Doria etusivu€¦ · väkevää ja kaunista ja minusta tuntuu, että ulottuisin suutelemaan sitä, josnousisin varpailleni. 23 VALKOISET MALJAKOT. Sinun yksinkertainen hellyytesi

IC L.

SININEN OVI

Vv/ f o y

SININEN OVI

KATRI VALA

SININEN OVIRUNOJA

PORVOO

WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖ

WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖN

KIRJAPAINOSSA PORVOOSSA 192Ö

I. SININEN OVI.

Kun suljen silmäni,kun olen surullinen ja yksin,näen etäältä siintävänsinun majasi sinisen oven,oi kaukainen sisareni kuuman

auringon alla.Sinun sininen ovesion minulle tie kaikkeen,mitä ei ole,mikä vain uneksitaan.

7

MAJANI.

Minun majani on erämaan laidassa.Sen on nähnyt vain aurinko,joka nousee aavikon hiekasta,sen ovat nähneet villien gasellienja lintujen ihanat silmät.Siellä hengittää minun nuoruutenionnellisena kuin kukka,jonka kuvussa kastepisaraheijastaa tähteä.

8

AAMULAULU.

Olen uneksinut ihanastitaivaan tähtisen viitan liepeissä,olen herännyt auringon huutoonpuutarhani kasteisissa puissa.Mustilta vuorilta juoksee virta,sen erämaatuoksuiset laineethuuhtovat nauraen jäseneni.

Oi te kaikki kukkani,oi te kaikki lapselliset hedelmät,joiden mehu kuohuukuultavan kuoren alla,miten kauniisti ojennuttepoimivaa kättäni kohden,kuin olisi se suloinen, pieni jumala,jota ei voi vastustaa.

9

AURINGON NAURU.

Aurinko, sinä olet säihkyvä ja tulinen!Sinun säteesi kiertävätkuin kuuma, kultainen naurujokaisen puun ja kukan ja linnunpesän.

Käsistäni putoo kaislamatto,jota olen laulaen solminut.ja suloinen raukeus painaa luomiani.Haljennut hedelmä on pudonnut olkapäälleni,ja ruukkuni reunalle on istahtanut

kuumuudesta läähättävä lintu.

10

SININEN KUKKA.

Kuka kulkee laulaen palmujen alla?Hänen hengityksensä täyttää viileällä suloudellakaikki linnunpesät ja kukkien kuvut.Iltako on tullut ihanin askelin?Iltako sipaisi sinisellä kukallaminun auringossa nukkuvaa sydäntäni?

Lintu on jo lähtenyt,majani takana soi pieni hopeakello,ja kaatuneesta ruukustavuotaa vesi helisten kynnyskivelle.

11

HOPEARIHMA.

Seison nojaten nuoren gasellin kaulaan.Katselemme, kuinka puolikuu kohoomustien vuorten takaa.Se on kuin kylvystä nouseva jumalatar,joka kietoo alastomat jalkansaohueen pilveen.Sen alla on suuri erämaa vaiti.

Satakieli on virittänyt pienen tamburansa,sen laulu leijaa kuin hopearihmasinistä kupua kohden.Kaikki tähdet ovat pysähtyneet kuuntelemaan

12

RATSASTAJA.

Tänään kulki ratsastaja majani ohi,kuin valkoinen liekki oli hänen hevosensa.Hän katsoi minua mustin silmin,ne olivat kuin yöllinen metsä,joka palaa.

Särjin tänään kauneimman ruukkuni,itkin sitä katkerasti.

13

UNIKOT.

Yöllä on varmaan joku jumalakulkenut puutarhassani;kaikki unikot ovat auenneet.Tuskin uskallan astua ulos,pelkään palavan! pienissä liekeissä.

Linnunlaulun huumaava helinäkuin salaisen suihkulähteen pisaratputoaa helmeillen ylitseni.Oi aavikon tuuli,vie kauas minun itkevä ja naurava sydämeni!

