Addiktion paikka populaarimusiikissa – Kalliosta Berliiniin [Places of Addiction in Popular Music – from Helsinki to Berlin]

124 125

vuuksia ei haluta tai osata tunnistaa.96 Normit ja joissakin tapauksissa raha siis ohjaavat voimakkaasti sitä, mitä pidetään tai ei pidetä pakonomaisena toimintana.

Etsittäessä giddensiläisiä riippuvuuksia arjen kulttuurista olennai-seksi ulottuvuudeksi nousee valinta. Ihmisten elämä voi rakentua hyvin monenlaisista perinteet korvaavista toimista, jotka perustuvat valintoihin. Giddensin mukaan ”myös riippuvuudet ovat valintoja. Ne ovat tapoja hallita mahdollisuuksien paljoutta lähes kaikilla elämänalueilla”.97

Koska riippuvuus on vakiintumassa kielenkäyttöön myös arkisten elämänalueiden ilmiöistä puhuttaessa, on syytä erotella toisistaan nega-tiiviset ja positiiviset riippuvuudet.98 Ainakin toistaiseksi riippuvuus viittaa johonkin kielteiseen – patologiseen – toimintaan, joka leimaa yksilön poikkeavaksi.99 Sen sijaan asioille omistautumiseen liitetään usein myönteisiä mielikuvia. Harvoin esimerkiksi työlleen syvästi omistau-tuneita tutkijoita tai taiteilijoita kutsutaan riippuvaisiksi, vaikka heidän toimintansa täyttäisi selvästi edellä esittämäni riippuvuuden ehdot. Tämä johtaakin arvioimaan koko riippuvuusterminologian mielekkyyttä, kun selitetään ihmisten käyttäytymistä myöhäismodernina aikana. Lähes kaikkea voi tehdä omistautuneesti ja intohimoisesti, mutta tällaista käyt-täytymistä on ollut aina eikä se siis ole mikään myöhäismoderni ilmiö.

Yhteiskuntahistorioitsijan silmin riippuvuuksien korostaminen on hallintavaltaa tavoittelevaa medikalisaatiota ja aikalaisdiagnostista maalailua. Medikalisaatiossa jokin käyttäytyminen määritellään ongelmal-liseksi, koska olemassa olevat sosiaalisen kontrollin muodot eivät tehoa siihen. Sen sijaan lääketieteestä katsotaan löytyvän sekä selitys että ratkaisu siihen, ja näin lääketieteen asiantuntijat ottavat ongelman hoitaakseen. Tätä kutsutaan professionaalisen dominanssin teesiksi, joka lisää lääketie-teen valtaa yhteiskunnassa. Se on tapa kontrolloida lääkärien työn sisältöä ja toimia yhä useammissa asioissa asiantuntijoiden ammattikuntana.100

Aikalaisdiagnoosi taas on ennen kaikkea näkemys, ymmärrys, oivallus ja visio. Se ei ole empiirisen tutkimusaineiston perusteella tehty analyysi vaan aavistus ajan hengestä. Tästä syystä aikalaisdiagnostisten väittämien kestävyys saattaa kadota ajan myötä. Ennen kuin Giddensin tarjoama kausaalinen riippuvuusselitys voidaan hyväksyä tutkimustuloksena, se täytyy todentaa tutkimuksin ja tutkimusteorioin. Sitä ennen selitys on aikakauden yhtenäisyyden etsimistä, performatiivinen tapa selittää nyky-aikaa.101

Addiktion paikka populaarimusiikissa

Kalliosta Berliiniin

Matias Karekallas & Atte Oksanen

Populaarikulttuuri ja -musiikki kytkeytyvät paikkoihin, kuuluisiin kaupunkeihin ja kaupunginosiin, klubeihin ja kuppiloihin. Erityisesti addiktioiden kuvauksissa paikkojen merkitys on suuri. Esimerkiksi Kallio ja Berliini ovat enemmän kuin kaupunkitiloja. Ne herättävät mielikuvia ja rakentuvat populaarimusiikin sanoituksissa personoiduiksi, erityisin ominaisuuksin varustetuiksi näyttämöiksi, jotka muuttuvat tarinassa toimijoiksi.

Monet sosiaaliset, kulttuuriset ja tilannekohtaiset tekijät määrittelevät addiktiivista toimintaa. Addiktioihin ja addiktiiviseen käyttäytymiseen liittyy paikallistuneita merkityksiä, mielikuvia ja normeja, jotka määritte-levät missä addiktion raja kulkee.1 Tutkimuksissa paikkojen suuri merkitys on kuitenkin usein sivuutettu, ja addiktion kontekstiin ja paikallistunei-siin merkityksiin on kiinnitetty vähän huomiota.2 Suomessa aihetta on sivuttu esimerkiksi baareja, ravintoloita ja yökerhoja käsittelevissä tutki-muksissa.3

Käsittelemme tässä luvussa addiktioiden paikkaan sidottuja kuva-uksia: sitä, kuinka paikkaan liittyviä merkityksiä ja mielikuvia tuotetaan, välitetään ja uusinnetaan Kalliossa ja Berliinissä. Kallion kaupunginosa Helsingissä on persoonallista leimaa kantava asuinalue Suomen pääkau-pungissa Helsingissä, kun taas Berliini on saksalainen miljoonakaupunki, jolla on värikäs historia. Molemmat ovat omaleimaisia ja erityisiä paikkoja, jotka yhdistetään paheisiin. Addiktiot ovatkin erottamaton osa Kallion

126 127

ja Berliinin liitettyjä mielikuvia, kuvauksia ja kertomuksia. Selvimmin korostuvat alkoholi, huumeet, tupakka ja seksi.

Käytämme aineistonamme pääasiassa populaarimusiikin sanoituksia. Musiikki on voimakas itseilmaisun, identiteetin rakentamisen ja samas-tumisen väline, joka vetoaa ihmisen perimmäisiin tunteisiin ja tarpeisiin. Musiikin avulla voidaan kuvata, vahvistaa ja tunnistaa sosiaalisia suhteita, sillä se tarjoaa keinon tunnistaa identiteettejä ja paikkoja sekä rajoja, jotka erottavat niitä.4 Musiikilla on kyky synnyttää voimakkaita paikan mieli-kuvia ja syviä paikkaan kiinnittymisen tuntemuksia.5 Hyödynnämme myös kaunokirjallisuutta ja elokuvia, koska populaarikulttuurin tuotteet viittaavat usein toisiinsa.

Kulttuurintutkimuksen näkökulma addiktioihin on yhteiskunnalli-sesti tärkeä, koska kulttuurin tuotteet vahvistavat mielikuvia päihteiden käytöstä. Lisäksi päihdeongelmista kärsivät ihmiset tukeutuvat näihin mielikuviin.6 Niin taiteessa kuin populaarikulttuurissakin voidaan kuvata addiktiota tavalla, joka ei välttämättä muilla keinoilla ole mahdollista. Näiden kuvausten tunteminen auttaa jäsentämään kulttuurisia prosesseja ja ymmärtämään addiktioon liitettäviä merkityksiä, jotka myös hoito- ja ehkäisytyössä toimivien pitäisi tunnistaa. Populaarikulttuurissakin on viime aikoina kiinnitetty entistä enemmän huomiota päihdeongelmista toipumiseen.7 Havainnollistamme asiaa valottamalla, kuinka juuri Kallion ja Berliinin kaltaisista paikoista tulee addiktion paikkoja.

Tilat, paikat ja mielikuvat

Tila on monissa yhteiskuntatieteissä käytetty abstrakti käsite. Sen alakä-sitteitä ovat esimerkiksi sijainti, paikka, alue ja maisema.8 Ihminen kokee tilan aistiensa avulla: visuaalisten havaintojen, äänien, kosketuksen, tuok-sujen ja makujen välityksellä. Tilan hahmottaminen ja havaitseminen on tärkeä osa inhimillistä kokemusta.9

Kokemuksellisuutta korostavan humanistisen tilakäsityksen mukaan tila muuttuu paikaksi, kun siihen liitetään yksilöllisiä kokemuksia, merki-tyksiä ja arvoja.10 Tilojen saamiin kulttuurisiin merkityksiin vaikuttavat yhteiskunnalliset olosuhteet ja käytännöt, jotka ovat sidoksissa yksilöiden ja ryhmien keskinäisiin asetelmiin. Paikkoja muovaavat samanaikaisesti sekä maailmanlaajuiset poliittiset, taloudelliset ja kulttuuriset prosessit että paikalliset tapahtumat. Niiden vuorovaikutuksesta syntyy erityisiä

paikkoja ja niihin kytkeytyviä mielikuvia, identiteettejä, stereotypioita, tapahtumia ja tunnelmia.

Paikat, kuten kulttuurin tuotteetkin, heijastavat aikaansa. Ne muun-tuvat, tuhoutuvat ja jäsentyvät uudestaan. Muistoilla ja muistamisella on tärkeä rooli paikkojen muotoutumisessa ja kokemisessa. Muistot kiin-nittävät ihmiset tiettyihin paikkoihin, ja paikkojen menneisyys on olen-nainen osa niiden tunnelmaa. Historioitsija Pierre Nora kirjoittaa muistin paikoista, joiden välityksellä menneisyyden tapahtumat ja kokemukset palaavat mieleen. Muistin paikat syntyvät ihmisten tarpeesta tehdä menneisyys konkreettiseksi, esimerkiksi muistomerkkien, patsaiden, museoiden ja arkistojen avulla.11 Mielikuviin liittyy aina jotain historial-lisesti pysyvää. Historia on paikoissa läsnä, vaikka se on menneisyyttä. Mielikuvat elävät, vaikka paikat olisivat fyysisesti muuttuneet.

Tukeudumme vahvasti mielikuvan käsitteeseen.12 Mielikuvat eivät ole pysähdyskuvia vaan muuttuvat jatkuvasti ympäristönsä mukana.13 Lisäksi ne muovaavat kuvaamaansa todellisuutta. Populaarikulttuurin tuotteet ovat voimakkaita mielikuvien, merkitysten ja muistojen tuottajia. Esimer-kiksi elokuvat, musiikki ja kaunokirjallisuus sisältävät kielikuvia, verta-uksia ja yleistyksiä, jotka vahvistavat ja uusintavat mielikuvia ihmisistä, ilmiöistä ja paikoista. Kulttuurin tuotteiden ja paikkojen välinen suhde on kaksisuuntainen: paikan mikrokulttuuri vaikuttaa siihen, miten se esite-tään esimerkiksi musiikissa, kaunokirjallisuudessa ja elokuvissa, mutta vastavuoroisesti kulttuurin tuotteet vaikuttavat paikkaan liitettäviin mieli-kuviin ja merkityksiin. Kulttuurin tuotteita ja yhteiskunnan todellisuutta pitäisikin tarkastella toisiinsa limittyneinä.

Mielikuvat ankkuroituvat paikkoihin monin tavoin. Maantieteilijä Gary Hausladen korostaa paikkojen erityisyyttä salapoliisiromaanien analyysissaan. Hän osoittaa, että tarinan miljööt ja niihin liittyvät mieli-kuvat ovat korvaamaton osa juonta. Tilan merkitys on kerronnassa ja henkilöhahmojen dialogissa suuri. Tilallisten yksityiskohtien täsmällisyys on puolestaan tärkeää, jotta lukija voi samastua niin tarinan tapahtumiin kuin sen tapahtumapaikkaankin ja kokea ne todellisina.14 Tilallinen ajat-telu on yleisinhimillistä ja samalla myös tärkeä osa tarinallisuutta.15

Modernien suurkaupunkien ja elämäntavan synty muutti urbaaneihin tiloihin liitettyjä merkityksiä (ks. Ruuska & Sulkunen tässä teoksessa). Monet yhteiskunnalliset ongelmat alettiin yhdistää kaupunkitiloihin ja tarkasti rajattuihin paikkoihin. On esimerkiksi katuja ja kortteleita, jotka

128 129

tunnetaan päihteistä ja muista addiktoivista paheista. Tällaisten paik-kojen erityislaatuiset tunnelmat – niissä vallitseva paikan henki – vaikut-tavat vahvasti päihteiden käyttöön liittyviin kokemuksiin. Esittelemmekin Kallion ja Berliinin erityisinä addiktion paikkoina, populaarikulttuurin ja erityisesti musiikin tuottamien mielikuvien valossa.

Pitkänsillan nurja puoli

Mä dallaan Hagikseen ja venttaan sporaa / tää rundi pyörii niinku ennenkin / spurgujengi flänäpäissään joraa / tai sit ne flaidaa, mä en maindaa / olkoon niin.16

Kalliolla on pitkä historia yhtenä Helsingin ja koko Suomen pahamainei-simmista kaupunginosista. Pitkänsillan pohjoispuoliset alueet, kuten Hakaniemi, Siltasaari, Kallio, Sörnäinen ja Harju, kehittyivät 1800-luvun loppupuolelta alkaen tiiviisti rakennetuksi kaupunginosaksi, jossa oli runsaasti teollisuustyöpaikkoja. Alueen lukuisat pienet vuokra-asunnot tarjosivat ensimmäisen pysäkin maalta kaupunkiin muuttaneille, useim-miten yksin eläville nuorille miehille.17 Suurimmillaan alueen väkiluku oli 1940–1950-luvuilla, jolloin siellä oli noin 50 000 asukasta. Tämän jälkeen väki alkoi vähentyä ja alueen osuus Helsingin asukasluvusta pienentyä, kun monet vaurastuvat perheet ja lapsiperheet muuttivat uusiin väljem-piin lähiöihin. Nykyään Kallion peruspiirissä asuu noin 25 000 ihmistä.18 Vastapainoksi Pitkänsillan pohjoispuolen kaupunginosiin kuitenkin saapui – ja saapuu edelleen – uusia nuoria, joita hyvä sijainti, eläväinen ympäristö ja joustava vuorokausirytmi houkuttavat.

Pitkäsilta oli – ja monissa mielikuvissa yhä on – henkinen, symbo-linen ja ideologinen raja, jonka pohjoispuolisilla alueilla on Helsingin muuta kantakaupunkia huonompi maine. Kallio on mielletty Helsingin kaupunkihierarkiassa alemman yhteiskuntaluokan, erityisesti vasem-mistoa kannattavan työväenluokan, asuinalueeksi. Työväestön alkoho-linkäyttöön on liitetty mielikuvia humalahakuisuudesta ja sosiaalisesta epäjärjestyksestä.19 Työväenluokkaisten nuorten aikuisten kansoit-taman Kallion historiassa alkoholi on ollut näkyvästi läsnä. Kallion ja Sörnäisten pahamaineisuus saattaa juontaa juurensa niinkin kauas kuin 1830–1860-luvuille. Tuolloin alueen huvilataloissa sijaitsi ulkoilmaravin-toloita, joissa keskustakaupunginosien ylioppilaat ja älymystö kävivät

juhlimassa.20 Myös 1880-luvulla perustettu Sörnäisten eli Sörkan vankila luultavasti vahvisti mielikuvia alueen pahamaineisuudesta.

Kalliossa ja työväenliikkeessä on toisaalta ollut vahvasti esillä myös raittiusaate. Alkoholinkäyttöä leimasi vahva kahtiajako: osa joi liikaa ja osa ei lainkaan.21 Alkoholia ei välttämättä käytetty 1900-luvun alkupuo-liskon Kalliossa sen runsaammin kuin muualla Helsingissä, mutta käyttö oli näkyvämpää. Viinaa juotiin kaduilla, puistoissa ja kallioilla, koska pienissä asunnoissa alivuokralaisina asuneet nuoret eivät sovun säilyttä-miseksi halunneet juoda kotonaan. Toisin kuin nykyään, kapakoitakaan ei alueella vielä tuolloin ollut. Kieltolain aikaan (1919–1932) viinaa hankittiin katujen trokareilta ja salakapakoista.22

Suurin yksittäinen syy Kallion pahamaineisuuteen oli juomisen näky-vyys ja siihen kytkeytyvät levottomuudet. 1900-luvun alun Kalliota leima-sivat kaduilla pyörivät nuorisojoukot (sakilaiset) ja työttömyys. Syntyi myyttinen Kallio tai Sörkka, joka määrittyi moninaisten paheiden ja syntien, kuten alkoholin (myöhemmin myös huumeiden), seksin, väki-vallan ja rikollisuuden tyyssijaksi. Myytti elää yhä, ja sitä hyödynnetään jatkuvasti esimerkiksi elokuvissa, kaunokirjallisuudessa ja populaarimu-siikissa, vaikka seutu onkin rauhoittunut. Kalliota onkin kuvattu ahkerasti kotimaisen populaarimusiikin sanoituksissa. Me esittelemme kolmen musiikkityylin – iskelmän, rockin ja hip hopin – sisältämiä kuvauksia Kalliosta. Jäsennys etenee lähes kronologisesti, sillä analysoidun aineiston vanhimmat laulut ovat iskelmämusiikkia, niitä seuranneet pääasiassa rockia ja viimeaikaisimmat hip hopia.

Iskelmien rappioromanttinen Kallio

Vanhimmat Kallioon sijoittuvat laulut ovat iskelmiä, joiden sentimentaa-liset ja romanttiset sanoitukset käsittelevät yleensä rakkautta ja ihmissuh-teita. Suomalainen iskelmä on saanut vaikutteita slaavilaisista, erityisesti venäläisistä kansanlauluista, ja sävellykset ja sanoitukset ovat usein melan-kolisia tai kaihoavia. Kalliosta kertovat vanhat iskelmät sijoittuvat pääosin Sörnäisiin, joka kuvataan työväestön ja kadulla viihtyvän nuorison alueeksi.23 Sörnäinen on laulujen päähenkilöille turvallinen kotiseutu, jossa vallitsee oma alakulttuurinsa, laitakaupungin paikan henki.24

Iskelmälaulujen Kallioon kytkeytyy myös rappioromantiikkaa: elämä on rankkaa ja huvitukset sen mukaisia. Vaikeista elinolosuhteista huoli-matta lauluissa kuvataan kotiseutua, ystäviä ja rakkauden mahdollisuutta.

130 131

Toisin kuin muussa Kallio-aineistossa, iskelmissä tarinan päähenkilönä on usein nainen – joskin sanoitukset ovat lähes poikkeuksetta miesten laatimia. Tarinat kertovat yleensä kohtaamisista vastakkaisen suku-puolen kanssa sekä rakkaussuhteiden vaiheista ja käänteistä. Pääpiirtei-tään Kallio-iskelmät ovat lajityypillisiä rakkaustarinoita, mutta alkoholin asema korostuu.

Paradigmaattinen Kalliosta kertova iskelmälaulu on Sörkan ruusu, jonka Ilmari Sitari julkaisi ensimmäisen kerran vuonna 1932 ja josta muun muassa Annikki Tähti teki 1970-luvulla oman versionsa.25 Julkaistuissa äänitteissä laulun tekstiä on hieman siloteltu. Alkuperäisissä Reino Palm-rothin vuonna 1928 kirjoittamissa sanoissa viitataan suoremmin alkoholin käyttöön. Kevytkenkäiseksi naiseksi kuvattu päähenkilö on menossa illan-viettoon paikkaan, jossa ”jauhaa jatsirumpu ja harmonikka soi”. Ennen tätä hän hakee trokarilta laittoman viinapullon eli ”varpusen”:

Miss’ päättyy Pitkäsilta ja alkaa Söörnäinen / kas, sieltä mä trokarilta sain pienen ”varpusen”. / Mut yksiksein sit’ en mä juo, se saaliin varman mulle tuo / kun oon mä Sörkan ruusu, kukista kuuluisin.26

Alkuperäisen sanoituksen hetkellä elettiin kieltolain aikaa, ja viinaa sai vain trokareilta ja salakapakoista. Niinpä viinapullo takaa sen, että Sörkan ruusu voi itsevarmasti laulaa: ”Mä milloinkaan en yksin jää, mun kentels-mannit piirittää.” Alkoholi toimii valttikorttina miesten huomion saami-sessa ja takaa ”varman saaliin”. Sanoitus sisältää monia vertauskuvallisia viittauksia seksiin ja alkoholiin sekä lopulta irtosuhteiden ja ilonpidon kääntöpuoleen, sukupuolitaudin tarttumiseen. Näin lyriikka rakentuu moraliteetiksi, jossa paheellinen elämä johtaa ikäviin seurauksiin:

Jää mielees ain’ tää pörröpää, jos muistot hiukan – kirveltää / mä oonhan Sörkan ruusu, ruusuista pistävin.27

Moderni versio vastaavanlaisesta kertomuksesta esitetään Kaija Koon iskelmärock-laulussa Erottamattomat vuodelta 2007.28 Laulu keskittyy irtosuhteiden sijasta parisuhteeseen ja alkoholiin sen perustavana elementtinä, ei pelkkänä miesten huomion houkuttimena. Laulun ilmei-sesti kodittomien rakastavaisten arki pyörii viinanjuonnin ympärillä. He viettävät aikaansa Josafatin kallioilla, missä ”elokuun yö lempeä on”. Päivän ensimmäisenä tehtävänä on hakea lisää juotavaa:

Tälle päivälle taas jalkoja särkee. / No, minä voin juotavat hakee. / Sillä minä, jos kukaan, tiedän kuinka tärkeetä on / että yötä vasten veri sakenee.29

Sanoituksessa avautuu viittauksia Kallion heikkoon asemaan Helsingin aluehierarkiassa. Päähenkilöt tietävät viettävänsä parempiosaisten ”lakeri kenkämiesten” silmissä ”siivotonta” elämää ryypätessään joka päivä aamusta iltaan. He ovat silti ”löytäneet onnensa tavallaan” ja ovat erotta-mattomia loppuun saakka:

Heidän huulensa toisiinsa yhtyy / mutta ei ihan suoraan. / Kun pullon-suuta suutelemaan ryhtyy / voi maistaa toisen siitä vuorollaan. / Lake-rikenkämies vois miljoonia käyttää / että heidät pois siivotaan. / Kun se liian siivottomalta näyttää, / kun he ei kätke ontuvaa onneaan.30

Syrjäytymisen ja hauskanpidon tyyssija

Rock haastoi iskelmät 1960-luvulla suosituimpana populaarimusiikin tyylilajina. Rockin monia alalajeja yhdistää kapinahenkinen asenne, joka erottaa sen esimerkiksi iskelmä- ja tanssimusiikista. Sillä on haastettu sosiaalisia ja poliittisia normeja sekä ylitetty ja venytetty sopivuuden rajoja. Rakkaudesta ja ihmissuhteista lauletaan rockissakin, mutta yleistä on myös yhteiskunnallinen kritiikki ja vauhdikkaan elämän ihannointi. Yhtenäisen kertomuksen sijaan sanoitukset voivat olla yleisluontoisia kuvauksia päihteiden käytöstä, naisista ja hauskanpidosta.

