SUSA91.pdf - Suomalais-Ugrilainen Seura

Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja

Journal de la Société Finno-Ougrienne

Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja 91

Journal de la Société Finno-Ougrienne

Copyright © 2006 par la Société Finno-Ougrienne et les auteurs

B.P. 320

FI-00171 Helsinki

Finlande

Secrétaire de la Société

Paula Kokkonen

[email protected]

Rédaction du Journal de la Société Finno-Ougrienne

Institut Giellagas

B.P. 1000

FI-90014 Université d’Oulu

Finlande

http://www.sgr.fi/susa/

Rédacteur du Journal

Jussi Ylikoski

[email protected]

Les auteurs sont priés de contacter la Rédaction avant d’envoyer leur contribution.

Pour abonnements, s’adresser à:

Tiedekirja

Kirkkokatu 14

FI-00170 Helsinki

Finlande

Télécopie +358 9 635 017

[email protected]

http://www.tiedekirja.fi/

Tämän julkaisun artikkelit luetteloidaan ja indeksoidaan ARTO-tietokantaan

tunnuksella Urbis.

ISBN-10 952-5150-93-3

ISBN-13 978-952-5150-93-3

ISSN 0355-0214

Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 2006

!"#$%& () &% *!+,-.- /,$$!01"2#,)$$) 34

5#.,+&)6

Ante Aikio: On Germanic-Saami contacts and Saami prehistory .................... 9–55Vuokko Eiras: Matti Liimola ja mansilaisaineistot ....................................... 57–69Dennis Estill: Some observations on Zyryan word stress,

past and present ...................................................................................... 71–80László Honti: Eräästä ugrilaisten kielten postpositioperäisestä

kaasussuffiksien perheestä...................................................................... 81–91Marja Leinonen: Omistussuhteen ulokkeita:

komin possessiivisuffiksin ei-possessiivisista funktioista .................... 93–114Annika Pasanen: Karjalan kielen nykytila ja tulevaisuus........................... 115–131Sabira Ståhlberg & Ingvar Svanberg: Sarana in Eurasian folk botany....... 133–157

78#!$,9")

!""#$%&'(%!$)

Mari Immonen: Mari weddings as an object of research ........................... 161–169Ildikó Lehtinen: T-shirt or folk costume –

choice of clothing by context.............................................................. 170–183Tatjana Minnijahmetova: !"#!$%&'()%*+ %&,')#)' ' -&*./#+()! '-!,0

((/ 1-&,!-! %'0*23 ,!%* 4/$/,%$&3 .5,.-*)') ............................. 184–192Aleksey Zagrebin: Some aspects of modernization

in Udmurt rural society....................................................................... 193–199

+&(%,%(-)

Suomalais-Ugrilaisen Seuran vuosikertomus ja tilinpäätös 2004 .............. 201–211Suomalais-Ugrilaisen Seuran vuosikertomus ja tilinpäätös 2005 .............. 212–222

!"#$%&'(

SUSA/JSFOu 91, 2006

Ante AIKIO (Oulu)

On Germanic-Saami contacts and Saami prehistory1

1. Introduction

Systematic research on Scandinavian loanwords in Saami began well over a century ago (e.g. Thomsen 1869; Qvigstad 1893; Wiklund 1896). However, the concept of earlier Germanic borrowings in Saami is newer. In the 1960s it was still commonly maintained that few, if any, independent Indo-European loan-words had been directly adopted into Pre-Saami (e.g. Sköld 1961 passim). Of course, ever since the loanword studies by Thomsen (1869, 1890) it had been known that a few older Indo-European loan items, such as North Saami ruovdi ‘iron’ (< Germanic) and luossa ‘salmon’ (< Baltic), were present in Saami. But as such words were shared with Finnic whose lexicon showed a significantly stronger Indo-European impact, it was maintained that these words had been mediated to Saami by Finnic. Thus, there seemed to be little evidence of direct contacts between Pre-Saami and the early Germanic and Baltic tribes.

During recent decades it has become clear that this classical picture had been influenced by the ways in which etymological research was conducted. With the exception of studies of Scandinavian loanwords which have a long and fruitful research history, there has been a tradition of treating Saami etymology as a sort of extension of the etymological study of Finnish vocabulary; until recent times few researchers had taken the etymologisation of Saami words as an aim in itself. Recently this tradition has been changing, though. For instance, the thorough studies of Germanic loanwords conducted by Jorma Koivulehto have revealed that there is much more to the contact history of Saami and Ger-manic than was previously thought.

The purposes of this paper are to examine the strata of old Germanic bor-rowings in Saami and to discuss the prehistory and formation of the Saami lan-guage branch in the light of what is known of its contacts with Germanic as well as other language groups. The next section summarises the present knowledge of the stratification of Germanic borrowings in Saami. In the third section 27 Saami words are etymologised as early Germanic loans. The concluding section discusses the main lines of Saami ethnic history on the basis of the results of the present study as well as other recent linguistic research.

2. The stratification of Germanic loanwords in Saami

Jorma Koivulehto has demonstrated in his studies that there are two distinct strata of Germanic loanwords in Saami which precede the extensive stratum of

Aikio

10

Proto-Scandinavian loans, the existence of which has already for long been recognised. Even these older borrowings seem to have been adopted largely independent of Finnic, as most of them do not have Finnic cognates. Koivuleh-to’s stratification of the Germanic loan items in Saami is summarised below, as it provides the background for the study in the next section; see e.g. Koivulehto (2002) and the references mentioned there for further material.

The oldest stratum of Germanic loanwords has participated in all the known Proto-Saami vowel changes, including the shift *a > *uo.2 These loanwords are often, but not always, shared with Finnic. In this layer of borrowings Saami *k occurs in the place of Germanic *h. The words were borrowed either before the Germanic sound shift (i.e. before Indo-European *k > PGerm *h) or at an in-termediate phase when the Germanic sound was still pronounced as a velar fricative (*x). Examples of borrowings in this layer include:

� SaaN guos'si ‘guest’ < PS *kuossē < PreS *kansa (~ Finn. kansa ‘people, crowd’) < PGerm *hansō- (> Old English hōs ‘crowd, host’, Old High German hansa id.)3 (LÄGLOS s.v. kansa)

� SaaN gierdat ‘to endure’ < PS *kiertë- < PreS *kärti- (~ Finn. kärsiä ‘to suffer; to endure’) < PGerm *hardja- (> Swedish härda ‘to harden, to en-dure’) (LÄGLOS s.v. kärsiä)

� SaaSk kuârgg ‘range of rocks, reef’, SaaL guorgoj ‘rocky shore’ < PS *kuorkō(j) < PreS *karko(j) < PGerm *hargu- (> Old Norse hporgr ‘heap of rocks; sacrificial site’) (LÄGLOS s.v. karkea)

The second stratum of Germanic loanwords has also participated in many Proto-Saami vowel changes, such as *a > *uo, but shows Ø as the substitute for Ger-manic *h. These loanwords are not shared with Finnic – there are no loanwords in Finnic showing a loss of foreign h. These borrowings were thus adopted at a stage when Saami and Finnic were already distinct languages spoken in two mutually exclusive speech communities, but these languages still closely re-sembled each other, as at least most of the complex Proto-Saami vowel shifts had not yet taken place. Examples of borrowings in this layer include:

� SaaN vuoma ~ vuopman ‘a kind of hunting fence’ < PS *vuomën < PreS *amin < PGerm *hamen- (> Old High German hamo ‘hunting net; net in a weir’) (Koivulehto 2002: 589)

� SaaN vuoksa ‘depth of a fishing net’ < PS *vuopsë < PreS *api/as < NwGerm *hāba-z (< PGerm *hēba-z) (> Old Norse háfr ‘pocket net, hoop net’) (Koivulehto 1999b: 364–365; 2002: 589)

� SaaN vuos'su ‘bellows’ < PS *vuosëjō < PreS *asijo < PGerm *hasja- (> Icelandic hes ‘skin pouch’) (Koivulehto 1999a: 365–367)

On Germanic-Saami contacts and Saami prehistory

11

In the case of individual words it is often impossible to distinguish between these two layers of borrowings. Indeed, there are quite a few Germanic borrow-ings which have undergone the Saami vowel shift *a > uo and hence must have been adopted during one of these two early periods, but there are no criteria for more exact dating. But, even though the majority of the old Germanic loan-words in Saami are phonologically ambiguous so that their adoption cannot be with any certainty assigned to either the first or the second phase of borrowing, a principal distinction between these two strata must be assumed in order to explain the two reflexes of Germanic *h-. The following cases are ambiguous in respect to their stratification:

� SaaN buoidi ‘fat’ < PS *puojtē < PreS *pajta < PGerm *faita- (> Old Norse feitr ‘fat’) (Koivulehto 1976: 260)

� SaaL buollda ‘hillside, mountain side’ (~ Finn. dial. palsi ‘hard layer of soil or clay, e.g. in the bottom of a lake’) < PS *puoltë < PreS *palti < PGerm *falþa- (> Engl. fold) (Koivulehto 1976: 254–257)

� SaaL guobas ‘witch’ (~ Finn. kave ‘creature; mythological being; girl, maiden (myth.)’) < PS *kuopës < PreS *kap-is < PGerm *skapa- (> Old English ge-sceap ‘creature, creation’). (LÄGLOS s.v. kave)

� SaaN guolla ‘testicle’ < PS *kuolë < PreS *kali < PGerm *skallV- (> Old Engl. sceallan ‘testicles’, Old Frisian skall ‘testicle’). PS *-l- in the place of foreign *-ll- is predictable in an early loan, as geminate sonorants were originally not permitted in Finno-Ugric. (The etymology derives from J. Koivulehto, p.c.)

� SaaL luogge ‘rectum’ (~ Finn. lank ‘thread’) < PS *luoŋkē < PreS *laŋka < PGerm *langan- (> Icelandic langi ‘rectum of a bovine’) (LÄGLOS s.v. lanka)

� SaaN luoikat ‘to lend’ < PS *luojkkë- < PreS *lajkki- < PGerm *laigwē- / *laigweje- (> Old Norse leiga ~ leigja ‘to hire’) (Koivulehto 2002: 588–589)

� SaaN luoska (obsol.) ‘decorative seam or trimming on the edge of a Saami man’s coat’ < PS *luoskë < PreS *laski < PGerm *laskV- (> Middle Low German lasch ‘piece (of textile, leather, metal, etc.) with a sharp end; gusset in woman’s coat’; cf. Norwegian lask ‘invisible or decorative seam (on leather); cloth gusset’, which is a Low German loan) (Koivulehto 1976: 262–263)4

� SaaN ruoksi ‘udder’ (~ Finn. rauha-nen ‘gland’) < PS *ruovsē < PreS *rawsa < *rawša < PGerm *hrauza- (> Norwegian røyr ‘groin’) (cf. SSA s.v. rauhanen)

Aikio

12

� SaaN ruovda ‘edge (of a boat, bed frame, shoe sole, etc.)’ < PS *ruomtë < PreS *ramti < Pre-Germ *ramdō- (> PGerm *randō- > Old Norse rpond

‘edge’) (Koivulehto 2002: 589)

� SaaN ruovdi ‘iron’ (~ Finn. rauta id.) < PS *ruovtē < PreS *rawta < PGerm *raudan- (> Old Norse rauði ‘bog iron ore’) (SSA s.v. rauta)

� SaaN suovdi ‘gill; mouth, gullet’ (~ Finn. hauta ‘pit; grave’) < PS *suovδē < PreS *sawδa < *šawδa < PGerm *sauþa- (> Old English sēaþ ‘pit, hole; well, pool’) (Koivulehto 1976: 35–37)

� SaaN suovri ‘filthy person’ < PS *suovrē < PreS *sawra < PGerm *saura-

(> Old Norse saurr ‘filth’) (the etymology was presented by J. Koivulehto, p.c.)

� SaaN vuohčču ‘narrow, wet bog’ < PS *vuoččō < PreS *waććo < NwGerm *wātjō- (> Swedish dial. vät ‘boggy place which gathers water in the spring and autumn’) (Koivulehto 2002: 589)

� SaaN vuohppi ‘small, narrow bay’ (~ Finn. apaja ‘fishing ground’) < PS *vuopējē < PreS *apaja < PGerm *aban- (> Swedish dial. ave ‘small and narrow bay of a lake’) or *abjōn- (> Old Norse efja ‘bay in a river; mire’) (LÄGLOS s.v. apaja)

� SaaL vuolldo ‘the strongest reindeer bull in the herd’ < PS *vuoltō < PreS *walto < PGerm *waldan- (> Old Norse valdi ‘ruler (poetic)’) (Sammallahti 1984: 144; cf. Sköld 1961: 96)

� SaaN vuorbi ‘lot; destiny’ (~ Finn. arpa ‘lot’) < PS *vuorpē < PreS *arpa < PGerm *arba- (> Old Norse arfr ‘inheritance’) (LÄGLOS s.v. arpa)

� SaaN vuordit ‘to wait’ (? ~ Finn. vartoa, varrota id.) < PS *vuortē- < PreS *warta- < PGerm *wardō- (> Old Norse varða ‘to guard, watch over’) or *ward-ē- (> German warten ‘to wait’) (SSA s.v. varrota)

� SaaN vuordnut ‘to swear’ (~ Finn. vanno- ‘to swear’) < PS *vuornō- < PreS *watno- < PGerm *wahwna- (> German er-wähnen ‘to mention’); there are parallels for the substitution *-Kn- > *-tn- (Koivulehto 1999b: 121)

� SaaN vuotta ‘shoelace (laced around the thigh)’ (? ~ Finn. vanne ‘hoop’) < PS *vuont-ëk < PreS *want-ik < PGerm *wandu-z (> Old Norse vpondr

‘twig, whip’) (Koivulehto 1976: 257–258)

� SaaN vuovdi ‘forest’ < PS *vuovtē < PreS *awta < PGerm *auþa- (> Old Norse auðr ‘uninhabited, desert’, German öde id.; cf. Old Norse eyði-mpork

‘desolate forest land’, German Ein-öde ‘wilderness, wilds’) (the etymology derives from P. Sammallahti, p.c.). As for the semantics, cf. SaaN meahcci

‘wilderness, wilds, uninhabited territory’ < Finn. metsä ‘forest’.


13

It must be noted that even the presence of a regular Finnic cognate does not guarantee that the borrowing belongs to the oldest stratum because it is possible that the words are quasi-cognates which show regular sound correspondence even though they do not go back to the common proto-language. It is likely that many words were borrowed between Pre-Finnic and Pre-Saami at a date when these languages were still phonologically relatively close to each other, just as e.g. many Scandinavian loanwords have recently diffused between the various Saami languages, conforming to regular correspondences as they were trans-ferred between the already diverged idioms (see e.g. Sammallahti 1984: 145). Borrowings between relatively closely related languages frequently become conformed to the sound correspondences that are observed in cognate vocabu-lary, a process which can be called ‘etymological nativisation’ (see Aikio in press a).

Moreover, in some cases Finnic and Saami may have independently bor-rowed the same Germanic word. This is probably the case with SaaN vuordit ‘to wait’ and Finnish vartoa id.: Saami adopted the word from Proto-Germanic, whereas the Finnish item is likely to have been a later Proto-Scandinavian loan. Separate borrowing is supported by the irregular correspondence of the second syllable vowels (PS *ē ~ Finn. o), as well as the narrow distribution of the Fin-nish word: vartoa is only attested in the western dialects of Finnish, and is ab-sent in all other Finnic languages.5 Another likely case of separate borrowing is SaaN vuotta ‘shoelace’ (< *want-ik) and Finn. vanne ‘hoop’ (< *want-iš), where the suffixal elements differ; in this case separate adoption has been argued also by Koivulehto (1976). It appears that even the oldest Germanic loanwords were adopted into Pre-Finnic and Pre-Saami largely independently of each other (see also Koivulehto 1988).

In contrast to the two strata discussed above, the later stratum of Proto-Scandinavian loanwords is markedly different in phonological terms; and it is also lexically more extensive, containing several hundred borrowings. Proto-Scandinavian borrowings can usually be easily distinguished from earlier loan-words on the basis of their vowel reflexes, because they were adopted after the series of sound changes that transformed the Pre-Saami vowel system into the Proto-Saami one – this process left none of the vowels in the system unaltered, and hence it could be called ‘the great Saami vowel shift’ (I owe the term to Janne Saarikivi). PScand *a and *ā are reflected as PS *ā (> SaaN á) as op-posed to the PS *uo (< PreS *a) in earlier loans. Likewise, PScand *e was ren-dered with PS *ie (> SaaN ie), whereas in older Germanic borrowings one finds PS *ë or *ea (both < PreS *e under different conditions).

Consonant substitution patterns also differ from the earlier periods of bor-rowing. It appears that one must postulate an early dialectal division within Proto-Saami on the basis of how certain Proto-Scandinavian consonants were treated. In North-western Saami (henceforth NwS), which does not include the

Aikio

14

predecessors of Skolt and Kola Saami, the foreign consonants /h/ and /f/ became established at quite an early date.6 Thus, in Proto-Scandinavian loanwords *f- is reflected as f- in NwS, but as v- in Skolt and Kola Saami – but never as p- in contrast to earlier borrowings. Foreign *h-, too, shows a dual treatment: in NwS it was inconsistently either dropped or retained, but in Skolt and Kola Saami always dropped. Medial *-h- was varyingly either replaced with -k- or -f- or assimilated to a preceding sonorant. Also some initial consonant clusters, espe-cially sk-, were retained in Proto-Scandinavian loanwords in NwS, but simpli-fied in the predecessor of the more eastern Saami idioms. A further consonantal criterion is that loanwords in the Proto-Scandinavian period frequently show the (hitherto unexplained) sound substitution PScand *-j- > Saami *-č-, which is not attested in earlier borrowings.

The following examples serve to illustrate the phonological characteristics of Proto-Scandinavian loanwords in comparison to the two earlier strata:

� SaaN áhpi ‘high sea, open sea’ < PS *āpē < PScand *haba- (> Old Norse haf ‘sea’)

� SaaN ávža ‘bird-cherry’ < PS *āvčë < PScand *hagja- (> Old Norse heggr ‘bird-cherry’)

� SaaN biergu ‘meat’ < PS *pierkō < PScand *bergō- (> Old Norse bjporg ‘aid, rescue, food’)

� SaaN fárru ‘trip; party, travelling company’ < NwS *fārō < PScand *farō- (> Old Norse fpor ‘journey, journeying’); cf. SaaSk väärr ‘trip’ < *vārō, with initial v-.

� SaaN fiel'lu ‘board’ < NwS *fiellō < PScand *felhō- (> Old Norse fjpol ‘board’)

� SaaN háittis ‘very hot (of stove)’ < NwS *hājttēs < PScand *haita-z (> Old Norse heitr ‘hot’)

� SaaN lávkkis ‘flea’ < PS *lāvkkēs < PScand *flauha- (> Old Norse fló ‘flea’); cf. SaaP laaffies ‘flea’ (< NwS *lāffēs), with a different sound sub-stitution!

� SaaN márfi ‘sausage’ < NwS *mārfē < PScand *marhwa- (> Old Norse mporr ‘fat in the intestines’)

� SaaN miel'li ‘steep, sandy bank on the shore of a river or lake’ < PS *miellē < PScand *melha- (> Old Norse melr ‘heap of sand’)

� SaaN skálžu ‘seashell’ < NwS *skālčō < PScand *skaljō- (> Old Norse skel ‘shell, crust’); cf. SaaK kā¬lvz ‘seashell’(< *kālčō), with simplification of the initial cluster.


15

The adoption of Proto-Scandinavian loanwords was contemporaneous with the disintegration of Proto-Saami, as revealed by the dialectal differences in the patterns of phonological nativisation. This suggests that the loans were adopted into an already widely spread dialect continuum instead of a geographically narrow proto-language.

As this study concentrates on the earliest periods of borrowing, Proto-Scandinavian loanwords will not be discussed below. The criteria set for the inclusion in the earlier strata of loans are phonological. A Germanic loanword must have already been adopted into Pre-Saami if it fulfils one of the following phonological criteria: 1) The word has participated in the vowel shift PreS *a > PS *uo. 2) It shows the reflex of the metaphonic change PreS *e(–i) > *i(–i) > PS *ë(–ë) or PreS *e(–ä) > *ä(–ä) > PS *ea(–ē). 3) It shows the sound substitu-tion PGerm *f- > PS *p- or PGerm *h- (*x-) > PS *k-.

In addition to these criteria also the lowering and velarisation of PreS *i to PS *ë is probably a valid criterion for early Germanic origin. This change is attested in e.g. SaaN lađas ‘joint’ < PS *lëδës < PreS *liδis < PGerm *liþu-z (> Old Norse liðr id.) and in an even earlier borrowing from the same word, SaaN lahttu ‘limb’ < PS *lëttō < PreS *litto (Koivulehto 2002). However, I have not discovered any new examples of Germanic loanwords displaying this vowel correspondence, so it is not of relevance to the present study.

3. New Germanic loan etymologies

In the etymological articles below the lexical material from Saami and Ger-manic is first presented, with references to the relevant etymological dictionar-ies. Only one or two members of each Saami cognate set are cited as examples. The intra-Saami distribution of each item is given in parentheses, together with a reference to Juhani Lehtiranta’s common Saami vocabulary (YSS) if the cog-nate set can be found there. The following dictionaries, which have been used as sources of Saami lexical data, are not separately referred to: Bergsland & Mattsson Magga 1993 (South Saami); Lagercrantz 1939 (South Saami, Pite Saami, Sea Saami); Schlachter 1958 (Ume Saami); Halász 1891 (Pite Saami); Grundström 1946–1954 (Lule Saami); Friis 1887, Nielsen 1979 and Sammallahti 1989 (North Saami); E. Itkonen 1986–1991 and Morottaja & Sammallahti 1993 (Inari Saami); Sammallahti & Mosnikoff 1988 (Skolt Saami); T. I. Itkonen 1958 (Skolt, Kildin and Ter Saami). The cited forms have been normalised according to the modern orthographic standards of the Saami languages, except for Kildin Saami.

Aikio

16

3.1.

SaaN bahta ‘arse, behind’ (S–T; YSS 872) < PS *pëtë << (via labial dis-similation) *potë < PreS *puti

< PreGerm *putV- ‘arse; vagina’ > PGerm *fudV- > Old Norse fuð- ‘va-gina’ (only attested in compounds), Icelandic fuð ‘vagina’, Middle High German vut ‘vagina; arse’, English (dialectal) fud ‘buttocks; vagina’ (? < Nordic). Note also German Fotze ‘vagina’, which either shows expressive gemination (*futt-) or is an “s-Bildung”. (ÍO s.v. fuð; AEWb s.v. fuð-; Kluge s.v. Fotze)

No etymology has been proposed for common Saami *pëtë ‘arse, behind’. However, the word very closely resembles PGerm *fudV- (< PreGerm *putV-) ‘arse; vagina’. The loan etymology is otherwise quite straightforward, but it requires the postulation of a sporadic labial dissimilation in *o >> *ë after *p- in Proto-Saami. While the change is not regular, the Saami languages show a strong tendency towards this kind of dissimilatory development. Irregular varia-tion between PS *o and *ë next to labial consonants is relatively common. In North Saami one finds dialectal oscillation in many words, cf. e.g. monni ~ manni ‘egg’, botnit ~ batnit ‘to plait’, bohčit ~ bahčit ‘to squeeze; to milk’ (SaaN -a- reflects PS *-ë-). Illabialisation is also common in the other Saami languages; e.g. the three words above show only illabialised forms in Eastern Saami. The labial vowel is original in such cases, as demonstrated by extra-Saami cognates (cf. Finn. muna ‘egg’, punoa ‘to plait’, pusertaa ‘to squeeze, wring’ < Proto-Uralic *muna, *puna-, *puśa-).

There are even other cases like PS *pëtë which uniformly show labial dis-similation in all Saami languages: cf. SaaN laksi ‘dew’ < PS *lëpsē (the change *ps > ks is regular in SaaN) < Proto-Uralic *lupsa ‘dew’ (> Komi lïs-va ‘dew’, Tundra Nenets yøbta id., etc.) and SaaN avvit ‘to leak (of boats)’ < PS *ëvē- < Proto-Uralic *uwa- ‘current; to flow’ (> Finnish vuo ‘current’, Mansi ow- ‘to flow’, etc.). Reflexes of the predictable regular forms *lopsē and *ovē- are not attested anywhere in Saami. A new example of this type can also be presented. One can connect SaaN bahkket ‘to cram, stuff; to force oneself into’, bahkat ‘narrow, tight, taut’ and bahku ‘crowd’, which are derivatives of a PS root *pëkë-, with Finn. pukea ‘to dress, put on (clothes); to thread, slip into’ (the previous comparison to SaaN bohkat ‘to pierce’ is hardly feasible, cf. SSA s.v. pukea).