14

SUURET HUILUT.

Aurinko on mennyt.Värisen, uni pakenee silmistäni.Tiedän pimeässä unikoiden hehkuvan,ja kaukana huutaa jalopeurahirvittävää rakkauttaan.

Tuntuu niinkuin jonkun kiihkeä hengitysleyhisi paljaalle rinnalleni.Punastuneena juoksen ulosviilentämään virrassa jäseniäni.

Voi minua,on kuin jokainen puu suurena huilunasoittaisi yöhön villejä säveleitä!

15

SAMUM.

Heräsin askeliin.Joku seisoi ovellaniääneti katsellen minua.Näin vain mustien silmien huumaavan tulen.Täynnä Ihanaa kauhuatahdoin paeta, tahdoin syöksyä pimeään,ennenkuin koko olemuksenioli palanut tuhkaksi.

Silloin hän puhui,ja minä kumarruin hänen sanojensa alle,

kätkin pääni, taivuin kuin puu,kun kuuma samum käy ylitse.

»Näin sinut erämaahan lähtiessäni.Siitä saakka on sydämeni ollut kuin janoinen

eläin.Sinä olit ainoa lähde,sinä olit tuoksuva virta.Koko erämaa lauloi sinusta.»

Huusiko joku aavikolla riemusta tukehtuvana?

16

SININEN PUUTARHA.

Miksi sinun tuliset ja ylpeät silmäsikatsovat minua niin outoina ja hiljaisinakuin villien eläinten silmätauringon värisevää nousua?

Olen kylpenyt juuri virrassaja kaulaani on takertunuthimmeänpunalnen levä.Aurinko vaeltaa kuin kultatukkainen soittajasinisessä puutarhassa.ja jalkani ovat kuin nuoret kauriit.Tanssinko sinulle tämän kukkivan puun alla?

17

VARTIA.

Tulevatko taasen ajatuksetkuin ilkeät, mustat linnutsinun sydämeesi, sankari?

Sulje rakastetut silmäsi!Seison vuoteesi vierellä vartioiden.Olen kiinnittänyt tähdet sormieni päihin,kuun kultaisen lyhdynhimmennän hunnullanilevätäksesi ihanastiminun maassani.

Sininen Crvi 2

18

RIEMU.

Kuulitko, armaani,tuuli kulki laulaen helisevästiaivan poskiemme välitse!Sen riemu ei ole suurempi kuin meidän

Laula minulle laulu merestä,joka hengittää suurten tähtien alla,sillä pelkään silmieni palavan.jos niitä yhä suutelet.Kun sinä laulatnäen rakkautemme meren,jossa ajelehdimme,tähtien kuvajaiset värisevät jäsenillämme,Tuhat vuottako jo liu’ulmme näinvaiko vain tähden sammumishetken?

11. MUSTA JUMALA.

Katso, raukea ruumiini,millaista huohottavaa sieluasinä sisälläsi kannat!

21

MUSTA JUMALA.

Metsässä on punakivinen temppeli.Sen jumala, musta ja yksinäinenkutsui valittaen pimeinä öinä.Kuin unessa kuljin.Kuin unessa nousin mustia portaita.Kuin unessa vaelsin hämärään temppeliinja astuin vavisten jumalan eteen.

Ah, nyt en paeta voi!Joka yö laskeutuu jumala luoksenijulmana ja ihanana.Päivisin pidättävät minua silmätkuin tuliset raudat,ja kipeässä ih-'’..uudessapalan hänen edessänsäkuin kalpea uhrituli.

22

OLEANDERISATU.

