä asiana.

http://www.eloisaika.fi/ajankohtaista/uutiset/?x25663=70980

Yksinäisyys

Jatkuvasti itsensä yksinäiseksi kokemisen on todettu lisääntyvän iän myötä (Vaarama ym. 2006). Eri tut-

kimusten mukaan aina tai usein yksinäisyyttä tuntevia iäkkäitä ihmisiä on 5-10 prosenttia (Uotila 2011).

Kotona asuvista 75-89-vuotiaista ikäihmisistä kuudella prosentilla ei ole lainkaan läheisiä sukulaisia tai

ystäviä, joiden apuun voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa (Ikäihmiset ja teknologia 2011). Yksinäi-

syyden kokemus johtaa ikääntyneillä heikentyneeseen elämänlaatuun, dementoitumiseen, lisääntynee-

seen terveyspalvelujen ja laitoshoidon tarpeeseen sekä kuolemanvaaraan (Pitkälä ym. 2005).

Uotilan väitöskirjatutkimuksessa (2011) ikäihmiset itse nostivat yksinäisyyden tunteen syiksi vähäiset

ihmissuhteet mutta myös fyysisen toimintakyvyn heikentymisen, oman itsen muuttumisen ja ikäihmis-

ten heikon aseman yhteiskunnassa. Ikäihmiset kuvasivat yksinäisyyttä tapahtumaköyhyytenä ja ulko-

puolisuuden kokemuksena, jolloin saattoi kokea olevansa turha, tarpeeton ja arvoton lähiyhteisössä tai

laajemmin yhteiskunnassa. Ei ollut omaa paikkaa tai tehtävää lähiyhteisössä, toimijuuden tunne tai

osallisuuden kokemus oli menetetty. Liikuntakyvyn ja aistien heikentyminen, erilaiset sairaudet sekä ki-

vut ja säryt rajoittavat mahdollisuuksia mielekkääseen toimintaan. Yksinäisyyden yhteydessä puhuttiin

myös masennuksesta, turvattomuuden tunteista ja aikaisempien ihmissuhteiden tai saavuttamattomi-

en haaveiden kaipauksesta. Osa ikäihmisistä kuvasi omaa muuttumistaan iän myötä seuraavasti. Uusia

ihmissuhteita on vaikea solmia, tekeminen ja tapahtumiin osallistuminen ei tuntunut enää samalla ta-

valla mielekkäältä ja oma laiskuus ja väsymys olivat muuttaneet toimintatapoja. Näiden lisäksi ikäihmi-

set kuvasivat yksinäisyyden syyksi sen, että iäkkäät ihmiset nähdään yhteiskunnassa tarpeettomina ta-

17

loudellisina menoerinä eikä nuorempien sukupolvien nähty olevan kiinnostuneita iäkkäistä. (Uotila

2011.)

Myös Eloisa ikä -ohjelman kyselyssä (Heinola & Helo 2012) yksinäisyys ja syrjäytyminen nähtiin suurena

esteenä psykososiaaliselle hyvinvoinnille. Vastaajien mukaan sairaudet aiheuttavat syrjäytymistä sosi-

aalisista verkostoista ja sitä kautta yksinäisyyttä. Iäkkäiden nähtiin kokevan itsensä myös tarpeettomina

ja hyödyttöminä yhteiskunnassa ja tämän nähtiin aiheuttavan syrjäytymistä ja yksinäisyyttä. Erityisryh-

mien kohdalla syrjäytyminen ja yksinäisyys nähtiin kyselyssä erityisenä ongelmana, sillä esimerkiksi ais-

tivammaiset, kuten esimerkiksi näkövammaiset, ovat suuressa vaarassa syrjäytyä kun olemassa oleva

psykososiaalinen toiminta ei kykene vastaamaan heidän tarpeisiinsa. Myös kuormittuneet omaishoita-

jat nähtiin ryhmänä, joka hoidon sitovuuden johdosta on vaarassa syrjäytyä.

