vart1505.chp:Corel VENTURA...si muuttaa kirkossa jotakin, silloin mietit paljon vastuutasi. Otetaan esimerkiksi pappisvihkimys. Kun olin seurakunta-pappi, minun oli aina helppo sanoa,

Jeesus ja juutalaisuus

Miguel de Unamuno

Adolf Eichmann

Vartijan varhaishistoriaa

1 2015

MAALLISTUNUT VIRO

Kaksi kirkkoa

Virolainen identiteetti

Uskonnottomuus

5–6 2015

Vartija N:o 5–6/2015

V. 1888 perustettu riippumaton aikakauslehti

127. vuosikerta

Julkaisija:

Vartija-aikakauslehden kannatusyhdistys r.y. (riippumaton yhdistys)

ISSN 0782-033X

www.vartija-lehti.fi

Päätoimittajat:

(vastaava)

Matti Myllykoski Mikko Ketola

Isonnevantie 41 A 9 Kirkkohistorian laitos

00320 Helsinki PL 4, 00014 Helsingin yliopisto

p. 050 318 2453 p. 09 1912 2055

[email protected] [email protected]

Tilaukset ja osoitteenmuutokset:

e-mail [email protected]

Heidi Haahtela, p. 050 354 8186 (iltaisin). Tilaukset ja osoitteenmuutokset voi

lähettää myös tekstiviestillä.

Vartija-aikakauslehden kannatusyhdistys, Isonnevantie 41 A 9, 00320 Helsinki

Tilausmaksut vuonna 2016

Tilaajasta tulee automaattisesti aikakauslehti Vartijan kannatusyhdistyksen jäsen.

Jos tilaaja ei halua olla jäsen, hän voi ilmoittaa asiasta lehdelle tilauksen

yhteydessä. Tilausmaksu maksetaan lehden tilille Danske Bank 800010-64635,

IBAN-muodossa FI9880001000064635.

yhteisöt 36 � viite 5571

perustilaajat 33 � viite 5555

opiskelijat 18 � viite 5568

tilaukset ulkomaille 46 � viite 5584

irtonumero 7 �

Irtonumeroita voi tilata lehden toimitukselta.

Toimitusneuvosto

Suvi Kava, Johanna Korhonen, Taneli Kylätasku, Salla Ranta, Risto Uro.

Vinjettikuvat: Anssi Rauhala

Taitto: Tmi Datata

Tuotanto: Formato Print

Viro – sekulaari vai ei?

Mikko Ketola & Matti Myllykoski

n Uskonnollisuutta tutkivien piirissä onviime vuosina vallinnut melko yleisestisellainen käsitys, että Euroopassa on kol-me tai neljä maata tai aluetta, jotka ovatselvästi sekulaarimpia kuin muut. Neovat Tšekin tasavalta, Saksan itäosa elientinen DDR ja Viro. Joskus myös Ruotsilasketaan joukkoon. Tämä on tarkoitta-nut eri tutkimuksissa hieman eri asioita.Toisissa on tarkasteltu kirkkoon kuulu-mista, kirkkojen jäsenyyttä. Toisissa taason kyselty kristinuskon Jumalaan usko-mista tai muita vastaavia tekijöitä.

Jos Viroa katselee siitä näkökulmas-ta, kuinka suuri osa väestöstä kuuluukirkkoihin, Viroa voi todella pitää varsinsekulaarina maana. Tosin luvut eivät oletäysin tarkkoja, ja jonkinlainen virhe-marginaali täytyy ottaa huomioon. Lute-rilaiseen kirkkoon Virossa kuuluu noin10 % ihmisistä. Venäjänkieliseen orto-doksiseen kirkkoon lukeutuu 16 %. Kaik-ki muut yhteisöt ovat pieniä, ja yhteensävoi arvioida, että noin kolmannes, jossitäkään, virolaisista on enemmän tai vä-hemmän virallisesti jonkin uskonnollisenyhteisön jäsen.

Nykytilanne on hyvin erilainen en-nen neuvostoaikaa vallinneeseen tilan-

teeseen nähden. Silloin luterilainen kirk-ko kokosi piiriinsä lähes 80 % virolaisistaja oli valta-asemaltaan lähellä tyypillistäpohjoismaista luterilaisuutta. Viron lute-rilainen kirkko olikin alkanut 1930-lu-vulla suuntautua kontakteissaan yhäenemmän kohti Suomea ja muita pohjois-maita. Papit pitivät yhteisiä kokouksia jasuomalais-ugrilainen heimoaate yhdisti.Ortodoksinen kirkko oli Virossa tuolloinselvästi virolainen, vaikka kirkossa olimyös venäjänkielinen vähemmistö. Lä-hes viidennes virolaisista oli ortodokseja.Se taas oli selvä ero Suomeen, jossa orto-doksinen kirkko samoihin aikoihin olikuitenkin pieni vähemmistökirkko. Myösherätysliikkeiden osalta Suomen ja Virontiet kulkivat eri suuntiin. Suomessanämä olivat kirkossa vahvassa asemassa,kun taas Virossa sellaista edusti lähinnäherrnhutilaisuus.

Viron luterilaisuuden ongelma en-simmäisen itsenäisyyden kaudella oli se,ettei siitä kunnolla ehtinyt muodostuakansaa yhdistävää toimijaa ja arvostet-tua henkistä auktoriteettia. Osaksi senvuoksi se oli myös helppo kukistaa japitää kurissa neuvostohallinnon kaudel-la. Viro toimi eränlaisena ateistisen pro-

161

pagandan koekenttänä, ja tulokset olivat-kin vallanpitäjien kannalta ilahduttavia.Virolaisten vastustuskyky osoittautuiheikoksi, vaikka poikkeuksiakin luonnol-lisesti oli.

Kirkon saksalainen menneisyys pii-nasi sitä eri tavoin. Suuri osa kirkonpapistosta oli baltiansaksalaisia aina toi-seen maailmansotaan asti, jolloin Hitlersyksyllä 1939 kutsui kaikki baltiansaksa-laiset niin Virosta, Latviasta kuin Liet-tuasta heim ins Reich eli ”kotiin valta-kuntaan”. Siellä heitä asutettiin esimer-kiksi Saksan Puolalta valloittamille alueil-le. Myös loput saksalaiset papit lähtivätjotakuinkin kaikki tällöin Virosta Sak-saan. Viron luterilaisessa kirkossa kan-salliset kiistat virolaisten ja saksalaistenvälillä näkyivät varsinkin itsenäisyydenalkuaikoina kamppailuina kirkon johta-misesta, kirkkorakennusten omistami-sesta, kirkon tunnustuksesta ja teologi-sesta koulutuksesta. Kaikki ne varmastiheikensivät kansan luottamusta kirk-koon.

Kun Viro itsenäistyi uudestaan 1991,seurasi hetkellinen kirkon suosion nou-su, mikä näkyi muun muassa kasteidensuuressa määrässä. Silloin eläteltiin toi-veita, että luterilaisesta kirkosta voisi tul-la uudestaan vaba rahvakirik, vapaa kan-sankirkko, joka taas yhdistäisi suurenosan kansaa. Ongelma on vain siinä, ettäkirkko ei ehkä koskaan ollut ollutkaantodellinen kansankirkko. Tällä hetkelläeräänlainen kansankirkon status on pi-kemminkin Moskovan patriarkaatin alai-sella ortodoksisella kirkolla, joka yhdis-tää vahvasti Virossa asuvaa venäläistä

vähemmistöä ja on jäsenmäärältään puo-litoista kertaa luterilaisen kirkon suurui-nen.

Viron luterilaisen kirkon arkkipiispaUrmas Viilma kiinnittää haastattelussahuomiota siihen, että vaikka virolaiseteivät ole suuria järjestäytyneen uskon-non ystäviä, erilainen henkisyys ja erilai-set spiritualiteetin muodot ovat kuiten-kin suosittuja ja julkisuudessa näkyvästiesillä. Hänen mielestään tämä antaa ai-heen kysyä, onko Viro todellisuudessaniin sekulaari kuin väitetään. Iivi AnnaMasso puolestaan tuo esille näkökohtia,joiden valossa sekulaarisuudella on Vi-rossa pitkä ja luonnollinen historia. Lu-terilaisuudella on tämän rinnalla ollutoma kulttuurinen merkityksensä, jokausein jää tiedostamatta. Kristel Eng-man puolestaan kuvaa kirkon vaikeaaasemaa neuvostoajan Virossa. Kirkko ontarvinnut vahvoja vaikuttajia säilyttääk-seen identiteettinsä ja juuri nykyisinäaikoina se tarvitsee uudenlaista näky-vyyttä ja uudenlaista visiota pysyäkseenyhteiskunnallisena ja kulttuurisena vai-kuttajana. Tallinnan teologisen instituu-tin dekaani Randar Tasmuth avaa teo-login näkökulman Viron maallistumi-seen, ja hänen Tarton kollegansa RihoAltnurme tietää kertoa, että teologiatieteenä on Virossa voimissaan. Lahdentakana toimineet Suomen kirkon papitHannele ja Markku Päiviö avaavatkirjoituksessaan maanläheisesti Vironkirkollisen työn arkea, ja isä AndreiSõtsov kuvaa seikkaperäisesti Viron or-todoksisen kirkon aseman kehitystä. No-jatuolimatka lahden taakse voi alkaa.

162

Onko Viro sittenkään niinsekulaari maa?Arkkipiispa Urmas Viilman haastattelu

4.11.2015

Mikko Ketola

n Viron evankelis-luterilaisen kirkon(Eesti evangeelne luteriusu kirik) nykyi-nen arkkipiispa on Urmas Viilma. Hänon syntynyt 1973, aloittanut teologianopiskelut 1991 kirkollisessa Teologisessainstituutissa Tallinnassa ja ordinoitu pa-piksi 1998. Piispaksi hänet vihittiin2.2.2015. Viilman perheeseen kuuluvatvaimo ja tytär.

Papin töiden ohella hän on uransaaikana toiminut pitkään uskonnonopet-tajana koulussa. Luterilaisen kirkon kon-sistorin jäsen hän on ollut vuodesta 2005,ja vuosina 2008–2015 hän toimi konsisto-rin kansliapäällikkönä. Arkkipiispaksihänet valittiin 26.11.2014. Vaaleissa olikaikkiaan viisi ehdokasta. Toiselle kier-rokselle pääsivät Teologisen instituutinrehtori Ove Sander ja Viilma.

Arkkipiispan haastattelu tapahtui 4.marraskuuta 2015 hänen työhuonees-saan konsistorissa, joka sijaitsee vasta-päätä tuomiokirkkoa Tallinnan Toom-pealla. Pari viikkoa ennen haastatteluaEesti Kirik -lehdessä kerrottiin arkkipiis-

pan tapaamisesta virolaisten naispappienkanssa. Hän oli kutsunut nämä koollekertoakseen, että hän oli päässyt eroonaiemmista epäilyistään naisten ordinoi-misen raamatullisen oikeutuksen suh-teen. Tästä asiasta keskustelimme myöshaastattelussa.

MK: Panin merkille, että kun Sinut ase-tettiin virkaan, kätten päällepanijoidenjoukossa alttarilla ei ollut ketään Suo-mesta tai Ruotsista, vaikka näiden mai-den luterilaiset kirkot ovat kuitenkin ol-leet Viron luterilaisen kirkon läheisiä yh-teistyökumppaneita. Mistä se johtui?

UV: On aina hyvä kysymys, kenenpitäisi olla vihkimyksessä mukana ja ke-nen ei. Tilaisuudessa oli läsnä kaikkiaan18 piispaa. Me teimme niin, että jo puolivuotta ennen vaalia piispainneuvostopäätti kriteereistä, joiden mukaan vihki-jät kutsuttaisiin. Asiaa ei siis jätetty uu-den arkkipiispan päätettäväksi. Kolmenvirolaisen piispan lisäksi alttarille päätet-tiin kutsua Munib Younan Luterilaisen

163

maailmanliiton edustajana, koska hänentiedettiin olevan tulossa. Heidän lisäk-seen päätettiin kutsua edustajat kaikistaniistä ekumeenisista yhteisöistä, joissaViron luterilainen kirkko on mukana.Niinpä paikalla oli edustajat Porvoonkirkkoyhteisöstä, Euroopan kirkkojenkonferenssin edustaja sekä Leuenberginkonkordian edustaja. Emme kutsuneeterityisiä henkilöitä. Yhteisöt saivat itsepäättää, kenet lähettäisivät. Oli myös toi-vottavaa, että siunaamisessa mukanaolevat tulisivat teologisesti toimeen kes-kenään, joten siltä kannalta olisi olluthuono idea, jos alttarilla olisivat olleetvierekkäin esimerkiksi piispat Inkeristä,Latviasta, Suomesta ja Ruotsista.

MK: Oliko paikalla yhtään naispiis-paa?

UV: Kyllä, sekä Ruotsista että Nor-jasta.

MK: Valinnastasi Viron luterilaisenkirkon arkkipiispaksi tulee kohta kulu-neeksi vuosi ja virkaan asettamisesta yh-deksän kuukautta. Mitä olet sinä aikanaoppinut itsestäsi ja työstäsi. Tunnetkomuuttuneesi ihmisenä tai teologina?

UV: Olen seurannut arkkipiispantyöskentelyä hyvin läheltä varsin pit-kään, noin kymmenen vuoden ajan. Kunedeltäjäni Andres Põder oli virassa, olinhänen lähin työtoverinsa konsistorissa.Toimin kansliapäällikkönä, joka on vas-tuussa hallinnollisista ja taloudellisistapäätöksistä sekä johtaa konsistorin toi-mintaa. Työnsä vuoksi hän tuntee hyvinlaajasti koko kirkon taloudellisen tilan-teen ja on sikäli yksi kirkon avainhenki-löistä. Olin siis arkkipiispan oikea käsi.

Kun minut valittiin, tiesin siten hy-

vin, millainen arkkipiispan tehtävä on.Jotkut asiat ovat tietysti nyt toisin. Onkäytännöllisiä asioita kuten se, miten or-ganisoida oma elämänsä ja päivittäinentyönsä. Suunnittelu täytyy ulottaa pit-källe tulevaisuuteen, kun sihteerini täyt-tää kalenterini kuukausia ja vuosiakineteenpäin. Minun täytyy varata aikaamyös lepäämiseen tai erilaisiin kirjoitus-töihin. Se kaikki täytyy merkitä kalente-riin, koska muuten joku muu täyttäänekin kohdat. Kaikkiin johtotehtäviinkuuluu myös erilaisiin kokouksiin osal-listuminen.

Se, mikä on muuttunut, on se, ettäennen istuin kokouksissa yhtenä osallis-tujana, kun nyt johdan niitä. Se on erilais-ta, koska kokouksiin täytyy valmistautuaparemmin, ne täytyy johtaa, eikä niidenaikana voi lukea tai kirjoittaa viestejä.Tavalliset osallistujat yleensä voivat teh-dä niin. Aiemmin pystyin siten jatkamaantietyllä tavalla toimistotöitä myös kokous-ten aikana, mutta nyt en voi tehdä sitä.

Toinen asia on se, että aiemmin, kunarkkipiispalla oli tapaaminen jonkun yk-sityishenkilön tai hallituksen tai jonkinjärjestön edustajan kanssa, hän pyysi mi-nua tavallisesti avustamaan tapaamisenvalmistelussa tai kysyi neuvoani johon-kin kysymykseen. Tällaisia kokouksia eiollut niin kovin paljon. Nyt kasvokkaintapahtuvia tapaamisia on paljon, ja mi-nulla on harvoin aikaa valmistautua nii-hin niin kuin haluaisin. Aikatauluni onhyvin täynnä henkilökohtaisia tapaami-sia ja kokouksia. Minun on ollut pakkoharkita uudestaan ajan käyttöäni. Otanmelko paljon töitä kotiin, mikä ei ole hyväjuttu.

164

MK: Onko kokousten johtaminentuntunut luontevalta?

UV: Se ei ole ollut ongelma, siihenolen tottunut jo aiemmin kansliapäällik-könä, vaikka silloin minulla ei ollutkaankokouksia yhtä paljon. Toimin silloin sa-maan aikaa tuomiokirkon kirkkoherranaja sitä myötä seurakuntaneuvoston pu-heenjohtajana, joten sekin toi mukanaankokemusta puheenjohtajan tehtävistä.

Kuluneen yhdeksän kuukauden ai-kana kirkkomme on ollut turbulenssinvallassa. Arkkipiispa on vaihtunut. Onvalittu kaksi uutta piispaa. Meillä on uusikonsistori, jonka jäsenistä puolet on uu-sia. Osalla heistä ei ole aiempaa koke-musta kirkon keskushallinnosta. Kirkos-sa on 12 rovastikuntaa, ja tänä vuonnapuolet niiden rovasteista vaihtui vaaleis-sa. Myös vararovastit vaihtuivat. Kirkol-liskokouksen kokoonpano vaihtui vaa-leissa vuosi sitten. Meillä on ollut jokatasolla niin paljon hallinnollisia ja orga-nisatorisia muutoksia, että jossain mie-lessä olemme vieläkin menossa turbu-lenssin läpi. On uusia ihmisiä uusissatehtävissä ja samoja vanhoja ihmisiä uu-sissa tehtävissä.

Jos mietin, mitä olen oppinut, onerityisesti yksi asia, jonka olen nähnytuudesta näkökulmasta. On aina helppoaolla seurakuntapappi ja sanoa, että ark-kipiispan tai konsistorin pitäisi nyt päät-tää niin tai tehdä näin. Se on hyvinhelppoa. Mutta kun olet itse päätöksen-tekijän asemassa ja tiedät, että päätökse-si muuttaa kirkossa jotakin, silloin mietitpaljon vastuutasi. Otetaan esimerkiksipappisvihkimys. Kun olin seurakunta-pappi, minun oli aina helppo sanoa, että

tämän tai tuon henkilön vihkimys olivirhe. Nyt tilanne on toinen. Sama kos-kee kaikkia vaikeita tilanteita, joihin täy-tyy löytää ratkaisu.

Tiedän yhden hyvän jutun, joka liit-tyy tähän asiaan. Se koskee paavinvaalia.Kardinaalit kokoontuvat valitsemaanpaavia. Sitten vaali on ohi, ja seuraavanaaamuna yksi kardinaaleista herää muis-tellen, että hänellä oli jotain hyvin tär-keää kysyttävää paavilta. Kohta hänmuistaa, että juuri hänet valittiinkin uu-deksi paaviksi. Sellaisia hetkiä minulla-kin on ollut pari kertaa, kun olen tajun-nut, että minä olenkin se henkilö, jokanyt päättää.

Teologin on helppo ajatella mustaval-koisesti joissakin kysymyksissä. Arkki-piispana asioita täytyy ajatella monestanäkökulmasta: pastoraalisesta, eettises-tä, moraalisesta ja teologisesta. Kun teenkonsistorille esityksen jotakin asiaa kos-kevasta päätöksestä, se saattaa olla en-nakkotapaus, ensimmäinen kerta, kunpäätämme jostakin asiasta tietyllä taval-la. Se toimii mallina tuleville päätöksille.

MK: Tunnetko näkeväsi asioissaenemmän harmaan sävyjä, kun nyt oletarkkipiispa?

UV: Luultavasti. En ole koskaan ol-lut kovin mustavalkoinen ajattelija. Olenkokenut kuuluvani kirkon perinteiseenkonservatiiviseen siipeen ja yrittänyt pi-tää kiinni eräistä arvoista, joita pidänhyvin tärkeinä. Koen edelleen olevani sensiiven edustaja.

Otan esimerkiksi naisten pappisvih-kimyksen. On hyvin helppoa olla kirkos-sa pappina, kun tietää, ettei tarvitse itsekoskaan tehdä asiaa koskevaa päätöstä.

165

Meillä on ollut naispappeja jo 48 vuodenajan (vuodesta 1967). Kukaan arkkipiis-poista ei ole tehnyt päätöstä lopettaanaisten vihkiminen papeiksi. Asiasta eiole edes keskusteltu kirkolliskokoukses-sa. Mutta joka arkkipiispanvaalin yhtey-dessä on ollut erilaisia odotuksia: konser-vatiivit ovat odottaneet että uusi arkki-piispa lopettaisi vihkimykset, ja liberaalitpuolestaan ovat odottaneet, että vihki-mykset jatkuvat.

Mutta kun on itse arkkipiispan ase-massa, täytyy muistaa, että meillä onluterilainen kirkko, joka on episkopaalis-synodaalinen ja jossa kummankin osantäytyy olla tasapainossa. Tällaisen kirkonarkkipiispana täytyy yhtäältä ajatella,että minulla on oma ymmärrykseniasioista ja oma teologiani. Toisaalta mi-nulla on vastuuni hallinnollisena ja hen-gellisenä johtajana sekä teologina. Minul-la on vastuu päätöksistä, jotka voivatmuuttaa kirkon tulevaisuutta. On helppoolla mustavalkoinen ja säilyttää omat va-kiintuneet näkemykset esimerkiksi luke-malla vain sellaisia kirjoja ja artikkeleita,jotka vahvistavat omaa näkemystä japäätöksiä.

Tajusin, että en ollut koskaan ajatel-lut naisten ordinaatioasiaa loppuun asti.Minulla oli ollut oma näkemykseni ehkäneljännesvuosisadan ajana, enkä ollutkoskaan avannut Raamattua siinä mie-lessä, että tarkistaisin, voiko sen perus-teella löytää perusteita myös toisenlaisel-le näkemykselle. Minun täytyi tehdä separi viikkoa sitten, koska ensimmäinennainen oli tulossa ordinoitavakseni viimelauantaina (31.10.). Tiesin, etten voi sa-noa hänelle, ettei sinua voi hyväksyä pa-

piksi tai ettet päässyt kokeesta läpi, kos-ka olet nainen. Olisin tietenkin voinutsanoa, että olet kelpoinen papiksi, ja oh-jata hänet toisen piispan vihittäväksimutta kieltäytyä itse tehtävästä. Minullaoli melkein vuosi aikaa miettiä asiaa jatehdä päätös ja minä tein sen.

MK: Ei kuulosta, että päätöksen te-keminen olisi ollut Sinulle vaikeaa.

UV: Se oli, se oli hyvin vaikea päätös,koska ennen arkkipiispanvaalia sanoin,että en ole varma, onko naisten vihkimi-nen papiksi teologisesti oikein vai väärin.

MK: Saitko asiasta paljon palautet-ta?

UV: Luonnollisesti. Joillekin se olikaikkein tärkein kysymys. Kun minut olivalittu ja olin hämmentyneessä tilassa,en sanonut, että vihkiminen olisi väärin,mutta en sanonut myöskään, että olisitäysin oikein.

MK: Mitä ajattelet siitä, että Latvianluterilainen kirkko teki vastikään täysinpäinvastaisen päätöksen? Siellä papistonkokous antoi tukensa ehdotukselle, ettäkirkon peruskirjaa muutettaisiin niin,että naisilla ei ole enää mahdollisuuttaedes hakea vihkimystä. Tähän asti se onollut periaatteessa mahdollista.

UV: Itse asiassa arkkipiispa JanisVanags sanoi jo yli 20 vuotta sitten ark-kipiispan vaalin alla, että hän ei vihkisinaisia papeiksi, ja hänet valittiin sillätiedolla. Kirkolliskokous antoi hänelle sil-loin tukensa, ja nyt asia sai vielä uudenvahvistuksen.

MK: Vanags on maininnut joskus,että naispapit ovat Latvian luterilaisellekirkolle ekumeeninen ongelma, kunmaassa on iso katolinen kirkko. Saman-

166

laista ongelmaa ei Virossa ilmeisesti ole?UV: Baltian kirkoilla niin kuin kai-

killa kirkoilla on oma kontekstinsa jameidän täytyy ymmärtää se. Latviassatilanne on erilainen kuin Virossa. Lat-viassa on sekä luterilaisessa että katoli-sessa kirkossa lähinnä latviaa puhuviaihmisiä. Virossa on vironkielinen luteri-lainen kirkko ja venäjänkielinen ortodok-sinen kirkko (sekä pieni vironkielinenortodoksinen kirkko ja hyvin pieni kato-linen kirkko). Se tarkoittaa, että meidänkontekstimme on hyvin erilainen. Puhu-mattakaan Liettuasta, jossa on pienen-pieni luterilainen kirkko ja valtava kato-linen kirkko.

Latvian kontekstin huomioon ottaenon ymmärrettävää, että he ovat ekumee-nisen yhteistyön jatkumiseksi tehneetsellaisen päätöksen. Meidän kontekstim-me on erilainen myös verrattuna Skan-dinavian kirkkoihin. Virossa kaikki kris-tityt yhteensä muodostavat pienen vä-hemmistön asukkaista, mutta Suomessa,Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa suurinosa ihmisistä on edelleen luterilainen kir-kon jäseniä. Se tarkoittaa, että näissämaissa kirkko on lähes samaa kokoluok-kaa kuin yhteiskunta yleensäkin.

Virossa taas edellisessä väestönlas-kennassa 2011 tulos oli, että maassa onluterilaisia 10–11 % ja ortodokseja noin16 %. Kristittyjä yhteensä oli 29 %. Ku-kaan ei voi odottaa meidän puhuvan kokoyhteiskunnan äänellä. Kun kirkkommeovat niin pieniä, emme halua vaarantaaekumeenista yhteistyötä. Virossa naistenordinaatio ei ole kuitenkaan ekumenianisoja kysymyksiä. Henkilökohtaisesti seoli minulle uutena arkkipiispana ja teolo-

gina tärkeä kysymys, joka minun oli rat-kaistava. Tajusin, että minun egoistinenymmärrykseni ei voinut olla tekijä, jokamuuttaisi kirkkomme linjan ordinaatio-kysymyksessä.