Similar cases are also involved in SaaN savu : savvon- ‘smooth waters (in a river)’ (< PS *sëvōn) ~ Finn. suvanto id. and SaaN lahppu ‘lichen on trees’ (< PS *lëppō) ~ Finn. luppo id. On distributional grounds these words are probably not cognate, though, but more likely borrowings between Saami and Finnish. But even in this case one must postulate an original labial vowel *o in Saami,


17

because otherwise one could not account for the -u- in the Finnish forms: the sound substitution PS *ë > Finn. u (or vice versa) is not attested in loanwords. As a further parallel, there is also another Germanic loanword which shows the same kind of labial dissimilation as the word *pëtë: cf. PS *këppë- ‘to jump, run, gallop’ << PreS *kuppi- < PGerm *huppō(ja)- ‘to jump, hop’ (see 3.10.).

As there are numerous examples of sporadic labial dissimilation in Saami, it would not be too daring to assume that also SaaN bahta belongs to the group of words that have undergone this change. Moreover, there is in fact an ob-scured derivative in South Saami which has preserved a trace of the labial vowel: SaaS buhtehke ‘the outermost part of the rectum of a reindeer’ (< PS *potēkkē). Thus, a Pre-Saami form *puti can be postulated, which in turn can be straightforwardly derived from Pre-Germanic *putV-. This borrowing is very likely older than the Germanic consonant shift, because borrowing from the Proto-Germanic form *fudV- (where */d/ = phonetically *[ð]) would have re-sulted in PS *pëδë > SaaN *bađđa; cf. e.g. SaaN lieđđi ‘flower’ < PS *lieδē < PGerm *blēda- (> Old English bl∞æd ‘flower, blossom; fruit’), which shows a spirant as the reflex of PGerm *-d- = *[ð]. But in fact many other Germanic borrowings may have been adopted before the consonant shift as well; in most cases there is just no phonological criterion that would allow this to be deter-mined.

Semantically the loan etymology is perfect, as ‘arse, behind’ has been re-constructed as the original meaning of the Germanic item as well (Kluge s.v. Fotze). Notably, the secondary meaning ‘vagina’ is also attested in the South Saami cognate: SaaS bahte ~ bïhte ‘arse; vagina’.

3.2.

SaaS boelnedh ‘to wilt (of grass, leaves; derogatorily of old people)’ (S–L) < PS *puolnë- < PreS *palni-

< PGerm *falwnō- (> Old Norse fpolna ‘to grow pale; to wilt’, Icelandic fölna id.), a derivative of PGerm *falwa- (> Old Norse fpolr ‘pale’, Icelandic fölur id., German fahl id.). (ÍO s.v. fölur; VA s.v. falme; AEWb s.v. f polr; SEO s.v. falna; Kluge s.v. fahl)

The Saami word *puolnë- ‘to wilt’, attested from South to Lule Saami, has not been etymologised. However, the word has a straightforward Germanic etymol-ogy. The PreS form of the word can be reconstructed as *palni-, which strik-ingly resembles PGerm *falwnō- ‘to grow pale, to wilt’. The sound substitutions are quite regular. The PGerm cluster *-lwn- was predictably simplified by leav-ing the *w without a substitute, as a three-consonant cluster would not have been possible in Uralic. Germanic *ō-stem verbs have been adapted as PreS *i-stems in other cases, too; see etymologies 3.8., 3.10., 3.18., 3.22., and 3.26.

Aikio

18

Also the meanings of the Saami and Germanic words match very well; note that the Lule Saami cognate buollnat is glossed ‘(ver)welken, gelb, fahl werden (von Gras und Laub)’ by Grundström (1946–1954: 756) and as ‘vissna, gulna; falna (om glöd)’ by O. Korhonen (1979a) (emphasis added).

Another Saami verb with an identical meaning can also be etymologised as a Germanic borrowing. SaaN goldnat ‘to wilt (of grass, leaves etc.)’ (< PS *kolnë-; attested in SaaL–I) derives from PGerm or PScand *gulnō- (> Norwe-gian gulne ‘to turn yellow’). The word is a derivative of *gula- ‘yellow’ (> Norwegian gul). Note that in this case, too, a PS *ë-stem verb reflects a Ger-manic *ō-stem. This borrowing cannot be reliably dated; it could have been adopted either from Proto-Germanic or later from Proto-Scandinavian.

3.3.

SaaS boernes ‘embryo’ (not attested elsewhere in Saami) < PS *puornës < PreS *parnis

< PGerm *barna- (> Old Norse, Icelandic, Norwegian and Swedish barn ‘child’) (ÍO, AEWb, SEO, VA s.v. barn)

The correspondence between SaaS boernes ‘embryo’ (< PS *puornës) and PGerm *barna- ‘child’ is rather self-evident, and the word can be analysed as a borrowing that has undergone the vowel shift *a > PS *uo. The ending -es (< PS *-ës) is probably a native suffix. The meanings of the words are not identi-cal, but the etymology is still quite transparent. Furthermore, the Germanic item is originally a derivative of *ber- ‘to bear, carry’, and its original semantic mo-tivation is thus ‘one that is or was born in the womb’. This brings the compari-son even closer to the South Saami word. The same Scandinavian word was also later borrowed into Saami a second time: cf. SaaN bárdni ‘son’, SaaS baernie ‘unmarried son’ (< PS *pārnē).

3.4.

SaaN boldni ‘hillock, mound; roundish, steep hilltop’, SaaS belnie ‘hillock, mound; heap’ (S–N) < PS *polnē < PreS *pulna, cognate with Finnic *pullV- (> Finnish pullea ‘plump, chubby’, pullistua ‘to distend, swell out, bulge out’, pullottaa ‘to bulge out, be bulging’, olla pullollaan ‘to be crammed, bulging, full of’, etc.; Estonian (dial.) pullas ‘chubby’, pullakas ‘large and fat’)

< PreGerm *fulna- > PGerm *fulla- ‘full’ (> Icelandic fullur, English and Norwegian full, German voll, etc.) (ÍO s.v. fullur; SEO, VA s.v. full; Kluge s.v. voll)7


19

The equation of Saami boldni and Finnish pullea derives from P. Sammallahti (p.c.). In Saami one can assume the semantic development ‘bulging object, something that bulges out’ > ‘hillock’, ‘heap’. The semantics of the Finnic cog-nates come particularly close to Germanic *fulna- ‘full’; SSA even glosses Finn. pullea as ‘rund, voll, dick’ (emphasis added). It is also worth noting that the expression olla pullollaan ‘to be crammed, bulging, full of’ is practically synonymous with Finn. olla täynnään (< täysi ‘full’). Phonologically the ety-mology is flawless. On account of Saami *-ln- the borrowing must have taken place before the assimilation *-ln- > *-ll- in Germanic.

According to SSA (s.v.), Finn. pullea is a “descriptive” word, but this hardly provides a viable alternative to the loan etymology presented here. First, ‘descriptivity’ (i.e. sound symbolism) as such does not yet explain the origin of a word, and second, in the case of pullea it is even hard to agree with the sug-gestion that the word is sound-symbolic (what are the putative symbolic con-ventions that this word displays?). SSA also mentions the similar SaaN words bullas, bul'lái ‘thick, bulging’, bul'lát ‘to bulge out’, bul'li ‘swelling; reindeer with thick udders’, and maintains that they might be “partially” of Finnish ori-gin. What this means is unclear; all the cited items are obvious loans from Fin-nish.

3.5.

SaaN (dial.) borsi ‘foaming rapids in a canyon’ (not attested in the other Saami languages) < PS *porsē < PreS *pursa or *purša (~ Finnish (dial.) purha ‘waterfall’, unless this is a parallel borrowing)

< PGerm *fursa- ‘rapids; waterfall’ (> Old Norse fors ~ foss, Swedish fors, Norwegian and Icelandic foss id.) (ÍO, VA s.v. foss; AEWb, SEO s.v. fors)

The word borsi is only marginally attested in the North Saami dialects (Qvig-stad 1944: 14), and it is not included in the main dictionaries. However, it must earlier have been in more frequent use at least in North Saami, as it occurs in river names in various areas.8 The word is an obvious borrowing from PGerm *fursa- ‘rapids, waterfall’. Due to the sound substitution *f- > *p- the borrowing must have taken place quite early. A much newer borrowing from the same Germanic word is SaaS fuersie ‘rapids’ (< *fuorsē); this must have been adopted either from Old Norse fors or from an even later Nordic language.

It is possible that SaaN borsi has a cognate in Finnish, cf. dialectal Finnish purha ‘waterfall’ (< PreF *purša). These words were compared (with a question mark) in SKES (s.v. purha), but this phonologically regular comparison has for some reason been left unmentioned in SSA (s.v.), even though the Saami verb boršut ‘to foam (e.g. of rapids, waterfall)’ is mentioned; the latter word is ap-parently a separate borrowing from the same Germanic word family, see 3.6.

Aikio

20

However, Finnish purha might also be a separate borrowing from Germanic. Regardless of which is the case, the Finnish item must also have been borrowed quite early, as it shows the development *š > h. The Finnic item was added to this etymology by J. Koivulehto (p.c.).

3.6.

SaaN boršut ‘to foam (e.g. of rapids, waterfall), to bubble, seethe (of boil-ing water)’ (S–K; YSS 959) < PS *poršō- < PreS *puršo- (with the secon-dary PreS *š, which emerged only after primary Proto-Uralic *š had shifted to PreS *s at an early stage; see Sammallahti 1998: 190)

< PGerm *fursja- (> Old Norse fyrsa ‘to foam (of a waterfall)’, Icelandic fyssa ‘to foam (of stream, rapids, etc.’), a derivative of PGerm *fursa- ‘wa-terfall, rapids’ (ÍO s.v. fyssa; AEWb s.v. fyrsa); cf. 3.5.

The word boršut contains the secondary Proto-Saami sibilant *š, which is dis-tinct from both Proto-Uralic *š (> PS *s) and *ś (> PS *č). As the secondary *š does not occur in shared Uralic vocabulary, the word boršut must be an innova-tion adopted during the separate development of Saami. Due to the marked clus-ter -rš- the word has a somewhat sound-symbolic (“descriptive”) colour, but this does not hinder the loan etymology.

Indeed, PS *poršō- can be straightforwardly analysed as a borrowing. A suitable original is provided by the Germanic verb *fursja-, a derivative of *fursa- ‘rapids, waterfall’. The latter is reflected in another loanword, SaaN borsi ‘foaming rapids in a canyon’ (see 3.5.). The loan etymology is semanti-cally flawless, as identical meanings are attested in Saami and Scandinavian. The assumed sound substitution *-sj- > *š is natural: the secondary Proto-Saami š was inherently palatalised (= *[∆š]), and hence it is a predictable substitute for a foreign sequence -sj-. As a parallel one can cite SaaN áššu ‘glowing coals’ < PS *āšō < PScand *asjō- (> Swedish ässja ‘hearth in a smithy’).

The South Saami cognates show irregular oscillation between PS *š and *s: SaaS bårsedh ~ barsjedh ~ borsedh ‘to stream; to roar, rush (of water in a large river)’. This is probably due to the expressive character of the word. However, the irregular -s- might also have developed due to the influence of the separate borrowing *porsē ‘rapids in a canyon’, which has not been preserved in South Saami.


21

3.7.

SaaN deahkki ‘thick meat, muscle’ (U, L–T; YSS 1240) < PS *teakkē < PreS *tekkä

< PGerm *þekwia- ‘thick’ (> Old Norse þykkr, German dick, English thick, etc.) (ÍO s.v. þykkur; VA s.v. tykk; SEO s.v tjock; Kluge s.v. dick)

In etymological references SaaN deahkki has been considered cognate with Finn. täkkä ‘thick meat on the chest of a game bird’ (e.g. SSA s.v.). However, this word is systematically attested only in northern Finland, in addition to which there are scattered attestations in parts of northern Savo, North Karelia, and central and northern Ostrobothnia (LAFD). On distributional grounds the Finnish item is thus obviously a Saami substrate loanword; the sound substitu-tion ea > ä is regular in borrowings from Saami.

SaaN deahkki regularly reflects PreS *tekkä, which can be compared to the Germanic adjective *þekwia- ‘thick’. Phonologically the etymology is unprob-lematic; the sound subsitution *-kw- > *-kk- is natural, as a cluster *-kw- was not permitted by Uralic phonotaxis. As for the semantics, the Saami items are widely glossed as ‘thick meat’ in dictionaries: SaaN deahkki ‘meat without bone, the thick meat’ (Nielsen 1979 s.v. dæk'ke), ‘Muskel, dickes Fleisch beim Menschen und Tieren’ (Lagercrantz 1939 no. 7791), SaaI tekki ‘das dicke, kno-chenlose Fleisch’ (E. Itkonen 1986–1991 s.v.), SaaSk teä ‹́k ‹k ‘knochenloses dickes fleisch’ (T. I. Itkonen 1958: 579) (emphasis added). There also exists a good parallel for the semantic development: Finn. tykky ‘thick, stout; snow load on trees; lean meat, meat with little fat’, which is a later borrowing from the same Germanic word family, cf. Old Norse þykkr ‘thick’ (Koivulehto 1996).

3.8.

SaaS doerpedh ‘to need’, SaaP (der.) <tuorptet> (= tuor'patit or tuorpatit) ‘to need, require, be necessary’ < PS *tuorpë- < PreS *tarpi-

< PGerm *þarbō- (> Old Norse þarfa ‘to be necessary’) (ÍO, AEWb s.v. þarfa)

The PS root *tuorpë- is only attested in SaaS doerpedh and in a suffixed form in old Pite Saami <tuorptet>; the latter word is only found in Halász’s dictionary (1891), and the notation must represent either SaaP tuor'patit (< *tuorpë-tē-) or tuorpatit (< *tuorpë-ttē-). The etymological connection between SaaS doerpedh ‘to need’ and the Germanic item was already noticed by Lagercrantz (1939 no. 8092b), who however mistakenly interpreted the word as a Scandinavian bor-rowing. This is not possible due to the sound correspondence PS *uo ~ PScand *a. There is also an ablaut form with -u- in Germanic (cf. Old Norse þurfa ‘to

Aikio

22

be required, needed’, Old High German durfan, Old English ðurfan, etc.), but Saami *-uo- cannot reflect foreign -u- either. But Lagercrantz’s etymology can be rehabilitated in a slightly different form. The sound correspondence receives its explanation if we assume that the word was already borrowed into Pre-Saami in the form *tarpi-, which then underwent the regular change *a > *uo. The nativisation of a Germanic *ō-stem verb into the Pre-Saami class of *i-stems has occurred in many other cases, too (cf. 3.2., 3.10., 3.18., 3.22. and 3.26.).

The same Germanic word has also been adopted into Finnic, cf. Finnish tarve (tarpee-) ‘need’ and tarvita (tarvitse-) ‘to need’. Due to their different suffixes these items are most probably separate borrowings and not cognate with SaaS doerpedh. There is also a separate, later borrowing in Saami from the same Germanic word family: SaaN dárbu ‘need’ < PScand *þarbō (> Old Norse þporf ‘need, necessity’). Also Finnish tarvita ‘to need’ has been further mediated to Saami, cf. SaaN dárbbašit ‘to need’. This loan item shows an ex-tensive distribution, reaching from South Saami to Skolt Saami. It is possible that this later Finnic borrowing has largely replaced the reflexes of the older loanword *tuorpë-.

3.9.

SaaN duoddut ‘to bear, stand, tolerate’, SaaS duedtedh ‘to endure hard weather (of draught reindeer)’ (S, N–K) < PS *tuont-ō-, *tuontē- < PreS *tanta-

< PGerm *standa- ‘to stand’ (> English stand, Gothic standan, Old Norse standa etc.) (ÍO s.v. standa; VA, SEO s.v. stå)

The Saami word family has not been included in Lehtiranta’s common Saami vocabulary (YSS) in spite of its wide distribution. The forms in North Saami and eastern Saami reflect a labial stem (PS *tuontō-). The labial vowel can be analysed as a suffix. The original illabial stem *tuontē- is preserved in a special-ised meaning in SaaS duedtedh ‘to endure hard weather (of draught reindeer)’; all the other Saami languages show a more general meaning ‘to bear, stand, tolerate’. The Pre-Saami form of the verb can be reconstructed as *tanta-, which can be analysed as a borrowing from Proto-Germanic *standa- ‘to stand’.

The semantics of the Saami word exactly matches the secondary meaning ‘to stand’ = ‘to bear, endure, tolerate’, which in addition to English is attested in at least Old Norse (IED: 588). A parallel semantic relation also occurs in Finn. sietää ‘to bear, stand, tolerate’ (< PF *sētä-). This word consists of the stem *sē- and the verbal suffix *-tä-, and the stem is very probably a borrowing from PGerm *stē- ‘to stand’ (> Swedish stå, Old High German stān, etc.) (cf. SSA s.v.). Moreover, the meaning Knud Leem has attested for SaaN duoddut brings the comparison even closer: duodom [= duottun] ‘staaer fast, bestandig, saa jeg


23

ei faldes, saasom havende beqvemt Rum at staa paa’ (= ‘I stand firm, secure, so that I do not fall, as I have a comfortable room to stand in’; here cited according to Nielsen 1979 V: 22).

Phonologically the etymology is quite self-evident. It is true that in the early Germanic loanwords of Finnic the initial cluster *st- was usually rendered with PreF *s-, not *t-. However, this substitution seems to be scarcely attested in the independent loanwords in Saami. There is one clear example, SaaN soabbi ‘staff, stick’ < PS *soampē < PreS *sompa < Indo-European *stombho- > Old Indic stambha- ‘post, column, pillar’ (Sammallahti 1999: 81), but as this loanword seems to be quite old, it does not rule out the idea that the substitution *st- > *t- was possible in a later Germanic borrowing.

3.10.

SaaL gahppat ‘to jump, leap’, SaaU gah'pat ‘to gallop’, SaaS gahpedh ‘to climb; to jump and run around; to rise on the hind legs and kick with the forelegs (of reindeer)’ < PS *këppë- << (via labial dissimilation) *koppë- < PreS *kuppi-

< PGerm *huppō(ja)- ‘to leap, jump, hop’ (> Old Norce, Icelandic, Swed-ish hoppa, English hop) or *huppia- id. (> Germ hüpfen) (ÍO, AEWb, SEO s.v. hoppa; Kluge s.v. hüpfen)

The verb *këppë- shows reflexes from South to Lule Saami, and the meanings oscillate between ‘jumping’, ‘running’, ‘galloping’, and the like. The word shows a notable resemblance to Germanic *huppō(ja)- ‘to jump, leap, hop’. The loan etymology is phonologically quite straightforward, as long as PS *këppë- is analysed as a word that has undergone the sporadic labial dissimilation *o > *ë adjacent to labial consonants. There are numerous examples of this develop-ment; see 3.1. for parallels and discussion.

The substitution of PS *k- for PGerm *h- (*x-) shows that the borrowing is quite old. This sound correspondence poses no problem to the etymology, as the same substitution is also attested in other borrowings which occur exclusively in Saami (see e.g. 3.11., 3.13.). As for the second syllable vowel, there are also many other examples of the substituion of PreS *-i- for Germanic *-ō- in verb stems (see 3.2., 3.8., 3.18., 3.22., 3.26.).

Aikio

24

3.11.

SaaN gavja ‘dust’, SaaSk kõbjj ‘dandruff’, SaaK k(e jbj ‘dust’ (N–T) < PS *këpjë < PreS *kepji

< PGerm *heuja- (> Old Norse hý ‘down; colour (of the face)’, Faroese hýggj ‘thin layer of mould’, Icelandic hý ‘down; fine hair (on the head or in the beard); small husks; dust’, Swedish hy ‘skin, complexion; appearance, colour (of face etc.)’, Gothic hiwi ‘appearance, form’, English hue) (ÍO, AEWb s.v. hý; SEO s.v. hy)

The North Saami word gavja ‘dust’ goes back to PS *këpjë, as demonstrated by the Skolt and Kola Saami cognates which have preserved the reflexes of PS *pj distinct from those of *vj. As the cluster *pj – or indeed, any cluster consisting of a stop followed by a sonorant – does not conform to Uralic phonotaxis, the sound structure suggests that the word is of foreign origin.

Assuming that PS *këpjë reflects PreS *kepji (in theory also *kipji and *küpji would be possible), it can be quite plausibly compared to PGerm *heuja-. Most of the reflexes of this word show semantics along the lines of ‘skin’ ~ ‘appearance’ ~ ‘colour’, but in Scandinavian one also encounters mean-ings pertaining to various kinds of fine, flaky or fluffy substances such as ‘down’, ‘fine hair’, ‘a thin layer of mould’. Even precisely the same meaning ‘dust’ is attested in Icelandic. The etymology is thus semantically flawless.

The vowel correspondence as well as the substitution of PreS *k- for PGerm *h- (*x-) point to quite early borrowing. The etymology presupposes that the Germanic *-a-stem has been rendered as an *i-stem in PreS, but this is attested in several other borrowings as well: cf. e.g. SaaL buollda ‘hillside, mountain side’ (~ Finn. dial. palsi ‘hard layer of soil or clay, e.g. in the bottom of a lake’) < PreS *palti < PGerm *falþa- (> Engl. fold) and SaaN dohppa ‘sheath’ < PreS *tuppi (~ Finn. tuppi id.) < PGerm *duppa- > Middle Low German dop ~ doppe ‘sheath, case’ (Koivulehto 1981: 141).9

The substitution of PS *-pj- for Germanic *-uj- remains slightly puzzling, though, as the cluster *-vj- was also quite normal in Proto-Saami. However, it seems that this cluster originally arose in Proto-Saami through the sound change *kj > *vj, cf. e.g. SaaN ruovji ‘quarter of a carcass’ ~ Finn. raaja ‘limb’ < *rakja. This sound change cannot be reliably dated, but it may well have taken place during a relatively late phase of Proto-Saami. If so, the cluster *vj could still have been phonotactically illegal in the period when the word *heuja- was borrowed, which would motivate the substitution *-uj- > *-pj-. It is worth not-ing that Finnic *-pj- has been substituted for Germanic -uj- in some borrowings, presumably for the same reason: the sequence -Vuj- was illegal in Proto-Finnic. An example worth noting is Finn. hipiä ‘(human) skin’ < PF *hipjä, which is a


25

borrowing from a later form of the same Germanic word (< *hiuja- < PGerm *heuja-) (SSA s.v.).

Another possible explanation (suggested by P. Sammallahti, p.c.) is that the final component of the Germanic diphthong was still pronounced as a bilabial glide at the time of borrowing (*hewja-), and Saami *p was substituted for it because Saami *v was phonetically a labiodental fricative. The phoneme /v/ is pronounced as a labiodental even in preconsonantal position in e.g. South Saami, cf. e.g. SaaS jaevrie [jjîavərie] ‘lake’. The South Saami pronunciation is probably original compared to the bilabial glide in e.g. North Saami (cf. SaaN jávri [jà=βrì] ‘lake’).

Regardless of what the exact background of *pj in *këpjë ‘dust’ is, the etymology can hardly be doubted on this account, because an identical substitu-tion is attested in a later borrowing from the same Germanic word: SaaS ïbje ‘dust’ (< PS *ipjë) must derive from a later Scandinavian form *hiuja- (*hiwja-?), reflecting the vowel development *eu > *iu. The lack of the shift *i > *ë in Saami shows that this loanword was adopted after the lowering of PreS high vowels, and also the substitution *h- > Ø points to a later date of borrow-ing.

It seems that the same Germanic word *heuja- has been borrowed into Saami even more than twice. From this word one can derive also PS *jievjë ‘white (of an animal, esp. a reindeer, rarely also of hair); white reindeer’ > SaaN jievja (S–P, N–K; YSS 273), which has not been previously etymologised. Se-mantically the connection is fairly transparent: in Saami the underlying meaning is ‘beautiful in colour and appearance’, as a completely white reindeer is con-sidered especially beautiful by the Saami. The meanings ‘colour’, ‘appearance’ etc. are widely attested on the Germanic side.