Seksin, huumeiden ja rock ’n’ rollin tunnettu kolmiyhteys ilmenee hyvin myös Kalliosta kertovissa rock-lyriikoissa, joskin huumeet on Suomen asetelmassa usein korvattu viinalla. Paradigmaattista Kalliosta kertovaa rock-laulua on vaikea hahmottaa musiikkityylin sisäisen moni-muotoisuuden takia, mutta Jussi Raittisen levyttämä urbaani perinne-laulu Mañana vuodelta 1984 on oivallinen esimerkki rock-laulusta, jossa alkoholi ja seksi – ja niihin kytkeytyvät lieveilmiöt väkivalta, rikollisuus ja prostituutio – ovat tarinan keskeistä ainesta.31 Laulun päähenkilö kertoo vuorotellen perheenjäsentensä kohtaloista, joista jokainen ilmentää Kallion asukkaiden syrjäytymistä. Kaikki perheenjäsenet ”dokaavat” eivätkä ”koskaan duunii tee”. Isä on murtovaras, äiti viinatrokari, veli rahanväärentäjä ja sisko prostituoitu.

Tarina vertautuu kiinnostavasti Tom Sjöbergin ja Harri Nykäsen haas-tatteluromaaniin Rööperi,32 josta on tehty samanniminen elokuva. Tässä

132 133

Punavuoren kaupunginosasta kertovassa kirjassa mainitaan myös Vaasan-kadulla Kalliossa asunut rikollisperhe, jonka äiti herätti poikansa aina aamuviideltä murtovarkaushommiin, ”kun naapurin pojatkin menivät jo”. Mañana-laulussa kaikkien kohtalo on lopulta kurja: isä kuolee pirtuun, äiti joutuu sairaalaan saatuaan pulloniskun päähänsä, sisko pyörii kaduilla itseään myyden, veli tuomitaan vankilaan ja tarinan kertoja jää itsekin kiinni murtovarkaudesta:

On faija multa delannut, on mutsi tsirrassa, / systeri hengaa kartsalla ja broidi linnassa. / Ja minä itse kyttiksellä venttaan dumarii / kun skoudet sai mut napattua brekkiksestä kii.33

Myös Tuomari Nurmiolla on vastaavanlaisia kuvauksia Kalliolle leimal-lisista ihmistyypeistä34 ja elämänkohtaloista. Niissä päihteiden käyttö esitetään hyvin kärjistetysti, alueen omalla kielellä (esim. kappaleissa Tonnin stiflat ja Paavi Roskapankissa).35 Monissa Kalliosta kertovissa rock-lauluissa viinanjuonti ja juhliminen pysyvät kuitenkin hallinnassa ja ihmiskohtalot näyttäytyvät myönteisemmässä valossa. Esimerkiksi Sir Elwoodin hiljaiset värit -yhtyeen folkrock-lauluissa Kaduilla Kallion, Kolli-kissa ja Torkkelinmäki36 Kallio näyttäytyy rauhattomuudesta ja runsaasta alkoholinkäytöstä huolimatta viihtyisänä ja kodikkaana paikkana:

Tää tuoksu asfaltin kuin parfyymin, / kesäyö Suomi-filmistä. / Ja jostain kaukaa kuuluu ääni sireenin, / no, rakastavaisten täytyy riidellä.37

Rock-lauluissa Kalliota harvoin yksiselitteisesti ylistetään. Myönteiseenkin sävyyn kirjoitetut sanoitukset sisältävät lähes aina viittauksia myös alueen nurjaan puoleen kuin jatkuvana muistutuksena siitä, että päihteiden viihde- ja väärinkäytön välinen raja on häilyvä. Kalliosta kertovissa rock-lauluissa näkyykin sama ristiriitaisuus, jonka kaupunkitutkijat Sirpa Tani ja Timo Kopomaa nostavat esille muistakin Helsinki-aiheisista sanoituk-sista: yhtäältä kaupunki kuvataan kiehtovaksi ja puoleensavetäväksi, mutta toisaalta kaupunkiympäristöä ja kaupunkilaista elämänmuotoa kritisoi-daan.38 Tämä pohjautuu vanhaan ajattelumalliin, jossa maaseutu mielle-tään ”luonnolliseksi” ja ”aidoksi” elinympäristöksi ja kaupunki kaikkine houkutuksineen kylmäksi ja turvattomaksi ympäristöksi, jossa ihminen vieraantuu yhteisöstään, turmeltuu ja jää yksin.

Kallio ghettona hip hop -musiikissa

2000-luvulla suosituksi tullut suomenkielinen hip hop kuvaa Kallion kurjempana elinympäristönä kuin koskaan aiemmin. Tämä selittyy osit-tain Yhdysvaltain suurkaupunkien ghetoissa kehittyneen musiikkityylin genrekonventioilla. Hip hop sisältää rytmisellä puhelaululla (räppäämisellä) esitettyä ironista kärjistämistä ja rankan elämän glorifiointia. Jotkut Kalli-osta kertovat hip hop -laulut lähestyvät niin sanottua gangsta rap -alalajia, jonka sanoitukset kuvaavat rikollisuuteen tyypillisesti liitettäviä aihepiirejä, kuten huumeidenkäyttöä, väkivaltaa ja prostituutiota. Paradigmaattisessa Kalliota kuvaavassa hip hop -kappaleessa piirretään eräänlainen tuokio-kuvaus addiktioiden määrittämästä elämästä ”ghetossa”. Lauluissa kriti-soidaan Kalliota elinympäristönä mutta ollaan avoimesti osallisina riippu-vuuksien täyttämässä tragikoomisessa ”tivolissa” ja”saippuaoopperassa”, kuten Laineen Kasperin Kallio-boogiessa vuodelta 2008:

Tähän tivoliin alkaa pikkuhiljaa tottuun / … / Tää koko hoito on nyt saatanan sekasi, eikä kukaan taia ees käsittää / … / Eikä näy jumalaa täs saippuaoopperas ja vielä hooceempaa on luvas. / Myönnän olevani iha yhtä vitun sekasi, menny iha liian kauas löytääkseni takasin.39

Sanoitusten henkilöhahmoista lähes kaikki kamppailevat sosiaalisten ongelmien kanssa. Syrjäytyneet, epätoivoiset ihmiset vaeltelevat kadulla ja kapakoissa ilman toivoa paremmasta huomisesta. Kodittomat asuvat veneiden alla, saavat ruokansa leipäjonosta ja kerjäävät tupakkaa tai rahaa alkoholiin. Heikki Kuulan kappaleessa Subutexprinssi liiallista päihteiden käyttöä ei estä edes antabus-lääkitys: ”Pitkin Kallion katuja raasu tallaa / antabus-kapselin irti haarukalla / repii, ei pienii säröjä silmä erota.”40

Hip hop -lauluissa ollaan toisinaan huolestuneita Kallion mahdolli-sesta muutoksesta keskiluokkaisempaan ja vaarattomampaan suuntaan.41 Sitä symboloivat sanoituksissa esiintyvät maininnat ”hipeistä”, joiden ei katsota kuuluvan alueen perinteiseen asukaskuntaan. Yhtäältä hippejä pidetään esimerkkinä Kallion turmelevasta vaikutuksesta, kuten Laineen Kasperin Kallio-boogiessa: ”Periaate murtuu sit ku siihen turtuu / Entinen hippi se on nykynen spurgu.” Toisaalta hippien läsnäolo on myös merkki Kallion vanhan tunnelman rikkoutumisesta ja myyttisen paikan tuhosta, kuten Memmy Possen kappaleessa Saatana saapuu Helsinkiin vuodelta 2004:

134 135

Kurvin maisemia vilkas, nyt on epätoivoo ilmas / ihan niinku pitääki / tääl on rappion rippeet / mut vitun kukkakansahippei pitäis juuriltaan kitkee / rikkaruohot pois laskuist ja kaikki on ennallaan / ihan ku edel-liskerral, mestat rempallaan.42

Hip hop -sanoituksissa ilmeneekin Noran ajatus siitä, että ihmiset luovat muistin paikkoja, koska historiallista paikkaa ei enää sellaisenaan ole olemassa.43 Spurgujen Kallion muututtua laimennetuksi hippien Kalli-oksi hip hop -artistit esittävät nostalgisen vastalauseen ja kuvaavat aluetta vahvemmin sellaisena kuin se on aikoinaan ollut, sillä menneisyyden myyttinen Kallio soveltuu paremmin gangsta rapin kerronnan miljööksi. Samalla se edustaa ”värikästä elämäntapaa” ja ”vetoaa ihmisten moraali-seen oikeuteen säilyttää erityiset tapansa muutosvoimien edessä”.44 Muis-tomerkkien, patsaiden ja arkistojen rinnalla myös musiikki ja muut kult-tuurin tuotteet ovat keinoja palauttaa mieleen paikan menneisyys.

Myyttinen Kallio populaarimusiikissa

Yhteistä iskelmälle, rockille ja hip hopille on tapa kuvata Kallio urbaanina miljöönä, jonka asukkaille merkitykselliset tapahtumat sijoittuvat lähes poikkeuksetta kaduille, kapakoihin tai pieniin kerrostaloasuntoihin. Kadut ovat tärkeässä asemassa ihmisten paikkakäsityksissä, koska ne kytkey-tyvät erottamattomasti yksilön intiimeihin kokemuksiin ja ovat monessa kulttuurissa tärkeitä sosiaalisen vuorovaikutuksen tiloja.45 Kotikatu ja sen kadunkulmat ovat arjen paikkoja, joihin yhdistyy välittömiä ja säännölli-sesti toistuvia tunne-elämyksiä. Ne antavat henkilökohtaisille kokemuk-sille nimettävissä olevia sijainteja ja paikkoja, johon ankkuroitua. Kallion persoonallisuutta määrittelevätkin vahvasti kadut, joille leimallista on näkyvä päihteidenkäyttö, levottomuus, eläväisyys, erityiset haju- ja ääni-maisemat sekä tietynlaiset asukkaat. Sanoituksissa vilisee kadunkulmia, porttikongeja, rappukäytäviä ja vanhoja kivitaloja. Niissä ovat jatkuvasti läsnä klassiset paheet, kuten alkoholi, huumeet, seksi ja tupakka ja niihin kytkeytyvät lieveilmiöt. Autenttisuuden ja realistisuuden vahvistami-seksi tapahtumapaikka on usein nimetty esimerkiksi Helsinginkaduksi, Vaasankaduksi, Fleminginkaduksi tai Pitkäksisillaksi.46 Viimeksi maini-tulla on erityistä symbolista voimaa, sillä sitä käytetään usein korostet-taessa Kallion erottumista omaksi maailmakseen, joka poikkeaa eteläisistä kaupunginosista.

Katujen äänet ja tuoksut ovat tärkeitä miljöön rakentajia.47 Kallion ääni- ja hajumaisemat kuvataan lähes kaikissa sanoituksissa enimmäk-seen epämiellyttävinä. Hajumaisema muodostuu useimmiten virtsasta ja ulosteista, huumeiden ja tupakan kärystä sekä peseytymättömien alkoho-listien löyhkästä. Miellyttäviksi aistimuksiksi nostetaan tuoksuista vain asfaltti ja äänistä kaduilla raikuva nauru. Muutoin äänimaisema koostuu pääasiassa naisten kirkumisesta, sireenien ulvonnasta, koirien ulinasta, itkusta tai humalaisten hoilaamisesta.

Katujen rinnalla sanoitusten yleisimpiä tapahtumapaikkoja ovat olut-ravintolat, toisin sanoen pubit, baarit, kapakat, kuppilat ja raflat, joista niistäkin monet mainitaan nimeltä. Baarit näyttäytyvät sekä yksinäisen juomisen että sosiaalisen elämän keskuksina: niissä juodaan alkoholia, nähdään ystäviä, solmitaan uusia tuttavuuksia, muistellaan vanhoja aikoja, parannellaan krapulaa ja toisinaan pelataan rahapelejä. Kodit – pienet yksiöt, luukut, komerot – sen sijaan esitetään sanoituksissa ylei-simpänä huumeiden käyttämisen paikkana, jota usein käytetään myös yksinäisyyden ja eristäytyneisyyden symbolina.

Paikoista tulee todellisia ja niiden identiteetti muotoutuu, kun siellä asuvista ihmisistä ja heidän elämäntavoistaan kerrotaan kärjistettyjä tari-noita.48 Kallion erityisluonteen synnyttävät siellä asuvat ihmiset, joista maalataan sanoituksissa karua kuvaa. Aineistomme perusteella Kallion katujen ikoniset ihmishahmot49 ovat pääosin juoppoja, spurguja, huma-laisia, huoria ja nistejä, joilla on monenlaisia sosiaalisia ongelmia. Kaikkien musiikkityylien sanoituksissa työttömyys, päihteet, väkivalta, yksinäisyys, köyhyys, rikollisuus, epätoivo ja syrjäytyneisyys ovat perusteemoja. Näistä ongelmista kärsivät lauluissa niin miehet kuin naiset ja niin vanhat kuin nuoret. Kallio esitetään pääkaupunkiseudun aluehierarkiassa kurjuuden saarekkeena, joka toimii myös marginaalisen väestönosan turvasatamana. Siellä erilaisuus ja sopeutumattomuus on normaalia – jopa suotavaa. Tämä ristiriitaisuus ilmenee lauluissa usein kodin ja kadun vastakkainasette-luna.50 Kallion asukkaat saattavat olla syrjäytyneitä ja yksinäisiä omissa kodeissaan, mutta kaduilla ja kapakoissa voi tavata kohtalotovereita ja olla yhdessä yksin.

Yhteneväisyydet eri musiikkityylien Kallio-kuvauksissa ovat huomat-tavat. Erot syntyvät lähinnä erilaisista genrekonventioista ja sanoitusten muotokielestä. Iskelmät ovat rakkaustarinoita, rock-laulut kuvauksia turmeltuneesta hauskanpidosta ja hip hop -kappaleet selviytymistari-

136 137

noita. Kallio-kuvausten ydin on kuitenkin pysynyt melko muuttumatto-mana kaikkien niiden vuosikymmenten ajan, joina alueesta on laulettu. Muutokset sanoitusten muotokielessä ovat johtuneet uusien musiikki-tyylien syntymisestä: tyylit ovat muotoutuneet kulloisenkin ajan hengen mukaisiksi. Vallitseva moraali- ja normiympäristö on vaikuttanut siihen, millaiset sanoitukset ovat olleet sopivia.

Kallion keskiluokkaistumisesta alettiin puhua 1980-luvulla,51 mutta se ei ainakaan toistaiseksi mainittavasti näy populaarimusiikin sanoituk-sissa. Tani ja Kopomaa totesivat 1990-luvun puolivälissä, että on mielen-kiintoista seurata, muuttuvatko laulujen Kallio-kuvaukset yhteiskunnal-listen muutosten myötä.52 Näyttäisi, että parissa vuosikymmenessä näin ei ole tapahtunut. Sanoituksista ovat yhä tunnistettavissa perinteiset suomalaisen yhteiskunnan jännitteet ja vastakkainasettelut esimerkiksi kaupungin ja maaseudun, eliitin ja työväestön, rikkaiden ja köyhien, menestyjien ja syrjäytyneiden ja oikean ja väärän välillä. Riippuvuuksien, kurjuuden, hauskanpidon ja rappioromantiikan kyllästämät mielikuvat myyttisestä Kalliosta elävät sanoituksissa edelleen vahvoina.

Paheellinen Berliini

Berliinillä on pitkä historia riippuvuuksien kehtona. Lontoon, Pariisin ja New Yorkin tavoin Berliini kasvoi nopeasti 1800-luvulla, ja sillä on Euroopan historiassa synkkä aura: 1900-luvulla kaupunkiin vaikuttivat ensimmäinen ja toinen maailmansota sekä kylmä sota. Myös Saksojen yhdistymisen jälkeinen Berliini on erityinen risteytys uutta ja vanhaa, tuhottua ja korjattua. Erityisesti kaupungin muuntuvuus ja jatkuva keskeneräisyys ovat tehneet siitä poikkeuksellisen.

Berliinin maine dekadenttina kaupunkina perustuu erityisesti Weimarin tasavallan aikaan (1919–1933). Saksan keisarikunnan (1871–1918) aikainen Berliini oli ollut vaikuttava pääkaupunki, mutta uusi Berliini veti vastustamattomasti puoleensa kyvykkäitä osaajia, yrittäjiä ja onnenonki-joita.53 1920-luvulla Berliini oli maailman kolmanneksi suurin kaupunki. Vaikka Weimarin ajan Saksassa oli useita keskuksia, 1930-luvun alussa 4,3 miljoonan asukkaan rajan rikkonut Berliini oli kiihkeydessään ylitse muiden. Berliini edusti kaikkea uutta ja jännittävää mutta myös kaikkea Weimarin ajan Saksassa ongelmallisena pidettyä.54 Kaupunki oli kulttuu-rielämän keskittymä. 1920-luvulla amerikkalaisvaikutteinen populaari-

kulttuuri villitsi sen. Erityisesti jazz, revyy ja elokuvat merkitsivät uutta aikaa. Myös perinteisempi poliittis-satiirinen kabaree kukoisti.

Saksalaiset aikalaislähteet viittaavat modernin suurkaupungin kiehto-vuuteen, jonka ne paikallistavat esimerkiksi kahviloihin. Walter Benjamin kirjoitti esseissään Berliinistä ja Pariisista labyrinttina, joka saa pään pyörälle ja johon on nautinnollista eksyä.55 Berliinin hurma oli moder-nissa liikkeessä ja rauhattomuudessa.56 Aikalaiskirjoituksissa rauhaton syke yhdistyi uhkapeleihin ja huumeisiin. Lääkäri Carl Ludvig Schleich kuvasi, kuinka uhkapelaaja haikailee nopeutetun rytmin tunnetta, jota vahvistaa panokseen ja riskiin liittyvä jännitys. Schleichin mukaan saman-kaltaista rytmiä etsittiin huumeita ja muita piristeitä käyttämällä. Hänen huomionsa kohteena oli erityisesti kokaiini, jonka liikakäytön riskit alkoivat olla ilmeisiä.57

Weimarin tasavallan aikana saksalainen lääketeollisuus oli kehittänyt oopiumista aktiivisesti uusia lääkkeitä, muun muassa heroiinin. Kokaiinia tuotettiin vientiin.58 Weimarin tasavallassa oopiumi ja sen johdannaiset olivat eniten käytettyjä huumeita. Niitä seurasi kokaiini, joka tunnettiin juhlatunnelmaa nostavana ”samppanjahuumeena”.59 Berliiniä kutsuttiin ”puuterikaupungiksi”. Virallisesti kokaiinia sai apteekista vuoteen 1924 asti ja sen jälkeen laittomilta markkinoilta. Vaikka monet aikalaiset pitivät kokaiinin käyttöä jopa epidemiana, varsinaisia addikteja näyttäisi olleen vähän (vrt. Salasuo tässä teoksessa).60

Berliiniin liittyvissä mielikuvissa kokaiinin ja muiden huumeiden merkitys oli kuitenkin suuri. Monet käyttäjät olivat merkittäviä kult-tuuripersoonia, ja huumeisiin liittyi glamouria. Jazzin ja tanssitaiteen Berliini tunnetaan addikteistaan. Esimerkiksi tanssitaiteilija Anita Berber tuli tunnetuksi paitsi alastomista tanssiesityksistään myös biseksuaali-suudestaan, kokaiiniriippuvuudestaan ja ennenaikaisesta kuolemastaan 29-vuotiaana vuonna 1928. Hän viittasi esityksissään avoimesti huumei-siin, esimerkiksi Morphinessa hän piikitti itseään. Kokaiini yhdistyi hänen esityksissään moderniin aikaan ja konservatiivisten rajojen ylittämi-seen.61

Huumeiden ohella Berliini oli kuuluisa viehtymyksestä poikkeuksel-liseen seksuaalisuuteen. Seksi oli Weimarin tasavallassa huumeita näky-vämmässä roolissa, ja Berliini oli transvestiittien ja huorien kaupunki. Luvut prostituoitujen määrästä vaihtelevat, mutta naisprostituoituja on saattanut olla 1920-luvulla jopa 120 000 ja miehiäkin 35 000. Kaupungissa

138 139

oli myös vilkas homoalakulttuuri ja merkittävä lesboyhteisö.62 Weimarin tasavallassa seksuaalisuuteen suhtauduttiin hyvin liberaalisti ja totuttuja tapoja ravisteltiin perinpohjaisesti, vaikka seksuaalinen vapautuminen herätti myös konservatiivista kritiikkiä.63 Seksuaalisuuteen suhtauduttiin pitkälti samaan tapaan kuin kokaiiniin. Siinäkin nähtiin modernin ajan mahdollisuus oppia ja kokeilla uutta.