Koetun elämänlaadun heikkeneminen

Elämänlaatunsa hyväksi kokevien ihmisten osuus vähenee ikääntymisen myötä. Noin 80 prosenttia

suomalaisista kokee yleisen elämänlaatunsa erittäin hyväksi tai hyväksi kunnes saavutetaan 70. ikävuo-

si, jolloin osuus putoaa 73 prosenttiin. 80 vuotta täyttäneistä enää 57 prosenttia kokee elämänlaatunsa

hyväksi. Terveydentilansa kokee huonoksi 18 prosenttia 70 vuotta täyttäneistä. Fyysiset vaivat ja psyyk-

kisen hyvinvoinnin heikkeneminen vähentävät 80. ikävuodesta lähtien elämänlaatua.

Heikoin elämänlaatu on 80 vuotta täyttäneillä leskinaisilla. (Vaarama ym. 2010a.) Terveydentilan heik-

kenemisen ohella sosiaalisten suhteiden väheneminen ja läheisten ihmisten menetykset näyttävät hei-

kentävän koettua elämänlaatua.

Sairaudet

Ikääntymisen myötä monien sairauksien todennäköisyys lisääntyy, ja elämänaikaisilla elintavoilla on

vaikutusta sairastumiseen. Osa sairauksista on kokonaan ennalta ehkäistävissä ja olemassa olevan sai-

rauden pahenemista voidaan ehkäistä tai sairauksien haitallisia seurauksia voidaan vähentää. Keskeisiä

vanhuusiän haasteita ovat sydän- ja verisuonisairaudet, liikuntakyvyn heikkeneminen, kaatumiset ja

murtumat, aliravitsemus, yksinäisyys ja depressio sekä kognitiivinen heikkeneminen (Pitkälä 2012).

Eloisa ikä -ohjelman kyselyssä (Heinola & Helo 2012) iäkkäiden sairaudet ja heikentynyt toimintakyky

nähtiin vastaajien mielestä yhtenä suurena esteenä iäkkäiden psykososiaaliselle hyvinvoinnille. Pitkäai-

kaissairaudet, aivojen sairaudet, muistisairaudet, aistivammat, tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja esimer-

kiksi masennus mainittiin sairauksina, jotka heikentävät iäkkään toimintakykyä ja estävät häntä osallis-

tumasta. Esimerkiksi iäkkäiden dialyysipotilaiden heikko kunto ja sitovat hoidot aiheuttavat hoitoväsy-

mystä, ja huoli sairauden tilasta vaarantaa psykososiaalisen hyvinvoinnin. Erilaiset sairaudet haastavat-

kin hyvää arkea myös nuoremmilla ikäihmisillä, esimerkiksi 60 vuotta täyttäneillä sairauseläkeläisillä.

Vakavat mielenterveysongelmat eivät sinällään ole lisääntyneet yli 65-vuotiailla, mutta lievempiä ma-

sennus- ja ahdistuneisuusoireita on runsaasti eikä niitä usein tunnisteta perusterveydenhuollossa tai

kotihoidossa (Saarenheimo 2011a). Lievillä masennus- ja ahdistuneisuusoireilla on kuitenkin samankal-

taisia seuraamuksia kuin vakavilla mielenterveysongelmilla: ne lisäävät sairastumisalttiutta, heikentävät

elämänlaatua ja kasvattavat peruspalvelujen käyttöä (Saarenheimo ym. 2011).

