2. Häkkinen, Unto. Kuntien terveysmenojen erot tasoittuvat

1

Kuntien terveysmenojen erot tasoittuivat 2010

Unto Häkkinen

Terveys- ja sosiaalitalouden yksikkö (CHESS)

Sisältö

• Kunnallisten palvelujen tarpeen mittaaminen

• Tarve-erot kunnittain ja alueittain

• Tarvevakioidut menot

• Tarpeen ja menojen kehitys 2005 jälkeen

Tarvekertoimet (Häkkinen ym. 2009)

• Perustuu tutkimukseen, jossa etsittiin kuntatasolla saatavista tiedoista sellaiset tekijät, jotka selittävät parhaiten terveyden- ja vanhustenhuollon palvelujen käytöstä aiheutuvia kustannuksia (tarvetta)

• Tarvekriteerit laadittiin alun perin käytettäväksi kuntien valtionosuuskriteereinä

• Tarvekertoimet laadittiin aluksi erikseen terveyden- ja vanhustenhuollolle, jotka myöhemmin yhdistettiin

Vanhustenhuollon tarvekriteerit

Kriteeri Kustannus-

paino

Ikä 65−74 0,071

Ikä 75−84, nainen 0,595

Ikä 75−84, mies 0,473

Ikä 85-, nainen 2,981

Ikä 85-, mies 2,573

Diabetes 0,222

Epilepsia 1,718

Psykoosit 2,464

Sydämen vajaatoiminta 0,433

Dementia 2,694

Neurologiset taudit 1,773

Ei naimisissa oleva 80 vuotta täyttänyt1,305

Terveydenhuollon tarvekriteerit Kriteeri Kustannus-

paino

Ikä 0 0,754

Ikä 1−17 0,327

Ikä 18−39, nainen 0,451

Ikä 18−39, mies 0,124

Ikä 40-64 0,318

Ikä 65−74 0,526

Ikä 75−84 1,864

Ikä 85- 3,658

Diabetes 1,349

Epilepsia 1,137

Psykoosit 3,676

Sydämen vajaatoiminta 1,704

Reuma 1,586

Keuhkoastma 0,596

Verenpainetauti 0,342

Sepelvaltimotauti 0,914

Sydämen rytmihäiriöt 0,873

Haavainen paksusuolentulehdus ja Crohnin tauti 1,165

Dementia 2,299

Neurologiset taudit 3,310

Syövät 3,766

Työkyvytön alle 55-vuotias 1,248

Huonoiten koulutettu yli 19-vuotias 0,235

Ei työssä oleva työikäinen 0,234

Yksin asuva 0,284

6

Aineisto ja menetelmät

• Nettomenot: perusterveydenhuollon (ml. hammashuollon) ja

erikoissairaanhoidon, vanhusten laitoshoidon (vanhainkotihoidon) ja

65 vuotta täyttäneiden kotihoidon, omaishoidontuen sekä

palveluasumisen (ympärivuokautisen ja muun) käyttökustannukset

vähennettynä käyttötuotoilla (ml. poistot, vyörytykset ym.).

• Tarvekertoimet: Laskettu terveyden- ja vanhustenhuollon

kustannuspainojen perusteella kunnille, sairaanhoitopiirille ja koko

maalle

• Tarvevakioidut menot. Nettomenot, joissa on otettu huomioon

alueiden väliset tarve-erot

22.02.2011

Tarvekertoimet kunnittain vuonna 2010 (koko maa =1)

Tarvekertoimet sairaanhoitopiireittäin vuonna 2010 (koko maa=1)

Tarvevakioidut menot kunnittain vuonna 2010, poikkeama (%-yksikköä) maan keskiarvosta

Tarvevakioidut menot sairaanhoitopiireittäin vuonna 2010, poikkeama (% -yksikköä) maan keskiarvosta

Menot, tarve ja tarvevakioidut menot 2005-2010. Indeksi koko maa=100

95

100

105

110

115

2005 2006 2007 2008 2009 2010

Menot asukasta kohti

Tarve

Tarvevakioidut menot

Menot, tarve ja tarvevakioidut menot 2005-2010, vuosittaiset muutokset (%)

-2

-1

0

1

2

3

4

2006 2007 2008 2009 2010

% Menot asukasta kohti

Tarve

Tarvevakioidut menot

Tarpeiden vuosittaiset muutokset (%)

