KOULUcdn1.utbudet.com/storage/ma/51337960cf994c92a5b85a0a916fe35… · danissa on muuttunut entistä vaaral-lisemmaksi. Joulukuun 2013 jälkeen maassa on kuollut 59 avustustyöntekijää.

3 2016

IHMISARVON PUOLESTA

HANDLING FÖR MÄNNISKOVÄRDET

ETELÄ-SUDANISSA PELÄTÄÄNUUTTA SISÄLLISSOTAA s.5

PAKOLAISLEIRIN KOULUNOPETTAJA TARVITSEE TUKEA s.10

KOULUkuuluu kaikille s.6

Pääkirjoitus

Tekoja-lehti on Kirkon Ulkomaanavunmaksuton tiedotuslehti, jokailmestyy neljä kertaa vuodessa.

PÄÄTOIMITTAJA Mikko KoivumaaTOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Satu Helin ja Minna Elo

TOIMITUSKUNTAHanna Antila, Katja HedbergMatilda Katajamäki, Sari SaaristoReetta Meriläinen ja Jukka Gröndahl.

JULKAISIJAKirkon UlkomaanapuPL 210 (Eteläranta 8), 00131 Helsinki

Kirkon Ulkomaanapu on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ulkomaisen avustustoiminnan eli kansainvälisen diakonian järjestö. Se kuuluu kirkollisten avustusjärjestöjen ACT-verkostoon.

AVUSTUSTILITNordea IBAN:FI33 1572 3000 5005 04,BIC: NDEAFIHH Ålandsbanken IBAN: FI91 6601 0004 0036 46, BIC: AABAFI22

TILAUKSET JAOSOITTEENMUUTOKSETAsiakaspalvelu puh. 020 787 [email protected]

Nro 3 Syyskuu 2016

ULKOASU Hiekka Graphics

KANSIKUVA Kuulovammainen Theseme, 7, ei oppinut lapsena puhumaan. Hän saa erityisopetusta Ugandan pakolaisleirillä Ulkomaan-avun tuella. Kuva: Hugh Rutherford.

KIRJAPAINO Lönnberg / 09.2016 / 41 500 kpl

ISSN 1797-7207

Julkaisussa esitetyt näkemykset eivät välttämättäedusta ministeriön virallista kantaa.

Pysy ajan tasalla seuraava lehteä odottaessa:tilaa sähköinen uutiskirjeemme ja tykkääKirkon Ulkomaanavusta Facebookissa!kirkonulkomaanapu.fi

Koulutusta vaille jääminen on katastrofiurvaa. Ravintoa. Koulutusta lapsille.Tämä on usein tarvehierarkia kotinsa jättämään joutuneille.Ilmaisen huippukoulutuksen Suomessa monet yllättyvät, että heti ensimmäisten tarpeiden joukossa on kou-

lutus. Siksi se on tämän Tekoja-numeron teemana.Koulutuksen merkitys vahvistui minulle jälleen elokuussa, kun tapasin Jordaniaan paenneita syyrialaispakolai-

sia. Moni suri, paitsi menehtyneitä omaisiaan ja kotimaansa surkeaa tilannetta, myös lasten kesken jäänyttä koulua.Humanitaarista apua jaettaessa koulutus on perinteisesti seissyt jonon häntäpäässä – sille on ohjattu alle kaksi

prosenttia avusta. Nyt 35 kriisivaltiossa 75 miljoonan lapsen ja nuoren olisi pikaisesti päästävä palaamaan kouluun. Onneksi tähän on herätty. Toukokuussa järjestetyssä maa-ilman ensimmäinen humanitaarisen avun huippukokouksessa se oli keskeisen teema.

Miten koulutusta tuetaan ja mitä sillä saavutetaan?

Konkreettisimmillaan se on fyysis-ten edellytysten luomista eli koulu-rakennuksien rakentamista sinne, missä niitä ei ole.

Kriisiä paenneille lapsille ja nuorille koulutus merkitsee tar-peellista rutiinia, arjen koossa pitävää liimaa sekä ajatukset kotimaan hävityksestä pois

vievää toimintaa. Kirkon Ulkomaanapu kehittää YK-järjestöjen kanssa työka-luja, joilla kriisitilanteissa opetus voi alkaa mahdollisimman pian.

Tekeminen voi kuitenkin olla oppituntien lisäksi jalkapallon pelaamis-ta tai sirkuskoulua, joissa saa myös fyysistä rasitusta ja onnistumisen ja uuden oppimisen elämyksiä. Se voi myös olla epämuodollista ammatillista koulutusta, jonka opit voi siirtää nopeasti elannonhankkimiseen, vaikkapa parturiksi.

Tärkeintä on, että lapsille ja nuorille luodaan mahdollisuuksia parem-paan tulevaisuuteen: Koulutetulla on paremmat mahdollisuudet saada työtä ja kestävä toimeentulo. Mieli, jossa on toivoa, on vaikeampi rekrytoida ääri-ainesten käyttöön.

Syyrialaisvanhemman ajatusta lainaten, jos lapsemme eivät käy kouluja, niin ketkä uudelleenrakentavat maamme?

Mikko Koivumaa, Kirkon Ulkomaanavun viestintäpäällikkö

Jos lapsemme eivät käykouluja, niin ketkä uudelleen-

rakentavat maamme?

T

3TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

Tässä ajassa

KATASTROFEIHIN VARAUTUMINEN SÄÄSTÄÄ RAHAA JA IHMISHENKIÄTiesitkö, että jokainen riskinhal-lintaan käytetty euro säästää viisi euroa hätäavusta katast-rofin jälkeen? Tärkeintä on, että varautuminen säästää myös ihmishenkiä.

Katastrofeihin varautuminen on ollut vuosia osa Kirkon Ulkomaanavun työ-tä. Kun luonnonkatastrofien määrän ja tuhoisuuden arvioidaan ilmastonmuu-toksen myötä lisääntyvän, ennalta varautuminen käy yhä tärkeämmäksi.

Parhaillaan Ulkomaanavulla on käynnissä EU-rahoitteinen projekti, jossa koulutetaan katastrofeista usein kärsivien yhteisöjen parissa työsken-televiä paikallisia järjestöjä. Koulutuk-sia on viidessä maassa: Kambodžassa, Myanmarissa, Nepalissa, Etelä-Su-danissa ja Ugandassa. Niistä jokai-nen on omalla tavallaan erittäin altis katastrofeille. Ja jokaisessa voidaan tehdä paljon tuhojen vähentämiseksi.

”Moni ajattelee esimerkiksi Kambodžaa lomakohteena, jossa on aurinkorantoja ja upeita vanhoja

temppeleitä. Mutta melkein joka vuosi paratiisiin tulee tulvia tai kuivuutta. Toistuvien luonnonkatastrofien takia köyhät yhteisöt ovat noidankehässä, jossa edellisestä katastrofista ei ole ehditty toipua ennen kuin seuraava iskee”, sanoo Frédéric Fessard, joka koordinoi koulutuksia Kirkon Ulkomaan-avussa.

Kambodža onkin yksi ilmaston-muutoksesta pahiten kärsiviä maita maailmassa ja siellä ilmastonmuutos lisää merkittävästi kehityksen haastei-ta. Myanmaria, jonka väestöstä 30–40 prosenttia kuuluu johonkin etniseen ryhmään, uhkaavat luonnonkatastrofi-en lisäksi etniset jännitteet. Nepal vas-ta toipuu historiallisen voimakkaasta maanjäristyksestä, minkä lisäksi vuoristoisen maan luonnonolot maan-vyörymineen ja tulvineen tekevät siitä katastrofiherkän.

Etelä-Sudan kärsii ruokapulasta ja yhä jatkuvasta väkivallasta. Rauhal-liseen Ugandaan on tullut lyhyessä ajassa satojatuhansia pakolaisia naapurimaista.

”On todella tärkeää kouluttaa paikallisia järjestöjä, jotka ovat usein ensimmäisenä paikalla auttamassa, kun jotakin tapahtuu, ja jotka tuntevat alueensa olot todella hyvin. Ne voivat sitten kouluttaa paikallisyhteisöjä va-rautumaan paremmin”, Fessard sanoo.