Phonologically the loan etymology of PS *jievjë is quite clear, even though in this case *-pj- was for some reason not applied as a substitute. The substi-ution *e > PS *ie is regular in PScand loanwords, as is *h- > Ø-. The initial *j- in the Saami form is not a substitute for h-, but instead a prothetic consonant necessitated by Saami phonotaxis: initial *ie- was not permitted in Proto-Saami. A prothetic *j- has regularly developed before earlier initial *ie- in inherited vocabulary, cf. e.g. SaaN jietna ‘sound, voice’ < PS *jienë < Proto-Uralic *äni (~ Hungarian ének ‘song’).

In South Saami the reflexes of PS *jievjë show irregular vocalism: joevje ~ jovje ~ jyövje. The labial vowel could be attributed to the labialising influence of the following -v-, but analogy has also likely played a role here. The diph-thong -oe- (< PS *-uo-) may be due to the influence of several other lexical items that describe the colour of reindeer and also end in -oevje: cf. SaaS boevje ‘greyish brown reindeer’, moevje- in moevje-miesie ‘reindeer calf with a whitish brown colour’ (miesie ‘calf’), and *tjoevje. The last word was lost in South

Aikio

26

Saami, but it would be the predictable reflex of PS *čuovjë ‘grey (of reindeer); blue’, which is attested in all other Saami languages (YSS 215).

The same Germanic word *heuja- has even been borrowed into Saami for a fourth time: SaaN uvja ‘down’ was adopted from Old Norse hý ‘down’. This Scandinavian loan etymology is well-established (Qvigstad 1893: 338).

3.12.

SaaN geardni ‘thin, frozen snow-crust; a scab-like disease in the udder of a reindeer cow’ (L–T; YSS 389) < PS *kearnē < PreS *kernä

< PGerm *herna- (> Old Norse and Icelandic hjarn ‘hard frozen snow, snow-crust’) (ÍO, AEWb s.v. hjarn)

In etymological dictionaries Saami geardni is considered cognate with Finn. kärnä ‘hard tree-bark, rind; scab, rash; dried dirt, carbon deposit’, Mordvin kšńat ‘measles; itch’ and Northern Khanty k 3ärńi ‘ice crust’ (SSA s.v. kärnä; UEW: 138). The inclusion of the Khanty word in this set is unconvincing, though, as both the first syllable vowel and the palatalised nasal -ń- are irregu-lar; moreover, according to DEWOS (662) the word is connected with Northern Khanty kirńəmt- ‘to freeze slightly (of snow)’, which in turn is a derivative of kir ‘snow-crust’ (< PU *keri ‘skin, bark, crust’; UEW: 148–149). UEW main-tains that the -ń- in Mordvin and Khanty could have developed due to the influ-ence of the palatal consonant environment, but this suggestion is puzzling be-cause the word contains no other palatal(ised) consonants. In Mordvin the change *n > ń could be attributed to regular palatalisation before original front vowels, but no such sound change has taken place in Khanty.

Also the Finnic and Mordvin items might be unrelated to Saami geardni. The semantics of Finn. kärnä suggests that it may be an expressivised front vocalic variant of karna ~ kaarna ‘pine bark, rind; inner bark of birch; soot, dried dirt’, Karelian koarna ‘pine bark; scab, rash’. At least the words ka(a)rna and kärnä seem to have become associated and semantically influenced each other. The word ka(a)rna is probably in itself a contamination of two originally distinct borrowings: cf. Proto-Baltic *karnā- (> Lithuanian karnà ‘bast; willow bark’) and PGerm *skarna- (> Old Norse skarn ‘muck, dirt’) (cf. SSA s.v. kaarna).

Neither Finnic nor Mordvin shows the meaning ‘snow-crust’ which unites the Saami and Germanic items. On the other hand, the secondary meaning ‘scab-like disease’ in Saami connects the words naturally to the Finnic and Mordvin items; but this meaning is only attested in North and Lule Saami and thus it might be due to the later influence of Finnish. But even if, after all, all three words are related and derive from Saami-Finnic-Mordvin *kernä ~


27

*kärnä, this does not provide a counterargument to the loan etymology, because other Germanic loanwords with a similar extensive distribution are also known.

The Germanic loan etymology of Saami geardni is straightforward: the meanings of the words are practically identical, and the sound correspondence is quite regular. The substitution of PreS *k- for PGerm *h- (*x-) shows that the borrowing is quite old. The Germanic word derives from Proto-Indo-European *íkerno- and it is cognate with Russian серён ‘strong crust of ice’ and Armenian sarn ‘ice’. The PGerm form has been reconstructed as *herzna- instead of *herna- in AEWb (s.v. hjarn), but there seems to be no necessity for postulating a medial *-z-. But even if this reconstruction is correct, it does not pose a prob-lem for the loan etymology: the foreign three-consonant cluster would have had to be simplified in Saami.

3.13.

SaaS guejhtie ‘strong heat (of open fire)’, guejhtedh ‘to warm strongly (of fire)’ (not attested elsewhere in Saami) < PS *kuojttē(-) < PreS *kajtta(-)

< PGerm *haita- ‘hot’ (> Old Norse heitr, German heiß, English hot, etc.) (ÍO s.v. heitur; AEWb s.v. heitr; SEO s.v. het; Kluge s.v. heiß)

SaaS guejhtie- is a nomenverbum root used both in the meaning ‘strong heat’ and ‘to warm strongly (of fire)’. The word has no cognates in the other Saami languages, but it would regularly go back to PreS *kajtta-. This form is quite obviously a borrowing from PGerm *haita- ‘hot’. The sound correspondence is quite straightforward. PreS *k- has been substituted for Germanic *h- (*x-) in the oldest stratum of borrowings; see also 3.10., 3.11. and 3.12. The substitution of a geminate for a foreign medial unvoiced stop is a well-known phenomenon in Germanic loanwords.

3.14.

SaaS guelhtie ‘cold weather in summer’, SaaU güelldee id. < PS *kuoltē < PreS *kalta

< PGerm *kalda- ‘cold’ (> Old Norse kaldr, German kalt, English cold, Gothic kalds) (ÍO s.v. kaldur; VA s.v. kald; SEO s.v. kall; Kluge s.v. kalt)

The word *kuoltē ‘cold weather in summer’ is only attested in South and Ume Saami. The sound correspondence between SaaS guelhtie and SaaU güelldee is not entirely regular: the former would reflect a geminated form *kuolttē, whereas the latter reflects PS *kuoltē. However, in all likelihood the geminate in South Saami is secondary. A similar irregular gemination is found in a couple

Aikio

28

of other words as well: cf. e.g. SaaS vuelhtie ‘from under’ ~ SaaU vüelldee id. < PS *vuol-tē, a separative of the spatial noun root *vuolē- ‘space under / below’.

As PS *kuoltē regularly reflects PreS *kalta, it is an obvious borrowing from PGerm *kalda- ‘cold’. The loan etymology is phonologically regular, save for the secondary -lht- in South Saami. Also the semantic connection is obvious. The difference of word-class poses no problem; see 3.13. for an analogous case. Moreover, the word-stem also shows adjectival use in South Saami: cf. guelhties ‘very cold (e.g. of summer, year, wind, etc.)’. From a synchronic point of view the final -s is an adjective suffix, but diachronically the adjective might reflect the primary borrowing: the PGerm adjective *kalda-z could have been adopted into PreS in the form *kaltas, with *-s substituting the Germanic nomi-native singular suffix. Subsequently -s could have been reanalysed as an adjec-tive suffix, yielding the noun *kalta via retrograde derivation.

A phonologically and semantically close word is PS *kuoltō ‘strong wind in winter, which blows snow up from the ground’ (< PreS *kalto). This appears to be a separate borrowing from the same Germanic word family (see 3.15.). It is also possible that PS *kuoltē ‘cold weather in summer’ and PS *kuoltō ‘strong wind in winter’ were originally in a derivational relationship within Saami, but more likely they were separately borrowed from Germanic.

3.15.

SaaN guoldu ‘strong wind in the winter which blows snow up from the ground’ (S–T; YSS 516) < PS *kuoltō < PreS *kalto

< some formation based on PGerm *kalda- ‘cold’ (> Icelandic kaldur, German kalt, English cold, Gothic kalds); note especially Icelandic kaldi ‘breeze, cold and relatively strong wind’ (< *kaldan-) and kalda ‘to blow coldly, become cold’ (< *kaldō-) (ÍO s.v. kaldur; VA s.v. kald; SEO s.v. kall; Kluge s.v. kalt)

Reflexes of the word *kuoltō are attested in all Saami languages. In Skolt and Kola Saami the word means ‘(heavy) snowfall’, but in the rest of the Saami languages its semantics is rather connected with wind. SaaN guoldu denotes the condition in which a strong wind blows snow up from the ground and causes it to drift, weather that is bitterly cold on open tundra. The Inari Saami cognate kuáldu has even been translated as ‘frosty wind’ (“pakkasviima”; Morottaja & Sammallahti 1993 s.v.), with no reference to the drifting of snow. The word root is a nomenverbum; verbal cognates are found in all Saami languages except for North and Inari Saami: cf. SaaS gåaldodh ‘to whirl (of drifting snow)’, SaaL guolldot ‘to cover the tracks or the way (of drifting snow)’, SaaSk kuâlddad ‘to snow’.


29

No etymology has been proposed for the Saami word family. However, as the words regularly go back to PreS *kalto, they can be compared to PGerm *kalda- ‘cold’. The semantic correspondence is quite transparent, and almost the same meaning is also attested in Icelandic kaldi ‘breeze, cold and relatively strong wind’ (< *kaldan-). On the other hand, if the verbal usage of the Saami stem is primary, the word might have been adopted from PGerm *kaldō- (> Icelandic kalda ‘to blow coldly’). Even though the exact loan original cannot be identified with certainty, the etymology is semantically quite transparent and phonologically regular. The second syllable labial vowel in Saami might origi-nally have been an obscured derivational suffix, but it is also possible that *o was directly substituted for Germanic *a.

The Germanic origin of PS *kuoltō is also supported by the fact that the members of the same Germanic word family seem to have been repeatedly bor-rowed into Finnic and Saami. A probably separate borrowing from PGerm *kalda- ‘cold’ is SaaS guelhtie ‘cold weather in summer’ (see 3.14.). Germanic *kalda- is originally a participle of *kala- ‘to freeze, become cold’ (Kluge s.v. kalt), and this underived form is also reflected in borrowings. A relatively recent loanword is SaaN gállu ‘cold weather’, which apparently contains the nominal suffix -u (< PS *-ō) and a root borrowed from Old Norse kala ‘to freeze’ or its Proto-Scandinavian predecessor. The same Scandinavian word has also been borrowed into Finnic in a suffixed form, cf. Finn. kalea ‘cool; hard’, Karelian kalie ‘cold weather in the autumn’ (-ea, -ie is an adjective suffix).

A much older borrowing from the same Germanic word might be SaaN goallut ‘to feel cold, to freeze’ < PreS *kolo- (~ Finn. kolea ‘cool, chilly’; -ea is an adjective suffix).10 The vocalism could be explained by assuming that the word had already been adopted from PreGerm *kolo-, which later developed into PGerm *kala- via the change *o > *a. This would implicate a very early date of borrowing. However, Finn. kolea and SaaN goallut might also derive from PGerm *kōlja- ‘cool’ (> German kühl, etc.) (Nikkilä 1981: 74; LÄGLOS s.v.). On the other hand, the form *kōlja- seems to have been borrowed from Proto-Scandinavian into Lule Saami as kuolltje ‘cold north wind’ < *kuolčē (note, though, that in Scandinavian *kōlja- has been attested in verbal use only; VA s.v. kjøle). The substitution of Saami -č- for PScand *-j- is widely attested (see section 2). The semantics of SaaL kuolltje may have been influenced by the noun guolldo ‘strong wind which blows snow up from the ground’ (< *kuoltō).

3.16.

SaaN guomu (GenSg gubmo) ‘chyme (in the stomach of an animal)’ (S–T; YSS 518) < PS *kuomōj < PreS *kamoj (? < *kama-w)

< NwGerm *kāma- (> Icelandic kám ‘dirt, filth’) (ÍO s.v. kám)

Aikio

30

The common Saami word *kuomōj ‘chyme (in the stomach of animals)’ can be derived from PreS *kamoj (? < earlier *kamaw) and thus compared to NwGerm *kāma- (> Icelandic kám ‘dirt, filth’). The Icelandic word has been further equated with German Kahm ~ Kahn ‘film of mould (on wine)’ (ÍO s.v. kám), but this word is better explained as a Romance loan (Kluge s.v. Kahm).

The loan etymology of SaaN guomu is phonologically quite transparent. The ending *-ōj (< *-w) is a suffix of unclear function that is attested in many denominal formations, e.g. SaaN guottu ‘tree stump’ ~ Finn. kanto id. < *kantoj < Proto-Uralic *kïnta-w (cf. Finn. kanta ‘base’, Western Mansi k(ēnt ‘pillar of a storehouse’ < Proto-Uralic *kïnta). The assumed semantic development ‘dirt, filth’ > ‘chyme’ is quite transparent; cf. Finn. rapa ‘mud, sludge; dregs; chyme; (dial.) dirt (in e.g. clothes), filth’, and Finn. totku ‘fish guts; (dial. also) dirt, filth, rubbish’ ~ SaaN duotka ‘chyme’.

Icelandic kám is related to the Old Norse adjective kámr ‘dark, dirty’ (< NwGerm *kāma-z), which was also borrowed into Saami, but only after the shift *a > *uo: cf. SaaN gámis ‘dark and weatherbeaten (of skin, face)’. It is also possible that SaaL giemes ‘twilight’ ultimately derives from the same Ger-manic word (see 3.25.).

3.17.

SaaN guovla ‘overhanging snowdrift’, SaaSk kuõbll ‘overhanging snow-drift; cliff’ (S–T; YSS 527) < PS *kuoplë < PreS *kapli

< PGerm *skabalō- (> Old Norse and Icelandic skafl ‘snowdrift; surge, breaker’, Faroese skalvur ‘heap of snow’, Norwegian skavl ‘snowdrift’) (ÍO, AEWb s.v. skafl)

The common Saami word *kuoplë ‘overhanging snowdrift’ has no established etymology. In Aikio (2004: 12, 16) it was suggested that this word may belong to the stratum of Palaeo-European substrate loanwords of Saami; the suggestion was based on the lack of a known etymology as well as the non-Uralic cluster *-pl- which suggests foreign origin. A straightforward Germanic loan etymol-ogy can be presented, though. The word regularly reflects PreS *kapli (also *kopli would be possible) and can be compared to PGerm *skabalō-, which is reflected in the Old Norse and Icelandic skafl ‘snowdrift’, Faroese skalvur ‘heap of snow’ and modern Norwegian skavl ‘snowdrift’. The same Scandinavian word has also later been reborrowed in Saami, cf. SaaN skálvi ‘snowdrift’. The origin of the Scandinavian word family itself is obscure, however; it has been suggested that *skabalō- ‘snowdrift’ is originally the same word as the ho-monymous *skabalō- ‘scraper’ (> German Schabel, Icelandic skafl etc.; a de-rivative of PGerm *skaba- ‘scrape’), but this seems unlikely on semantic grounds.


31

The loan etymology of SaaN guovla presupposes that a syncope took place at the time of borrowing. There are many parallels for this, e.g. SaaN (dial.) dordnu ‘door’ < PreS *turno < PGerm *durōn- (> Gothic daurons ‘door(s)’) (cf. Sammallahti 1999: 78), SaaN guovlat ‘to peep, peek’ < PreS *kakli- < PGerm *kagulō- id., and SaaL nuobrre ‘the thin innermost part of birch-bark’ < PreS *napra < NwGerm *nābirō- ‘birch-bark’ (see 3.18., 3.20.). There are also similar cases among the Baltic loanwords of Finnic, cf. Finn. rihma ‘thread, snare’ < PreF *rišma < Baltic *rišima- (> Lithuanian rišìmas ‘tying, binding’), Finn. vehma-ro ‘pole of a team of draught oxen’ < PreF *vešma- < Baltic *vežima- (> Lithuanian vežìmas ‘waggon’) (Koivulehto 2002: 584). The reason for the syncope is probably euphony: *(C)V(C)CV- is a canonic shape for un-derived roots in Saami and Finnic, whereas *(C)VCVC(V)- is not.

There is also another very similar word in South and Ume Saami. In addi-tion to the regular cognates SaaS goeble ‘depression in a mountain side, in which snow remains long unmelted in the spring’ and SaaU guab'la ‘cliff, precipice’ (< PS *kuoplë), there is also a form *koaplē reflected in SaaS gåeblie ‘precipice; overhanging snowdrift’ and SaaU g$åb'lee ‘cliff, precipice’. The rela-tionship between these two words remains obscure (cf. Aikio 2004: 16); the form *koaplē cannot be regularly explained as a borrowing from any Germanic or Scandinavian form. As also northern Germanic *skabalō- ‘snowdrift’ lacks a clear Indo-European etymology, an ultimate substrate background as suggested in Aikio (o.c.) still remains in principle possible.

3.18.

SaaN guovlat ‘to peep, peek’ (S–T; YSS 541) < PS *kuovlë- < PreS *kakli-

< PGerm *kagulō- (> Old Norse kpogla ‘to peep, peek’, Icelandic kögla ‘to peep, peek, take a look around’) (ÍO s.v kögla; AEWb s.v. k pogla)

The verb *kuovlë- ‘to peep, peek’ is attested in all Saami languages. No ety-mology has been proposed for it. However, it strikingly resembles Old Norse k pogla, which has an identical meaning. A direct borrowing from Old Norse cannot be assumed, though, because Saami *-uo- would not have been substi-tuted for open po.

The Norse word reflects PGerm *kagulō-, which is a derivative of a root *kagV- (> Old Norse and Icelandic kaga ‘to peek, look around’). This suits perfectly as the original of the Saami word: PS *kuovlë- can be derived from PreS *kakli-, which in turn was borrowed from Germanic *kagulō-. The change PreS *kl > PS *vl is regular, cf. SaaN duovli ‘tinder’ ~ Finn. taula id. < *takla < Baltic *dagla- (> Latvian dagla ‘tinder’). The substitution of a PreS *i-stem for a Germanic *ō-stem occurs in several other borrowed verbs, too (see 3.2., 3.8.,

Aikio

32

3.10., 3.22. and 3.26. for parallels). The syncope of the second-syllable vowel is motivated by (Pre-) Saami root structure, see 3.17. for discussion and parallels.

3.19.

SaaS moenedh ‘to say, mention’, SaaU muannat ‘to guess (esp. riddles)’ (S–N; YSS 690) < PS *muonë- (~ irreg. *moanë-) < PreS *mani-

< PGerm *man- (> Gothic man ‘I think, I believe’, ga-man ‘I remember’, Old Norse man ‘I remember’) or *man-ō- (> German mahnen ‘to remind’, Anglo-Saxon ge-monian ‘to admonish, exhort, remind’). (Kluge s.v. mah-nen; ASD s.v. ge-monian)

The Proto-Saami form *muonë- has regular reflexes from South to Pite Saami, cf. e.g. SaaS moenedh ‘to say, mention’. In Lule and North Saami the word shows an irregular diphthong -oa-, cf. SaaL moannat ‘to guess’, SaaN (obso-lete) moannat ‘to guess, mention’. The background of the irregularity is unclear, but doubtlessly the two forms are etymologically connected.

In early etymological works the Saami words have been equated with vari-ous similar words in other Finno-Ugric languages: Finn. manata ‘to conjure; to curse’, Mordvin muńams ‘to conjure’, Mari manam ‘I say, utter’, Hungarian mond ‘to say, utter’ and Proto-Samoyed *må(n)- ‘to say’. In later works this equation has been doubted due to the irregular sound correspondences. SSA (s.v. manata) states that the proposed Saami, Mordvin and Mari cognates are rejectable on phonological grounds and also the comparison to Hungarian and Samoyed is highly uncertain. To this one can add that Hungarian -o- cannot correspond to Finnish -a-, and the irregular variation between *-n- and -Ø- in the Samoyed forms (see Janhunen 1977: 88) is also highly problematic. UEW (290–291), too, considers the Finno-Ugric equation very uncertain; this diction-ary also includes a peculiar reference to the onomatopoietic (!) nature of the words.

There are thus no grounds for connecting the Saami word family with any Uralic parallels. Instead, it can be explained as a Germanic loan. The form *muonë- attested from South to Pite Saami reflects PreS *mani- (also *moni- or *mōni- are theoretically possible); the presumably secondary form *moanë- in Lule and North Saami shows an unetymological vowel combination and cannot thus regularly reflect any Pre-Saami form. The form *mani- strikingly resem-bles PGerm *man-, attested in such forms as Gothic man ‘I think, I believe’ and Old Norse man ‘I remember’. PGerm *man- derives from the Indo-European root *men- ‘to think, remember’; it was originally a fossilised perfect form re-flecting Indo-European *(me-)mona (> Greek mé-mona ‘I intend to’), with regular loss of reduplication in Germanic (J. Koivulehto, p.c.; cf. Kluge s.v. mahnen). Another possible source of the Saami word is the derived verb


33

*man-ō-, which is reflected in German mahnen ‘to remind’ and Anglo-Saxon ge-monian. Both of these alternatives are semantically straightforward: it is easy to imagine either a semantic shift ‘to remember’ > ‘to guess (e.g. a riddle)’ (> ‘to say, mention’) or ‘to remind’ > ‘to say, mention’ (> ‘to guess’).

As regards the other Finno-Ugric words, at least Finnish manata ‘to con-jure; to curse’ must be a separate borrowing from the same Germanic family; note that the same meaning ‘to conjure’ is also attested in Old Swedish mana, which was borrowed from Middle Low German (cf. SSA s.v. manata, where the Germanic loan etymology is considered uncertain). The Saami and Finnish items cannot be cognate because their second syllable vowels do not match. Also some of the similar words in the more eastern Uralic languages might de-rive in one way or the other from Indo-European, but this possibility is not stud-ied further here.

3.20.

SaaL nuobrre ~ nuobrre-bies'se ‘the thin innermost part of birch-bark’ (bies'se ‘birch-bark’) (not attested elsewhere in Saami) < PS *nuoprē < PreS *napra

< NwGerm *nābirō- ‘birch-bark’ (> Old Norse næfr, Icelandic næfur, Swedish näver, etc.) (ÍO s.v. næfur; AEWb s.v. næfr; SEO s.v. näver)

SaaL nuobrre has no cognates elsewhere in Saami. However, the word would regularly reflect PreS *napra, which strikingly resembles a Scandinavian word family whose meaning is ‘birch-bark’: Old Norse næfr, Icelandic næfur, Swed-ish näver, etc. The protoform of this word has usually been reconstructed as PGerm *nēbizō- or the like (ÍO s.v. næfur; AEWb s.v. næfr). However, it is not necessary to reconstruct *z: the word is not attested outside Scandinavian, and it is not possible to distinguish between PGerm *z and *r on the basis of the at-tested reflexes. Indeed, Hellquist provides the alternative reconstructions *nēbiz(i)ō- and *nēbirō- (SEO s.v. näver). SaaL nuobrre < *napra lends sup-port to the reconstruction of *r, as the word can be quite straightforwardly de-rived from NwGerm *nābirō- (NwGerm *ā < PGerm *ē). The syncope of the vowel *-i- is motivated by euphony; see 3.17. for parallels and discussion. Also, the semantic correspondence between Saami and Scandinavian is quite close.

Aikio

34

3.21.

SaaS roevtedh ‘to become sunburnt’ (not attested elsewhere in Saami) < PS *ruovtë- < PreS *rawti-

< PGerm *raudē- (> Middle High German rōten ‘to become red’, cf. mod-ern German er-röten ‘to blush, flush, become red’), a derivative of PGerm *rauda- ‘red’ (> German rot, English red, Icelandic rauður, etc.) (ÍO s.v. rauður; Kluge s.v. rot; VA s.v. rød; SEO s.v. röd)

South Saami roevtedh ‘to become sunburnt’ does not have cognates elsewhere in Saami, but it can be regularly projected back to PreS *rawti- (theoretically also *rowti-). The word is obviously connected with PGerm *rauda- ‘red’. The exact loan original was probably the derived verb *raud-ē-, which is reflected in Middle High German rōten ‘to become red’ (this verb was pointed out to me by J. Koivulehto, p.c.). The loan etymology is both semantically and phonologi-cally quite self-evident.

3.22.

