Berliini järjestyksen kourissa Saksan pääkaupunki historiapolitiikan näyttämönä

Berliini järjestyksen kourissaSaksan pääkaupunki historiapolitiikan näyttämönä

Perus- ja aineopintojen luentosarjakl 2010, torstaisin klo 16.15–17.45 U 35 ls 1, alk. to 14.1.

Professori Seppo Hentiläseppo.hentila(at)helsinki.fi

6. Luento 18.2.

DDR:n väkivallan paikat

Hajunäytepurkkeja Stasi-museossa Stasin tutkintavankila

HohenschönhausenissaVahdinvaihto Neue WachellaUnter den Lindelnillä

Luennon teemat:

DDR:n diktatuuri, Sosialistinen yhtenäisyyspuolue SED

Stasi – Ministerium für Staatssicherheit, täydellinen urkintakoneisto

Poliittinen vaino, vankilat ja väkivalta

Stasi-museo ja –arkisto

1980-luvun oppositioliikehdintä

Berliner Zeitungissa kerrottiin 19.4.2007, kuinka entisestä DDR:n valtakeskuksesta tulee hienostoklubi

Brittiläinen sijoittaja haluaa peruskorjata ”Yhtenäisyyden talon” (Haus der Einheit)

Tällä nimellä tunnettiin DDR:n aikana Prenzlauer Alleen ja silloisen Wilhelm-Pieck-Strassen, nykyisen Torstrassen, kulmassa seisova jyhkeä kuusikerroksinen rakennus

Talo on ollut 1990-luvun puolivälistä tyhjillään ja pahasti rapistunut

Vuonna 2009 avattavaksi suunniteltu hienostoklubi ”Soho House Media Club” kääntää jälleen uuden lehden tämän 1929 valmistuneen Bauhaus-arkkitehtuuria edustavan talon värikkäässä historiassa

Klubin esikuvat löytyvät Lontoon Sohosta ja New Yorkin Manhattanilta

Juutalaiset liikemiehet Hermann Golluber ja Hugo Haller avasivat 1929 uudisrakennuksessa

– silloin katu oli nimeltään Lothringerstrasse – lähikortteleiden vähävaraisen asujaimiston suosiman Jonass-nimisen tavaratalon, josta saattoi ostaa osamaksulla

Juutalaisvainojen kiihdyttyä omistajien perheineen oli lähdettävä maanpakoon Yhdysvaltoihin

Vuodesta 1942 entisessä tavaratalossa toimi natsien poikajärjestön Hitler-Jugendin päämaja

Sieltä johdettiin jättiläismäistä organisaatiota, johon kuului yhdeksän miljoonaa poikaa

Käytännöllisesti katsoen jokaisen 14–18-vuotiaan saksalaispojan oli vuosina 1933–1945 kuuluttava Hitler-Jugendiin

Lännessä asuvilla alkuperäisillä omistajilla ei ollut mitään mahdollisuuksia saada 1945 itävyöhykkeelle jäänyttä omaisuuttaan takaisin

Neuvostoliiton miehityshallinto takavarikoi myös entisen tavaratalon, eikä aikaakaan, kun sitä hallitsivat jo uudet isännät

Taloon asettui Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen SED:n keskuskomitea Puolue perustettiin huhtikuussa 1946 neuvostomiehittäjien tahdosta liittämällä itävyöhykkeen sosiaalidemokraattinen puolue (SPD) väkipakolla kommunistiseen puolueeseen (KPD)

Käytännössä puolue oli kommunistinen, sillä sosiaalidemokraateille jäi siinä vain äänettömän yhtiömiehen osa

Kun DDR lokakuussa 1949 perustettiin, SED sai maan kommunistisessajärjestelmässä korkeimman vallan

Puolueen valta-asema oli turvattu perustuslailla, eikä sitä voitu valtiollisissa vaaleissa kumota

Käytännössä ylin päätösvalta keskittyi DDR:ssä SED:n politbyroolle ja sitä johtavalle puolueen pääsihteerille

Tässä virassa toimivat Walter Ulbricht 1950–1971 ja Erich Honecker 1971–1989

Parlamentaariset elimet, kansankamari ja ministerineuvosto eli hallitus, olivat käytännössä puoluediktatuurin kumileimasimia