MK: Oletko nyt vakuuttunut, ettäteit oikean ratkaisun?

UV: Ehdottomasti. Mutta en halun-nut välittää sellaista viestiä, että kysy-mys oli vain kirkkojärjestyksestä, ettähyväksyn vihkimyksen muodollisestimutta että henkilökohtaisesti olen toistamieltä. Paneuduin toden teolla siihen,mitä Raamatun pohjalta asiasta voi aja-tella, katsoin asiaa kummastakin näkö-kulmasta, ja minun täytyy sanoa, ettäRaamatulla voi tukea kumpaakin näke-mystä. Se tarkoittaa, että en voi sanoanaispappeuden vastustajista, että he ei-vät pohjaa näkemystään Raamattuun.Tietenkin he tekevät niin. Mutta niintekevät myös naispappeuden hyväksyvät.

MK: Oletko nyt saanut kritiikkiä tra-ditionaalisten taholta?

UV: Tietenkin, tietenkin. Mutta tie-sin sen etukäteen.

MK: Näyttääkö tilanne siltä, ettäskisma voisi uhata kirkkoa?

UV: En usko, että tämä kysymysjohtaisi siihen, koska naisten ordinaatio-ta koskien ei tehty muutosta.

MK: Jotkut tahot ovat varmastimyös hyvin tyytyväisiä kannastasi?

UV: Luonnollisesti. Palatakseni vieläedelliseen kysymykseen: jos joku olisi ha-lunnut lähteä kirkosta naisten pappisvih-kimyksen vuoksi, siihen olisi ollut 48vuotta aikaa. Kirkon kanta ei siis olemuuttunut vuoden takaisesta. Edeltäjäni[Andres Põder] ja myös hänen edeltäjän-

167

sä [Jaan Kiivit] ordinoivat naisia.MK: Millaiseksi uskovaksi kuvailisit

itseäsi paitsi että olet traditionaalinenkonservatiivi? Mitä pidät tärkeänä?

UV: Minulla on 20 vuoden kokemususkonnon opettamisesta tavallisessakoulussa. Virossa uskonnonopetus kou-lussa ei ole yleistä. Viimeisten tilastojenmukaan täällä on vain 57 koulua, joissauskontoa opetetaan joillakin luokilla.Minä opetin lukiossa. Melkein aikuisilleteineille asioita ei voi opettaa fundamen-talistisella tyylillä. Heille täytyy selittääasioita tai ainakin yrittää. Koska luokas-sa ei ollut pelkästään luterilaisia, en voi-nut opettaa kuin rippikoulussa, muttasaatoin kertoa, miten itse uskon. Opetinaina hyvin vertailevasti: kristityt uskovatnäin, muslimit uskovat näin ja niin edel-leen. Henkilökohtaisesti en ole tuntenuttarvetta tulkita Raamattua äärimmäisenhistoriallis-kriittisesti vaan pikemminkinmaltillisesti. Pidän kontekstin tuntemis-ta tärkeänä.

MK: Olet siis kontekstuaalinen teo-logi?

UV: Kyllä. Olen jossakin äärimmäi-sen historiallis-kriittisen ja kirjamellisenraamatuntulkinnan välimaastossa. Kunesimerkiksi opettaa Raamattua nuorilleihmisille tai selittää heille omaa uskoaan,olen aina yrittänyt välittää ymmärrystäasioiden kontekstista. Minusta se on hy-vin luterilaista. Sellainen on minun hen-kilökohtainen tapani lukea Raamattua.

MK: Entä missä olet asteikolla tun-nustuksellinen–ekumeeninen? Mihin si-joittaisit itsesi?

UV: Miten sen nyt sanoisi. Olen ainapitänyt sakramenttien kirkoista. Pidän

kovasti tietynlaisesta ortodoksisesta jakatolisesta hengellisyydestä. Jos minunpitäisi asua maassa, jossa ei ole luterilais-ta kirkkoa, olisin varmaan joko katolisentai ortodoksisen kirkon jäsen. En var-maankaan liittyisi helluntailaisten taihyvin vaikkapa baptistien yhteisöön.Mutta näen hyviä asioita niissä kaikissa.

Jos puhutaan ekumeenisista suhteis-ta Virossa, ne ovat hyvä esimerkki toimi-vista suhteista jopa koko Euroopan kon-tekstissa. Meillä on Viron kirkkojen neu-vosto, jossa on kymmenen jäsenkirkkoa.Se perustettiin 1989, ja sekä luterilainenettä Moskovan patriarkaatin alainen or-todoksinen kirkko olivat sen perustajajä-seniä, samoin katolinen kirkko. Tavalli-sesti katolilaiset ovat tällaisissa elimissätarkkailijoita, eivät jäseniä. Neuvostonpresidentti on aina ollut luterilainen ark-kipiispa tai piispa, tällä hetkellä arkki-piispa emeritus Andres Põder. Varapre-sidenttinä toimii tätä nykyä baptistikir-kon johtaja ja toisena varapresidenttinäon Tallinnan katolinen piispa.

Virossa luterilaisella kirkolla on omatsuhteensa valtioon, mutta valtio harjoit-taa mielellään dialogia kaikkien kirkko-jen kanssa Viron kirkkojen neuvostonvälityksellä, se on helpompaa. Kun tilan-ne on se, että virolaisessa yhteiskunnassakristityt ovat vähemmistönä, neuvostollaon tärkeä rooli kirkkojen ja valtion suh-teiden hoitamisessa. Emme halua särkeäkirkkojen yhteyttä ja se on yksi syy sii-hen, miksi noudatamme varsin traditio-naalista linjaa ihmisen seksuaalisuuteen,bioetiikkaan ja muihin samankaltaisiinasioihin liittyvissä kysymyksissä. Muu-ten tämä yhteys murenisi. Jos haluamme

168

puhua yhteiskunnassa kristittyjen äänel-lä, se on helpompi tehdä yhdessä kuinjokainen kirkko erikseen.

Neuvosto tapaa joka kuukausi. Setarkoittaa, että emme voi olla olemattaekumeenisia. Pidän myös itseäni varsinekumeenisena. Olen tällä hetkellä jäse-nenä Kirkkojen maailmanneuvoston kes-kuskomiteassa.

MK: Onko rahvakirik (kansankirk-ko) edelleen tuttu sana ihmisille?

UV: Terminä se tuskin on, mutta joskysyy ihmisiltä kadulla, mikä heidänmielestään on Viron kansankirkko, vas-taus on luterilainen kirkko. Luterilainenkirkko on eniten esillä kaikkialla Virossa,erityisesti maaseudulla. Venäjän orto-doksinen kirkko näkyy eniten isoissakaupungeissa ja Viron itäosissa. Viron-kielinen ortodoksinen kirkko taas on his-toriallisesti ollut läsnä saarilla ja Vironlänsiosissa. Helluntailaiset ja muut pie-nemmät hengelliset yhteisöt siirtyvätmelko joustavasti sinne, missä ihmisetkulloinkin ovat. Luterilaisen kirkon suu-rin tulevaisuuden haaste ei ole niinkääntyhjenevän maaseudun kirkollisen toi-minnan ylläpito kuin ihmisten tavoitta-minen siellä, minne he maaseudultamuuttavat, Tallinnan lähiöihin tai ulko-maille. Tallinnan läheisyydessä eräilläalueilla väestömäärä kasvaa nopeasti,mutta kasvu ei kuitenkaan näy seura-kuntien jäsenmäärässä.

MK: Kuuleeko saarnoissa enää pu-hetta kansankirkosta?

UV: Ei enää. Kun Viro uudelleenitsenäistyi runsaat 20 vuotta sitten, kir-kon piirissä ajateltiin, että kirkosta voisitulla taas kansankirkko entiseen tapaan.

Jonkin aikaa kirkon pariin tulikin paljonuusia ihmisiä, mutta buumi loppui no-peasti.

MK: Joidenkin arvioiden mukaanViro on yksi maailman maallistuneimpiamaita, ja ilmeisesti jotkut virolaiset ovatsuorastaan ylpeitä siitä. Pitääkö tämämielestäsi paikkansa?

UV: Olen huomannut, että on ole-massa ikään kuin kaksi rinnakkaista yh-teiskuntaa tai tulkintaa asioista. Meilläon ikään kuin virallinen näkemys, jokapohjautuu tilastoihin, lainsäädäntöön jamuihin virallisiin näkemyksiin. Muttasitten on rinnakkainen yhteiskunta, jokaon hyvin spirituaalinen. Jos joku sanoo,että virolaiset eivät ole kovin uskonnolli-sia, minun täytyy olla eri mieltä. Vuoden2011 väestönlaskenta paljasti, että ateis-teja on vain muutama prosentti. Vuoden2010 Eurobarometri-tutkimus kertoi,että puolet virolaisista uskoo jonkin hen-gen tai elämänvoiman olemassaoloon [Vi-ron lukema oli korkein Euroopan maista.Suomessa se oli 42 %].

Me olemme kyllä sekulaari maa, josajatellaan esimerkiksi koulujen uskon-nonopetusta, mutta ihmiset ovat hyvinuskonnollisia. Valitettavasti ihmiset ei-vät ole uskonnollisia sillä tavoin kuintoivoisin. He eivät kuulu uskonnollisiininstituutioihin, koska he eivät ole löytä-neet tietään niihin. Kirkkojen keinot ovatrajatut, suuressa määrin juuri uskonnon-opetuksen puuttumisen vuoksi. Kirkotvoivat käyttää sanomansa levittämisessämediaa ja olla valmiita ottamaan vastaankaikki, jotka astuvat kirkkoon sisälle.Kansa on hyvin uskonnollista, mutta val-tio on hyvin sekulaari. Minusta tuntuu,

169

että se on koko Euroopan tulevaisuus.MK: Edistääkö virolainen media kä-

sitystä Virosta maallistuneena valtiona?UV: Minusta ei. Jos avaat Viron suo-

situimman online-uutiskanavan, del-fi.ee:n, löydät minä päivänä tahansa usei-ta artikkeleita erilaisista henkisyydenmuodoista, astrologiasta, New Agesta,noidista. Harvemmin näkee juttuja jär-jestäytyneen uskonnon edustajista. Jokalehdellä on oma horoskooppipalstansa.Kaupallinen media antaa ihmisille sitä,mitä he haluavat, se näkyy sisällössä.Tilan antaminen kirkkojen edustajille onkuitenkin riskialttiimpaa. Jos arkkipiis-pa kuitenkin joskus haluaa sanoa julki-suudessa jotakin, hän saa siihen helpostitilaisuuden ja esiintymiskanavan. Käy-tän tätä mahdollisuutta kuitenkin harki-tusti.

Kun puhutaan Virosta sekulaarinamaana, voi ottaa esiin sen, mitä tapahtuumerkittävimmän valtiollisen juhlan, itse-näisyyspäivän, kuluessa. Aamulla on li-punnosto, jolloin joku piispoista lausuumuutaman sanan. Virallinen jumalan-palvelus arkkipiispan saarnan kera on

tuomiokirkossa, ja paikalla on joskus ol-lut myös presidentti sekä parlamentinjäseniä. Paraatissa on aina mukana soti-laspastori, joka myös pitää virallisen pu-heen. Kaikkiaan itsenäisyyspäivänä pide-tään kuusi virallista puhetta, joista kaksion luterilaisen kirkon edustajien. Olem-meko siis sekulaari maa vai emme?

MK: Vuosi 2017 on juhlavuosi Vironluterilaisessa kirkossa, kun tulee kulu-neeksi 100 vuotta vapaan kansankirkonperustamisesta, ja samalla juhlistetaanreformaation 500-vuotismuistoa. Kumpion Viron kirkolle suurempi juhla?

UV: Meillä on kolmaskin suuri juhlasamoihin aikoihin, kun vuonna 2018 vie-tetään itsenäisen Viron 100-vuotisjuhlaa.Yritämme yhdistää nämä kaikki kolmejuhlaa. Pidämme vapaan kansankirkonsyntyä edeltäjänä vapaalle ja itsenäiselleViron valtiolle. Vapaus on tärkeä yhdis-tävä teema juhlissa. Reformaatio antoiihmiselle henkilökohtaisen vapauden us-kovina. Vaba rahakirik ja Eesti vabariikjatkavat vapaus-teemaa luonnollisesti.

MK: Kiitos hastattelusta!

170

Sekulaarin kulttuurin pitkäjuopaIivi Anna Masson haastattelu

Matti Myllykoski

n Iivi Anna Masso on Tallinnassa neu-vostoaikana syntynyt suomenvirolainen,joka on saanut filosofian ja valtio-opinkoulutuksensa Suomessa, jossa hän myösnykyään asuu. Monialaisena politiikantutkijana ja yhteiskunnallisena vaikutta-jana hän on luonut uraa lahden molem-min puolin ja kansainvälisestikin. Viro-laissyntyisenä Suomen kansalaisena hä-nellä on läheinen suhde kumpaankinkulttuuriin ja ”protestanttisena ateisti-na” hänellä on vahva näkökulma virolai-seen sekularisaatioon, joka poikkeaakiinnostavasti suomalaisesta suhtautu-misesta uskontoon.

MM Viron historiaa jossain määrin tun-tevalle syntyy käsitys, että kristinusko oliVirossa saksalaista tuontitavaraa, ja siksikirkko näyttäytyi kansan silmissä useinvieraan vallan välikappaleena. Näkisitkö,että kristinusko ja kristillinen kirkkoovat olleet Virossa erityisellä tavalla vie-ras elementti ja että tämä vieraus tuntuuedelleen Viron nykyhistoriassa?

IAM Totta, Virossa on tietoisuuskristinuskosta tuontitavarana säilynyt

voimakkaammin kuin monissa muissaeurooppalaisissa valtioissa. Viro oli tiet-tävästi viimeisiä paikkoja Euroopassa, jo-hon kristinusko tuotiin, ja kirkkoon kuu-luvien osuus väestöstä on edelleen maail-man mittakaavassakin alhainen. Syitämielikuvaan kirkosta vieraan vallan väli-kappaleena tulisi etsiä historiasta, siitä,miten kirkko on liittynyt valtiovaltaan jamiten siihen liitetty valta on kohdellutpaikallisia kansalaisia. Virossa kristinus-ko, kuten myös legenda vuosisatojen orja-ajasta, liittyy saksalaisten herruuteen.Toisaalta luterilaisuus toi Viroon myöslukutaidon ja sitä kautta eurooppalaisensivistyksen. Mielestäni kulttuurinen lu-terilaisuus istuu syvällä virolaisessa kult-tuurissa, moraalikäsityksissä ja maail-mankatsomuksessa, vaikka uskovaisuuson edelleen vähäistä – ja se ei ymmär-tääkseni johdu kovin paljon edes Neuvos-toliiton uskontokielteisyydestä miehityk-sen aikana.

MM Mitä erityisellä tavalla luteri-laista tunnistat sekulaarisuuteen kallel-laan olevassa virolaisuudessa? Ovatkotällaiset luterilaiset piirteet mielestäsi sa-

171

manlaisia kuin suomalaisuudessa? Mitäeroja näet kahden maan luterilaisen pe-rinnön välillä?

IAM Tietty vakavuus ja ankeus, vah-va työmoraali, rehellisyys, käsitys, että”lunastusta” eli hauskanpitoa tai onneaedeltää kova työ, kärsimys, vaivannäkö.Nämä muuta maailmaa katsoen luterilai-siksi tunnistamani piirteet ovat saman-laisia suomalaisissa ja virolaisissa. Suo-malaisissa ne ovat vahvempia, esimerkik-si luottamuksen ja luotettavuuden lujuusihmissuhteissa on Suomessa selvästi vah-vempi, Virossa ilmeisesti neuvostoajanvaikutus on heikentänyt sitä. Mutta pää-osin asenne- ja arvomaailma ovat saman-tapaisia, kuten myös kansanluonne: hil-jainen ja vetäytyvä, yksityisyyttä ja yksi-lönvapauksia kunnioittava.

Suomessa kirkko ja uskonnollisuusovat selvästi näkyvämpiä yhteiskunnas-sa. Vaikka Virossakin vietetään joulua(vietettiin myös neuvostomiehityksen ai-kana, vaikka usein väitetään, ettei saa-nut – minun kokemukseni mukaan jou-lua ei mitenkään salattu eikä peitelty,vaikka sitä ei juhlittu virallisesti, julki-sesti), ja jonkin verran muita uskonnolli-sia pyhiä kuten pääsiäistä, Virossa neovat enemmän maallistuneita tapajuhlia,Suomessa ikään kuin suurempia ja vaka-vampia. Virossa arkielämä ei pysähdyjuhlien ajaksi samalla tavalla ja joidenkinarkipyhien, kuten helatorstain, loppiai-sen, pyhien miesten päivän viettäminenSuomessa pyhinä on ollut minulle täysinyllätyksellistä. Virossa kirkon vaikutustyöelämään on pienempi, ja kirkko onerotettu valtiosta.

Maailmankatsomuksellisesti Suo-

men ev-lut kirkko on kehittynyt selvästienemmän yleisen länsimaisen yhteiskun-takehityksen suuntaan, se on suvaitse-vainen ja siinä mielessä enemmän alku-peräiskristillisiä arvoja kuin vanhahtaviakirkon oppeja korostava – siitä kertoosuhtautuminen tasa-arvoon, naispappeu-teen, homoparien vihkimiseen yms. Vi-rossa luterilainen kirkko on vanhoilli-sempi, siellä liberaaleihin arvoihin suh-taudutaan nihkeämmin, homoja kohtaanon papiston joukossa avointa vihamieli-syyttä. Se saattaa johtua siitä, että neu-vostoaikana kirkko(kin) oli kansainväli-sesti eristäytynyt.

MM Suomalaisessa kirkkohistoriantutkimuksessa on puhuttu 1800-luvunosalta yhtenäiskulttuurista, jossa kirkol-la ja kristillisyydellä oli huomattava ase-ma, sekä 1900-luvun osalta kansankir-kosta. Miten mielestäsi kirkon ja kristil-lisyyden asemaa Viron yhteiskunnassavoisi luonnehtia näiden vuosisatojenosalta?

IAM Kirkon rooli Viron kulttuurinkehityksessä on ollut merkittävä. Mainit-sin yllä lukutaidon – 1986 väestönlaskunmukaan luterilaisissa Virossa ja Liivin-maalla aikuisten lukutaito oli 92 %, sa-maan aikaan kun se puoliksi katolisessaLatviassa oli 75 % ja katolisessa Liettuas-sa 45 %, ortodoksisella Setonmaalla 7 %– kyseessä on kulttuurisesti ja maantie-teellisesti muuten läheiset alueet, jotenluterilaisen kirkon merkitystä on vaikeaaliarvioida. Raamatun käännökset (osina1500-luvulta alkaen, koko Uusi testa-mentti 1600-luvun lopulla) ja vironkie-liset jumalanpalvelukset tukivat kan-sallisen kirjakielen ja kansankulttuurin

172

kehitystä.1800-luvun toisella puolella kansa-

laisyhteiskunta kehittyi Virossa nopeasti,järjestötoiminta aktivoitui, se lisäsi viro-laisten valmiutta itsenäistymiseen tilai-suuden tullen. Sinä aikana rakennettiinkansalaisyhteiskunnan voimin Tallin-nassa sijaitseva Kaarle-kirkko (rakenta-minen aloitettiin 1860-luvulla); 1900-lu-vun alussa valmistui samalla tavalla kan-salliskulttuurin kehityksen kannaltaerittäin merkittävä Estonia-teatteri.

Kun valta Virossa siirtyi ruotsalaisil-ta Venäjälle 1700-luvun alussa, Viro säi-lytti identiteettinsä eurooppalaisena japohjoiseurooppalaisena yhteiskuntanatsaarinvallan aikana varmasti ainakinosittain juuri edellisten vuosisatojen ku-luessa juurtuneen luterilaisuuden an-siosta.

MM Vaikka kulttuurisella luterilai-suudella on ollut Virossa huomattava vai-kutus, mainitsemasi uskonnollisten juh-lien tapakulttuurimaisuus, yksityisyys japerhekeskeisyys ovat vaikuttaneet huo-mattavasti virolaisen yhteiskunnan se-kularisaatioon. Miten neuvostokommu-nismin aika tämän lisäksi mielestäsi vai-kutti virolaiseen sekularisaatioon? Pak-kovallan aika näyttää ainakin vahvista-neen perhesiteiden ja läheissuhteidenmerkitystä yhteisöllisyyden kustannuk-sella.

IAM Minulla on heikosti tietoa siitä,miten vahva varsinainen uskovaisuus onollut ihmisten joukossa silloinkaan, kunkirkon kulttuurinen rooli oli kiistattatärkeä oman kansallisen kulttuurin ke-hittämisen kannalta. Läheisiltäni iäk-käiltä ihmisiltä en ole saanut vaikutel-

maa, että ihmiset olisivat olleet kovinuskovaisia ennen sotia, 1920- ja 30-lu-vuilla. En edes tiedä, onko aiheesta tut-kimuksia, siitä, miten vahvasti virolaiseteri aikakausina ovat uskoneet jumalaan.Mutu-tuntuman pohjalta ja kirjallisuu-den perusteella voi päätellä, että he eivätkoskaan luopuneet tietyistä pakanallisis-ta riiteistä ja uskomuksista.

Neuvostoaikana, ainakin sen loppu-puolella, kun itse olin nuori, Virossa in-nostuttiin monenlaisista kauko-idän filo-sofioista, shamaanimystiikasta ja new-age-opeista, jotka ovat ymmärtääksenitoimineet eräänlaisina uskonnon korvik-keina. Miehitysvallan uskonnonkieltei-syys varmasti vähensi kirkon merkitystäyhteiskunnassa, ja totalitaarinen vakoi-luyhteiskunta nakersi yleisesti luotta-musta toisiin ihmisiin. Lähimmäisrak-kauden ja armon käsitteet katosivat tyys-tin, heikkoutta vieläkin halveksitaaneikä uskalleta tunnustaa. En usko, ettäneuvostovalta sinänsä myöskään vahvistiperhesuhteita, perhepiiriin vetäytyminenon vain ollut yksi itsesuojelun keinoistayleisen epäluottamuksen keskellä. Yhtei-söllisyys oli vaarallinen neuvostovallalle.

Maallistumisen syvyys näkyi ehkäparhaiten maan uudelleenitsenäistymi-sen jälkeen. Silloin rippikoulusta ja kirk-kohäistä tuli jonkinlainen muoti-ilmiö,mutta se jäi lyhytkestoiseksi. Uskonnolli-suus oli nyt täysin sallittua, mutta ihmi-set eivät sittenkään kokeneet sitä kovinomakseen.

MM Millä tavalla nykyhetken Vironyhteiskunnan ja virolaisen kulttuurinmaallistuminen on mielestäsi toisenlais-ta kuin Suomessa? Miksi virolaiset eivät

173

neuvostovallasta vapautumisen jälkeenkokeneet kirkkoa ja sen julistamaan us-koa omakseen?

IAM Virossa on kirkkoon kuuluvienmäärä pienempi (joidenkin tietojen mu-kaan jopa maailman pienin, siis järjestäy-tyneen uskonnon piirissä olevien ihmis-ten osuus). Valtio on erotettu kirkosta.Kirkolliset pyhät ovat harvemmin viralli-sia vapaapäiviä, sellainen on oikeasti vainjoulu – ja joulunakin aika, jolloin kaupatovat suljettuja ja arki pysähtyy, on Viros-sa lyhyempi; myös sunnuntai on useam-missa paikoissa tavallinen kauppapäivä.Tietenkin tämä johtuu myös eroistamuussa, työtä ja kauppaa säätelevässälainsäädännössä, joten on vaikea sanoa,missä loppuu kirkon ja alkaa ammattiyh-distysten vaikutus.

Ihmisten arkielämässä tai uskonnol-lisuudessa sinänsä en näe suuria eroja.Paluu kirkkoon neuvostoajan jälkeen jäivähäiseksi ilmeisesti toisaalta vähäisenuskonnollisuuden takia, mutta mahdolli-sesti myös yleisen instituutioihin kohdis-tuvan epäluulon takia, joka laajeneemyös kirkkoon. Nykyään ero voi johtuamyös itse kirkosta – virolaisen evankelis-luterilaisen kirkon edustajat ovat konser-vatiivisempia kuin suomalaiset virkavel-jensä, esim. perhearvojen ja naisten ase-man suhteen, joten tämäkin saattaa vie-raannuttaa nuorempaa sukupolvea javarsinkin nuoria naisia kirkosta Virossa.

MM Miten arvioisit virolaisen seku-larisaation kulttuurivaikutuksia? Millai-nen on esimerkiksi uskonnollisen kielenja käsitteiden tuntemuksen taso nyky-Vi-rossa? Näkyykö sekularisoituminen kau-nokirjallisuudessa niin, että viitataan vä-

hemmän Raamattuun, koska oletetaan,että ihmiset eivät ymmärrä, mistä silloinpuhutaan?

IAM En tunne eri maiden kaunokir-jallisuutta riittävän laajasti, jotta uskal-taisin vastata yleistävästi, mutta uskon,että tämä on mahdollista – ei ehkä niin,ettei ymmärrettäisi, mutta nämä tarinatmerkitsevät ihmisille vähemmän. Juma-lat, pirut ja enkelit tietysti tunnetaan,mutta mainitsin jo aiemmin, että tiettykristillinen käsitteistö oli täysin unohdet-tu neuvostoaikana, ja käsitteiden muka-na on vieläkin hukassa niiden sisältö –tarkoitan tässä lähimmäisrakkautta, ar-moa, anteeksiantoa. En ole uskovainen,mutta kaipaisin enemmän tämän kaltais-ta peruskristillistä arvomaailmaa Viroon.