Konservatiivit ja myöhemmin kansallissosialistit kuvasivat Berliiniä paatoksellisesti demonisena paikkana. Esimerkiksi kirjailija Ludwig Finckh kirjoitti, että Berliini, joka oli kerran symboloinut valtaa ja vaurautta, symboloi enää rappiota.64 Kansallissosialistien ideologi Joseph Göbbels puolestaan kirjoitti Berliinistä turmion ja pinnallisuuden tyyssi-jana.65 Kansallissosialistit käyttivät poliittisesti hyväkseen Weimarin tasa-valtaan liitettyjä mielikuvia. Heidän valtaannousunsa vuonna 1933 vaikutti välittömästi Berliinin yöelämään: yökerhoja ja bordelleja suljettiin.66 Natsien sosiaalipolitiikka puuttui myös alkoholismiin ja huumeriippu-vuuteen.67 Addikteja Kolmas valtakunta kohteli kuitenkin melko hyvin. Syynä oli luultavasti se, että monet huumeriippuvaiset olivat arvostettuja lääkäreitä ja sotaveteraaneja. Jopa muutamat korkea-arvoiset natsiup-seerit olivat addikteja. Esimerkiksi Hermann Göring oli riippuvainen morfiinista.68

Weimarin ajan Berliiniä on kuvattu värikkäin sanankääntein myös angloamerikkalaisessa kirjallisuudessa, jossa se on rinnastettu muinaiseen Babyloniin ja keisari Neron ajan Roomaan.69 Suurelle yleisölle mielikuvia Weimarin ajan Berliinistä on välittänyt ennen kaikkea Marlene Dietrichin läpimurtoelokuva Sininen enkeli.70 Kaupunki tuli angloamerikkalaisessa kulttuurissa tunnetuksi myös kirjailija Christopher Isherwoodin 1930-luvun alun Berliini-kuvauksista, joihin muun muassa Broadway-musi-kaali Cabaret ja Liza Minnellin tähdittämä samanniminen elokuva perus-tuvat.71

Toisen maailmansodan jälkeinen Berliini säilytti omituisuutensa. Sodassa tuhottu ja jaettu Berliini oli enemmistön silmissä outo ja poik-keuksellinen. Isherwood-totesi Berliini-kirjojensa esipuheessa, että 1950-luvun alun Berliini voisi olla jopa 1930-luvua jännittävämpi miljöö romaanille.72 Sotien turmelema Berliini on pysynyt mielikuvissa rappion pesäkkeenä. Se havainnollistaa, kuinka mennyt ja nykyinen kohtaavat populaarikulttuurin luomissa mielikuvissa, joissa eri aikatasot, havainnot,

muistot, unet ja fantasiat nivoutuvat toisiinsa ja vaikuttavat paikkaan liit-tyviin kokemuksiin myös nykyhetkessä.73

Berliini on ollut monien populaarimusiikin historian käännekohtien näyttämö. Muun muassa muusikot Iggy Pop, David Bowie ja Nick Cave asuivat Berliinissä, joka on rock-historiassa New Yorkia ja Lontoota erikoi-sempana ja oudompana pidetty mannermainen vaihtoehto. Tarkaste-lemme addiktioihin liittyviä mielikuvia erityisesti Lou Reedin Berlin-levyn valossa. Levy nivoo yhteen Weimarin ajan Berliinin kabaree- ja kapakka-laulajattaret ja tragediaan päättyvän elämän. Levy on osoitus mielikuvien voimasta. Myös nykyinen muurin murtumisen eli vuoden 1989 jälkeinen Berliini rakentuu mielikuvien ja historian kerroksien varaan.

Syöksykierre muurin varjossa

Velvet Underground -yhtyeen keulahahmo Lou Reed julkaisi vuonna 1973 albumin Berlin. Velvet Underground oli levyttänyt useita rock-klassikoita, jotka lähestyivät amfetamiinin ja heroiinin käyttöä eleettömän suoravii-vaisesti. Yhtye nosti riippuvuuden esille aikana, jolloin populaarikult-tuurissa vaikuttivat huumemyönteiset hippivirtaukset.74 Hipit lauloivat rauhasta, rakkaudesta ja psykedeliasta, mutta Velvet Underground kuvasi 1960-luvun pimeää puolta. Soololevy Berlin jatkoi Velvet Undergroundin aloittamaa päihteiden käytön nihilististä kuvausta. Albumin kappaleet muodostavat kokonaisuuden, joka kuvaa Jimin ja Carolinen pirin- ja pillereidentäyteisen syöksykierteen.

Berlin-levyllä kaupunkia koskevia mielikuvia rakennetaan viittauk-silla kaupungin 1900-luvun historiaan. Levyllä viitataan kylmän sodan aikaan, muuriin ja sotilaisiin, mutta myös varhaisempaan Weimarin kauteen ja kapakkalaulajattariin, joita myös Sininen enkeli ja Cabaret esit-telivät. Levyllä kuullaan myös sävyjä saksalaisesta kabaree-tyylistä. Reed ja levyn tuottaja Bob Ezrin viittasivat musiikillisesti muun muassa Bertolt Brechtin hovisäveltäjä Kurt Weillin lauluihin.75 Levy havainnollistaa, kuinka Berliini on yhdistelmä eri aikakausina syntyneitä mielikuvia.

Albumin avaava Berlin-kappale kuvaa idyllisesti pientä Berliinin muurin vieressä sijaitsevaa kahvilaa, jossa juhlitaan Carolinen syntymä-päivää. Vaikka muuri vain mainitaan, se on osa kaupungin jännitettä. Berliini on ollut rajanylittäjien ja jaettujen maailmojen kaupunki, ja muuri on sekä poliittinen että psykologinen symboli. Kylmän sodan ideologisen vastakkainasettelun tuottama muuri tiivisti maailman poliittisen skitso-

140 141

frenian kaupungin kokoiseksi.76 Berliini soveltuu näin erityisen hyvin myös yksilön psyykkisen hajoamisen ympäristöksi.

Berlin-albumin sävy muuttuu toisessa kappaleessa Lady Day, jossa kerrotaan, kuinka idylli särkyy ja viattomuus murtuu. Baarit ja laulajat-taren ura vievät Carolinen mukanaan. Kappaleen nimikin kertoo paljon: Lady Day oli heroiinista riippuvaisen yhdysvaltalaisen jazzlaulaja Billie Holidayn lempinimi. Lady Day on erityisen taitava osoitus vähäeleisestä rock-kerronnasta. Reed onnistuu muutamalla kielikuvalla ilmaisemaan, kuinka Caroline astuu alas hiljentyneen baarin lavalta ja palaa homeiseen hotelliin nukkumaan:

After the applause had died down / And the people drifted away / She climbed down off the bar / and went out the door / To the hotel / that she called home / It had greenish walls /a bathroom in the hall / And I said no, no, no / oh, Lady Day.77

Berlin on kerrottu pääosin Jimin ja ulkopuolisen minä-kertojan näkö-kulmasta. Kertoja vaihtuu joskus saman kappaleen sisällä. Caroline Says I -kappaleessa päähenkilöiden suhde alkaa murentua Carolinen kylläs-tyessä Jimiin. Hänen kerrotaan etsivän miehiä millä hinnalla hyvänsä. Levyn myöhempien kappaleiden perusteella Carolinen voi myös tulkita amfetamiiniin ja pillereihin koukkuun jääneeksi baarilaulajattareksi, joka alkaa myydä itseään. Hänet kuvataan käyttämässä amfetamiinia ja valvo-massa öitä.

Carolinen riippuvuuden vahvuutta kuvaa hänen vertauskuvallinen, kylmyyttä ilmentävä kutsumanimensä Alaska, jota ”kaikki hänen ystä-vänsä” käyttävät. Laulun lopussa toistetaan: ”Alaskassa on niin kylmä.”78 Kohta on havainnollinen esimerkki siitä, miten rock-lyriikka käyttää paikkaan liitettyjä mielikuvia hyväkseen. Carolinessa limittyvät Berliini kabareelaulajineen ja kylmään, etäiseen ja pimeään tyhjyyteen viittaava pohjoinen Alaska. Caroline kuvataan paitsi amfetamiiniaddiktina myös väkivaltaisen Jimin uhrina. Reed luonnehtii juuri Alaska-vertauskuvalla koko elämäntilanteen ankaruutta.

Berlin-levyllä ei ole minkäänlaista miessankarillisuutta. Jim pitää itseään epäonnistujana, ja ulkopuolisen kertojan ääni korostaa tätä vaiku-telmaa. Jim on muutenkin epämiellyttävä: viha patoutuu hänen sisällään ja purkautuu väkivaltana. Myös suomalaisessa rock-lyriikassa on kuvattu vastaavanlaista väkivaltaista maskuliinisuutta, josta puuttuu kaikki sanka-

rillisuus ja joka yhdistyy enemmänkin syrjäytymiseen ja päihteiden käyt-töön.79 Berlinissä Jimin ja Carolinen elämä etenee yhä synkemmille vesille. Jim pahoinpitelee Carolinea kappaleissa Oh Jim ja Caroline Says II. Myös Carolinen laulajanura on syöksykierteessä:

All your two-bit friends / they’re shootin’ you up with pills / They said that it was good for you / that it would cure your ills / (…) All your two-bit friends / they asked you for your autograph / They put you on the stage / they thought it’d be good for a laugh.80

The Kids -kappaleen sanoitus on vahvasti maskuliininen Jimin vihanpur-kaus. Carolinen lapset otetaan huostaan. Syyksi kerrotaan huumeet sekä suhteet tummaihoiseen ilmavoimien kersanttiin ja pariisilaiseen naiseen. Myös ”asiat, joita Caroline teki kadulla” mainitaan. Velvet Undergroundin kaupunkien todellisuutta kuvaavista sanoituksista puuttuvat moralistiset kannanotot, kun taas Reedin sooloalbumi Berlin on opetustarina huonon elämän seurauksista. Myös Jimin kohtalo on osa Berlin-levyn tragediaa.

Kerronnallisesti oivallinen ratkaisu on esittää tarinan moraali vasten-mielisen ja väkivaltaisen Jimin näkökulmasta. The Bed kuvaa Carolinen itsemurhan, ja tarina loppuu kyynisesti Sad Song -kappaleeseen: ”I’m gonna stop wasting time / Somebody else would have broken both of her arms.” Ehkä levyn epämiellyttävä ja nihilistinen murhenäytelmä oli helpompi sijoittaa Berliiniin kuin esimerkiksi Reedin kotikaupunkiin New Yorkiin. Valtameren takana sijaitseva Berliini oli amerikkalaisille riittävän etäinen, eksoottinen ja ristiriitainen kohde. Berliini on täydel-lisen tappion, nöyryytyksen ja hävityn mittelön paikka.

Berlin ei menestynyt ilmestyessään, mutta myöhemmin kriitikot ovat ylistäneet sitä ja siitä on tullut tärkeä osa rock-historiaa. Suomalaisen muusikon ja kirjailijan Kauko Röyhkän mielestä albumi antoi alkusysä-yksen useiden muusikoiden Berliini-innostukselle. Röyhkän mukaan Reed osoitti, että rock voi pohjautua muuhunkin kuin yhdysvaltalaiseen perinteeseen: ”Rockin luomien mielikuvien ei välttämättä tarvitse olla sellaisia, joita New York tai San Francisco tai Mojaven autiomaa meissä herättävät. Ne voivat olla myös eurooppalaisia: Berliinin muuri, pienet musiikkibaarit ja kahvilat, toisen maailmansodan ja kommunismin traumat.”81

142 143

Kaupunki mielentilana

Pop-rock-ikoni David Bowie ja punkin veteraani Iggy Pop muuttivat Berliiniin loppuvuodesta 1976. Kaupunki edusti heille uutta mahdol-lisuutta. Iggyn ura oli ollut laskukierteessä vakavan heroiiniongelman vuoksi. Anorektinen Bowie puolestaan tasapainoili Los Angelesissa vakavan kokaiiniaddiktion vallassa. Bowien Berliini-haavetta ruok-kivat mielikuvat saksalaisesta ekspressionismista, kabareen viettelevyy-destä ja natsien suuruudenhulluudesta. Tarinan mukaan Bowie tapasi kirjailija Christopher Isherwoodin konserttinsa jälkeen Los Angelesissa helmikuussa 1976. Bowie halusi kuulla värikkäitä tarinoita dekadentista Berliinistä, mutta Isherwood totesi, ettei Berliini ollut läheskään niin mielenkiintoinen kuin hänen kirjoissaan. Isherwood ei kuitenkaan saanut Bowieta pyörtämään päätöstään muuttaa Berliiniin.82

Los Angelesin ja elämästä vieraantuneen rock-tähteyden jälkeen Bowie halusi elää kaupungissa, joka oli hänen omien sanojensa mukaan ”revitty irti maailmasta, taiteesta, kulttuurista”.83 Asuessaan siellä hän levytti Brian Enon kanssa vaikutusvaltaisen Berliini-trilogian Low, Heroes ja Lodger.84 Levyillä Berliini on ennen kaikkea mielentila, eikä kaupungin paikkoja nimetä. Ainoa poikkeus lienee Heroes-levyn nykyään trendik-kääseen kaupunginosaan Neuköllniin viittaava kappale Neuköln. Monien kappaleiden ympäristöksi voidaan silti mieltää juuri Berliini, esimerkiksi Low-levyn kappale A New Career in a New Town. Albumilla on myös kappale Warszawa. Berliini ja Varsova olivat molemmat sodan runtelemia suurkaupunkeja, joita luonnehtivat tuhon estetiikka ja epätoivo.85

Bowie ja hänen seurakseen Berliiniin saapunut Iggy Pop työskente-livät yhdessä Popin soololevyillä The Idiot ja Lust for Life.86 Niiden saamaa mainetta kuvaa esimerkiksi se, että yhteensä kolme niillä julkaistua kappaletta valittiin musiikiksi 1990-luvun vaikutusvaltaisimpaan huume-elokuvaan Trainspotting, joka perustuu skotlantilaisen Irvine Welshin samannimiseen romaaniin.87 Bowien ja Popin viikot Berliinissä kuluivat juhliessa ja juhlista toipuessa sekä seikkailuissa taidegallerioissa, baareissa ja klubeilla, joilla naiset pukeutuivat miehiksi ja miehet naisiksi.88 Berliini vei miehet uuteen maailmaan niin elämäntyylin kuin musiikinkin näkö-kulmasta. Pop laulaa tästä elämästä The Idiot -levynsä kappaleessa Night-clubbing, jossa ”upouusien tanssien oppimisen” kokemusta verrataan ”ydinpommiin”.

Pop kirjoittaa elämäkerrallisessa I Need More -kirjassaan Berliinistä erityislaatuisena kaupunkina, joka oli täynnä sotilaita ja viranomaisia, mutta joka silti oli hyvin liberaali suhteessaan juhlimiseen. Juhlat jatkuivat ympäri vuorokauden:

Ei pitäisi sanoa, että viranomaiset eivät puuttuneet huumekauppaan. Pikemminkin he eivät välittäneet siitä, että ihmiset pitivät hauskaa. Kaupunki oli auki 24 tuntia vuorokaudessa. Se on berliiniläinen perinne, joka on jäänne svengaavan Berliinin ajoilta. Kun toiset klubit sulkeutuvat, toiset avautuvat. Ja tätä jatkuu kellon ympäri.89

Ympäri vuorokauden juhlivasta Berliinistä on kirjoitettu lukuisia lauluja, joista hyvä esimerkki on Gebrüder Blattschussin kappale Kreuzbergin pitkistä öistä.90

Lou Reedin, Iggy Popin ja David Bowien vaikutuksesta Berliinin maineesta tuli osa länsimaista rock- ja pop-historiaa. Siksi pop-yhtyeetkin ovat mielellään viitanneet kaupunkiin, esimerkiksi 1970-luvun ”uuden aallon” bändit Berlin ja Spandau Ballet: Spandau on Länsi-Berliinin lähiö. Jaetun Berliinin länsiosa, erityisesti sen päärautatieaseman seutu, tunnet-tiin huumeidenkäyttäjistään. Heistä kertoo esimerkiksi Christiane F:n omaelämäkerrallinen heroiinikuvaus Huumeasema Zoo. David Bowie näytteli kirjan elokuvaversiossa Christiane F itseään ja tuotti elokuvan soundtrackin.91

Zoon naistenvessasta kertoo myös punk-diiva Nina Hagenin Auf ’m Bahnhof Zoo.92 Itä-Berliinissä syntynyt Hagen muistelee Berliiniä Dee Dee Ramonen kanssa tekemässään kappaleessa Born to Die in Berlin.93 Kappa-leen Ramones-versiossa94 kertoja kärsii morfiinin kaipuusta ja sirottelee kokaiinia lattialle. Demonit riivaavat häntä unissa. Myös Hagenin versi-ossa kaivataan morfiinia, ja mukana ovat Berliini-kuvastolle tyypilliset ”narkkarit, huorat ja sutenöörit”. Jo Weimarin ajalta kumpuavat Berliini-mielikuvat saavat näin vahvistusta.

Einstürzende Neubauten -yhtye oli tärkeä 1980-luvun Länsi-Berliinin kuvaaja. Yhtyeen industrial-äänimaisema on kuin heijastuma sodan pala-siksi hakkaamasta kaupungista. Yhtyeen jäsenet kuvasivat 1980-luvun Berliiniä muurin muusta maailmasta eristämäksi saarekkeeksi, jossa oli vielä sodan jäljiltä korjaamattomia osia ja lukuisia tuhoutuneita tehdas-rakennuksia.95 Vuonna 1981 yhtye järjesti ”Berliinin sairaudeksi” nimetyn

144 145

kiertueen.96 Yhtyeen perustaja Blixa Bargeld ilmensi itse tätä sairautta maanisella, amfetamiinin riuduttamalla olemuksellaan.97

Muurin murtumisen jälkeinen Berliini tunnettiin vallatuista taloista ja vaihtoehtoisen kulttuurielämän mahdollisuuksista. Halpojen hintojensa vuoksi kaupungista on tullut yksi Euroopan nykytaiteen keskittymistä. Yhdistetty Berliini on tullut tunnetuksi muun muassa punk- ja goottipii-reistään, mutta erityisesti konemusiikista ja klubeista. Suositut teknoklubit avaavat ovensa vasta myöhään aamuyöllä ja jatkavat seuraavaan päivään saakka. Kaupunki on edelleenkin suotuisa vaihtoehtoisille musiikkikult-tuureille. Vaikka varsinkin Itä-Berliiniä on voimakkaasti uudelleenraken-nettu ja ehostettu, jopa 2010-luvulla sen laidoilta ja sivukulmilta löytyy tyhjiä tehtaita ja varastorakennuksia, jotka sopivat niin laillisiin kuin lait-tomiin tapahtumiin. Berliini on kaupunkeja kaupungin sisällä – ja alla. Berliinillä ei edelleenkään ole keskustaa, ja underground-kulttuurien kirjo on mittava.

Mielikuvien ristiriitaiset kerrokset

Mielikuvat rakentuvat tunteille. Osa paikoista houkuttaa ja viehättää ihmisiä, mutta ne voivat herättää myös pelkoa, vihaa tai inhoa. Addiktion paikoissa on ilmeistä, että addiktiivinen toiminta ja paikka ovat kytkey-tyneet erottamattomasti toisiinsa. Addiktion paikat houkuttavat monia ihmisiä, ja mielikuvissa niihin liittyy samaan aikaan ristiriitaisuutta, vapauden kaipuuta, jännitystä ja huolta elämän hallinnan menettämisestä. Mielikuvat ruokkivat ja uusintavat kulttuurin kuvauksia. Kallio mielletään ”autenttiseksi” miljööksi alkoholinkäytölle, ja vaikka laulu kertoisikin raittiista Kalliosta, raittiuden määrittelyn edellyttämä viinanhuuruinen vastakohta olisi sisäänrakennetusti läsnä laulun ajatuksessa. Ristiriitaiset addiktion paikat tarjoavat myös aineksia eri taiteen muodoille sarjaku-vasta kuvataiteeseen ja elokuvaan.

Addiktion paikkoina Kallio ja Berliini esitetään ristiriitaisina ympäris-töinä, joissa alkoholi, huumeet ja seksi ovat tärkeässä asemassa. Molem-milla paikoilla on historiansa, ja jo useat sukupolvet ovat ylläpitäneet näitä mielikuvia.98 Yhtäältä Kallio ja Berliini ovat ympäri vuorokauden auki olevia jännittäviä ja boheemeja paikkoja mutta toisaalta vaarallisiksi miellettyjä kurjuuden ja ongelmien keskittymiä. Kun vuorokaudenaika ja säännöllinen elämänrytmi menettää näissä paikoissa tyypilliset merkityk-

sensä, ne erottuvat omaksi maailmakseen, jossa tavanomaiset säännöt eivät päde. Lauluissa tasapainoillaan kutkuttavan paheellisuuden ja turmelevan addiktion rajapinnalla: vauhdikasta elämää ihannoidaan, mutta rajan ylit-täminen aiheuttaa vakavia seurauksia. Kallio ja Berliini ovat hedonismin, riskinoton, erilaisuuden, sopeutumattomuuden ja ylilyöntien paikkoja, joissa jotkut nauttivat elämästään ja ottavat siitä kaiken irti. Toisille käy huonosti.

Tarinat Kalliosta ja Berliinistä sisältävät moralistisia aineksia. Esimer-kiksi Kalliota käsittelevissä lauluissa kerrotaan usein karuista ihmiskoh-taloista. Sörkan ruusussa kevytmielisyyden hintana on sukupuolitauti, ja Mañanassa alkoholistiperheen jäsenet kokevat vankilatuomioita, sairaala-reissun ja kuoleman. Samoin Lou Reedin Berlin-levy on synkkä tarina huonon elämän kohtalokkaista seurauksista. Kalliosta ja Berliinistä raken-netaan kuva rappion ja turmiollisuuden pesäkkeinä, joilla on determinis-tisiä piirteitä: esimerkiksi Kallio-boogiessa hipit muuttuvat ympäristön vaikutuksesta spurguiksi. Natseille Berliini oli ”Baabel Spreejoen varressa”, ja nämä propagandakuvaukset päätyivät sittemmin osaksi angloamerik-kalaisia mielikuvia.99 Sodan häviäjä ja voittaja olivat keskenään samaa mieltä siitä, että rappio alkoi Weimarin tasavallasta.

Paikkoina Kallio ja Berliini ovat myös erilaisia. Kallio on pieni kaupunginosa ja jäsentyy addiktion paikkana lähinnä pääkaupunkiseu-dulla ja korkeintaan kansallisesti. Kallio on kuitenkin ylisukupolvisen muistin paikka, ja siihen liittyvät mielikuvat ovat voimakkaita.100 Berliini puolestaan on vakiinnuttanut maailmanlaajuisesti asemansa liberaalina kaupunkina ja vaihtoehtoisten elämäntapojen mahdollistajana. Kaupun-kiin liittyy myös dramaattisia mielikuvia toisesta maailmansodasta ja kylmästä sodasta sekä kylmää sotaa symboloineen muurin murtumisesta. Berliiniä kuvaavat esimerkiksi kokeelliset äänimaisemat David Bowien Berlin-trilogiassa ja Einstürzende Neubautenin levyillä.