18

Psykososiaalisen tuen riittämättömyys

Eloisa ikä -ohjelman kyselyssä (Heinola & Helo 2012) tiedon ja palvelujen puute nähtiin ongelmana. Ky-

selyssä nousi esiin palvelujärjestelmän heikko kyky tunnistaa ja vastata iäkkään ihmisen psykososiaali-

siin tarpeisiin. Vastaajien mielestä esimerkiksi puutteet iäkkäiden mielenterveyspalveluissa ja ohjaus- ja

neuvontapalveluissa ovat esteitä iäkkään psykososiaaliselle hyvinvoinnille. Ikäihmisiä ei myöskään tar-

peeksi osallisteta palvelujen kehittämiseen, toteuttamiseen tai arviointiin. Ennaltaehkäisevän toimin-

nan ja palvelujen tarvetta ei aina osata nähdä. Esimerkiksi kuurojen kohdalla viittomakielisten palvelui-

den puute sekä suomen/ruotsinkieliset palvelut eivät ole yhdenvertaisesti kuurojen saavutettavissa,

myöskään hoitohenkilöstö ei pysty kohtamaan kuuroa vanhusta kulttuurisesti tarkoituksenmukaisella

tavalla. Huolta kannettiin myös kehitysvammaisista ikääntyvistä aikuisista; lähiyhteisö ei tunnista kehi-

tysvammaisen ihmisen ikääntymisen merkkejä eikä toimintakykyä ylläpitävää kuntoutusta ole saatavis-

sa.

Edellä mainittujen tekijöiden lisäksi kyselyssä nousivat esiin mm. turvattomuus, taloudellisten resurssi-

en puute sekä geriatrisen ja päihde- sekä mielenterveysosaamisen vajeet. Kyselyn mukaan iäkkäillä ku-

vattiin olevan erilaisia pelkoja esimerkiksi omasta selviytymisestä ja pärjäämisestä. Turvattomuutta

saattoi aiheuttaa myös ympäristö. Taloudellisten resurssien puute nähtiin sekä iäkkään yksilön että yh-

teiskunnan tasolla. Ikäihmisten pienet eläkkeet ja rahan puute vähentävät osallistumista toimintaan ja

halukkuutta investoida omaan psykososiaaliseen hyvinvointiin. Yhteiskunnan tasolla nähtiin, että van-

husten hoitoyksiköihin sekä erityisesti psykiatrisiin yksiköihin pitäisi saada enemmän henkilöstö- ja ta-

loudellisia resursseja. Julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen vanhustyöntekijät eivät usein tunne järjes-

töjen toimintaa eivätkä osaa ohjata ihmisiä toiminnan piiriin.

HYVÄN ARJEN TUKEMINEN

Hyvän arjen tukemisessa on keskeistä se, että mahdollistetaan ikäihmisten osallistuminen kehitettävien

toimintojen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Iäkkäät ihmiset ovat keskenään erilaisia odo-

tuksineen ja ikävaiheineen. Toimijuuden ja osallisuuden tukemista suunniteltaessa on pohdittava eri

kohderyhmien tarpeita. Kolmatta ikäänsä elävät aktiiviset ikäihmiset tarvitsevat hyvinvointia ja terveyt-

tä tukevaa neuvontaa ja foorumeita, joissa he voivat toimia vapaaehtoisina tai vertaistukijoina.

Omaishoitoperheiden osalta on puolestaan pohdittava miten sekä hoitajan että hoidettavan hyvää ar-

kea voidaan tukea. Aistivammaisten ja erilaisia sairauksia tai menetyksiä kohdanneiden ihmisten tar-

peet hyvän arjen vahvistamiseksi ovat taas omanlaisiaan.

Eloisa ikä -ohjelman koordinaatio teki kyselyn järjestöjen toteuttamasta ikäihmisten psykososiaalista

hyvinvointia edistävästä toiminnasta. Kyselyn tulosten mukaan järjestöjen toiminta on laajaa ja moni-

puolista ja siten ikäihmisten hyvää arkea tukevaa. Esille nousi mm. ikäihmisten oma toiminta järjestöis-

sä, vertaistoiminta, auttava vapaaehtoistyö, erilaisiin sairauksiin liittyvä neuvonta, koulutus ja sopeu-

tumisvalmennus, kuntouttava psykososiaalinen ryhmätoiminta ja asuntojen korjausneuvonta. Vastaaji-

en mukaan järjestöjen osaamista ei kuitenkaan aina osata hyödyntää kunnissa. (Heinola & Helo 2012.)