Mitä tulee Raamatun tarinoihin, niinmuistan omasta lapsuudestani, että jopanimet Jeesus ja Kristus olivat jostainkuultuja epämääräisiä satuhahmoja, yri-tin itse keksiä tarinoita siitä, keitä nämämystiset olennot ovat ja miten he liittyvättoisiinsa – vähän niinkuin sedät talojenseiniltä, Lenin ja Brezhnev, joiden sa-manlaista isänimeä ”Iljitsh” pidin jon-kinlaisena tittelinä. Raamatun tarinattulivat minulle ensin tutuksi JesusChrist Superstar -musikaalista, jotakuuntelin teininä kasetilta kymmeniäkertoja. Sitten, lukiolaisena, oikeasti luinRaamattua, ymmärrettyäni, että minullaoli siinä aukko yleissivistyksessä. Toistenkokemukset voivat olla toisenlaisia, mut-ta en ihmettelisi, jos tämän kulttuuriker-roksen poissaolo näkyisi Viron kulttuu-rissa edelleen.

MM Millaisia kokemuksia sinulla onsekulaarista humanismista Virossa ja

174

Suomessa? Ovatko nämä luonteeltaan jakiinnostuksen kohteiltaan samanlaisia?

IAM Oikeastaan minulla on koke-muksia tietoisesta sekulaarista humanis-mista vain Suomesta – Virossa se onluultavasti niin luonnollinen olotila, etteisitä puolustamaan tarvita erillisiä liikei-tä. Olen kirjoittanut kolumneja VapaaAjattelija ja Humanisti -lehtiin, olen pu-hunut ja kuunnellut keskustelutilaisuuk-sissa, joissa on pohdittu uskonnon roolia,kirkon ja valtion suhdetta sekä sananva-pauskysymyksiä varsinkin suhteessa ny-kyajan islamin vaatimuksiin. Eräänähämmästyttävänä seikkana olen huo-mannut, että sekulaariliikkeissä on ollutvahva kommunistinen, neuvostoystäväl-linen siipi – tietysti neuvostoliittolaiseterityispalvelut pyrkivät aikoinaan solut-tautumaan monenlaisiin järjestöihin,mutta itselleni uskonnottomuuden yh-distäminen poliittiseen ideologiaan sillätavoin oli uutta. En osaisi kuvitella vas-taavaa Virossa. Tämä ideologinen kuviomonimutkaistuu edelleen, kun jotkutnäistä entisistä Neuvostoliiton ystävistäpyrkivät nytkin puolustamaan Venäjänpolitiikkaa – vaikka nyky-Venäjä hakeeidentiteettiään muun muassa ortodoksi-sesta äärikonservatiivisuudesta.

MM Millä tavoin sekulaari humanis-mi näkyy Virossa julkisessa keskustelus-sa ja kulttuurissa? Onko sillä mielestäsierityispiirteitä?

IAM Se ei oikeastaan näy, kun se eiole keskustelun kohteena. Se on pikem-minkin taustalla, kuin valkoinen paperikirjoitetun tekstin taustalla. Uskon, ettäsuuri osa virolaisista tulee tietoiseksiomasta sekularisuudestaan vasta kohda-

tessaan vahvemmin uskonnollisen elä-mänasenteen muualla.

MM Kysyn kuitenkin, korreloiko us-konnottomuus jotenkin asenneilmastoonsellaisissa asioissa, joissa suomalaisetnäyttävät olevan konservatiivisempia,esimerkiksi suhteessa homoseksuaali-suuteen ja homoseksuaaleihin?

IAM Ei. Näissä asioissa virolaisetovat suomalaisia keskimäärin selvästikonservatiivisempia (ja myös Viron evan-kelis-luterilainen kirkko on konservatii-visempi kuin suomalainen). Tässä ratkai-sevaa ei mielestäni ole uskonnottomuus,vaan se, että Viro jäi miehitysaikana sul-jetuksi lännen kansalaisvapausliikkeidenulkopuolelle. Yleisten asenteiden päivit-täminen demokraattiseen maailmaannäyttää kestävän kauemmin kuin insti-tuutioiden päivittäminen.

MM Vaikuttaa siis siltä, että monetvirolaiset ovat tietoisia kulttuurinsa kris-tillisistä juurista, mutta ovat etääntyneetniistä merkittävästi. Samalla kuitenkinsekularisaation luonne on epäideologinenja pikemminkin tiedostamaton ja yksityi-nen. Joissakin piireissä tunnetaan kiin-nostusta buddhalaisuutta ja muita kau-ko-idän uskontoja kohtaan. Millä muullakristinuskosta etääntyneet virolaisettäyttävät uskonnon jättämän aukon?Mikä on esimerkiksi amerikkalaistyyli-sen materialismin osuus virolaisilla arvo-markkinoilla?

IAM Jos uskontoon ei ole kasvanut,sen puuttumista ei välttämättä koetaaukkona, itse en ole kokenut sitä niin.Kauko-idän oppien lisäksi ovat suosittujamonenlaiset new-age-opetukset, luon-nonmystiikka, jooga ja siihen liittyvät

175

terveys- ja elämänfilosofiat. En näe ”ma-terialismin” osalta suurta eroa Suomenja Viron välillä, jos sillä tarkoitetaan ku-luttamista elämänsisältönä – yhteiskun-nan ja kaupan vasta vapauduttua 1990-luvulla tosiaan Virossa automerkkeihinja muuhun sellaiseen kiinnitettiin enem-män huomiota, mutta toisaalta suurellaosalla väestöstä ei ole suomalaistasoiseenkuluttamiseen edelleenkään varaa.

MM Onko maallistuminen mielestä-si saavuttanut Virossa huippunsa vai jat-kuuko se vielä? Menettävätkö kirkot tu-levaisuudessa lisää jäseniä? Minkä kokoi-sena pitäisit Viron väestön uskonnollistaydintä, siis sitä ihmisryhmää, joka pitääkaikissa oloissa kiinni uskonnossaan?

IAM En usko, että kehityksellä onollut selvää suuntaa 1990-luvun nousunhiljenemisen jälkeen. En ole kuullut uu-sista kirkosta eroamisen aalloista kutenSuomessa. Vuosi pari sitten ortodoksi-kirkko saavutti Virossa ensimmäisenkerran luterilaista kirkkoa suuremman

jäsenmäärän. Kuitenkin valtaosa virolai-sista kokee luterilaisen kirkon kulttuuri-sesti omakseen – se on heidän oma joulu-kirkkonsa. Tilaston antamat tiedot johtu-vat siitä, että vain pieni osa virolaisistakuuluu oikeasti seurakuntiin. Venäjäpuolestaan on aktiivisesti tukenut orto-doksista kirkkoa ja sitä kautta vironvenä-läisten kulttuuri-identiteettiä. En näe Vi-ron evankelis-luterilaisen kirkolle tule-vaisuudessakaan selvää kehityssuuntaajäsenmäärän osalta – ellei virolaisten pa-rissa pääse kehittymään tunnetta, ettäluterilaiseen kirkkoon kuulumisen kaut-ta he vahvistaisivat omaa eurooppalaista,pohjoismaalaista identiteettiään. Omaosuutensa on papistolla. Nykyinen tiuk-ka konservatiivinen suhtautuminenmuun muassa perhepolitiikkaan tuskinhoukuttelee ainakaan koulutettuja kau-punkilaisnuoria kirkkoon. Siinä mielessäläheisempi yhteistyö Suomen ja pohjois-maiden evankelis-luterilaisten kirkkojenkanssa olisi Virolle hyödyksi.

176

Hän, joka on johdattanutmeitä tähän asti, johdattaamyös eteenpäinKristel Engmanin haastattelu

Matti Myllykoski

n Kristel Engman syntyi Haapsalussa(Länsi-Virossa) silloin, kun Neuvostoliit-to oli vielä voimissaan, ja hän koki mur-rosikäisenä neuvostovallan sortumisen jaitsenäisen Viron uuden tulemisen. Kodinperintönä hän sai etenkin kiinnostuksenulkopolitiikkaa kohtaan, ja koulussa his-torian ja uskonnon opettajat onnistuivatinnostavalla opetuksellaan vaikutta-maan hänen ammatinvalintaansa – taioikeastaan siihen, että hän valitsi useam-man kuin yhden ammatin. Kristel Eng-man on päätoiminen ulkoministeriön vir-kamies ja viikonloppuisin hän on Haap-salun seurakunnan pastori. Jossakin vä-lissä hänellä on myös aikaa perheelleenja hän ehtii kirjoittaa väitöskirjaa Vironja Suomen luterilaisista kirkkojen ulko-suhteista kylmän sodan kaudella. Diplo-maattina hän on erikoistunut turvalli-suuspolitiikkaan. Seurakuntatyössä hän-tä kiinnostaa ihmisten kohtaaminen, jon-ka hän näkee monien Viron kirkon pap-pien tavoin elintärkeäksi asiaksi kirkontulevaisuuden kannalta.

Lienee turha perustella tämän enem-pää sitä, miksi Vartija haluaa haastatellaKristel Engmania Viron kirkon tilantees-ta, sen asemasta yhteiskunnassa sekäkirkon suhteesta politiikkaan ja Suomenkirkkoon.

MM Kirjoitat väitöskirjaa Viron ja Suo-men luterilaisista kirkkojen ulkosuhteis-ta kylmän sodan kaudella. Mitkä ovatkäynnissä olevan tutkimuksesi ydinkysy-mykset?

KE Väitöskirjassa käsittelen kirkko-jen välistä kanssakäymistä sekä kirkko-hallituksien että muiden tahojen tasolla(papisto, seurakuntalaiset, teologian yli-oppilaat) kahdenvälisissä asioissa kuinmyös kansainvälisissä kysymyksissä.Diplomaattina minua kiinnostaa erityi-sesti kirkkojen rooli ja suhtautuminenkylmän sodan kriiseihin ja ristiriitoihin.Kirkkojen toimintaa tuona aikana on vai-kea ymmärtää, jos ei tunne ilmiön taus-toja. Siksi vertailen tutkimuksessa myöskirkkojen roolia sekä virolaisessa että

177

suomalaisessa yhteiskunnassa. Last but

not least, ilman ihmisiä ei olisi historiaa,joten yritän väitöskirjassani esitellä kirk-komiehiä, joilla oli merkittävä rooli Suo-men ja Viron evankelis-luterilaisten kirk-kojen suhteissa tuolla aikakaudella.Tämä on henkilökohtainen kunnianosoi-tus niille, jotka vaikeina vuosikymmeni-nä uskoivat tulevaisuuteen, ystävyyteenja yhteistyöhön kirkkojemme välillä. Kä-sitykseni mukaan Viron kirkolle viimei-sen vuosisadan aikana suhteet minkäänmuun kirkon kanssa eivät ole olleet yhtätärkeitä kuin suhteet Suomeen kirkkoon.

MM Asiaa lähemmin tuntematonkinvoi kuvitella, että Viron kirkon ei olluthelppo toimia neuvostovallan puristuk-sissa. Mitä kirkon karuun todellisuuteenliittyviä piirteitä pidät tässä vaikeassaajanjaksossa erityisen tärkeinä ymmär-tää?

KE Demokraattisessa yhteiskunnas-sa on vaikea hahmottaa kaikkia niitäuseita julkisia ja lakeihin piilotettuja ra-joituksia, jotka kirkkoon, sen jäseniin japapistoon Neuvosto-Virossa kohdistui-vat. Toisaalta tarjosi kirkon toiminta yh-teiskunnan periferiassa uskovaisilleeräänlaisen vapauden ja riippumatto-muuden. Viron evankelisluterilaisen kir-kon ja muiden kirkkojen toiminnan jat-kuminen Neuvosto-Virossa oli ihme. Eiole syytä aliarvioida kirkon toiminnankannalta keskeisten vaikuttajien ja johto-hahmojen roolia, joiden ansioista kirkkoselviytyi kaikki nämä vuodet. Emme voiikinä jälkikäteen arvioida hintaa, jonkahe joutuivat siitä maksamaan, sekä pap-peina että yksityiselämässä. Toisaalta Vi-ron 50 vuotta Neuvostoliiton osavaltiona

osoittivat, että olkoon olot kuinka vaikei-ta tahansa, ikinä ei kannata menettääuskoa ja toivoa.

MM Keillä Viron kirkon vaikuttajillaoli mielestäsi keskeinen rooli kirkon kes-tämisessä Neuvosto-Viron aikana? Millätavalla he toimivat, miten kommunistisetvallanpitäjät suhtautuivat heihin ja mitähe saivat aikaan?

KE Keskeisenä tekijänä olivat arkki-piispojen rooli johtajina sekä heidän ky-kynsä toimia hyvin vaatimattomissa olo-suhteissa, joissa Neuvosto-Viron valtio-valta pyrki syrjäyttämään uskonnollisetyhteisöt yhteiskuntaelämästä. Valtio vai-keutti kirkon toimintamahdollisuuksiamonin eri tavoin, esimerkiksi sulkemallakirkkoja, keräämällä tavallista korkeam-pia veroja, sekaantumalla kirkon henki-löstökysymyksiin, rankaisemalla papis-toa ja seurakuntalaisia, muovaamallakansalaisten asenteita kielteiseksi kirk-koa ja uskontoa kohtaan sekä rajoitta-malla ja valvomalla kirkon ulkosuhteita.Koska Viron evankelis-luterilainen kirk-ko työnnettiin syrjään julkisuudesta jasitä pilkattiin instituutiona, sen vaiku-tusvalta heikkeni merkittävästi. Toisaal-ta vallanpitäjät eivät tahtoneet lakkaut-taa kirkkoa kokonaan, sillä se olisi herät-tänyt epäedullista huomiota lännessä.Niinpä Neuvosto-Viron päättäjät pyrki-vät luomaan turvallisuuspalvelun tiukas-sa valvonnassa olevan, yhteiskunnallisel-ta vaikutusvallaltaan heikon kirkon, jol-lainen Viron evankelis-luterilainen kirk-ko (EELK) yleisesti ottaen eräiden tutki-joiden mukaan olikin.

Oma merkityksensä oli myös kirkonjohtohenkilöiden taidolla tulla toimeen

178

kirkkohallituksen pääsihteerin kanssa,joka valtion virallisena edustajana sekäseurasi kirkon toimintaa ja vaikutti sii-hen että osallistui päätöksentekoon kir-kon henkilökuntaa koskevissa asioissa.

Neuvostoaikana Viron evankelis-lu-terilaisella kirkolla oli kaiken kaikkianeljä arkkipiispaa, joista erityisesti koros-taisin kuitenkin arkkipiispa Jaan Kiivit(1906–1971) vanhemman roolia Vironkirkon pysymisessä. Kiivit on minusta1900-luvun Viron evankelis-luterilaiseenkirkkoon eniten vaikuttanut kirkonjoh-taja, joka loi vahvat edellytykset Vironevankelis-luterilaisen kirkon ja Viron so-sialistisen neuvostotasavallan välisellemodus vivendille. Kahden vuosikymme-nen mittaisen toimikautensa aikana voi-makastahtoisella Kiivitillä oli keskeinenmerkitys ja rooli sekä kirkon olemassa-olon turvaamisessa että erityisesti senulkosuhteiden kehittämisessä. Jaan Kii-vit vanhempi oli vahva ekumeenikko.

Elokuussa 1967 valtiovalta pakottiKiivitin jättämään työnsä. Eron virallise-na syynä oli arkkipiispan heikko tervey-dentila, mutta Kiivitin aikaisen EELK:npapiston ja tutkijoiden mukaan Kiivitinero johtui hänen liian suuresta suosios-taan ja itsenäisestä toiminnastaan kan-sainvälisissä suhteissa. Hänestä oli siistullut liian näkyvä kirkon johtaja.

MM Millaiset suhteet Kiivit loi Suo-men evankelis-luterilaiseen kirkkoon?Ymmärrettiinkö häntä ja hänen johta-mansa kirkon tilannetta Suomessa?

KE Neuvostovallan ”siunauksella”hän onnistui luomaan Viron kirkon kan-sainväliset suhteet toisen maailmasodanjälkeen ensin juuri Suomen evankelis-lu-

terilaisen kirkon kanssa. Samoin kuinSuomen televisiosta ja laivayhteydestäHelsingin ja Tallinnan välillä (1965) tulikaikille virolaisille ”ikkuna” rautaesiri-pun taakse, Suomen kirkosta tuli tuonaaikana ikkuna Viron luterilaiselle kirkol-le. Kiivitiä ja hänen johtamansa kirkontilannetta ymmärsivät ne, joilla oli riittä-västi tietoa ja joita sekä Viron kohtaloettä tilanne kiinnosti. Ajoittain tieto olihuhupohjaista. Eroja oli myös Viron ek-siilikirkon ja Neuvosto-Viron luterilaisenkirkon edustajien tulkinnoissa kirkon ti-lanteesta Virossa.

Kiivitin suhteet Suomessa olivat laa-joja, aina ruohojuuritason seurakuntalai-sista kirkon huippujohtoon. Arkkipiispa-kautensa aikana hänellä oli eniten suh-teita piispa Eelis Gulinin, arkkipiispaMartti Simojoen ja piispa Aimo T.Nikolaisen kanssa. Kotimaa-lehden vä-lityksellä, jota hän rupesi saamaan kä-siinsä 1950-luvun lopussa, hän pystyisäännöllisesti seuraamaan sekä Suomenkirkon elämää että muun maailman ta-pahtumia. Luultavasti hänen ja Vironpapiston tietoisuus Suomen kirkon elä-mästä oli hieman kokonaisvaltaisempaakuin suomalaisten todellinen tietoisuusViron tapahtumista sekä sen kirkkojentilanteesta. Suomessa ei ainakin 1950-lu-vulla ollut kovin paljon tietoa. Jos ajatel-laan koko viime vuosisadan Suomen jaViron välistä keskinäistä tuntemusta,näyttää siltä, että Virossa sitä oli ehkähieman enemmän kuin pohjoisen naapu-rin parissa. Jo Oskar Kallas, Viron en-simmäinen Suomen suurlähettiläs kir-joitti vuonna 1920 ulkoministeri OttoStrandmannille, että virolaisten täytyy

179

esitellä itseään Suomessa, tehdä selväksi,keitä ja mitä he ovat, koska Suomessavirolaisia ja virolaisuutta ei tunne kuinmuutama folkloristi.

Kuva muuttui olennaisesti 1960-lu-vun puolivälissä, jolloin kanssakäyminenkehittyi huomattavasti, vaikka se oli Vi-rossa edelleen tarkasti kontrolloitua. Toi-saalta kirkkojen kahdenvälinen kanssa-käyminen edellytti kuitenkin valtioidenjohdon hyväksymistä tai ainakin suostu-musta. Suhteet laajenivat arkkipiispa Si-mojoen virallisen Viron-vierailun (helmi-kuu 1964) ja sitä seuranneen presidenttiUrho Kekkosen epävirallisen Viron-vierailun jälkeen (maaliskuu 1964) mer-kittävästi kirkon johdosta ruohonjuurita-solle, seurakuntalaisiin ja teologian yliop-pilaisiin. Useat 1960-luvun kontaktit oli-vat 1980-luvun loppupuoliskolla ja 1990-luvun alussa se kulmakivi, jolle perustet-tiin sekä laaja ystävyysseurakuntien ver-kosto että seurakuntalaisten henkilökoh-taiset suhteet. Niin kirkon kansainväli-sistä kontakteista tuli myös kansan jayhteiskunnan kannalta omalla tavallaantärkeä tekijä.

MM Suomen virallisessa ulkopolitii-kassa liiallinen Viron ja virolaisten ase-man ymmärtäminen tulkittiin Kekkosenvaltakaudella usein äärioikeistolaiseksiprovosoinniksi, joka oli pohjimmiltaansuunnattu Neuvostoliittoa vastaan.Muistan, että Andres Küngin kaltais-ten eksiilivirolaisten kirjoittajien vaka-vasti ottamista ei katsottu hyvällä. Mitensuomettuminen näkyi suomalaisten kir-konmiesten suhtautumisessa Viron kirk-koon ja sen edustajiin? Millaiset konk-reettiset Suomen ulkopolitiikasta johtu-

vat asiat vaikeuttivat yhteistyötä ja yh-teisymmärrystä?

KE Kansainvälisiin suhteisiin kuu-luu olennaisena osana sekä omien etujenajaminen että niiden puolustaminen, on-han se luontevaa ja ymmärrettävää. Josylipäätään jossakin, niin mielestäni juuriVirossa ja Viron evankelis-luterilaisessakirkossa ymmärrettiin Suomen ja Suo-men kirkon tilannetta kuin myös kirkontoimintamahdollisuuksia. Virossa tiedet-tiin, että veljeskansojen luterilaiset kir-kot eivät saa toimia valtion virallista po-litiikkaa vastaan. Tämä reaalipoliittinentilanne oli otettava huomioon, mikä edel-lytti tietysti sopeutumiskykyä, unohta-matta samalla niin sanottuja piilotettujaintressejä eli halua pitää yllä suhteitauskovaisiin rautaesiripun takana. Onkunnioitettavaa, että löytyi niitä, jotkauskalsivat sanoa myös ääneen, mitenasiat oikeasti ovat, vaikka heitä ei katsot-tu hyvällä. Suomettuminen ilmeni ehkäpääasiallisesti tietynlaisessa varovaisuu-dessa.

Osallistuminen kansainväliseen rau-hantyöhön oli esimerkiksi alue, jossa val-tiot ja kirkot toimivat eri tavalla ja eriintensiteetillä, mutta se ei vaikuttanutolennaisesti kirkkojen kahdenvälisiinsuhteisiin. Viron evankelis-luterilainenkirkko joutui usein palvelemaan valtionintressejä myös aseistariisunta-asioissa,mikä oli Neuvostoliitolle kansainvälisestitärkeä teema. Käsitykseni mukaan Suo-men kirkossa kansainvälistä rauhantyö-tä ja aseistariisuntakysymyksiä ei sillätavalla korostettu.

MM Millä tavoin Viron luterilainenkirkko ja etenkin sen johtajat yrittivät

180

julistaa sanomaansa ja pitää esillä omaaarvomaailmaansa neuvostoaikana? Toi-miko kirkko ainoastaan kaikessa hiljai-suudessa omien seiniensä sisällä?

KE Julkisesti sitä mahdollisuutta eitietystikään ollut. Koko kirkon toimintaoli hajautettu kirkkoihin, kappeleihin,sakasteihin. Poikkeuksena olivat perin-teisesti kesäkuussa hautausmailla järjes-tetyt rukous- ja muistojumalanpalveluk-set. Uskonnonopetus oli kouluissa kiel-letty vuodesta 1940 lähtien, kuten myöslapsi- ja nuorisotyö. Siitä huolimatta sillekeksittiin muotoja esimerkiksi syntymä-päivien ja muiden perhetapahtumienpuitteissa. Viron evankelis-luterilainenkirkko piti läpi koko neuvostoajan ylläperinteitä ja juhli kirkkopyhien lisäksimyös muita merkkipäiviä, joihin kansaoli tottunut, mutta jotka eivät kuuluneetvirallisiin niin sanottuihin punaisiin py-hiin, kuten esimerkiksi äitienpäivä. Viro-laisten suhtautuminen kirkkoon ja kir-kon olemassaolon tarpeellisuus ilmenikoko Virossa muun muassa laajana osal-listumisena sekä jouluaattona että pää-siäisenä järjestettäviin jumalanpalveluk-siin.

Vaikka valtio yritti vaikeuttaa kirkontoimintaa sekä taloudellisilla että ideolo-gisilla keinoilla, pelkästään kirkon ole-massaolo oli vahvana ja rohkaisevanamerkkinä siitä, että kommunismin rin-nalla myös jokin toinen maailmankatso-mus ja erilainen elämänasenne olivatmahdollisia. Uskonnollinen elpyminenalkoi Virossa jo ennen niin sanottua fos-foriittisotaa – eli vuoden 1987 mielenosoi-tuksia ympäristön tuhoamista vastaan –ja ennen laulavaa vallankumousta.

Kristityn elämä Neuvosto-Virossaedellytti tietoista oppositiota vallitsevallepoliittiselle järjestelmälle, koska sen pe-rustana oleva ideologia ja kristillinenopetus olivat keskenään ristiriidassa.Kirkko ei millään tavalla rohkaissut ka-pinoimaan, mutta ei samalla myöskäänvaimentanut vastarintaa. Kirkko oli lail-linen toimintaympäristö, joka avasi mah-dollisuuksia toisinajattelulle. Ei ollutlainkaan sattuma, että Viron KansallisenItsenäisyyden Puolue syntyi juuri Pi-listveren (Keski-Viro) kirkossa.

Kun ennen Viron uudelleen itsenäis-tymistä vuonna 1990 kutsuttiin koolleEesti Kongress (Viron kansalaisten valit-sema yli 500-henkinen edustajisto), käviilmi, että sille ei ollut riittävää rahoitusta.Hyvin nopeasti evankelis-luterilainenkirkko onnistui hankkimaan Eesti Kon-gressille sadan tuhannen ruplan rahoi-tuksen. Summa oli näissä olosuhteissahuomattava, mutta vielä olennaisempi olikirkon ja papiston rooli erilaisten monu-menttien – esimerkiksi Viron Vapausso-dan (1918–1920) muistopatsaiden – pa-lauttamisprosessissa ja kansallisten sym-bolien uudelleen käyttöön ottamisessa.Papit olivat tuolloin yhteiskunnallisestihyvin aktiivisia ja tärkeässä asemassa.