Muistojen ja mielikuvien ohella paikkoihin liittyy muistamattomuutta. Kalliossa ja Berliinissä voi menettää muistinsa ja panna päänsä sekaisin. Kallio tunnetaan väliasemana, johon moni jää pysyvästi. Kulkijat eivät välttämättä löydä paikkaansa yhteiskunnassa vaan jäävät ajelehtimaan kaduille ja siltojen alle. Toiset jäävät, koska viihtyvät ja saavat suojan, sijainti on keskeinen ja pienet asunnot edullisempia kuin muualla kanta-kaupungissa. Toiset jäävät siksi, että alueelle on keskittynyt omassa arjessa välttämättömiä päihde- ja sosiaalipalveluja. Myös Berliini on ollut pitkään

146 147

välitila ja monenlaisten rinnakkaistodellisuuksien paikka: se ilmentää muistin kerroksellisuutta, sillä siihen liittyy keskenään ristiriitaisia mieli-kuvia eri aikakausilta. Juuri ristiriidat ovat tehneet Kalliosta ja Berliinistä kulkijoita puoleensa vetäviä magneetteja, jotka synnyttävät voimakkaita mielikuvia ja tunteita.

Aika, raha ja peliviihde

Verkkopelaamisen harmit ja harmittomuus

Frans Mäyrä

Rahapelaaminen on viime vuosina siirtynyt yhä enemmän internetiin ja on samalla osa laajempaa kulttuurista muutosta. Pelaamisen digitali-soituessa pelaamisen paikkaa ja aikaa on määritelty uudelleen, pelirahan olemus on muuttunut ja rahapelaaminen ja digitaalinen viihdepelaa-minen ovat sekoittuneet toisiinsa. Tässä luvussa käsittelen tällaisia moni-tahoisesti yhteen kietoutuvia kehityskulkuja esittelemällä verkkopeliko-kemuksen ulottuvuuksia. Lähtökohtana on pelikulttuurien tutkimuksen näkökulma, ja tavoitteena on asettaa addiktion käsite uuteen valoon viih-teellisten verkkopelien esimerkkien avulla. Pelien ja riippuvuuden välinen moni-ilmeinen suhde hahmottuu arvioimalla pelaamisen merkityksiä ja sosiokulttuurista taustaa sekä myönteisissä että kielteisissä ilmiöissä.

Tarkastelen Facebookin kaltaisissa sosiaalisissa verkostopalveluissa pelattaviin pienpeleihin ja muihin viihteellisiin verkkopeleihin liittyviä pelaamisen muotoja. Arvioin myös taitoa vaativien nettirahapelien, erityi-sesti nettipokerin, pelikulttuurissa saamia merkityksiä. Lisäksi tarkas-telen pelaamiseen liittyviä ongelmia kartoittamalla, millainen kuva niistä muodostuu peliongelmia käsittelevän verkkofoorumin kirjoituksissa. Tavoitteenani on näyttää nykyaikaisen verkkopelaamisen monimuotoi-suus ja laajentaa käsitystä pelaamisen hallinnasta aikakaudella, jolla verk-korahapelaamisen ja sosiaalisen ajanvietepelaamisen kaltaisia pelimuotoja on toisinaan vaikea erottaa toisistaan.

Kun addiktiota tarkastellaan digitaalisen pelikulttuurin näkökulmasta, se asettuu perinteisestä riippuvuustutkimuksesta poikkeavaan valoon.

214 215

48. Sulkunen 1997, 196; Heinonen 2005, 223–225.

49. Glasser 1976. Englanniksi positive addiction.

50. Cavicchi 1998, 3–14, 38–59.51. Cavicchi 1998, 42–43.52. Sit. Cavicchi 1998, 43.53. Cavicchi 1998, 43.54. Ks. Alexander 2004.55. Tuomainen ym. 1999.56. Heinonen 2005, 223.57. Sulkunen 1997, 195.58. Ks. Kivivuori 1992; Saastamoinen

2006.59. Sulkunen 1997, 214.60. Ks. myös Tuomainen ym. 1999.61. Giddens 1992; ks. Sulkunen 1997,

214.62. Ks. Hoikkala 1998, 153.63. Sulkunen 1997, 215–216.64. Etheridge 1995. Käännös kirjoitta-

jan.65. Cavicchi 1998, 51–53, 55–56.66. Springsteen 2005; 2010.67. Cavicchi 1998, 188.68. Hoikkala 1998, 166.69. Ks. Salasuo & Rantala 2002; Salasuo

2004.70. Ks. Sulkunen 1987, 128.71. Zinberg & Harding 1979.72. Ks. Giddens 1991; Lähteenmaa 2001,

67.73. Melechi 1993; Salasuo 2004.74. Ks. Christie & Bruun 1986, 64–71.75. Ks. Hakkarainen 1987, 71.76. Giddens 1992.77. Ks. Hakkarainen 1987, 73.78. Zinberg & Harding 1979; Zinberg

1984, 12–13.79. Zinberg 1984, 12–13.80. Ks. Hoikkala ym. 2009, 9.81. Julkunen 2008, 12.82. Holvas & Vähämäki 2005, 9–10.83. Holvas & Vähämäki 2005; Vähämä-

ki 2006.84. Peltokoski 2006.85. Virtanen 2006, 125.86. Giddens 1992, 76.87. Julkunen 2008, 224.88. Julkunen 2008, 286.89. Weber 1980.90. Holvas & Vähämäki 2005, 57.91. Holvas & Vähämäki 2005, 56.

92. Giddens 1992, 74–76.93. Giddens 1992; 1994, 75; Sulkunen

1997, 195–196, 214.94. Coupland 1992, 23.95. Julkunen 2008, 10.96. Ks. Giddens 1992, 76.97. Giddens 1992, 75.98. Hellman 2010a; Glasser 1976.99. Mm. Becker 1963.100. Ks. Tuomainen ym. 1999.101. Noro 2000.

Matias Karekallas & Atte Oksanen: Addiktion paikka

populaarimusiikissa: Kalliosta Berliiniin

1. Esim. Elster 1999; Orford 2001.2. Esim. Duff 2007; Tigerstedt & Tör-

rönen 2007.3. Esim. Sulkunen ym.1985; Törrönen

& Maunu 2004.4. Smith 1997, 523–524.5. Oksanen 2007.6. Duterte ym. 2003.7. Oksanen 2012.8. Tuan 2006; Paasi 1984; Couclelis

1992; Haarni ym. 1997.9. Ks. Merleau-Ponty 1945; Tuan 2006.10. Tuan 2006, 6.11. Nora 1989, 1, 12.12. Esim. Sulkunen 2007.13. Deleuze 1990, 62.14. Hausladen 2000.15. Bal 2009, 220.16. Tuomari Nurmio 1999: Tonnin

stiflat.17. Waris 1932; 1934.18. Koskinen 1990, 122–123; Helsinki

alueittain 2011.19. Falk & Sulkunen 1980; Virtanen

1982; Mäkelä 1999; Peltonen 2002.20. Koskinen 1990, 14.21. Koskinen 1990; Peltonen 2002.22. Koskinen 1990.23. Ks. Tani & Kopomaa 1995, 144.24. Esimerkiksi Birgit Kronström 1942:

Katupoikien laulu.25. Tähti 1978.26. Palmroth 1928.27. Palmroth 1928.28. Sanat Markku Impiön.29. Koo 2007.

30. Koo 2007.31. Raittinen 1984. Mañanan sanat

on merkitty joissakin yhteyksissä Reino Helismaalle.

32. Sjöberg & Nykänen 2005.33. Raittinen 1984: Mañana.34. Vrt. Hausladen 2000.35. Nurmio 1999; Nurmio & Alamaail-

man vasarat 2002.36. Kappaleet ovat vuosina 1995, 1999 ja

2001 ilmestyneiltä albumeilta.37. Sir Elwoodin hiljaiset värit 2001:

Torkkelinmäki.38. Tani & Kopomaa 1995, 144.39. Laineen Kasperi 2008.40. Kuula 2008.41. Vrt. Mäenpää 1991.42. Memmy Posse 2004.43. Nora 1989.44. Tuan 2006, 197.45. Tuan 2006, 170–171.46. Vrt. Hausladen 2000.47. Ks. Tuan 2006.48. Tuan 2006, 178.49. Vrt. Hausladen 2000.50. Ks. Tani & Kopomaa 1995, 144.51. Ks. Mäenpää 1991.52. Tani & Kopomaa 1995, 151.53. Gay 2001, 128.54. Kaes ym.1994, 412.55. Oksanen 2006, 34–36.56. Nicolson 1994, 425.57. Schleich 1994.58. Lewy 2008; Pieper 2009, 26–27.59. Pieper 2009, 34–35.60. Lewy 2008.61. Toepfer 1997, 83–96.62. Gordon 2000.63. Kaes ym. 1994, 693–695; Weitz 2007,

297–330.64. Finckh 1994, 414.65. Göbbels 1928, 561.66. Gordon 2000, 249–255.67. Stephens 2007, 13–16; Pieper 2009.68. Lewy 2008.69. Gordon 2000, 2. Ks. Gay 2001, 136;

Shapiro 2003, 3270. Der Blaue Engel 1930.71. Isherwood 1963. Cabaret-elokuva

on vuodelta 1972.72. Isherwood 1963, xii.73. Deleuze 1985, 117–121.74. Oksanen 2009, 60–65.

75. Röyhkä 2007, 79.76. Wilcken 2005, 58.77. Reed 1973: Lady Day.78. It’s so cold in Alaska.79. Oksanen 2003.80. Reed 1973: Oh Jim.81. Röyhkä 2007, 83.82. Wilcken 2005, 26; Seabrook 2008,

64.83. Sit. Seabrook 2008, 83.84. Bowie 1977a–b; 1979.85. Esimerkkejä ovat Roberto Rosselli-

nin elokuva Saksa vuonna 0 (1948) ja Rainer Werner Fassbinderin Berlin Alexanderplatz (1980).

86. Pop 1977a–b.87. Trainspotting-kirja on vuodelta 1993

ja elokuva vuodelta 1996.88. Seabrook 2008, 17.89. Pop 1997, 105.90. Gebrüder Blattschuss 1978.91. Wir Kindern vom Bahnhof Zoo 1978.

Christiane F soundtrackeineen valmistui vuonna 1981.

92. Nina Hagen Band 1978.93. Hagen 1996.94. Vuodelta 1995.95. Dax & Defcon 2006, 15–17.96. Der Berliner Krankheit.97. Reynolds 2005, 484.98. Ks. Tuan 2006, 174.99. Gordon 2000.100. Nora 1989.

Frans Mäyrä: Aika, raha ja peliviihde:

Verkkopelaamisen harmit ja harmittomuus

1. Consalvo 2007; Mäyrä 2008.2. Ks. esim. Geertz 1976.3. Kinnunen 2011.4. Csikszentmihalyi 1991.5. Csikszentmihalyi 1991; Sweetser &

Wyeth 2005.6. Vrt. myös Basham & Luik 2011.7. Ermi & Mäyrä 2007.8. Karvinen & Mäyrä 2011; Turja ym.

2012; Raento 2012a.9. Hartmann & Klimmt 2006.10. Kallio ym. 2007; Karvinen & Mäyrä

2009.

218 219

Tuukka Tammi & Pauliina Raento: Addiktio ajankuvana ja tiedollisena haasteena

1. Svenska Brukarföreningen. Suomessa huumeidenkäyttäjiä edustaa Suomen Lumme ry. Ks. www.svenskabrukarforeningen.se & www.suomenlumme.nettisivu.org.

2. 27. päihdetiedotusseminaari järjest-ettiin Göteborgissa 1.–3. syysku-uta 2011 otsikolla ”Päihteiden ja pelaamisen hurma pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa”. Tilaisuuden pääjärjestäjä oli Suomen A-klinik-kasäätiö.

3. Tammi 2012.4. Ks. Zola 1972; Conrad & Schneider

1980; Tuomainen ym. 1999; Duo-decim 2003.

5. DSM-V 2013.6. Ks. Frilander 2013.7. Ks. Niiniluoto 2003.8. Mustajoki 2003, 1870.9. Ks. Tuomainen ym. 1999.10. Esim. Conrad 1992; Lahelma 2003,

1865–1866.11. Raento 2012c, 237.12. Cohen 1972.13. Mustajoki 2003, 1871.14. Englanniksi prevention tai preven-

tive paradox. Ks. esim. Kreitman 1986.

15. Glasser 1976; Basham & Luik 2011.16. Matilainen & Raento, arvioitavana.17. Ks. Tieteen tila 2012, 36–39.18. Raento 2013, 61–62. Ks. myös Ståhle

2013; Viren 2013.19. Raento 2012b, 15–18; 2012c, 233–234.20. Mustajoki & Louhiala 2003, 1855.21. Raento 2013, 62. Ks. Niiniluoto

2012; Ståhle 2013.

Lähteet ja kirjallisuus

Abu-Lughod, L. (1991). Writing against culture. Teoksessa R. Fox (toim.): Recaptur-ing anthropology. Santa Fe: School of American Research Press, 137–161.

Ainslie, G. (2000). A researched-based theory of addictive motivation. Law and Philosophy 19: 1, 77–115.

Ainslie, G. & N. Haslam (1992). Hyperbolic discounting. Teoksessa G. Loewenstein & J. Elster (toim.): Choice over time. New York: Russel Sage Foundation, 57–92.

Akin, D. & J. Robbins (toim.) (1999). Money and modernity. State and local curren-cies in Melanesia. Pittsburg: Pittsburg University Press.

Alexander, B. K. (2004). A historical analysis of addiction. Teoksessa P. Rosenqvist, J. Blomqvist, A. Koski-Jännes & L. Öjesjö (toim.): Addiction and life course. Helsinki: Nordic Council for Alcohol and Drug Research, 11–27.

— (2008). The globalisation of addiction. A study in poverty of the spirit. Oxford University Press, Oxford.

Alkoholitutkimussäätiö (2012). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. www.thl.fi/fi_FI/web/fi/organisaatio/yhteistyo/alkoholitutkimussaatio. Luettu 20.11.2012.

Allan, S., B. Adam & C. Carter (toim.) (2000). Environmental risks and the media. London & New York: Routledge.

Allday, E. (2011). Revision of psychiatric manual under fire. San Francisco Chronicle 26.11. www.sfgate.com/news/article/Revision-of-psychiatric-manual-under-fire-2295555.php. Luettu 14.7.2013.

Antonov, M. & V. Bomko (2009). Russia bans all gambling and shuts casinos. Reu-ters 1.7.2009. www.reuters.com/article/2009/07/01/us-russia-gambling-clo-sure-idUSTRE5602DF2009070. Luettu 10.6. 2013.

Apo, S. (2001). Viinan voima. Näkökulmia suomalaisten kansanomaiseen alkoholi-ajatteluun ja -kulttuuriin. Helsinki: SKS.

Apter, M. (2007). Danger. Our quest for excitement. Oxford: Oneworld.Aristoteles (1989). Nikomakhoksen etiikka. 3. p. Suom. S. Knuuttila. Helsinki: Gau-

deamus.Arpajaislaki (2001). 23.11.2001/1047. www.finlex.fi. Luettu 10.6.2013.Bal, M. (2009). Narratology. Introduction to the theory of narrative. Toronto: Uni-

versity of Toronto Press.Barthes, R. (1999). Elements of semiology. Kääntäneet Annette Lavers & Colin

Smith. New York: Hill & Wang. (Ranskankiel. alkuteos v. 1964.)Basham, P. & J. Luik (2011). Gambling. A healthy bet. London: Democracy Insti-

tute.

220 221

Baudrillard, J. (1998). The consumer culture. Myths and structures. Kääntänyt Chris Turner. London: Sage. (Ranskankiel. alkuteos v. 1970.)

— (1996). Amerikka. Suom. T. Arppe. Helsinki: Loki-Kirjat. (Ranskankiel. alku-teos v. 1986.)

Beck, J. C. & M. Wade (2004). Got game. How the gamer generation is reshaping business forever. Boston: Harvard Business School Press.

Beck, U. & E. Beck-Gernsheim (2006). Individualization. 1. p. 2001. London: Sage.Becker, A. (2004). Nurturing and negligence. Working on others’ bodies in Fiji.

Teoksessa T. J. Csordas (toim.): Embodiment and experience: the existential ground of culture and self. Cambridge: Cambridge University Press, 100–115.

Becker, H. (1963). Outsiders. Studies in the sociology of deviance. London: The Free Press Glencoe.

Belanger, Y. (2006). Gambling with the future. The evolution of aboriginal gaming in Canada. Saskatoon: Purich.

Bergmark, A. & L. Oscarsson (1988). Drug abuse and treatment. A study of social conditions and contextual strategies. Stockholm Studies in Social Work 4. Stock-holm: Almqvist & Wiksell International.

Berner, A. (2011). Kalifornian kultapoika. Helsingin Sanomat 14.8.2011, D2.Berridge, V. (1990). Society for the Study of Addiction 1884–1888. British Journal of

Addiction 85: 8 (teemanumero), 983–1087.Bessonoff, A. (2010). Low fat -uskonto. Helsinki: Rasalas.Best, D., S. Gross, L. Vingoe, J. Witton & J. Strang (2003). Dangerousness of drugs.

A guide to the risks and harms associated with substance misuse. London: UK Department of Health. www.dh.gov.uk/prod_consum_dh/groups/dh_digita-lassets/@dh/@en/documents/digitalasset/dh_4086293.pdf. Luettu 10.6.2013.

Binde, P. (2007). The good, the bad and the unhappy. The cultural meanings of newspaper reporting on jackpot winners. International Gambling Studies 7: 2, 213–232.

— (2013). Gambling in Sweden: the cultural and socio-political context. Addiction. DOI 10.1111/add.12103.

Bjerg, O. (2008). Drug addiction and capitalism: Too close to the body. Body & Society 14: 2, 1–22.

Black, P. (2004). The beauty industry – gender, culture, pleasure. London & New York: Routledge.

Blackburn, S. (1996). The Oxford dictionary of philosophy. Oxford: Oxford Univer-sity Press.

Bloch, M. & J. Parry (1989). Introduction. Teoksessa J. Parry & M. Bloch (toim.): Money and the morality of exchange. Cambridge: Cambridge University Press, 1–32.

Blomqvist, J. (2004). Sweden’s war on drugs in the light of addicts’ own experi-ences. Teoksessa P. Rosenvist, J. Blomqvist, A. Koski-Jännes & l. Öjesjö (toim.): Addiction and life course. NAD Publication 44, 139–171. Helsinki.

— (2009). What is the worst thing you can get hooked on? Popular images of addiction problems in contemporary Sweden. Nordic Studies on Alcohol and Drugs 26: 4, 373–398.

Blum, V. L. (2003). Flesh wounds. The culture of cosmetic surgery. Berkeley: Univer-sity of California Press.

Bolagsstyrning (2011). Svenska Spel. http://svenskaspel.se/?pageid=/omsven-skaspel/bolagsstyrning. Luettu 13.1.2012.

Bordo, S. (1993). Unbearable weight. Berkeley: University of California Press.Bowie, D. (1977a). Low. Albumi. RCA.— (1977b). Heroes. Albumi. RCA.— (1979). Lodger. Albumi. RCA.— (1981). Christiane F. Albumi. RCA.Bratt, I. (1953). Alkoholism – en sjukdom? Stockholm: Bonniers.Braudel, F. (1973). Capitalism and material life 1400–1800. Käännös M. Kochan.

London: Weidenfeld & Nicolson.Brodie, J. F. & M. Redfield (toim.) (2002). High anxieties. Cultural studies in

addiction. Berkeley: University of California Press.Bruun, K. (1971). Alkoholi: käyttö, vaikutukset ja kontrolli. Sosiologinen pohjoismai-

nen tarkastelu. Helsinki: Tammi.Bruun, K., E. Griffith, M. Lumio, K. Mäkelä, P. Lynn, R. Popham, R. Room, W.

Schmidt, O.-J. Skog, P. Sulkunen & E. Österberg (1975). Alcohol control policies in public perspective. The Finnish Foundation for Alcohol Studies 25. Helsinki.

Bryce, J. & J. Rutter (2002). Killing like a girl. Gendered gaming and girl gamers’ vis-ibility. Teoksessa F. Mäyrä (toim.): Proceedings of Computer Games and Digital Cultures Conference. Tampere: Tampere University Press, 243–255.

Brühl-Cramer, Carl von (1819). Ueber die Trunksucht. Berlin: Nicolaischen Buch-handlung.

Burroughs, W. S. (2003). Nisti. Suom. J. Yli-Juonikas. Helsinki: Sammakko. (Eng-lanninkiel. alkuteos v. 1953.)

— (1971). Alaston lounas. Suom. R. Lehmusoksa. Helsinki: Gummerus. (Englan-ninkiel. alkuteos v. 1959.)

Bynum, W. F. (1968). Chronic alcoholism in the first half of the 19th century. Bulletin of the History of Medicine 42: 1, 160–185.

— (1984). Alcoholism and degeneration in 19th century European medicine and psychiatry. British Journal of Addiction 79: 1, 59–70.

— (1994). Science and the practice of medicine in the nineteenth century. Cam-bridge: Cambridge University Press.

Campbell, C. (2005). The romantic ethic and the spirit of modern consumerism. 3. p. London: Alcuin Academics.

Campbell, N. (2007). Discovering addiction. The science and politics of substance abuse research. Ann Arbor: The University of Michigan Press.

Canadian Public Health Association 2000 position paper on gambling expansion in Canada (2000). CPHA, Ottawa. www.cpha.ca/uploads/resolutions/2000-1pp_e.pdf. Luettu 10.6.2013.

Canadian tobacco use monitoring survey (CTUMS) 2008 (2009). Health Canada. www.hc-sc.gc.ca/hc-ps/tobac-tabac/research-recherche/stat/_ctums-esutc_prevalence/prevalence-eng.php. Luettu 10.6.2013.

Cannabis / marijuana legal status by country. Interactive world map (2011). www.edutube.org/interactive/cannabis-marijuana-legal-status-country-interac-tive-world-map. Luettu 12.12.2011.

Casey, E. (2008). Women, pleasure, and the gambling experience. Aldershot: Ash-gate.

222 223

Castronova, E. (2001). Virtual worlds. A first-hand account of market and society on the cyberian frontier. SSRN eLibrary. http://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=294828. Luettu 1.8.2013.

Cavicchi, D. (1998). Tramps like us. Music and meaning among Springsteen fans. Oxford: United Press.

Cefalu, P. (2000). Damned custom... Habits devil: Shakespeare’s Hamlet, anti-dual-ism, and the early modern philosophy of mind. English Literary History 67: 2, 399–431.

Certeau, M. de (1984). The practice of everyday life. Alkuteos L’invention du quo-tidien. Vol. 1, Arts de faire (1980). Käännös S. Rendall. Berkeley: University of California Press.

Christie, N. & K. Bruun (1986). Hyvä vihollinen. Huumausainepolitiikka Pohjolassa. Suom. M. Quintus. Espoo: Weilin+Göös.