Tieto siitä, mitä pitäisi tehdä, on usein jo olemassa – ei asiantuntijoilla tai avustustyöntekijöillä, vaan kata-strofialueilla elävillä ihmisillä itsellään. Se pitää vain saada puhuttua yhdessä auki. Sen jälkeen voidaan alkaa suun-nitella, miten varautua seuraavalla kerralla.

Koulutukset ovat osa laajempaa, vuosina 2014–2020 toimivaa EU:n humanitaarisen avun toimiston ECHOn EU Aid Volunteers -ohjelmaa. Sen seuraavassa vaiheessa rekrytoidaan vapaaehtoisia tukemaan järjestöjen humanitaarista työtä.

Teksti: Ulla KärkiKuva: ACT/Conor Wall

Kirkon Ulkomaanavun paikallinen kumppani, Ponleu Kumar -järjestö jakaa Kambodžassa tulvatuhojen jälkeen hätäapua neljän kylän asukkaille.

4 TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA

Tässä ajassa

Istanbulissa järjestettiin toukokuun lopulla maailman ensimmäinen humanitaarisen avun huippukokous World Humanitarian Summit. Kirkon Ulkomaanapu oli mukana ja osallistui tiiviisti myös kokouksen valmisteluun.

Huippukokouksen yhdeksi keskeiseksi teemaksi nousi kriisien keskellä tarjottava koulutus, johon Ulkomaanapukin on vaatinut enemmän rahoitusta. Vain alle kaksi prosenttia humanitaarisesta avusta on ohjattu koulutukseen. Istan-bulissa lanseerattiin kriisialueiden koulutusta tukemaan Education Cannot Wait -rahasto, joka sai heti miljoonien

HUIPPUKOKOUS PUI KOULUTUSTA KATASTROFEISSA

Suomalaiset nuoret järjestöaktiivit tapasivat eritrealaisnuoria harvinaislaatuisella matkalla heinäkuussa.

Kirkon Ulkomaanavun järjestämän vierailun aikana suoma-laiset ja eritrealaiset nuoret keskustelivat muun muassa nuor-ten mahdollisuuksista vaikuttaa kotimaansa kehitykseen.

Matkalla oli mukana kahdeksan yleisen haun kautta va-littua suomalaista muun muassa Ylioppilaskuntien liitosta, partiosta ja YK-nuorista.

Eritrea tekee vain niukasti yhteistyötä ulkomaailman kans-sa. Tulevaisuuden rakentaminen on vaikeaa, ja kymmenettu-hannet nuoret pakenevat maasta vuosittain.

Ulkomaanapu työskentelee nuorten aseman parantamisek-si Eritreassa. Ulkomaanavun koulutussektorin kehittämisen asiantuntijan Laura Vanhasen mukaan nuorille on annetta-va mahdollisuus auttaa toisiaan.

”Suomessa nuoret ovat maailman huippuja esimerkiksi opiskelijademokratiassa, nuorten oikeuksien edistämisessä ja vaikuttamisviestinnässä. Tätä resurssia Suomi voisi hyödyn-tää enemmänkin”, hän sanoo.

Satu Helin

SUOMALAISET POHTIVATNUORTEN ASEMAASULJETUSSA ERITREASSA

Lapsia, jotka eivät koskaan ole päässeet kouluun

4

%

80

60

40

20

0 Lähd

e: U

nesc

o W

orld

Ineq

ualit

y Da

taba

se 2

015

64

53 5240

17 15 14

0

Etelä-Sudan Somalia Liberia Afganistan Haiti Nepal Uganda Serbia Namibia Meksiko

30

Sellaisten lasten osuus ikäluokasta, jotka eivät 3-6 vuotta koulunaloittamisiän jälkeenkään ole koskaan olleet koulussa kirjoilla.

dollareiden sitoumukset Yhdysvalloilta, Britannialta, Alanko-mailta ja Norjalta.

”Suomikin teki Istanbulissa osuvia sitoumuksia, mutta yksikään niistä ei koskenut kriisien keskellä elävien lasten ja nuorten koulutusta. Huippukokouksen käytäväkeskusteluis-sa moni korkean tason edustaja kysyi, voisiko Suomi ottaa suurempaa roolia. Olisiko Suomella mahdollisuutta tuoda huippuluokan pedagoginen osaamisemme osaksi globaa-lien ongelmien ratkaisemista”, kokoukseen osallistunut Ulkomaan avun toiminnanjohtaja Jouni Hemberg kysyy.Ulla Kärki


EteLä-Sudan KUiLUn partaaLlaEtelä-Sudanin humanitaarinen tilanne on heikko ja sisällisso-dan riski todellinen. Naapurimaa Uganda ponnistelee selviytyäk-seen eteläsudanilaisten pako-laisten määrästä.

Pula ruoasta riivaa Etelä-Sudanin pää-kaupunkia Jubaa. Kauppoja on suljettu ja toreja tuhottu.

Osa myyjistä on lopettanut työnsä, koska heidän tavaransa on ryöstetty. Jäljellä olevien ruokatarvikkeiden hinnat ovat pilvissä, kertoo Kirkon Ulkomaa-navun rauhantyön koordinaattori Marie Makweri Etelä-Sudanista.

Ulkomaanapu jakaa kodeistaan paenneille ihmisille maissijauhoa, kuivattuja papuja, ruokaöljyä ja suolaa ainakin syyskuun loppuun saakka.

”Ylivoimaisesti suurin osa ruokatar-vikkeista tulee Ugandasta. Tiet sinne ovat olleet poikki”, Makweri sanoo.

Riskialtista työtäHeinäkuussa leimahtaneet taistelut ovat laantuneet Jubassa. Makwerin mukaan moni kaupunginosa on silti turvaton. Asukkaita kuolee tai loukkaantuu lähes päivittäin.

Myös humanitaarinen työ Etelä-Su-danissa on muuttunut entistä vaaral-lisemmaksi. Joulukuun 2013 jälkeen maassa on kuollut 59 avustustyöntekijää.

Heinäkuussa Ulkomaanapu evakuoiosan Juban-toimistostaan Kenian Nairobiin. Toimisto on nyt jälleen avattu, mutta tilanne on edelleen hyvin epäva-kaa ja arvaamaton. Sisällissodan riski on todellinen.

”Konflikteissa on aina odotettavissa takapakkeja ja sivuaskelia, jotka muut-tavat toimintaympäristöä. Näissä tilan-teissa Ulkomaanavun työ on entistäkin tärkeämpää”, Makweri toteaa.

VastaanottokeskuksetkoetuksellaEtelä-Sudanissa konfliktin osapuolten, presidentti Salva Kiirin ja entisen varapresidentin Riek Macharin vuosi sitten solmiman rauhansopimuksen toimeenpano on vaakalaudalla. Yhteen-ottoja käydään edelleen ympäri maata. Sisäisiä pakolaisia on yli 1,6 miljoonaa ja 800 000 on jättänyt Etelä-Sudanin.

Naapurimaista Uganda on ottanut heistä vastaan reilun kolmasosan. Tilanne koettelee valtiota ja järjestöjä, kertoo Ulkomaanavun projektikoordi-naattori Kaisa Huhtela Ugandassa.

Adjumanin kolmessa vastaanottokes-kuksessa oli elokuun puolivälissä yhteen-sä noin 40 000 pakolaista, vaikka tilat on suunniteltu vain muutamalle tuhannelle. Rekisteröinti on täysin ruuhkautunut, ja keskuksissa on suuri pula käymälöistä, puhtaasta vedestä ja ruoasta.

”Telttakankaisten, väliaikaisten vastaanottokeskusten tyhjentäminen onkin nyt tärkeysjärjestyksessä korke-alla, jotta esimerkiksi kolera ei pääsisi enempää leviämään”, Huhtela sanoo.

Monet lapset saapuvat koulukirjojen kanssa ja kertovat haluavansa jatkaa koulunkäyntiä Ugandassa. Esimerkiksi pohjoisen Pagrinyassa on kuitenkin vain yksi peruskoulu. Sinne tällä het-kellä sijoitetuista pakolaisista jopa 70 prosenttia eli 20 000 on kouluikäisiä lapsia.