Kaikesta huolimatta Viron evankelis-luterilainen kirkko onnistui säilyttä-mään olemassaolonsa ja antamaan pa-noksensa Viron uudelleen itsenäistymi-sessä. Kaikki tämä ei olisi ollut mahdol-lista ilman kirkkohallituksen että seura-kuntalaisten myönteistä panosta.

MM Miten Viron evankelis-luterilai-nen kirkko mielestäsi pystyy muuttu-neessa yhteiskunnassa parhaiten kehit-

181

tämään itselleen sellaisen roolin, joka sil-lä neuvostovallasta vapautumisen yhtey-dessä oli? Miten se pystyy parhaiten koh-taamaan maallistumisen haasteen?

KE 1990-luvun massiivinen mielen-kiinto kirkkoa kohtaan ei johtunut mie-lenkiinnosta Jumalaan vaan kirkkooninstituutiona. Kirkkoa pidettiin olennai-sena osana sitä Viroa, joka menetettiinkesäkuussa 1940, mutta kirkko nähtiinmyös osana demokraatista yhteiskuntaaja länsimaailmaa. 1920–1930-luvun Vi-ron kirkko koettiin sekä moraalisuudenlähteeksi että unilukkariksi, jollaisestahaaveiltiin 1990-luvun alussa. Nostal-gialla on ollut uskonnossa usein tärkeärooli; samoin myös isien ja äitien kirk-koon kuulumista kommunismin jälkeenuseasti ihailtiin nostalgisesti tietämättälainkaan, mikä usko oikeasti on ja mitäsen seuraaminen vaatii uskovaiselta. Sii-nä mielessä nykyisin kirkkoon kuulumi-nen ja osallistuminen seurakunnan toi-mintaan on rehellisempää, rauhallisem-paa ja tiedostetumpaa kuin heti uudel-leen itsenäistymisen jälkeen.

Viron jälleen itsenäistymisestä tulee20. elokuuta 2016 kuluneeksi 25 vuotta.Maailmamme on tällä välin huomatta-vasti muuttunut – niin myös Viro ja senevankelis-luterilaisen kirkon rooli nyky-Virossa. Jos kirkko pystyy hoitamaan pe-rustehtäviänsä, on avoin ja läsnä niille,

jotka kirkkoa tarvitsevat, on luotettavayhteistyökumppani instituutiona sekäVirossa että kansainvälisellä tasolla japystyy harkitsevasti vastamaan nykyajanhaasteisiin, ei ole syytä olla huolissaansen tulevaisuudesta. Maallistuminen onyhteinen haaste kaikille kirkoille ympärimaailmaa.

Kesällä 2015 ilmestyi Virossa perus-teellinen tutkimus siitä, miten Virossaasuvat (sekä virolaiset että muut kansat)ymmärtävät kirkkoa ja uskontoon liitty-viä kysymyksiä. Kävi ilmi, että kristinus-kon kannattajien määrä on korkeampikuin kristittyjen määrä Virossa kokonai-suutena. Vastaajista 70 % oli sitä mieltä,että Euroopan kulttuurin pitäisi myöstulevaisuudessa perustua kristinuskoon.Usko on nyky-Virossa lievässä nousussa,joten töitä kirkolle riittää (kuten aina).

Tasavallan presidentti ToomasHendrik Ilves puhui itsenäisyyspäivänpuheessaan Viron edellytyksistä jatku-vaan kehitykseen ja sanoi, että se, mikäon johtanut meidät nykyiseen pisteeseen,ei vie meitä enää tästä eteenpäin. Samal-la hän kehotti keksimään uusia keinojaViron jatkuvaan kehitykseen. Kirkon jä-senenä sanoisin, että hän, joka on johta-nut meitä tähän asti, johdattaa myöseteenpäin. Historiamme – muun muassakirkkohistoriamme – on osuvana esi-merkkinä siitä.

182

Yliopistollinen teologia eiole Virossa uhattuna.Tarton yliopiston teologisen

tiedekunnan dekaanin Riho

Altnurmen haastattelu

Mikko Ketola

n Tarton teologisen tiedekunnan dekaa-nina on toiminut vakituisesti vuodesta2006 kirkkohistorian professori RihoAltnurme (s. 1969). Hän on tutkimuk-sissaan erikoistunut erityisesti Viron toi-sen maailmansodan jälkeiseen kirkkohis-toriaan. Väitöskirjan otsikko oli Eesti

Evangeeliumi Luteriusu Kirik ja Nõuko-

gude riik 1944–1949. Hän on harjoitta-nut paljon yhteistyötä suomalaisten kirk-kohistorioitsijoiden ja Helsingin yliopis-ton kirkkohistorian laitoksen/osastonkanssa ja oli mukana vuonna 1996 Tar-tossa järjestetyssä ensimmäisessä viro-lais-suomalaisessa kirkkohistorioitsijoi-den konferenssissa. Siellä sai alkunsa Vi-ron kirkkohistoriallinen seura, jonka esi-miehenä Altnurme myös toimii. Hänenvaimonsa on uskontososiologi LeaAltnurme.

MK: Voisitko aluksi kertoa hiemanomasta urastasi teologina?

RA: Olin opiskelemassa historiaa(1990–1994), kun teologinen tiedekuntaTarton yliopistossa avattiin uudelleen1991. Aloin käydä kiinnostuneena kuun-telemassa teologian luentoja sivuaineenaja erikoistuin kirkkohistoriaan. Lopetinkorkeakouluopintojen ensimmäisen as-teen historioitsijana. Maisteriopintojavarten valitsin teologisen tiedekunnanvoidakseni paremmin perehtyä aihee-seen. Silloin ei teologisessa ollutkaan ai-van omia kirkkohistorian asiantuntijoita,vaan toisten tiedekuntien opettajat luen-noivat kirkkohistoriaa. Niinpä historianosastolla sai käytännössä paremmankoulutuksen kirkkohistoriassa.

Vuonna 1991 teologinen tiedekuntaaloitti seitsemän opettajan voimin. Siinäryhmässä kielten opettajilla oli dominoi-va osa, ja se olikin alussa tärkeää. Ajan

183

mittaan tiedekunta kasvoi, ja paljon aut-toivat ulkomailta tulleet vierailevat opet-tajat. Kirkkohistorian minulle tekivätjännittäväksi historian osaston opettajaJüri Kivimäe, joka on nykyään profes-sorina Toronton yliopistossa, ja legendaa-rinen virolainen historioitsija SulevVahtre, nykyään jo manan mailla, jokaoli yliopistossa myös yksi teologisen tie-dekunnan henkiin herättämisen alkuun-panijoita.

Teologisessa tiedekunnassa itsessäänoli epäilemättä suosituin opettaja sen en-simmäinen dekaani, Vanhan testamen-tin tutkija Kalle Kasemaa (nyt emeri-tus), joka toimi (ja toimii edelleen) paljonlukeneen ja sivistyneen ihmisen esikuva-na. Ehkä yksi oleellisimpia eroja nykypäi-vään oli suurempi luovuus – silloin imp-rovisoitiin paljon, nyt toimitaan sääntö-jen mukaan. Ja muutenkin meillä on nyt21 vakituista työntekijää, mikä on kolmekertaa enemmän kuin alkuaikoina. Roh-kenen myös arvioida, että tasomme onnoussut vahvasti.

Maisterintutkinnon puolustamisen1997 jälkeen ryhdyin teologian tohtori-opiskelijaksi ja suoritin tutkinnon vuon-na 2000. Maisteri- ja tohtoriopintojen ku-luessa pidin jo luentoja, mikä oli tarpeen,koska kirkkohistorian asiantuntijoista oliteologisessa tiedekunnassa alkuaikoinapulaa.

Vuosina 2001–2004 toimin vanhem-pana tutkijana Helsingin yliopiston teo-logisen tiedekunnan professorin AilaLauhan koordinoimassa EU-projektissaChurches and European Integration(Kirkot ja Euroopan integraatio), jonkayhtenä partnerina oli Tarton yliopisto.

Vuodesta 2003 lähtien toimin Tarton teo-logisen tiedekunnan virkaa toimittavanadekaanina. Vuonna 2005 minut valittiinkirkkohistorian professoriksi ja seuraa-vana vuonna dekaaniksi. Kun katsontaaksepäin, urakehitykseni näyttää var-sin nopealta. Yksi syy siihen on se, ettätiedekunnan kehitys näinä vuosina olivarsin nopeaa, ja toinen syy on erilaisetyhteensattumat.

MK: Ovatko muiden tieteenalojenedustajat koskaan tiedekunnan uudel-leen avaamisen jälkeen kyseenalaista-neet teologian oikeutta olla osa Tartonyliopistoa?

RA: En tiedä yhtään tapausta, jolloinjoku olisi asettanut tiedekunnan olemas-saolon kyseenalaiseksi. Joskus sellaisetihmiset, jotka eivät ymmärrä, millaistenkysymysten parissa tiedekunta työsken-telee, ovat saattaneet suhtautua meihinepäilevästi, mutta yleinen asenne on ollutmelko suopea. Mitä enemmän olemmetehneet yhteistyötä toisten alojen ihmis-ten, esimerkiksi kulttuuriteorian huip-pututkimusyksikön, kanssa, sitä parem-maksi on molemminpuolinen ymmärtä-mys tullut. Nykyään teologia on yksi Tar-ton yliopiston vastuualoista, mikä onvahvistettu sopimuksella koulutus- ja tie-deministeriön kanssa. Se merkitsee, ettäteologian asema yliopistossa on vahvempikuin monella muulla erityisalalla.

MK: Entä vihamieliset reaktiot yli-opistomaailman ulkopuolelta?

RA: En ole myöskään yliopiston ul-kopuolella törmännyt vihamielisiin reak-tioihin kuin ehkä joissakin anonyymeissäinternetkommenteissa, mutta luulen,että niiltä kommentaattoreilta saavat

184

kritiikkiä kaikki. Teologinen tiedekuntahyväksytään, ilmeisesti kiitos sen, ettämeidät nähdään hieman eri valossa kuinkirkon tunnustukselliset oppilaitokset,joiden valtiollinen rahoitus ei todennä-köisesti tulisi edes kyseeseen.

On vaikea arvioida, kuinka paljonjulkisuudessa tehdään eroa uskonnon jateologian tutkimisen välillä. Ateismi eiole Virossa kovin helposti omana identi-teettiryhmänään tunnistettavissa. Josjoku sen edustaja pitäisi nimetä, niinehkä kyseeseen tulisi Martin Vällik,nettiportaali skeptik.ee:n johtaja, joka onprotestoinut Viron kansallishymnin kol-mannen säkeistön laulamista vastaan. Sealkaa ”Su üle Jumal valvaku, mu armasisamaa!”. Hän on myös käynyt tiedekun-nassa haastatteltavana tutkimusta var-ten. Hänen portaalinsa käänsi kyllä 2008suomesta viroksi Erkki Tuomiojankannanoton, jonka mukaan teologia eikuulu yliopistoon, mutta se ei herättänytVirossa paljon vastakaikua. Keneltäkäänvirolaiselta poliitikolta ei ole vastaavaakuultu. Teologia kärsii solidaarisestikaikkien humanististen tieteiden kanssasamoista vaikeuksista – rahoituksen suh-teen olemme kaikki samassa veneessä.

MK: Teologisen tiedekunnan muo-dollisessa asemassa Tarton yliopistossaon viime vuosina tapahtunut eräitä muu-toksia. Millaisia ne ovat?

RA: Tarton yliopistossa vietiin läpirakenneuudistus. Kaikki silloiset akatee-miset yksiköt (yhdeksän tiedekuntaa janeljä oppilaitosta) koottiin neljäksi osas-toksi: humanistiset tieteet ja taiteet, lää-ketieteet, sosiaalitieteet sekä luonnon- jaeksaktit tieteet, joiden alla on 29 insti-

tuutti-tyyppistä yksikköä. Monelle silloi-selle tiedekunnalle annettiin lupa säilyt-tää niiden perinteinen nimi. Näihin kuu-luivat teologinen, oikeustieteellinen ja ta-loustieteellinen tiedekunta. Samalla näil-lä yksiköillä on yhtäläiset oikeudet insti-tuuttien kanssa. Verrattuna entiseentämä muutos tarkoittaa tietenkin suu-rempaa oman toiminnan koordinoimistamuiden samassa osastossa toimivien yk-siköiden kanssa. Muutoksen käytännöntoteutuksen näemme tammikuun 2016alusta lähtien. Opiskelijoiden ja opetta-jien elämässä ei minkään pitäisi muut-tua, mutta hallinnossa hierarkia on eri-lainen kuin ennen.

MK: Millaista kansainvälistä yhteis-työtä tiedekunta on harjoittanut?

RA: Uudelleen avaamisen jälkeenteologista tiedekuntaa tuettiin aktiivises-ti ulkomailta. Erityisesti Volkswagen-säätiö tuki tiedekunnan kehittämistä.Tietenkin myös monet toiset organisaa-tiot olivat mukana tukitoimissa. Ulko-maiset yliopistot tarjosivat jatko-opiske-lumahdollisuuksia ja stipendejä meiltävalmistuneille, ja monet nykyisistä opet-tajista väittelivätkin ulkomailla (Chica-gossa, Baselissa, Marburgissa). Ajan mit-taan tieteellinen yhteistyö syveni ja aloi-tettiin yhteisiä tutkimusprojekteja. Pit-kän aikaa yhteistyökumppanina yhteis-ten symposiumien pitämisessa ja artikke-likokoelmien toimittamisessa oli Deut-sche Religionsgeschichtliche Studienge-sellschaft.

Itse muistelen kiitollisena jo aiemminmainittua EU:n viidennen puiteohjelmanrahoittamaa Churches ja European In-tegration -projektia. Vuosina 2006–2009

185

meillä työskenteli kuudennen puiteohjel-man rahoittama tutkimusprojekti Reli-gion in Education. A Contribution to Dia-logue or a Factor of Conflict in Transfor-ming Societies of European Countries.Uskonnon ja tieteen suhteen tutkimuk-seen rahoitusta on tullut John Temple-ton -säätiöltä.

Monet kansainväliset tieteelliset jär-jestöt ovat järjestäneet konferenssejaTartossa. Suurin niistä oli Society ofBiblical Literature -konferenssi vuonna2010. Merkittäviä konferensseja ovat jär-jestäneet myös European Society for theStudy of Science and Theology (ESSSAT)ja Commission Internationale d’Histoireet d’Etudes du Christianisme (CIHEC)vuonna 2012. Tutkijamme ovat saanetHumboldt- ja Marie Curie -stipendejä, jaeri henkilöitä on ollut mukana kansain-välisissä tutkimusryhmissä ja -verkos-toissa.

MK: Minne teologian opiskelijat pää-tyvät valmistumisen jälkeen?

RA: Valmistuneiden tiet ovat varsinerilaisia. Töitä löytyy kirkoista, erityises-ti luterilaisesta kirkosta. Tänä vuonnaluterilaisen kirkon pastoraaliseminaaris-sa, joka on kirkon oma käytännöllinenkoulutus ennen kirkollista työtä, kolmes-ta osanottajasta on kaksi meiltä valmis-tunutta. Kuten näkyy, monet eivät valit-se sitä tietä. Meillä on myös opiskelijoitaortodoksisesta kirkosta. He tekevät pa-pin töitä, mutta hankkivat sen ohessameillä teologisen koulutuksen. Heitä roh-kaisee meidän entisen opiskelijamme,Tarton ortodoksisen piispan Eelijan an-tama esimerkki [hän valmistui teologianmaisteriksi Tarton teologisesta tiedekun-

nasta 2003].Yksi vaihtoehto seurakuntapastorin

työlle on papin työ jollakin erityisalalla:armeijassa, vankilassa, poliisissa, sairaa-lassa. Kaikista niistä löytyy meiltä val-mistuneita. Kouluissa on uskonnonopet-tajia. Yksi yksityiskoulu Tartossa – Peetrikool – on meidän entisten oppilaidemmeperustama. Yhden tutkimuksen mukaanalle puolet meiltä valmistuneista on töis-sä kirkoissa tai kirkollisissa organisaati-oissa. Loput hyödyntävät omia taitojaanja tietämystään mitä erilaisimmissa teh-tävissä: on toimittajia, diplomaatteja, vir-kamiehiä ministeriöissä, liike- ja henki-löstöjohtajia, pankkialan ja informaatio-teknologian asiantuntijoita. Monet val-mistuneet ovat ansioituneet nuorina ru-noilijoina ja kirjailijoina.

MK: Miten tiedekunnan ja Viron lu-terilaisen kirkon suhde on kehittynytvuodesta 1991 lähtien?

RA: Tiedekunnan uudelleen avaami-sen komiteassa oli luterilaisen kirkonedustus, ja ensimmäiseksi tiedekunnandekaaniksi tuli aiemmin TallinnassaTeologisen instituutin dekaanina toimi-nut professori Kalle Kasemaa, mutta ins-tituuttia ei kuitenkaan suljettu. Sillointällöin on mietitty oppilaitosten yhdistä-mistä, mutta kirkko on kuitenkin halun-nut säilyttää molemmat vaihtoehdot.Kirkko on aina arvostanut tiedekuntaa jaottanut meiltä valmistuneet töihin sa-moilla perusteilla kuin instituutista val-mistuneet. Vuosina 2001–2006 tiedekun-nassa toimi luterilaisen teologian oppi-tuoli, jonka tarkoitus oli tarkoitus syven-tää työskentelyä luterilaisen teologianparissa. Oppituolia tuki muutenkin kir-

186

kon ja tiedekunnan yhteistyötä tukenutPohjois-Elben (nykyään Pohjois-Saksan)evankelisluterilainen kirkko Saksasta. Seprojekti ei kuitenkaan jatkunut – tiede-kunnassa työskennellään luterilaisenteologian parissa paljon ilman omaa op-pituoliakin. Nykyään tiedekunnan ohjel-maneuvostossa on luterilaisen kirkonedustaja, ja monet tiedekunnan opettajis-ta ovat kirkon koulutuskomitean jäseniä.Mitään painostusta kirkon taholta tiede-kunnan opetusta kohtaan emme ole ko-

keneet.MK: Miltä näyttää tiedekunnan tule-

vaisuus? Vieläkö Virossa tarvitaan teolo-gista asiantuntemusta 20 tai 30 vuodenkuluttua?

RA: Teologista kompetenssia tarvi-taan varmasti tulevaisuudessakin! Kutentiedekunnassa tehty tutkimustyö osoit-taa, uskonnon muoto voi muuttua, muttauskonnollisuus ei katoa.

MK: Kiitos haastattelusta!

187

Miten Viro maallistui?Teologin reunamerkintöjä

Randar Tasmuth

n Mediassa ja muuallakin laajalle levin-neen käsityksen mukaan Viro kuuluuTšekin tasavallan kanssa Euroopan se-kularisoituneimpien maiden joukkoon.En tiedä, ovatko tutkimukset Euroopas-sa tehty todella samalla metodiikalla kai-kissa vertailun alla olevissa maissa. Josasia onkin näin, kansat eroavat toisistaanvastatessaan samoihin kysymyksiin, kos-ka sekä niissä vaikuttavat erityiset psy-kologiset piirteet että sosiaaliset ja muutennakkoehdot vakaumuksen ilmaisemi-sessa poikkeavat toisistaan. Näistä syistäen antaisi tällaisille vertailuille kovinsuurta painoarvoa. Mutta miten sekula-risaatiota tulisi ymmärtää?

Saeculum

Mikäli latinan saeculum tarkoitaa sekäsadan vuoden jaksoa, ajanjaksoa, ihmis-polvea ja ajan henkeä on miettimistä,millä perusteella on secularization mää-riteltty tarkoittamaan samaa mitäworldly ja temporal eli maallinen, ajalli-nen ja tilapäinen. Ehkä viimeksi maini-tussa merkityksessa piilee palanen iro-niaa: maallinen on samalla tavalla väliai-kaista kuin kaikki se, mitä arkisin teem-me. Tilapäisyyteen kallistunut toiminta

saattaa työntää pysyvien asioiden ajatte-lemista näkökenttämme tuolle puolen.Joka tapauksessa sekularisaation käsiteilmaisee jotakin arkista ja erityisessämielessä kaiken arkisen asettamista eril-lisen, jumalallisen ja sunnuntaihin perin-teisesti kuuluneen rinnalle tai edelle.

On monia sekularisaatioon liittyviäseikkoja, joista ei ole yksimielisyyttä.Tarkoittaako sekularisaatio kirkollisestijuurtuneen elämäntavan eroosiota ja häl-venemistä? Tai kirkon muovaaman yhte-näiskulttuurin sirpaloitumista? Tai edel-listen sukupolvien itsestäänselvyyksinäpitämien asioiden unohtamista ja hylkää-mistä? Onko sekularisaatio hitaanlaistaetääntymistä kirkon holhouksesta vaisen tietoista hylkäämistä? Onko se ihmi-sen määritelmiä vailla olevan henkisyy-den uudelleen muovautumista vai senuudelleen muovaaminen? Viittaako se-kularisaatio yhä laajemmalle leviäväänperusasenteeseen, jossa ihminen päättääkaikista asioistaan itse, piittaamatta lain-kaan kristinuskon normeista ja opetuk-sista?

Onko sekularisoitunut ihminen sel-lainen, joka on joutunut uusien virtaus-ten, elämäntapojen ja vaikutusten vietä-

188

väksi niin, ettei hän edes sitä huomaa?Perustuuko se alitajuisiin valintoihin?Tarkoittaako sekularisaatio myös sitä,ettei tulla ajatelleeksi, ollaanko vastuus-sa, ja jos ollaan, niin kenelle ja millätavalla? Jos tämä eri suuntiin risteilevämielikuvien kirjo on edes osittain osuva,jokaisessa Euroopan maassa tavattavas-sa sekularisaatiossa on erilaisia piirteitänäistä mielikuvista.

Virolaisen maallistumisen avaintekijät

Virossa kristinuskon suhteen negatiivis-ten asenteitten syntyyn on vaikuttanutvähintään kaksi asiaa. Ensinnäkin länti-sen kristillisyys ja ritarisoturit saapuivatalueellemme 1200-luvulla tilanteessa,jossa kaupalliset ja uskonnolliset intres-sit sekoittuivat. Toisena tekijänä on ollutvironsukuisen papiston suhteellisenmyöhäinen ilmaantuminen ja vaikutusomaan kansaan, ainakin läntisen Eu-rooppaan verrattuna. Näistä seikoistajuontuu ajatus, että kristinusko ei olevirolaisille oma vaan pikemminkin tuon-titavaraa.

Kolmantena tekijänä vaikuttaa neu-vostoaika, jota usein pidetään maallistu-misen kannalta jopa tärkeimpänä. Useinunohdetaan, että osalle väestöstä juurikirkko merkitsi tilaa urhealle toisinajat-telulle ja vapauden puolustamiselle. Kir-kossa saarnoja ei tarkistettu ennen nii-den esittämistä. Tietysti pelko vaikuttimyös kirkossa, ja usein saarnattiin poliit-tisesti ajatellen vaisusti – mikä on hyvinymmärrettävää. Tästä huolimatta kirkkooli ainoa poliittisen systeemin sisällä ole-va instituutio, joka oli sisäisesti ja ole-muksellisesti ”toinen”.

Historiallisissa ja poliittisissa yhteyk-sissä uskonto pulpahtaa joskus esiin viro-laiseen identiteettiin kuuluvana piirtee-nä. Vaikka Virossa ollaan usein jääräpäi-sen ylpeitä maan pakanallisuudesta, niinesimerkiksi 30 vuotta sitten Armenian jaAserbaidzanin Vuoristo-Karabahiin liit-tyneen sodan yhteydessä monet virolai-set saattoivat asettua luonnostaan arme-nialaisten puolelle, koska nämä ovat kris-tittyjä kuten hekin. Siten myötätuntolöysi jonkinlaisen kuviteltuun identiteet-tiin nojautuvan, ehkä pohjimmiltaan ali-tajuisen perustelun.

Miten kirkon vaikutus Virossa näkyy

nykyisin?

Kirkon muodollinen seremoniarooli tasa-vallan vuosipäivänä pidetyssä jumalan-palveluksessa, johon osallistuu parla-mentin jäseniä, muistuttaa muiden mai-den vastaavia juhlapäiviä. Sotilasparaa-tin yhteydessä pidettävä kenttäpiispanpuhe ja rukous ovat herättäneet kriittistäkeskustelua: tarvitaanko kirkon läsnä-oloa todella tällaisessa tilanteessa? Toi-saalta mediassa on huomattavasti vä-hemmän esitelty useiden Irakissa ja Af-ganistanissa palvelleiden virolaissotilai-den positiivista palautetta kenttäpapinläsnäolosta ja asenteesta vaikeissa olo-suhteissa. Puolustusvoimat ovatkin Vi-rossa ammattikunta, johon yhteistyö kir-kon kanssa on eniten juurtunut. Sairaa-loissa ja poliisivoimissa kirkon läsnäolonäkyy selvästi vähemmän.

Kouluissa ei anneta uskonnonope-tusta. Vain pieni osa valtion kouluista onjärjestänyt vapaaehtoisuuteen ja neut-raaleihin lähtökohtiin perustuvaa tun-

189

nustuksetonta uskonnonopetusta. Onkuitenkin huomattava, että kirkot, eten-kin luterilainen kirkko, on pystynyt jär-jestämään yksityisiä kouluja, ja maksuis-ta huolimatta on riittävästi vanhempia,jotka mielellään maksavat lasten mah-dollisuudesta saada kristillistä uskoa jaarvoja korostavaa opetusta. Esimerkkei-nä tällaisista kouluista ovat TallinnaToomkool, Tallinna Kaarli Kool sekäTarton Luterilainen Peetri Kool.