0

1

2

3

4

5

2006 2007 2008 2009 2010

Tarve vanhustenhuolto

Tarve yhteensä

Tarve terveydenhuolto

Kuntien menojen kasvun yhteys menojen tasoon

40

60

80

100

120

140

160

-8 -6 -4 -2 0 2 4 6 8

Kunnan tarvevakiodut

menot vuonna 2005 (koko maa

=100)

Kunnan tarvevakioitujen menojen kasvu vuosina 2005 - 2010 , keskimäärin vuodessa (%)

Tarvevakioidut terveyden- ja vanhustenhuollon menot asukasta kohti sairaanhoitopiireittäin vuosina 2005-2010, vuoden 2010 hinnoin

1600

1800

2000

2200

2400

2005 2006 2007 2008 2009 2010

Helsinki ja Uusimaa

Keski-Pohjanmaa

Vaasa

Lappi

Itä-Savo

Pirkanmaa

Pohjois-Pohjanmaa

Varsinais-Suomi

Satakunta

Länsi-Pohja

Etelä-Karjala

Kanta-Häme

Pohjois-Savo

Keski-Suomi

Kymenlaakso

Kainuu

Pohjois-Karjala

Etelä-Pohjanmaa

Etelä-Savo

Päijät-Häme

Päätelmiä

• Erot kuntien terveyden- ja vanhustenhuollon menoissa ovat säilyneet suurina huolimatta taantuman tasoittavasta vaikutuksesta

• Taantuma-aikana rikkaat kunnat näyttävät kiristäneen menoruuvia, samalla kun köyhien kuntien palveluissa ei ole enää höylättävää

• Vuonna 2010 yli 50 % Suomen kunnista menot poikkesivat yli 5 % maan keskiarvosta.

• Väestön palvelutarpeet ovat kasvaneet vuodesta 2005 keskimäärin 1,6 % vuodessa ja alueelliset erot palvelutarpeessa ovat lisääntyneet. Vanhustenhuollon palvelutarpeet kasvavat koko maassa 2-3 kertaa nopeammin kuin erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon.

Päätelmiä

• Menojen tarkastelu ei kuvaa palvelujen saatavuutta, toiminnan tehokkuutta tai vaikuttavuutta

=> menot voivat olla matalat sen takia että toiminta on tehokasta (hoitoketjut toimivat, yksikkökustannukset matalat) tai saatavuus/palvelutaso huono

• Nykytiedoilla ei voida kuntatasolla arvioida saadaanko kustannuksia lisäämällä parempaa hoitoa ja hoivaa

• Yksittäisten sairauksien hoidossa ei kustannusten ja vaikuttavuuden välillä ole selvää yhteyttä

0 2000 4000 6000 8000 10000 12000 14000 16000 18000 20000

Hyvinkää-Porvoo

Lohja-Länsi-Uusimaa

Pääkaupunkiseutu

Päijät-Häme

Etelä-Karjala

Kanta-Häme

Kymenlaakso

Länsi-Pohja

Keski-Pohjanmaa

Pohjois-Karjala

Kainuu

Keski-Suomi

Itä-Savo

Varsinais-Suomi

Etelä-Pohjanmaa

Pohjois-Pohjanmaa

Vaasa

Pohjois-Savo

Satakunta

Etelä-Savo

Pirkanmaa

Lappi

Sydäninfarktipotilaiden vuoden kustannukset (€/potilas) vuosina 2007-2009 sairaanhoitopiireittäin (riskivakioidut

luvut)

15

20

25

30

Sydäninfarktipotilaiden 1 vuoden kuolleisuus (%) sairaanhoitopiireittäin 2007-2009 (riskivakioidut luvut, 95 %

luottamusvälit)

Koko maa

keskimäärin 20.6

%

10000

12000

14000

16000

18000

20000

15 20 25 30

Kustannukset, euroa /potilas

1 vuoden kuolleisuus %

Sydäninfarktipotilaiden kuolleisuus ja kustannukset sairaanhoitopiireittäin vuosina

2007-2009

21

Lähteitä

• Aineisto ja kartat:

http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/organisaatio/rakenne/yksikot/terveys_ja_sosiaalitalous/tilastoja

http://www.terveytemme.fi/tarvevakioidutmenot/atlas/kunnat/atlas.html

• Häkkinen, Unto, Nguyen, Lien, Pekurinen, Markku, Peltola, Mikko (2009) Tutkimus

terveyden- ja vanhustenhuollon tarve- ja valtionosuuskriteereistä (pdf 3,89 Mt).

Raportti 3/2009. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

22.02.2011