Minä olen hyljätyn linnanpieni murheellinen neito,ja sinä olet suuri, väkevä sankari

kaukaa ihmeellisestä maailmasta.Kenties olet jonkun kreikkalaisen jumalan

poika.Olemme kulkeneet koko päivänloistavassa metsässä.Sinne on valunut kultaa taivaaltaja putoilee yhä oleanderinkukkia.Sinä ihana hullu,luulisi taivaan olevan viiniä täynnä!»Olet liian säteilevä tänään», sanot,»mieluummin katson suoraan aurinkoonJa niin pieni olet,sopisit oikeaan käteeni!»Ja silmäsi kiintyvät minuuntäynnä jumaloivaa hellyyttä,ja minä katselen kättäsiväkevää ja kaunistaja minusta tuntuu,että ulottuisin suutelemaan sitä,jos nousisin varpailleni.

23

VALKOISET MALJAKOT.

Sinun yksinkertainen hellyytesion täyttänyt sydämeniaamukasteisiin kukilla.

Väkevänä ja hyvänäpolvistut eteeni.Oi, älä silmiäni katso!

Olet puhunut sanoja.jotka ovat pysähtyneet seppeleeksi otsalleni.On kuin huoneestani kaikkialtaloistaisivat ohuet valkoiset maljakotauringonhohtoa täynnä.

Älä nosta rajua päätäsi nyt,ettemme loukkaisi käsiämmepienten maljakoiden sirpaleihin!

24

HAJUHERNEET.

Hajuherneet, kukkani,te, jotka ylenette kuumassa yössäviileinä ja täynnä tuoksuvaa kuultoa,teille tahdon sanoa salaisuuden,jota el päivällä ole,mutta joka öisin saa minut niin väriseväksi.

Painan kasvoni poskianne vasten,

te suloiset, täynnä lempeätä hekumaa,sillä olen nyt kovin nuorija tunnen punastuksen lyövän yli otsani:joku on suudellut olkapäitänipitkään ja kiihkeästi.

Hymyilettekö te kaikkihievahtamattomassa yössä?En näe silmiänne,mutta hymyilynne on lehahtanut kasvoilleni

Itkien ja nauraensukellan tuoksuvaan syliinne.ja teidän pienet kukkassuudelmanneputoavat kuumeisen ruumiini ylikuin hiljainen, lempeä sade.

25

AURINKO EI OLE VIELÄ NOUSSUT.

Aurinko ei ole vielä noussut.Puutarha tuoksuu kasteisena ja uupuneenakuunvaloisen veden partaalla.

Sinä uit siellä.Näen pääsi välkkyvän kalpeassa valossa,ja valkean tupakan lemu painaa silmiäni.Aurinko on kohta täällä.Ja kukat vavahtelevat hiljaisessa odotuksessaVesi sädehtii sinun ruumiisi ympärillä.

Huoneen hämy on täynnä hajuherneidentuoksua.

Sydämeni taipuu puutarhaa kohdenkuin kastepisarainen kukkavarhaisessa aamussa.kun aurinko ei vielä ole noussut.

26

IKÄVÄ.

Yötaivas, ystäväni, kaartuu ylitsemmekuin kukka sinimusta, valtainen,ja ovat tähdet niinkuin kultakuoriaisetja käyvät hunajata etsien.

Niin nuorina, niin täynnä ikäväämmeyön terälehtein alla kumpikinme valvomme ja lyövät sydämemmekuin häkkilinnut taivaan laitoihin.

On monta päivää taivaanrannan taaksejo käynyt, monta kiitänytyön kultakuoriaista kauas välkkysiivin,

kun syliis kuumaan huikaistuen hiivinSe kaikki kauas liitänyton päiväin lailla taivaanrannan taakse.

27

HELMIKETJU.

Olen vain pieni tyttösinun kuumien silmiesi edessä,joiden katse on kaikkia hyväilyjäsi

polttavampi.

Vain surullinen sydämenion minulla annettavana,mutta varjoni liukuu huumaantuneenasinun jalkojesi yli.Hiljaisena rakkaudestakatselen kasvojasi,oi minun musta jumalani,ja punaisen lippaan laillakätkee sydämeni helmiketjua,päiviä ja öitä.jotka olet minulle ntanut.