Järjestöbarometrin (2011) mukaan sosiaali- ja terveysalan paikallisyhdistysten toiminta on laajentunut

etenkin eläkeläis-, päihde- ja mielenterveysyhdistyksissä. Osalle ihmisistä yhdistykset tarjoavat heiltä

puuttuvan yhteisön ja mahdollisuuden kuulua johonkin. Oman alan erityistiedon ja asiantuntemuksen

19

välittäminen on tärkeä painopistealue useammalla kuin joka toisella sosiaali- ja terveysalan paikallisyh-

distyksellä. Paikallisten sosiaali- ja terveysyhdistysten keskeinen toimintamuoto on myös vertaistuki ja

vapaaehtoistoiminta. Vertaistuessa on mukana 320 000 suomalaista. Yhdistysten vapaaehtoistoimin-

nassa on mukana 500 000 suomalaista. (SOSTE 2012.)

Sosiaali- ja terveysyhdistykset kokoavat ihmisiä, tarjoavat tukea ja palveluja sekä harrastus- ja osallis-

tumismahdollisuuksia paikallisesti. Harrastus- ja virkistysmahdollisuuksien tarjoaminen sekä vapaaeh-

toistoiminta ja vertaistuki ovat paikallisyhdistysten ydintoimintaa. Ne tarjoavat monille ihmisille heiltä

puuttuvan yhteisön. Tominta ehkäisee ongelmien syntymistä ja pitää yllä ihmisten toimintakykyä. Va-

paaehtoistoiminnasta ei makseta palkkaa, mutta vastavuoroisuus tuottaa auttajille elämänsisältöä,

mielekästä toimintaa ja iloa. Vapaaehtoistoiminta voi olla asiointiapua, tukihenkilö- ja ystävätoimintaa,

ensiapu- tai pelastustoimintaa. Perinteinen järjestötoiminta elää murrosvaiheessa. (emt.)

Iäkkäiden ihmisten psykososiaalisen hyvinvoinnin tukemisessa on haasteita, jotka liittyvät ihmisten

oman elämänhallinnan ja voimaantumisen tukemiseen. Esimerkiksi yksinäisyyttä lievittävän psykososi-

aalisen ryhmäkuntoutuksen tutkimushankkeessa ryhmäläisten tavoitteellinen voimaantuminen ja it-

senäistymisen tukeminen, ryhmäläisten huolellinen valinta ja tukeminen sitoutumaan toimintaan sekä

vetäjien koulutus todettiin vaikuttaviksi ja kustannustehokkaiksi tekijöiksi. (Pitkälä ym. 2005.)

Iäkkäiden ihmisten psyykkisen hyvinvoinnin tukemisen yksi keskeinen haaste on myös kehon ja mielen

kietoutuneisuuden ymmärtäminen, ruumiillisten vanhenemismuutosten kulttuurinen normalisoiminen

sekä sairauksien ja toimintakyvyn muutosten ymmärtäminen psyykkisen hyvinvoinnin haasteina (Saa-

renheimo 2011b). Vanhustyön keskusliiton toteuttamassa MielenMuutos –tutkimus- ja kehittämis-

hankkeessa tutkittiin iäkkäiden ihmisten mielenterveyttä ja hyvinvointia sekä tehtiin aiheeseen liittyvää

kehittämistyötä. Tutkimushankkeessa toteutettiin interventio, jonka ydinperiaatteina olivat jalkautu-

minen iäkkäiden mielenterveysasiakkaiden luo, yhteinen tavoitteiden määrittely asiakkaiden kanssa,

voimavarakeskeisyys sekä hoidon yksilöllinen ja joustava räätälöinti. Keskeistä oli myös yhteistyö mui-