Clark, M. (2011). Conceptualising addiction: How useful is the construct? Interna-tional Journal of Humanities and Social Science 1: 13 (teemanumero), 55.

Clark, N. (2009). Game addiction. The experience and the effects. Jefferson: McFar-land.

Cohen, P. (2000). Is the addiction doctor the voodoo priest of Western man? Addic-tion Research 8: 6, 589–598. Lyhennetty versio osoitteessa www.cedro-uva.org/lib/cohen.addiction.html. Luettu 1.8.2013.

Cohen, S. (1972). Folk devils and moral panics. The creation of the Mods and Rockers. London: McGibbon & Kee.

Conrad, P. (1992). Medicalisation and social control. Annual Review of Sociology 18, 209–232.

Conrad, P. & J. Schneider (1980). Deviance and medicalization: from badness to sick-ness. Philadelphia: Temple University Press.

Consalvo, M. (2007). Cheating. Gaining advantage in videogames. Cambridge: MIT Press.

— (2009). There is no magic circle. Games and Culture 4: 4, 408–417.Cook, C. (2006). Alcohol, addiction and Christian ethics. Cambridge: Cambridge

University Press.Cosgrave, J. F. & T. R. Klassen (toim.) (2009). Casino state. Legalized gambling in

Canada. Toronto: University of Toronto Press.Couclelis, H. (1992). Location, place, region, and space. Teoksessa R. Abler, M.

Melvin & J. Olson (toim.): Geography’s inner worlds: Pervasive themes in con-temporary American geography. New Brunswick: Rutgers University Press, 215–233.

Coupland, D. (1992). Tuntematon sukupolvi. Tarinoita kiihtyvästä kulttuurista. Suom. M.-L. Tirkkonen. Helsinki: Art House. (Englanninkiel. alkuteos v. 1991.)

Coupland, J. & N. Coupland (2000). Selling control. Ideological dilemmas of sun, tanning, risk and leisure. Teoksessa S. Allan, B. Adam & C. Carter (toim.): Envi-ronmental risks and the media. London & New York: Routledge, 145–159.

Crentsil, P. (2011). Immigrant gambling in Finland. Suomen Antropologi: Journal of the Finnish Anthropological Society 36: 1, 82–85.

Csikszentmihalyi, M. (1991). Flow. The psychology of optimal experience. New York: HarperPerennial.

Csordas, T. J. (2000). The body’s career in anthropology. Teoksessa H. L. Moore (toim.): Anthropological theory today. Cambridge, Polity, 172–205.

Cunningham, J. A. (2009). Societal images of addiction – first results from a Cana-dian representative survey. Esitelmä konferenssissa 35th Annual Epidemiology Symposium of the Kettil Bruun Society. Kööpenhamina, 1.–5.6.

Cunningham, J. A. & P. Mäkelä (2003). Comparing drinking patterns in Finland and Ontario (Canada). Contemporary Drug Problems 30: 3, 685–699.

Davidson, D. (1963). Actions, reasons, and causes. The Journal of Philosophy 60: 23, 685–700.

— (1980). How is weakness of will possible? Teoksessa D. Davidson (toim.): Essays on actions and events. Oxford: Oxford University Press, 21–42.

Dax, M. & R. Defcon (2006). Nur was nicht ist möglich. Die Geschichte der Ein-stürzende Neubauten. Berlin: Bosworth Music.

De Geer, H. (2011). Statens spel. Penninglotteriet. Tipstjänst. Svenska Spel. Stock-holm: Atlantis.

Deleuze, G. (1985). Cinéma 2. L’image-temps. Paris: Minuit.— (1990). Pourparlers 1972–1990. Paris: Minuit.Dostojevski, F. Peluri. Nuoren miehen muistiinmerkintöjä. Suom. O. Kuukasjärvi.

Helsinki: Otava. (Venäjänkiel. alkuteos v. 1866.)Douglas, M. (2003). Puhtaus ja vaara. 2. p. Suom. V. Blom & K. Hazard. Tampere:

Vastapaino. (Englanninkiel. alkuteos v. 1966.)Douglass, W. A. & P. Raento (2004). The tradition of invention. Conceiving Las

Vegas. Annals of Tourism Research 31: 1, 7–23.DSM IV = Diagnostic and statistical manual of mental disorders, 4th edition (2000).

Washington, DC: American Psychiatric Association.DSM-IV-TR (2012). American Psychiatric Association. www.psychiatry.org/prac-

tice/dsm/dsm-iv-tr. Luettu 18.11.2012.DSM-V (2013). American Psychiatric Association. www.dsm5.org. Luettu

18.11.2012.Duff, C. (2007). Towards a theory of drug use contexts: Space, embodiment and

practice. Addiction Research & Theory 15: 5, 503–519.Duodecim (2003). Teema: medikalisaatio. Toim. P. Mustajoki & P. Louhiala. Duo-

decim 119: 9, 1855–1905.Duterte, M., K. Hemphill, T. Murphy & S. Murphy (2003). Tragic beauties: Heroin

images and heroin users. Contemporary Drug Problems 30: 3, 595–617.Egerer, M. & A. Ruuska (2013). Editorial: Images and theories of addiction. Nordic

Studies on Alcohol and Drugs 30: 1–5.Elliott, C. (2003). Better than well. American medicine meets the American dream.

New York: W. W. Norton & Co.Elster, J. (1983). Sour grapes. Cambridge: Cambridge University Press.— (toim.) (1999). Addiction: entries and exits. New York: Russell Sage Founda-

tion.Engels, F. (1943). The condition of the working class in England in 1844. Kääntänyt F.

K. Wischnewetzky. London: George Allen & Unwin. (Saksankiel. alkuteos v. 1844.) www.gutenberg.org/files/17306/17306-h/17306-h.htm. Luettu 30.1.2012.

Ermi, L. & F. Mäyrä (2007). Fundamental components of the gameplay experience: analysing immersion. Teoksessa S. de Castell & J. Jenson (toim.): Worlds in

224 225

play. International perspectives on digital games research. New York: Peter Lang, 37–54.

Eshleman, A. (2009). Moral responsibility. Teoksessa E. N. Zalta (toim.): The Stan-ford encyclopedia of philosophy (Winter Edition). http://plato.stanford.edu/archives/win2009/entries/moral-responsibility/ Luettu 7.5.2013.

Etheridge, M. (1995). MTV-Unplugged. www.youtube.com/watch?v=5cXzFhZVMnQ. Luettu 6.6.2011.

Euronuori Sam Inkinen (2008). Yle TV2 Ajankohtainen kakkonen 1989. Yle Elävä arkisto, 14.11.2008. www.yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/euronuori_sam_in kinen_35144.html#media=35148. Luettu 9.1.2012.

Falk, P. & P. Mäenpää (1997). Lottomiljonäärit. Tutkimus suomalaisista lottovoitta-jista. Helsinki: Gaudeamus.

Falk, P. & P. Sulkunen (1980). Suomalainen humala valkokankaalla – suomalaisen miehen myyttinen fantasia. Sosiologia 17: 4, 257–270.

Fasman, J. (2010). Shuffle up and deal. A special report on gambling. The Economist July 8, 2010.

Featherstone, M. (1991). The body in consumer culture. Teoksessa M. Featherstone, M. Hepworth & B. S. Turner (toim.): The body. Social process and cultural theory. London: Sage, 170–196.

Ferentzy, P. (2001). From sin to disease: differences and similarities between past and current conceptions of chronic drunkenness. Contemporary Drug Prob-lems 28: 3, 363–388.

— (2002). Foucault and addiction. Telos 125: Fall, 167–191.Fillmore, K. (1991). Competing paradigms in biomedical and social science alco-

hol research: the 1940s through 1980s. Teoksessa P. Roman (toim.): Alcohol: the development of sociological perspectives on use and abuse. Rutgers: Rutgers University Press, 59–86.

Finckh, L. (1994). The spirit of Berlin. Teoksessa A. Kaes, M. Jay & E. Dimenberg (toim.): The Weimar Republic sourcebook. Berkeley: University of California Press, 414–415. (Saksankiel. alkuteksti v. 1919.)

Fingarette, H. (1988). Heavy drinking. The myth of alcoholism as a disease. Berkeley: University of California Press.

Finucane, M. L. & J. L. Holup (2005). Psychosocial and cultural factors affecting the perceived risk of genetically modified food: An overview of the literature. Social Science and Medicine 60: 7, 1603–1612.

Fischer, J. M. & M. Ravizza (1998). Responsibility and control. Cambridge: Cam-bridge University Press.

Foddy, B. & J. Savulescu (2006). Addiction and autonomy: can addicted people consent to the prescription of their drug of addiction? Bioethics 20: 1, 1–15.

— (2010). A liberal account of addiction. Philosophy, Psychiatry, Psychology 17: 1, 1–22.

Foucault, M. (1972). The archaeology of knowledge. London: Routledge.— (1980). Tarkkailla ja rangaista. Suom. E. Nivanka. Helsinki: Otava. (Ranskan-

kiel. alkuteos 1975.)— (1980). The politics of health in the eighteenth century. Teoksessa C. Gordon

(toim.): Power/knowledge. New York: Pantheon Books, 166–182.— (2007). Security, territory, population. Basingstoke: Palgrave Macmillan.

Frankfurt, H. G. (1988). Freedom of the will and the concept of a person. Teoksessa H. G. Frankfurt (toim.): What we care about. New York: Cambridge University Press, 11–25.

Frilander, A. (2013). Biohakkeri parantaa itsensä, niin teet pian sinäkin. HS Nyt 14.6. http://nyt.fi/20130614-biohakkeri-parantaa-itsensae-niin-teet-pian-sinaekin/#more-50030. Luettu 12.8.2013.

Frånberg, P. (1985). Den svenska supen. Teoksessa K. Bruun & P. Frånberg (toim.): Den svenska supen. Stockholm: Prisma, 9–51.

Furedi, F. (1997). Culture of fear. Risk taking and the morality of low expectations. London & New York: Cassell.

Galeano, E. (2000). Jalkapallo valossa ja varjossa. Helsinki: Nemo.Gay, P. (2001). Weimar culture. The outsider as insider. New York: Norton.Gebrüder Blattschuss (1978). Kreuzberger Nächte / Geräuschhitparade. 7“ single.

Der Andere Song.Geertz, C. (1972). Deep play. Notes on the Balinese cockfight. Daedalus 101: 1, 1–37.— (1983). Local knowledge. Further essays in interpretive anthropology. New York:

Basic Books.Giddens, A. (1991). Modernity and self-identity. Self and society in the late modern

age. Cambridge: Polity.— (1992). The consequences of modernity. Cambridge: Polity.— (1994). Life in the post-traditional society. Teoksessa U. Beck, A. Giddens & S.

Lash (toim.): Reflexive modernization, politics, tradition and aesthetics in the modern social order. Cambridge: Polity, 56–109.

Gifford, E. & K. Humphreys (2007). The psychological science of addiction. Addic-tion 102: 3, 352–361.

Glasser, W. (1976). Positive addiction. New York: Harper & Row.Global status report on alcohol and health 2011: country profiles (2011). Geneva:

WHO. www.who.int/substance_abuse/publications/global_alcohol_report/profiles/en/. Luettu 10.6.2013.

Goebbels, J. (1994). Around the Gedächtniskirche. Teoksessa A. Kaes, M. Jay & E. Dimenberg (toim.): The Weimar Republic sourcebook. Berkeley: University of California Press, 560–562. (Saksankiel. alkuteksti v. 1928.)

Goffman, E. (1961). Encounters. Two studies in the sociology of interaction. Indiana-polis: Bobbs-Merrill.

— (1967). Interaction ritual. Essays in face-to-face behavior. Chicago: Aldine.— (1974). Frame analysis. An essay on the organization of experience. New York:

Harper & Row.Gonzalez, G. (2012). Mapping research on substance use disorders worldwide: a

bibliometric approach. Esitelmä kongressissa International Society of Addic-tion Journal Editors Annual Meeting. Lissabon, 26.–29.9.

Gordon, M. (2000). Voluptuous panic. The erotic world of Weimar Berlin. Los Ange-les: Feral House.

Gosling, J. (1990). Weakness of the will. London & New York: Routledge.Granfield, R. (2004). Addiction and modernity: a comment on a global theory of

addiction. Teoksessa P. Rosenqvist, J. Blomqvist, A. Koski-Jännes & L. Öjesjö (toim.): Addiction and life course. Helsinki: Nordic Council for Alcohol and Drug Research, 29–34.

226 227

Granfield, R. & W. Cloud (1999). Coming clean. Overcoming addiction without treat-ment. New York University Press, New York.

Haarni, T., M. Karvinen, H. Koskela, & S. Tani (toim.) (1997). Tila, paikka ja mai-sema. Tampere: Vastapaino.

Hagen, N. (1996). BeeHappy. Albumi. RCA.Hakkarainen, P. (1987). Huumausainekulttuurit ja käyttötavat Suomessa. Lisensiaa-

tintutkielma. Turun yliopisto: sosiologian laitos.Hakkarainen, P. & L. Metso (2003). Huumeiden käytön uusi sukupolvi. Yhteiskun-

tapolitiikka 68: 3, 244–256.— (2007). Huumekysymyksen muuttunut ongelmakuva. Yhteiskuntapolitiikka

72: 5, 541–552.Hakkarainen, P., L. Metso & M. Salasuo (2011). Hamppuikäpolvi, sekakäyttö ja

doping. Yhteiskuntapolitiikka 76: 4, 397–411.Hakkarainen, P. & T. Tigestedt (2007). Social research on alcohol and drugs at

STAKES. Drugs: Education, Prevention, and Policy 14: 6, 485–497.Hall, S. (1992). Kulttuurin ja politiikan murroksia. Toim. J. Koivisto, M. Lehtonen, T.

Uusitupa & L. Grossberg. Tampere: Vastapaino.Hamlin, C. (2006). The history of methods of social epidemiology to 1965. Teok-

sessa J. M. Oakes & J. S. Kaufman (toim.): Methods in social epidemiology. San Francisco: Jossey-Bass, 21–44.

Hartley, J. (1992). The politics of pictures. The creation of the public in the age of popu-lar media. London & New York: Routledge.

Hartmann, T. & C. Klimmt (2006). Gender and computer games: Exploring females’ dislikes. Journal of Computer-Mediated Communication 11: 4, 910–931.

Hasin, D., M. L. Hatzenbuehler, K. Keyes & E. Ogburn (2006). Substance use dis-orders: Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, fourth edition (DSM-IV) and International Classification of Diseases, tenth edition (ICD-10). Addiction 101: supplement, 59–75.

Hassard, J., R. Holliday & H. Willmot (toim.) (2000). Body and organization. Lon-don: Sage.

Hausladen, G. (2000). Places for dead bodies. Austin: University of Texas Press.Hayano, D. M. (1982). Poker faces. The life and work of professional card players.

Berkeley: University of California Press.Health at a glance: OECD indicators 2011 (2011). www.oecd-ilibrary.org/social-

issues-migration-health/health-at-a-glance_19991312. Luettu 10.6.2013.Health Canada (2011). www.hc.sc.gc.ca. Luettu 11.11.2011.Heinonen, H. (2005). Jalkapallon lumo. Tutkimus suomalaisesta Everton-faniudesta.

Jyväskylä: Atena.Heinälä P., H. Alho, K. Kiianmaa, J. Lönnqvist, K. Kuoppasalmi & J. D. Sinclair

(2001). Targeted use of naltrexone without prior detoxification in the treatment of alcohol dependence: A factorial double-blind placebo-controlled trial. Jour-nal of Clinical Psychopharmacology 21: 3, 287–292.

Helakorpi, S., T. Pajunen, P. Jallinoja, S. Virtanen & A. Uutela (2011). Suomalai-sen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 15/2011. Helsinki.

Hellman, M. (2009). Designation practices and perceptions of addiction – a dia-chronic analysis of Finnish press material from 1968–2006. Nordic Studies on Alcohol and Drugs 26: 4, 355–372.

— (2010a). Construing and defining the out of control: Addiction in the media 1968–2008. SSKH Skrifter 28. Helsinki.

— (2010b). Drawing boundaries between risk and danger scenarios: media dis-course on illicit drug use. In-Spire, Journal of Law, Politics and Societies 5: 2, 18–34.

— (2010c). From myth of marginality to portrayals of an addictive society. Report-ing on addictions in the Finnish press (1968–2006). Addiction Research & The-ory 18: 2, 224–242.

Helsingin Sanomat (23.9.2011). Nettipoliisi varoittaa nuoria: Seksiä yritetty ostaa tupakka-askin hinnalla. www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Nettipoliisi+varoittaa+nuoria+Seksi%C3%A4+yritetty+ostaa+tupakka-askin+hinnalla/1135269554555/?cmp=tm_etu_uusimmat_uutiset. Luettu 6.10.2011.

Helsinki alueittain (2011). Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus.Highlights of changes from DSM-IV-TR to DSM-5 (2013). American Psychiatric

Association. www.psychiatry.org. Luettu 1.6.2013.Hirschman, E. (1992). The consciousness of addiction. Toward a general theory of

compulsive comsumption. Journal of Consumer Research 19: 2, 155–179.Hirschovits-Gerz, T. (2008). Suomalaisten käsityksiä riippuvuuksista – suku-

puolen, iän sekä yhteiskunnallisen todellisuuden vaikutuksia mielikuviin. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto: sosiaalitutkimuksen laitos. http://tut-kielmat.uta.fi.

Hirschovits-Gerz, T., K. Holma & A. Koski-Jännes (2011). Is there something pecu-liar about Finnish views on alcohol addiction? Research on Finnish Society 4: 1, 41–54.

Hirschovits-Gerz, T. & A. Koski-Jännes (2010). Suomalaisten käsityksiä riippu-vuuksista. Sukupuolen, iän ja yhteiskunnallisen todellisuuden vaikutuksia mielikuviin. Sosiologia 47: 1, 3–23.

Hirsjärvi, S. & H. Hurme (2000). Tutkimushaastattelu: teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Yliopistopaino.

Hirvilammi, T. (2008). Kuluttavan elämäntavan hylänneet kulutuskarkurit. Teok-sessa M. Niemi (toim.): Kiitos ei! Helsinki: Ajatus, 143–168.

Hoikkala, T. (1998). Traditiosta vapaan valinnan illuusio. Teoksessa J. P. Roos & T. Hoikkala (toim.): Elämänpolitiikka. Helsinki: Gaudeamus, 152–168.

Hoikkala, T. & P. Paju (2008). Entä nuoremmat sukupolvet? Sukupolvitutkimus ja nuorisopolitiikka. Teoksessa S. Purhonen, T. Hoikkala & J. P. Roos (toim.): Kenen sukupolveen kuulut? Suurten ikäluokkien tarina. Helsinki: Gaudeamus, 270–294.

Hoikkala, T., M. Salasuo & A. Ojajärvi (2009). Tunnetut sotilaat. Varusmiehen koke-mus ja terveystaju. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto.

Holliday, R. & J. Hassard (toim.) (2001). Contested bodies. London: Routledge.Holma K., A. Koski-Jännes, K. Raitasalo, J. Blomqvist, I. Pervova & J. A. Cunning-

ham (2011). Perceptions of addictions as societal problems in Canada, Sweden, Finland and St. Petersburg, Russia. European Addiction Research 17: 2, 106–112.

228 229

Holmes, D. (2011). Smoking in Russia: will old habits die hard? The Lancet 378: 9795, 973–974.

Holton, R. (2003). How is strength of will possible? Teoksessa S. Stroud & C. Tap-polet (toim.): Weakness of will and practical irrationality. Oxford: Oxford Uni-versity Press, 39–67.

Holvas, J. & J. Vähämäki (2005). Odotustila. Pamfletti uudesta työstä. Helsinki: Teos.

Hornby, N. (2000). Hornankattila. Suom. J. Jääskeläinen. Helsinki: WSOY.Howes, D. (2010). Sensual relations. Engaging the senses in culture & social theory.

Ann Arbor: The University of Michigan Press. (Ilm. alun perin v. 2003.)Huggins, R. (2006). The addict’s body. Embodiment, drug use, and representation.

Teoksessa D. D. Waskul & P. Vannini (toim.): Body/embodiment. Symbolic inter-action of the body and the sociology of the body. Hampshire: Ashgate, 165–180.

Hughes, J. A. (2006). Punk-Shui – kodinsisustusta anarkisteille. Suom. I. Ruskoaho. Helsinki: Gummerus.

Huizinga, J. (1955). Homo Ludens. A study of play element in culture. . Boston: Bea-con Press. (Hollanninkiel. alkuteos v. 1938.)

Huss, M. (1849 & 1851). Alcoholismus chronicus eller chronisk alkoholssjukdom. Ett bidrag till dyskrasiernas kännedom enligt egen och andras erfarenhet. Afdel-ningar I & II. Stockholm: Beckman.

— (1853). Om bränwinsbegäret och bränwinssuperiet i Swerge. Stockholm: P. A. Norstedt & Söner.

— (1856). Sällsyntare sjukdomsfall. Stockholm: P. A. Norstedt & Söner.Huttunen, J. (2012). Alkoholijuomien tilastoitu ja tilastoimaton kulutus Suomessa

100 prosentin alkoholina asukasta kohden vuosina 1933–2011. Lääkärikirja Duodecim -kuvat, Duodecimin Terveyskirjasto. www.terveyskirjasto.fi. Luettu 19.11.2012.

Hyman, S. E. (2007). The neurobiology of addiction: implications for voluntary control of behaviour. American Journal of Bioethics 7: 1, 8–11.

ICD-10 = Classifications of mental and behavioural disorder: clinical descriptions and diagnostic guidelines (1992). Geneva: WHO.

Ilmonen, K. (2007). Johan on markkinat. Tampere: Vastapaino.Iltalehti (22.9.2011). Vanhat autot ovat kuolemanvaarallisia. www.iltalehti.fi/

autot/2011092214439673_au.shtml. Luettu 6.10.2011.— (29.9.2011a). Aivohalvausriski alkaa jo alhaisilla verenpaineilla. www.iltalehti.

fi/terveys/2011092914479908_tr.shtml. Luettu 6.10.2011.— (29.9.2011b). Lonkkamurtuma erittäin vaarallinen iäkkäille. www.iltalehti.fi/

terveys/2011092914479909_tr.shtml. Luettu 6.10.2011.Ilta-Sanomat (21.9.2011). Keuhkoveritulppa vaanii löhöilijää! www.iltasanomat.

fi/terveys/keuhkoveritulppa-vaanii-lohoilijaa/art-1288415574516.html. Luettu 6.10.2011.