Mutta jos sinä minuun väsyneenäsuljet silmäsi,olen katoava hiljaisemminkuin aamutaivaaita tähdet.

28

PUNAINEN TEMPPELI.

Katso, aurinko, minun sydäntäni!Se on kuin pieni, punainen temppeli.Täytä, aurinko, kultaisella silmälläsiriemuitseva temppeli!

Sydämeni jumala.kuinka sinua rakastan!Olen edessäsi vaiti, pakahtuvanakaikki sanat unohtaneena.

Aurinko, ole ihana, kultainen huuto,minun rakkauteni riemuhuuto,valkoisen kuoron suuri hymnipunaisen temppelin kukitetulla alttarilla!

29

LÄHDETTYÄSI.

Nukuin.Kuulin tuskallisen nyyhkytyksen:rakastunut sydämeni itki,mutta en voinut Kerätä:

Sinä olit illalla peittänyt minuthyväilyjesi tuoksuvalla vaipalla.Lepäsin kukkameressäkaikki jäsenet autuaasti värisevinä

Vihdoin heräsin.Luulin meren kuohuvan ylitseni,kasvoni olivat kosteat pärskeestä.Sydämeni huusi:laiva on jo lähtenyt!Painoin kasvoni kylmään ruutuunkaukana kiisi jo pakeneva purje.

Aamuruskon kelmeä suupainui poloisille silmilleni.

30

RUNOKIRJE.

Tänä aamuna heräsin suuressa kaupungissa.Meren rannalla kohisi toritäynnä hedelmiä, vihanneksia ja kukkia.Suuri, valkea laivavei minut pieneen kaupunkiin,joka oli täynnä kosteita ja kuumia puutarhoja.Nyt olen kaukana talossa,jonka pihalla kypsyvät omenatja kirkkaat, kirpeät kirsikat.

On miltei pimeää.Mutta taivas leimuaa äänettömänä ja ihanana.Olen uupunut kaikesta,mikä on ollutta ja on.Muistan näännyttävät päivät suurissa metsissäja tupakkain tuoksun hievahtamattomina öinäkeltaisessa kuutamossa.Muistan pitkät ruskeat ijäsenesija sielusi yhtä kullanruskean kuin silmäsijonka tuoksu on lempeä ja raskas,ja ikävöin sinua niin!

31

NIMESI.

Kun ei minulla muuta ole,sopertelen nimeäsi hämärissä,hymyilen ja sopertelen nimeäsi.

Se on kuin elävä olento,lämmin, lepertelevä lapsi,jota elätän punaisen suuni verellähymylllessäni hämärissäja sopertaessani nimeäsi.

Mutta silmistäni vuotaa tietämättänikyyneleitä.

32

LUMIPISARA.

Kaikkien rajujen hyväilyjen muistotovat pudonneet päivien taa.

Mutta kerransuutelit hiljaa otsaanlähtiessäsi luotanilempeässä lumisateessa.Ja ympärillämme oli valkoinen hellyysniin ihana, niin itkettävä.

Sen hetken muistopuhkeaa sinisinä iltoinakuin hiljainen kukkatäynnä särkyvää tuoksua,ja sydämeni täyttäävain värisevä hyvyys.

33

KUUNVALO.

Tänä yönä on kuunvalo ikkunoiden takana.Katsomme toisiimme:silmät ovat sairaat, kasvot kalpeat.Sinun suusi, sinun suusion kuin avautunut huutoon!

Värisevinä, mielettöminä toisiamme vastensuudellen,ettemme ääneen parahtaisi.

Kuunvalo on ikkunoiden takana.

Sikiaen ovi - 3

34

MUSTA LAIVA.

Olenko tullut kuoleman rannalle?Meri, maa ja taivas ovat sysimustat.Ei ääntä, ei tuoksua.