Virolaiset ovat pitkään olleet kirjankansaa. Virossa on luettu paljon, koulutovat olleet korkeatasoisia ja sivistys Eu-roopan keskitasoa huomattavasti kor-keampi. Suomeksi hauska ilmaisu ”raa-matu rahvas” ei loista enää yhtä kirkkaa-na kuin 50 vuotta sitten, mutta omanveronsa internetin pintapuolisuudesta jahaittavaikutuksista saavat maksaa kaik-ki muutkin kansat.

Toisinaan voi kuitenkin huomata ter-veen sivistyksellisen itsetunnon nousua,kun hieman yli 20 vuoden kuluttua onlähestymässä vironkielisen Raamatunvuosipäivä, ja sen johdosta mietitääntyön aloittamista uuden käännöksen laa-timiseksi. Vastikään on käynnistynythanke ainakin yhden uuden raamattu-käännöksen valmistumiseksi vuodeksi2039, jolloin tulee kuluneeksi 300 vuottaensimmäisen kokonaisen Raamatun(apokryfeineen) julkaisemisesta.

On sanottava, että Raamatun kult-tuurivaikutus herättää enemmän huo-miota kuin sen todellinen käyttäminenkansan parissa ja kirkon piirissä tuntuusiltä, että tehdäänpä millainen tekstilai-tos tahansa, marginaaliseksi se jää jokatapauksessa. Kuitenkin esimerkiksi

31.10.2015 Tallinnan Teologisessa Insti-tuutissa järjestetyssä ensimmäisessäRaamattu 2039 -seminaarissa oli koollasuuri joukko vanhempaa ja nykyistäkääntäjä- ja opettajasukupolvea sekämuutama kulttuurin asiantuntija. Raa-matun käännöstyö voisi olla sen arvoi-nen, että työ ei olisi pelkästään kirkkojenja Viron Pipliaseuran resurssien varassavaan että myös valtio voisi tukea sitäaineellisesti.

Kansan elämä kulkee pitkälti kristil-lisen elämänmuodon antamien mallienohi. Joulunvieton kaupallisuus on samaaluokkaa kuin Lontoossa, Berlinissä jaHelsingissä. Sairaaloiden tueksi järjestet-tävät joulukolehdit toteutetaan televisionavulla ilman kirkon läsnäoloa. KuitenkinViron Evankelis-luterilaisen Kirkonomistama ja myös valtiolta jonkinlaistatukea saava Diakoniasairaala Tallinnas-sa on kansan parissa hyvässä maineessa.Jotkut katsovatkin kirkon ainoaksi teh-täväksi työn, jota se tekee katulasten,päihderiippuvaisten ja kuolevien parissa.

Sekularisaatioon liittyy muuan eri-koinen sisäinen paradoksi: yhdet valitta-vat, että kirkon äänen pitäisi kuulua sel-vemmin yhteiskuntakriittisissä asioissa,joissa kaivataan riippumattomia näkö-kulmia jopa poliittista päätöksentekoamyöten. Toiset muistuttavat, että kirkonpitäisi olla erillään kaikista valtion jayhteiskunnan asioista, vailla mahdolli-suuksia käyttää julkista mediaa. Näidenihmisten mielestä kirkon tulisi puhuavain omille jäsenilleen.

Viime kesänä pakolaisten vastaanot-tamisen teema nosti mielestäni varsinodottamattomalla tavalla esiin kysymyk-

190

sen mainitsemastani virolaisten sisäises-tä identiteetistä. Kun keskusteltiin vas-taanotettavien pakolaisten kotiuttami-sesta, toimeentulosta ja integraatiosta,esitettiin ajatus, että Syyrian kristitytolisivat sopivimpia maahanmuuttajia.Ottaen huomioon heidän identiteettinsäheidän olisi helpompi sopeutua maahan,jonka kulttuurinen tausta on kristillinen.Perustelu tuli esiin mielenkiintoisessayhteydessä, koska muuten ei Virossakohtaa oman kristillisen kulttuuritaus-tan korostamista. Ilmiö on ehkä vähänsamankaltainen kuin sotilaspappienhyvä maine kriisimaissa palvelleiden so-tilaiden parissa – kriisit nostavat esiinsyvällisiä pohdintoja sekä tietoisesti ettämyös alitajuisesti.

Miten kirkko toimii muuttuvassa

tilanteessa?

Kirkon tilannetta vaikeuttaa usein me-dian toiminta, joka ei aina sovi muutensiedettävään julkiseen ilmapiiriin. Esi-merkiksi Päevaleht on säännöllisesti jopakymmenen vuoden ajan julkistanut pila-juttuja kristinuskosta ja kirkon henki-löistä, myös arkkipiispasta, jollaisia sivis-tyneessä maassa yleensä ei julkaista. Us-konnollisten teemojen käsittely lienee ai-noa alue, jolla ateistinen neuvostoaikaelää omaa jatkoaikaansa. Tämä edesaut-taa sellaisen ilmapiirin muovautumista,jossa pyhiä alueita ei ole. Kysymys eituolloin ole asiallisesta teemaan keskitty-västä keskustelusta tai kritiikistä vaanlähinnä verbaalisista karikatyyreistä.Kirkko on yleensä katsonut parhaaksiolla puuttumatta asiattomaan viestin-tään.

Kirkon oma käsitys nykyisestä tilan-teesta ei luonnollisestikaan voi olla yksi-selitteinen. Ensinnäkin kastettujen mää-rän perusteella kirkko saa laskea jäsen-määräkseen noin 150.000–200.000 hen-keä ja ortodoksinen kirkko ilmoittaa jä-senmääränsä suurin piirtein saman suu-ruiseksi. Kirkkoa jäsenmaksulla tuke-vien määrä puolestaan on noin 30.000henkeä. Kirkossa aktiivisesti toimivienvapaaehtoisten määrä on viime vuosinalisääntynyt ja kirkko saa iloita tietoisestiomaa aikaa ja osaamistaan palkattomastiuhraavien jäsenten aktiivisuuden nou-susta. Sekularisoituneessa ympäristös-sämme valtaosa työntekijöistä on sitämieltä, että on pidettävä kiinni perintei-sistä kristillisistä arvoista ja toimintata-voista etenkin niissä kysymyksissä, jotkakoskevat uskoa ja tavanomaista moraaliakuten avioliittoa. Kirkossa traditioon no-jautuvat periaatteet pyritään pitämäänerillään uusiutuvista toimintatavoista jamenetelmistä.

Lopuksi

Mikäli sekularisaatio ymmärretään kai-ken muun ohella myös rajoitusten pois-tamiseksi ihmisen itsenäiseltä päätösval-lalta sekä moraalisen autonomian ulotta-miseksi kaikkialle, olisi johdonmukaistapuhua myös siitä, miten myös ihmisenvastuu ulottuu kaikille elämänalueille.Sekulaari ihminen ei pidä tilanteesta,jossa hän itse ei ole vapaa subjekti jakaikkien päätösten suvereeni isäntä. Täl-laisessa yhteydessä on hyvin vaikea esit-tää vakavasti kysymystä, miksi Jumalasallii pahan tapahtua. Jos lähtökohtanaon, että Raamatussa esille tulevien peri-

191

aatteiden ei anneta rajoittaa ihmisarvoonperustuvia vapauksia, silloin ihmisenomavaltaisten päätösten osaksi lankeaaoma jakamaton ja rajoittamaton tulos-vastuunsa, niin henkilökohtaisesti, yh-teiskunnallisesti, ympäristöllisesti kuinglobaalistikin. Itsenäisen päätösvallanihaileminen ja vastuun kantaminen senkaikista seurauksista tuntuvat ajautuvannykyajan virolaisessa filosofisessa ja yh-teiskunnallis-poliittisessa keskustelussaeroon toisistaan: ajetaan edellistä ilmanjälkimmäistä.

Virossa vallitsevaa tilannetta kuvas-taa kirkon muovaaman yhtenäiskulttuu-rin sirpaloituminen sekä menneiden su-

kupolvien itsestäänselvyyksinä pitämienasioiden unohtaminen ja hylkääminen.Tähän liittyy samalla kertaa määrittele-mättömän henkisyyden ja hengellisyydenuudelleen muovautuminen. Tämän pro-sessin kulkua on vaikea seurata tai ym-märtää, eikä uushenkisyyttä vaikuta oh-javan kukaan eikä mikään. Tässä yhtey-dessä historia tuntuu olevan sokea. Ih-misten uskonnollisten ajatusten ja valin-tojen taustalla vaikuttavat monesti alita-juiset prosessit ja muutokset. Koska ih-minen ei monestikaan huomaa tällaisiamuutoksia, kirkonkin on vaikea reagoidaniihin.

192

Viroa sakastin ikkunasta

Hannele ja Markku Päiviö

n Viron kansallislaulu Mu isamaa, ka-jahtaa aamuisin Tallinnan Pikk Her-mannin tornista, samalla nostetaan sini-musta-valkoinen lippu salkoon. Sävel onsama kuin meidän Maamme-laulussam-me. Suomalaisilla ja virolaisilla on paljonyhteistä, tosin monissa asioissa olemmemyös täysin erilaisia erilaisesta kulttuu-rista ja historiasta johtuen. Melkein voinsanoa, että mitä kauemmin olemme asu-neet täällä, sitä enemmän ulkomaalai-seksi itsemme tunnemme.

Olemme asuneet Tallinnassa vuodes-ta 2007, Suomen kirkkohallituksen lä-hettämänä pappina suomalaisessa PyhänPietarin seurakunnassa. No oikeastaantäältä löysimmekin toisemme Eurooppa-päivänä, Suomen suurlähetystön sisäpi-halla. Nyt teemme kirkon työtä yhdessä,toinen kirkkoherrana ja toinen turisti-pappina.

Pappina Virossa

Virossa papintyö eroaa suomalaisesta sii-nä, että seurakuntatyö on täydet 360astetta. Täytyy olla valmis tekemään jahuolehtimaan kaikenlaisista tehtävistä:kiinteistöstä, kirkollisista toimituksista,vapaaehtoisista, messusta, rekrytoinnis-ta, kirkkomuskarista ja turisteista. Toi-mintakertomus tehdään vuosittain sekä

Viron että Suomen kirkon keskushallin-nolle, kummallekin niiden omien vaati-musten mukaan. Seurakunnassamme onvain yksi täysipäiväinen työntekijä, pap-pi. Toisaalta seurakunnat ovat hyvin pie-niä. Suomalaisessa Pyhän Pietarin seu-rakunnassa on noin 300 jäsentä, suurem-pi osa Virossa asuvia Suomen kansalaisiaja kolmannes inkerinsuomalaisia. Siltiseurakunta on jäsenmäärältään keskiko-koinen Viron luterilaisessa kirkossa.Vuonna 2014 tilastoitiin 5356 osallistu-jaa, seurakuntalaisten lisäksi suomalai-sia vierailijoita. Suomalaisten ryhmien jaystäväseurakuntien vierailut ovat odotet-tuja tuulahduksia kotimaasta. Virolainenvieraanvaraisuus puolestaan yllättää mo-net suomalaiset.

Palkkataso Virossa on huomattavastimatalampi kuin Suomessa. Niinpä lähesjokaisella virolaisella on monta eri työtähoidettavana, joista kuukausitulo koos-tuu. Joku onkin väittänyt, että virolaisetkäyvät töissä, kun suomalaiset tekevättyötä. No se ei taida olla ihan totta. Muttatotta on se, että papin tai urkurin palkkaei vielä riitä elämiseen, joten rinnalletarvitaan myös muuta palkkatyötä. Viro-laisen papin keskipalkka jää alle 1000euroon, maaseudulla palkka on vieläkinpienempi. Tämä vaikeuttaa keskittymis-

193

tä seurakuntatyöhön ja työn kehittämis-tä. Myös kokouksista ja aikatauluista so-piminen on hankalaa, aina jollakulla onkiire jonnekin muualle.

Virossa seurakunta on kuin yhdistys,voittoa tuottamaton yhdistys mittetulun-

dus ühing, jonka jäsenmaksu perustuuvapaaehtoisuuteen. Kirkollisveroa ei ole,kirkko ja valtio erotettiin toisistaan joedellisen itsenäisyyden alussa. Seura-kunnan jäsenmaksu on vapaaehtoinenlahjoitus, vain yksi viidestä lahjoittaaedes pienen summan. Viron luterilaises-sa kirkossa on tällä hetkellä noin150 000 henkeä, joista 30 000 jäsentä tu-kee kirkkoa rahallisesti. Viron kirkossalahjoitus (2014) seurakunnalle oli noin 42euroa vuodessa. Tavallisesti jäsenmaksumaksetaan silloin, kun tarvitaan kirkonpalveluja, kirkollisia toimituksia. Seura-kuntaan tulee paljon yhteydenottoja sil-loin, kun tarvitaan rahaa yllättäviin me-noihin esimerkiksi lääkkeisiin. Suoma-laisen seurakunnan vuosilahjoitus tai jä-senmaksu on 30 euroa. Moni suomalai-nen toimii kannatusjäsenenä, joka eiedellytä eroamista kirkosta Suomessa.

Kirkko kuin museo

Tallinnan kirkoista lähes kaikki sijaitse-vat Vanhassa kaupungissa, jossa käy etu-päässä turisteja. Nuorten mielestä kirkkoonkin lähinnä museo. Kirkkoja ei oleollut siellä, missä ihmiset asuvat, esimer-kiksi Lasnamäen ja Mustamäen suurissalähiöissä. Suurin osa tallinalaisista asuukaupungin keskustan ulkopuolella. NytLasnamäelle on rakennettu Moskovanpatriarkaatin alainen suuri ortodoksinenkirkko. Kirkon kupoli näkyy pitkälle kau-

punkiin Tallinnanlahden yli. Mustamäel-lä on noin viisivuotias luterilainen seura-kunta, jonka kirkon rakentamista vartenon olemassa jo tontti. Mustamäen seura-kunnassa on erityisen paljon lapsia januoria. Pyhäkoulussa lapsille tarjotaanvälipalaa.

Suomalainen Pyhän Pietarin seura-kunta on kokoontunut messun PyhänMikaelin kirkkoon vuodesta 2004. Tallin-nan Pyhän Mikaelin kirkolla on pitkä javärikäs historia. Nunne-kadulla sijaitsisistersiläinen nunnaluostari, jonka sai-rashuone köyhiä ja kodittomia sijaitsiRüütli-kadulla. Rakennuksessa oli myöspieni kappeli. Ajan myötä keskiaikaisenluostarin sairaalarakennuksesta tuli Py-hälle Mikaelille omistettu kirkko Rootsi-

Mihkli kirik.Ruotsin suurvallan aikana myös

Pohjois-Viro ja Suomi kuuluivat yhteen.Ruotsalais-suomalainen seurakunta ko-koontui Pyhän Mikaelin kirkossa yhdes-sä nunnien kanssa reformaatioon asti.Ruotsin aika päättyi Suuressa Pohjansodassa Narvan taisteluun ja vuonna1710 seurakunta joutui luopumaan kir-kostaan, välillä se toimi ortodoksisen ve-näläisen varuskunnan kirkkona, myö-hemmin kirkko palautettiin uudelleenruotsalaisen seurakunnan käyttöön. Vi-ron itsenäisyyden aikana 1918–1940 kir-kon pastoraatissa toimi myös ruotsinkie-linen alakoulu.

Vuonna 1944 kirkollista elämää ra-joitettiin kaikkialla Neuvosto-Virossa.Seurakunta kokoontui Pyhän Mikaelinkirkkoon jäähyväisjumalanpalvelukseenja suuri osa seurakunnasta muutti Ruot-siin ja kirkon arvoesineet vietiin sinne

194

turvaan. Neuvostoaikana kirkko toimiurheilu- ja painisalina, toiminnan vuoksivanha kirkkorakennus säilyi jonkinlai-sessa kunnossa. Kirkon museotiloissa onkuva painisalista tatameineen, seinälleoli ripustettu entisen alttarin vierellesuuret kuvat Stalinista ja Leninistä.

Viron itsenäistymisen myötä vuonna1992 rakennus palautettiin ruotsalaiselleseurakunnalle ja se vihittiin uudelleenkirkoksi vuonna 2002. Kuningas KaarleKustaa ja kuningatar Silvia osallistuivatuudelleenvihkimiseen. Kuningasperheenvierailuohjelmaan Tallinnassa kuuluuaina käynti myös Pyhän Mikaelin kirkos-sa. Kirkkosalissa ja sakastissa on useitavalokuvia ja historiikkeja näistä arvok-kaista vierailuista.

Kirkolliset toimitukset

Kirkollisten toimitusten perinteet heijas-tavat neuvostoaikaa, ortodoksisia perin-teitä ja Eestiaikaa Eestiaeg. Esimerkiksihautajaiset matused järjestetään vajaanviikon kuluessa kuoleman jälkeen. Seu-raavalle viikolla pidettävät hautajaisetolisivat jotakin hyvin epätavallista.

Siunaustilaisuudessa vainaja onkonkreettisesti läsnä. Arkun kansi ontavallisesti auki ja kukkaset tuodaan ar-kun eteen ennen tilaisuuden alkua. Siu-naustilaisuuden lopuksi kaikki hyväste-levät vainajan kiertämällä pitkässä jonos-sa arkun ympäri, silittelevät vainajaa jasanovat hänelle viimeisen tervehdyksen-sä. Sitten hautajaisvieraat ottavat osaaomaisten suruun kättelemällä. Lähi-omaiset peittävät vainajan kasvot ja sul-kevat arkun kannen. Hauta peitetäänsukulaisten voimin ja kaikki heittävät

hiekkaa eli toivovat kevyet mullat. Lo-puksi haudan lähelle katetaan usein pie-ni pöytä voileipineen ja vodkalaseineen.Vasta sen jälkeen lähdetään muistotilai-suuteen, jossa vainajalle katetaan lauta-nen kunniapaikalle, lasi ylösalaisin kään-nettynä. Ruokailun jälkeen vainajaamuistellaan, kerrotaan pieniä tarinoita jamuistoja. Jokainen puheenvuoro päättyyarvokkaasti maljaan: mälestuseks elimuistoksi. Vodka kuuluu hautajaisperin-teeseen, siitä kieltäytyminen koetaanloukkaukseksi, näin minua ohjeistettiin,kun olin pappina ensimmäisissä virolai-sissa hautajaisissa.

Virossa hautajaisista vastaa usein il-

malik, hautaustoimiston välittämä maal-likko, joskus yhdessä papin kanssa. Maal-likko hoitaa ja vastaa käytännön järjeste-lyistä, pitää puheet, lukee runot ja sytyt-tää kynttilät. Hautausmaiden kappeleis-sa ei ole soittimia, joten paikalle hankittumuusikko tuo soittimen mukanaan. En-nen tilaisuuden alkua onkin melkoinensähellys tilaisuuden kulusta, nuoteista jaesiintymisjärjestyksestä, kukin tulee pai-kalle tavallisesti vasta viime minuuteilla.Joskus olen toiminut yhdessä maallikonkanssa ja yhteistyö on sujunut hyvässäyhteishengessä. Maallikon puheet keskit-tyvät vainajan elämään, papin viesti so-vinnosta ja Taivaan kodista luo jälleennä-kemisen toivoa. Hautajaisissa siinä toi-vossa on suurin lohtu! Kuolinpäivän vuo-sipäivänä seurakuntalaiset tuovat juma-lanpalvelukseen rukouspyynnön omai-sensa puolesta ja virsitoiveen, tätä kutsu-taan muistamiseksi mälestamine. Muis-tamiseen liittyy omaisen nimi sekä yleen-sä ne henkilöt, jotka ovat muistamista

195

pyytäneet, esirukous ja yhdessä seistenlaulettu virren säkeistö tai pari.

Virolainen lapsi jää tavallisesti kasta-matta. Vanhempien mielestä lapsi saaitse valita aikuisena uskontonsa. Näinajattelevat myös monet seurakunnassaaktiivisesti toimivat vanhemmat. Useinkaste liittyy vasta aikuisrippikoulun yh-teyteen, konfirmaation kautta liitytäänseurakuntaan sen täysivaltaiseksi jäse-neksi. Neuvostoaikana lasten uskonto-kasvatus oli kielletty vankeusrangaistuk-sen uhalla, samalla tehtiin voimakastakirkonvastaista propagandaa. Uskontohaluttiin kitkeä kokonaan pois ihmistenelämänkaaresta. Tämän työn tuloksenaViro on yksi Euroopan maallistuneimpiamaita, noin kolmannes väestöstä kuuluujohonkin kristilliseen kirkkoon.

Muutama vuosi sitten pidin luentoaTarton yliopiston teologisessa tiedekun-nassa teologian ylioppilaille aiheesta rip-pikoulu ja konfirmaatio. Kerroin kasteenja konfirmaation teologiasta, kunneshuomasin opiskelijoiden hämmentyneetilmeet. Kysyin: kuka teistä on käynytrippikoulun? Kukaan ei viitannut. Jat-koin kysymällä: kuka on joskus osallistu-nut konfirmaatioon kirkossa? Vain yksiopiskelija kolmestatoista viittasi. Rippi-koulu ja konfirmaatio eivät kuulu viro-laisten 15-vuotiaiden nuorten elämään.

Suurin osa vihkimisistä tapahtuu si-viilivihkimisinä Onnen palatsissa. Yksit-täisellä papilla ei ole vihkioikeutta, muttauskonnollisen organisaation hengellinentyöntekijä vaimulik – niin kristitty kuinvaikkapa bahai-uskoinen – voi suorittaaSisäministeriön tutkinnon ja saada avio-liiton rekisteröimisoikeuden. Avioestei-

den tutkinta kokonaisuudessaan tapah-tuu rekisteröijän vastuulla. Viron luteri-laisen kirkon papeista vain noin jokaviidennellä on tämä oikeus. Yleinen kir-kollinen tapa on avioliiton siunaaminenlaulatus, joka tapahtuu siviilivihkimisenjälkeen. Viron vanhat kartanot moisiot

luovat hääjuhlille romanttiset puitteet.Häätilaisuuteen pulmad kuuluu vi-

rolainen erikoisuus, häiden ammattilai-nen juontaja pulmaisa. Hän tutustuuvihkipariin ja heidän toiveisiinsa perus-teellisesti ennen häitä ja johtaa hääjuh-lan juhlaperinteineen ja leikkeineen. Yksitärkeä pulmaisan tehtävä häätilaisuu-dessa on pitää yllä iloista häätunnelmaa,aika ajoin hän kiinnittää huomion hääpa-riin innostamalla hääväen huutamaan:kibe, kibe, kibe, sana tarkoittaa kitkeräätai karvasta… Hääväki huutaa rytmissä,kunnes morsiuspari makeuttaa juhlaasuutelemalla. Ja sitten kaikki nauravat jataputtavat hääparille. Tavallista on myöshääväen leikittäminen joko kaikki yhdes-sä tai pöytäkunnittain, pöytiin jaettujentehtävien kautta. Perinteinen suomalai-nen papin rooli ei sovi virolaiseen hääjuh-laan. Toisaalta hääperinteet ovat kehitty-neetkin kansan parissa, neuvostoaikanakirkko työnnettiin syrjään ihmisten elä-mänkaaren juhlista.

Taikauskoa ja noitakaivoja

Maausko eli pakanallinen luonnonus-konto on säilynyt sitkeästi erityisesti Vi-ron maaseudulla. Eräs mies pyysi seura-kunnan nuortenryhmää viettämään eh-toollista metsään, kauniille metsäaukiol-le. Hänen mielestään se kertoo sovinnos-ta ja yhteydestä luontoon. Hän väitti

196

myös, että männyn- ja kuusenoksat eivätraavi ja satuta paljaita jalkoja, jos puihinsuhtautuu ystävällisesti.

Horoskoopit ja taikausko määrittä-vät virolaisten elämää. Radiossa luetaanjokaiselle viikolle horoskooppi ja lehdissähoroskoopeille annetaan paljon tilaa. Nii-tä kuunnellaan ja luetaan ahkerasti.Kansanparantajat sensitiivit ovat tärkei-tä arkielämässä. Kerran kuulin, että pa-pilta tullaan pyytämään lapselle kastetta,sillä kansanparantaja sanoo, ettei hän voiparantaa kastamatonta lasta. Virossa-kaan lapsi ei voi yksin kuulua kirkkoon,joten toisen vanhemmista pitäisi siis tullaensin rippikouluun. Ja sehän mutkistaaasiaa. Heinä-elokuussa virolaiset eivätmene leikkaukseen, sillä vanhan usko-muksen mukaan mätäkuussa haavat ei-vät parane, huolimatta nykylääkkeistä.Muutama vuosi sitten meidän seurakun-nan mummot väittivät kivenkovaan ole-vansa allergisia seurakuntakodin uusilleikkunoille. Tartontien varressa on kylttinoitakaivo. Se on kuulemma saanut ni-mensä siitä, että keväällä kaivon vesikuohuu yli äyräittensä. Noita keittää vet-tä kaivossa.