Ulkomaanapu rakentaa Pagrinyaan parhaillaan koululuokkia ja käymälöitä sekä opettajille asuntoja noin 300 kou-lulaisen ja 12 opettajan tarpeisiin. Lisää koululuokkia tarvittaisiin pelkästään Pagrinyaan tällä hetkellä yli 300.

Etelä-Sudanissa Ulkomaanapu tukee kirkkojen neuvostoa rauhantyössä.

”Tavoitteena on saada konfliktin osapuolet pitäytymään rauhansopi-muksessa”, kertoo Makweri.

Teksti: Erik Nyström ja Minna EloKuva: Michael Tayebwa

Ulkomaanavun työntekijät auttoivat kiinnittämään rannekkeita Pohjois-Ugandan vastaanottokeskuksessa. Rannekkeiden avulla varmiste-taan, että jokainen pakolainen rokotetaan.

Tässä ajassa

AUTA ETELÄ-SUDANIN PAKOLAISIA

Keräystili: Nordea IBAN FI33 1572 3000 5005 04

Viesti: ”Etelä-Sudan”

Chawich, 16, asuu pakolaisleirillä Ugandassa.


Teksti ja kuvat: Hugh Rutherford

pITKÄ TIE KOULUUN

Chawichilla, 16, on kirkkaat silmät ja tarttuva hymy. Se hälvenee, kun kysyn, miksi hän lähti Etelä-Sudanista. ”Näin paljon ruumiita”, Chawich kuiskaa pa-kolaisten asuttamalla alueella Ugandan Adjumanissa.

Chawich ei voi käyttää jalkojaan. Hän liikkuu kontaten pölyisellä kamaralla. Polvien iho on repeillyttä ja karheaa kuin hiekkapaperi. ”En ole onnellinen. Haluaisin päästä kouluun opiskele-maan”, hän sanoo.

ADJUMANIN ALUE sijaitsee Ugandan pohjoisosassa, vain kivenheiton päässä levottomasta Etelä-Sudanista. Tänne Chawich pakeni perheensä kanssa viime vuonna. Nyt jo yli satatuhatta eteläsu-danilaista etsii täältä turvaa murhilta, raiskauksilta ja muulta sanoinkuvaamat-tomalta väkivallalta.

Kaikille pääseminen verrattain rau-hallisen Pohjois-Ugandan puolelle ei kuitenkaan tarkoita matkan päättymistä. Ei varsinkaan niille, jotka matkustavat mukanaan vammaisia lapsia.

Chawich on vain yksi esimerkki niis-tä, joilta on evätty oikeus koulutukseen. Sota on aiheuttanut samanlaista tuhoa tuhansille perheille. Voitko kuvitella itsesi pakenemassa sotaa ja päätyväsi vieraaseen maahan, jossa vammaisille lapsille ei ole tarjolla palveluja? Kuiten-kin koulutus on jokaisen lapsen perus-oikeus.

”Arvostin häntä kaikkein eniten ja annoin hänelle eniten huomiota kaikista lapsistani hänen vammansa takia. Hän ei saanut mistään apua”, Chawichin äiti kertoo.

KUN TAISTELUT kiihtyivät Chawichin kotikylän ympärillä, perheen oli pakko lähteä pakoon. Chawichin äiti joutui te-kemään sydäntä raastavan päätöksen. Pa-niikissa hän yritti kerätä kokoon kaikki lapsensa ja perheen vähän omaisuuden. Sillä hetkellä hän joutui päättämään, kantaako mukanaan vanhan äitinsä vai poikansa Chawichin. Tietäen millainen kohtalo poikaa olisi odottanut, hän valit-si Chawichin.

Äiti pelasti Chawichin viime hetkellä hyökkääjienkynsistä. Nyt Kirkon Ulkomaanapu on auttanut

toteuttamaan hänen hartaimman toiveensa.


Sota ryösti Chawichilta peruskou-lun ja näytti siltä, että hänen vam-mansa tulisi sysäämään hänet syrjään normaalista kehityksestä myös pako-laisasutuksessa. Pakolaisleirillä on koulu, mutta se on liian kaukana Cha-wichin kaltaiselle vammautuneelle lapselle. Joka päivä Chawich katsoo vierestä, kun hänen veljensä keräävät oppikirjansa ja lähtevät kouluun.

UNICEFIN MUKAAN Adjumanin alu-eella asuu 3 000–4 000 rekisteröityä vammaista lasta. Kokonaismäärää ei tiedetä. Vammaisuuteen liittyy häpeää. Usein vammaiset pysyttele-vät piilossa, jotta heidän perheensä, huoltajansa tai he itse eivät kohtaisi syrjintää.

Seitsemänvuotias Thesame, on kuulovammainen ja kärsii kehityksen viivästymisestä. Hän on perheensä kanssa luonut oman viittomakielen kommunikointiin.

”Huomasin, että Thesame ei al-kanut puhua siinä iässä, jossa hänen

olisi pitänyt. Se oli meille vaikeaa, koska oman lapsensa ei odota olevan kuuromykkä”, Thesamen isä John sanoo. ”Hänen pitää päästä kouluun, jossa opettajat ovat erikoistuneet työskentelemään vammaisten lasten kanssa. Tiedän, että hän pärjäisi siellä hyvin.”

VUONNA 2015 Kirkon Ulkomaanapu koulutti sata opettajaa Adjumanissa työskentelemään Chawichin ja Thesa-men kaltaisten lasten kanssa.

”On todella tärkeää, että pako-laislapset otetaan huomioon. Sodan takia monet heistä eivät ole käyneet koulua, mutta nyt heillä on siihen mahdollisuus. Myös ne, jotka ovat vammaisia, voivat käydä koulua”, sanoo Aliku, joka on yksi Pakelen peruskoulun omistautuneimmista opettajista, ja nyt yksi ensimmäisistä vammaisten lasten opetukseen eri-koistuneista opettajista.

Ulkomaanavun ja sen kumppanei-den rahoittamat koulun uudet tilat

ovat nyt avoinna sekä paikallisten että pakolaisten vammaisille lapsille, mikä tuo suurta helpotusta lapsille ja heidän perheilleen.

Aliku kertoo, että kaikille avoin koulutus parantaa myös vammaisten lasten itsetuntoa. ”Kaikki pääsevät mukaan”, Aliku sanoo. ”Heille on tärkeää kokea olevansa kuin muut-kin lapset, joten meidän täytyy pitää huolta, että he saavat kaiken tarvitse-mansa.” Aliku on nyt koulutettu tun-nistamaan lasten tarpeita ja ottamaan ne huomioon omassa luokassaan.


Christinellä on liikuntavammainen sisko, joka ei koskaan päässyt kouluun. Siksi opiskelumahdollisuus on hänelle sitäkin tärkeämpi.

Hän joutui päättämään, kantaako mukanaan

vanhan äitinsä vaipoikansa Chawichin.


Olivatpa oppilaat sitten epilepti-siä, hyperaktiivisia, kehitysvammai-sia, tai näkö- tai kuulovammaisia, Alikulla on käytössään taidot ja re-surssit varmistaakseen, että ketään ei opetuksessa unohdeta.

”Voin pitää huolta itsestäni. Se tekee minut onnelliseksi”, sanoo 16-vuo-tias Christine, joka vammansa takia joutuu käyttämään pyörätuolia. Hän on ugandalainen, mutta pääsee myös hyötymään opetuksesta.

Ugandan pakolaispolitiikan mu-kaisesti osa pakolaisille tarkoitetuista palveluista on kohdistettava myös ugandalaisille. Tämän ansiosta pa-kolaiset myös pääsevät helpommin yhteisön jäseniksi.

Vammaisten tarpeisiin suunni-tellun asuntolan ansiosta Christinen ei enää tarvitse kulkea joka aamu kouluun siskonsa luota tien vaaroille alttiina. Henkilö- ja kuorma-autojen nostattaman pölyn takia näkyvyys tiellä on heikko, ja tien huono pääl-lyste on uuvuttava alusta kulkea pyö-rätuolilla. Vaaralliset tiet eivät kuiten-kaan ole koulutuksen ainoa este.