ISAJE members (2012). International Society of Addiction Journal Editors. www.parint.org/isajewebsite/journals.htm. Luettu 18.11.2012.

Isherwood, C. (1963). The Berlin stories. New York: New Directions.Jaatinen, J. (1996). Terapeuttinen keskustelutodellisuus: Diskurssianalyyttinen tutki-

mus alkoholiongelmien sosiaaliterapeuttisesta hoidosta. Helsinki: Stakes.

Jacyna, S. (2006). Medicine in transformation, 1800–1849. Teoksessa W. F. Bynum, A. Hardy, S. Jacyna, C. Lawrence & E. M. Tansey (toim.): The Western medical tradition, 1800 to 2000. Cambridge: Cambridge University Press, 11–101.

Jenson, J. & S. de Castell (2010). Gender, simulation, and gaming: research review and redirections. Simulation & Gaming 41: 1, 51–71.

Johannisson, K. (2006). Medicinens öga. Sjukdom, medicin och samhälle – historiska erfarenheter. Stockholm: Norstedts.

Jouhki, J. (2011) Writing against culture with online poker. Suomen Antropologi: Journal of the Finnish Anthropological Society 36: 1, 79–82.

Julkunen, R. (2008). Uuden työn paradoksit. Keskusteluja 2000-luvun työ pro ses-s(e)is ta. Tampere: Vastapaino.

Juul, J. (2003). The game, the player, the world. Looking for a heart of gameness. Keynote-esitelmä DiGRA 2003 Level Up -kongressissa. Utrecht, marraskuu 2003. www.jesperjuul.net/text/gameplayerworld/. Luettu 1.8.2013.

Järvinen, A. (2008). Games without frontiers. Theories and methods for game studies and design. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 701. http://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7252-7. Luettu 1.8.2013.

Järvinen-Tassopoulos, J. (2012). Rahapelaamisen ja ongelmapelaamisen yleisyys Suomessa. Teoksessa P. Raento (toim.): Rahapelaaminen Suomessa. Helsinki: Gaudeamus, 80–98.

Kaasinen, V., J. Halme & H. Alho (2009). Pelihimon neurobiologiaa. Duodecim 125: 19, 2075–2083.

Kaes, A., M. Jay & E. Dimenberg (toim.) (1994). The Weimar Republic sourcebook. Berkeley: University of California Press.

Kainulainen, H. (2009). Huumeiden käyttäjien rikosoikeudellinen kontrolli. Oikeus poliittinen tutkimuslaitos, Tutkimuksia 245. Helsinki.

Kallinen, T. (2009). Mies, joka tappoi itsensä rahasta. Ihmisruumis ja vaihto jälki-koloniaalisessa Ghanassa. Teoksessa M. Ruckenstein & T. Kallinen (toim.): Rahan kulttuuri. Helsinki: SKS, 197–211.

Kallio, K. P., K. Kaipainen & F. Mäyrä (2007). Gaming nation? Piloting the interna-tional study of games cultures in Finland. University of Tampere Hypermedia Laboratory Net Series 14. http://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7141-4.

Kallio, K. P., F. Mäyrä & K. Kaipainen (2011). At least nine ways to play: approaching gamer mentalities. Games & Culture 6: 4, 327–353.

Kane, R. (2002). Introduction: The contours of contemporary free will debates. Teoksessa R. Kane (toim.): The Oxford handbook of free will. Oxford: Oxford University Press, 3–41

Kant, C. C. (1990). The City of Dreams: Las Vegas in the cinema, 1980–1989. Nevada Historical Society Quarterly 33: 1, 1–12.

Kantola, I. (2011). Harm reduction. Blogikirjoitus 26.9.2011. http://blogit.demari.fi/ilkkakantola/2011/09/26/harm-reduction/. Luettu 6.10.2011.

Karekallas, M. (2013). From dreams to despair, from transgression to addiction: the ambivalent images of Las Vegas in popular music. Posteri International Con-ference on Gambling and Risk Taking -konferenssissa, Las Vegas, 27.–31.5.

Karvinen, J. & F. Mäyrä (2009). Pelaajabarometri 2009. Pelaaminen Suomessa. Tampereen yliopisto, Interaktiivisen median tutkimuksia 3. http://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7868-0.

230 231

— (2011). Pelaajabarometri 2011: Pelaamisen muutos. Tampereen yliopisto, TRIM Research Reports 6. http://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8567-1.

Karvonen, E. (1999). Elämää mielikuvayhteiskunnassa. Imago ja maine menestys-tekijöinä myöhäismodernissa maailmassa. Helsinki: Gaudeamus.

Kassinove, J. I., S. V. Tsystsarev & I. Davidson (1998). Russian attitudes toward gambling. Personality and Individual Differences 24: 1, 41–46.

Katainen, A. (2006). Challenging the imperative of health? Smoking and justifica-tions of risk-taking. Critical Public Health 17: 4, 295–305.

Katcher, B. S. (1993). Benjamin Rush’s educational campaign against hard drinking. American Journal of Public Health 83: 2, 273–281.

Kaukonen, O. (2000). Päihdepalvelut jakautuneessa hyvinvointivaltiossa. Stakes, Raportteja 207. Helsinki.

Keane, W. (2007). Christian moderns. Freedom and fetish in the mission encounter. Berkeley: University of California Press.

Keskisuomalainen (11.9.2011). Työpaikkakännit vievät usein käräjille. www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/ty%C3%B6ntekij%C3%B6iden-alkoholiongelmat-viev%C3%A4t-k%C3%A4r%C3%A4jille/701892. Luettu 6.10.2011.

— (13.9.2011). Viisi oiretta paljastaa: Oletko Facebook-riippuvainen? www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/viisi-oiretta-paljastaa-oletko-facebook-riippuvainen/702533. Luettu 6.10.2011.

Kielhorn, F.-W. (1996). The history of alcoholism: Brühl-Cramer’s concepts and observations. Addiction 91: 1, 121–128.

Kielitoimiston sanakirja (2007). Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.Kiianmaa, K. (1987). Research laboratories of the Finnish state alcohol company,

Alko Ltd (Biomedical Department). British Journal of Addiction 82: 9, 921–969.

— (1998). Alkon biolääketieteellinen alkoholitutkimus. Teoksessa E. Iisalo, E. Klinge & M. J. Mattila (toim.): 50 vuotta suomalaista farmakologiaa. Helsinki: Gummerus, 205–219.

King, N. & C. Horrocks (2010). Interviews in qualitative research. Los Angeles: Sage.

Kinnunen, A. (2008). Kriminaalipolitiikan paradoksi. Tutkimuksia huumausaine-rikollisuudesta ja sen kontrollista Suomessa. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, Julkaisuja 233. Helsinki.

Kinnunen, A. & J. Lehto (1998). Finland: Drug treatment at the margins. Teoksessa G. Hunt & H. Klingemann (toim.): Drug treatment systems in an international perspective. Thousand Oaks: Sage, 48–60.

Kinnunen, J. (2011). The social rewards of online gambling. Suomen Antropologi: Journal of the Finnish Anthropological Society 36: 1, 85–88.

Kinnunen, T. (2001). Pyhät bodarit. Yhteisöllisyys ja onni täydellisessä ruumiissa. Helsinki: Gaudeamus.

— (2008). Lihaan leikattu kauneus. Kosmeettisen kirurgian ruumiillistuneet mer-kitykset. Helsinki: Gaudeamus.

— (2010). ’A second youth’: Pursuing happiness and respectability through cos-metic surgery in Finland. Sociology of Health and Illness 32: 2, 258–271.

Kinnunen, T. & J. Seppänen (2009). Oikeaoppinen opettajaruumis. Naistutkimus 4, 6–17.

Kitzinger, J. (1999). Researching risk and the media. Health, Risk & Society 1: 1, 55–69.

Kivinen, L. (2010). Alko pelasti juopot rotat. Vartti (Helsinki) 24.9.2010. http://metro.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/helsingin_yliopisto_ei_luovu_tutkimus-rotista. Luettu 18.11.2012.

Kivivuori, J. (1992). Psykokulttuuri. Sosiologinen näkökulma arjen psykologisoitumi-sen prosessiin. Helsinki: Hanki ja jää.

Knaus, H. (1992). Targeting corporations: Canada’s anti-smoking program. Multina-tional Monitor 14: 1–2. http://multinationalmonitor.org/hyper/issues/1992/01/mm0192_10.html. Luettu 10.6.2013.

Kontula, O. (2008). Halu ja intohimo. Tietoa suomalaisesta seksistä. Helsinki: Otava.

Kontula, O. & E. Haavio-Mannila (toim.) (1993). Suomalainen seksi. Tietoa suoma-laisten sukupuolielämän muutoksesta. Helsinki: WSOY.

— (1997). Intohimon hetkiä: Seksuaalisen läheisyyden kaipuu ja täyttymys omaelä-mäkertojen kuvaamana. Helsinki: WSOY.

Kontula, O. & K. Kosonen (1994). Seksiä lehtien sivuilla. Helsinki: Edita.Koo, K. (2007). H-hetki. Albumi. Bonnier.Korpiola, M. & J. Sallila (2012). Uhkapelin oikeushistoriallisilla lähteillä. Teoksessa

P. Raento (toim.): Rahapelaaminen Suomessa. Helsinki: Gaudeamus, 43–65.Koski-Jännes, A. (2004). In search of a comprehensive model of addiction. Teok-

sessa P. Rosenqvist, J. Blomqvist, A. Koski-Jännes & L. Öjesjö (toim.): Addic-tion and life course. Helsinki: Nordic Council for Alcohol and Drug Research, 48–67.

Koski-Jännes, A., T. Hirschovits-Gerz & M. Pennonen (2012a). Population, profes-sional and client support for different models of managing addictive behaviors. Substance Use and Misuse 47: 3, 296–308.

Koski-Jännes, A., T. Hirschovits-Gerz, M. Pennonen & M. Nyyssönen (2012b). Population, professional and client views on the dangerousness of addictions: testing the familiarity hypothesis. Nordic Studies on Alcohol and Drugs 29: 2, 139–154.

Koski-Jännes, A., L. Riittinen & P. Saarnio (toim.) (2008). Kohti muutosta. Moti-vointimenetelmiä päihde- ja käyttäytymisongelmiin. Helsinki: Tammi.

Koskinen, J. (1990). Kallion historia. Helsinki: Kallio-seura.Kotovirta, E. (2009). Huumeriippuvuudesta toipuminen Nimettömien Narko-

maanien toveriseurassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, tutkimus 10/2009. Helsinki.

Kreitman, N. (1986). Alcohol consumption and the preventive paradox. British Journal of Addiction 81: 3, 353–363.

Kronström, B. (1942). Katupoikien laulu / On syömmein lemmensairas. 78 rpm single. Columbia.

Kuhar, M. (2010). Contributions of basic science to understanding addiction. Bio-Societies 5: 1, 25–35.

Kuronen, E. & R. Koskimaa (2011). Pelaajabarometri 2010. Jyväskylä: Jyväskylän yli-opisto, Agora Center. www.jyu.fi/erillis/agoracenter/julkaisut/kirjat/pelaaja-barometri2010.

232 233

Kushner, H. I. (2010). Toward a cultural biology of addiction. BioSocieties 5: 1, 8–24.

Kuula, H. (2008). PLLP. Albumi. Yellowmic Records.Kuussaari, K. (2006): Näkemysten kirjo, sirpaloitunut tieto. Työntekijöiden käsityk-

siä huumeiden käyttäjistä ja käyttäjien hoidosta. Helsinki: Stakes.Kymen Sanomat (29.9.2011). Poliisi varotti kotkalaisvanhempia nettipedofiileistä.

www.kymensanomat.fi/Online/2011/09/29/Poliisi+varotti+kotkalaisvanhem-pia+nettipedofiileist%C3%A4/2011312164479/4. Luettu 6.10.2011.

Källmen, H., P. Wennberg, H. Leifman, H. Bergman & A. Berman (2011). Alcohol habits in Sweden during 1997–2009. European Addiction Research 17: 2, 90–96.

Lagerspetz, E. (1999). Rationality and politics in long-term decisions. Biodiversity and Conservation 8: 1, 149–164.

Lahelma, E. (2003). Medikalisaation juurilta nykypäivään. Duodecim 119: 9, 1863–1868.

Lahti, T., S. Castrén, H. Tenhola, P. Heinälä & H. Alho (2012). Rahapeliriippuvuutta voidaan hoitaa. Suomen Lääkärilehti 2/12, 413–416.

Laineen Kasperi (2008). Saatana saapuu Sörnäisiin. Albumi. Ähky Records.Lair, D. J., K. Sullivan & G. Cheney (2005). Marketization and the recasting of the

professional self. Management Communication Quarterly 18: 3, 307–343.Lakialoite kannabiksen laillistamisen puolesta (2012). Ville Haikonen. www.kanna-

bisaloite.fi. Luettu 18.11.2012.Lancelot, M. (2007). Gripped by gambling. Tucson: Wheatmark.Laurén, A.-L. (2008). “Hulluja nuo venäläiset”. Tuokiokuvia Venäjältä. Helsinki:

Teos & Söderströms.Lehtonen, T.-K. (1999). Rahan vallassa. Helsinki: Tutkijaliitto.Lehtonen, T.-K. & M. Pantzar (2002). The ethos of thrift. The promotion of bank

saving in Finland during the 1950s. Journal of Material Culture 7: 2, 211–231.Leibowitz, J. O. (1967). Acute alcoholism in Ancient Greek and Roman medicine.

British Journal of Addiction 62: 1–2, 83–86.Leifman, H. (2002a). The six country survey of the European comparative alcohol

study: comparing patterns and assessing validity. Contemporary Drug Problems 29: 3, 477–500.

Leifman, H. (2002b). A comparative analysis of drinking patterns in six EU coun-tries in the year 2000. Contemporary Drug Problems 29: 3, 501–548.

Leon, D., V. Shokolnikov & M. McKee (2009). Alcohol and Russian mortality: a continuing crisis. Addiction 104: 10, 1630–1636.

Leshner, A. I. (1997). Addiction is a brain disease, and it matters. Science 278: 5335, 45–47.

— (2005). Ethical issues in taking neuroscience research from bench to bedside. Teoksessa W. Glannon (toim.): Defining right and wrong in brain science. New York & Washington DC: Dana Press, 75–82.

Lévi-Strauss, C. (1979). The origin of table manners. New York: Harper & Row.Levine, H. G. (1978). The discovery of addiction: Changing conceptions of habitual

drunkenness in America. Journal of Studies on Alcohol 39: 1, 493–506.Levintova, M. (2007). Russian alcohol policy in the making. Alcohol & Alcoholism

42: 5, 500–505.

Levy, N. (2006). Autonomy and addiction. Canadian Journal of Philosophy 36: 3, 427–448.

Lewy, J. (2008). The drug policy in the Third Reich. Social History of Alcohol and Drugs 22: 2, 144–167.

List of smoking bans (2011). Wikipedia. http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_smoking_bans. Luettu 6.6.2013.

Littlewood, R. (2002). Pathologies of the West. An anthropology of mental illness in Europe and America. London: Continuum.

Lotto juhlii 40-vuotissyntymäpäiväänsä (2011). Vantaa: Veikkaus. www.veikkaus.fi/fi/yritysTietoa. Luettu 3.2.2011.

Lupton, D. (1994). Moral threats and dangerous desires: AIDS in the news media. London: Taylor & Francis.

Lysova, A. & A. Pridemorde (2010). Dramatic problems and weak policy. Nordic Alcohol Studies 27: 5, 425–446.

Lähteenmaa, J. (2001). Myöhäismoderni nuorisokulttuuri. Tulkintoja ryhmistä ja ryhmiin kuulumisen ulottuvuuksista. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto.

Länsiväylä (6.9.2011). Tietokonepelaaja ei ole peliriippuvainen nörtti. www.lan-sivayla.fi/artikkeli/69297-tietokonepelaaja-ei-ole-peliriippuvainen-nortti. Luettu 6.10.2011.

Lääkärilehti (5.9.2011). Aivohäiriöitä 38 prosentilla eurooppalaisista. www.laakari-lehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=10921/type=1. Luettu 6.10.2011.

Lönnqvist, J. (2009). Alkoholipolitiikka Suomessa. Duodecim 125: 8, 887–888.Lönnrot, E. (1839). Suomalaisen talonpojan koti-lääkäri. Helsinki: G. O. Wasenius.Madden, J. S. (1995). Substance use disorders. Clinical section. Teoksessa G. E.

Berrios & R. Porter (toim.): A history of clinical psychiatry. London: Athlone, 656–667.

Maffesoli, M. (1995). Maailman mieli. Yhteisöllisen tyylin muodoista. Suom. M. Määttänen. Helsinki: Gaudeamus. (Ranskankiel. alkuteos v. 1993.)

Malinowski, B. (1960). Argonauts of the Western Pacific. An account of native enter-prise and adventure in the archipelagoes of Melanesian New Guinea. London: Routledge & Kegan Paul. (Ilm. alun perin v. 1922.)

Marihuana medical access program statistics (2013). Health Canada. www.hc-sc.gc.ca/dhp-mps/marihuana/stat/index-eng.php. Luettu 10.6.2013.

Matilainen, R. (2006). “Sitä lauantai-iltaa ei muuten voinut ajatellakaan” – Suoma-laiset ja rahapelaaminen 1900-luvulla. Hyvinvointikatsaus 4/2006, 4–7.

— (2010a). A question of money? The founding of two Finnish monopolies. Teok-sessa S. F. Kingma (toim.): Global gambling. London: Routledge, 21–37.

— (2010b). Mitä rahapelaaminen kertoo suomalaisten historiasta? Tieteessä tapahtuu 28: 1, 16–22.

Matilainen, R. & P. Raento (2013). Learning to gamble. Experiences of Finnish cas-ual gamblers. Esitelmä International Conference on Gambling and Risk Taking -konferenssissa, Las Vegas, 27.–31.5.

Maurer, B. (2006). The anthropology of money. Annual Review of Anthropology 35, 15–36.

Mauss, M. (1999). Lahja. Suom. J. Nurmiainen & J. Hakapää. Tutkijaliiton julkaisu 94. Helsinki. (Ranskankiel. alkuteos 1923.)

234 235

May, C. (2001). Pathology, identity and the social construction of alcohol depend-ence. Sociology 35: 2, 385–401.

McGonigal, J. (2011). Reality is broken. Why games make us better and how they can change the world. New York: Penguin.

McKenna, M. (2009). Compatibilism. Teoksessa E. N. Zalta (toim.): The Stanford encyclopedia of philosophy (Winter 2009 edition). http://plato.stanford.edu/archives/win2009/entries/compatibilism/. Luettu 15.3.2011.

McKie, L. & N. Watson (toim.) (2000). Organizing bodies. Policy, institutions and work. Houndmills: Macmillan.

Medical marijuana (2013). Health Canada. http://medicalmarijuana.ca. Luettu 1.8.2013.

Mediuutiset (22.9.2011). Lieväkin muistin heikentyminen ennustaa Alzheimeria. www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/lievakin+muistin+heikentyminen+ennustaa+alzheimeria/a690335. Luettu 6.10.2011.

Mele, A. R. (2002). Akratics and addicts. American Philosophical Quarterly 39: 2, 153–167.

Melechi, A. (1993). The ecstacy of disappearance. Teoksessa S. Readhead (toim.): Rave off. Politics and deviance in contemporary youth culture. Aldershot: Ash-gate, 29–40.

Mellin, N., J. Vihmo & E. Österberg (2006). Alkoholihaittojen yhteiskunnalliset kustannukset Suomessa vuonna 2003. Stakes, Raportteja 10/2006. Helsinki.

Memmy Posse (2004). Huolestuttavia merkkejä. Albumi. Monsp Records.Merleau-Ponty, M. (1945). Phénoménologie de la perception. Paris: Gallimard.Metso, L., T. Winter & P. Hakkarainen (2012). Suomalaisten huumeiden käyttö ja

huumeasenteet – huumeaiheiset väestökyselyt Suomessa 1992–2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 17/2012. Helsinki.

Mielonen, H. & H. Tiittanen (1999). ”Sitä aatteli, että jos sitä nyt voittaa…” Peli-riippuvaisten kokemuksia ongelmapelaamisen syistä, seurauksista ja hoidosta. A-klinikkasäätiön raporttisarja 32. Helsinki.

Mikkeli, H. (1995). Terveys ihanteena – terveys elämäntapana. Teoksessa T. Joutsi-vuo & H. Mikkeli (toim.): Terveyden lähteillä. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 9–27.

Minimum age limits worldwide (2011). International Center for Alcohol Policies. www.icap.org/. Luettu 10.6.2013.

Montola, M., J. Stenros & A. Waern (2009). Pervasive games. Theory and design. San Francisco: Morgan Kaufmann.

Moreck, C. (1994). We will show you Berlin. Teoksessa A. Kaes, M. Jay & E. Dimen-berg (toim.): The Weimar Republic sourcebook. Berkeley: University of Califor-nia Press, 563–564. (Saksankiel. alkuteksti v. 1930.)

Morgenstern, J. (2010). A better games experience. The Facebook Blog, September 22. www.facebook.com/blog.php?post=429618852130. Luettu 1.8.2013.

Mrozek, D. J. (1989). Sport in American life. Teoksessa K. Grover (toim.): Fitness in American culture. Images of health, sport, and the body, 1830–1940. Amherst: The University of Massachusetts Press.

MTV3 (30.8.2011). Sosiaalisesta mediasta tuli kilpailukenttä: Näin Facebook vahingoittaa mielenterveyttäsi. www.mtv3.fi/helmi/hyvinvointi/artikkeli.

shtml/2011/08/1381419/sosiaalisesta-mediasta-tuli-kilpailukentta-nain-face-book-vahingoittaa-mielenterveyttasi. Luettu 6.10.2011.

— (21.9.2011). Korvaushoitolääkkeiden käyttö räjähtänyt kymmenessä vuodessa. www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/09/1394922/korvaushoitolaakkei-den-kaytto-rajahtanyt-kymmenessa-vuodessa. Luettu 6.10.2011.

— (23.9.2011). Petri Nygård on armoton BB-fani: Olen yrittänyt vieroittaa itseäni. www.mtv3.fi/viihde/uutiset/musiikki.shtml/1396272/petri-nygard-on-armo-ton-bb-fani-olen-yrittanyt-vieroittaa-itseani. Luettu 6.10.2011.