Virolaisten suhtautuminen kirkkoonja papistoon on ristiriitainen. Jotkut ar-vostavat ja kunnioittavat, mutta suuriosa suhtautuu täysin välinpitämättömäs-ti. Virossa ei ole ollut uskonnonopetustaeestiajan eli edellisen itsenäisyyden jäl-

keen. Neuvostoaikana uskontokasvatusoli kielletty ja Viron itsenäistymisen jäl-keen uskonnonopetus on ollut kouluissavapaaehtoisena oppiaineena. Uskonto-tunti oli kuin uskonnon kerho, josta eisaanut arvosanaa. Oppilaat tulivat tun-nille odottamaan bussia ja samassa ryh-mässä oli eri luokkien oppilaita. Melkoi-nen pedagoginen haaste uskonnonopet-tajalle. Muutama vuosi sitten uskonnon-opetus tuli kouluihin valinnaisaineeksi,jota tarjotaankin muutamissa kouluissa.Pätevien opettajien saaminen on ongel-ma, koska tunteja ei ole riittävästi.

Koska uskonnonopetus on puuttunutkouluista lähes kuusikymmentä vuotta,virolaiset eivät osaa tunnistaa uskontoja.Kun oranssiin kaapuun pukeutunut ryh-mä nuoria kulkee tanssien ja laulaenTallinnan kadulla, virolaiset ajattelevat:siinä on uskonto. He eivät osaa erottaamistä uskonnosta on kysymys tai mikäon näiden nuorten uskonto. Uskonnolli-nen lukutaito puuttuu ja uskontoja eiosata erottaa toisistaan. Hädässään taielämänsä vaikeuksissa virolainen voi jou-tua minkä tahansa uskonnonkauppiaanuhriksi.

Suomalainen tuntee vahvaa sukulai-suutta virolaisten naapureiden kanssa, japäinvastoin. Silti todellisen ystävyydensyntyminen on hidas prosessi. Viro onlähellä, mutta sinne on pitkä matka.

197

Viron ApostolisenOrtodoksisen Kirkon paluuViroon 1996–2015

Andrei Sõtsov

n Vuoden 2011 väestölaskennassa Vironaikuisväestöstä 54 prosenttia ilmoitti ole-vansa uskonnottomia ja 29 prosenttiatunnustavansa jotain uskoa, enimmäk-seen kristinuskoa. Kristityistä useimmatolivat ortodokseja (16 prosenttia) ja evan-kelis-luterilaisia (10 prosenttia).

Hallinnollisen tilanteen kehittyminen

1991–2002

Kun Viro itsenäistyi vuonna 1991, joutuiMoskovan patriarkaatin Viron hiippa-kunta uuteen poliittiseen tilanteeseen,jota voidaan karakterisoida seuraavillakäsitteillä: kansallismielisyys, papistonitsenäistymispyrkimykset, restituutiola-ki (kirkon kiinteistöjen entisten omistus-suhteiden palauttaminen) ja uskonnollis-ten yhdistysten rekisteröinti uuden lainedellyttämin perustein. 1990-luvun alus-sa ortodoksisessa hiippakunnassa ilmenikaksi suuntausta: kirkon itsenäisyyttävaativa ryhmä, jota edusti Viron ortodok-sisen pakolaiskirkon Kulttuurisäätiö(esimies Henn Tosso) ja toisena Venäjänkanonista jatkuvuutta tukeva ryhmä, esi-merkkinä piispa Kornelius. Molempiin

ryhmiin kuului sekä venäjän- että viron-kielisiä pappeja ja maallikoita. Alkuvai-heessa Moskovan patriarkaatin alainenViron hiippakunta pystyi rekisteröity-mään (7.6.1991) ja hiippakunta sai ni-mekseen Ortodoksinen kirkko VirossaHiippakunnan hallitus (viroksi ÕigeusuKirik Eestis Tallinna Piiskopkonna Va-litsus). Tilanne kuitenkin muuttui täy-sin, koska 20.5.1993 Viron parlamenttihyväksyi uuden kirkkolain. Sen 25 § mu-kaan kaikkien uskonnollisten yhdistys-ten tuli rekisteröityä uudelleen 12.1.1994mennessä. Rekisteröitymisen jälkeen us-konnolliset yhdistykset saivat oikeudenlaittomasti takavarikoitujen kiinteistöjenpalautukseen. Takavarikointi oli tapah-tunut Neuvostoliiton lakien mukaisesti.Ensimmäisenä pystyi Sisäministeriössäkirkon rekisteröimään nimellä ”EestinApostolinen Ortodoksinen Kirkko“(EAOK)” itsenäisyyttä vaatinut säätiönesimies Henn Tosso, eikä Moskovan pat-riarkaatin Viron hiippakunta. Tämä ta-pahtuma käänsi vallinneen tilanteenpäinvastaiseksi.

Tämä muutos aiheutti voimakkaan

198

vastareaktion Moskovan patriarkaatinalaisuudessa toimivassa hiippakunnassa.Uusissa olosuhteissa Venäjän alainenkirkko on kuitenkin jatkanut toimin-taansa kirkkokiinteistöissä, joiden omis-tajaksi oli rekisteröitynyt EAOK. Kysees-sä on noin 30 seurakuntaa. TallinnanMoskovan patriarkaatin alainen piispaKornelius valitti päätöksestä Viron hal-linto-oikeuteen. Vuoden 1993 päätös kui-tenkin jäi voimaan, ja EAOK sai hallinta-oikeuden myös ennen toista maailmanso-taa takavarikoituihin kirkkokiinteistöi-hin. Kiinteistöjen kokonaismääräksi tuli158 seurakunnan rakennukset ja maao-maisuus. Vuosina 1993–2002 Moskovanpatriarkaatti jatkoi Viron valtion painos-tamista vaatien päätöksen annuloimistaja oman organisaationsa rekisteröimistäkirkon lailliseksi omistajaksi EAOK:n ni-mellä. Moskovan patriarkaatin alainenhiippakunta tukenaan Venäjän federaa-tion ja Venäjän ortodoksisen kirkon tahotjatkoivat kuitenkin kiistaa vetoamalla Vi-ron päätöksestä kansavälisiin instituu-tioihin (YK, Euroopan turvallisuus- jayhteistyöjärjestö, Euroopan komissio javastaavat) syyttäen Viron tasavaltaa Vi-rossa asuvien venäläisten uskonnonva-pauden ja ihmisoikeuksien loukkauksis-ta. Valitukset eivät ole johtaneet uusiinpäätöksiin. Tilanne vakiintui.

Helmikuun 20. päivänä 1996 Eku-meenisen Patriarkaatin Pyhä Synodi tekipäätöksen vuonna 1923 Konstantinopo-lissa annetun Viron autonomian tomok-sen uudelleen voimaan saattamisesta. Vi-ron ortodoksisen kirkon papisto ja seura-kunnat otettiin Ekumeenisen Patriar-kaatin kanoniseen yhteyteen. Samalla

päivämäärällä Ekumeeninen Patriarkkamääräsi Suomen arkkipiispan Vironapostolisen ortodoksisen kirkon esipai-menen eli Tallinnan ja koko Viron met-ropoliitan viran hoitajaksi. Tässä locum

tenens -ominaisuudessa arkkipiispa Jo-hannes (Rinne) toimi seuraavat kolmevuotta.

Helmikuun 23. päivänä 1996 Mosko-van patriarkaatti katkaisi rukous- ja eh-toollisyhteyden sekä Ekumeeniseen pat-riarkaattiin että Suomen Ortodoksiseenkirkkoon. Maaliskuun 6. päivänä Venä-jän ulkoministeriö syytti Viron tasaval-taa konfliktin aiheuttamisesta. Konflik-tissa olevat patriarkaatit yrittivät kuiten-kin löytää keskinäistä yhteisymmärrystäja tilanne lieveni jonkin verran huhti-kuun 22. päivänä 1996 Ekumeenisen pat-riarkaatin ja Moskovan patriarkaatinedustajien tavatessa Zürichissä. Sovit-tiin, että Viron ortodoksiset seurakunnatja papisto voivat valita liittymisen jokoViron autonomiseen kirkkoon (EAOK)tai Moskovan patriarkaatin alaiseen Vi-ron hiippakuntaan. Viron 84 ortodoksi-sesta seurakunnasta EAOK:n liittyi 54seurakuntaa. Loput valitsivat Moskovanpatriarkaatin alaisen Viron hiippakun-nan, joka vuonna 2002 rekisteröityi Vi-rossa Moskovan patriarkaatin Viron or-todoksisen kirkon (MPVOK) nimellä.

Sisäiset muutokset Viron

ortodoksisessa kirkossa 1996–2015

Seuraavaksi luonnehdin Konstantinopo-lin alaisen autonomisen EAOK:n kehi-tystä 1996–2015 selostamalla sekä kirkonhallinnollisia muutoksia, kirkon ja val-tion suhteita että suhteita Moskovan pat-

199

riarkaattiin ja Viron evankelis-luterilai-seen kirkkoon.

Kansallisena vähemmistökirkkonaEAOK koostuu enimmäkseen virolaisistaja sen jäsenistön määrä vuoden 2009 las-kennassa oli 27 000 aktiivista jäsentä.Virossa ei ole valtionkirkkoja. Vuonna2000 kirkossa toimi 56, vuonna 2005 58ja vuonna 2015 65 seurakuntaa. Papiston(diakonit, papit ja piispat) määrä olivuonna 2000 19, vuonna 2005 29 ja vuon-na 2015 47 henkilöä. Heinäkuussa anne-tussa Konstantinopolin 1923 tomoksessaeli autonomian julistamisen perustuslais-sa Viron ortodoksinen kirkko on jaettukolmeen hiippakuntaan. Nämä ovat tällähetkellä Tallinnan arkkihiippakuntasekä Tarton hiippakunta ja Pärnun jaSaaren hiippakunta.

Ensimmäinen Eestissä pysyvästi asu-va EAOK:n esipaimen oli apulaispiispaSimeon Kru�kov (1929–1998). Ekumee-nisen patriarkaatin pyhä synodi nimittija vihki hänet 16.5.1998 Abydosin piis-paksi. Hän avusti Suomen arkkipiispaaJohannesta EAOK:n tehtävien hoitami-sessa. Piispa Simeon menehtyi kuitenkinvakavaan sairauteen jo 21.9.1998. Hänoli syntynyt Tallinnassa, opiskellut Le-ningradin hengellisessä seminaarissa jaakatemiassa, myöhemmin palvellut Pih-kovan, sittemmin Tallinnan hiippakun-nissa ja pitemmän ajanjakson rovastinaTarton Uspenskin kirkossa. Jo 1980-lu-vulla hän oli vironkielisen papiston suo-sittu ehdokas piispaksi. Vuonna 1990hiippakunnan papisto anoi kirkkoherraSimeon Kru�kovin piispaksi vihkimistä,kun Tallinnan edellinen metropoliittaAleksi valittiin Moskovan ja koko Venä-

jän patriarkaksi. Aleksi ei kuitenkin tu-kenut tätä, vaan valitsi Tallinnan piis-paksi rovasti Vjatšeslav Jakobsin, jokavihittiin syyskuun 15. päivänä 1990 apu-laispiispaksi. Vuonna 1996 rovasti Si-meon siirtyi Tarton Uspenskin seura-kunnan palveluksessa EAOK:n alaisuu-teen. Simeonin elämän ja uran yhteydes-sä tulevat erinomaisesti esille sekä valtio-vallan vaikutus että kirkon kansallismie-lisyyskysymykset. Tämä ilmenee esimer-kiksi 15.12.1997 sisäasiainministeri Ro-bert Lepiskonin kirjeestä patriarkka Bar-tolomeokselle, jossa todettiin, että Vironvaltio edellyttää EAOK:n tulevalta esi-paimenelta virolaisuutta. Arkkipiispa Jo-hanneksen anomuksesta ja valtiovallanmyötävaikutuksella rovasti SimeonKru�kov sai piispanvihkimyksen 16.5.1998 Konstantinopolissa. Hän sai van-han kunniakkaan Avidosin (Abydos) piis-pan arvonimen. Hänen varhaisen kuole-mansa takia oli kuitenkin ryhdyttävä et-simään uutta arkkipiispaehdokasta.

Konstantinopolin patriarkan seuraa-va ehdokas arkkipiispaksi oli Nizzassatoimiva venäjän kielen taitoinen Nazian-zin apulaispiispa Stefanus Chalarambi-des (s. 1940). Tallinnassa 9.3.1999 pide-tyssä Suomen ja koko Karjalan arkkipiis-pan Johanneksen järjestämässä kongres-sissa EAOK:n papiston ja maallikkojenedustajat pyysivät patriarkaattia valitse-maan piispa Stefanuksen EAOK:n met-ropoliitaksi. Ehdotus ei ollut yksimieli-nen. Stefanos asetettiin virkaansa 21.3.1999. Ensimmäisen kokouksen erimieli-syyden takia järjestettiin Tallinnassa16.3.2000 uusi kirkolliskokous, jossapyyntö Stefanoksen valinnasta vahvistet-

200

tiin nyt yksimielisesti äänin 67–67. Nimi-tystä vastustaneet ja vaihtoehtoista kirk-koa rakentaneet papit Samuel Puusaar jaGabriel Keres joutuivat patriarkaatin sy-nodin päätöksellä kanonisen järjestyksenrikkomisen takia toimituskieltoon jamyöhemmin menettämään pappeutensa.

Metropoliitta Stefanuksen aikana 16vuoden kuluessa on käynnistynyt laaja-mittainen ja moniulotteinen kirkon ke-hittymisprosessi. Tämä näkyy mm seura-kuntien, jäsenistön ja papiston määrälli-sessä kasvussa. Vanhoja kirkkoja on kor-jattu ja vihitty käyttöön. Elokuussa vuon-na 2015 Viron evankelis-luterilaisen kir-kon Teologisen Instituutin yhteyteen pe-rustettiin ortodoksinen teologinen osas-to, joka pystyy antamaan muodollisenpätevyyden ortodoksisille teologian opis-kelijoille. Vuonna 2003 EAOK:n kirkol-liskokous hyväksyi ja vahvisti uuden ase-tuksen Viron ortodoksisesta kirkosta.Uudessa asetuksessa piispan ja kirkko-hallituksen asema muuttui vahvemmak-si vuoden 1935 asetukseen verrattuna,esimerkiksi papiston valinnoissa ja seu-rakuntien kiinteistöjen hallinnassa.Vuonna 2009 perustettiin JohannesEdelläkävijän (Johannes Kastajan) skiit-ta, joka toimii Kreikan Anatoliassa sijait-sevan Johannes Edelläkävijän luostarinyhteydessä Saarenmaalla.

Vuodesta 1999 lähtien Konstantino-polin patriarkaatti on korostanut kantaa,jonka mukaan tulevana tavoitteena kui-tenkin oli piispojen virolainen alkuperä.Vuonna 2008 metropoliitta Stefanus ru-pesi etsimään sekä Tarton että Pärnun jaSaarenmaan hiippakunnille piispaehdok-kaita. Vuoden 2009 alussa ehdokkaiksi

nimitettiin pappismunkit Elia (Ojaperv)ja Alexander (Hopjorski). Tammikuun10. päivänä 2009 piispa Elia vihittiin Tar-ton piispaksi ja tammikuun 12. päivänä2009 Alexander Pärnun ja Saarenmaanpiispaksi.

Viron kirkon valtion ja kirkkojen

väliset suhteet

Miten EAOK:n, Viron valtion jaMPEOK:n väliset suhteet ovat kehitty-neet? Vuodesta 1993 lähtien Viron valtioon hyväksynyt EAOK:n ainoaksi orto-doksisen kirkon kansalliseksi perilliseksi.Omaisuuden palauttaminen johtui tästätulkinnasta. Tilannetta vaikeutti erityi-sesti se, että Moskovan alaisen Vironhiippakunnan olisi pitänyt Viron lakienedellyttämässä järjestyksessä rekisteröi-tyä muulla kuin EAOK:n nimellä. Nimi-kysymyksen varjolla käyty valtataistelujatkui yli kuusi vuotta. Voidaan todeta,että tällä hetkellä (2015) Viron valtion jaEAOK:n suhteet ovat toimivat ja hyvät.

EAOK:n ja Moskovan patriarkaatinväliset suhteet ovat kuitenkin epävakaatja luonteeltaan poleemiset siitä huolimat-ta, että molemmat patriarkaatit ovat teh-neet sopimuksia neuvotteluissa(Zürichissä 1996, Genevessä 2000, Wie-nissä ja Berliinissä 2001). Ekumeenisenpatriarkan Bartholomeuksen vierailut(2000 ja 2013) sekä Moskovan patriark-kojen Aleksi II:n ja Kirill II:n vierailut(2003 ja 2013) eivät tuoneet suhteisiinhelpotuksia. Jurisdiktioiden jännityksettuntuvat pikemminkin voimistuneen.Vaikka EAOK:n ja valtion mukaan kirk-kojen omaisuuskysymys on ratkaistu jovuonna 2003, näin ei Moskovan patriar-

201

kan mielestä ole tapahtunut. Moskovallaon tällä hetkellä vuokrasopimuksin käy-tössään tarvittavat resurssit. Moskovanalaisen Viron kirkon mielestä sen tulisisaada käytössään olevat 18 kiinteistöähaltuunsa.

Vuonna 2007 on viimeksi pyrittykäynnistämään jatkuvat koordinoivatneuvottelut EAOK:n ja MPVOK:n välil-lä. Kahden tapaamisen jälkeen selveni,että rukous- ja ehtoolliskysymyksen pa-lauttaminen Virossa edellyttää omai-suuskysymyksen ratkaisua.

Myös Konstantinopolin tasolla onyritetty löytää ratkaisuja. Ekumeeninenpatriarkka kutsui lokakuussa 2008 Istan-bulissa järjestettyyn ortodoksisten pai-kalliskirkkojen johtajien kokoukseen Ve-näjän ja Viron kirkkojen edustajat. Ko-kouksen aikana toimitettiin yhteinen li-turgia. Mutta siihen yhteydessä Smolens-kin ja Leningradin metropoliitta Kirillkorosti, ettei yhdessä toimitettu liturgiametropoliitta Stefanoksen kanssa mer-kinnyt EAOK:n autonomian tunnusta-mista. Saman kokouksen kuluessa Venä-jän kirkko irrottautui Euroopan kirkko-jen konferenssista EKK:sta, koska EKKhyväksyi jäsenekseen EAOK:n.

Patriarkka Aleksi II:n kuoleman jäl-keen (5.12.2008) molemmat jurisdiktiotkuitenkin vahvistivat asemiaan Virossa.Vuonna 2009 Virossa asetettiin virkaan-sa kaksi EAOK:n piispaa (ks. yllä). Lisäk-si vuonna 2015 nimitettiin MakariosGrieniezakis apulaispiispaksi. Samanavuonna 2009 metropoliitta Korneliuksentoimesta vihittiin Narvaan piispa Lazar(Gurkin), joka edelleen vuonna 2011 ru-pesi johtamaan MPEOK:n perustamaa

Narvan ja Peipsiäären hiippakuntaa.Lopuksi kuvaan muutamalla sanalla

EAOK:n ekumeenista ja kirkkojenvälistädialogia. Mielestäni EAOK on integroitu-nut erinomaisesti Virossa ja kasvavassamäärin kansainvälisesti. Vuodesta 2000lähtien EAOK on ollut Viron kirkkojenneuvoston (Eesti Kirikute Nõukogu) javuodesta 2007 lähtien Euroopan kirkko-jen konferenssin (EKK) jäsen. EAOKnuorisojärjestö Viron ortodoksisten nuor-ten liitto (Eesti Õigeusu Noorte Liit) onvuodesta 2000 lähtien ollut ortodoksistennuorisojärjestöjen maailmanliiton (Syn-desmos) jäsen. Metropoliitta Stefanusekumeenisen patriarkaatin edustajanaon osallistunut aktiivisesti roomalaiska-tolisen ja ortodoksisten kirkkojen väli-seen dialogiin. Kesällä 2006 EAOK jaViron evankelis-luterilainen kirkko pe-rustivat neuvotteluryhmän, joka laativuodeksi 2013 yhteislausunnon ”Euka-ristia ja jumalanpalvelus”. Yhteisessä ju-listuksessa todettiin ehtoollisen keskei-syys kummassakin traditiossa ja toivot-tiin lisäksi, että tämä julistus olisi askeleteenpäin, päämääränä ehtoollisyhteys.Luterilais-ortodoksisen yhteistyön seu-rauksena elokuussa vuonna 2015 Vironevankelis-luterilaisen kirkon TeologiseenInstituuttiin perustettiin ortododoksisenteologian yksikkö, joka tarjoaa Viron val-tion tasolla ortodoksisen teologian akkre-ditointia.

Yhteenvetona voidaan todeta, ettäEAOK on tällä hetkellä jaettu kolmeenhiippakuntaan, joissa toimii neljä piispaa.MPEOK puolestaan toimii kahdessahiippakunnassa, joissa on kaksi piispaa.Nämä kaksi kirkkoa elävät omaa elä-

202

määnsä Virossa tällä hetkellä. Vuosina1996 2015 Konstantinopolin patriarkaa-tin autonominen Viron ortodoksinenkirkko EAOK on käynyt läpi mittavankehitysvaiheen. Vuosina 1993–1996omaisuuteen ja rekisteröinteihin liittynytvaikea epäsopu Moskovan ja Viron välilläon lieventynyt valtiollisella tasolla, muttatoisaalta aiheuttanut jännitteitä Kons-tantinopolin ja Moskovan patriarkaat-tien välillä. Vastakkain toimivat kirkotelävät omaa elämäänsä. Nationalistisiaasenteita käytetään molemmissa kirkois-sa. Viron kirkon kansallismielisyys ilme-nee esimerkiksi virolaisuuden korostami-

sena piispanvaaleissa sekä Pyhien kano-nisoinnin kysymyksissä (uuspyhät Neu-vostoliiton aikakauden marttyyrit). Ve-näjän ortodoksisen kirkon poliittisessaretoriikassa korostuvat esimerkiksi pans-lavismi ja ortodoksinen suurvalta -käsi-tys.

Mitä tulevaisuus tuo? Mielestäni jän-nitteet tulevat toistaiseksi säilymään.Parhaan toivon voi asettaa vuonna 2016järjestettävään panortodoksiseen kirkol-liskokoukseen, jossa käsitellään myös au-tonomian, autokefalian, jurisdiktioiden jadiasporan kysymyksiä.

203

ARVIOT

Minni LeivoMies lasihäkissä – The Eichmann Show (2015)

Natsirikollinen Adolf Eichmann pakenitoisen maailmansodan jälkeen Argentii-naan ja eli siellä 15 vuotta ennen kuinIsraelin turvallisuusjärjestö kidnappasihänet ja toi oikeuteen Jerusalemiin.Eichmannin oikeudenkäynti aloitettiinhuhtikuussa vuonna 1961. Eichmanniavastaan luettiin yhteensä 15 syytettä,joista suurimmat koskivat miljoonienjuutalaisten tappamista ja rikoksia ih-miskuntaa kohtaan. Eichmann kiistikaikki syytteet vastaten niihin: ”Im Sin-ne der Anklage nicht schuldig.” (”Siinämielessä kuin syytös esittää, syytön”).

The Eichmann Show on elokuva nat-sirikollinen Adolf Eichmannin oikeuden-käynnin filmatisoinnista ja siihen liitty-vistä vaikeuksista. Adolf Eichmannistaon kirjoitettu useita teoksia, tunnetuim-pana Hannah Arendtin kirjoittama Eich-mann in Jerusalem, A Report on TheBanality of Evil, johon elokuvassakin vii-tataan useaan otteeseen. Elokuvan näkö-kulma Eichmannin oikeudenkäyntiin onaiempiin Eichmannin elämänkertoihin jaoikeudenkäyntiraportteihin nähdenpoikkeava: Eichmannin oikeudenkäyntiäkäsitellään sen esittämisen ja estetiikannäkökulmasta. Miten esittää miljoonillekatsojille oikeudenkäynti, jossa syytetty-nä on kuuden miljoonan juutalaisen tu-hon suunnittelija ja toteuttaja?

Elokuvan päähenkilö Leo Hurwitz(Anthony LaPaglia) saapuu Israeliin jaaloittaa intohimoisen tehtävän. Hän ha-luaa näyttää maailmalle, kuka Eichmann

on ja näkyykö hänessä katumuksenmerkkejä. Eichmannia pidettiin kuudenmiljoonan juutalaisen joukkotuhon suun-nittelijana ja vastuullisena heidän kuole-mastaan, vaikka hän ei ollut tappanutketään omin käsin. Hän toimi holokaus-tin aikana toimistostaan käsin Valtakun-nan pääturvallisuusviraston (RSHA)päällikkönä hoitaen muun muassa juuta-laisten kuljetuksia keskitysleireille, mää-räten abortteja ja sterilisaatioita juutalai-sille eri aluille ja organisoiden moniamuita juutalaisten tuhoon johtaneita toi-mia.

Toinen päähenkilö Milton Frucht-man (Martin Freeman) on yhtä intohi-moinen oikeudenkäynnin kuvaamisensuhteen, mutta hänellä on toinen pää-määrä: näyttää maailmalle, mitä holo-kaustin aikana Euroopassa tapahtui.Näiden kahden päämäärän ja päähenki-löiden jännitteen välillä elokuva liikkuuvuodessa 1961 varsin onnistuneesti. Oi-keudenkäynnin kuvaaminen ei suju il-man ongelmia, kuten vaikeuksia saadalupa tuomareilta kuvaamiseen, ristiinmeneviä henkilökemioita, uhkaileviauusnatseja ja ennen kaikkea pelkoa aloit-taa holokaustin käsittely, kohdata yksi1900-luvun käsittämättömimmistä ta-pahtumista. Ymmärrystä aiheeseen ku-vaajat toivovatkin tuovansa, jos mahdol-lista. Oikeudenkäynnin toivotaan olevansymbolinen oppitunti nuorille siitä, mitämenneisyydessä on tapahtunut.