”On hyvä päästä kouluun, jossa voin vapaasti tutustua muihin kaltai-siini lapsiin ilman että minua kiusa-taan”, Christine sanoo. Silti koulu ei ole vain vammaisille lapsille, vaan kaikki opiskelevat yhdessä ilman että vammaisia lapsia eristetään.

Luokkahuoneisiin pääsee helposti pyörätuolilla, ja kirkas valaistus hel-pottaa näkövammaisten opiskelua. Myös wc-tiloihin on rakennettu pyö-rätuoliramppeja ja kaiteita.

ON ENSIMMÄINEN koulupäivä Pa-kelen peruskoulussa, ja ilmassa on hermostunutta odotusta. Vitsailemme ja leikimme lasten kanssa helpottaak-semme heidän jännitystään, mutta he rauhoittuvat vasta luokassa.

Aliku aloittaa tuntinsa pyytä-mällä oppilaita toistamaan perässä viikonpäivien nimet. Chawich istuu eturivissä, uudessa ympäristössä, muiden lasten ympäröimänä. Hän ei kuitenkaan ole lainkaan ujo. Hän kailottaa viikonpäivien nimiä kuin huutokauppakeisari. Hänen innos-tuksensa ja riemunsa valaisee koko luokkahuoneen. On vaikea kuvitella

toisten 16-vuotiaiden, missään päin maailmaa, saavan niin paljon iloa oppimisesta.

Opiskelun ei pitäisi olla vaikeaa Chawichin, Christinen ja Thesamen kaltaisille fiksuille ja kyvykkäille oppijoille. Heidän ei pitäisi joutua taistelemaan koulutuksensa puolesta. Kaikilla lapsilla on oikeus koulutuk-seen.

Jutun henkilöt esiintyvät turvallisuus-syistä pelkästään etunimillään.

UGANDA

ETELÄ-SUDAN

KENIA

KONGON DEMOKRAATTINEN TASAVALTA

TANSANIARUANDA

Adjuman

Christine pääsi asumaan vammaisille suunniteltuun asuntolaan.

Kirkon Ulkomaanapu kumppaneineen on hankkinut Pakelen peruskoululle uudet tilat ja pulpetit.


Teksti: Teija Laakso. Kuvitus: Pasi Kattelus

Pakolaisleirin koulun opettajalla on edes-sään valtava tehtävä. Yhdessä luokassa voi olla jopa 300 oppilasta. He ovat kaikki joutuneet jättämään kotinsa. Moni on nähnyt tai jopa kokenut väkivaltaa– myös opettajat itse.

KriiSItilaNteeSsaKoulu onToipumiSpaiKKa

”Pakolaislapset tarvitsevat aikuisen, jolle voi puhua ja joka kuuntelee. Opettajat ovat usein kokeneet samaa kuin lapset, ja he voivat antaa tukea paljon paremmin kuin minä ikinä voisin. Opettajat tarvitsevat kuitenkin myös itse tukea”, sanoo Kirkon Ul-komaanavun koulutusneuvonantaja Helena Sandberg.

Hän on tänä vuonna kiertänyt tutkimassa ja parantamassa pakolais-lasten koulunkäyntimahdollisuuksia Ugandassa, Kreikassa, Keniassa ja

Jordaniassa. Yksi työtehtävistä on kouluttaa pakolaisleirin koulujen opettajia.

LUOKKA HALTUUNKÄSIMERKEILLÄPakolaisleirin koulussa opettaja on usein pakolainen itsekin.

Näin on esimerkiksi 190 000 asuk-kaan pakolaisleirillä Kenian Kaku-massa, josta Sandberg palasi kesällä. Yli 20 vuotta sitten perustetulla

leirillä useimmat opettajat eivät ole saaneet lukiota ja hajanaisia kursseja kummempaa koulutusta.

Opettajat kaipasivat Sandbergin mukaan neuvoja esimerkiksi siihen, miten hallita luokkia, joissa on jopa 300 eri-ikäistä oppilasta.

”Moni opettaja käyttää ruumiil-lista kuritusta, vaikka se on kielletty. Heillä ei ole muuta keinoa – heihin itseensä on sovellettu samaa. Yritäm-me opettaa positiivisia vaihtoehtoja”, Sandberg kertoo.


Kakuman leirin opettajien osaa-mista täydennetään Ulkomaanavun ja yhdysvaltalaisen Columbian yliopis-ton tarjoamalla intensiivikurssilla.

Siellä annetaan maanläheisiä ja käytännöllisiä vinkkejä: oppilaita voi jakaa ryhmiin, luokan hallintaan voi käyttää käsimerkkejä ja vanhempia oppilaita voi hyödyntää apuopetta-jina.

Sandbergin mukaan monet opetta-jat ovat ryhtyneet käyttämään vinkke-jä heti käytyään koulutuksen.

Peruskoulutuksen jälkeen opettajil-le järjestetään ryhmäkokoontumisia, joissa he voivat jakaa kokemuksiaan. Lisäksi suunnitteilla on mobiilimen-torointi. Siinä esimerkiksi suomalai-set opettajat voivat pitää kännykällä yhteyttä leirin opettajiin ja antaa näil-le etätukea.

SUOMALAISTA MALLIAEI VOI VAIN SIIRTÄÄ MUUALLESandberg on itse koulutukseltaan luo-kanopettaja, joka on viettänyt suuren osan elämästään Keniassa. Hän liittyi pari vuotta sitten Ulkomaanavun val-miusryhmään sekä Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisverkostoon.

Sen jälkeen hän on kouluttanut Ulkomaanavun asiantuntijana opet-tajia eri maiden pakolaisleireillä, kartoittanut Kreikassa pakolaislasten koulutusmahdollisuuksia ja kehittä-nyt opettajien kouluttamista varten opetusmateriaalia.

Yksinkertaista opettajien koulutus ei ole asiantuntijallekaan. Sandberg muistuttaa, että paikalliset olosuh-teet on huomioitava jo koulutuksia suunniteltaessa, eikä suomalaista koulutusmallia voi noin vain siirtää muualle.

”Voin antaa ideoita, vinkkejä ja tukea, mutta paikallisten on itse otet-tava asia omakseen. Parhaita hetkiä ovatkin olleet ne, kun olen huoman-nut opettajien jatkavan siitä, mitä heille on opetettu.”

PSYKOSOSIAALISTATUKEA TARVITAANAina ei pelkkä opettaminen riitä. Psykososiaalisen tuen tarve katastrofi-tilanteissa on viime vuosina kasvanut nopeasti. Esimerkiksi Syyrian sodan

vuoksi yhä useampi pakolaisleirin koulun oppilas on joutunut todista-maan jopa perheenjäsenensä kuole-maa.

Monella katastrofin kokeneella on erilaisia psyykkisiä oireita.

”Hyvin tavallista on vaikkapa ylei-nen levottomuuden lisääntyminen ja keskittymiskyvyn puute”, sanoo Kirkon Ulkomaanavun teemakoordi-naattori Minna Peltola.

”Lapset kertovat nukkuvansa huo-nosti ja näkevänsä painajaisia.”

Peltola johtaa yhdysvaltalaisten kollegoidensa kanssa kansainvälistä tiimiä, joka kokoaa yhteistä psyko-sosiaalisen tuen ohjeistusta. Ajatuk-sena on, että järjestöt soveltaisivat yhteisiä pelisääntöjä kouluttaessaan katastrofitilanteissa opettajia. Ohjeet on tarkoitus saada valmiiksi tämän vuoden lopulla.

SIRKUKSESTA TAIKÄSITYÖKERHOSTA APUAKatastrofitilanteissa koulun tärkein tehtävä ei olekaan välttämättä tarjota lapsille ensimmäisenä akateemista sivistystä, vaan tukea, suojaa sekä tietoja ja taitoja uuteen elämäntilan-teeseen.

Esimerkiksi Jordanian Za’atarin syyrialaispakolaisten leirillä Helena Sandberg on kouluttanut opettajia, jotka antavat oppilaille epämuodol-lista koulutusta ja ohjaavat harras-tustoimintaa aina käsityökerhoista sirkuskouluun. Se ei korvaa koulua, mutta pitää oppilaat aktiivisina ja aut-taa heitä unohtamaan huolensa edes hetkeksi.