Sinun kauheat sanasiovat uponneet sydämeeni kuin tikarit.Tajuttomana, vaiti tuijotan pimeään taivaan-

rantaan.Sinne leviää nousevan kuun punainen lampikuin valuneena minun lävistetystä sydämestäni,josta vie meren yli verinen viiru.Sen poikki liukuu musta laiva,äänetön ja kauhea,ilman ainoatakaan valoa.

35

VALKOINEN SYDÄN.

Joku on itkenyt herkeämättä.Yöt päivät olen kuullut nyyhkytystä.Turhaan olen juossut pois,en ole voinut sitä paeta.

Tänä aamuna vaikeni itku.Katselin ihmetellen juuri,kuinka aamurusko ripusti seinillelieklnkaltaiset verhot.Silloin vaikeni itku,ja hulmahtelevien verhojen lomitsenäin naisen ruumiin.

»Nyt on itkijä kuollut»,ajattelin väsyneestija katselin hänen kasvojaan.Ne olivat aivan omieni kaltaiset.Kysyin kummastuneena:»Miksi hän on kuollut?»Aamurusko kumartui punertavin kasvoinvalkoisen sydämen yli,joka oli heitetty vuokkojen keskelle.Joku oli juonut sen tyhjäksi.

36

YLÖSNOUSEMUS

Sade lempeä soi yli hautausmaan.Nyt tunnen jo sireenin tuoksuvan.Kädet painan multaan kosteaan.Sade soi yli maan.

Kesä ylläni on, kesä kukkineen,en täällä nyt enää olla ma voi.Sinun tiedän ohitse kulkeneen.En täällä nyt olla voi.

Jo työntyvi multa mun tieltäni poisValo ihana koskee jo silmlhin.Kuin puistikon penkiltä nauru sois! .Jo työntyvi multa pois.

Minun vainajankäteeni koskettaaterä mustan ja kostean orvokin.Sinun luoksesi jalkani kiiruhtaayli mustan orvokin.

37

Yhä nauru soi penkiltä puistikon;joku naista on kuumasti suudellutMinä parahdan silmissäs kauhua on.

Ja nauru vaiennut on.

Olen kuollut, mut minne sa kulkenetkaan,on hautani aina sun vierelläs.Mene toiselle tähdelle rakastamaan,on hautani vierelläs!

38

TÄHDENLENTO.

Kuin kaksi palavaa tähteäniin kiitävät sydämemme ylitse maan.

Vain silmäsi nään, vain sydämesi näänOn jumalan puutarhat jossakin

Ei ole syntiä, kuolemaa,vain valta ihanan rakkauden.Me liuhimme loistavaan kaikkeuteen.Meri yllämme on, meri allamme on.Maan kaukaisen tuoksun tunnetko?

Ah, armahin, sammutko multa pois?Ah, armahin, huoletko multa pois?Sinä taivaan tultako peljästyit?Sitä kestänyt et, sitä kestänyt et!Minun katso polttavaan sydämeen!Minun tartu väkevään sydämeen!Et vaipua saa, et vaipua saa,on allamme meri kuoleman!

39

On, armas, jo silmäsi sammuneet,ja kylmä sun ihana sydämes.Sinä poissa jo oot, sinä kuollut jo oot!

Yhä kiitää ylitse kuolemansydän polttava yksin kaikkeuteen.

40

SYKSYINEN KUU.

Seison värisevänämustien varjojen keskellä.Ilma on kuin himmeää, sinistä lasia,ja autiolla taivaalla kulkee kuuniin tuskallisen vaikenevana.

Sen säteet pistävät läpi sydämenikuin ohuet kylmät miekat.Kalkki ilo on sammunut minustaja äkkiä näen säikähtäen,että käteni riippuvat ruumiistaniniin kylminä, kylminäja täynnä kuolleita lehtiä.