SaaN ruossat ‘to stumble’, SaaI ruossâđ ‘to stumble; to rush somewhere’, SaaS roesedh ‘to fall dead (of animals)’ (S, L–I) < PS *ruosë- < PreS *rasi-

< PGerm *rasō- (> Old Norse and Icelandic rasa ‘to rush; to stumble’); cf. also PGerm *rēsō- > NwGerm *rāsō- (> Icelandic rása ‘to run around’) (ÍO s.v. rás, rasa1, rasa2; AEWb s.v. rasa; VA s.v. rase; SEO s.v. rasa)

SaaN ruossat and its cognates in other Saami languages have not been dis-cussed in etymological literature. The verb goes back regularly to PreS *rasi- (in principle also *rosi- and *rōsi- would be possible), and it can thus be de-rived from PGerm *rasō- ‘to rush; to stumble’. The etymology is semantically impeccable: both meanings of the Germanic verb are attested in Saami as well. The sound correspondence between the forms is also quite regular. Concerning the PreS *i-stem in the place of a Germanic *ō-stem, see 3.2., 3.8., 3.10., 3.18. and 3.26. for parallels.

An alternative possibility is that the Saami word derives from the related NwGerm verb *rāsō- (< PGerm *rēsō-), which is reflected in Icelandic rása ‘to run around’, German rasen ‘to race, speed; to rage, foam, storm’. On semantic grounds this is less likely, though, as its reflexes do not have the meaning ‘to stumble’. On the other hand, it seems that the PGerm form *rēsō- has been bor-rowed into Finnic: cf. Finnish riehua ‘to rage; to storm; to act wildly, to romp about’ < PreF *rēšu- (note that SSA (s.v.) classifies this word as “descriptive”).


35

3.23.

SaaP ruos'sjie ‘a hard grass with which wooden vessels are scrubbed’ (not attested elsewhere in Saami) < PS *ruoššē < PreS *rasja

< PGerm *grasja- ‘grass’ (> Swedish gräs, Danish græs), a derivative of PGerm *grasa- ‘grass’ (> Icelandic gras, German Gras, English grass, etc.) (ÍO s.v. gras; SEO s.v. gräs; Kluge s.v. Gras)

Pite Saami ruos'sjie does not have cognates elsewhere in Saami. There is a simi-lar word in Sammallahti’s North Saami dictionary (1989), SaaN ruoš'ši ‘com-mon reed’,11 but this item is not a true cognate because it is a neologism that has been constructed by Samuli Aikio on the basis of the Pite Saami word. Despite its narrow distribution, SaaP ruos'sjie can be regularly derived from PS *ruoššē < PreS *rasja, and thus explained as a loan from PGerm *grasja- ‘grass’; the etymology is quite obvious both phonologically and semantically. This deriva-tive is attested in Swedish gräs and Danish græs (note also Norwegian gress < Danish), whereas the other Germanic languages show reflexes of the underived root *grasa-. The form *grasja- has been explained as a ‘collective formation’ (SEO s.v. gräs) or “tilhørighetsdannelse” (VA s.v. gras) of *grasa-.

3.24.

SaaS soegkes ‘roasted too hard (of coffee); burnt (of porridge)’, sueg-kiedidh ‘to smell burnt’, såagkodh ‘to become burnt’ (not attested else-where in Saami), derivatives of PS *suoŋkē- < PreS *saŋka-

< PGerm *sanga- (> Icelandic sangur ‘burnt (e.g. of porridge)’); cf. the de-rivative *sangja- (> Icelandic sengja ‘to let burn’, German sengen ‘to singe’, English singe) (ÍO s.v. sangur; cf. Kluge s.v. sengen, where the Ice-landic cognates have been omitted)

This South Saami word family has no cognates elsewhere in Saami, but it can be regularly derived from a Pre-Saami root *saŋka-. This is an obvious borrow-ing from PGerm *sanga-, which is reflected in Icelandic sangur ‘burnt’. There is also a derived verb *sangja- ‘to let burn, to singe’, which shows more wide-spread reflexes in Germanic. The loan etymology is both phonologically and semantically exact.

Aikio

36

3.25.

SaaSk teä´mes ‘dark, dim’ (?N, Sk–K) < PS *teamē(-s) and SaaN deavkat ‘dim’, SaaT temkkas ‘dark, cloudy (of day, weather)’ (N–Sk, T) < PS *teamkkV- << *teamV-kkV- < PreS *temä(-s)

< PGerm *þemaz- (> Old High German demar ‘twilight, dusk’) (Kluge s.v. Dämmer; VA s.v. demre)

The common Saami adjective for ‘dark’ is *seavńëtē (> SaaN seavdnjat etc.), which is of unknown origin. However, in SaaSk a parallel word teä´mes ‘dark’ is also known. This word goes regularly back to PS *teamēs and PreS *temäs. In Kildin Saami the same word-stem is attested with a different adjective suffix: SaaK tiemm(aδ (< PS *team-ëtē). A semantically and phonologically exact loan original for these words is provided by PGerm *þemaz-, reflected in Old High German demar ‘twilight, dusk’. The Germanic word derives from Indo-European *tem-es- / *tem-os- (> Old Indic támas- ‘darkness’; Latin tenebrae id. < *temes-rā); cf. also Russian тёмный ‘dark’ (< *temeno-), Lithuanian témti ‘to become dark’ (< *tem-), etc. The borrowing must be quite old due to the PS *-ea-, which is the reflex for Germanic *-e-; see 3.7. and 3.12. for parallels for this correspondence.

The same root *teamē(-s) is also attested in an obscured derivative *teamkkē (> SaaI tevkki ‘cirrus (cloud)’) and its further adjective formations *teamkk-ëtē (> SaaN deavkat ‘dim’, SaaSk teukkâd ‘dark, cloudy (of day, weather)’) and *teamkk-ōs (> SaaT temkkas id.). The last form demonstrates that the word originally contained the rather unusual PS cluster *-mkk-, which in this case arose through an irregular syncope from an earlier form *teamV-kkē. An exact phonological parallel for such a syncope occurs in SaaS humhkie ‘dark, snowy weather in daytime, in which the terrain looks level’ (< *humkkē << *humë-kkē), cf. SaaS hovme ‘snowfall, snowstorm’ (< *humë). There are also many similar cases of syncope after the liquids l and r; cf. e.g. SaaN njaláhas ~ njalkkas ‘slippery’ (< *ńëlākkës ~ *ńëlkkës), SaaN bálkestit ‘to throw (one item)’, bálkut ‘to throw (many items)’ (< *pālkkV-) ~ bállahastit ‘to throw (an item at something)’, bállat ‘an item to throw at something’ (< *pāllëkkē(-)), and SaaN vuoražas ‘crow’, SaaU vuarahtjis id. (< *vuorëččVs) ~ SaaN vuorččis, SaaS voerhtje id. (< *vuorččēs ~ *vuorččë).

There is also a third word in North and Inari Saami that resembles the PS root *teamē-: SaaN deamádat ~ geamádat ‘misty weather in winter’, SaaI kiämádâh ‘twilight’ (< *keamā-ntëk ~ *t-). The SaaN form deamádat could be easily explained as a derivative formed from PS *teamē-; the suffix -ádat forms nouns denoting natural conditions (cf. e.g. SaaN beaivv-ádat ‘sunshine’ < beaivi ‘sun; day’, čielgg-ádat ‘clear, bright weather’ < čielggas ‘clear’, goikk-ádat ‘drought’ < goikkis ‘dry’). However, the variation of the initial consonant (*t- ~


37

*k-) is irregular. The most likely explanation for this oscillation is a contamina-tion of two distinct Saami word families: *teamēs (> SaaSk teä´mes ‘dark’) and *keamēs (> SaaL giemes ‘twilight’, SaaI kiämá-dâh id.).

No etymology has been presented for the latter word, but one can cautiosly propose Germanic origin: cf. PGerm *kēma-z > NwGerm *kāma-z > Old Norse kámr ‘dark, dirty’. A later Proto-Scandinavian borrowing from this word is SaaN gámis ‘dark and weatherbeaten (of skin, face)’. The Germanic word is etymologically connected with Icelandic kám ‘dirt, filth’, which is also reflected in another loanword that has participated in the shift *a > uo, SaaN guomu ‘chyme’ (see 3.16). However, the Germanic origin of SaaL giemes (< PS *keamēs) remains uncertain, as one would rather expect PS *-ie- in the place of PGerm *-ē-: cf. e.g. SaaN lieđđi ‘flower, blossom’ < PreS *lēδä < PGerm *blēda- (> Old English bl∞æd ‘flower, blossom; fruit’) and SaaN viehku ‘an old measure of weight (18 kilogrammes)’ < PreS *wēko < PGerm *wēgō- (> Old Norse vág ‘scales; a measure of weight (10 kilogrammes)’).

3.26.

SaaN vuorjat ‘to pester, act as a nuisance; to trouble, worry’ (N–K) < PS *vuorjë- < PreS *arji-

< PGerm *harjō- (> Old Norse herja ‘to harry, plunder; to wage war’, German ver-heeren ‘to destroy, lay waste’, English harry) (ÍO s.v. her; AEWb s.v. herja; SEO s.v. här3)

PS *vuorjë- has reflexes from North Saami to Kildin Saami. All show approxi-mately the same meaning ‘to trouble, pester, act as a nuisance’. The word can be projected back to PreS *arji- (*warji- and *orji- are also theoretically possi-ble), which gives a reason to compare it to PGerm *harjō- ‘to harry, plunder, etc.’. The Germanic word is a derivative of *harja- ‘troop, armed band’ (> German Heer, Icelandic her). The etymology is phonologically regular; PreS Ø- has been substituted for PGerm *h- in several other borrowings, too (see section 2). Germanic *ō-stem verbs have often been nativised as *i-stems in Pre-Saami (see 3.2., 3.8., 3.10., 3.18. and 3.22. for parallels).

At first sight the semantics of the Saami and Germanic items would seem to be quite far from each other. However, exactly the same semantic develop-ment that must be assumed for Saami has taken place in English. The verb harry has, in addition to its inherited primary meanings ‘to perform military raids; to overrun with an army, to lay waste, to pillage’, also developed the senses ‘to worry, goad, torment, harrass; to maltreat, ill-use; to worry mentally’; cf. such examples as That your mind should be harried it is no wonder (1764), He was haunted and harried with the horrible apparations and spectres of Fu-ries (1609), and Why do you harye the poore felowe on this facyon? (1530)

Aikio

38

(OED s.v. harry). Such usage is certainly an innovation of English and not a retention from Proto-Germanic, but it still serves as a perfect parallel for the assumed semantic development of the Saami word. Other examples of similar semantic shifts can also be cited: cf. Finn. vainota ‘to persecute; (coll.) to har-ass’ < vaino ‘persecution; (dial.) war’ < Russian война ‘war’ (this etymology is needlessly considered uncertain in SSA s.v.); German stören ‘to disturb’ (cf. zer-stören ‘to destroy’) < Old High German stōren ‘to scatter, destroy’ (Kluge s.v.), English disturb < Latin disturbo ‘to drive asunder, to separate by violence; to throw into disorder, to disturb’ (CEDEL s.v.), SaaN hehttet ‘to hinder, im-pede, disturb’ < Finn. häätää ‘to drive away’ ~ Ludic hiättä ‘to drive away; to destroy; to kill’.12

3.27.

SaaS vuerie ‘consciousness, senses’, (der.) vueries ‘sober, one who is in his right mind’, (?) våaroes ‘alert, shy, cautious (of birds, fish)’ (not attested elsewhere in Saami) < PS *vuorē < PreS *wara (? ~ Finn. vara ‘attentive-ness; room, allowance; spare, extra, etc.’)

< PGerm *wara- (> Icelandic var ‘one who is attentive, careful, cautious’, Gothic vars ‘careful, cautious’, German ge-wahr ‘aware’, English a-ware, war-y) (ÍO, VA s.v. var; SEO s.v. var3; Kluge s.v. gewahr)

Finn. vara ‘attentiveness, etc.’ is generally recognised as a Germanic loanword, cf. PGerm *wara- ‘attentive, careful, cautious’. However, these words have not been previously compared to SaaS vuerie ‘consciousness, senses’, which would be the regular cognate of Finn. vara. The Saami word evidently derives from the same Germanic source; the semantic connection between ‘consciousness, senses’ and ‘attention, care, caution’ is quite transparent. It is impossible, though, to resolve whether the South Saami and Finnic items are true cognates or separate borrowings from the same Germanic word.

There is also a word våaroes ‘alert, shy, cautious (of birds and fish)’ (< *vuorōs) in South Saami, which looks very much like a derivative of the root *vuorē; here the semantics come even closer to the assumed Germanic loan original. However, it seems that this word is at least secondarily connected to another Saami word family, PS *oarvē ~ *vuorvē(-s) > SaaP vuorvies ‘shy (of birds)’, SaaL vuorvve ~ oarvve id., SaaSk vuä´rvv ‘restless, skittish (e.g. of draught reindeer), shy’. This cognate set shows unexplained alteration between *oa- (> SaaL oarvve, SaaSk) and *vuo- (> SaaP, SaaL vuorvve). It seems that SaaS våaroes has been at least semantically influenced by *vuorvēs (> SaaP vuorvies), even if it is originally a derivative of *vuorē.

Also, SaaN várveš ‘sharp-sighted, sharp-eared’ (< PS *vārviš) resembles the Pite, Lule and Skolt Saami words mentioned above. However, the


39

relationship between this word and PS *oarvē ~ *vuorvē is obscure, and the origin of both items is unknown. They come semantically close to the Germanic word family, and the initial *vuor- and *vār- would correspond well to Germanic *wara-. Still, no loan original can be reconstructed which would explain the consonant cluster *-rv- in Saami, so the correspondence may be merely coincidental. The PS form *vuorvē ~ *oarvē has also been adopted as a substrate borrowing into Finnish and Karelian, cf. Finn. dial. vorva ‘light sleeper; one who is on the alert, on one’s guard’ (SKES s.v.).

4. Saami prehistory in the light of language contacts

The study in the previous section reveals that the Germanic influence on Pre-Saami has been stronger than thought by previous research: there are many previously undiscovered loanwords that display reflexes of Pre-Saami sound changes, in particular the vowel shift PreS *a > PS *uo. The lexical material also reinforces the view that Saami has adopted most of its early Germanic loanwords independently of Finnic. Only four of the 27 Saami words etymolo-gised, SaaN boldni ‘hillock, mound’ (3.4.), borsi ‘foaming rapids in a canyon’ (3.5.), geardni ‘thin, frozen snow-crust’ (3.12.) and SaaS vuerie ‘consciousness, senses’ (3.27.), have a possible cognate in Finnic. Even in these cases the corre-sponding Finnic item may either have been separately borrowed or, in the case of geardni, be etymologically unrelated.

The sound change *a > *uo is of particular interest for the dating of con-tacts between Germanic and Pre-Saami. It is noteworthy that this Saami sound change has also occurred in loanwords reflecting NwGerm *ā (< PGerm *ē), as demonstrated by such borrowings as SaaN vuohčču ‘narrow, wet bog’, vuoksa ‘depth of a fishing net’ (see section 2), guomu ‘chyme (in an animal’s stomach)’ (3.16.) and SaaL nuobrre ‘the innermost part of birch-bark’ (3.20.). As pointed out by Koivulehto (1999a: 14–15, 260, 271, 364–365, 372), this suggests that the shift *ē > *ā took place relatively early in the northern dialect(s) of Proto-Germanic. Even so, this still seems to imply that the Saami vowel change *a > *uo is relatively recent, probably only dating back to the early period of the Iron Age. The terminus ante quem of the shift *ē > *ā is 100 A.D., as the earliest Germanic runic inscriptions already display this change. But as pointed out by Kallio (2006: 14), the change can hardly be very much older either, as the early runic inscriptions are otherwise still not very far from Proto-Germanic phonol-ogy. A further clue is provided by SaaN ruovdi ‘iron’ (< PreS *rawta < PGerm *raudan-), which indicates that the shift *a > *uo must have taken place after the introduction of iron.

An early Iron-Age dating of the Saami vowel shift *a > *uo is also consis-tent with the high number of Germanic loanwords that have participated in the change. Adding up the previously known examples listed in section 2 (25) and

Aikio

40

the new cases discussed in section 3 (18), their number is at least 43. If the de-velopment *a > *uo were very old one would hardly expect to find so many loanwords that have participated in this change.

The late dating of the change *a > *uo has notable chronological implica-tions for the development of the entire Proto-Saami vowel system. The vowel shifts that took place in Proto-Saami seem to involve a chain reaction set in motion by a small number of changes, a typical feature in the development of vowel systems. Known parallels such as the Great English Vowel Shift and the Northern Cities Shift (in certain dialects of American English) suggest that the completion of a chain shift is a matter of decades rather than centuries, and hence it is likely that also ‘the great Saami vowel shift’ took place during a rela-tively short period. As the change PreS *a > *ō (> PS *uo) must in terms of internal chronology be one of the earliest changes that took place in the PreS system (cf. Korhonen 1981: 71–; Sammallahti 1998: 181–189), and because this change can hardly be older than the early Iron Age, it seems that Pre-Saami remained quite conservative in respect to its vocalism for a long time.

From the point of view of Saami ethnic history, it is of particular interest to examine where these vowel shifts were accomplished and where the Germanic contacts preceding them took place – i.e., to locate the “homeland” wherein Proto-Saami in the proper sense first emerged. But the Germanic loanwords alone do not yet reveal the geographical setting of the contacts. To build a more coherent picture of the emergence of Saami languages in terms of space and time, the results must be compared with evidence of interaction between the Saami and other language groups.

At present there is a wealth of evidence for the traditional view that the original core area of Proto-Saami was located somewhere in the southern parts of Finland and Karelia. It has for long been recognised that both oral tradition and the historical record testify to Saami inhabitation in these areas in the Mid-dle and Early Modern Ages (T. I. Itkonen 1947). In this area one also finds an extensive stratum of substrate toponyms that display both lexically and phonol-ogically distinctively Saami features (Aikio in press b; Saarikivi 2004b). It is also known that there are Saami substrate loanwords in the southern dialects of Finnish (see e.g. O. Korhonen 1979b; Koponen 1996), even though this lexical stratum has not been very thoroughly studied.13

The southern origin of Proto-Saami is supported by the loanword strata that are present in Saami. There are some independent Baltic borrowings in Saami, such as SaaN biebmat ‘to feed’, giehpa ‘soot’, leaibi ‘alder’, vietka ‘adze’, vuoras ‘old (of persons)’ and SaaS saertie ‘reindeer heart (as food)’ (T. I. Itkonen 1958: 751; Sammallahti 1984: 139; Koivulehto 1992). However, the total number of such loans is apparently much smaller than that of the old Ger-manic loanwords, which suggests that the majority of Baltic loans in Saami were mediated by Finnic. However, this still implies early loan contacts with


41

the Pre-stages of Finnic, of which there is ample lexical evidence. Contacts preceding the Proto-Finnic stage are proved e.g. by the presence of loanwords adopted before the shift PreF *š > PF *h; consider the following examples:

� SaaN buošši ‘bad-tempered (of a woman)’ < PS *puošē << PreF *paša (> Finn. paha ‘bad; evil’)

� SaaN duš'ši ‘trifle, nothing’ < PS *tuššē << PreF *tüšjä (> Finn. tyhjä ‘empty; trifle’)

� SaaN láš'ši ‘thin, meager’ < PS *lāššē << PreF *lajša (> Finn. laiha ‘thin, meager’)

� SaaL sjabme ‘joy’ < PS *šëmē << PreF *šimo (*šima?) (> Finn. himo ‘lust, desire, craving’)

� SaaS sjïjle ‘glowing coal’ < PS *šilë << PreF *šīli (> Finn. hiili ‘coal’)

� SaaI šišne ‘tanned leather’ < PS *šišnē << PreF *šišna (> Finn. hihna ‘leather strap’)

� SaaK šuvv ‘good, excellent’ < PS *šuvë << PreF *šüvä (> Finn. hyvä ‘good’)

� SaaSk vââšš ‘thicket with young pine trees’ < PS *vëšō << PreF *viša- (> Finn. viha-nta ‘green, lush’); this word was erroneously listed as a possible Palaeo-European substrate item in Aikio (2004: 11–12).

� SaaN vašši ‘hatred’ < PS *vëšē << PreF *viša (> Finn. viha ‘hatred’)

The examples above represent only a small fraction of the vocabulary that was adopted into Pre-Saami from Pre-Finnic. The etymological analysis of this loanword stratum involves particular problems, though, as it is often difficult to distinguish such early borrowings from true cognate items. Five of the loan-words in the list above display regular vowel correspondence, and borrowing can only be detected due to the lucky fact that the word happens to contain the sibilant *š: common inherited items display the correspondence PF *h ~ PS *s, and thus PF *h ~ PS *š is indicative of borrowing. But the bulk of the common Finnic-Saami vocabulary contains no comparable phonological criteria for dis-tinguishing early loanwords from true cognates. Sammallahti (1999: 74) reports that the number of common Finnic-Saami words which lack further Uralic cog-nates is 280, and it seems evident that this figure includes a high number of quasi-cognates which display regular sound correspondence even though they have diffused between the two already diverged idioms. Moreover, the process of ‘etymological nativisation’ has certainly also played a role in the emergence of such word pairs whose cognation is only apparent (see Aikio in press a).

Despite the problems involved in the analysis of individual items the exis-tence of Pre-Finnic loanwords in Saami cannot be doubted. Finnic had appar-

Aikio

42

ently been confined to its original home in the vicinity of the Gulf of Finland until its disintegration in the Iron Age, and this implies that Saami also must have originally developed at a relatively southern latitude – if the Saami home-land had been located in Lapland, no Pre-Finnic (or Baltic) loans would be pre-sent in the Saami languages. One can assume that Proto-Saami emerged some-where within the area where numerous Saami substrate toponyms are attested, stretching from southern Finland in the west to the great lakes Ladoga and Onega in the east; this placement allows for the possibility of direct contact with Proto-Finnic, which was perhaps spoken along the southern shore as well as at the bottom of the Gulf of Finland.

The Gulf of Finland also provides a nautical route via which early Ger-manic influence must have spread to both Finnic and Saami, along with the Nordic Bronze Age culture whose impact can be seen in southwestern Finland and in Estonia (cf. e.g. Carpelan & Parpola 2001: 90–91). Indeed, this seems to be the only plausible way to explain the adoption of Proto-Germanic loanwords into Pre-Saami; as these contacts date back to the Late Bronze Age and the Early Iron Age, they could hardly have taken place in the northern parts of Fen-noscandia where nothing points to a Germanic presence before the Nordic pe-riod. Thus, one can conclude that the earliest Germanic loanwords were adopted in the southerly homeland quite far from the present area in which Saami is spoken.

While the rough placement of the Saami homeland is quite clear, it seems to be impossible to determine its exact location in the light of present research. Saarikivi (2004b) has suggested on the basis of the distribution of Saami sub-strate place-name elements that the first formation area of Pre-Saami was lo-cated south of Lake Ladoga and Lake Onega, and this idea might receive some support from the presence of phonologically abnormal types of Saami substrate place-names in the same region (cf. Mullonen 2002 passim). Such names could represent the traces of extinct Para-Saami idioms, i.e. languages closely related to Proto-Saami. If such have existed in the region, it is also likely that the for-mation of Proto-Saami in the proper sense took place in the vicinity. On the other hand, the postulation of a homeland east of the bottom of the Gulf of Finland would seem to make it more difficult to explain the contacts with Proto-Germanic, for which southern Finland provides a more likely setting.

We can also estimate the original geographical extent of the Saami home-land. One can disregard the notion that Proto-Saami and Pre-Saami were origi-nally spoken both in Lapland on the one hand and in Southern Finland and Ka-relia on the other; such an area is far too wide and geographically diffuse to have been occupied by a single speech community for any period of time, and thus it does not qualify as a possible homeland. Such vast homelands have re-cently been the fashion in Uralic linguistics, though, and there is no lack of pro-posals for wide Urheimaten. Even so, it is an ethnographic fact that hunter-


43

gatherer cultures are characterised by small speech communities, geographically limited communication networks and often also hostile relations with neighbouring groups – and it is not very fruitful to propose prehistoric scenarios that contradict real-world regularities of linguistic diversity.14

In the Middle Ages a vast territory comprising both Lapland and large parts of southern Finland and Karelia was indeed simultaneously inhabited by speak-ers of Saami languages. This situation can only be the result of linguistic expan-sion – Proto-Saami must primarily have been spoken in a narrow southern homeland from which it secondarily spread to cover this territory. The differen-tiation of Proto-Saami into various local Saami languages was a direct result of an expansion which made it impossible to maintain a communication network over the immense area. The disintegration of Proto-Saami can be quite reliably dated to approximately 0–500 A.D. on the basis of the phonology and distribu-tion of Proto-Scandinavian loanwords, which in turn implies that also the ex-pansion of Proto-Saami took place in the early Iron Age (Aikio 2004: 26) – a result which is in harmony with the late dating of the Pre-Saami vowel shifts.