Vill

e Pa

lone

n

YHDESSÄ ETEENPÄINTäällä ei ole koskaan ennen ollut koulua. Kun Ulkomaanavun rakentama Marikin koulu valmistui Etelä-Sudanin Mingkama-nin syrjäseudulle syksyllä 2014, suurin osa alueen lapsista pääsi kouluun ensimmäistä kertaa elämässään.

Monet oppilaista ovat tulleet Mingkamaniin pakoon lähi-alueiden väkivaltaisuuksia. Koulussa pakolaislapsia ei erotella paikallisista. Lapsia myös yhdistää yksi asia ylitse muiden: kova halu oppia.


Tällä aukeamalla kerromme esimerkkejä siitä, kuinka työmme on muuttanut ihmisten elä-mää. Kiitos muutoksesta kuuluu kaikille tuki-joillemme, jotka ovat lahjoituksillaan tehneet tämän mahdolliseksi.

Ahmed pakeni perheensä kanssa synnyinkaupungistaan Deir ez-Zourista, kun Syyrian sota syttyi keväällä 2011.

”Isäni oli töissä kaupungin vesilaitoksella. Pakenimme, kun kapinalli-set hyökkäsivät. Syyskuusta 2012 lähtien olemme asuneet pakolaissuo-jassa Hasakassa isäni ja kolmen veljeni kanssa”.

”Vaikka olemme joutuneet pakenemaan useaan otteeseen ja elämään jatkuvassa pelossa, olen päättänyt jatkaa opintojani. Käyn koulua aamui-sin ja tuntien jälkeen menen töihin ravintolaan auttaakseni perhettäni”, Ahmed sanoo.

Ahmed on nyt yläasteen viimeisellä luokalla. Kirkon Ulkomaanavun tukiopetuksen ansiosta hän on pystynyt kuromaan kiinni sodan vuoksi välillä keskeytyneitä opintojaan.

”Koin tarvitsevani enemmän tukea opiskelussani, mutta en tiennyt, mitä tehdä. Kirkon Ulkomaanavun kursseista olen saanut tarvitsemaani apua. Ilmoittauduin kursseille heti, kun kuulin niistä. En tiedä kuinka voisin kiittää kurssien järjestäjiä ja opettajia kaikesta saamastani tuesta ja avusta.”

Teksti: Olli Pitkänen

Kirkon Ulkomaanapu on keväästä alkaen tukenut yli 2 000 lapsenkoulunkäyntiä ja tukiopetusta Syyriassa. Heistä suurin osa on tyttöjä.

Toivo elää Syyriassa

pakolaista osallistuiUlkomaanavun järjestämiin

koulutus- ja vapaa-ajanaktiviteetteihin Jordaniassa

vuonna 2015.

2995


Opettajaa osallistui mobiiliteknologiaa

hyödyntävään koulutukseenKakuman pakolaisleirillä

Keniassa.

24

Yhteensä 23 595 oppilasta on ilmoittautunut syyslukukau-delle Kirkon Ulkomaanavun ja Unicefin yhdessä korjaamiin kouluihin Keski-Afrikan tasavallan pääkaupunkia Banguia ympäröivällä maaseudulla.

Oppilaita odottaa 257 koulutettua opettajaa. He ovat saa-neet tukea esimerkiksi kurssien suunnitteluun. Samalla van-hempainyhdistyksiä on pyritty vahvistamaan, jotta yhteisö ja lasten vanhemmat sitoutuvat koulun toimintaan.

Ulkomaanapu ja Unicef kunnostavat oppilaita varten parhaillaan kymmeniä kouluja. Niihin rakennetaan käymälät ja ruokalat. Ensimmäisten oppilaiden on tarkoitus päästä uu-sittuihin tiloihin, kun syyslukukausi syyskuun lopussa alkaa.

Kirkon Ulkomaanapu työskentelee väkivaltaisuuksien repi-mässä Keski-Afrikan tasavallassa koulutussektorin elvyttämi-seksi ja koulunkäynnin turvaamiseksi.

Teksti: Tero Laurokari

KonfLIKTin KesKelTä KoUlUnpenKiLle

Pascaline Modomte Dekaine, 31, on yksi Kirkon Ulkomaanavun tu-ella koulutetuista opettajista. Hän opettaa neljättä luokkaa Gbaya Doumbian koulussa.

Myanmarissa Kirkon Ulkomaanapu tukee maan sisäisiä pakolaisia leireillä Pohjois-Shanin ja Kachinin osavaltioissa. Jatkuvat aseelliset konfliktit vaikeuttavat kestävien ratkaisujen löytämistä kodeistaan pakenemaan joutuneille.

Kolmen lapsen äiti Tao Yang, 45, on saanut tukea perheen toimeen-tuloon: ”Pystyin ostamaan sikoja. Olen kasvattanut ja myynyt niitä”, hän kertoo.

Saamillaan tuloilla Tao Yang on ostanut perheelle ruokaa ja muuta tarpeellista sekä maksanut vakavasti sairaan miehensä lääke- ja sairaa-lakuluja. Tao Yang jäi yksinhuoltajaksi, kun mies menehtyi vähän aikaa sitten.

Teksti ja kuva: Frédéric Fessard

Äskettäin leskeksi jäänyt Tao Yang jaksaa tervehtiä vieraita hy-myillen. Sylissä nuorin lapsi, puolitoistavuotias Tim Pan.

Elämä jatKUu evaKKoleirIllä

kotitaloutta sai tarvikkeitakodin ylläpitoon Somaliassa.

250


”Olin ikimuistoisella lahjoitta-jamatkalla Nepalissa syksyllä 2013. Sain tutustua aivan uuteen maailmaan. Kaunis ja upea maa, ja niin köyhä. Menetin sydämeni täysin nepalilaisille”, kertoo eräs Kirkon Ulkomaanavun tukija. Hän ei halua nimeään julkisuuteen, niin kuin ei moni muukaan suur-lahjoittaja.

”Erityisesti naisten yritte-liäisyys ja elämänusko tekivät suuren vaikutuksen. Matkalla jo heräsi kiinnostus saada olla auttamassa heidän elämäänsä eteenpäin”, lahjoittaja muistelee.

Viime vuosina hän onkin tu-kenut useita hankkeita Nepalis-sa. ”Olen saanut osallistua en-tisten orjien koulutushankkeiden tukemiseen. Näillä hankkeilla on parannettu naisten asemaa, kou-lutusta ja työllistymistä. Pääpai-

no on ollut maataloustuotannos-sa ja eri käsityöammateissa.”

Järistys järkytti Nepalissa vieraillut tukija muis-taa vielä, miltä uutinen vuoden 2015 maanjäristyksestä tuntui: ”Pahoista tuhoista kerrottiin juu-ri siellä, missä itsekin olin käy-nyt. Avustuskanavien auettua tiesin heti, että minun on mah-dollisuuksieni mukaan autettava hätää kärsiviä nepalilaisia.”

”Ilman muuta haluan olla jat-kossakin mukana eri projekteis-sa. On mielenkiintoista seurata projektien etenemistä. Kirkon Ul-komaanavun työ ja työn tulokset ovat olleet todella vakuuttavia. On hienoa saada näin kokea ole-vansa osa suurempaa kokonai-suutta.”

Nimettömänä pysyttelevä suurlahjoittaja kertoo ihailevansa Nepalin naisten yritteliäisyyttä ja elämänuskoa. Kuvan nainen korjaa satoa Bukhelin kylässä Nepalissa maanjäristyksen jälkeen joulukuussa 2015.

sUUrlaHJoitTaJa:– MeNETiN sYDÄMeni nepalilaisilLe!

SUURLAHJOITTAJIEN TUKIPARANTAA KOKONAISTENYHTEISÖJEN ELÄMÄÄ

Ulkomaanavun suurlahjoittajat ovat yksityisiä henkilöitä, jotka kulkevat rinnallamme usein jonkin tietyn hankkeen kanssa. Suurlahjoi-tukset ovat kertaluontoisia tai useista lahjoi-tuksista koostuvaa tukea, ja ne kohdistetaan lahjoittajan valitsemalle hankkeelle.