111. LINNUN SATU.

Minun haavini on sinisempikuin sinun.

Jammes; Kadonnut lammas

yli

43

LINNUN SATU.

Sydänpäivän hiutuvassa helteessä levätennäin sinut, pieni valkea kuu,kun sinä liuuit auringon täyttämän taivaan

Pensaassa pieni lintu leperteli satua;

rakastunut jumalatar kiitääpienessä helmiälsveneessäyli taivaan säteilevän meren,sillä ihanan paimenen kutsuon soinut kummaa kaihoa täynnämaailman kaikkien vuorten yli.

Mustat pääskyset lentävätkultasateena varisevaa naurua kohti,ja venheestä heittävät hennot kädetjalokiviä taivaan saarille.Pimeitten öitten tullennäet niitten tähtinä kimmeltävän.Silloin jo ihanat sydämetajautuvat kuolleina mustaan rantaan.

44

ONNELLINEN HETKI.

Sydämeni on täynnä itkua ja naurua.Kuljen kasteista polkua,ja metsätähden teriäon takertunut varpaisiini.Sopertelen huumaantuneena;»Jumala, sinä olet hyvä!»Ja puista varisee kasvoilleni pisaroita,

tuoksuvia, vihreitä ja kultaisia.

Ajatukseni ovat pienet ja onnellisetkuin sinisiipiperhosen,eikä sydämelläni ole enemmän huoltakuin oravanmarjalla,joka kohottaa kukintonsakuin lapselliset sormetosoittamaan Ihanaa aurinkoa.

45

KESÄPÄIVÄNÄ.

Oi ihana kuumuus,kuinka otat hyviin käsiisiminun palelevan sieluni!

Nyt suljen silmänija annan jäsenteni levätä.Olen raukea ja kuuma,olen aivan läpikuultavatäynnä sulanutta aurinkoaenkä jaksa pudistaa kasvoiltani poisunikon varisseita terälehtiä.

46

SYYSILTA.

Käyn rantaan.Taivas tähdistäon korkea ja hiljainen.Lyö vesi mustin lainen mustiin kiviin,ja rannan puussa lehti viimeinenkuin käsi hukkuvantai mykkä tuskanhuuto ahdistaa.

Kuun maljan vaskisennyt nostaa metsänneito yli latvojen,ja helähtälnsen särkyy laita,putoo sirpaleina mustaan veteen.Vain alakuloinennyt kaiku puiden alla nyyhkyttää.

47

VAELTAJA.

I.

Ah, aamuun kullanhohtavaanmun kiurun laulu herätti.Sen pesän viereen apilaanmun oli ilta tuonut.Taas uusi päivä edessäinkuin kultaharppu helisee.Nyt valmis huimaan matkahanoon kanssas, kehrä auringon!

Jo metsän lähdepikariinsuun ahnaan olen kastanut,ja ilman sinisen viininsoi huume kautta suonien.Hei, hattarat, mua saattamaannyt valkein ratsuin, nauraen!Käyn suurten merten ylima maahan kauniin prinsessanSaa ketjun kastehelmisenkuun puoliskossa hän!

48

Ah, elämä, on jalkojesi jäljetniin ylen ihanat!Kuin maailman kaikki soittimetvoi sydän visertää.kun kukat pienin käsin tarttuu

saappaihini, kysyySun mihin tänä iltanasaa ehtootähti nukuttaa?

11.

On hunnun synkänpimeännyt tähdet yli kasvojensa heittäneetLie suru siellä jossakin,lie joku tähti kuollut.

Mun ylväs väeltäjariemunion kylmään viimaan sammunut.Niin jalkojani väsyttää.ja sydän on kuin surullinen lintu.

Ma ajattelen: jossakinon koti, jonka ikkunoistakäy valovirta yöhön pimeäänja onnellinen nauru rakkaitteni.