It seems quite certain that prior to the expansion of Saami the linguistic map of Fennoscandia was radically different. The areas into which Saami spread were not uninhabited, and hence extensive language replacement must have taken place. Nine distinct Saami languages are spoken today in Lapland, and even if relatively close varieties with limited mutual comprehensibility (such as South and Ume Saami or North and Lule Saami) were counted as sin-gle languages, one would still have to reckon with 5–6 distinct languages. Let us for the sake of argument assume that another five were once spoken in the more southern parts of Finland and Karelia before the subsequent expansion of Finnic pushed them into extinction. This would imply that the historical Saami territory is large enough to uphold at least ten hunter-gatherer speech commu-nitites. But Proto-Saami must originally have developed in only one speech community, and the languages once spoken in the rest, whatever their genetic affiliation must now be extinct.

The considerations above should illustrate the basic error involved in pre-historic scenarios that only operate with the proto-forms of known languages. In recent Finnish research on ethnic history it has become a common practice to place the predecessors of the present day language branches (Proto-Finnic, Proto-Saami, Proto-Germanic, Proto-Baltic, etc.) on the map of Bronze-Age northern Europe so that most or all areas end up being occupied by known lan-guage groups. But there is no reason to assume that this part of the world was in prehistoric times occupied by far fewer languages than it has been during known history, and hence such an approach inevitably entails the postulation of unrealistically large prehistoric speech communities. Instead of presenting such hypotheses it should be acknowledged that most of the languages that were spoken in Bronze-Age northern Europe are in all probability now extinct and

Aikio

44

that there are no valid methods for reconstructing the details of the linguistic map of this period; the evidence has been irretrievably lost.

It can, in fact, be verified by linguistic analysis that this is the case. Lan-guages rarely become lost without a trace, as expanding languages are suscepti-ble to substrate influence from the receding idioms. Even in such cases where newcomers have outnumbered the natives and possessed superior technology and weaponry a high number of substrate place-names have been adopted (con-sider, for instance, North America and Australia). In a demographically more balanced situation where language shift plays a central role substrate influence is likely to be more pervasive. Thus, there is reason to assume that the lost lan-guages of northern Europe have left substrata in the surviving ones – and there are indeed linguistic methods for detecting and analysing this linguistic residue (for a methodological discussion see Salmons 1992; Aikio 2004: 7–10; Saarikivi 2004a).

In the field of Indo-European linguistics it seems to be well-established that there is a ‘Palaeo-European’ component in the lexicon of the Germanic lan-guages, for instance. In the case of Finnic languages similar views have been put forward by Ariste (e.g. 1971), but in general substrate hypotheses have not gained much attention in Uralic linguistics until recent times. Saarikivi (2004a; 2004b) draws attention to the fact that there are several etymologically opaque words among the central topographic terms of Finnic and Saami. A more de-tailed analysis of the etymologically opaque part of the Saami lexicon reveals traces of intensive substrate influence from unknown Palaeo-European lan-guages (Aikio 2004). There are hundreds of Saami words which have no known etymology and which belong to semantic domains typical of substrate vocabu-lary, including words for animals and plants, topographic formations, weather and other natural conditions, and hunting and fishing equipment and methods. What is more, there are also a huge number of etymologically inexplicable place-names, many of which denote major topographic formations.

A phonological analysis of these layers of vocabulary and place-names has yielded evidence for the dating of the language shift. Quite many of the words and names show phonotactic features which secondarily became possible in Proto-Saami and cannot be traced back to any Pre-Saami form preceding ‘the great Saami vowel shift’. As an example one can mention unetymological vowel combinations such as SaaN á–a, á–u, ea–a and ie–i, which arose during the separate development of Saami and hence only appear in loanwords but not in inherited Uralic vocabulary. There are numerous etymologically opaque words and place-names in Saami that show such vowel combinations: cf. e.g. SaaN njálla ‘arctic fox’, ákču ‘common seal’, čearga ‘snowdrift’, vieksi ‘young common seal’, and the mountain names Álla, Gáiku, Bealča, and Čiesti (for more examples see Aikio 2004).


45

Moreover, surprisingly many such words show unexplained irregularities in intra-Saami sound correspondences; cf. e.g. SaaN itku ‘shady place’ (< *itkō) ~ SaaSk õõtkâs id. (< *ëtkës), SaaN duollu ‘frost on the ground’ (< *tuolō) ~ SaaSk taal id. (< *tālëk), SaaN jassa ‘patch of snow (up in the mountains in summer)’ (< *jësë) ~ SaaSk jõcc id. (< *jëcë);15 more examples are presented in Aikio (2004: 14–16). Words displaying such obscure correspondences cannot derive from the same ancestral form, and this suggests that they are parallel borrowings from distinct but related substrate idioms into a post-Proto-Saami dialect continuum. This result lends support to the hypothesis of a simultaneous spread and divergence of Proto-Saami in the early Iron Age that was suggested above.

One thus arrives at the picture that Proto-Saami originally developed in an area situated between the known Germanic and Finnic language groups and the unknown Palaeo-European cultures of Northern Europe (see Map 1). At present little can be said of the causes of its subsequent expansion, but one can certainly

Map 1. The areal context where Pre-Saami developed into Proto-Saami. The locations of

the languages are schematic.

Aikio

46

imagine that the speakers of Proto-Saami have tried to exploit this intermediate position, e.g. in terms of the fur trade (cf. the case of the Cree mentioned in endnote 14). It might turn out to be fruitful to examine this issue against what is known of the trade relations in the early Iron Age.16

Lastly, let us briefly examine how the picture sketched out above correlates with archaeology. Three linguistic findings are of interest here, namely that the Proto-Saami language originally developed outside Lapland, that its expansion to Lapland took place through an abrupt process (a series of language shifts), and that this expansion cannot predate the early Iron Age. These results refute three claims that are frequent in recent archaological research, namely that the Saami ethnos originally developed in Lapland, that this process was gradual, and that there is some type of ethnic continuity between the Bronze Age or even the Stone Age cultures in Lapland and the historical Saami people (see e.g. Huurre 1979: 152–153; Odner 1983 passim; Halinen 1999 and Hansen & Olsen 2004: 36–42, who subscribe to some or all of these claims).

It is indeed well-known that the archaeological record of Lapland displays a degree of continuity in the material expressions of culture, a fact that has led many scholars to postulate a corresponding ethnolinguistic continuity. As an extreme example one can mention Halinen (1999), who proposes that Lapland must have become Finno-Ugrianised already during the Mesolithic because no mass migration or other abrupt change can be detected in the later archaeologi-cal record. But as the very idea of a Mesolithic Saami expansion is a linguistic anachronism, this only serves to illustrate the methodological error involved in this kind of reasoning: a purely archaeological analysis cannot establish any linguistic conclusions, least of all conclusions that contradict those reached through linguistic methods. One can add that similar archaeological ‘continuity’ can also be demonstrated in many other parts of the world and in most cases it does not correlate with linguistic continuity at all (Mallory 2001: 357–358).17

In contrast to such extreme continuity scenarios, the archaeologist Christian Carpelan has during the recent decades developed a more plausible theory of Saami ethnogenesis on the basis of both archaeological and linguistic findings, arguing that the spread of Saami in Lapland would be manifested in the quick spread of the Lovozero Ware at the beginning of the Bronze Age (1900 B.C.) (e.g. 2000: 26–27). Recently, though, Carpelan (2003: 86–87) has slightly modified this scenario: he now proposes that along with the Lovozero Ware small Proto-Saami-speaking communities moved north and settled among the original inhabitants of the area, but that the “final” Lappicisation would only have occurred when Kjelmøy Ware spread over Lapland at the beginning of the Iron Age (650 B.C.). Carpelan also suggests that a divergent development of the ‘northwestern’ and ‘southeastern segments’ of the Proto-Saami area (i.e., Lap-land vs. eastern Finland and Karelia) started at the beginning of the Bronze Age,


47

because the archaeological records from these two regions differ during this period.

From a linguistic perspective this scenario still involves certain problems. One must note that it is hardly valid to speak of ‘Saami’ on time levels such as the beginning of the Bronze Age; as has been seen above, many of the linguistic innovations characteristic of Proto-Saami seem to date no further back than the early Iron Age, and at the turn of the Stone and Bronze Ages one could at best speak of a Pre-Saami dialect still closely resembling Proto-Uralic. For the same reason there are no grounds for postulating internal divergence within Saami in the early Bronze Age, as the language branch itself hardly even existed at such an early date. Moreover, the linguistic material available does not support an idea of distinct ‘northwestern’ and ‘southeastern’ branches of Saami: the Saami substrate toponyms in southern Finland demonstrate that the source languages had undergone the same set of Proto-Saami sound changes as their surviving sister languages in the north (Aikio in press b; Saarikivi 2004b). True, Carpelan (2004) has referred to Mikko Korhonen (1979) who proposed that the extinct Saami languages of southern Finland were descendants of a distinct ‘southern Proto-Saami’ language, but the rather cursory arguments Korhonen presented for his hypothesis have been refuted by Sammallahti (1984: 147–148).

In spite of these critical remarks Carpelan’s hypothesis concerning the con-nection between the spread of Kjelmøy Ware and the Saami expansion remains chronologically quite reasonable; the beginning of the Iron Age is indeed the earliest possible date for the expansion of Proto-Saami to have taken place. It might be fruitful to conduct further linguistic and archaeological studies on the basis of this hypothesis in order to see whether additional evidence can be un-covered. In addition, it can be proposed that future research should concentrate more on a search for possible causes of prehistoric linguistic expansions; a search for mere correlations between linguistic and archaeological waves of influence involves a risk of circular argumentation, and in any case such corre-lations can in themselves reveal little concerning the reasons behind prehistoric language replacements. Even though the rough outlines of the development of the Saami languages in terms of space and time seem clear at present, we still know essentially nothing of the causal factors behind the Saami expansion which has completely transformed the ethnic map of Fennoscandia.

Notes

1 I wish to thank Jorma Koivulehto, Pekka Sammallahti and an anonymous referee for valuable comments on an earlier manuscript. 2 Actually even long before Koivulehto’s studies it had been recognised that there are words of Germanic origin in Saami which show the diphthong uo in place of Germanic *a (see e.g. Wik-lund 1896: 141–145). But as this did not accord with the general assumption of the late onset of the Germanic contacts, such words were either anachronistically regarded as Scandinavian loans

Aikio

48

or it was maintained that they had been mediated by Finnic. There were even attempts to explain these words away by resorting to irregular sound changes (Sköld 1961: 95–97).

3 The Proto-Saami reconstructions applied in this paper are phonological, and originally allo-phonic phenomena such as consonant gradation are not indicated (cf. the phonetically detailed reconstruction applied by Sammallahti 1998). The same principle is applied in the Germanic reconstructions, and hence oppositions such as d : đ etc. are not indicated. Proto-Saami *ë stands for a mid central unrounded vowel.

4 Note that the homonymous PS stem *luoskë- (> SaaN luoskkas ‘ramschackle (of wooden things)’, luoskkagit ‘to become ramsackle’) mentioned by Koivulehto in this connection may be of different origin: cf. Finn. lohjeta (lohkea-) ‘to cleave, split, rift (intr.)’, Mari luškoδo ‘loose, slack, soft’ < *loški-.

5 Admittedly, a narrow distribution does not prove the late origin of a word, but this criterion is still suggestive.

6 The term ‘Northwestern Saami’ should not be understood as a taxonomic category, i.e. a sub-branch of Proto-Saami, but merely a hypothetical dialect group within Proto-Saami that shared the phonological features discussed.

7 Incidentally, the inspiration for this etymology was provided by a comparison of Finnish pullea and English full by Korpinen (1995: 115), a pseudoscientific work containing thousands of ex-travagant word comparisons between Finnish, Germanic, Japanese, Egyptian, etc.

8 As a side note, the word borsi provides a plausible etymological explanation for the North Saami river name Bis'sojohka (’gun-river’) in the municipality of Porsanger. The original Saami name was probably *Borsejohka, which was borrowed into Norwegian and then folk-etymologically reinterpreted as Børselv ‘gun-river’; the present Saami name is then a calque of the Norwegian name. The most notable feature of the river in question is that it rushes in torrents through a deep canyon that is several kilometres long, which perfectly accords with the meaning of SaaN borsi. In contrast, a word meaning ‘gun’ does not provide a semantically and typologi-cally natural basis for this river name.

9 Note that SSA needlessly considers the loan origin of Finn. tuppi uncertain, and presents the unlikely suggestion that the word might instead be of “autochthonous descriptive origin”.

10 Note that the Germanic origin of kalea ‘cool; hard’ is rejected without argumentation by SSA (s.v.), which instead puts forward the suggestion that the word could be of onomatopoeic origin and connected with kalista ‘to clatter, rattle’. For some reason, though, the similar word kolea ‘cool, chilly; rough’ is not compared to kolista ‘to clatter, rattle’ in the dictionary.

11 Sammallahti writes the word as ruošši, but according to his dictionary orthography the correct form would be ruoš'ši, as the word has a Quantity III geminate; the GenSg is ruošši instead of *ruoši.

12 The verb häätää seems to have a previously unnoticed cognate in Saami: SaaS sietedh ‘to drive (a reindeer herd)’ < PS *seatē- < *šätä-.

13 In spite of this evidence several scholars, especially in the field of archaeology, have chosen to reject an earlier presence of Saami in southern Finland. However, this view seems to derive from ignorance of the historical and linguistic evidence as well as from a confusion of ethnic and ar-chaeological concepts. As an example one can mention Huurre (1979: 151–154; 1995: 349) who speculates that the Bronze Age ‘Sär-2 Ware’ in Lapland is connected with the Saami. Because the same type of ware is not found in southern Finland he concludes that the historical ‘Lapps’ in this area cannot have been ethnically Saami even if they had spoken a Saami language. To this one


49

must say that it is simply absurd to redefine historically known ethnic groups on the basis of Bronze Age distributions of types of ceramics. 14 Some examples can be given. Larsson (1988; 1990) suggests that the Uralic homeland could originally have stretched from the Baltic Sea to the Ural Mountains, and maintains that the 3500-kilometre wide territory occupied by the Cree in the Canadian forest zone provides a parallel for this hypothesis. In reality, though, the Cree became incorporated in the fur trade run by Europe-ans, and their wide territory is the result of a rapid westward expansion triggered by the adoption of firearms and advanced trapping technology (Ray 1996: 278–280); hence this alleged parallel only serves as an argument against the idea of wide homelands. On the other hand, Niskanen (2003) maintains that the wide spread of Athabaskan languages supports the hypothesis of a huge but linguistically uniform Uralic homeland. This argument is no more convincing than Larsson’s, because the Athabaskan territory has not remained linguistically uniform at all: Proto-Athabaskan has diverged into as many as 38 distinct languages each of which is spoken in a narrow area. In general it can be said that it is futile to search for parallels for huge homelands in North America which prior to its colonisation was occupied by nearly 300 distinct languages forming at least 57 families and isolates (Mithun 2001: 326–586). 15 The reconstruction *jëccë given for SaaSk jõcc in Aikio (2004: 15) must be corrected to *jëcë; the word has a voiced geminate affricate in the weak grade (cf. GenSg / NomPl jõõzz), which demonstrates that -cc- reflects an original single affricate in this word. 16 Recently Janhunen (2005: 85), who also argues for a late Saami expansion to Lapland, has proposed that the expansion took place due to the push factor caused by the spread of Finnic. However, this explanation seems to be chronologically inconsistent. The loanwords and place-names of Scandinavian origin in Saami reveal that Proto-Saami had dialectally disentegrated and spread over most of the present Saami area by approximately 500 A.D. (Aikio 2004: 26), but at this time the Finno-Karelian agricultural expansion was still in its initial stage. In Finland it had not progressed beyond Finland Proper and the central parts of Tavastia (Salo 2000), and it is difficult to see how pressure in such a limited area could have caused Saami to expand a thousand kilometres north and even further into the Scandinavian Peninsula. 17 The observed archaeological ‘continuity’ in Lapland is not necessarily a totally irrelevant phe-nomenon in respect to linguistic history, though. While a direct equation of continuity of (mate-rial) culture with the genetic descent of language is a category mistake, it can be proposed that there is a level in language which better correlates with archaeological continuity, namely sub-strate. As noted above, the Palaeo-European substrate lexicon in the Saami languages contains hundreds of lexical items, and the sheer extent of this stratum suggests that also the cultural im-pact of these lost ethnic groups has been massive. For instance, there is many times more sub-strate vocabulary in Saami connected with hunting and fishing than there are inherited Uralic words in the same semantic field. Thus, one in fact expects to find evidence of cultural continuity in Lapland regardless of the absence of linguistic and ethnic continuity.

Aikio

50

Abbreviations

NwGerm = Northwest-Germanic NwS = Northwest-Saami (defined in section 2) PF = Proto-Finnic PGerm = Proto-Germanic PreF = Pre-Finnic PreS = Pre-Saami PS = Proto-Saami PScand = Proto-Scandinavian SaaI = Inari Saami SaaK = Kildin Saami SaaL = Lule Saami SaaN = North Saami SaaP = Pite Saami SaaS = South Saami SaaSk = Skolt Saami SaaT = Ter Saami SaaU = Ume Saami

References

Archives

LAFD = The Lexical Archive of Finnish Dialects. The Research Institute for the Lan-guages of Finland, Helsinki.

Literature

AEWb = De Vries, Jan 1962: Altnordisches etymologisches Wörterbuch. Zweite, verbesserte Auflage. Leiden: E. J. Brill.

Aikio, Ante 2004: An essay on substrate studies and the origin of Saami. – Irma Hyvärinen, Petri Kallio & Jarmo Korhonen (eds.), Etymologie, Entlehnungen und Entwicklungen: Festschrift für Jorma Koivulehto zum 70. Geburtstag. Mémoires de la Société Néophilologique de Helsinki 63. Helsinki: Société Néophilologique. 5–34.

Aikio, Ante (in press a): Etymological nativization of loanwords: a case study of Saami and Finnish. – Diane Nelson, Ida Toivonen & Mikael Vinka (eds.), Saami linguistics. John Benjamins.

Aikio, Ante (in press b): The study of Saami substrate toponyms in Finland. – Ritva Liisa Pitkänen & Janne Saarikivi (eds.), The borrowing of place names in the Finno-Ugric languages. Onomastica Uralica 4. Debrecen – Helsinki.

Ariste, Paul 1971: Die ältesten Substrate in den ostseefinnischen Sprachen. – Sovetskoe finno-ugrovedenie 7: 251–258.


51

ASD = Bosworth, Joseph 1882–1887: An Anglo-Saxon dictionary. Edited and enlarged by T. Northcote Toller. Oxford: Oxford University Press.

Bergsland, Knut & Mattsson Magga, Lajla 1993: Åarjelsaemien-daaroen baakoegærja – Sydsamisk-norsk ordbok. [Lakselv:] Iđut.

Carpelan, Christian 2000: Essay on archaeology and languages in the Western end of the Uralic zone. – Congressus nonus internationalis fenno-ugristarum, Pars I: Orationes plenariae & Orationes publicae. Tartu. 7–38.

Carpelan, Christian 2003: Inarilaisten arkeologiset vaiheet. – Veli-Pekka Lehtola (ed.), Inari – Aanaar. Inarin historia jääkaudesta nykypäivään. Oulu: Inarin kunta. 28–95.

Carpelan, Christian 2004: Etnicitet, identitet, ursprung? Exemplet Samerna. A plenary paper read at the 22nd Nordic Archaeology Conference, University of Oulu, 19th August 2004.

Carpelan, Christian & Parpola, Asko 2001: Emergence, contacts and dispersal of Proto-Indo-European, Proto-Uralic and Proto-Aryan in archaeological perspective. – Christian Carpelan, Asko Parpola & Petteri Koskikallio (eds.), Early contacts between Uralic and Indo-European: Linguistic and archaeological considerations. Mémoires de la Société Finno-Ougrienne 242. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura. 55–150.

CEDEL = Klein, Ernest 1966–1967: A comprehensive etymological dictionary of the English language. Amsterdam – London – New York: Elsevier Publishing Company.

DEWOS = Steinitz, Wolfgang 1966–1991: Dialektologisches und etymologisches Wör-terbuch der ostjakischen Sprache. Berlin: Akademie-Verlag.

Friis, Jens Andreas 1887: Lexicon Lapponicum. Christiania: Jacob Dybwald. Grundström, Harald 1946–1954: Lulelapsk ordbok. Skrifter utgivna genom dialekt- och

folkminnesarkivet i Uppsala. Ser. C:1. Uppsala: A.-B. Lundequistska Bokhandeln. Halász, Ignacz 1891: Svéd-Lapp nyelv IV: Déli-Lapp szótár. Budapest: Magyar tu-

dományos Akadémia. Halinen, Petri 1999: Saamelaiset – arkeologinen näkökulma. – Paul Fogelberg (ed.),

Pohjan poluilla. Suomalaisten juuret nykytutkimuksen mukaan. Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 153. Helsinki: Societas Scientiarum Fennica. 121–130.

Hansen, Lars Ivar & Olsen, Bjørnar 2004: Samenes historie fram til 1750. Oslo: Cappe-len Akademisk Forlag.

Huurre, Matti 1979: 9000 vuotta Suomen esihistoriaa. Helsinki: Otava. Huurre, Matti 1995: Kivikauden Suomi. Helsinki: Otava. IED = An Icelandic-English dictionary. Initiated by Richard Gleasby. Subsequently

revised, enlarged and compiled by Gudbrand Vigfusson. Second edition. 1957. Ox-ford: The Clarendon Press.

ÍO = Magnússon, Ásgeir Blöndal 1989: Íslensk orðsifjabók. Reykjavík: Orðabók Háskólans.

Itkonen, Erkki 1986–1991: Inarilappisches Wörterbuch. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XX. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Itkonen, T. I. 1947: Lapparnas förekomst i Finland. – Ymer 1947: 43–57.

Aikio

52

Itkonen, T. I. 1958: Koltan- ja kuolanlapin sanakirja. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XV. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Janhunen, Juha 1977: Samojedischer Wortschatz: Gemeinsamojedische Etymologien. Castrenianumin toimitteita 17. Helsinki.

Janhunen, Juha 2005: När kom finnarna till Finland? – Sphinx 2004–2005: 77–91. Kallio, Petri 2006: Suomen kantakielten absoluuttista kronologiaa. – Virittäjä 110: 2–

25. Kluge = Kluge, Friedrich 1995: Etymologisches Wörterbuch der Deutschen Sprache.

Bearbeitet von Elmar Seebold. 23., erweiterte Auflage. Berlin – New York: Walter de Gruyter.

Koivulehto, Jorma 1976: Vanhimmista germaanisista lainakosketuksista ja niiden ikää-misestä. – Virittäjä 80: 33–47, 247–290.

Koivulehto, Jorma 1981: Zur Datierung der germanisch-finnischen Lehnbeziehungen. – Congressus Quintus Internationalis Fenno-Ugristarum Turku 20.–27.VIII.1980. 7: Dissertationes sectionum: Lexicologia et onomastica, alia linguistica et litteraria. Turku. 73–78.

Koivulehto, Jorma 1986: Die Sieverssche Regel im Lichte der germanisch-finnischen Lehnbeziehungen. – Bela Brogyani & Thomas Krümmelbein (eds.), Germanic dialects: Linguistic and philological investigations. Current Issues in Linguistic Theory 38. Amsterdam: Benjamin. 249–294. (Reprinted in Koivulehto 1999a.)

Koivulehto, Jorma 1988: Lapin ja itämerensuomen suhteesta: ieur. -Tr-yhtymän korvau-tuminen lainoissa. – Virittäjä 92: 48–51. (German summary reprinted in Koivuleh-to 1999a.)

Koivulehto, Jorma 1992: Direkte Kontakte des Lappischen mit dem Baltischen. – Pál Deréky, Timothy Riese, Marianne Sz. Bakró-Nagy & Péter Hajdú (eds.), Fest-schrift für Károly Rédei zum 60. Geburtstag – Emlékkönyv Rédei Károly 60. szüle-tésnapjára. Studia Uralica 6. Wien – Budapest: MTA Nyelvtudományi Intézet. 299–304.