Yli 10 000 euroa vuodessa lahjoittavat kuulevat projektien edistymisestä ja lahjoi-tuksen vaikutuksista 2–3 kirjallisen raportin muodossa. Usein lahjoittajat tapaavat myös Ulkomaan avun asiantuntijoita ja kuulevat hankkeestaan tai osallistuvat heille järjestettyi-hin tilaisuuksiin tai omakustanteisille matkoille.

Lue lisää suurlahjoitustoiminnasta:kirkonulkomaanapu.fi/lahjoita/suurlahjoitus

Antt

i Hel

in


Ryhdy kuukausilahjoittajaksiKuukausilahjoittajana autat säännöllisesti juuri niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat apuasi eniten. Haluamasi lahjoitussumma siirtyy tililtäsi säännöllisesti joka kuukausi kehitysmaiden köyhimpien ihmisten tueksi. Liity kuukausilahjoittajaksi jo tänään! Liittyminen käy kätevästi verkkosivuillamme, jossa voit valita lahjoi-tussumman ja -kohteen:kirkonulkomaanapu.fi/kuukausilahjoitus

Muuta maailmaa merkkipäivänäsiKukkien ja lahjojen sijaan voit toivoa lahjoituksia ke-hitysmaiden köyhimpien ihmisten hyväksi. Samalla vapautat ystäväsi lahjavalinnan vaikeudelta. Perusta merkkipäiväkeräys verkkosivuillamme tai ota yhteyttä lahjoittajapalveluumme 020 787 1201. kirkonulkomaanapu.fi/merkkipaivalahjoitus,omakampanja.fi

Ajankohtaiset keräyskampanjatIlmoittaudu postituslistalle ja saat kuusi kertaa vuo-dessa kotiisi kirjeen, jossa kerromme ajankohtaisista keräyksistämme sekä ihmisistä, jotka tarvitsevat apuasi. kirkonulkomaanapu.fi/ajankohtaiset_keraykset tai 020 787 1201.

Toteuta unelmiatestamentti-lahjoituksellaMuistaisitko testa-mentissasi myös kehi-tysmaiden köyhimpiä perheitä? Pienelläkin testamenttilahjoituksel-la voit toteuttaa monen ihmisen toiveen riittä-västä ravinnosta, kou-lutuksesta ja omasta toimeentulosta.kirkonulkomaanapu.fi/testamenttilahjoitus

Sinävoit auTtaa

Katastrofit ja pitkittyneet kriisit vaikuttavat noin 65 miljoonan lapsen elämään. Sodan tai luonnonka-

tastrofin vuoksi paossa elävä lapsi tai nuori kärsii monesti painajaisista, ahdistuksesta ja peloista. Osa ei ole elänyt lainkaan normaalia lapsuutta.

Uudella Koulua ja turvaa -lahjalla voit tukea lapsen koulunkäyntiä humanitaarisissa hätätilan-

teissa. Järjestämme lapsille myös mielekästä vapaa-ajan tekemistä, kuten urheilua tai taidekasvatusta, jotka tuovat lapsille ilon aiheita. Lisäksi rakennamme katastrofin runtelemil-le alueille turvallisia koulutiloja sekä lapsiystävällisiä tiloja, jois-sa lapset voivat leikkiä, oppia ja toipua kovista kokemuksistaan ympärillä olevien luotettavien aikuisten ohjauksessa.

Anna lahja, jolla lapset saavat koulutusta ja turvallisuuden tunteen takaisin arkeen. Kun koulu jatkuu, lapsen elämä jatkuu!

toisenlainenlahja.fi | 020 787 [email protected]

UUSI TOISENLAINEN LAHJA – KOULUA JA TURVAA!

uUtuUS


Kohtauspaikka

Viime vuonna ilmes-tynyt Etelä-Sudanin synnytystuskat - valtataistelu tuhosi unelman on itkettävän ajankohtainen.

Taistelut puhke-sivat maan pääkau-pungissa Jubassa viimeksi heinäkuussa. Kymmenettuhannet pakenivat kodeistaan.

1970-luvulta vuoteen 2010 asti useaan otteeseen Etelä-Sudanissa asuneen, Kirkon Ulko-maanavun ulkomaan-työn päällikkönäkin työskennelleen Leo Siliämaan kirja paiskaa kasvoille sen, miten väkivalta on Etelä-Sudanissa jatkunut sukupolvesta toiseen.

Siliämaan uran varrelle osuvat esimerkiksi veriset taistelut Borin kaupungissa 1980-luvulla. Sama Bor oli väkivaltaisuuksien näyttämö myös sisällissodassa 2014–2015. Tilanne kaupungissa on yhä epävakaa, ja tälläkin hetkellä Kirkon Ulkomaanapu auttaa Borin pako-laisia naapurialueilla.

1980-luvun lopulla Juban lähellä käydään rajuja taisteluita. Siinä tuhoutuneet tankit ovat Siliämaata vas-tassa, kun hän saapuu kaupunkiin 2000-luvun alussa.

Teos kuvaa ansiokkaasti eri poliittisten ryhmien ja heimojen monimutkaisia rakenteita sekä niiden välisiä suhteita. Onneksi teos ei kuitenkaan keskity vain siihen.

Kirjasta voi myös tuntea Etelä-Sudanin syrjäseu-duilla paahtavan auringon ja haistaa märän suistomaan proomun nokasta Valkoisella-Niilillä.

Siliämaa tekee tarkkanäköisiä huomioita eteläsu-danilaisesta maisemasta ja elämäntavasta. Erityisen kiinnostavia ovat anekdootit avustustyön käytännöistä syrjäseuduilla.

Kerran kuukaudessa kylään tuli pienlentokone, joka toi ruokaa ja tarvikkeita, paitsi jos satoi. Yhteydenpito ulkomaailmaan onnistui iltaisin parin tunnin ajan radion avulla. Lihaa sai, kun tarjosi poliiseille kyydin savannilla laiduntavia antilooppeja ampumaan. Poliisien saaliista riitti itsellekin.Teksti: Satu Helin

Leo Siliämaa: Etelä-Sudanin synnytystuskat– valtataistelu tuhosi unelmanLike Kustannus, 150 s.

ETELÄ-SUDAN ON YHÄ TUSKISSAAN

Somalimaan rauhantyöstä kertova Meeri Koutaniemen Entiset viholliset -valokuvanäyttely houkutti Porin kaupunginkirjastolla 12.7. Pori Jazzien ja Suomi Areenan yhteydessä pidettyihin ava-jaisiin yli sata vierasta. Kuvia ja tarinoita Somalimaan rauhan-työstä voi nähdä seuraavaksi Koutaniemen retrospektiivissä Kuopion VB-valokuvakeskuksessa 30.10. saakka.

Näyttelyn ripusti ja yleisön vastaanotti taitelija Meeri Koutaniemi itsekumppaninsa Sam Yaffan kanssa.

ULKOMAANAVUN RAUHANTYÖ– KUVIA SOMALIMAASTA

Lauantaina 10. syyskuuta golfkiertue Naisten Pankki Open huipentui osakilpailuvoittajien finaaliin Kytäjä Golfissa. Voittaja-pari palkittiin GolfReseptin lahjoittamalla pelimatkalla.

Golfkiertue kasvoi kaudelle 2016 valtakunnalliseksi 22 kier-tueen osakilpailuksi. Tulos oli huimat 24 630 euroa. Kiertueelle osallistui yhteensä 821 peliparia, jolla saatiin sama määrä Am-matteja kehitysmaiden naisille.

Seuraavana päivänä sunnuntaina järjestettiin seitsemäs Kävele naiselle ammatti -tapahtuma yli 60 paikkakunnalla Suo-messa ja ulkomailla.

Kävelytapahtuma oli isompi kuin koskaan aiemmin. Tapahtu-mapaikkakuntia on lähes tuplasti enemmän kuin viime vuonna, aina Rovaniemeltä Espanjan Aurinkorannikolle. Tänä vuonna mukana oli ennätysmäärä uusia vapaaehtoisia.

NAISTEN PANKKIVIETTI SUPERVIIKONLOPPUA


MITÄ KOULUNKÄYNTIMERKITSEE SINULLE?