den asiakasta hoitavien tahojen sekä omaisten kanssa. MielenMuutos interventio kohensi masennuk-

sesta kärsivien ikäihmisten elämää (mm. masennus väheni, mieliala nousi, ahdistuneisuus väheni, elä-

mänlaatu koheni, yksinäisyys koettiin vähemmän haitalliseksi). Tutkimuksen mukaan iäkkäiden mielen-

terveysasiakkaiden kohdalla psykososiaalisella ja sosiokulttuurisella ryhmätoiminnalla on keskeinen

rooli. (Saarenheimo ym. 2011.)

Saarenheimon (2011b) mukaan ihmisillä tulisi iästä ja terveydentilasta riippumatta olla mahdollisuus

valita omanlaisensa hyvä elämä. Kyse ei ole pelkästään hoidosta, terveyden edistämisestä ja ehkäise-

västä työstä, vaan laajemmin hyvän elämän edistämisestä. Ikäihmisiä ei tulisi nähdä kapeasti vain palve-

luiden käyttäjinä. Vastuukysymyksiä tulisi pohtia nykyistä monipuolisemmin: ihmisten oma vastuu ja

yhteiskunnan vastuu eivät ole toinen toisensa poissulkevia. (Saarenheimo 2011b.) Ikäihminen tulisi

nähdä aktiivisena toimijana, joka asettaa tavoitteita, valikoi kiinnostuksen kohteita ja toimintatapoja

sekä arvioi omaa toimintaansa. (Saarenheimo 2011a.)

20

Lähteet

EFQM-malli (The EFQM Excellence Model 2003)

European Commission (1999). Evaluation Design and Management. MEANS Collection, Volume 1. Luxem-

burg: European Commission.

Heimonen S. (2007). Näkökulmia ikääntyvän psyykkiseen toimintakykyyn. Julkaisussa Pohjolainen P. & Sarvimäki A. & Syrén I. (toim.) Toimintakykyä ja sosiaalista tukea iäkkäiden, omaisten ja työntekijöiden arjessa. Esityksiä VI Gerontologian päivillä 4.-5.5.2007. Jyrkämä J. (2008a). Toimijuus, ikääntyminen ja arkielämä – hahmottelua teoreettis-metodologiseksi viite-

kehykseksi. Gerontologia 4/2008, 190-203.

Jyrkämä J (2008b): Vanheneva yksilö, toimijuus ja toimintatilanteet. Teoksessa Gerontologia. Heikkinen & Rantanen. Duodecim. (sivut 273-278).

Pitkälä K. & Routasalo P. & Kautiainen H. & Savikko N. & Tilvis R. 2005: Ikääntyneiden yksinäisyys. Psy-

kososiaalisen ryhmäkuntoutuksen vaikuttavuus. Geriatrisen kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämishanke.

Tutkimusraportti 11. Vanhustyön keskusliitto.

Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma 20.6.2011. Valtioneuvoston kanslia.

Rajaniemi J. (2007). Sosiaaligerontologisia katseita ikäihmisten arkeen. Teoksessa Rajaniemi J. & Heimonen

S. & Sarvimäki A. & Tiihonen A. (toim.) Ikääntyneiden arki. Näkökulmia ikäihmisten arjen kysymyksiin. Op-

paita 2/2007. Ikäinstituutti.

Saarenheimo M. (2011a). Yleistä ikääntymisestä. Teoksessa Mielen terveys vanhuudessa. Edita.

Saarenheimo M. (2011b). Ikäihmisten hyvän elämän edistäminen järjestöjen haasteena. Luento 16.2.2011

Raha-automaattiyhdistyksessä.

Saarenheimo M. & Pietilä M. (2011). MielenMuutos –tutkimus- ja kehittämishanke, tutkimusraportti 2.

MielenMuutos masennuksen hoidossa. Mielialaongelmista kärsivien iäkkäiden ihmisten psykososiaalinen

tukeminen. Vanhustyön keskusliitto.