Koivulehto, Jorma 1996: Tykkä-sanan ja tykkylumen alkuperä. – Hiidenkivi 6/1996: 36. Koivulehto, Jorma 1999a: Verba mutuata. Quae vestigia antiquissimi cum Germanis

aliisque Indo-Europaeis contactus in linguis Fennicis reliquerint. Edidit Klaas Ph. Ruppel. Mémoires de la Société Finno-Ougrienne 237. Helsinki: Finnisch-Ugrische Gesellschaft.

Koivulehto, Jorma 1999b: [Review of LÄGLOS, Bd. II.] – Kratylos 44: 119–122. Koivulehto, Jorma 2002: Contact with non-Germanic languages II: relations to the east.

– Oskar Bandle, Kurt Braunmüller, Ernst Håkan Jahr, Allan Kraker, Hans-Peter Naumann & Ulf Teleman (eds.), The Nordic languages. An international handbook of the history of the North Germanic languages. Vol. 1. Berlin – New York: Walter de Gruyter. 583–594.

Koponen, Eino 1996: Lappische Lehnwörter im Finnischen und Karelischen. – Lars Gunnar Larsson (ed.), Lapponica et Uralica. 100 Jahre finnisch-ugrischer Unterricht an der Universität Uppsala. Studia Uralica Uppsaliensia 26. Uppsala: Finsk-ugriska institutionen. 83–98.

Korhonen, Mikko 1979: Lapin kielen varhaisvaiheista. – Suomalainen tiedeakatemia. Vuosikirja 1977: 129–140.


53

Korhonen, Olavi 1979a: Bákkogir'je julevusámes dárrui, dáros julevusábmái – lulesamisk-svensk, svensk-lulesamisk ordbok. Uppsala: Almqvist & Wiksell.

Korhonen, Olavi 1979b: Lappische Lehnwörter im ältesten Einödgebiet Finnlands. – Finnisch-Ugrische Forschungen 43: 175–206.

Korpinen, Tuulikki 1995: Jänis-myytti etymologisena impulsina [sic]. Uusinta tietoa suomen kielen suhteista indoeurooppalaisiin kieliin, japaniin ja muinaisegyptiin. Heinola: published by the author.

Lagercrantz, Eliel 1939: Lappischer Wortschatz. Lexica Societatis Fenno-Ugricae VI. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

LÄGLOS = A. D. Kylstra, Sirkka-Liisa Hahmo, Tette Hofstra & Osmo Nikkilä 1991–: Lexikon der älteren germanischen Lehnwörter in den ostseefinnischen Sprachen. Amsterdam – Atlanta: Rodopi B.V.

Larsson, Lars-Gunnar 1988: Zum Problem der uralischen Urheimat. – Linguistica Uralica 26: 230–238.

Larsson, Lars-Gunnar 1990: Urhemmet, stamträdet och språkkontakterna. – Ingrid Almqvist, Per-Erik Cederholm & Jarmo Lainio (eds.), Från Pohjolas pörten till kognitiv kontakt. Vänskrift till Erling Wande den 9 maj 1990. Stockholm Studies in Finnish Language and Literature 6. Stockholm: Department of Finnish, Stockholm University. 105–116.

Mallory, J. P. 2001: Uralics and Indo-Europeans: Problems of time and space. – Christian Carpelan, Asko Parpola & Petteri Koskikallio (eds.), Early contacts between Uralic and Indo-European: Linguistic and archaeological considerations. Mémoires de la Société Finno-Ougrienne 242. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura. 345–366.

Mithun, Marianne 2001. The Languages of Native North America. Cambridge: Cam-bridge Univerity Press.

Mullonen, I. I. 2002. Toponimija Prisvir'ja: problemy ètnojazykovogo kontaktirovanija. Petrozavodsk: Petrozavodskij gos. un-t.

Nielsen, Konrad 1979: Lappisk (samisk) ordbok – Lapp dictionary. 2. opplag. Oslo: Instituttet for sammenlignende kulturforskning.

Nikkilä, Osmo 1981: Germaanisperäisiä ‘reippaita’ sanoja itämerensuomessa. – Sananjalka 23: 63–82.

Niskanen, Markku 2003: Eurooppalaisten biologiset juuret. – Kaltio 5/2003. Odner, Knut 1983: Finner og terfinner: etniske prosesser i det nordlige Fenno-

Skandinavia. Oslo Occasional Papers in Social Anthropology no. 9. Oslo: Department of Social Anthropology.

OED = The Oxford English dictionary. Second edition. Oxford: Oxford University Press. 1989.

Qvigstad, J. 1893: Nordische Lehnwörter im Lappischen. Christiania Videnskabs-Selskabs Forhandlinger for 1893 No. 1. Christiania: Grøndahl & Søn.

Qvigstad, J. 1944: De lappiske appellative stedsnavn. Instituttet for sammenlignende kulturforskning, Serie B: Skrifter, XLII. Oslo.

Ray, Arthur J. 1996: The Northern interior, 1600 to modern times. – Bruce G. Trigger & Wilcolm E. Washburn (eds.), The Cambridge history of the native peoples of the Americas. Volume 1, Part 2. Cambridge: Cambridge University Press. 259–327.

Aikio

54

Saarikivi, Janne 2004a: Is there Palaeo-European substratum interference in the western branches of Uralic? – Journal de la Société Finno-Ougrienne 90: 187–214.

Saarikivi, Janne 2004b: Über das saamische Substratnamengut in Nordrußland und Finnland. – Finnisch-Ugrische Forschungen 58: 162–234.

Salmons, Joe 1992: Northwest Indo-European vocabulary and substrate phonology. – Roger Pearson (ed.), Perspectives on Indo-European language, culture and relig-ion: studies in honor of Edgar C. Polomé. Vol. 2. Journal of Indo-European Stu-dies, Monograph Series 9: 265–279.

Salo, Unto 2000: Suomi ja Häme, Häme ja Satakunta. – Jukka Peltovirta (ed.), Hämeen käräjät I. Hämeenlinna – Harjavalta: Hämeen Heimoliitto ry – Emil Cedercreutzin säätiö. 18–231.

Sammallahti, Pekka 1984: Saamelaisten esihistoriallinen tausta kielitieteen valossa. – Jarl Gallén (ed.), Suomen väestön esihistorialliset juuret. Tvärminnen symposiumi 17.-19.1.1980. Bidrag till Kännedom av Finlands Natur och Folk 131. Helsinki: Societas Scientiarum Fennica. 137–156.

Sammallahti, Pekka 1989: Sámi-suoma sátnegirji – Saamelais-suomalainen sanakirja. Ohcejohka: Jorgaleaddji Oy.

Sammallahti, Pekka 1998: The Saami languages – an introduction. Kárášjohka: Davvi girji.

Sammallahti, Pekka 1999: Saamen kielen ja saamelaisten alkuperästä. – Paul Fogelberg (ed.), Pohjan poluilla. Suomalaisten juuret nykytutkimuksen mukaan. Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 153. Helsinki: Societas Scientiarum Fennica. 70–90.

Sammallahti, Pekka & Morottaja, Matti 1993: Säämi-suomâ sänikirje – Inarinsaamelais-suomalainen sanakirja. Ohcejohka: Girjegiisá.

Sammallahti, Pekka & Mosnikoff, Jouni 1988: U´cc sää´m-lää´dd sää´nn‹keârjaž – Pieni koltansaame-suomi sanakirja. Utsjoki: Jorgaleaddji.

Schlachter, Wolfgang 1958: Wörterbuch des Waldlappendialekts von Malå und Texte zur Ethnographie. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XIV. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

SEO = Hellquist, Elof 1939: Svensk etymologisk ordbok. 2. upplag. Lund: Gleerups. SKES = Suomen kielen etymologinen sanakirja. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XII.

Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura. 1955–1981. Sköld, Tryggve 1961: Die Kriterien der urnordischen Lehnwörter im Lappischen. Skrif-

ter utgivna av Institutionen för nordiska språk vid Uppsala universitetet 8. Uppsala: Almqvist & Wiksell.

SSA = Itkonen, Erkki & Ulla-Maija Kulonen (toim.) 1992–2000: Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 556, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus – Suomalaisen kirjallisuuden seura.

Thomsen, Vilhelm 1869: Den gotiske sprogklasses indflydelse på den finske. Køben-havn: den Gyldendalske boghandel.

Thomsen, Vilhelm 1890: Berøringer mellem de finske og de baltiske (litauisk-lettiske) Sprog. København: Blanco Lunos.

UEW = Rédei, Károly 1988–1991: Uralisches Etymologisches Wörterbuch. Budapest: Akadémiai Kiadó.


55

VA = Bjorvand, Harald & Lindeman, Frerik Otto 2000: Våre arveord – etymologisk

ordbok. Oslo: Novus Forlag – Instituttet for sammenlignende kulturforskning. Wiklund, K. B. 1896: Entwurf einer urlappischen Lautlehre. Mémoires de la Société

Finno-Ougrienne 10. Helsingfors: Société Finno-Ougrienne. YSS = Lehtiranta, Juhani 1989: Yhteissaamelainen sanasto. Mémoires de la Société

Finno-Ougrienne 200. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Ante Aikio <[email protected]> Giellagas Institute for Saami Studies P.O. Box 1000 FI-90014 University of Oulu

SUSA/JSFOu 91, 2006

Vuokko EIRAS (Turku)

Matti Liimola ja mansilaisaineistot

Kirjoitus pohjautuu Suomalais-Ugrilaisen Seuran 2. joulukuuta 2003 järjestä-

mässä Matti Liimolan 100-vuotisjuhlaseminaarissa pidettyyn esitelmään.

1. Koti ja koulu

Kun Matti Liimola syntyi Näsijärven leppeissä rantamaisemissa sijaitsevaan Ylöjärven Liimolaan toukokuun 25. päivänä 1903, hänen tulevan elämäntyönsä aineksia parhaillaan kerättiin Luoteis-Siperiassa Ivdel-joen varren Nikito-Ivdelin kylässä. Juuri toukokuun lopulla 1903 Artturi Kannisto keräsi vogulin kielen Ylä-Lozvan murteen sanastoa ja folklorea. Miksi suomalainen Artturi Kannisto oli Siperiaan joutunut? Vuonna 1883 oli perustettu Suomalais-Ugrilainen Seura, jonka pyrkimyksenä perustamisesta lähtien oli edistää ”ns. uralilaisten ja altailaisten kielten, niitä puhuvien kansojen kulttuurin, historian ja muinaisuuden tutkimusta”. Seuran tutkimusmatkoille lähettämät kielitieteen edustajat tekivät muistiinpanoja myös kansanrunoudesta, kansatieteellisistä ilmiöistä, uskonnosta jne. He keräsivät myös kansatieteellisesti arvokasta esi-neistöä. Suomen suvun tutkimustyössä Artturi Kanniston (1874–1943) osalle tuli vogulien kielen ja kulttuurin kartoitus. Elokuussa 1901 Kannisto lähti mat-kalle, joka tuli kestämään noin viisi vuotta ja jonka tuloksena oli mittaamatto-man arvokas kokoelma vogulien kansanrunoutta, sanastoa, esineistöä, valoku-via, jopa tarkat väestötiedot. Vogulien ja ostjakkien (nyk. mansit ja hantit) kes-kuudessa oli suomalaisista tutkijoista käynyt jo ennen Suomalais-Ugrilaisen Seuran toiminnan alkua August Ahlqvist, joka teki obinugrilaisten kielisukulais-temme keskuuteen kolme matkaa (1858, 1877 ja 1880).

Takaisin Artturi Kanniston matkalle: mainittuun aikaan toukokuussa 1903 Kanniston informanttina eli kielimestarina työskenteli ylälozvalainen Maremia-na Ivanovna Ukladova. Häneltä Kannisto kirjoitti muistiin runsaasti leksikaalis-ta materiaalia ja kansanrunoutta ja kävi hänen kanssaan vielä läpi keräämänsä materiaalin. Hyvää aikaa oli siis Kannistolle tuo toukokuu, vaikka päiväkirjansa mukaan hän joutui joskus päästämään Maremianan pois puolilta päivin, kun ”on eilen viftaillut eikä voi kunnollisesti työskennellä” (Kanniston päiväkirja 11. toukokuuta 1903). Vasta kolmenkymmenen vuoden kuluttua Obin sivujokien mansien tietämys ja Näsijärven rannan tällä välin tutkijaksi kouliintunut hämä-läinen osuivat kohtalokkaasti yhteen.

Matti Liimolan opintie alkoi Ylöjärven Takamaan kansakoulussa, jota var-ten isä-Liimola oli 1905 luovuttanut tontin. Samaa koulua kävivät useimmat Liimolan lapsista, joita oli kaikkiaan yksitoista. Matti pääsi jatkamaan koulun-

Eiras

58

käyntiä Tampereen Lyseossa. Lyseon klassisen linjan päästötodistuksessa (1924) oli korkein arvosana saksan kielessä muiden kauttaaltaan kiitettävien arvosanojen joukossa. Kiinnostus saksan kieleen johti siihen, että Matti Liimola aloitti germanistiikan opinnot Helsingin yliopistossa 1925.

2. Opinnot

Matti Liimolan kandidaatintutkinnon pääaine oli siis germaaninen filologia; laudatur-arvosanan hän suoritti myös suomen kielestä (suomen kieli ja kirjalli-suus). Erinomaiset tiedot tuli arvosanaksi molemmista. Rooman kirjallisuus ja suomalainen ja vertaileva kansanrunoudentutkimus kuuluivat myös aineyhdis-telmään. Laatiessaan laudaturtyötään Suomalais-germaanisiin kosketuksiin koh-

distuvat viime vuosikymmenten tutkimukset Liimola perehtyi monipuolisesti fennistiikan ja fennougristiikan kysymyksiin mm. seuraamalla Lauri Kettusen, Yrjö Wichmannin, Y. H. Toivosen ja Artturi Kanniston ja muidenkin luentoja. Pro gradu -työstä tulikin niin ansiokas, että aiheen antaja professori T. E. Kars-ten, tunnettu itämerensuomalaisten kielten germaanisperäisten lainojen tutkija, esitteli toukokuussa 1928 valmistuneen työn tuloksia kesäkuussa samana vuon-na Berliinissä ja Lyypekissä pitämissään esitelmissä. (Joki 1975: 91.) Gradu sai arvosanan magna cum laude approbatur.

Opinnäytetyö oli johtanut Matti Liimolan suuntautumaan suomalais-ugrilaisten kielten tutkimukseen. Tärkein vaikuttaja oli professori Artturi Kan-nisto, joka tiedusteli vogulin kurssinsa oppilailta halukkuutta ryhtyä hänen apu-laisekseen vogulilaiskokoelmien julkaisutyössä. Matti Liimola ilmoittautui teh-tävään. Talvella 1930 Liimola valmistui maisteriksi, ja lukuvuonna 1930–1931 hän opiskeli kuusi kuukautta Budapestin maineikkaassa Eötvös-kollégiumissa. Sekin oli valmistautumista tulevaan tutkimus- ja julkaisutyöhön vogulin kielen parissa. Tältä ajalta on myös peräisin Liimolan läpi elämän säilynyt arvostava ja lämpimän myönteinen suhtautuminen unkarilaisiin kollegoihin. Tuohon aikaan Ylioppilaslehdessä oli erityinen Heimokuulumisia-osasto, jossa Matti Liimola-kin (1932) kuvailee opiskelua Unkarissa ja unkarilaisia opiskelutovereitaan mm. seuraavasti: ”En tullut tuntemaan yhtäkään ’juupeliylioppilasta’, mutta päinvas-toin useita sellaisia ’työhulluja’, jotka pakollisten aineittensa ohessa lukivat vielä paria lisäainettakin.” – ”Tulisina etelämaalaisina unkarilaiset pitävät pal-jon soitosta, laulusta ja tanssista, mutta siitä huolimatta he eivät huvittele lähes-kään niin paljon kuin meikäläiset.”

1920- ja 1930-luku olivat suomalais-ugrilaisen heimoaatteen aikaa: suoma-lais-ugrilaisia kulttuurikongresseja pidettiin vuoroin Helsingissä, Tallinnassa ja Budapestissa. Kielitieteen osuus kongresseissa oli vähäinen, mutta heimoaate eli. Liimola arveli kirjoituksessaan, ettei heimotyöllä Unkarissa ollut samoja edellytyksiä kuin Suomessa ja Virossa, koska unkarilaiset asuivat niin kaukana muista suomensukuisista kansoista. Lähinnä kulttuuripoliittiseksi luonnehditta-


59

va heimoaate lakastui, mutta aikaa myöten vilkastunut kieli- ja kansatieteen stipendivaihto tuli tieteen kannalta paljon heimopropagandaa tärkeämmäksi.

3. Vogulilaiskokoelmien toimitustyössä

Vuonna 1933 alkoi Matti Liimolan työskentely Suomalais-Ugrilaisen Seuran stipendiaattina Artturi Kanniston apulaisena vogulilaisaineiston julkaisutyössä. Tällöin oli jo täysin selvää, että Siperia oli pysyvästi sulkeutunut suomalaisilta tutkijoilta. Aineistoja oli siis muokattava ilman kenttätyön antamia tarkistus- ja korjausmahdollisuuksia. (Janhunen 1989: 145–146.)

Vuosi 1934 sujui vogulilaiskokoelmien toimittajilta seuraavaan tapaan:

Professori Artturi Kannisto, joka Seuran työstipendiä on nauttinut v:sta 1929, on jatkanut laajan voguulilaisen tekstikokoelmansa alustavan suo-mennoksen tarkistamista samalla laatien tekstiin liitettäviä kielellisiä ja asiaselityksiä. Voguulin sanakirjan esityönä on apulaista käyttäen entiseen tapaan jatkettu professori Kanniston kokoamien sanastoainesten kopiointia. Kummassakin työssä on uutterana apulaisena ollut maisteri M. E. Liimola. Tämä on tärkeätä pitkän työohjelman jouduttamiseksi, mutta erittäin sen-tähden, että Seuran ei tarvitse jättää näitä töitä alottelijan käsiin, jos ne ke-rääjältä itseltään jäisivät kesken. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran vuosiker-tomus v. 1934.)

Kymmenen vuotta – sotavuosien keskeytystä lukuun ottamatta – Liimola saikin työskennellä Kanniston alaisuudessa. Sodan aikaan jo ladottujen vogulilaisteks-tien korrehtuurinluku keskeytyi, kun alkuperäisaineisto oli pommisuojassa ja Liimola sodassa. Artturi Kanniston kuoltua maaliskuussa 1943 Suomalais-Ugrilainen Seura uskoi hänen laajojen aineskokoelmiensa julkaisemisen Matti Liimolan tehtäväksi. Tuon ajan tutkimus- ja julkaisuhankkeissa työskentelyn olosuhteita kuvaa hyvin Lauri Posti, Suomalais-Ugrilaisen Seuran silloinen sihteeri:

Kun yksinkertaisimpienkin elämänvaatimusten tyydyttäminen nykyisissä oloissa tuottaa suuria vaikeuksia tai on aivan mahdotontakin, ei ole ihmetel-tävää, että tutkijoilta nykyisin suuressa määrin puuttuvat ne edellytykset, joita menestyksellinen tieteellinen työ vaatii. Tässä suhteessa voidaan, jos halutaan tuota sanaa käyttää, puhua todellisesta kulttuurikriisistä. (Suoma-lais-ugrilaisen Seuran vuosikertomus v. 1945.)

Työ edistyi kuitenkin! Siperiaan tutkimusmatkansa suunnanneista vain Toivo Lehtisalo ehti nähdä

aineskokoelmansa julkaistuna. Juha Janhunen toteaa artikkelissaan Siperia Suomen tieteessä: ”Uusi tutkijapolvi otti kuitenkin työn harteilleen, ja vähitellen kehittyi uudenlaisia asiantuntijoita, jotka huolimatta kenttäkokemuksen puut-

Eiras

60

teesta pystyivät suvereenisti käsittelemään arvokasta siperialaista kieli- ja kan-sanrunousaineistoa.” (Janhunen 1989: 146.) Näin syntyneeseen tieteellisten perillisten sarjaan kuului Matti Liimolakin. Vuonna 1951 ilmestyi Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimitusten numerona 101 ensimmäinen osa Wogulische

Volksdichtung -sarjaa (Gesammelt und übersetzt von Artturi Kannisto, bearbei-

tet und herausgegeben von Matti Liimola. Texte mythischen Inhalts; seuraavat osat olivat: II Kriegs- und Heldensagen, III Märchen, IV Bärenlieder, V Auffüh-rungen beim Bärenfest, VI Schicksalslieder, Klagelieder, Kinderreime, Rätsel,

Verschiedenes). Kannisto oli ollut poikkeuksellisen tarkka ja etevä kielenaines-ten muistiinmerkitsijä. Matti Liimola osoittautui hänen vertaisekseen julkaisu-työn tarkkuudessa ja tunnollisuudessa. Kaikkiaan Liimolan julkaisemana sarjaa ilmestyi kuusi osaa, viimeinen vuonna 1963. Kolmekymmentä vuotta oli kulu-nut siitä, kun Liimola pestautui Kanniston apulaiseksi, mutta kahden työlleen omistautuneen tutkijan yhteistyön tuloksena olikin sitten syntynyt yli 2800 pai-nettua sivua, jotka sisältävät tarkasti toimitetut alkuperäistekstit, käännökset saksaksi ja yli 8500 perusteellista kommentaaria, joista osa hyvin laajoja, mui-hin kieliin tai tutkimuksiin viittaavia ja sanastosta poimitun aineksen avulla tekstin kiemuroita havainnollistavia. Sellaiset kommentaarit, jotka selvittävät henkisen ja materiaalisen maailman ilmiöitä edustavat pätevää suomalais-ugrilaista filologiaa (Itkonen 1977: 299). Pelkästään tekstejä ja käännöksiä sil-mäilemällä saa käsityksen siitä, miten paljon uuvuttavaa tarkistusta, oikolukua, korjailua jne. työhön on sisältynyt. Toimitustyötä varten ja tutkimuskäyttöön tehtiin erilaisia kopiolipustoja. Artturi Kanniston puoliso Oiva Kannisto ja Matti Liimola kopioivat mm. sanastokokoelman (originaali 30 000 lippua, kopioita huomattavasti enemmän, koska eri murteet eriteltiin eri lipuille). Tällaista ru-tiinityötä tehdessäänkin Matti Liimola pystyi ilmeisesti painamaan muistiinsa eri murteitten piirteitä. Se selittäisi ainakin osin sitä uskomattoman yksityiskoh-taista mansin murteitten tuntemusta, joka Liimolalla oli. Kokoelmiin tarkemmin tutustuva osannee myös kuvitella, kuinka rikas maailma mansin kielen ja kan-sanrunouden kautta on toimittajalle avautunut. Tämmöinen työsuoritus kuin Wogulische Volksdichtung kaikkine osatöineen on jos ei tyypillinen niin ainakin mahdollinen vain aikana, jolloin tutkijat pitivät sitoutumista suuriinkin töihin itsestään selvänä. Matti Liimola lienee tässä suhteessa ollut yksilönäkin poikke-uksellisen uskollinen työlleen. Nykyaika ei enää uskalla tällaista sitoutumista vaatia, kaiken täytyy mieluiten tapahtua nopeina projekteina. Nykyinen kysy-mys on: milloin se on valmis?