------ GalLUp ------ Äänestä lehdenparasta juttua!

Lukijat äänestivät naisten yritystoiminnastakertovan reportaasin ”Naiset nostavat Nepalia”

viime numeron parhaaksi jutuksi. Reilun kaupan tuotepaketti matkaa tällä kertaa Keravalle.

Lämpimät onnittelut!

Äänestä tämän lehden parasta juttua jaosallistu arvontaan viimeistään 14.11.2016

osoitteessa kirkonulkomaanapu.fi/tekoja-lehtitai postikortilla Tekoja-lehti,

Kirkon Ulkomaanapu,PL 210, 00131 Helsinki.

AVAIMENPERÄ EL SALVADORISTAKirkon Ulkomaanavun ihastuttavat, värikkäät avaimenperät ovat taiteilija Christian Chavarrian ideoimia ja käsinmaalattuja. Jokai-nen avaimenperä on yksilöllisesti väritetty ja kuvitettu. Takana teksti "Psalm 91:11"

Avaimenperän hinta 5,90 €.

Tilaukset: verkkokaupastasacrum.fi taiKotimaayhtiöiden kauppa,Hietalahdenranta 13,00180 Helsinki, p. 020 754 2350.

Putiikki

ZEENAB FADI AL-ALI, 12Azraqin pakolaisleiri, Jordania

”Opiskelen Ulkomaanavun kurs-silla oppiakseni englantia oikein hyvin. Haluan pystyä vastamaan, jos joku kysyy minulta jotain englanniksi. Tahdon suorittaa opintoni loppuun, jotta minulla olisi hyvä ja kaunis tulevaisuus. Haluaisin kirjailijaksi.”

GRACE AKON MAJOK, 14Mingkaman, Etelä-Sudan

”Olen paennut Borista, Jonglein osavaltiosta Mingkamaniin. Käyn täällä koulua. Koulutus merkitsee minulle hyvää tulevaisuutta. Jos valmistun, haluan opettajaksi. Toiveeni on opettaa heikossa asemassa olevia lapsia kotiky-lässäni.”

ELLA LEHTIÖ, 12Valkeakoski, Suomi

”Koulunkäynti merkitsee minulle hyviä ystäviä ja hyviä arvosanoja, ja kun koulussa menestyy, saa tulevaisuudessa hyvän ammatin.”

Seuraa meitä somessaKuvia, tarinoita, uutisia. Kirkon Ulkomaanapu on

mukana sosiaalisessa mediassa. Seuraa meitä niin pysyt ajantasalla uutisista ja tapahtumista!

Facebookissa: Kirkon UlkomaanapuTwitterissä: @Ulkomaanapu

Instagramissa: kirkon_ulkomaanapu

Tilaa uutiskirje, ja saat tärkeimmät uutisetsuoraan sähköpostiisi kerran kuussa.

Tilaa osoitteessa kirkonulkomaanpu.fi

20 TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA20

Svenska sidor

Säkerhet. Mat. En skola för barnen.Det är ofta ordningen på behoven

hos dem som tvingats lämna sitt hem. I ett Finland med gratis topputbildning är det kanske överraskande att ut-bildningen räknas till grundbehoven. Därför är utbildning temat för det här numret av Handling.

Utbildningens betydelse gick upp för mig senast i augusti när jag träf-fade syrier som flytt till Jordanien. Förutom sina förlorade närmaste och hemlandets usla situation sörjde de också att barnens skolgång avbrutits.

Hur stödjer man utbildningen och vad uppnår man med det?

Rent konkret skapar man förut-

sättningar för utbildning genom att bygga skolbyggnader på platser där de inte existerar.

För barn som flytt undan kriser innebär utbildningen rutiner, ett lim som håller ihop vardagen, och aktiviteter som för tankarna bort från förstörelsen i hemlandet. Kyrkans Utlandshjälp utvecklar i samarbete med FN-organisationer verktyg för att påbörja undervisningen så snabbt som möjligt i en krissituation.

Barnen får också spela fotboll eller gå i cirkusskola. Där får de anstränga sig fysiskt, och uppleva känslan av att lyckas och lära sig något nytt. De får också informell yrkesutbildning;

kunskaper som de kan utnyttja till att tjäna ett levebröd som till exempel barberare.

Det viktigaste är att barn och unga får en chans till en bättre framtid. Med utbildning förbättrar de sina möjlighe-ter till ett jobb och en säker utkomst. Extremister har också svårt att rekry-tera en person med hopp i sinnet.

För att låna en syrisk förälders tan-kar: vem ska återuppbygga vårt land om våra barn inte går i skolan?

Mikko Koivumaa,kommunikationschefvid Kyrkans Utlandshjälp

Utebliven utbildning en katastrof

Katastrofer och ut-dragna kriser präglar omkring 65 miljoner barns liv. Ett barn som flytt från krig eller naturkatastrofer lider ofta av mardrömmar, ångest eller rädsla. En del har aldrig upplevt en vanlig barndom.

Med den nya gåvan Skola och trygghet stöder du barnens skolgång i humanitära krissituationer. Gåvan går också till att ordna idrott och konstfostran åt barnen samt att bygga säkra utrymmen för lekar och lärande.

Ge en gåva som garanterar barnen utbildning och trygghet i vardagen. Livet går vidare när skolan fortsätter.

EN NYANNORLUNDA GÅVA– SKOLA OCH TRYGGHET

KRISEN I SYDSUDAN HOTAR ESKALERADet humanitära läget i Sydsudan är fortsatt kritiskt. Kyr-kans Utlandshjälp fortsätter nu sitt arbete i huvudstaden Juba efter ett avbrott i juli när häftiga strider bröt ut.

Läget i staden är fortfarande spänt och risken för inbör-deskrig finns. Utlandshjälpen delar ut majsmjöl, torkade bönor, matolja och salt åt människor som tvingats fly åtminstone tills slutet av september.

I grannlandet Uganda jobbar såväl staten som hjälpor-ganisationer med ett kraftigt ökat antal flyktingar. En dryg tredjedel av de 800 000 människor som flytt från Sydsu-dan har kommit till Uganda.

Utlandshjälpen bygger bland annat skol- och sanitetsut-rymmen för flyktingarna.

Läs mera om ämnet på vår webbsida.

21TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA 21

Svenska sidor

Mamma räddade Chawich i sista stund från angreppet mot hembyn i Sydsudan. I Uganda har Kyrkans Utlandshjälp uppfyllt hans innerli-gaste önskan.

16-åriga Chawich har en klar blick och ett leende som smittar. Uppsynen förändras när jag frågar varför han flydde från Sydsudan till flyktingbo-sättningen Adjumani i norra Uganda.

”Jag såg många lik”, viskar Chawich.Chawich rör sig krypandes på den

dammiga marken. Huden på knäna är som sandpapper. Det som gör mest ont är ändå att han inte fått börja skolan.

ADJUMANI LIGGER bara ett stenkast från ett oroligt Sydsudan. Chawich flydde med sin familj i fjol. Nu söker drygt hundratusen sydsudaneser skydd här från mord, våldtäkter och hänsyns-löst våld.

När striderna intensifierades runt Chawichs hemby måste familjen fly. Chawichs mamma tvingades välja mellan att bära sin mor eller Chawich. Valet föll på sonen. Hon visste vad som annars hade väntat honom.

Enligt Unicef har 3 000–4 000 barn med funktionsnedsättning registrerats i Adjumani. Den totala mängden är okänd. Tusentals familjer lider liksom

Chawich av att ha berövats på sin rätt till utbildning.

Han ser varje dag på när bröderna samlar ihop skolböckerna och ger sig av. Flyktingbosättningens enda skola ligger för långt borta för en rörelsehind-rad.

Känslan av att fly till ett främmande land utan tjänster för funktionshindra-de är svår att föreställa sig. Oftast håller sig funktionshindrade gömda för att familjen eller de själva inte ska utsättas för diskriminering.

”Av alla mina barn har jag gett ho-nom mest uppmärksamhet på grund av hans funktionsnedsättning. Han fick ingen hjälp någon annanstans”, säger Chawichs mamma.