49

En vain tietä löydä,kaikki ikkunat on vieraat.Varkain katselen mä niihin silmin janoisinja kaipaan hellää kättä, hurmaa askareidenja itken tylyyn altaan nojaten.

50

HÄMÄRÄ HUONE.

Huoneessa oli hämärää.Sieltä täältä loistihehkuvankeltainen kukka.Olin hyvin väsynytja halusin rukoillakukkaa, tulta tai pientä epäjumalaa,jonka kasvoilla on julma hymy.Vanhasta suitsutusastiastanousi laimea tuoksu.Tuli hiipui uunissa.

Sen edessä tuijotti kissaherkeämättä punaiseen hehkuun.Huone oli täynnä hämärää.Se tuntui hengittävän ja katsovanMitään ei kuulunut.Oli niin tuskallista.Halusin itkeä.

51

JUMALA JA MINÄ.

Olen koko päivän katsonut kirjoja,kahta suurta kirjaakukista ja perhosista ja kultakuoriaisista.Olen aivan hengästynyt niiden kauneudestaJa kun kohotin pääni,

katsoit sinä, Jumala,olkapääni yh kirjoihin.Ja äkkiä minä rakastin sinua.

»Olit kai hyvin nuori», sanoin,»kun loit nämä?Etkö iloinnut, kun ne säteillen kuin jalokivetja tummunut kultapyrähtivät taitavista sormistasi?Miten paljon hyödytöntä ja kaunista olet luonutSitten loit ihmisen.ja ihminen loi paljon rumaa ja tyhmää,yhteiskuntia ja sotalaitoksia.Oi, olemme niin väsyneet niihin!

Olisitpa sinä vielä nuori!Olisit juuri luonut kukat ja perhoset ja kulta-

kuoriaiset

52

ja salaperäisenä ]a säteillen tulisit luoksenija tarttuisit käteeni

kuin suuri veli hyvin pienen sisaren käteenja veisit minut katsomaan tekojasi.Silmäni tulisivat suuriksi hämmästyksestä,ja sinä olisit hiukan ylpeä.»

Katselen yhä kirjojani,ja sinä, Jumala, katsot kauasja hymyilet surulhsesti.Muistatko aikaa, jolloin olit kuohuvan nuori?

53

FAUNIT.

Neljä nuorta faunialoikoi sinisillä rypälekasoilla.Heidän yksinkertaiset silmänsäolivat ajattelua täynnä.He miettivät elämän salaisuuttatuijottaen ankarasti kavioihinsa.

Metsässä oli hiljaista ja helteistä.Aurinko paloi kuin tuliroihu.Ja yksi fauneista hypähteli toisten lomitseselvittääkseen huumaantuneita ajatuksiaan.Mutta vanha fauni nukkuikarvaiset jalat lähteessäja hymyili.Hän näki unta nuoruutensa kiivaista lemmen-

öistä.

Silloin ponnahti notkea nymfimietiskelijäin ylitse,ja nämä lähtivät ulvahtaen tavoittamaan häntä,

54

kun hän nauroi valkoisen olkansa yli.Ja he potkivat kipeästi toisiansa juostessansa.

Mutta sinisistä rusentuneista rypälekasoistavalui monta pientä tuoksuavaa puroa lähteeseen,jossa vanha fauni vilvoitteli jalkojansa.

55

IHANA PÄÄLLIKKÖ.

Mikä tuoksu palmujen alla!Ah!Ruusunpunaiset kakadutpudottavat hämmästyneinäpuoleksisyödyt hedelmät maahan.000 nuori päällikkö kulkee kosioteillä!Hän on valmistanut suloisen voiteenkokosmaidosta ja lemuavista yrteistä,ja hänen ruumiinsa tuoksuu kuin laivatäynnä hedelmiä ja kukkia ja kanelia.Mikä jumalallinen päällikkö!Hänen molempiin poskiinsa ja rintoihinsaon tatuoitu valkoinen aurinko,ja seppele hehkuvia kukkiakiertyy hänen lanteillensa.