SOSTE (2012) Sosiaali- ja terveysjärjestöt hyvinvoinnin rakentajina .

STM (2008). Ikäihmisten palvelujen laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisuja 2008:3. Helsinki.

STM (2012a). Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma (Kaste) 2012-2015. Sosiaali- ja

terveysministeriön julkaisuja 2012:1. Helsinki.

STM (2012b). Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma (Kaste) 2012-2015. Toimeenpa-

nosuunnitelma. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:20. Helsinki.

STM (2012c). Kansallinen muistiohjelma 2012-2020. Tavoitteena muistiystävällinen Suomi. Sosiaali- ja ter-

veysministeriön raportteja ja muistioita 2012:10. Helsinki.

21

STM (2013). Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Sosiaali- ja ter-

veysministeriön julkaisuja 2013:11.

STM (2013). Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkaiden sosiaali- ja terveyspalveluista

980/2012.

THL 2010. Ikääntyneiden palvelut 2010, Kuntakyselyn osaraportti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tilasto-

raportti 36/2011.

Uotila Hanna (2011). Vanhuus ja yksinäisyys. Tutkimus iäkkäiden ihmisten yksinäisyyskokemuksista, niiden

merkityksistä ja tulkinnoista. Akateeminen väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis 1651. Tampere 2011.

Vaarama M. & Luoma M-L. & Ylönen L. (2006). Ikääntyneiden toimintakyky, palvelut ja koettu elämänlaatu.

Teoksessa Kautto M. (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2006. Stakes. Helsinki.

Vaarama M. & Siljander E. & Luoma M-L. & Meriläinen S. (2010a). Suomalaisten kokema elämänlaatu nuo-

ruudesta vanhuuteen. Teoksessa Vaarama M. & Moisio P. & Karvonen S. (toim.) Suomalaisten hyvinvointi

2010. THL.

Vaarama M. & Luoma M-L. & Siljander E. & Meriläinen S. (2010b). 80 vuotta täyttäneiden koettu elämän-

laatu. Teoksessa Vaarama M. & Moisio P. & Karvonen S. (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2010. THL.

Vilkko A. & Heinola R. & Finne-Soveri H. & Rautio M. & Helameri T. & Peiponen A. : Allocating statutory

support for families caring for close relatives. Abstract in 20th Nordic Congress of Gerontology 2010

Invited symposium: Health Promotion and Preventive Services for Old Age Policy.

Verkkosivut:

SOTKANet Tilasto- ja indikaattoripankki.

http://uusi.sotkanet.fi/portal/page/portal/etusivu

THL Kaventaja Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen

http://www.thl.fi/fi_FI/web/kaventaja-fi/eriarvoisuus/hyvinvointi/sosiaalinen-paaoma 29.12.2011

Julkaisemattomat:

Heinola R. & Helo K. (2012). Iäkkäiden ihmisten psykososiaalisen hyvinvoinnin edistäminen. Yhteenveto

järjestöille suunnatusta kyselystä. Vanhustyön keskusliitto/ Eloisa ikä –ohjelman koordinaatio.

Ikäihmiset ja teknologia 2011. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ja Vanhustyön keskusliitto.

Pitkälä K. (2012). Sairauksien ehkäisy ja terveyden edistäminen vanhuusiässä. Luento Suomalaisen Lääkäri-

seura Duodecimin ja Suomen Akatemian järjestämässä Konsensuskokouksessa 2012 – Kohti parempaa van-

huutta.

22

Saarenheimo M. (2011c). Kuinka edistämme iäkkäiden terveyttä ja toimintakykyisyyttä? Paneelikeskustelu

Sosiaali- ja terveysministeriön, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Aluehallintoviraston ja Kuntaliiton jär-

jestämässä Edistämme hyvinvointia – kavennamme terveyseroja –seminaarissa 8.12.2011.