4. Etymologi Liimola

Samana vuonna (1933) kun työskentely Kanniston apulaisena alkoi, maisteri M. Liimola oli ensi kertaa esitelmöitsijänä Suomalais-Ugrilaisen Seuran ko-kouksessa (aiheena sanaselityksiä). 1933 ilmestyi myös hänen ensimmäinen


61

tutkimusartikkelinsa Etymologisches (Liimola 1933). Sen jälkeen Liimolan artikkeleita ilmestyikin säännöllisesti kielitieteellisissä julkaisuissa. Aihepiiri oli aluksi enimmäkseen sana- ja äännehistoria. Ensimmäisessä artikkelissaan Matti Liimola selvitteli viiden vogulilaisen sanan etymologiat tavalla, joka jatkossakin oli hänen tutkijanlaadulleen tunnusomainen: perusteellinen äännehistoriallinen selvittely merkitysoppia unohtamatta. Artikkelin ensimmäinen etymologia kä-sittelee vogulin χaśl- ’zerreissen’ ja unkarin hasad ’sich spalten’ yms. ja hasít ’spalten’ yms. -verbejä. Yhdistelmän Liimola todistaa sekä äänteellisesti että semasiologisesti moitteettomaksi. Käytössään hänellä oli jo tuolloin Artturi Kanniston suuren vogulilaisen sanastokokoelman aineisto. Miksi Matti Liimola tarttui juuri tällaisiin ongelmiin, jotka myöhemminkin olivat hänen keskeisiä tutkimuskohteitaan? Ajankohdalla oli luonnollisesti vaikutusta: etymologia oli 1930-luvulla arvostettu ja harrastettu, mutta myös vielä paljon täysin käsittele-mättömiä kohteita tarjonnut tutkimusalue. Matti Liimolan opintomatka Unkariin selittää myös valintoja. Liimolasta kerrotaan, että hän opiskellessaan 1930–1931 Budapestissa kuusi kuukautta luki Bernát Munkácsin koko laajan voguli-laisen kansanrunouskokoelman Vogul Népköltési Gyűjtemény (I–IV), mikä vai-kuttaa melkoiselta urakalta muun opiskelun ohessa. Tarinoita Unkarissa opis-kelleista suomalaisista riittää, mutta tämä lienee tosi. Käytössäni on Liimolan aikoinaan omistama laitos mainittua kokoelmaa, jossa tiheät kynämerkinnät todistavat, että teos on hyvin tarkkaan tutkittu. Merkinnät eivät tietenkään pal-jasta aikaa, jolloin ne on tehty. Mainitun χaśl-verbin lähteeksi Liimola ilmoittaa juuri Munkácsin kokoelman. Myöhemmissäkin tutkimuksissaan Liimola pyrki aina ottamaan huomioon myös unkarilaiset tutkimukset ja aineslähteinä olivat Kanniston kokoelmien ohella aina myös Bernát Munkácsin julkaisut. Tämä Liimolan ensimmäisen etymologia-artikkelin ensimmäinen etymologia ja siinä esitetty Kanniston kokoelmien aines löytyvät nykyisinkin esim. A magyar

szókészlet finn-ugor elemei -sanakirjasta samoin kuin suuresta A magyar nyelv

történeti-etimológiai szótára -teoksesta ja Uralisches etymologisches Wörter-

buchista. Ensi etymologia siis on kestänyt aikaa. Etymologina Matti Liimola jatkoi välittömästi: vuonna 1934 Virittäjässä ja Finnisch-Ugrische Forschun-

genissa ilmestyneet artikkelit käsittelivät myös sanahistoriaa. Virittäjässä Lii-mola esitti mm. suomen uumen-sanalle etymologian, jota sekä UEW että Suo-men sanojen alkuperä pitävät yhä hyvin mahdollisena. FUF:n numerosta 22 (1934) alkoi Matti Liimolan ja FUF:n yhteistaival, joka jatkui niin kiinteänä, että numerosta 28 (1944) lähtien jokaisessa FUF:ssa oli jokin Liimolan kirjoitus aina numeroon 41 vuoteen 1975 asti, siis yli kolmekymmentä vuotta FUF:ssa on jokin Liimolan artikkeli, joskus kaksikin. Liimolan ensimmäisen FUF:ssa julkaistun artikkelin otsikko oli Etymologische Bemerkungen. Saman otsikon alla Finnisch-Ugrische Forschungenissa julkaistiin Liimolan tarkkaa etymologi-ointia vielä myöhemmin kymmenen kertaa. – FUF 40 oli kuitenkin poikkeus, siihen ei Liimolan jo valmis artikkeli ”mahtunut”. Käytännön toimitustyöstä

Eiras

62

vastanneet joutuivat sillä kertaa ehdottamaan toimituskuntansa jäsenen kirjoi-tuksen julkaisemista vasta seuraavassa numerossa, koska ”oli jo tullut niin pal-jon kirjoituksia”. Salaisuudeksi jäi, aavistiko Matti Liimola, että FUF 40:stä oli tulossa hänen juhlakirjansa. Juhlakirjan kirjoittajakunta edusti Suomen, Unkarin ja Saksan silloisen fennougristiikan ja uralistiikan huippua. Mukana olivat myös Suomen fennistiikan kärkinimet. Liimolan oma kontribuutio siirtyi numeroon 41 ja vuoteen 1975, jolloin ilmestyivät postuumisti Etymologisches aus den

ugrischen Sprachen ja osastossa ”Besprechungen” arviointi István Erdélyin julkaisemasta Ostjakische Heldenlieder aus Jószef Pápay’s Nachlass -teoksesta. Artikkelit edustavat kahta Liimolan keskeistä toiminta-alaa, etymologista tut-kimusta ja fennougrististen teosten arviointia; kummassakin hän oli perinpoh-jainen ja asiantunteva.

Virittäjä oli siis toinen Liimolan etymologiointiareena. Siihen valikoituivat julkaistavaksi lähinnä sellaiset etymologiset havainnot, joilla oli jokin liittymä-kohta suomen kieleen tai joissa näkyi kiintoisia semasiologisia paralleeleja. Vuoden 1939 Virittäjässä Matti Liimola esitti suomen oppia-sanan vogulilaisen vastineen βōpl- ’(salaa) pitää silmällä’, joka täydensi obinugrilaiskielten osalta tämän suomalais-ugrilaisen etymologian. Viisi vuotta aikaisemmin oli Y. H. Toivonen esittänyt sanalle ostjakkilaiset vastineet. Obinugrilaisten kielten osalta oppia-sanan etymologia on kestänyt: Uralisches etymologisches Wörterbuch- ja Suomen sanojen alkuperä -teokset eivät ole tältä osin muuttaneet etymologiaa (UEW: 583–584; SSA 2: 269). Tällä tavallahan monet etymologiat ovat synty-neet: kunkin kielen spesialisti tuo oman osuutensa mukaan ja kuva täydentyy vähitellen. Vaikuttaa yksinkertaiselta, muttei ole: on tarvittu esim. vogulin osal-ta perusteellista ja monipuolista (äännehistoria, semantiikka jne.) aineiston tun-temusta, jotta oikea vastine on löytynyt tai jotta sitä on pystynyt edes etsimään. Sattumakin auttaa vain aineiston hyvin tuntevaa ja muistavaa. Kuvaava on Lii-molan oma maininta (1951: 366) vog. n0jäk-verbin etymologioinnin yhteydessä: ”Yllämainitun sanan tunnen vain Kanniston kokoelmista, ja niissäkin se esiin-tyy, mikäli olen huomannut, ainoastaan muutaman kerran keskikondalaisissa teksteissä.” Sille, joka tietää, kuinka laaja on vogulin kansanrunouskokoelmien kondalaistekstistö, äsken siteerattu kuvaa napakasti Matti Liimolan vogulin tuntemusta ja hänen tyyliään.

Ottamatta tarkemmin kantaa siihen, onko jokin yksittäinen etymologia kes-tänyt vai ei, voi todeta Liimolan etymologiointitavasta, että hän nimenomaan tuo lisiä vanhan sanaston historiaan perusteellisen obinugrilaiskielten ja niiden historian tuntemuksensa avulla. Väkinäinen etymologiointi oli Matti Liimolalle vierasta. Hän ei rakentanut mielikuvituksen tukemia aasinsiltoja saadakseen ns. eheitä etymologioita, vaan eteni tarkoin kerättyjen kielenainesten ja tarkkaan punnittujen semanttisten päätelmien nojalla. Tärkeänä juonteena oli vankka äännehistorian tuntemus ja painotus. Tuloksena saattoi yhtä hyvin olla puolen sivun mittainen täsmällinen täydennys johonkin olemassa olevaan etymologiaan


63

kuin perusteellinen uusi etymologia. Hänen menetelmänään oli tiukan tietoon perustuvan todistusketjun luominen, ei ”kaunokirjallinen” vakuuttelu. Kaikki-aan Liimolan etymologioita kertyi 166 kappaletta. Erkki Itkonen (1977: 302) on laskenut näistä sanaselityksistä kertyneen kaikkiaan noin 380 sivua.

5. Morfologiatutkimuksia

1940-luvulla Liimolan kiinnostus alkoi suuntautua morfologiaan, nimenomaan historialliseen muotoja johto-oppiin. Tältä alalta on monia ansiokkaita tut-kielmia; ensimmäinen niistä on Zu den wogulischen Personalpronomina (FUF 28, 1944), jossa selvitellään, miten persoonapronominien taivutus eri murteissa on kehittynyt. Johto-opin tutkimuksista ensimmäinen on Wogulische Ablei-

tungssuffixe (FUF 30, 1949). Vuonna 1954 (SUSA 57) ilmestyneen Zur woguli-

schen Etymologie und Formenlehre -tutkimusartikkelin jälkiosa käsittelee syn-taktis-morfologiselta kannalta vogulin objektinsijaa, laaja (65 s.) artikkeli Zur

wogulischen Formenlehre (1956) käsittelee sekin suffikseja sekä muoto-opin ongelmia. Väitöskirjan tekeminen siirtyi: oli vogulin kannalta Liimolan mielestä tärkeämpiä tutkimus- ja julkaisutehtäviä. Aikaa vei myös tämän oman erikois-alansa loistavan tuntijan ystävällisyys ja avuliaisuus: hän vastasi perusteellisesti kollegoitten vogulia, erityisesti tietenkin Kanniston vogulilaisaineistoja, koske-viin tiedusteluihin.

Vuonna 1962 Turun yliopistoon perustettiin suomalais-ugrilaisen kielentut-kimuksen professorin virka. Ystävien, varsinkin Paavo Ravilan, vakava vetoa-minen (kenties pieni painostuskin) saivat Liimolan vakuuttuneeksi, että hänen velvollisuutensa oli hakea virkaa. Näin todetaan nekrologeissa. Liimolalla tus-kin oli velvollisuuksia Turun yliopiston suhteen, Ravilalla pikemminkin, olihan hän entinen Turun yliopiston professori. Kaiketi vielä 1960-luvulla senkaltaisen suuren oppineisuuden kuin Liimolalla oli katsottiin myös velvoittavan sen käyt-tämiseen muiden hyödyksi. Ainakin Liimolaan vedonneet tunsivat ystävänsä tässä suhteessa. Maisteri Liimolan oli siis väiteltävä tohtoriksi. Ajankohta oli sikäli otollinen, että Wogulische Volksdichtungin viimeinen eli kuudes nide oli juuri valmistumisvaiheessa. Väitöskirja syntyikin muutamassa kuukaudessa Liimolan perusteellisesti tuntemasta vogulin morfologiasta. Lokakuussa 1963 oli väitös, ja maaliskuussa 1964 Liimola nimitettiin Turun yliopiston professo-riksi. Väitöskirja Zur historischen Formenlehre des Wogulischen. I. Flexion der

Nomina (SUST 127) on kouliintuneen, alan aineiston ja tutkimuskirjallisuuden suvereenisti hallitsevan tutkijan työ. Siteerattakoon tässä hämäläisen Liimolan väitöskirjan alku, joka tieteellisen tutkimuksen alalla on samanlainen iskevä in medias res -aloitus kuin tunnettujen hämäläiskirjailijoiden romaaninalut: ”Juko-lan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjaisella rinteellä...” tai ”Alussa olivat suo, kuokka ja Jussi”. Näin puolestaan aloittaa Liimola: ”Die wogulische Sprache hat drei Numeri: Singular, Dual und Plural. Der erst-

Eiras

64

genannte hat kein Kennzeichen.” Kun Liimolan päätyö oli ollut kielenainesten julkaisua, on luonnollista, että hänen tutkimuksensa – muutkin kuin väitöskirja – perustuvat erinomaisesti hallittuun laajaan materiaaliin. Liimola tunsi hyvin myös kaikkien ennen Kannistoa vogulilaisaineistoa keränneitten tutkijoiden aineistot (Antal Regulyn, August Ahlqvistin ja Bernát Munkácsin tekstit ja kie-liopilliset tutkimukset) ja uudemman, mm. neuvostoaikana julkaistuissa oppi- ja sanakirjoissa esiintyvän, aineksen. Kaiken tämän hän otti myös tutkimuksessaan huomioon. Varmemmaksi vakuudeksi siteeraan tässä Liimolan väitöksenalka-jaisesitelmää: ”Suomalais-ugrilaisessa kielitieteessä – niin kuin tieteellisessä työssä yleensäkin – riippuu tulosten arvo olennaisesti käytettävien ainesko-koelmien laadusta.” Lektiossa Liimola esitteli aineskokoelmat Regulyn koko-elmasta lähtien kiinnittäen erityistä huomiota väärinkäsityksiä aiheuttaneisiin toiselle murteelle transkribointeihin yms.

Jo Liimolan aiemmissa morfologisissa tutkimuksissa (joiden yhteinen si-vumäärä on yli 400), esimerkiksi edellä mainitussa Zu den wogulischen Per-sonalpronomina -artikkelissa (FUF 28, 1944), näkyi selvästi muotoja äänne-opillisten tutkimusmetodien hallinta. Väitöskirjassaan Liimola selvitteli suuren aineiston varassa vogulin numerustunnukset, nominiparadigman sijamuodot, muodot, jotka eivät sisälly nominiparadigmaan (Formen ausserhalb des Sub-stantivparadigmas) ja possessiivisuffiksit. Formenlehre on ensimmäinen tutki-mus, joka käsittelee vogulin deklinaatiota ja possessiivisuffikseja systeeminä, siis kokonaisuutena, ja antaa yleiskuvan vogulin muoto-opista. Tosiasioiden (aineiston) tarkan tuntemuksen ja analyysin sekä metodien erinomaisen hallin-nan lisäksi tarvittiin myös oivaltamista, jotta kielen synkroniset ilmiöt saivat diakronisen järjestyksen. Tutkimus oli vastaväittäjän Béla Kálmánin mielestä uraauurtava. Pohjoismansin akkusatiivin mə-päätteen katoamisen syistä oppo-nentti ja respondentti eivät päässeet yksimielisyyteen. Kun hantin substantii-viobjekti on päätteetön ja kun pohjoinen hantimurre on voimakkaasti vaikutta-nut pohjoismansiin, Liimola katsoi, että akkusatiivin puuttuminen pohjoismur-teesta on ymmärrettävissä ainakin osittain tämän vaikutuksen pohjalta. Kálmán piti tiukasti kiinni siitä periaatteesta, että juuri muoto-opin aineksia ei lainaudu kieleen tai katoa kielestä toisen kielen vaikutuksesta. Hän piti päätteettömän akkusatiivin spontaania yleistymistä todennäköisempänä. Tulos lienee ratkai-sematon. Pohjoismansissahan on voinut olla menossa nominatiivimuotoisen objektin yleistymistendenssi, jota läheinen hantimurre sekä kaksikieliset perheet ovat vahvistaneet. Väitöskirjassa esitellään substantiiviparadigman viimeisenä kaasuksena vokatiivi. Siitä vastaväittäjä kaipasi enemmänkin ainesta. Liimolan toteamus, ettei ainesta juuri sen enempää ole, pitää varmasti paikkansa, sen uskaltaa tämän kirjoittaja koko sanastomateriaalin vähintään kertaalleen läpi käytyään todistaa. Vokatiivia Liimola oli selvitellyt jo Wogulische Volksdich-tung -kokoelman viidennen osan kommenteissa (s. 291, 341). Kommenttien hakasulkeet paljastavat, että selvitys on yksinomaan Liimolan.


65

6. Professoriksi Turun yliopistoon

Väitöskirja vei siis Liimolan Turkuun professoriksi. Turun yliopistoon Matti Liimola kotiutui nopeasti. Suomen kieli ja sen sukukielet -nimellä Osmo Ikolan johtamana toiminut oppiaine muuttui suomen kieli -nimiseksi, kun yliopistoon perustettiin suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen oppituoli. Suomen kielen oppiaineen piirissä toimivat mm. Paavo Siro, Eeva Kangasmaa-Minn ja Alho Alhoniemi, jotka kaikki olivat paitsi suomen myös marin kielen tutkijoita. Suomalais-Ugrilaisen Seuran työstipendiaatti Kaino Heikkilä toimitti Turussa mordvan sanakirjaa. Aurajoen kaupungissa oli siis jo olemassa etäsukukielten tutkijaryhmä, jonka piiriin Liimolan oli helppo tulla. Lisäksi Turun yliopiston silloinen rehtori, romaanisen filologian professori Tauno Nurmela oli Matti Liimolan opiskelutoveri. Parhaiten sopeutumista edisti tietysti se, että Liimola oli ujoudestaan huolimatta hyvin seurallinen ja ystävällinen. Pian hänestä tuli turkulaisen aikakauskirja Sananjalan toimituskunnan jäsen ja Sananjalassa il-mestyi myös hänen artikkeleitaan. Yliopiston opettajien lentopallokerhokin sai Liimolasta innokkaan jäsenen. Opetus- ja hallintotyö vaativat aikaa, mikä koitui mansintutkimuksen tappioksi. Tutkimustyö jatkui, mutta Liimolalta odotetun perusteellisen mansin verbitaivutusta käsittelevän monografian laatimiseen ei vaativan viranhoidon ohessa ollut aikaa; väitöskirjahan oli nimeltään Zur histo-

rischen Formenlehre des Wogulischen. I. Flexion der Nomina. Toisaalta, jos Liimolaa ei olisi puolittain pakotettu professorinviran hakuun, olisi Formenleh-re-väitöskirja ehkä jäänyt laatimatta, mikä olisi ollut suuri tappio mansintutki-muksen kannalta.

7. Obinugrilaiskielten tutkijoiden kansainvälisistä kontakteista

Lukuun ottamatta Budapestin Loránd Eötvös -yliopistossa viettämäänsä opinto-aikaa kolmikymmenluvun alussa Matti Liimola ei juuri matkustellut maailmal-la. Kesät ja muut loma-ajat kuluivat Ylöjärvellä, synnyinseudulla, missä fenno-ugristiikka ja maatyöt, kirjoituskone ja heinähanko lomittuivat luonnollisessa harmoniassa. Fennougristikongresseista Liimola osallistui vain Helsingin kong-ressiin v. 1965. Matkustelu tieteen merkeissäkään ei 1940- ja 1950-luvun Eu-roopassa ollut tunnetuista syistä ongelmatonta. (Esim. Paavo Ravila kävi en-simmäistä kertaa Unkarissa vasta 1960.) Tutkimuksen kansainvälisyys oli kui-tenkin Matti Liimolalle itsestäänselvyys. Liimolan kansainvälisyydelle oli omi-naista ensinnäkin pyrkimys hallita alan kotimainen ja kansainvälinen kirjalli-suus perinpohjaisesti. Tärkeimmän tutkimusalansa vogulin kielen keskeiset tutkimus- ja aineistojulkaisut hän tunsikin tavalla, jota kollegat vieläkin ällisty-neinä muistelevat: ”Fokos-Fuchs on muistaakseni asiasta kirjoittanut Finnisch-Ugrische Forschungenin 30. niteessä sivun 190 paikkeilla”, oli vastaus assisten-tin muuatta vogulin ongelmaa koskeneeseen tiedusteluun; siellähän se! Matti

Eiras

66

Liimolan syvällinen oppineisuus omalla alallaan ja Artturi Kanniston voguli-laiskokoelmien perinpohjainen tuntemus, jonka hän oli hankkinut edellä kuvail-lussa ainestenjulkaisutyössä, olivat hänen vaatimattomuuteensa liittyneen suu-ren auttavaisuuden lisäksi keskeisiä tekijöitä, jotka saivat mm. unkarilaiset ja saksalaiset alan tutkijat tulemaan hänen luokseen tai kääntymään kirjeitse hänen puoleensa monenlaisten vogulia koskevien kysymysten merkeissä. Vaikutteet liikkuivat tietenkin kumpaankin suuntaan, mutta Liimola oli se vuori, jonka luo obinugrilaiskielten muhammedit tulivat. Seuraavassa yritän vain esimer-kinomaisesti esittää, miten Matti Liimolan vaikutus näkyy obinugrilaiskieliä koskevissa tutkimuksissa. Paljon työtä aiheutti Liimolalle tutkijoiden opastami-nen ja usein suoranainen tutkimusaineiston poiminta julkaisemattomista vogulin sanastokokoelmista. Tuloksena tästä avuliaisuudesta kuitenkin on, että vielä nykyäänkin vain aineskokoelmana olemassa oleva murremateriaali on vuosi-kymmenten mittaan hyödyttänyt monin tavoin obinugrilaiskielten tutkimusta.

Kuuluisa unkarilainen vogulintutkija, akateemikko Béla Kálmán, joka toi-mi Debrecenin Lajos Kossuth -yliopiston fennougristiikan professorina yli kol-me vuosikymmentä (1952–1983), oli monet kerrat Suomessa ja nimenomaan Matti Liimolan luona nähty vieras. Jo 1950-luvulla viimeistellessään suurta lainamonografiaansa (Die russischen Lehnwörter im Wogulischen, 1961) Béla Kálmán saattoi Liimolan avulla käydä läpi Kanniston sanakokoelmat. Vaikka Kálmánilla oli aikaa vain muutama päivä ja hän saattoi tutkia vain ne hakusanat, joista hänellä jo oli tietoja muiden keräelmien ja julkaisujen perusteella, Kannis-ton sanaston ainesta on valmiissa teoksessa melkoinen määrä. Matti Liimolan asiantuntemuksella oli tässä tietenkin ratkaiseva osuus. Myöhemmin kun aka-teemikko Kálmán kävi Turun yliopistossa professori Matti Liimolan luona taas nippu Bernát Munkácsin kokoelman sanalippuja mukanaan, tämän kirjoittajalla oli tilaisuus nähdä omin silmin, kuinka loistavasti silloisen vogulintutkimuksen ehdottomien huippujen yhteistyö sujui. Miksi ei olisi sujunut, kun yhteistä oli suuri oppineisuus, kiinnostus vogulin kieleen, vaatimattomuus ja leppoisa huu-mori. Silloin (vuonna 1972) Béla Kálmán oli neuvottelemassa Liimolan kanssa Munkácsin aineistoon perustuvan sanakirjansa periaatteista. Liimola ei nähnyt Kálmánin suurtyötä valmiina, se ilmestyi 1986 (Wogulisches Wörterbuch. Ge-

sammelt von Bernát Munkácsi. Geordnet, bearbeitet und herausgegeben von

Béla Kálmán). Sanakirjansa esipuheessa Kálmán viittaa erityisesti näihin kes-kusteluihin ja mainitsee voineensa käyttää toimitustyössä hyväksi keskustelujen antia. – Nyt kun itse toimitan Kanniston mansilaista murreainesta sanakirjaksi, parhaita apuvälineitäni ovat Béla Kálmánin toimittama Wogulisches Wörter-

buch ja monografia Die russischen Lehnwörter im Wogulischen. Voi suorastaan raamatullisesti todeta: ”ei sana tyhjänä palaja”. Tämäntapaisissa hankkeissa suomalais-unkarilaisen yhteistyön hyöty tuntuu vuosikymmeniä. Samaan tapaan kuin Kálmán venäläislainojen monografiatyössään saattoi Károly Rédei Liimo-lan avulla hyödyntää vogulilaiskokoelmia viimeistellessään monografiaansa Die


67

syrjänischen Lehnwörter im Wogulischen (1970). Professori László Honti on ilmaissut arvostuksensa suomalaista opettajaansa kohtaan omistamalla merkit-tävän obinugrilaista vokaalihistoriaa koskevan tutkimuksensa Geschichte des

obugrischen Vokalismus der ersten Silbe (1982) Matti Liimolan muistolle. Myös saksalaisen kielialueen fennougristiikka on saanut tärkeissä hank-

keissa Matti Liimolan apua. Berliinin Akademie der Wissenschaften oli Wolf-gang Steinitzin johdolla ryhtynyt suurhankkeeseen, jonka tarkoituksena oli laa-tia ostjakin dialektologis-etymologinen sanakirja, joka sisältäisi kaiken siihenas-tisen sanastomateriaalin (sanakirjoista, tutkimuksista ja Steinitzin omat keräel-mät). Dialektologisches und etymologisches Wörterbuch der ostjakischen

Sprache -sanakirjan ensimmäinen vihko ilmestyi v. 1966 ja viidestoista eli vii-meinen vuonna 1993. Sattumalta ei Steinitz varmaankaan aseta Matti Liimolaa ensi sijalle kiittäessään sanakirjan esipuheessa kollegoita. Yhteistyö jatkui Stei-nitzin kuoltua (1967) Gert Sauerin ja hänen työryhmänsä kanssa. Ostjakin suur-sanakirja sisältää kymmenittäin viitteitä Liimolan antamiin vogulin tietoihin ja runsaasti viitteitä hänen tutkimuksiinsa. Wolfgang Steinitz itse kiittää laajan vokaalitutkimuksensa Geschichte des wogulischen Vokalismus (Finnisch-ugrische Studien II. Berlin 1955) esipuheessa (s. IX) Liimolaa mm. Kanniston käsikirjoituskokoelmasta saamastaan tärkeästä aineistosta.