— (28.9.2011). Listeria lisääntyy vaikka jääkaapissa – pese likainen hedelmä ennen leikkaamista. www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/09/1398972/listeria-lisaantyy-vaikka-jaakaapissa---pese-likainen-hedelma-ennen-leikkaamista. Luettu 6.10.2011.

— (29.9.2011). Tervekin voi sairastua lennolla – tarkista vaarat! www.mtv3.fi/matkailu/ulkomaat/artikkeli.shtml/1399528/tervekin-voi-sairastua-lennolla--tarkista-vaarat. Luettu 6.10.2011.

Mustajoki, P. (2003). Lääkäri ja medikalisaatio. Duodecim 119: 9, 1869–1873.Musto, D. F. (1987). The American disease. Origins of narcotic control. New York &

Oxford: Oxford University Press.Mäenpää, P. (1991). Kallion keskiluokkaistuminen 1980-luvulla. Työläisyhteiskun-

nan tuho? Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 7. Helsinki.Mäkelä, K. (1999). Valtio, väkijuomat ja kulttuuri. Kirjoituksia Suomesta ja sosiolo-

giasta. Helsinki: Gaudeamus.Mäkelä, K., I. Arminen, K. Bloomfield, I. Eisenbach-Stangl, K. Bergmark, N.

Kurube, N. Mariolini, H. Olafsdottir, J. Peterson, M. Phillips, J. Rehm, R. Room, P. Rosenqvist, H. Rosovsky, K. Stenius, G. Swiatkiewicz, B. Woronowicz & A. Zielinski (1996). Alcoholics Anonymous as a mutual-help movement. A study in eight societies. Madison: The University of Wisconsin Press.

Mäkelä, K., R. Room, E. Single, P. Sulkunen & B. Walsh. (toim.) (1981). Alcohol, soci-ety, and the state. A comparative history of alcohol control. Toronto: Addiction Research Foundation.

Mäkelä, P., H. Mustonen & C. Tigerstedt (toim.) (2010). Suomi juo. Helsinki: Tervey den ja hyvinvoinnin laitos.

Mäyrä, F. (2008). An introduction to game studies. Games in culture. London & New York, Sage.

Neuvonen, J. (2010). Reindeerspotting – pako joulumaasta. Dokumenttielokuva. Helsinki: Bronson Club.

Nicholls, J. (2003). Gin Lane revisited: intoxication and society in the gin epidemic. Journal for Cultural Research 7: 2, 125–146.

Nickles, S. (toim.) (1994). Drinking, smoking, and screwing. Great writers on good times. San Francisco: Chronicle Books.

Nicolson, H. (1994). The charm of Berlin. Teoksessa A. Kaes, M. Jay & E. Dimen-berg (toim.): The Weimar Republic sourcebook. Berkeley: University of Califor-nia Press, 425–426. (Teksti ilm. alun perin v. 1932.)

Niemi, M. (toim.) (2008). Kiitos ei! Kieltäytymisen kulttuurihistoria. Helsinki: Aja-tus.

236 237

Nieuwdorp, E. (2005). The pervasive interface. Tracing the magic circle. Proceed-ings of DiGRA 2005. Vancouver, Simon Fraser University. http://www.digra.org/wp-content/uploads/digital-library/06278.53356.pdf.

Niiniluoto, I. (2003). Ihminen medikalisaation pihdeissä. Duodecim 119: 9, 1857–1862.

Niiniluoto, I. (2012). Tutkimustieto käyttöön. Tieteessä tapahtuu 30: 6, 1–2.Nina Hagen Band (1978). Nina Hagen Band. Albumi. CBS.Nora, P. (1989). Between memory and history: Les lieux de mémoire. Representa-

tions 26: Spring, 7–25.Norman, D. (2002). The design of everyday things (Alkuteos 1988: The psychology of

everyday things). New York: Basic Books.Noro, A. (2000). Aikalaisdiagnoosi sosiologisen teorian kolmantena lajityyppinä.

Sosiologia 37: 4, 321–329.Nourrisson, P. (1990). Le buveur du XIXe siècle. Paris: Albin Michel.Nuorvala, Y., P. Huhtanen, R. Ahtola & L. Metso (2008). Huono-osaisuus mutkis-

tuu. Kuudes päihdetapauslaskenta 2007. Yhteiskuntapolitiikka 73: 6, 659–670.Nurmio, T. (1999). 1999. Albumi. Megamania.Nurmio, T. & Alamaailman vasarat (2002). Kinaporin kalifaatti. Albumi. Pyramid.Nutt, D., L. King & L. Phillips (2010). Drug harms in the UK: a multicriteria deci-

sion analysis. The Lancet 376: 9752, 1558–1565.Nycander, S. (1998). Ivan Bratt: the man who saved Sweden from prohibition.

Addiction 93: 1, 17–25.Nykänen, H. & T. Sjöberg (2005). Rööperi. Rikoksen vuodet 1955–2005. Helsinki:

Johnny Kniga.O’Connor, T. (2013). Free will. Teoksessa E. N. Zalta (toim.): The Stanford encyclope-

dia of philosophy (Spring edition). http://plato.stanford.edu/archives/spr2013/entries/freewill/. Luettu 7.5.2013.

Oddie, G. (1993). Addiction and the value of freedom. Bioethics 7: 5, 373–401.Oksanen, A. (2003). Murheen laakso. Mies ja kuolema raskaassa suomenkielisessä

rockissa. Sosiaali- ja terveysministeriö, tasa-arvoasiain neuvottelukunta, TANE-julkaisuja 3. Helsinki.

— (2006). Haavautuva minuus. Väkivallan barokki kontrolliyhteiskunnassa. Tam-pere: Tampere University Press & Helsinki: Nuorisotutkimusseura.

— (2007). Lyriikka populaarimusiikin tutkimuskohteena. Teoksessa M. Aho & A. Kärjä (toim.): Populaarimusiikin tutkimus. Tampere: Vastapaino, 159–178.

— (2009). Äärimmäistä kulttuuria. Extreme-minuuksien historiaa dadaismista Hunter S. Thompsoniin. Helsinki: Johnny Kniga.

— (2012). To hell and back. Excessive drug use, addiction and the process of recov-ery in rock autobiographies. Substance Use & Misuse 47: 2, 143–154.

Olsen, C. M. (2011). Natural rewards, neuroplasticity, and non-drug addictions. Neuropharmacology 61: 7, 1109–1122.

Orford, J. (2001). Excessive appetites. A psychological view of addictions. Chichester: Wiley.

Orjasniemi, T. (2005). Ottaako vai ei… Raittiuden ja alkoholin käytön sukupolvit-taiset muutokset moraalivallin murtumisen ilmentyminä pohjoisella maaseu-dulla 1980–2000-luvulla. Acta Universitatis Lapponiensis 89. Rovaniemi.

— (2007). Villissä pohjolassa melskaavat turistit – mutta myös paikalliset. Päihde-alan erikoislehti Tiimi 6/07, 5–7.

Orrok, B. G. (1990). Diseasing of America: Addiction treatment out of control. JAMA:The Journal of the American Medical Association 263: 18, 2519–2520.

Paasi, A. (1984). Aluetietoisuus ja alueellinen identiteetti ihmisen spatiaalisen sidoksen osana. Suunnittelumaantieteen yhdistyksen julkaisuja 13. Helsinki.

Palmroth, R. (1928). Sörkan ruusu. Alkuperäiset sanoitukset. Slangi. http://koti.mbnet.fi/joyhan/H32.html#ruusu. Luettu 15.6.2011.

Palosuo, H. (2003). Health and well-being in Moscow and Helsinki. Helsinki: Stakes.

Pantzar, M. (2011). Asiakkaan aika ja talouden rytmiliike. Tehokkaan tuotannon tutkimussäätiö 2. Helsinki.

Pantzar, M. & E. Shove (2010). Temporal rhythms as outcomes of social practices. A speculative discussion. Ethnologia Europea 40: 1, 19–29.

Partanen, P., P. Hakkarainen, A. Hankilanoja, K. Kuussaari, S. Rönkä, M. Salminen, T. Seppälä & A. Virtanen (2008). Amfetamiinien ja opiaattien ongelmakäytön yleisyys Suomessa 2005. Yhteiskuntapolitiikka 72: 5, 553–561.

Parviainen, J. (2011). The standardization process of movement in the fitness indus-try. The experience design of Les Mills choreographies. European Journal of Cultural Studies 14: 5, 526–541.

Paul, F. (2010). Factbox: The $60 billion global games industry. Reuters June 14. www.reuters.com/article/2010/06/14/us-e-idUSTRE65D4Y020100614. Luettu 1.8.2013.

Peele, S. (1989). Diseasing of America. How we allowed recovery zealots and the treat-ment industry to convince us we are out of control. Lexington: Lexington Press.

Pelitaito-projekti (2012). Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry. www.pelitaito.fi. Luettu 21.11.2012.

Peltokoski, J. (2006). Identiteetti. Teoksessa M. Jakonen, J. Peltokoski & A. Virtanen (toim.): Uuden työn sanakirja. Helsinki: Tutkijaliitto, 105–112.

Peltonen, M. (1997). Kerta kiellon päälle. Suomalainen kieltolakimentaliteetti. Vuo-den 1733 juopumusasetuksesta kieltolain kumoamiseen 1932. Helsinki: Hanki ja jää.

— (2002). Remua ja ryhtiä. Alkoholiolot ja tapakasvatus 1950-luvun Suomessa. Helsinki: Gaudeamus.

Perälä, J. (2011). ”Miksi lehmät pitää tappaa?” Etnografinen tutkimus 2000-luvun alun huumemarkkinoista Helsingissä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tutki-mus 56. Helsinki.

Peura-Kapanen, L., S. Nenonen, R. Järvinen & J. Kivistö-Rahnasto (2007). Kulutta-jan arkipäivän riskit ja turvallisuus. Kuluttajatutkimuskeskus, Julkaisuja 8/2007. Helsinki.

Pickard, H. (2011). The instrumental rationality of addiction. Behavioral and Brain Sciences 34: 6, 320–321.

— (2012). The purpose in chronic addiction. AJOB Neuroscience 3:2, 40–49.Pieper, W. (toim.) (2009). Nazis on speed: Drogen im 3. Reich. Löhrbach: Grüne

Kraft.Pileggi, N. (1995). Casino. Love and honor in Las Vegas. New York: Simon & Schus-

ter.

238 239

Platon (1977). Teokset 1. Suom. M. Itkonen-Kaila, M. Tyni & K. Hirvonen. Helsinki: Otava.

Pop, I. (1977a). Idiot. Albumi. RCA.— (1977b). Lust for Life. Albumi. RCA.— (1997). I need more. Los Angeles: 2.13.61 Publications. (Ilm. alun perin 1982.)Porter, R. (1985). The drinking man’s disease: The ’pre-history’ of alcoholism in

Georgian Britain. British Journal of Addiction 80: 4, 385–396.— (1991). Civilization and disease: medical ideology in the Enlightenment. Teok-

sessa J. Black & J. Gregory (toim.): Culture, politics and society in Britain, 1660–1800. Manchester: Manchester University Press, 154–183.

— (1995). Medical science and human science in the Enlightenment. Teoksessa C. Fox, R. Porter & R. Wokler (toim.): Inventing human science. Berkeley: Univer-sity of California Press, 53–87.

Potenza, M. N. (2008). The neurobiology of pathological gambling and drug addic-tion: an overview and new findings. Philosophical Transactions of the Royal Society B Biological Sciences 363: 1507, 3181–3189.

Poutiainen, A. (2008). Rulettipäiväkirja: kuinka jouduin pelihimon valtaan. Hel-sinki: Nemo.

Prensky, M. (2001). Digital game-based learning. New York: McGraw-Hill.Pulkkinen, T. & A. Sorainen (2011). Johdanto. Teoksessa T. Pulkkinen & A. Sor-

ainen (toim.): Siveellisyydestä seksuaalisuuteen. Helsinki: SKS, 9–35.Puuronen, A. (2004). Rasvan tyttäret. Etnografinen tutkimus anorektisen koke-

mustiedon kulttuurisesta jäsentymisestä. Nuorisotutkimusverkosto / Nuoriso-tutkimusseura, julkaisuja 42. Helsinki.

Pyyhtinen, O. (2009). Simmelin raha. Teoksessa M. Ruckenstein & T. Kallinen (toim.): Rahan kulttuuri. Helsinki: SKS, 58–69.

Päihdetilastollinen vuosikirja (2010). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Suomen virallinen tilasto. www.thl.fi. Luettu 25.11.2012.

— (2011). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Suomen virallinen tilasto. www.thl.fi. Luettu 10.6.2013.

Radio Nova (29.9.2011). Hirvikolarien riski nyt pahimmillaan – toimi näin kolarin sattuessa. www.radionova.fi/ajankohtaista/uutiset/Hirvikolarien-riski-nyt-pahimmillaan---toimi-nain-kolarin-sattuessa-22836.html. Luettu 6.10.2011.

Raento, P. (2011a). The power of place. Experiencing Las Vegas through popular writing and fiction. Teoksessa P. Raento & D. G. Schwartz (toim.): Gambling, space and time. Reno: University of Nevada Press, 164–181.

— (toim.) (2011b). The value of gambling and its research. Suomen Antropologi – Journal of the Finnish Anthropological Society 36: 1, 76–91.

— (2012a). Rahapelaaminen Suomessa. Aiheet ja aineistot. Helsinki: Gaudeamus.— (2012b). Rahapelaamisen ja sen tutkimuksen muutos Suomessa. Teoksessa P.

Raento (toim.): Rahapelaaminen Suomessa. Helsinki: Gaudeamus, 7–24.— (2012c). Rahapelitutkimuksen tila ja tulevaisuus. Teoksessa P. Raento (toim.):

Rahapelaaminen Suomessa. Gaudeamus, Helsinki, 233–242.— (2012d). Rahvaan rankka arki antiikin Roomassa. Tieteessä tapahtuu 30: 1,

61–63.Raento, P. (2013). Rahan puheista tarvitaan lisää tietoa. Tieteessä tapahtuu 31: 3,

61–62.

Raento, P. & M. Meuronen (2011). Virtues of visualisation: gambling in Finnish edi-torial cartoons. International Gambling Studies 11: 1, 107–120.

Raikhel, E. (2010). Post-soviet placebos: epistemology and authority in Russian treatments for alcoholism. Culture, Medicine & Psychiatry 34: 1, 132–168.

Raisamo, S., L. Pere, P. Lindfors, M. Tiirikainen & A. Rimpelä (2011). Nuorten terveys-tapatutkimus 2011. Nuorten tupakkatuotteiden ja päihteiden käyttö 1977–2011. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2011: 10. Helsinki.

Raittinen, J. (1984). Hirvi, älä tule tielle. Albumi. Tähtitorni.Ramones, The (1995). Adios Amigos. Albumi. Radioactive.Ramstedt, R., T. A. Axelsson, B. Engdahl & J. Svensson (2009). Tal om alkohol 2008.

En statistisk årsrapport från monitorprojekt. Stockholms Universitet, SoRAD, Forskningsrapport 54.

RAY:n vuosikertomus (2012). Espoo: RAY. www.ray.fi. Luettu 13.6.2013.Redfield, M. & J. Brodie (2003). Introduction. Teoksessa J. Brodie & M. Redfield

(toim.): High anxieties. Cultural studies in addiction. Berkeley: University of California Press, 1–18.

Redmond, G. & C. Spooner (2009). Alcohol and other drug related deaths among young people in CIS countries: Proximal and distal causes and implications for policy. International Journal of Drug Policy 20: 1, 38–47.

Reed, L. (1973). Berlin. Albumi. RCA.Reinarman, C. (2005). Addiction as accomplishment: the discursive construction

of disease. Addiction Research and Theory 13: 4, 307–320.Reith, G. (1999). In search of lost time. Recall, projection and the phenomenology

of addiction. Time & Society 8: 1, 99–117.— (2004). Consumption and its discontents: addiction, identity and the problems

of freedom. British Journal of Sociology 55: 2, 283–300.Reuter, P. & V. Greenfield (2001). Measuring global drug markets. How good are the

numbers and why should we care about them? World Economics 2: 4, 159–173.Reynolds, S. (2005). Rip it up and start again: Post-punk 1978–84. London: Faber &

Faber.Roberts, K. J. (2010). Cyber junkie. Escape the gaming and Internet trap. Center City:

Hazelden.Robins, L., D. Davis & D. W. Goodwin (1974). Drug use by U.S. army enlisted men

in Vietnam. American Journal of Epidemiology 99: 4, 235–249.Roizen, R. (2004). How does the nation’s “alcohol problem” change from era to era?

Stalking the social logic of problem-definition transformations since repeal. Teoksessa S. W. Tracy & C. J. Acker (toim.): Altering American consciousness. Amherst: University of Massachusetts Press, 61–87.

Room, R. (1983). Sociological aspects of the disease concept of alcoholism. Teok-sessa R. Smart, F. B. Glaser, Y. Israel, H. Kalant, R. E. Popham & W. Schmidt (toim.): Research advances in alcohol and drug problems, vol. 7. New York & London: Plenum Press, 47–91.

— (1997). Alcohol, the individual and society: what history teaches us. Addiction 92: Supplement 1, S7–S11.

— (2003). Cultural framing of addiction. Janus Head 6: 2, 221–234.— (2006). The dangerousness of drugs. Addiction 101: 2, 166–168.

240 241

Room, R. & S. Bullock (2002). Can alcohol expectancies and attributions explain Western Europe’s north-south gradient in alcohol’s role in violence? Contempo-rary Drug Problems 29: 3, 619–648.

Roos, J. P. & T. Hoikkala (1998). Esipuhe. Teoksessa J. P. Roos & T. Hoikkala (toim.): Elämänpolitiikka. Helsinki: Gaudeamus, 7–19.

Rose, N. (1998). Inventing our selves. Psychology, power, and personhood. Cam-bridge: Cambridge University Press.

— (1999). Powers of freedom. Reframing political thought. Cambridge: Cambridge University Press.

Rosenberg, C. E. (1998). Pathologies of progress: the idea of civilization as risk. Bul-letin of the History of Medicine 72: 4, 714–730.

Rouva G:n mietteitä (2010). ProBody 6/2010, 66.Ruckenstein, M. (2010). Time scales of consumption. Children, money and trans-

actional orders. Journal of Consumer Culture 10: 3, 383–404.— (2012). Temporalities of addiction. Esitelmä konferenssissa Making Sense of

Consumption: 2nd Nordic Conference on Consumer Research. Göteborg, 30.5.–1.6.

Ruckenstein, M. & T. Kallinen (toim.) (2009). Rahan kulttuuri. Helsinki: SKS.Rush, B. (1823). An inquiry into the effects of spiritous liquors. 8. uud. p. Boston:

James Loring. (Ilm. alun perin v. 1784.)Rush, B. R. & A. C. Ogborne (1992). Alcoholism treatment in Canada. Teoksessa H.

Klingemann, J.-P. Takala & G. Hunt (toim.): Cure, care or control. Alcoholism treatment in sixteen countries. New York: State University of New York Press, 253–267.

Russell, M. C. (2002). Why do we drink? A history and philosophy of heredity and alcoholism. Bulletin of Science, Technology & Society 22: 1, 48–55.

Ruuska, A. (2007). Alcoholismus chronicus ja juominen: tutkielma Magnus Hus-sin ajattelusta ja alkoholismikäsitysten historiasta. Sosiologian pro gradu -tut-kielma. Helsingin yliopisto.

— (2013). Consequences and behaviour problematised: The establishment of alco-hol misuse as an object of empirical inquiry in late 18th-and early 19th-century European medicine. Nordic Studies on Alcohol and Drugs, 30: 1–2, 13–32.

Rönkä, S. & A. Virtanen (toim.) (2007). Huumetilanne Suomessa 2007. Kansallinen huumevuosiraportti EMCDDA:lle. Helsinki: Stakes. www.stakes.fi/tilastot/tilastotiedotteet/reitox/HuumetilanneSuomessa2007.pdf. Luettu 8.6.2013.

Rösch, C. (1839). Der Missbrauch geistiger Getränke. Tübingen: H. Laupp’schen Buchhandlung.

Röyhkä, K. (2007). The Velvet Underground ja Lou Reed. Helsinki: Like.Saastamoinen, M. (2006). Yksilö, riskitietoisuus ja psykokulttuuri. Teoksessa P.

Rautio & M. Saastamoinen (toim.): Minuus ja identiteetti. Sosiaalipsykologinen ja sosiologinen näkökulma. Tampere: Tampere University Press, 138–169.

Salasuo, M. (2004). Huumeet ajankuvana. Huumeiden viihdekäytön kulttuurinen ilmeneminen Suomessa. Stakes, Tutkimuksia 149. Helsinki.

Salasuo, M. & K. Rantala (2002). Huumeiden viihdekäyttö ajankuvana. Teoksessa P. Hakkarainen & O. Kaukonen (toim.): Huumeiden käyttäjä hyvinvointival-tiossa. Helsinki: Gaudeamus, 38–67.

Salospohja, T. (2007). “Tiukkaa lihhoo”. Dopingaineiden käyttö kuntosaliharras-tajien keskuudessa Suomessa. Lisensiaatintutkielma. Turun yliopisto: sosiolo-gian laitos.

Santra (2012). Väriterapiaa. Satamokaa-blogi. http://satamokaa.blogspot.fi/2012_04_01_archive.html. Luettu 16.11.2012.

Sariola, S. (1954). Lappi ja väkijuomat. Helsinki: Väkijuomakysymyksen tutkimus-säätiö.

Sassatelli, R. (2010). Fitness culture. Gyms and the commercialization of discipline and fun. Houndmills: Palgrave Macmillan.

Sassi, V. (2009). Rahan kertoma maailma. Kapitalismin ideologia 1980-luvun suo-malaisessa romaanikirjallisuudessa. Teoksessa M. Ruckenstein & T. Kallinen (toim.): Rahan kulttuuri. Helsinki: SKS, 266–278.

Savon Sanomat (2013). Venäjä rajoittaa julkista tupakointia. Savon Sanomat 25.2.2013. www.savonsanomat.fi/uutiset/ulkomaat/venaja-rajoittaa-julkista-tupakointia/1302043. Luettu 29.9.2013.