Leo on yksinäinen oman tien kulkija,

204

joka pakkomielteisen omaisesti metsäs-tää Eichmannista otosta, jossa tämänäyttäisi tunteensa tai liikuttuisi. Sa-maan aikaan, kun Eichmann seuraa oi-keudenkäyntiä kylmänviileänä lasihäkis-tään, oikeudenkäynnin todistajat pyör-tyilevät keskitysleirien todellisuutta ku-vailtaessa, yleisö itkee ja tuomarit inttä-vät häneltä todistusta. Kuvauspäivien lo-massa päähenkilöt pohtivat omaa suh-dettaan holokaustiin ja itseensä, juovatkaljaa after work -juhlissa ja tapaavatperheitään. Nämä otokset tuntuvat osit-tain irrallisilta, mutta rakentavat yhdennäkökulman siihen, miltä oikeudenkäyn-nin intensiivinen kuvaaminen saattoituntua.

Elokuvassa käytetyt arkistomate-riaalifilmit ja kuvat keskitysleireiltä tuo-vat kuoleman kaikkien katsojien verkko-kalvoille ja sen vastapainona korostetaanelämää kaikkine nautintoineen ja tuski-neen. Makunautinnot, matkaväsymys,jälleennäkemisen riemu, syvät katseet jaauringonlaskut näyttäytyvät hienovarai-sen pehmeästi arjessa, jossa suurin osaajasta kuluu raskaiden istuntojen kuvaa-miseen. Oikeudenkäynti oli erityinen sii-nä mielessä, että se antoi äänen holo-kaustin uhreille: ensimmäistä kertaaheillä oli lupa puhua kokemuksistaan ho-lokaustin aikana. Oikeudenkäynti aloittipuhumisen ja holokaustin käsittelyn aal-lon erityisesti Yhdysvalloissa, jossa asiaaei ollut käsitelty ennen 60-lukua. Tähänvaikutti juuri oikeudenkäynnin kuvaami-nen, sillä televisio toi Eichmannin ja ho-lokaustista todistavat henkilöt ihmisten

olohuoneisiin. Lisäksi oikeudenkäynnis-sä holokausti oli käsittelyn keskiössä,kun aiemmissa sotaoikeudenkäynneissäoli käsitelty toista maailmansotaa yleen-sä.

Erilaiset kuvakulmat ja persoonatkameran takana tuovat monenlaisia nä-kökulmia oikeudenkäynnin esittämiseen.The Eichmann Show -elokuva ilmentäähyvin vallankäyttöä, jota kuvaaja kame-ransa takana voi käyttää. Toisaalta ku-vaajien henkilökohtainen suhde holo-kaustiin näkyy kuvaustilanteissa; kaikkieivät kestä kuulla todistajien tarinoitakeskitysleireiltä ja toiset alkavat vastaensimmäistä kertaa ymmärtää, mitä ho-lokaustin aikana tapahtui. Kuvaus-ryhmän keskinäinen luottamus näkyytuloksessa ja yhdenkin tekemä virhe voimerkitä menetystä katsojaluvuissa.Kuvaajien käymä kiistely siitä, kuvata-ko Eichmannia vai todistajia, kertoomyös keskustelusta kuvaruutujen toi-sella puolella. Voisiko yksi mies ollavastuussa kuuden miljoonan ihmisenkuolemasta?

Elokuva on karikatyyrisista päähen-kilöistä ja hienoisesta draamanhakuisuu-desta huolimatta katsomisen arvoinenoppitunti holokaustista. Elokuva voisihyvin toimia esimerkiksi lukion historiantai uskonnon tunnilla apuna holokaustinkäsittelyssä. Lisäksi se on kaunista kat-sottavaa: aidon 60-luvulla kuvatun oi-keudenkäynnin livekuvan lisäksi Israelinarkkitehtuuri, luonto ja pehmeä valohemmottelevat katsojaa.

Outi Elonheimo & Aino-Maija HiltunenUSKONNON JA SUKUPUOLEN TUOREITA JA IKIVANHOJA KOHTAA-MISIA, VALTARAKENTEITA AJASSA JA PAIKASSAJohanna Ahonen ja Elina Vuola (toim.): Uskonnon ja sukupuolen risteyksiä.Tietolipas 247. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2015. 242 s.

Sukupuoli ja uskonto ovat intohimoja he-rättäviä aiheita. Ne ovat jatkuvastiajankohtaisia aiheita, niin Suomessakuin muuallakin. Johanna Ahosen ja Eli-na Vuolan toimittamassa uudessa kirjas-

sa teemoja lähestytään sekä teoreettisestiettä käytännön esimerkkien ja sovellus-ten tasolla. Teos käy näin mainiosti yli-opistolliseksi oppikirjaksi, mutta sen soisilöytävän tiensä kaikkien sellaisten kä-

205

siin, joita tämän hetkinen uskontotieteel-linen ja sukupuolentutkimuksellinenkeskustelu kiinnostaa. Esitellessään suo-meksi laajaa kansainvälistä tutkimustaja soveltaessaan sitä kotimaisiin esimerk-keihin, vaikkapa vanhoillislestadiolai-suuteen tai Äiti Amman toiminnasta am-mentavaan spiritualiteettiin, kirja avaauusia näkökulmia ja antaa ajattelun eväi-tä kenelle tahansa.

Intersektionaalisuudessa, johon kirjaviittaa otsikollaan, on kyse useiden ero-jen yhteisvaikutuksista ja leikkauspis-teistä. Siis ei vain sukupuoli, vaan myösmuut sosiaaliset ulottuvuudet, kutenesimerkiksi ikä, luokkatausta, etnisyys,uskonto, seksuaalisuus, vammaisuus, ky-vykkyys ja kieli, vaikuttavat selittävinätekijöinä ihmisten muuttuvien ja moni-muotoisten identiteettien muovautumi-seen. Sukupuolentutkimuksen opetuk-sessa asiaan viitataan usein yksinkertai-sella ohjeella ”ask the other question” –kysy se toinen kysymys. Nämä risteämätjohtavat erilaisten valtasuhteiden raken-tumiseen ja näyttäytyvät niin ihmistenelämissä, instituutioissa kuin kulttuuri-sissa ideologioissa. Koska sekä ihmistenkokemat etuoikeudet että erilaiset syrjin-nän muodot perustuvat näihin eroihin jaulottuvuuksiin, ja erityisesti siihen, mi-ten ne linkittyvät toisiinsa, on myös tut-kimuksen huomioitava tämä ihmistenkokemuksen kirjo ja moniulotteisuus.

Olisi kokonaisuuden kannalta linja-kasta, jos kirjan otsikossakin esiintyväintersektionaalisuus toimisi teoreettisenakehyksenä kaikille artikkeleille. Teematantaisivat siihen mahdollisuuden ja haas-taisivat niin tekemään, mutta näin ei nyttapahdu. Toisaalta lukija tutustuu mui-hin tämän hetkisen uskonnontutkimuk-sen keskusteluihin, esimerkiksi sosiologi-asta omaksuttuun toimijuuteen (agency)ja sukupuolentutkimuksessa keskeiseenqueer-teoriaan. Myös maskuliinisuuteen,ekofeminismiin, ruumiillisuuteen ja val-taan liittyvät käsitteet ja keskustelut tu-levat jossakin määrin tutuiksi.

Tämä kirja siis kysyy kysymystä su-kupuolesta ja uskonnosta, ja polemisoi

samalla paikoitellen feministisen/nais-/jasukupuolentutkimuksen sekä uskonnon-tutkimuksen suhdetta. Se rakentaa itse-kin tiettyjä eroja: eroa uskontotieteen jateologian välille, eroa feministiteologianja muun teologian välille, eroa sekulaarinja uskontoa huomioivan sukupuolentut-kimuksen välille. Eronteko vaikuttaaajoittain varjonyrkkeilyltä tai retoriseltakeinolta: ainakin suomalaisessa konteks-tissa on uskonto ollut nais- ja sukupuo-lentutkimuksessa alusta asti voimak-kaasti läsnä. Mikä ja missä on se feminis-tinen tutkimus, joka ohittaa uskonnon jasuhtautuu siihen torjuvasti? Onko näi-den välinen konflikti edelleen voimissaanja olemassa, vai oliko se lähinnä varhai-semman amerikkalaisen feministiteolo-gian ja feministisen tutkimuksen suhteis-sa? Tällaisenaan kritiikki ei oikein koh-dennu eikä kontekstualisoidu. Sukupuo-lentutkimus on aidosti monitieteinen tie-teenala, jonka teorianmuodostus on ainaollut kerrostunutta ja liikkeessä ja raken-tunut myös konfliktien kautta.

Kirjassa liikutaan sekä ajallisesti ettäpaikallisesti laajalla alueella. RuotsinPyhä Birgitta, jota Päivi Salmesvuorenartikkeli naisista, uskonnollisesta vallastaja johtajuudesta, oivaltavasti valaisee, eli1300-luvulla, Petri Merenlahden artikke-lin historiallinen Jeesus sijoittuu ajanlas-kumme alkuun ja Pauliina Kainulaisenartikkelissa kurottaudutaan kohti ekofe-minististä tulevaisuutta. Riina Isotalonantropologinen artikkeli uskonnosta, su-kupuolesta ja pitkittyneistä konflikteistaliikkuu Palestiinan Länsirannikolla, Eli-na Vuolan mariologian ja vapautuksenteologian esimerkit ovat Costa Ricasta,Johanna Ahosen spirituaalisuutta käsit-televän tekstin näyttämönä on paitsi Suo-mi, myös Intia. Ratkaisu tuntuu aluksipirstaleiselta, mutta toimii hyvin. Kon-tekstuaalisuus ja temporaalisuus ovatmolemmat modernin sukupuolentutki-muksen ja laajemminkin humanistisyh-teiskuntatieteellisen tutkimuksen kan-nalta keskeisiä. Lisää islamia käsitteleviäartikkeleita jäimme kyllä kaipaamaan!

Terhi Utriaisen artikkeli, jossa us-

206

kontotiede haastaa ranskalaisen feminis-tifilosofin Luce Irigarayn ja hänen psyko-analyysista ja fenomenologiasta ammen-tavan ajattelunsa, on ehkä kirjan jännit-tävintä ja parasta antia. Sukupuolentut-kimuksessakin ranskalaisten teoreetik-kojen arvokas työ on jäänyt angloamerik-kalaisen, performatiivisuutta ja kons-truoitua sukupuolta korostavan, JudithButlerin virittämän teoretisoinnin var-joon. Näin on tapahtunut kenties osinkielisyistä, osin akateemisten trendien jaidentiteettipolitiikan takia. Artikkeli ni-voo kiinnostavalla tavalla ruumiillisuuttaja uskontoa, on älyllisesti haastava, erin-omaisesti kirjoitettu ja opettavainen.

Petri Merenlahden artikkeli masku-liinisuudesta, Jeesuksen sukupuolesta jaqueerista on samoin oivaltava ja tuore.Queer-tutkimus on näkökulmasta riip-puen joko osa sukupuolentutkimuksensateenvarjokäsitteen alle asettuvaa teo-rianmuodostusta tai siitä kehittynyt itse-näinen tutkimusalueensa. Queer viittaaoutoon ja outouttamiseen, ja artikkelimurtaa jossakin määrin myös kaksina-paista ja dikotomista ymmärrystä suku-puolesta. Muuten tässä(kin) kirjassa su-kupuoli on valitettavasti useimmitenjoko mies tai nainen, ilman sen perusteel-lisempaa kyseenalaistamista tai suku-puolen käsitteen laajentamista.

Jeesuksen maskuliinisuuden artik-keli kertoo siitä kreikkalais-roomalaises-ta kontekstista, missä kristinuskon ra-kenteita luotiin. Tässä ajattelussa, jossaalkuseurakunta oli Kristuksen morsian,ihmissielu kaipasi Jumalaa kuin neitorakastajaansa, myös vapaan miehen roolisuhteessa Jumalaan oli naisen tai orjantavoin alisteinen. Se oli myös lähtökoh-diltaan seksuaalisväritteinen ja sai ajoit-tain homoeroottisia piirteitä. Tämä onhyvä pitää mielessä, jos nykypäivänä tul-kitaan Raamattua tai vedetään siitä oh-jenuoria vaikkapa naisen asemaan, avio-liittokäytäntöihin tai homoseksuaali-suuteen liittyen. Nuo ohjenuorat on aika-naan kirjoitettu osana toisten alistami-sen kulttuuria, jossa myös miehet olivatnaisen asemassa suhteessa Jumalaan.

Uskontojen ruumiillisuus kulkee kir-jan yhtenä punaisena lankana ja on sensuuria ansioita. Sen olisi suonut nouse-van vielä terävämmin esiin. Elina Vuolanartikkeli Unohdettu ero, edellä mainitutTerhi Utriaisen ja Johanna Ahosen artik-kelit liikkuvat kaikki kiinnostavalla taval-la uskonnon ja ruumiillisuuden maise-missa, ja niitä sivutaan myös Helena Ku-parin ja Salome Tuomaalan toimijuutta javanhoillislestadiolaisiin liittyvää tutki-musta koskevassa artikkelissa. Länsimai-sessa uskonnon tutkimuksessa ja uskon-nossa henki on usein merkityksellistettyruumista ja ruumiillisuutta arvokkaam-maksi, ja ne on erotettu toisistaan. Kirjarakentaa siltoja tällaisen ajattelun yli.

Uskonto määrittää, mitä ja mitennaiset ja miehet voivat ja saavat ruumiil-laan tehdä, ja kenen kanssa. Se määrit-tää, kuinka eri sukupuolia kohdellaan jamitä odotuksia heihin kohdennetaan.Uskonnon avulla ruumiisiin kirjoitetaansukupuolitettuja valtarakenteita, uskon-tojen avulla niitä myös tuotetaan ja uu-sinnetaan. Nämä keskustelut ovat nyky-Suomessakin edelleen ja koko ajan ajan-kohtaisia. Nämä teemat ansaitsevat lisäätutkimusta. Näitä taustoja soisi myöstunnettavan paremmin, kun muodoste-taan esimerkiksi Suomen evankelislute-rilaisen kirkon kantoja sukupuolivähem-mistöjen ihmisoikeuksiin. Myös feminis-tisen tutkimuksen luoma uusmaterialis-mi voi tarjota hyviä tulokulmia uskonnonruumiillisuuden teemoihin.

Uskonnon ja sukupuolen leikkaus-pisteet ovat tällä hetkellä suomalaistenarjessa läsnä tavoilla, joita viime keväänäkirjan ilmestyessä ei edes osattu aavistaa.Uskonnollisen islamin ja sekulaarin kris-tinuskon kohtaamiset Euroopan maape-rällä haastavat myös ymmärrystämmesukupuolten välisistä suhteista, valtara-kenteista ja tasa-arvosta. Mikä muuttuu,ja miten, kun yhden uuden valtauskon-non tulkinta vaikkapa naisen asemastapoikkeaa kovasti siitä, mihin olemme tot-tuneet? Miten eurooppalaiset feministi-muslimit itse kokevat paikkansa ja tilan-teensa? Etnisyyden, sukupuolen ja us-

207

konnon risteykset odottavat tutkijoitaanuusissa kohtaamisissa ja konteksteissa.

Kaiken kaikkiaan kirja on tervetul-lut, rohkea ja kriittinenkin avaus. Niinsuomalaisessa tiedemaailmassa, yhteis-kunnassa kuin kirkoissakin tarvitaantätä kirjaa ja tämän kaltaista tutkimusta.Se haastaa sekä sukupuolen että uskon-nonkin tutkijoita kysymään lisää eikäpäästä helpolla lukijoitaankaan. Akatee-misuudestaan huolimatta sitä voi suosi-

tella kenelle tahansa sivistyneelle lukijal-le uutta ajateltavaa ja tuoreita näkökul-mia, tai toisaalta taustoja ja rikastamistavanhoille keskusteluille on varmasti lu-vassa. Daniele Hervieu-Legerin jo 1990-luvun alkupuolella esittämä ajatus siitä,että modernista yhteiskunnasta ei voikeskustella kiinnostavasti keskustele-matta samalla myös uskonnosta, on ajan-kohtaisempi kuin ehkä koskaan.

Marja KuparinenKAIKKI AATTEELLEHeidi Köngäs: Hertta. Otava 2015. 285 s.

”Onko minusta tullut varovainen? Mi-nusta? Mistä pidän kiinni? Siitä nuoruu-denuskosta, että meidän on luotava uusiihminen, ja varsinkin uusi nainen. Nai-nen, jota ei orjuuta enää yksikään mies,ei hella eikä lapsenhoidon velvollisuus.Uusi nainen on toveri, taistelija, jotainmuuta kuin vain miehensä kautta mää-rittyvä. Niin minä silloin ajattelin, kunleikkasin tukkani ja puolustin nuortaNeuvostoliittoa henkeen ja vereen.”

Myönnän heti, että olen ihastunutHeidi Köngäksen uusimpaan Hertta-romaaniin ja odotan innolla sen tulemis-ta televisioon Punainen kolmio -draama-sarjana (Kotikatsomo 13.12.). Sen kuvaa-ma aika Suomessa on erityisen kiinnos-tava, samoin henkilöt, jotka Köngäs on-nistuu tekemään eläviksi ja tunteviksiihmisiksi. Hertta Kuusinen ja YrjöLeino – kyseessä on kaksi sodanjälkei-sen Suomen merkittävintä kommunisti-johtajaa ja heidän monimutkainen ja in-tohimoinen suhteensa, jota suurempi onvain aatteen valta.

Kirjan kertojia on kolme: Moskovas-sa koulutettu Otto Ville Kuusisen ty-tär Hertta, vankasti aatteeseensa uskovakommunisti, vähemmän aatteellinenYrjö Leino, Hertan rakastettu ja myö-hemmin sisäministeri sekä Etsivän kes-kuspoliisin päällikkö ja kokoomuspolii-tikko Esko Riekki, joka ei lähettänytpoikiaan sodanaikana Tukholmaan tur-vaan vaan kouluttautumaan SS-joukkoi-

hin Saksaan.Heidän äänensä valottavat ajan into-

himoja ja pelkoja tavattoman mielenkiin-toisesti. Erityisesti siksi, että Hertan lail-la aatteeseensa ankkuroituneita ihmisiäon yhä kaikkialla maailmassa, niin mie-hiä kuin naisiakin. Myös heillä on unel-mansa paremmasta maailmasta ja pa-remmasta ihmisestä. Myös Leinoja jaRiekkejä riittää.

Kirjan alussa Hertta istuu vielä van-kilassa, jonne joutui nopeasti sen jälkeen,kun Kuusinen oli vuonna 1934 lähettä-nyt hänet Neuvostoliitosta maanalaiseentyöhön Suomeen. Poikansa Hertta olijoutunut jättämään lastenkotiin, vaikkasiinä tuntuikin äidin sydän särkyvän lap-sesta puhumattakaan.

Nyt vankilasta vapautuminen on johyvin lähellä.

Romaani antaa tilaa niin yksityisellekuin aatteellisellekin. Vaatteet, tuoksut,maut, askelten vapaa ääni katukiveykselläkertovat Hertalle että hän on taas vapaa.Entisiä tovereita tavataan nyt salaa. Työ eiole kuitenkaan mitenkään loppu.

Kun Yrjö Leino astuu Hertan elä-mään, se tapahtuu nopeasti: ”Olemmekiinni toisissamme, ajattelen häntä kokoajan, tunnen hänet silloinkin kun olem-me erossa. En osaa eritellä tätä suhdettamitenkään, se vain riehuu minussa japitää hereillä. Milloinkaan ennen en olenähnyt pihlajanmarjojen kypsymistäyhtä tarkasti.”

208

Köngäksen Hertasta ei voi olla pitä-mättä. Hän ei ole kitsas aatteessaan eikärakkaudessaan.

Yrjö Leino jää kirjassa hiukan Her-tan varjoon, mutta henkilönä hän onkiinnostava, jopa paikoin hellyttävä: bak-teerikammoinen mies ja innokas maan-viljelijä, avioliittonsa umpisolmuun vetä-nyt yrittäjä, joka vekselikierteessäänajautuu ilmiantajaksi.

Totta vai ei, yhtä kaikki Köngäksentulkinta selittää, miksi mies juo itsensämuutamassa vuodessa rapakuntoon. Josuhteen alkuvaiheessa Leino toteaa: ”Mi-nulla ei ole mitään sanomista elämässä-ni.” Kun huono itsetunto yhdistyy uu-teen valtaan ja vanhaan syyllisyyteen,helpotusta ahdinkoon on houkuttelevaahakea pullon pohjalta.

Lähimpnä toisiaan Hertta ja Leinoovat talvisodan aikana pakomatkallaanmaaseudulla, kylmän, lian ja nälän ar-moilla. Neuvostoliitosta oli käynyt käsky,että kommunistien piti siirtyä pohjoi-seen, sillä pian neuvostojoukot tulisivatja halkaisisivat maan idästä länteen.

Jatkosodan aikana kommunistit ke-rättiin mielipidevankeina turvasäilöön,Leino ja Hertta muiden mukana. Sodanjälkeen seuraavat ns. vaaran vuodet, val-vontakomissio, Hertan kansanedusta-juus ja Leinon ministerin pesti. Kaikkiolisi voinut olla hyvin.

Samaan aikaan alkaa tihkua yhäenemmän tietoa siitä, mihin suomalaisettoverit on Neuvostoliitossa viety ja mitenHertan Juri-pojan on käynyt. Kuka kato-si jo yöllisissä kuulusteluissa, kuka työlei-rille lähetettyjen ja koskaan takaisin pa-laamattomien joukkoon. Selityksiä oliaika turha odottaa.

Köngäksen Hertta Kuusisessa juuriristiriidat ovat kiinnostavia: toisaalla onoma usko ja into rakentaa uutta maail-maa ja toisaalla käsittämätön koneisto,joka nielee luotettuja tovereita toisensaperään. Vain huhuja ja uuden maailmanvälttämättömiä synnytystuskia?

Vielä silloin ei ollut (onko nytkään?)mahdollista puhua julkisesti Neuvostolii-ton Stalinin aikaisista vainoista ja puh-distuksista. Kukin sopeutui uuteen tilan-teeseen taitonsa mukaan.

Joka tapauksessa Hertta Kuusinen eihorju, ei edes silloin kun Moskovasta käypuoluekäsky erota Leinosta. Hän saajopa etuoikeuden tuomita kokouksessaentisen puolisonsa. Lukijaa hyytää vieläsilloinkin kun hän lukee Hertan miettei-tä: ”Toveruus pitää sisällään kaiken,koko elämän antamisen aatteen käyt-töön, eikä yksityisellä halulla, rakkaudel-la, tahdolla ole mitään merkitystä. Aateon meitä kaikkia voimakkaampi.”

En voi kirjan luettuani olla mietti-mättä, miten Hertta Kuusinen ja muuthänen kaltaisensa olisivat selvinneet sii-tä, kun aate aikanaan sitten kuoli, Neu-vostoliitto romahti ja syntyi jotain aivanmuuta kuin oli työläisten solidaarinenparatiisi.

En voi myöskään olla ajattelemattaHertan valoisuutta, intoa ja antautumis-ta. Hänen rakkauttaan ja solidaarisuut-taan. Ihmiset, jotka elävät voimakkaastijoka solullaan, saattavat selvitä romah-duksistakin paremmin kuin ne, jotka las-kelmoivat, kitsastelevat eivätkä antauduminkään itseään suuremman varaan.

En voi myöskään olla muistamattakaikkia niitä, jotka tänä päivänä löytävätelämänsä tarkoituksen tiukkaan määri-tellystä uskosta ja aatteesta, oli se aatemikä hyvänsä. Jos omalle ainutkertaisel-le elämälle ja vapaudelle ei ole enää tilaaeikä sijaa myöskään erilaisuudelle ja tois-ten yhtäläiselle vapaudelle elää omaa elä-määnsä, sietää pysähtyä. Miettiä vieläkerran.

Heidi Köngäksen Hertta Kuusinen to-teaa kirjan loppupuolella: ”Jokaisella meis-tä on totuutemme ja minun on se, joka onpuutteineenkin maailman työtätekevienihmisten ainoa toivo: Punatähti.”

209

Leo NäreahoMIKSI LÄNSI ON MENESTYNYT?Jukka Korpela: Länsimaisen yhteiskunnan juurilla: Jumalan laista oikeusvaltion

syntyyn. Helsinki: Gaudeamus, 2015. 366 s.

Miksi länsimaat ovat taloudellisesti, kult-tuurisesti ja jopa poliittis-sotilaallisestihallinneet maailmaa viimeiset kaksisataavuotta? Mihin historiallisesti pohjautuulänsimaiden menestykseen johtanut ke-hitys? Miksi islamilainen maailma tai Ve-näjä ovat kehittyneet toiseen suuntaan?

Näitä jatkuvasti ajankohtaisia kysy-myksiä tarkastelee Itä-Suomen yliopis-ton historian professori Jukka Korpelalaajassa teoksessaan, joka lähtee liikkeel-le antiikista ja ulottuu valistuksen ajanalkuun 1600-luvulle. Teos on tyyliltäänvertailevaa sivilisaatiohistoriaa, jossapääpaino on länsimaisen antiikin (helle-nismin) ja keskiajan yhteiskuntahisto-riallisessa kuvauksessa. Vaikka teos eiole erityisen teorialähtöinen, Korpelatoki tukeutuu viime vuosien sivilisaatio-historiallisen tutkimuksen tärkeisiin ni-miin kuten Francis Fukuyamaan näi-tä myös ajoittain kritisoiden. Hiukan yl-lättävästi teoksen lähdeluettelosta ei löy-dy yhtään saksalaisen sosiologian klassi-kon Max Weberin teosta (tosin kirjoit-taja viittaa Weberiin johdannossa). Kui-tenkin Korpelankin kirjan teemat ovatpaljolti lähtöisin Weberin perustavistatutkimuksista, joissa hän tarkastelee län-simaisen yhteiskunnan modernisaatioonjohtanutta kehitystä.