ÅR 2015 utbildade Kyrkans Utlands-hjälp hundra lärare i Adjumani till att arbeta med barn som Chawich. En av dem är Aliku. Han arbetar i Pakeles grundskola som undervisar funktions-hindrade. I skolan kan man enkelt ta sig till klassrummet med rullstol och den skarpa belysningen underlättar de synskadades vardag.

Aliku vet nu hur man identifierar barnens behov och beaktar dem i un-dervisningen, vare sig det är frågan om epilepsi, hyperaktivitet eller hör-selskador.

”Flera av dem har inte gått i skolan på grund av kriget, men nu har de en chans till det”, säger Aliku.

Atmosfären är förväntansfull inför den första skoldagen i Pakeles grund-skola. Aliku börjar lektionen med att be eleverna repetera namnen på veckodagarna efter honom.

Chawich sitter oblygt i första raden och upprepar dem som om det vore en auktion. Hans iver smittar av sig och det är svårt att föreställa sig en 16-åring som är gladare över att få gå i skolan.

De nya skolutrymmena som Ut-landshjälpen och dess partner har finansierat är också öppna för lokalin-vånare. Således blir flyktingarna också lättare en del av gemenskapen.

Enligt Aliku förbättrar utbildningen självkänslan hos barn med funktions-nedsättning.

”Det är viktigt att få känna sig som de andra barnen, och därför måste vi se till att de får vad de behöver.”

Personerna i artikeln använder av säkerhetsskäl endast sina förnamn.

Text och bilder: Hugh Rutherford

EN LÅNG VÄG TILL SKOLANSjuåriga Thesame (i mitten) går i skolan i Pakele som byggts för barn med funktionsnedsättning. Specialläraren Harriet(till höger) har utbildats av Utlandshjälpen för att kunna identifiera barnens behov av hjälp.


Kun rauhanneuvottelujen lopuksi otetaan ryhmäkuva, Marie Makweri, 33, on kuvan ainoa nainen.

Etelä-Sudanissa ei ole tavallista, että ainakaan nuori nainen osallistuu tärkei-siin rauhankokouksiin.

Siitä huolimatta Marie Makweri on työskennellyt Kirkon Ulkomaanavun rau-hantyön koordinaattorina Etelä-Sudanin pääkaupungissa Jubassa jo lähes kaksi vuotta.

Hän vastaa muun muassa Etelä-Sudanin kirkkojen kanssa tehtävästä rauhantyöstä.

”Alussa piispat ja kirkkojen neuvos-ton muut tärkeät johtajat tulivat usein Ulkomaanavun toimistolle, mutta menivät aina ensin tapaamaan toimistomme päällikköä. Oli voitto, kun he yhtenä päi-vänä tulivat suoraan minun huoneeseeni. Ajattelin, että nyt on jokin kynnys ylitetty – kirjaimellisesti.”

Saavutukset ovat kantaneet paljon eteistä pidemmälle. Nykyään Ulkomaa-napu tunnetaan rauhantekijänä Etelä-Sudanissa sekä YK:ta että paikallisia kyläpäälliköitä myöten. Jos Ulkomaa-

navun toiminta-alueilla Etelä-Sudanissa on ongelmia, Makwerin puhelin soi.

MAKWERI KIINNOSTUI rauhantyöstä jo lapsena.

”Se liittyy varmasti osaltaan perhe-taustaani. Isäni on burundilainen ja olen ajatellut paljon sitä, mitä oma perheeni ja sukuni on joutunut käymään läpi. Olen nähnyt, miten suvun kokema väkivalta on vaikuttanut isääni. Muistan jo pienenä ajatelleeni, että miten voisin vaikuttaa siihen, että tällaista ei enää tapahtuisi.”

Burundissa tehtiin kansanmurha vuonna 1972 ja uudestaan vuonna 1993. Julmuuksien uhriluvut lasketaan sadois-satuhansissa.

Makweri itse on syntynyt ja kasvanut Suomessa. Hän on valmistunut Helsingin yliopistosta kehitysmaantieteestä. Gradu koski rauhantyöhön liittyviä mekanismeja Burundissa.

Sitten Ulkomaanapu tarvitsi nopealla aikataululla sijaista rauhantyöhön Etelä-Sudaniin.

”Ajattelin, että jos tästä kieltäydyn, kadun sitä koko loppuelämäni. Että tämä on nyt kaikki tai ei mitään.”

ETELÄ-SUDAN EI OLE mikään turisti-kohde. Siellä on sodittu lyhyitä taukoja lukuun ottamatta jo 50 vuotta, siis koko-

naisia sukupolvia. Viimeisin rauhansopi-mus on syksyltä 2015, mutta tilanne on yhä jännitteinen. Jubassa on päiviä, jolloin ulos ei kannata mennä.

Turvallisuussyistä Makwerin arki on tarkkaan säänneltyä. Töihin ja asioille mennään aina etukäteen sovitulla auto-kyydillä.

”On tarkkaan määrätty, milloin herä-tään, milloin ollaan toimistolla ja milloin ruokakaupassa. Jonkun pitää koko ajan tietää, missä olen”, Makweri kuvailee.

”Se on ehkä suurin ero arkeen Suo-messa, jossa voi mennä milloin tahansa mihin tahansa. Täällä joku muu määrit-telee elämän rajat. Toisaalta haluankin täällä antaa tälle työlle ja näille ihmisille kaikkeni.”

Heinäkuun puolivälissä Jubassa alkoivat uudet taistelut. Satoja kuoli ja kymmenettuhannet pakenivat kodeis-taan. Makweri evakuoitiin Ulkomaanavun muiden ulkomaalaisten työntekijöiden kanssa Jubasta Nairobiin.

Miten rauhantekijä jaksaa yhä uudes-taan puhkeavia taisteluja ja takapakkeja?

”Takapakit eivät lannista vaan päin-vastoin. Kun tilanne kiristyy, ajattelen aina, että nyt minua ja työtäni vasta todella tarvitaankin.”

Teksti: Satu Helin, kuva: Ville Palonen.

Heinäkuussa puhjenneet Etelä-Sudanin levottomuudet ovat vain lisänneet Marie Makwerin paloa rauhantyöhön. ”Vahvo-jen, sitkeiden ja niin paljon kärsineiden eteläsudanilaisten auttaminen on kaikkein tärkeintä. Kaikki muu on juuri nyt tois-sijaista.”

RAUHANTYÖ VERISSÄMarie Makweri halusi rauhanteki-jäksi jo pikkulapsena. Nyt hän asuu yhdessä maailman vaarallisimmista maista.

Tekijä

Juttusarjassa esitelläänKirkon Ulkomaanavun työntekijöitä eri puolilta maailmaa


Vill

e As

ikai

nen

Ei turvapaikkaa Miltä se tuntuu, kun lintukoto murenee? Onko kukaan täällä turvassa enää? Uutiset repivät satoja sivuja muutamien kymmenien kohta-loista ja vaikenevat tuhansista ja miljoonista, joita emme tunne.

Läntinen maailma ihmettelee kuplansa puhkeamista. Miltä mais-tuu terrori-iskun jälkeen pariisilaisen kahvilan kahvi? Miten laskeu-tuu Brysselin-kone? Uskaltaako Turkkiin matkustaa bikinit laukussa? Kuka nauraa nizzalaisella rantakadulla?

Erityisasemani on kyseenalaistettu. Opettelen uudenlaista maa-ilmankuvaa.

Minä olen silmä, jolla Jumala katselee. Sinä olet Jumalan silmä. Yhdessä me näemme, mitä maailmassa tapahtuu. Miten ikinä me voimme katsoa toiseen suuntaan ja olla puuttumatta vääryyteen, joka tapahtuu silmiemme edessä?Kaisa Raittila

Kuvastin

81 000 lasta ja nuortapääsi opiskelemaan

Kirkon Ulkomaanavuntuella 2015.

Kiitos.

81 000

KOULUcdn1.utbudet.com/storage/ma/51337960cf994c92a5b85a0a916fe35… · danissa on muuttunut entistä vaaral-lisemmaksi. Joulukuun 2013 jälkeen maassa on kuollut 59 avustustyöntekijää.

Documents