Savuton Suomi 2040 (2008). www.savutonsuomi.fi/. Luettu 4.3.2010.Schleich, C. L. (1994). Cocaineism. Teoksessa A. Kaes, M. Jay & E. Dimenberg

(toim.): The Weimar Republic sourcebook. Berkeley: University of California Press, 723–724. (Saksankiel. alkuteksti v. 1921.)

Schwartz, D. G. (2003). Suburban Xanadu. The casino resort on the Las Vegas Strip and beyond. New York & London: Routledge.

— (2006). Roll the bones. The history of gambling. New York: Gotham Books.Seabrooke, T. J. (2008). Bowie in Berlin. A new career in a new town. London: Jaw-

bone Press.Searle, J. (2001). Rationality in action. Cambridge & London: MIT Press.Sedgwick, E. K. (1993). Epidemics of the will. Teoksessa E. K. Sedgwick: Tendencies.

Durham: Duke University Press, 130–142.Shapiro, H. (2003). Shooting stars. Drugs, Hollywood and the movies. London: Ser-

pent’s Tail.Shaw, T. (1998). The burden of the flesh. Minneapolis: Fortress Press.Shilling, C. (2005). The body in culture, technology & society. London: Sage.Shove, E., M. Pantzar & M. Watson (2012). The dynamics of social practice. Everyday

life and how it changes. London: Sage.Siikkis (9.9.2011). Asenne syytä asettaa elämän puolelle. www.siikkis.fi/etusivu/

asenne_syyt%C3%A4_asettaa_el%C3%A4m%C3%A4n_puolelle_5450488.html. Luettu 6.10.2011.

Sillanpää, M. (2002) Säännöstelty huvi. Suomalainen ravintola 1900-luvulla. Hel-sinki: SKS.

Simmel, G. (1990). The philosophy of money. New York: Routledge.Sir Elwoodin hiljaiset värit (1995). Puoli viisi aamulla. Albumi. Herodes.— (1999). Pyhää kamaa. Albumi. Herodes.— (2001). Pohjoisesta tuulee taas. Albumi. Herodes.Sitari, I. (1932). Kuka vippais / Sörkan ruusu. 78 rpm single. Odeon.Smith, S. J. (1997). Beyond geography’s visible worlds: a cultural politics of music.

Progress in Human Geography 21: 4, 502–529.

242 243

Soininen, M. (2010). Pelihimoon auttavaa naltreksonia kannattaisi käyttää Suo-messa enemmän. Suomen Lääkärilehti, verkkoversio 16.2. w ww.laakarilehti.fi. Luettu 22.11.2012.

Sojourner, M. (2010). She bets her life. A true story of gambling addiction. Berkeley: Seal Press.

Spel om pengar och spelproblem i Sverige 2008/2009 (2011). Österund: Statens folk-hälsoinstitut. www.fhi.se/PageFiles/10965/R2010-23-Spel-om-pengar-o-spel-problem.pdf. Luettu 10.6.2013.

Springsteen, B. (2005). Wings for wheels. The making of Born to Run. Teoksessa Born to Run: 30th anniversary 3 disc set. Columbia: Thrill Hill Production.

— (2010). The promise. The making of Darkness on the Edge of Town. Teoksessa The promise. The Darkness on the Edge of Town story. Columbia: Thrill Hill Pro-duction.

Stara (9.9.2011). Dokumentti esittelee karmaisevan totuuden Botoxista. www.stara.fi/2011/09/09/dokumentti-esittelee-karmaisevan-totuuden-botoxista/. Luettu 6.10.2011.

Stark, E. (2009). Rahan valta ja sen rajat. Näkökulmia suomalais-karjalaiseen maa-laisyhteisöjen kulttuuriseen ajatteluun. Teoksessa M. Ruckenstein & T. Kalli-nen (toim.): Rahan kulttuuri. Helsinki: SKS, 231–244.

Statistical bulletin 2011 (2011). European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction. www.emcdda.europa.eu/stats11. Luettu 10.6.2013.

Steinkuehler, C. (2008). Massively multiplayer online games as educational tech-nology. An outline for research. Educational Technology 48: 1, 10–21.

Stenros, J., J. Paavilainen & F. Mäyrä (2011). Social interaction in games. Interna-tional Journal of Arts and Technology 4: 3, 342–358.

Stephens, R. P. (2007). Germans on drugs. The complications of modernization in Hamburg. Ann Arbor: University of Michigan Press.

Ståhle, P. (2013). Tiede politiikan hämärässä marginaalissa. Tieteessä tapahtuu 31: 2, 1–2.

Sulkunen, I. (1986). Raittius kansalaisuskontona. Raittiusliike ja järjestäytyminen 1870-luvulta suurlakon jälkeisiin vuosiin. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura.

Sulkunen, P. (1987). Johdatus sosiologiaan. Helsinki: WSOY.— (1997). Addiktio – alkoholismi maallikkoajattelussa. Teoksessa P. Sulkunen & J.

Törrönen (toim.): Semioottisen sosiologian näkökulmia. Helsinki: Gaudeamus, 195–220.

— (2002). Between culture and nature: intoxication in cultural studies of alcohol and drug use. Contemporary Drug Problems 29: 2, 253–276.

— (2007). Images of addiction: Representations of addictions in films. Addiction Research & Theory 15: 6, 543–559.

— (2011). Autonomy against intimacy: On the problem of governing lifestyle related risks. Telos 156: Fall, 99–112.

Sulkunen, P., P. Alasuutari, R. Nätkin & M. Kinnunen (1985). Lähiöravintola. Hel-sinki: Otava.

Sulkunen, P. & L. Warsell (2012). Universalism against particularism. Kettil Bruun and the ideological background of the Total Consumption Model. Nordic Jour-nal of Alcohol and Drug Research 29: 3, 217–223.

Sundin, J. & S. Willner (2002). Health and vulnerable men. Sweden: From tradi-tional farming to industrialisation. Hygiea Internationalis 4: 1, 175–203.

Sutton, C. (1998). Swedish alcohol discourse: Constructions of a social problem. Acta Universitatis Upsaliensis, Studia Sociologica Upsaliensia 45. Upsala.

Suomalaisen rahapelaamisen vuosikirja 2012 (2012). Helsinki: Sisäasiainministeriö, Sosiaali- ja terveysministeriö & Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Suomen Hippoksen vuosikertomus (2012). www.hippos.fi. Luettu 12.6.2013.Susser, M. (1985). Epidemiology in the United States after World War II: the evolu-

tion of technique. Epidemiologic Reviews 7: 1, 147–177.Svartsjö, M., J. Kinnunen, E. Paloheimo & F. Mäyrä (2008). Järjellä vai tunteella?

Nettipokerin pelikokemus ja pelaamisen hallinta. Stakes, Raportteja 24/2008. Helsinki.

Sweetser, P. & P. Wyeth (2005). GameFlow: a model for evaluating player enjoyment in games. Computers in Entertainment (CIE) 3: 3, 1–24.

Swora, M. G. (2002). Narrating community. The creation of social ctructure in Alcoholics Anonymous through the performance of autobiography. Narrative Inquiry 11: 2, 363–384.

Talouselämä (8.9.2011). Syötkö sinä pakkotyöläisten tuottamia Vietnamin veri-pähkinöitä? www.talouselama.fi/uutiset/syotko+sina+pakkotyolaisten+tuot-ta mia+vietnamin+veripahkinoita/a682616. Luettu 6.10.2011.

Tammi, T. (2007). Medicalising Prohibition. Harm reduction in Finnish and inter-national drug policy. Stakes Research Report 161. Helsinki.

— (2008). Yksinoikeus peleihin, yksinoikeus ongelmiin? Miten rahapeliongel-mista tuli yhteiskunnallinen huolenaihe. Yhteiskuntapolitiikka 73: 2, 176–184.

— (2012). Rahapelipolitiikan muoto ja muutos. Teoksessa P. Raento (toim.): Raha-pelaaminen Suomessa. Helsinki: Gaudeamus, 66–79.

Tammi, T., M. Aalto & A. Koski-Jännes (toim.) (2009). Irti päihdeongelmista. Tutki-muksia hoidon ja ehkäisyn menetelmistä. Helsinki: Edita.

Tampere.fi (29.9.2011). Lapset ja langattomien teknologioiden riskienhallinta -luento Rudolf Steiner -koululla 4.10. www.tampere.fi/tampereinfo/viestinta/tiedotteet/2011/623hs2quy.html. Luettu 6.10.2011.

Tani, S. & P. Kopomaa (1995). Kolmannelta linjalta Kontulaan: tulkintoja pop- ja rock-lyriikan Helsinki-kuvista. Teoksessa H. Schulman & V. Kanninen (toim.): Kaupunki kohtauspaikkana – näkökulmia kulttuuriseen kaupunkitutkimuk-seen. Yhdyskuntasuunnittelun täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja C 33, 143–158. Espoo.

Taylor, J. S. (2005). Willing addicts, unwilling addicts, and acting of one’s own free will. Philosophia 33: 1–4, 237–262.

Tieteen tila 2012 (2012). Suomen Akatemian julkaisuja 6/12. Helsinki.Tietokone (22.9.2011). Joka kolmas opiskelija riippuvainen netistä. www.tietokone.

fi/uutiset/joka_kolmas_opiskelija_riippuvainen_netista. Luettu 6.10.2011.Tigerstedt, C. & J. Törrönen (2007). Are Finnish drinking habits changing? In

search of a cultural approach. Addiction Research & Theory 15: 5, 449–464.Toepfer, K. (1997). Empire of ecstasy. Nudity and movement in German body culture,

1910–1935. Berkeley: University of California Press.Toner, J. (2009). Popular culture in ancient Rome. Cambridge: Polity.

244 245

Torban, M. N., R. Heimar, R. D. Ilyuk & E. V. Krupitsky (2011). Practices and atti-tudes of addiction treatment providers in the Russian Federation. Journal of Addiction Research & Therapy 2: 1. DOI 10.4172/2155-6105.1000104.

Trends in injecting drug use in Europe (2010). EMCDDA Selected Issue, European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction. www.emcdda.europa.eu/publications/selected-issues/injecting. Luettu 30.11.2011.

Trotter, T. (1988). An essay, medical, philosophical, and chemical on drunkenness and its effects on the human body. London & New York: Routledge. (Ilm. alun perin v. 1804.)

— (1976). A view of the nervous temperament. Manchester: Ayer. (Ilm. alun perin v. 1807.)

Tuan, Y.-F. (2006). Space and place. The perspective of experience. Minneapolis: Uni-versity of Minnesota Press. (Ilm. alun perin v. 1977.)

Tulloch, J. & D. Lupton (2001). Risk, the mass media and personal biography. Revis-iting Beck’s ‘knowledge, media and information society’. European Journal of Cultural Studies 4: 1, 5–27.

Tuomainen, R., M. Myllykangas, J. Elo & O.-P. Ryynänen (1999). Medikalisaatio. Aikamme sairaus. Tampere: Vastapaino.

Tuomi, J. & A. Sarajärvi (2009). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. 5. p. Hel-sinki: Tammi.

Tupakkalaki 13.8.1976/693 (1976). www.finlex.fi. Luettu 18.11.2012.Tupakkaveron määräytyminen ja tuotto (2012). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

www.thl.fi/fi_FI/web/fi/aiheet/tietopaketit/tupakointi/lainsaadanto/tupakka-vero. Luettu 18.11.2012.

Turja, T., J. Halme, M. Mervola, J. Järvinen-Tassopoulos & J.-E. Ronkainen (2012). Suomalaisten rahapelaaminen 2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportti 14/2012. Helsinki.

Turner, V. W. (2007). Rituaali. Suom. M. Forde. Helsinki: Summa. (Englanninkiel. alkuteos v. 1969.)

— (1969). The ritual process. Structure and anti-structure. Chicago: Aldine.— (1982). Liminal to liminoid in play, flow, and ritual: An essay in comparative

symbology. Teoksessa V. W. Turner, From ritual to theatre. The human serious-ness of play. New York: PAJ, 20–60.

Tähti, A. (1978). Katupoikien laulu / Sörkan ruusu. 45 rpm single. Gold Disc.Törrönen, J. (1997). Intohimon teksti − pysäytetty kertomus suostuttelun makrora-

kenteena. Teoksessa P. Sulkunen & J. Törrönen (toim.): Semioottisen sosiologian näkökulmia. Sosiaalisen todellisuuden rakentuminen ja ymmärrettävyys. Hel-sinki: Gaudeamus, 221–247.

Törrönen, J. & A. Maunu (2004). Ravintola, sosiaalisuus ja kulttuuriset eronteot. Sosiologia 41: 4, 322–336.

Uudet rahapelitoimintaa koskevat asetukset voimaan 1.1.2012 (2011). Sisäasiainmi-nisteriön tiedotusyksikön tiedote 15.12. www.intermin.fi. Luettu 23.1.2012.

Uusitalo, S. (2009). Uskomusten rooli tahdonheikkoutta ilmentävissä ja addiktii-vissa teoissa. Teoksessa A.-V. Pietarinen, S. Pihlström & P. Toppinen (toim.): Usko. Filosofisia tutkimuksia Helsingin yliopistosta 22. Helsinki: Helsingin yli-opisto, filosofian laitos & käytännöllisen filosofian laitos, 221–231.

— (2011). On addicts’ moral responsibility and action. Res Cogitans 8: 1, 77–91.

Uvnäs Moberg, K. (2007). Rauhoittava kosketus. Oksitosiinin parantava vaikutus kehossa. Suom. R. Kankkunen. Helsinki: Edita.

Vaillant, G. (2009). Hengellisyyden evoluutio. Suom. R. & T. Träff. Helsinki: Rasa-las.

Vale, B. & G. Edwards (2011). Physician to the fleet. The life and times of Thomas Trot-ter 1760–1832. Woodbridge: Boydell.

Valtion talousarvioesitys (2012). http://talousarvio.juuso.org. Luettu 22.11.2012.Valverde, M. (1996). ‘Despotism’ and ethical liberal governance. Economy and Soci-

ety 25: 3, 357–372.— (1997). ’Slavery from within’: the invention of alcoholism and the question of

free will. Social History 22: 3, 251–268.— (1998). Diseases of the will. Alcohol and the dilemmas of freedom. Cambridge:

Cambridge University Press.Van Cleave, R. G. (2010). Unplugged. My journey into the dark world of video game

addiction. Deerfield Beach: Health Communications.Varis, T. & S. Virtanen (2012a). Alkoholijuomien kulutus 2011. Terveyden ja hyvin-

voinnin laitos, tilastoraportti 13/2012 & Suomen virallinen tilasto, terveys 2012. Helsinki.

— (2012b). Tupakkatilasto 2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, tilastoraportti 22/2012 & Suomen virallinen tilasto, terveys 2012. Helsinki.

Veikkauksen vuosikertomus (2012). Vantaa: Veikkaus. www.veikkaus.fi. Luettu 13.6.2013.

Velleman, J. D. (1992a). The guise of the good. Noûs 26: 1, 3–26.— (1992b). What happens when someone acts? Mind 101: 403, 461–481.Verkkouutiset (29.9.2011a). Aivohalvausriski alkaa jo alhaisilla verenpaineilla. www.

verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=63454:aivohalvausriski-alkaa-jo-alhaisilla-verenpaineilla&catid=5:tiede&Itemid=7. Luettu 6.10.2011.

— (29.9.2011b). Lonkkamurtuma moninkertaistaa iäkkään riskit. www.verk-kouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=63453:lonkka murtuma-moninkertaistaa-iaekkaeaen-riskit&catid=5:tiede&Itemid=7. Luettu 6.10.2011.

Viano, M. (2002). An intoxicated screen. Reflections on film and drugs. Teoksessa J. F. Brodie & M. Redfield (toim.): High anxieties. Berkeley: University of Cali-fornia Press, 134–158.

Viljanen, A. M. (1994). Psykiatria ja kulttuuri. Tutkimus oikeuspsykiatrisesta argu-mentaatiosta. Helsinki: Stakes & Suomen Antropologinen Seura.

Viren, M. (2013). Tutkimusta vai piilomainontaa? Tieteessä tapahtuu 31: 2, 59–61.Virtanen, A. (2006). Biopoliittinen talous. Teoksessa M. Jakonen, J. Peltokoski & A.

Virtanen (toim.): Uuden työn sanakirja. Helsinki: Tutkijaliitto, 221–234.Virtanen, M. (1982). Änkyrä, tuiske, huppeli – muuttuva suomalainen humala. Hel-

sinki: WSOY.Vähämäki, J. (2006). General intellect. Teoksessa M. Jakonen, J. Peltokoski & A.

Virtanen (toim.): Uuden työn sanakirja. Helsinki: Tutkijaliitto, 12–27.Walker, S. (2011). End of a drinking culture? Russia accepts that beer is alcoholic.

The Independent 21.7.2011: Health News. www.independent.co.uk/life-style/

246 247

health-and-families/health-news/end-of-a-drinking-culture-russia-accepts-that-beer-is-alcoholic-2317798.html. Luettu 9.6.2013.

Wallace, R. J. (2003). Addiction as defect of the will: some philosophical reflections. Teoksessa G. Watson (toim.). Free will. 2.p. Oxford: Oxford University Press, 424–452.

Wang, A. (2010). Raptr World of Warcraft: Cataclysm report – Top 11% of players generate +50% of total playtime hours. Raptr Tracks, December 17, 2010. http://blog.raptr.com/2010/12/17/raptr-world-of-warcraft-cataclysm-report-top-11-of-— players-generate-50-of-total-playtime-hours/. Luettu 1.8.2013.

Waris, H. (1932). Työläisyhteiskunnan syntyminen Helsingin Pitkänsillan pohjois-puolelle I. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

— (1934). Työläisyhteiskunnan syntyminen Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolelle II. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura.

Warmke, B. (2010). Moral responsibility invariantism. Philosophia 39: 1, 179–200.Warner, J. (1994). “Resolv’d to drink no more”: Addiction as a preindustrial con-

struct. Journal of Studies on Alcohol 55: 6, 685–691.Watson, G. (1999). Disordered appetites: addiction, compulsion, and dependence.

Teoksessa J. Elster (toim.): Addiction. New York: Russell Sage Foundation, 3–28.

— (2004). Skepticism about weakness of will. Teoksessa G. Watson (toim.): Agency and answerability. Oxford: Clarendon Press, 33–58.

Weber, M. (1980). Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki. Suom. T. Kyntäjä. Helsinki: WSOY. (Saksankiel. alkuteos v. 1905.)

Weckroth, A. (2006). Valta ja merkitysten tuottaminen korvaushoidossa. Etnogra-finen tutkimus huumehoitolaitoksesta. Alkoholitutkimussäätiön julkaisuja 47. Helsinki.

Weindling, P. (1999). International eugenics: Swedish sterilization in context. Scan-dinavian Journal of History 24: 2, 179–197.

Weitz, E. (2007). Weimar Germany: promise and tragedy. Princeton: Princeton Uni-versity Press.

Wenner, L. A. & W. Gantz (1998). Watching sports on television: audience experi-ence, gender, fanship, and marriage. Teoksessa L. A. Wenner (toim.): Media-sport. London & New York: Routledge, 233–251.

West, R. (2006). Theory of addiction. Oxford: Blackwell.WHO tobacco control database (2011). WHO Regional Office for Europe. http://

data.euro.who.int/tobacco/?TabID=2402. Luettu 7.12.2011.Wilcken, H. (2005). Low. New York & London: Continuum.Witz, A., C. Warhurst & D. Nickson (2003). The labour of aesthetics and the aes-

thetics of organization. Organization 10:1, 33–54.World drug report (2008). United Nations, Office of Drugs and Crime. www.

unodc.org/documents/wdr/WDR_2008/WDR_2008_eng_web.pdf. Luettu 10.6.2013.

Yee, N. (2005). WoW basic demographics. The Daedalus Project. www.nickyee.com/daedalus/archives/001365.php. Luettu 1.8.2013.

Yle (23.5.2008 / 31.10.2008). Seksivälineitä apteekkeihin. http://yle.fi/uutiset/koti-maa/2008/05/seksivalineita_apteekkeihin_298675.html. Luettu 9.1.2012.

— (15.9.2011). Peliriippuvainen toipuu päivä kerrallaan. http://yle.fi/alueet/lahti/2011/09/peliriippuvainen_toipuu_paiva_kerrallaan_2874781.html. Luettu 6.10.2011.

— (23.9.2011). Salmonella saattaa piileskellä keittiörätissä. http://yle.fi/alueet/satakunta/2011/09/salmonella_saattaa_piileskella_keittioratissa_2893029.html. Luettu 6.10.2011.

— (28.9.2011). Jos istut liikaa, sairastut. http://yle.fi/alueet/tampere/2011/09/jos_istut_liikaa_sairastut_2906341.html. Luettu 6.10.2011.

— (29.9.2011). Päihdeohjelmaoppaasta apua viinanhimoon. http://yle.fi/ alueet/keski-pohjanmaa/2011/09/paihdeohjelmaoppaasta_apua_viinanhi-moon_2910070.html. Luettu 6.10.2011.

— (1.10.2011). Opiaattihoidossa yhä nuorempia Helsingissä. http://yle.fi/ alueet/helsinki/2011/10/opiaattikorvaushoidossa_yha_nuorempia_helsin-gissa_2911079.html. Luettu 6.10.2011.

Ylikangas, M. (2009). Unileipää, kuolonvettä, spiidiä. Huumeet Suomessa 1800–1950. Jyväskylä: Atena.

Yrjönsuuri, M. (1998). Via moderna – yksilön synty. Teoksessa P. Korkman & M. Yrjönsuuri (toim.): Filosofian historian kehityslinjoja. Helsinki: Gaudeamus, 140–160.

Zelizer, V. (1994). The social meaning of money. Pin money, paychecs, poor relief and other currencies. New York: Basic Books.

Zhao, J., T. Stockwell & S. MacDonald (2009). Non-response bias in alcohol and drug population surveys. Drug & Alcohol Review 28: 6, 648–657.

Zillmann, D. (1988). Mood management. Using entertainment to full advantage. Teoksessa L. Donohew, H. E. Sypher & E. T. Higgins (toim.): Communication, social cognition, and affect. Hillsdale: Lawrence Erlbaum Associates, 147–171.

Zinberg, N. E. (1984). Drug, set and setting. The basis for controlled intoxicant use. New Haven & London: Yale University Press.

Zinberg, N. E. & W. Harding (1979). Control and intoxicant use. A theoretical and practical overview. Journal of Drug Issues 9: 2, 121–143.

Zola, I. K. (1972). Medicine as an institution of social control. The Sociological Review 20: 4, 487–504.