Ja tytöt kirkuvatniin rakastuneesti:»000, ihana päällikkö!»ja seisovat somina kuin ruukkunsa,kun hän astuu keikaroiden kaivollepalmujen alta.

56

MEREN RANNALLA.

Meri aukaisi huikaistuneet silmänsä.Aurinko oli noussutriemastuneena kuin nuori kuninkaanpoikaOi Rarahu, miksi ovat silmäsi

kaihomieliset?

Punainen koralli nauroi:meri on kantanut rannallenukkuvan nuorukaisen.Hänen jäsenensä rusentavatkaikki sinun kukkasi.

Kuin kaksi kiihkeätä perhostariensivät Rarahun silmätnuorukaisen kasvoja kohden.

Nuorukainen nousi ja hämmentyi.Rarahu, olet kauniimpi kuin iltapilvi.Hänen sydämensä rakasti.

57

Kuin välähtelevät linnuthe kylpivät meressä,ja taivas oli sinisiä kukkia täynnä.

Rarahu, Rarahu,sinä loistat kuin kultainen rengas!

58

VENHELAULU.

Venheemme yllä on suuri valkea kuu.Lootukset kuihtuvat hiuksillani,ja sydämeni tahtoo huutaa.

Rannalta tulevat läikkyen hullut tuoksut,puhkeavan bakulan ja mangopuun.Oi kukat, olen humaltunut huumeestanne!

Soutakaamme kauemmaksi, armas,missä tähdet loistavat yllä ja alla!Kaukainen huilu soi rakkautta, kuolemaa

59

AAMULAULU.

Minä olen väkevä, oi isä aurinko!Minä olen notkea kuin ruoko.Kuninkaantyttäret rakastaisivat minua,mutta minulla on pieni armassuloinen kuin nuori kuu.

Illalla hän itki katkennutta nilkkarengastansa,aamulla hän nauroi minun väkevyyttäni,kun kannoin hänet korallien yli kylpyyn.Ja siksi nyt tänä aamunaohjaan venheeni sinun luoksesi, aurinko,suudellakseni kultaisia kasvojasi,kun kohotat ne merestä,sillä sinä kasvatit hänet,pienen palmuni meren rannalle.

Oi aurinko, minä olen väkevyyttä jarakkautta täysi!

Minä olen suuren meren nauru,minä olen tuhannen hullun huilun ääni!

60

Heitänkö sinut kuin kultaisen kilvenarmaani ihanaan majaan,jotta hän sinusta katselisi

kasvojensa punastuvaa aamua?

SISÄLLYS.

Sininen ovi:Majani 7Aamulaulu 8Auringon nauru 9Sininen kukka 10Hopearihma 11Ratsastaja 12Unikot 13Suuret huilut 14Samum 15Sininen puutarha 16Vartia 17Riemu 18

Musta jumala;Musta jumala 21Oleanderisatu 22Valkoiset maljakot 23Hajuhemeet 24Aurinko ei ole vielä noussut 25Ikävä 26Helmiketju 27Punainen temppeli 28Lähdettyäsi 29Runokirje 30Niinesi 31Lumipisara 32

Kuunvalo 33Musta laiva 34Valkoinen sydän 35Ylösnousemus 36Tähdenlento 38Syksyinen kuu. 40

Linnun satu:Linnun satu 43Onnellinen hetki 44Kesäpäivänä 45Syysilta 46Vaeltaja 47Hämärä huone 50Jumala ja minä 51Faunit 53Ihana päällikkö 55Meren rannalla 56Venhelaulu 58Aamulaulu 59

KATRI VALAon ennen julkaissut:

KAUKAINEN PUUTARHA. Runoja.1924. 88 sivua. Hinta 12:— Valtion

palkitsema esikoisteos.WERNER SODERSTROM OSAKEYHTlG

Hinta 20 mk