Yhtä selittävää tekijää länsimaisendemokratian ja moniarvoisen kulttuurinsynnylle ei varmasti löydy eikä Korpela-kaan sellaista ole tarjoamassa. Kirjoittajatarkastelee historiallisen kuvauksensakautta erilaisia kulttuurisia ja institutio-naalisia rakenteita, jotka ovat olleet joh-tamassa länsimaiden kehitystä omalleerityistielleen. Vertailukohtana ovat eri-tyisesti islamilainen maailma ja Itä-Eu-roopan (Bysantin ja Venäjän) kehitys.

Länsimainen yhteiskunta on yksilö-keskeinen, se perustuu ennen kaikkeayksilön oikeuksille ja vapauksille. Nämäperiaatteet lausuttiin julki 1700-luvun lo-

pulla Yhdysvaltain perustuslaissa jaRanskan vallankumouksen ihmisoikeuk-sien julistuksessa. Kuitenkin niilläkin onjuurensa kauempana historiassa. Yksi kes-keinen Korpelan esityksessä (uskottavasti)toistuva tekijä on länsimaisen lainsäädän-nön ja oikeusinstituution synty. Sen juuretovat roomalaisessa oikeusajattelussa, jokaperiaatteessa oli uskonnosta erillistä. Tokiroomalainen oikeus vaikutti myös bysant-tilaisessa ja islamilaisessa maailmassa.Lännen kehitykselle olivat kuitenkin tär-keitä Kaarle Suuren reformit 800-luvunalussa, jolloin lakikokoelmia tarkistettiin jasystematisoitiin. Uusi järjestelmä takasimyös omistuksia ja oli siten tärkeä talou-dellisen kehityksen kannalta.

Edelleen tärkeää oli kirkollisen(kanonisen) lainsäädännön kehittyminen1100-luvulla. Kirkko kehitti yhtenäisenja kattavan lain, joka perustana oli luon-nonoikeudellinen ajattelu eikä Jumalanlaki niin kuin islamilaisessa maailmassa.Tämä oli tärkeä osa kehitystä – Korpelaviittaa Fukuyamaan joka johti länsimai-sen poliittisen järjestelmän syntyyn. Senperustana ovat yksilönvapaudet, yksilönomistusoikeus ja yhtenäinen lainsäädän-tö. Maallinen yhteiskunta taas kehittyikuninkaanvallan voimistuessa, jolloinkuningas saattoi säätää omia, koko valta-kunnan kattavia lakejaan. Virkamiehistövahvistui. Tämä tarkoitti samalla, ettäsukujen ja klaanien valta heikkeni toisinkuin islamilaisessa maailmassa; kehityskulki lännessä kohti ”oikeaa” valtiota.Erilaisten valtakeskusten kilpailu edistivallan hajautumiseen johtavaa kehitystä.Tämä on johtanut lännessä kehitystäedistävien instituutioiden syntyyn.

Länsimaisen yhteiskunnan juurillaerittelee myös muita länsimaisen kehi-tyksen erityistekijöitä. Näitä ovat mm.perheinstituution kehitys, joka johti klaa-nivallan heikentymiseen, ja skolastisenteologian kehitys, joka painotti uskon ra-

210

tionaalista perustelua. Islamilaisessa jaidän ortodoksisessa maailmassa sen si-jaan säilyi vahvana uskonnon mystinenpuoli – Jumalasta voidaan saada tietoavälittömän kokemuksen kautta.

Jotkin tekijät olisivat voineet koros-tua Korpelan kirjassa enemmän. Useinon huomautettu, että keskiajan rationa-listinen teologia ja nominalistinen ajatte-lu olivat tärkeä peruste länsimaisen tie-teen synnylle; ja tieteen sekä teknologiankehitys on auttanut länsimaita saavutta-maan johtoasemansa. Kirjassa ei myös-kään ole erillistä lukua keskiajan kau-punkien roolista. Max Weber on korosta-nut keskiajan autonomisten kaupunkienmerkitystä Länsi-Euroopassa. Ne muo-dostivat oman valtakeskuksensa, jonnesyntyi kaupunkiporvaristo, ammattikun-tia ja yliopistoja. Nämä loivat pohjaa ka-pitalismille ja lännen taloudelliselle kehi-tykselle. Ylipäänsä lännen yhteiskunnas-sa oli jo keskiajalla monenmuotoisia ins-tituutioita, jotka olivat perustana myö-hemmän kansalaisyhteiskunnan synnyl-le.

Korpela ei teoksessaan rakenna sel-vää omaa historianfilosofista tai -teoreet-

tista näkemystä. Hän haluaa kuitenkinvaroa länsimaisen kehityksen asettamis-ta myös muita yhteiskuntia ja kulttuurei-ta ohjaavaksi normiksi. Itse asiassa tätäkysymystä kirjoittaja olisi voinut tarkas-tella enemmänkin. Minkä asteisen kult-tuurirelativismin Korpela lopulta hyväk-syy? On mielestäni muistettava, että län-simainen yhteiskunta ei rakennu pelkäs-tään ”itsekkään” yksilökeskeisyyden va-raan, vaan se on yhtä lailla keskustelu-tai neuvotteluyhteiskunta. Yhteiskuntasuorastaan koostuu jatkuvasta keskuste-lusta, jossa ongelmia ratkaistaan yksilöi-den ja erilaisten ryhmien välillä. Tämänpiirteen länsimaisesta kulttuurista voi-vat omaksua myös vähemmän yksilökes-keiset yhteiskunnat.

Kaiken kaikkiaan Korpelan on oival-linen esitys länsimaisen yhteiskunnanperustavista kehitystekijöistä. Runsaanhistoriallisen aineistonsa vuoksi se sopiimyös yleissivistäväksi luettavaksi. Laa-jaan esitykseen olisi toki tuonut lisääjämäkkyyttä keskeisten kohtien ajoittai-nen systemaattinen tiivistäminen. Kir-jassa on myös valaisevia liitteitä.

211

NÄKÖALOJAStatement of faith

Stimulus

n Stimulus on jo jonkin aikaa itsekseenihmetellyt sitä, että rapakon takana onenemmän kuin leegio erilaisten kristillis-ten kirkkojen ja tunnustuskuntien perus-tamia teologisia opinahjoja, jotka vaativatopettajiaan ennen virkaan astumistaanallekirjoittamaan valmiiksi laaditun jausein seikkaperäisen todistuksen kristil-lisen uskonsa sisällöistä. Eurooppalaises-ta vinkkelistä katsottuna tällaisen ilmiöntirkisteleminen alkaa tuntua perverssiltäpuuhalta, koska uskon julistusta, todis-tusta, vakuutusta – tai miten se state-

ment of faith sitten halutaankaan kään-tää – on niin tolkulliselta kuin inhimilli-seltä kannalta hankala ottaa vakavastitai olla vääntämättä sitä farssiksi. Sellai-sen allekirjoittaja kun joutuu uskottele-maan, että on paavillisempi kuin se inkvi-siittorien ryhmä, joka julistuksen on kii-vaillut kokoon.

Esimerkiksi Amerikan evankelikaa-leja edustava The National Association of

Evangelicals on laatinut uskon todistuk-sen, jossa heti ensimmäisenä uskotaanRaamatun olevan ”inspiroitu, ainoaerehtymätön ja arvovaltainen JumalanSana”. Tunnustus jatkuu uskolla Juma-lan kolminaisuuteen, Jeesuksen juma-

luuteen, sovituskuolemaan ylösnouse-mukseen, taivaaseen ja helvettiin ynnämuihin herätyskristillisyydestä tuttuihinkorostuksiin. Tämän tyyppisiä ovatuseimmat saman suunnan uskonlausel-mat, joihin viranhaltijan tulee raapustaaEskon puumerkkinsä. Hulvattomimmas-sa tapauksessa allekirjoittajan täytyyomaksua aivan tietty näkemys siitä, mil-loin uskovat temmataan ruumiillisestitaivaaseen – ennen Ilmestyskirjassa kuu-lutettua lopunajallista ahdinkoa, sen ai-kana vai sen jälkeen. Siitä ei ota selvääErkkikään.

Joka tapauksessa vakuutus uskoaRaamatun täydelliseen erehtymättömyy-teen sisältää kaiken sitä seuraavan japaljon muutakin, mikä täytyy ymmärtääuskoa – vaikkapa, että Joosuan käskystä”aurinko pysyi paikallansa keskitaivaallapäiväkauden, kiirehtimättä laskemaan”(Joos. 10:12–13). Yhtä välttämätöntä onuskoa, että Bileamin aasi puhui eikä esi-merkiksi hirnunut (4. Moos. 21:28). Ta-vallisesti uskonjulistuksia vaativat insti-tuutiot eivät halua tehdä itseään nauret-taviksi vaan pitäytyvät tapauksiin, joitasietää ainakin jossain määrin selostaamyös sekulaarille medialle.

212

Miten siis uskon vakuutukset toimi-vat käytännössä? Viitisen vuotta sittenReformed Theological Seminary erotti vi-rasta Bruce K. Waltken, joka oli ope-tusvideolla sanonut, että todisteet kehi-tysopin puolesta ovat niin valtaisat, ettäevoluution kieltäminen tekee kristillises-tä yhteisöstä kultin ja ajaa sen muunmaailman ulkopuolelle. Erottamisensajälkeen Waltke yritti puolustautua hake-malla mahdollisuutta sovittaa evoluutioja Raamatun erehtymättömyys toisiinsa– vailla vastakaikua. Kampuksen presi-dentti antoi julkisuuteen lausunnon, jos-sa vakuuteltiin, että Waltke on pidettyopettaja ja että hänen lähtönsä on sydän-tä särkevä asia – mutta muuta vaihtoeh-toa ei ollut. Waltke itse oli tuolloin jo80-vuotias, joten hän saattoi vähin ääninhyväksyä seminaarin toimet. Aadamin jaEevan historiallisen olemassaolon kiistä-misellä voi joka tapauksessa olla vakaviaseurauksia.

Pari vuotta sitten Anthony Le Don-ne erotettiin virastaan oppilaitoksessanimeltä Lincoln Christian University.Syynä oli hänen kirjansa Jeesuksesta.Tämä teos, Historical Jesus: What Can

We Know and How Can We Know It?, eisisällä edes konservatiivisen raamatun-tutkijan silmin minkäänlaisia kummalli-suuksia, mutta riitti siihen, että Le Don-ne sai lähteä etsimään leipäpuutaan

muualta. Kysymys akateemisesta vapau-desta on tässä yhteydessä instituutionitsensä kannalta ilmeisen kohtuuton.Hieman maltillisemmin jotkut rohkeni-vat kysyä, missä kulkee se näkymätönrajalinja, jonka Le Donne tutkimuksel-laan ja johtopäätöksillään sattui ylittä-mään. Le Donne ei hänkään kanna kau-naa entiselle työnantajalleen, mutta jäikaipaamaan kollegoitaan.

Millaista olisikaan tehdä työtä yhtei-sössä, jossa oikea- ja harhaoppisuudentarkkailusta ja puhdistamisesta pois py-hien yhteydestä tulee tärkeää ja lopultainnostavaa puuhaa? Millaista on kohdatalaitoksensa käytävillä ja ruokalassa ihmi-siä, jotka voivat milloin tahansa noustasyyttämään sinua harhaopista ja tehdäsinut saman mielisten kollegojensa suo-siollisella myötävaikutuksella työttömäk-si? Kotosuomalainen teologi ei tiedä täl-laisesta maailmasta kokemusperäisessätai vaikkapa uuskantilaisessa mielessäyhtään mitään. Vai hetkinen… Jotkutsaattavat tietääkin…

Joku viisas on tällaisissa yhteyksissätodennut, että monilla menneeseen maail-maan julistautuvilla ihmisillä ja instituu-tioilla käytäntö on usein teoriaa parempi.Epäloogisuus on näissä tapauksissa kun-niaksi. Olkoot siis mieluummin epäloogi-sia kuin epäinhimillisiä, raukkamaisia jakasvottomia.

213

Vartijan matkassa 1904

Heidi Haahtela

Kirjoituksessaan ”Piirteitä kirkollisista ja koulu-oloista Itämeren maakunnissa” R.

Sarlin kuvailee muun muassa Viron yhteiskunnan maallistumista, kansan aktiivis-

ta osallistumista hyväntekeväisyyteen sekä papiston ja kansan viileitä välejä.

Yleisenä piirteenä Virolaisten kirkollises-sa mielialassa voinee pitää sitä, että he-kin ovat ahkeroita kirkonkävijoitä, jopamonessa seurakunnassa valitetaan kirk-kojen ahtauttakin. Samoin on osan-ottomyöskin Pyhän Ehtoollisen viettämiseenvilkasta. Saamieni tilastotietojen mu-kaan käyn maalaisväestön 313,000 hen-gestä noin 250,000 Ehtoollisella, kaupun-gin 65,000:sta taas noin 40,000. Ei puutukansaa myöskään maallikkojen pitämistähartausseuroista, joita, virallisista kerto-muksista päättäen, kumminkin ylipään-sä johdetaan lahkolliseen suuntaan.

Kotihartauden puutetta valitetaanvarsinkin kaupungissa, ja syyksi arvel-laan sekä pelastustarpeen puutetta ettäkaupunkiväestön kellonlyönnilleen mää-rättyä aikaa, joka jättää verrattain vähätilaisuutta muihin pyrintöihin kuin niihinjotka työmaalla ovat mahdollisia. Muttanäiden valopuolien rinnalla ilmenee Vi-ron kansan elämässä uskonnolliselta jakirkolliselta kannalta katsoen sangen ikä-viä varjopuolia, joiden nojalla tekisi mieliuskoa, että valopuolet ovat enemmän ul-konaisen, entisiltä ajoilta säilyneen tavankuin sisällisen tositarpeen hedelmää. Si-vistynyt Virolainen on, niin minulle va-

kuutettiin, harvoja poikkeuksia lukuun-ottamatta, epäkirkollinen.

Etupäässä on tähän syynä uudempivirolainen kirjallisuus ynnä eräs sanoma-lehdistön suunta joka johdonmukaisestipyrkii vastustamaan ja repimään alaskaikkea uskoa jumalalliseen auktoriteet-tiin. Kiukkuiset ja vihamieliset sanoma-lehtikirjoitukset, kirjat ja lentokirjasetpyrkivät hämmentävästi ja rettelöimälläsekaantumaan seurakuntaelämäänkin,saarnaten usein helposti huomattavaasosialismia. Tietysti ovat papisto ja kir-kollinen järjestys mieluisia hammaste-lunaineita tälle suunnalle.

Maalaiskansan ja kaupungin työväenkeskuudessa taas valitetaan siveellisenelämän taantuneen ja tapainturmeluk-sen kasvaneen. Pelottavassa määrässä,niin vakuutettiin minulle yksityisesti, jasamaa virallisistakin kertomuksista huo-masin, ovat juoppous, haureus, petolli-suus ja varkaus lisääntymässä. Syyksisanottiin, paitsi edellä mainittuja seikko-ja, että väkijuomia on niin helposti saata-vissa sekä pyhinä että arkina, ja ettävallitsevan taloudellisen ahdingon aika-na paljo työkansaa maleksii joutilaanavallankin kaupungissa. Erittäin surulli-

214

sena ilmiönä valitettiin sitä seikkaa, ettäjuoppous naisten ja nuorison keskuudes-sa on kasvamassa. Kuinka pitkälle tämäsaattaa mennä, todistaa muun muassapari tapausta jotka minulle kerrottiinkahdesta Räävelin kaupungin kirkosta:näissä juopuneet, joiden seassa huomat-tiin naisia ja puolikasvuisia poikia, olivatpitäneet sellaista menoa, että täytyi tur-vata poliisin apuun järjestyksen palautta-miseksi ja jumalanpalveluksen jatkami-seksi. Eikä sitä sanottu ensinkään harvi-naiseksi, että pienempiä mellakoita kir-koissa pannaan toimeen.

Mitä uskonnolliseen tietomäärääntulee, eivät saamani tiedot silläkään alal-la ole juuri valoisia. Asian valaisemiseksiotan tähän muutamia tilastotietoja luku-vuodelta 1901–2. Koulu-ikäisiä (5–16vuoden välillä) lapsia oli hiippakunnassasanottuna vuonna 44,684, joista lain mu-kaan kouluvelvollisia (10–16 vuotisia)33,657 lasta, kotiopetuksen varassa taas11,027 lasta. Näistä viimeksi mainituistakykenee noin 7,800 lukemaan, noin 7,500tuntee ensimäisen pääkappaleen katekis-muksessa ja noin 5,000 jonkun kerto-muksen raamatunhistoriasta. Muttayleisenä valituksena on uskonnollisentietomäärän seisahtuminen; jopa ontaantumustakin huomattavissa, varsin-kin maaseuduilla.

Kuten jo mainitsin, käy maallikkotoi-mi pääasiassa lahkolliseen suuntaan.Mitä täällä esiintyviin uskonlahkoihintulee, lienee niiden etupäässä baptismi.Tämän lahkon johtajana oli muutamiavuosia sitte kuollut entinen kirkkoherra,vapaaherra Stackelberg, joka antoi uu-desta-kastaa itsensä ja sittemmin suurel-

la innolla lopun ikäänsä ajoi baptismin jan. s. allianssi-aatteen asiaa. Hänen kuol-tuaan näyttää liike hiukan väsähtyneen.Hiippakunnassa siirtyi vuonna 1902 bap-tistilaisuuteen 129 henkeä. Kreikkalais-katolilaiseen uskontunnustukseen siirtyisamana vuonna 84 henkeä. – Muista lah-kokunnista mainittakoon hernhutilai-suus, joka kumminkin on liittynyt maankansankirkkoon, laestadiolaisuus, meto-dismi ja irvingiläisyys, johon sanottunavuonna yksi henki siirtyi.

On kumminkin ala, jolla Virolaisetovat monen muun luterilaisen kansalli-suuden edellä, ja tämä ala on uhraavai-suus rakkaudentoimen ja kärsivän lä-himmäisen hädän lieventämiseksi. Muu-tamia numeroita mainitakseni, kävi vainyhden Räävelin kirkkoherran käsienkautta yhtenä vuonna noin 18,000 ruplaaeri tarkoituksiin rakkauden työssä, jamuutkin, vallankin saksalaisten seura-kuntain papit, kiittävät lahjain runsauttahyväätekeväisyystarkoituksiin. Virolai-sissa kaupunkiseurakunnissa valitettiinanteliaisuuden vähenemistä; mutta syy-nä siihen oli yleinen taloudellinen ahdin-kotila, joka on tuonut mukanaan elintar-peiden kallistumista ja työn puutetta.Tähän lisäksi tulee, että koreileminen janautinnonhimo ovat, kuten jo olen mai-ninnutkin, huomattavasti kasvamassa.Eräs kohta vain sivumennen: Paitsi mor-siamen ja morsiusväen koreilemista vaa-teparsiin nähden avioliittoja rakennet-taessa, vietetään häitä tavalla joka ”vaa-tii suurempia kustannuksia, kuin nuoripari sittemmin tarvitsisi elääkseen huo-lettomasti kaksi vuotta” (eräässä synoda-li-kertomuksessa tapaamani lause). Ei-

215

vätkä varakkaat vain tee näin. Hiljaisiahäitä pidetään sellaisena häpeänä, ettäköyhäkin ennemmin lainaa tarvittavatrahat, kuin alistuu sen alaiseksi. Ymmär-rettävästi ovat tällaiset perhepidot oman-sa mitä laajimmassa määrässä edistä-mään juoppoutta ja sen vanavedessä kul-kevia paheita. Myöskin maaseudulta ovatlausunnot kansan anteliaisuudesta hy-väätekeväisyystarkoituksiin ylimalkaankiittäviä. Niinpä oli eräässä maaseura-kunnassa lahjoitusten määrä viidessävuodessa kasvanut 432 ruplasta 1,230ruplaan vuodessa; eräässä toisessa maa-seurakunnassa tekivät tällaiset lahjoi-tukset 1902 vuoden kuluessa 2,542 rup-laa, kolmannessa 3,067 ruplaa j. n. e. Kunlisäksi huomaa, että löytyy monta kirkol-lisen elämän alaa, joihin seurakunnatlain mukaan eivät olisi velkapäät mitäänuhraamaan, mutta ovat kumminkinsuostuneet vuotuisiin takseerauksiin nii-täkin varten jopa 10–20 kopeekkaan hen-geltä vuodessa, niin käy näistä seikoistajo selville, ettei rakkaudentyö ole Virossaunohduksiin joutunut.

Eräs seikka joka heti pistää silmään,verrattaissa suomalaisia ja erittäinkin in-keriläisiä oloja virolaisiin, on se verrat-tain kylmä väli, joka vallitsee virolaisenrahvaan ja sen papiston välillä, vaikkatietysti tästä säännöstä on monta kiitet-tävääkin poikkeusta huomattavissa. Kunutelin syytä tuohon ikävään ilmiöön,mainittiin minulle erittäin kaksi seikkaajotka arveltiin vaikuttaneen. Ensinkin se,ettei vasituista virolaista sivistyssäätyäole viimeaikoihin asti maaseuduilla ollutolemassakaan. Ja toisekseen, ettei papis-

tolla ole ollut eikä ole vieläkään kansan-omaista laitosta jossa voisivat saada am-mattisivistyksensä. Kun siis papisto, jokaon saanut kauttaaltaan saksalais-venä-läisen kasvatuksen, seuraelämässään onollut taipuvainen pitäytymään saksalai-seen maa-aateliin, joka taas maanomista-jana on ollut enemmän tai vähemmänkireissä väleissä enimmäkseen sen alus-kuntana olevaan maalaiskansaan, ovatpapistonkin pyrinnöt itse teossa pysyneetvarsinaisen rahvaan tarpeille vieraina.Ettei tämä kylmyys kumminkaan ole mi-kään voittamaton este papiston ja rah-vaan lähenemiselle, on kyllä meilläkintunnettu tosiasia, kun muistelee mitäkansallisen herätyksen yhteydessä mai-nittujen virolaisten pappien nimiä jotkaovat löytäneet tiensä Suomenlahden poh-joispuolellekin. Ja muutos parempaanpäin vakuutettiin vuosivuodelta olevanyhä selvemmin huomattavissa. Ne kir-kollisen hallinnon johtomiehet joidenlausunnoita olin tilaisuudessa kuule-maan ja lukemaan, olivat yksimielisiäsiitä, että Viron papisto on uskollisesti jahuolella koettanut sille uskottua virkaahoitaa eikä ole käytöksellään antanut ai-hetta muistutuksiin. Sen ohessa on yli-malkaan Itämerenmaakuntain luterilai-sen papiston kunniaksi mainittava, ettäse, saksalaisen papiston tapaan, on oppi-nutta ja perusteellista väkeä ja pyrkiioppiansa käyttämään seurakuntainsa jakoko kirkollisen elämän kehittämiseksi.Sen tarkkaa ja johdonmukaista tunnus-tuksessa riippumista olin usein tilaisuu-dessa ihmettelemään.

216

TILAA VARTIJA LAHJAKSI!

Ilahduta ystävääsi lahjatilauksella, joka maksaa sinulle vain 25 �. Ilmoita toi-

mitukselle osoitteeseen [email protected] oma nimesi ja osoitteesi sekä

saajan nimi ja osoite.

Maksa tilauksesi 8.1.2016 mennessä Vartijan tilille Sampo 800010-64635,

IBAN-muodossa FI9880001000064635. Käytä viitenumeroa 5555.

Iloista joulua!

Mikko Ketola

Matti Myllykoski

Vartija N:o 5–6/2015

Viro – sekulaari vai ei? 161

Onko Viro sittenkään niin sekulaari maa?Arkkipiispa Urmas Viilman haastattelu 163Mikko Ketola

Sekulaarin kulttuurin pitkä juopa.Iivi Anna Masson haastattelu 171Matti Myllykoski

Hän, joka on johdattanut meitä tähän asti, johdattaamyös eteenpäin.Kristel Engmanin haastattelu 177Matti Myllykoski

Yliopistollinen teologia ei ole Virossa uhattuna.Tarton yliopiston teologisen tiedekunnan dekaaninRiho Altnurmen haastattelu 183Mikko Ketola

Miten Viro maallistui? Teologin reunamerkintöjä 188Randar Tasmuth

Viroa sakastin ikkunasta 193Hannele ja Markku Päiviö

Viron Apostolisen Ortodoksisen Kirkon paluu Eestiin(Viroon) 1996–2015 198Andrei Sõtsov

Arviot 204Minni Leivo, Mies lasihäkissäThe Eichmann Show.Outi Elonheimo & Aino-Maija Hiltunen, Uskonnon ja sukupuolentuoreita ja ikivanhoja kohtaamisia, valtarakenteita ajassa ja paikassaJohanna Ahonen ja Elina Vuola (toim.): Uskonnon ja sukupuolenristeyksiä.Marja Kuparinen, Kaikki aatteelleHeidi Köngäs: Hertta.Leo Näreaho, Miksi länsi on menestynyt?Jukka Korpela: Länsimaisen yhteiskunnan juurilla.

Stimulus: Statement of faith 212

Vartijan matkassa vuonna 1904 214