Honecker, Ulbricht

”Yhtenäisyyden talo” SED:n päämajana 1949-1959

Kun puoluebyrokratia paisui, Yhtenäisyyden talo kävi ahtaaksi. SED:n keskuskomitea muutti 1959 tuhansine työntekijöineen Saksan entisen valtionpankin, nykyisen ulkoministeriön taloon Werderscher Marktille

1938 valmistunut virastotalo on kansallissosialistisen funktionalismin, joskus myös antimodernistiseksi kutsutun tyylisuunnan, tärkeimpiä luomuksia Berliinissä

Vieläkin tunnetuimpia ovat Olympiastadion, Tempelhofin lentokentän terminaali ja Göringin ilmailuministeriön rakennus

Toisessa kerroksessa kokoontui joka tiistaiaamu politbyroo, ja samassa kerroksessa olivat myös puolueen pääsihteerin, Walter Ulbrichtin ja hänen seuraajansa Erich Honeckerin työtilat

Keväällä 1990 talossa kokoontui DDR:n ensimmäinen vapailla vaaleilla valittu parlamentti, ja siellä pidettiin myös sen viimeinen istunto

Saksojen yhdistymissopimus allekirjoitettiin 3.10.1990 niin ikään entisessä keskuskomitean talossa

Nykyään se on Saksan ulkoministeriön Auswärtiges Amtin käytössä

Etualalla Auswärtiges Amtin uudisrakennus (2000), taustalla enti-nen keskuskomitea

SED:n keskuskomitean muutettua Yhtenäisyyden talosta 1959 sen sai käyttöönsä keskuskomitean alainen Marxismi-leninismi-instituutti (IML)

Se toimi talossa hamaan DDR:n loppuun saakka. Instituutissa oli tutkimusosasto, keskuspuolue-arkisto ja kirjasto

Tutkimusosaston tehtävänä oli Saksan työväenliikkeen ja kansainvälisen kommunistisen liikkeen tutkiminen

Vuodesta 1993 entisen DDR:n ja SED:n arkistot on sijoitettu Berliinin Lichterfeldeen entiseen Preussin kadettikouluun, jonka kasarmeissa myöhemmin Hitlerin SS-henkivartiokaarti ja amerikkalaisjoukot 1945-92;Marxismi-leninismi -instituutin kirjasto toimii amerikkalaisten 1950-luvulla rakentamassa kirkossa

DDR:n korkein johto asui aluksi Pankowissa noin 10 km keskustasta pohjoiseen tavallisilta asukkailta takavarikoiduissa huviloissa – siitä ”Pankowin hallitus”

1960- luvulla rakennettiin Wandlitzin noin 30 km päähän kaupungista asuinalue, jossa suurin osa keskuskomitean jäsenistä asui

Kumpikin alue oli aidattu korkealla teräsverkkoaidalla

DDR:n hallituksen edustushuvila Niederschönhausenissa

Tyyppitalo ”Wandlitzin ghetossa”

Ministerium für Staatssicherheit STASI perustettiin 1951 ”puolueen miekaksi ja kilveksi” KGB:n esikuvan mukaan

Stasin kortistoihin oli 40 vuoden aikana joutunut kuusi miljoonaa DDR:n kansalaista

Viraston päätoimisten työntekijöiden määrä oli 90 000, ja avustajia, niin sanottuja ”epävirallisia työntekijöitä”, oli yli 100 000

Heitä oli kaikkialla: työpaikoilla, oppilaitoksissa, urheiluseuroissa, uimarannoilla

Ilmiantaja saattoi olla vaikka oma aviopuoliso

Elokuva: Das Leben der anderen (2006)

Stasi kosketti jossakin vaiheessa lähes jokaisen DDR:n 17 miljoonan kansalaisen elämää, mutta todellisiin vaikeuksiin joutuivat tietenkin vain ne, jotka eivät mukisematta alistuneet vallitsevaan komentoon

DDR:n 40-vuotisen olemassaolon aikana poliittisista syistä vangittujen määrä oli yli 200 000

Länsi-Saksa osti noin 35 000 vankia vapaaksi kovalla valuutalla. Tällä ihmiskaupalla DDR ansaitsi arviolta 2,5 miljardia D-markkaa

DDR länteen myymien poliittisten vankien hinta määräytyi henkilön merkityksen ja koulutuksen perusteella; valuuttatuloja miljardeja D-markkoja

Kuolemantuomio oli DDR:ssä käytössä vuoteen 1987 , vaikka laissa sitä ei ollut

Maassa langetettiin kaikkiaan yli 200 kuolemantuomioita, joista pantiin toimeen kaksi kolmasosaa

Yli puolet teloitetuista oli poliittisia vankeja

Stasi ei enää 1950-luvun jälkeen käyttänyt ruumiillista väkivaltaa saadakseen kuulusteltavan tunnustamaan, mutta henkisen nujertamisen keinot olivat sitäkin julmemmat

Vanki eristettiin täydellisesti muusta maailmasta ja muista vangeista

Päivittäinen ulkoilu niin sanotussa tiikerinhäkissä – parinkymmenen neliömetrin kokoisessa katottomassa tilassa, jonka päällä oli teräsverkko – tapahtui sekin yksin

Syksyllä 1989 Stasin aktiivisessa tarkkailussa oli 300 000 kansalaista

Joiltakin erityisen „hankalilta“ poliittisilta vastustajilta DDR yksinkertaisesti riisti kansalaisoikeudet ja karkotti heidät länteen

Näistä tapauksista tunnetuin on trubaduuri Wolf Biermannin karkotus vuonna 1976

Muurin murtumisen jälkeen: ”DDR:ssä ihmiset käyttäytyivät kuin maassa olisi ollut 17 miljoonaa Stasin uhria ja 17 miljoonaa agenttia.”

Wolf Biermann

Ylhäällä: Stasin päällikkönä v. 1958-1989 toiminut Erich Mielke Honeckerin ja Ulbrichtin seurassa

Vasemmalla: Stasin ulkomaantiedustelun päällikön Markus Wolfin muistelmien kansi

Muurin murtumisen jälkeen viha Stasia kohtaan purkautui, arkistot haluttiin avata

Satoja kansalaisia tunkeutui 15.1.1990 Stasin päämajaan Normannenstrasselle ja alkoi vimmatusti etsiä omia papereitaan

Joukossa oli varmasti myös ilmiantajia, jotka halusivat siivota jälkiään

Stasin päämaja, jossa arkisto ja museo nykyään sijaitsevat

170 hyllykilometriä aineistoja, mutta ulkomaantiedustelun arkistot on pääosin tuhottu

Stasin arkistoista vastaava viranomainen Bundesbeauftragter der Unterlagen des Staatssicherheitsdienstes der ehemaligen Deutschen Demokratischen Republik (BStU)

Ensimmäinen johtaja Joachim Gauck (oik.) ja nykyinen johtaja Marianne Birthler

Käsin revitystä silpusta kootaan ehjiä A-nelosia Stasin arkistossa

Stasi-museon näyttelyesineistöä: nappikamera ja hajupurkkeja

Stasin tutkinavankila Berliinin Hohenschönhausenissa, oikealla vanginkuljetusauto

Hohenschönhausenin tutkintavankilan pohjapiirros

Vasemmalla vankiselli, ylhäällä maanalainen ns. U-Boot ja alhaalla moderni selliosasto

Vuodesta 2000 tutkintavankilassa on toiminut museo, joka tarjoaa opastettuja kierroksia

Museon kaikki oppaat ovat vapaaehtoisia, entisiä DDR:n poliittisia vankeja

Tutustuminen Hohenschönhauseniin kuuluu nykyään Berliinin ja lähiseudun lukioiden ja ammattikoulujen vakio-ohjelmaan

Kun vankilan pihalla kohtaa hälisevän ryhmän, tulee ajatelleeksi, miten 15–18-vuotiaat, Berliinin muurin kaatumisen jälkeen syntyneet nuoret, mahtavat tämän kammottavan paikan kokea

Historia on kaukana, mutta sittenkin niin lähellä. Joukossa on varmasti nuoria, joiden vanhempia tai muita lähisukulaisia on ollut Hohenschönhausenissa kaltereiden jommallakummalla puolella

Getshemanekirche

Zionskirche

Kirkot DDR:n oppositioliikkeen tyyssijana

Kumpikin kirkko sijaitsee Prenzlauer Bergissä keskustan pohjoispuolella