Edellä muutaman satunnaisesimerkin avulla kuvattua kansainvälisyyttä suomalaisessa fennougristiikassa on harrastettu varsin kauan. Se on ollut tutki-jatason yhteydenpitoa, jossa asianosaiset eivät ole laskeneet ”menettämäänsä” aikaa ja jossa esim. unkarilainen osapuoli aikaisempina vuosikymmeninä joutui todella näkemään vaivaa ja voittamaan suuria hankaluuksia halutessaan päästä suomalaisia kollegoitaan tapaamaan.

Suhteet Neuvostoliittoon olivat sodanjälkeisinä aikoina ja kauan myö-hemminkin fennougristiikan alalla yleensäkin vähäisiä, eivät ihan olemattomia kuitenkaan. Ilmeisesti Wogulische Volksdichtungin 1950-luvulla ilmestyneistä osista ainakin kolme (kolmas osa ilmestyi v. 1956) päätyi Leningradiin asti, koska Jukondalta syntyisin ollut mansitutkija Matrjona Vahruševa (Balandina) on v. 1956 lähettänyt Liimolalle Rombandejevan venäläis-mansilaisen sanakir-jan (1954) ja sisäkanteen kirjoittamassaan tervehdyksessä Kondan murteella kiittää mansiksi kirjoitetuista kirjoista (useista: monta omistettua).

Matti Liimola oli työskennellyt jo 1930-luvun vogulin aineskokoelmien pa-rissa ja oma tutkimustyökin oli alkanut samoihin aikoihin. Kansanrunousko-koelmien ja sanastokokoelmien informantit olivat tulleet nimeltä ja osa valoku-vienkin perusteella jokapäiväisiksi tutuiksi, niin Lozva-joen yläjuoksulta kotoi-sin ollut neuvokas Maremiana Ivanovna Ukladova kuin erinomainen alakonda-lainen kielenopas (kielimestari, niin kuin informantteja ennen aikaan arvosta-vasti nimitettiin) Jefim Zaharovitš Pakin, jonka valitettava puute oli, ettei suhu-s häneltä syntynyt, mikä täytyi aina muistaa ottaa huomioon sanastoa käsiteltäes-sä, tai venäläinen Platon Jegrafovitš Popov, joka osasi Ala-Kondan murretta

Eiras

68

syntyperäisen tavoin, ynnä monet muut. Tutkijan mielessä lukuisat informantit olivat tietysti murteensa eläviä edustajia. Ensimmäisen vähäisen kosketuksen varsinaiseen elävään mansin kieleen Liimola koki kuitenkin vasta yli kaksi-kymmentä vuotta kieltä tutkittuaan. Professori Erkki Itkonen oli Neuvostoliiton-matkallaan 1956 onnistunut nauhoittamaan mansisyntyisen kielentutkijan Jev-dokija Rombandejevan puhetta. Lehtori Pentti Soutkari muisteli minulle tilai-suutta, jossa Liimola kuuli tätä nauhoitetta ensi kerran. Liimola oli miltei liikut-tuneena todennut: ”Minähän ymmärrän tätä.” Kun vielä kymmenkunta vuotta aikaa kului, Liimolalle tarjoutui tilaisuus tavata Helsingin fennougristikongres-sin (1965) yhteydessä juuri Rombandejeva, jonka puhetta hän sitten yhdessä Jorma Rekusen kanssa nauhoittikin. Rombandejeva itse kertoo nauhalla haus-kasta kohtaamisesta (mansiksi tietysti): ”Ensin tuli kirje, siinä olivat teesit. Tar-kastelin niitä, ja sain selville, että Matti Liimola tulee puhumaan mansin kieles-tä. Minä aioin kuunnella häntä.” Helsingin asemalle saapumista Rombandejeva kuvaa seuraavasti:

ak ōjkan matƒi lƒ¬imola χūltwes. am taw palte minasum. taw mańśi lātŋəl am

jotum potərtaŋke pātəs. am takēm ti śāγəlts

um. χēlƒsiŋki ūsn joχtəsum, tit

mańśi lātŋəl potərtēγt, saka pūmaś ōls.

’Eräs mies osoitti minulle Matti Liimolan. Minä menin hänen luokseen. Hän alkoi puhua minun kanssani mansia. Ilahduin kovasti. Olin saapunut Helsingin kaupunkiin, ja täällä puhutaan mansia, se oli hyvin hauskaa.’ (Janhunen 1975: 60–62.)

Läsnä olleet kertovat Liimolan ja Rombandejevan keskustelleen vilkkaasti man-siksi.

Aineistonjulkaisutyö toi Liimolalle perusteellisen vogulin murteiden tun-temuksen lisäksi hämmästyttävän tietovarannon paitsi vogulia, myös mm. ost-jakkia ja unkaria koskevasta tutkimuskirjallisuudesta. Liimolan omien tutkimus-ten perustana oli aina laaja aineisto, mikä tietysti oli luonnollistakin niin etymo-logisessa kuin morfologisessa tutkimuksessa. Aineistotyö oli vienyt aikaa omal-ta tutkimukselta, mutta toisaalta juuri se oli luonut lujan pohjan varsinaiselle tutkimustyölle. Liimolan loistava kielimateriaalin tuntemus koitui laajasti obin-ugrilaiskielten tutkimuksen hyväksi muidenkin töissä. Miellyttävä vaatimaton persoonallisuus toi ystäviä kaikkialta, missä fennougristiikkaa tutkittiin. Matti Liimolan jäähyväisluennon aihe oli ”Äännehistorian alalta”. Tuolloin vielä esim. Turun Sanomat raportoi tällaiset tapaukset. Oikeastaan hyvin Liimolaa kuvaavaa on, että lehden kuvassa hän on kirjoittamassa Steinitzin nimeä tauluun ja lehtiartikkelin ainoa alaotsikko on ”Erkki Itkonen ansiokas tutkija”.

Eläkevuosinaan Matti Liimola jatkoi vogulintutkimuksen parissa. Kesät ku-luivat edelleen syntymäkodin läheisyydessä sijaitsevassa huvilassa Ylöjärvellä, missä kuolema hänet tavoitti elokuussa 1974. Tuolloin hän oli laatimassa sak-sankielistä sanahakemistoa Wogulische Volksdichtung -sarjaan. Vuokko Eiras


69

toimitti tämän Wörterverzeichnis-osan valmiiksi, ja se ilmestyi sarjan seitse-mäntenä osana v. 1982 (SUST 180).

Mitä jäljelle jää: Aika määrittää meitä enemmän kuin ehkä huomaamme. Yksilösuoritusten arvo kirkastuu ajan kuluessa. Matti Liimolan nimi on hakattu sukuhaudan paateen hänen syntymäpitäjänsä kirkkomaalla. Obinugrilaiskielten tutkimuksen piirissä hänen nimensä säilyy, niin kauan kuin pienen mansikansan rikasta kansanrunoutta ja kieltä maailmassa tutkitaan.

Kirjallisuus

Itkonen, Erkki 1977: Matti Liimola 1903–1974. – Finnisch-Ugrische Forschungen 42: 298–304.

Janhunen, Juha (toim.) 1975: Etäsukukielet. Lapp, Volga-Finnic, Permian-Finnic, Ob-Ugrian, Samoyed. Suomi 119: 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Janhunen, Juha 1989: Siperia Suomen tieteessä. – Markku Löytönen (toim.), Matka-arkku. Suomalaisia tutkimusmatkailijoita. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 502. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 138–147.

Joki, Aulis J. 1975: Matti Engelbert Liimola. Suomalaisen Tiedeakatemian Esitelmät ja Pöytäkirjat. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia. 91–95.

[Kannisto, Artturi:] Artturi Kanniston tutkimusmatkat Siperiassa vuosina 1901–1905. Päiväkirjamuistiinpanoja ja kirjeitä. Julkaissut Tytti Kannisto. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja 64, 1: 1–161.

Liimola, M. E. 1932: Heimokuulumisia. – Ylioppilaslehti 18: 304–305. Liimola, M. E. 1934: Pari sananselitystä. – Virittäjä 38: 182–184. Liimola, M. E. 1939: Pari sananselitystä. – Virittäjä 43: 158–159. Liimola, Matti 1933: Etymologisches. – Liber semisaecularis Societatis Fenno-Ugricae.

Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 67. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seu-ra. 246–255.

Liimola, Matti 1951: Etymologisia lisiä. – Virittäjä 55: 366–370. Liimola, Matti 1963: Zur historischen Formenlehre des Wogulischen. I. Flexion der

Nomina. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 127. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

SSA 2 = Itkonen, Erkki & Ulla-Maija Kulonen (toim.) 1995: Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. 2. L–P. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura – Ko-timaisten kielten tutkimuskeskus.

Suomalais-ugrilaisen Seuran vuosikertomus v. 1934. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja XLVIII, 5: 27–36.

Suomalais-ugrilaisen Seuran vuosikertomus v. 1945. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja LIV, 4: 1–9.

UEW = Rédei, Károly (toim.) 1988–1991: Uralisches etymologisches Wörterbuch. Budapest – Wiesbaden: Akadémiai Kiadó – Otto Harrassowitz.

Vuokko Eiras <[email protected]> Suomalais-ugrilainen kielentutkimus Fennicum FI-20014 Turun yliopisto

SUSA/JSFOu 91, 2006

Dennis ESTILL (Hausjärvi)

Some observations on Zyryan word stress, past and present

1. Introduction

In Komi and its dialects stress can fall on the first syllable, last syllable or on any other. V. I. Lytkin (1955) has provided a reliable description of the Komi word stress system. Word stress in Komi-Zyryan (henceforth Zyryan) is de-scribed as usually having no stable position, although there is a tendency for stress to be initial, even if this is not obligatory (cf. Lytkin 1970: 248). In Komi-Permyak the place of stress varies and in the Yazva dialect (Eastern Permyak) some vowels attract stress while others do not (Lytkin 1961: 33–34; 1962: 90, 92–94). Bubrikh (1949), on the other hand, maintains that in Zyryan stress is generally on the first syllable. A more recent description is that of Igushev (1996): as a rule stress falls on the initial syllable, although in some dialects it may alight on -ov, -oo suffixes, on a non-initial syllable in the case of some morphemes or, then again, on suffixes containing the vowels a and ö.

In what follows I wish to present some comments on the position of stress in the Zyryan word in neutral surroundings, i.e. when it is unaffected by, for example, sentential stress. First thought, I shall briefly consider extant evidence of word stress placement in the past, after which I shall go on to describe some experiments to determine the extent to which stress alights on the initial syllable in Zyryan nowadays and the results. I shall also make brief mention of the pos-sible acoustical composition of the language.

2. Komi word stress in the past

While Zyryan word stress is generally on the initial syllable today, the situation in the past has evidently been different. Lytkin has pointed out that the re-nowned Komi writer M. A. Kuratov even in the 19th century generally marked accent when it did not fall on the initial syllable, which in itself suggests that the position of stress was not then clearly established as being on the first syllable, but this measure also suggests that such non-initially stressed words may have been regularly stressed on the same syllable. If that were the case, then Zyryan word stress would have been at that time typologically different from word stress in Erzya (Estill 2004). A recent collection of some of Kuratov’s work (1979) supplies evidence of this practice. Other work by Lytkin (1952) provided even more emphatic evidence of the prevalence of non-initial word stress in

Estill

72

earlier centuries. Herein Lytkin considered the nature of Old Permian, the predecessor of modern Komi, including grammar and lexicon, on the basis of extant manuscripts from the 17th and 18th century. These manuscripts were marked for word stress.

The Old Permian period commenced in the 1300s, i.e. at the beginning of the historical period, although the evidence in question can probably be most fittingly related to the 17th century. According to calculations made originally by V. I. Lytkin, and confirmed by my own estimates based on the same histori-cal documentation, word stress patterns have changed in such a way that whereas in the 1600s, of which we have historical evidence, word stress was on the first syllable in the case of approx. 70 per cent of words, it is now on the first syllable in the case of approximately 95 per cent of words (see below).1 Table 1 which follows shows the results of calculations made on the basis of an extant manuscript, the Yevgenyevskiye manuscript, which was discovered in the late 18th century and is a Russian transliteration of an Old Permian religious text that was originally written in the Old Permian alphabet. This table provides details concerning the placement of stress on 654 words in the Yevgenevskiye manuscript for which word stress was indicated.

total words stress unmarked monosyllabic words2 stress on 1σ stress on 2+σ

935 2813 26 283 371

Table 1. Totals for stressed and unstressed words in the Yevgenevskiye manuscripts.

The problem faced in interpreting these figures concerns the number of words that were not marked for stress. These do not seem to have anything in com-mon, or anything that would single them out from the other words in the text. Furthermore, there were not very many monosyllabic words in the text. We must, then, rely on conjecture. If we assume that unstressed words were omitted because initial syllable stress may have been anticipated as a natural first choice, then calculations of word stress occurrence in the manuscripts become heavily weighted in favour of initial syllable word stress, and calculations of word stress on subsequent syllables is minimised. The resulting estimations are therefore very conservative. The figure below shows how the evidence so far

1 It will be observed that no separation of word and sentential stress has been made in determining the figure for the present day, whereas allowances were made for sentential stress in the historical data. 2 This is a fairly rough estimate, because of my difficulty in separating the words in the text. 3 The number includes monosyllabic words.


73

can be interpreted on a chart. The curve shows at the very least the changes in word stress that have taken place over the last four hundred years. According to this conservative calculation, at least every third word would have been stressed on a syllable other than the first. This situation is visually shown in figure 1.

0

20

40

60

80

100

1600 1700 1800 1900 2000

year

%

Figure 1. Chart with curve showing a conservative estimate of the possible historical

development of word stress on first syllable in Komi as percentage (y-axis) for the years

1600 to 2000 (x-axis). 4

3. Zyryan word stress today

While word stress in Permyak and the Yazva dialect shows certain variation despite the prevalence of initial stress, which can well be understood in the light of the previous section, in the predominant5 Komi language, Zyryan, as men-tioned above, word stress is generally regarded as being on the first syllable. In order to determine to what extent this is in fact the case today, I carried out an experiment.

3.1. Description of first auditory experiment

To discover the extent to which word stress is placed on the first syllable in

4 The Komi figure has been derived according to my own calculations based on the photographs of extant manuscripts of the Yevgenyevskiye manuscripts published in V.I. Lytkin (1952: Appen-dix 2). My own original calculation for non-initial syllable stress was ≥ 39 %, but after tempering this with Lytkin’s warning of the presence of sentential stress (I allowed 10 % for this) and his observation that 80 % of stress was radical and 20 % (for which I made a further allowance of 20 % which meant that one third would have been radical) suffixal, although no mention was made of the syllable on which radical stress had been placed, I felt that by adding 31 % and rounding the final figure to 70 % for initial stress that I would not be accused of exaggerating the preva-lence of non-initial word stress in Komi in the 1600s. 5 There are about twice as many Zyryan speakers as there are Permyaks.

Estill

74

Zyryan, I asked a native speaker (SA) to read portions from recently published Zyryan fiction, at least for the purposes of auditory experiments. My informant is from the village of Kuratovo in the Syktyv raion and the recordings were made when she was 25. She spoke the Middle Sysola dialect. I understand that my informant’s pronunciation was quite representative of the Zyryan dialects in general. The reading material was an extract from a story in the book Èžva pe-dymsa zonka by V. Timin describing the adventures of a young boy, and the text was standard. One reason for choosing the text, in addition to its general popularity (I have heard about this from other Zyryans), was the fact that it in-cluded very few words that have entered Zyryan from or through Russian. Those few words that did occur were eliminated from the analysis.6 The re-cording took place at the Department of Finno-Ugrian Studies of the University of Helsinki in conditions conducive to the production of reasonably good sound quality, at least for the purposes of the experiment.

The auditory experiment was accompanied by a somewhat modest acoustic experiment assisted by the same informant, SA. In this case nine short sentences were analysed in order to discover factors which may indicate the extent to which fundamental frequency, intensity and duration were involved in the pro-duction of word stress. This was carried out by measuring the acoustic parame-ters of these correlates.

3.2. Description of second auditory experiment

It may not be convincing to claim that the evidence of one speaker is representa-tive of all, at least as far as auditory experiments are concerned. A further audi-tory experiment was therefore conducted to compare the word stress pattern of several speakers. Three of the informants who assisted with this experiment spoke the Upper Vychegda dialect (CL), (OM) and (OO), and one the Syktyv-kar dialect (IG). Each informant read 274 words onto a CD disk using a Plextalk recorder. The extract used was chosen at random from the above-mentioned Èžva pedymsa zonka by V. Timin.

3.3. Results

3.3.1. Placement of word stress in first auditory experiment

Although SA read several pages of text, for my own analysis it was sufficient to consider only the first 651 words, since the general pattern of initial syllable

6 It is not exactly clear, however, what a “loan” word is and how it should be defined, i.e. how much the form should still resemble that of the language from which it has been derived. For safety’s sake recent introductions from Russian (mostly since the October Revolution) were left out.


75

stress was so predominant. In fact, of those words, only in the case of 35 did stress switch to a syllable other than the first. This meant that 94.6 per cent of words were stressed on the first syllable, and when sentential stress, for which no allowance was made, is taken into consideration it can safely be said that in Zyryan today word stress falls with regularity on the initial syllable, as the lit-erature has given us to understand. Confirmation of the perceived placement of stress was made by two speakers of languages other than Komi, i.e. English and Finnish, and the experiments were conducted in 2003. This does not, however, mean by definition that were word stress to fall on a syllable other than the first in a neutral environment, that such a pronunciation would be unacceptable, as it would be in e.g. Finnish.

Why did 35 words not receive initial stress? When examined more closely the 35 words on which stress does not fall on the first syllable seem to have been influenced by what was on their right. This can be shown by comparing them to those words that are initially stressed. Table 2 makes that comparison.

word total juncture to right %

1σ stress 616 156 25.3

2σ & 2σ+ stress 35 14 40.0

Table 2. Total number of words with stress on initial and subsequent syllable in text read

by SA. Table also shows the number and percentage of words with juncture to immedi-

ate right for words stressed on either the initial or subsequent syllable.

The above table shows that in the case of Zyryan speaker SA initial word stress was more general when the word was not followed immediately by a point of juncture to its right7 (only 25.3 % deviations from initial stress). On the other hand, if a word was immediately followed by a point of juncture, the chances of stress occurring on a syllable other than the first were to a certain extent greater (40.0 % deviations from initial stress). Those words with juncture on their im-mediate right were thus more prone to shift stress onto a syllable other than the first. In the order in which the words occurred in the text the types of juncture involved were the following and in the following order:

fs cm fs da fs fs cm fs cm ex cm fs fs cl (.,.–..,.,!,..:)

(fs = full-stop [.], cm = comma [,] cl = colon [:], ex = exclamation mark [!], da = dash [–])

7 ‘Right’ here refers of course to the position on the page from which my informant read. In nor-mal speech this would mean the juncture that occurs after the feature under investigation.

Estill

76

While it would seem possible to suggest that juncture affects the placement of word stress, care must be taken in the interpreting the data, since in the text only 35 examples were discovered for analysis. The possibility that sentential stress may have influenced the placement of word stress was also taken into account. In fact, 22 of the 35 carried sentential stress. From the forgoing it would seem that, as might be expected, sentential stress accounts for the majority of devia-tions from initial syllable stress in Zyryan.

3.3.2. Placement of word stress in second auditory experiment

For the second auditory experiment four female informants were asked to read a page from a current children’s book, each informant reading all 274 words onto a CD. The results of the analysis are shown in the table below.

LC IG OM OO total

words read 274 274 274 274 1096

word stress non-initial 5 8 10 3 26

% word stress non-initial 1.8 2.9 3.6 1.1 2.4

Table 3. Incidence of word stress placement, percentages and totals for four Zyryan

speakers.

Compared with SA’s 94.6 per cent initial syllable word stress, on average the four Zyryan informants examined above stressed the first syllable in 97.6 per cent of cases. Since sentential stress has not been taken into consideration, on the basis of this further evidence it would be reasonable to conclude that in Zyryan word stress falls regularly on the first syllable, although it must still be borne in mind that this does not per se mean that non-initial word stress is unac-ceptable in the judgment of the native speaker. This problem requires separate investigation, and is not the concern of the present paper. The conclusion to be drawn is that word stress is on the initial syllable in Zyryan. As far as deviations from this pattern are concerned, these are probably influenced by juncture and of course sentential stress, as stated in section 3.3.1.

3.3.3. The need for acoustic experiments

It would seem that little experimental research has been carried out into the acoustical nature of Zyryan.8 Although not always regarded as the main factor

8 Some comparative research concerning Finnish and Zyryan vowels has been carried out (Savela 1999).


77

in many studies, it has been observed in, for example, Erzya (Estill 2004) and Greek (Botinis 1998) that word stress may have more to do with intensity (measured in amplitude) than with fundamental frequency (F0), measured in Hertz, although the measurement of intensity is fraught with complications (Iivonen 2004). Further, the role of duration must always be considered. The influence of Russian must also been taken into consideration. According to Na-talia Svetozarova (1998: 264), in Russian “stressed vowels as a rule, exhibit higher values of these parameters (length and intensity) than unstressed ones”. I carried out a small preliminary investigation of nine simple Zyryan sentences read by SA and taken from an introduction to Komi (Kokkonen 1984: 18–19), with the object of finding clues concerning the most relevant acoustic features or combination of correlates likely to occur in Zyryan word stress, as an indica-tor for future research. These sentences, which include two questions, are shown below.9

(1) Керка лэптанінын уджала.10

Udžala kerka *leptaninyn.11

’I work on the buildings.’

(2) Локтан гожöм пенсия вылö петö. Loktan gožöm 7penśija vylö *7petö. ’S/he gets her/his pension next year.’

(3) Кытчö мунанныд отпускö? *Kytćö munannyd otpuskö? ’Where are you going on your holidays?’

(4) Кыдзи кöсъянныд коллявны отпускнытö? Kydźi kösjannyd kolƒlƒavny *otpusknytö? ’How will you spend your holidays?’

(5) Мунамöй саридз дорö.

Munamöj saŕidƒź *dorö. ’Let’s go to the seaside.’

(6) Талун вывті тöла

Talun vyvti *töla. ’It’s very windy today.’

9 These sentences were analysed at the Department of Speech Sciences at the University of Hel-sinki using the SoundScope and SoundEdit programs.

10 In this instance my informant “corrected” the word order.

11 * = sentential stress.

Estill

78

(7) Уна сикас пывсян эм. Una śikas *pyvśan em. ’There are many kinds of sauna.’

(8) Пывсьöм бöрын мортлöн горшыс косьмö. Pyvśöm *böryn mortlön *goršys kośmö. ’You feel thirsty after a sauna.’

(9) Медбур шойччöмыс ветлöдлöм. Medbur *šojććömys vetlödlöm. ’Exercising is the best way to rest.’

syllable sent. ref. parameters occur.

mu, śi, pyv 5, 7, 8 none 3

F0 0

lok, vet 2, 9 F0 + int 2

7pen, mu, sa 2, 3, 5 F0 + dur 3

ker, go, mort, koś 1, 2, 8, 8 F0 + int + dur 4

kydƒ, kolƒ 4, 4 int 2

vy, ot, kös, ta, vyv, u, med 2, 3, 4, 6, 6, 7, 9 int + dur 7

ud 1 dur 1

total 22

Table 4. 1st column shows syllables from Zyryan sentences above. 2nd column shows

reference letter for sentences from which the syllable was taken. 3rd column shows

which parameters were most prominent acoustically. 4th column shows number of sylla-

bles in which a parameter or combination of parameters was prominent.

Measurements were made of F0 (hertz) and intensity (volts), and durations of vowel nuclei were also recorded. Table 4 summarises the results. I have not included the data, the criteria determining the limits for the inclusion of promi-nent features, etc, since the purpose of the experiment is simply to lay a founda-tion for future analyses.

In order not to prejudice the results those syllables which were either not stressed or were subject to sentential stress were left out, leaving only word-stressed syllables. The modest experiment above thus provided a starting point for investigating which features may be most likely to produce word stress in


79

Zyryan, but the material is insufficient for drawing any conclusions. Of interest, however, is the fact that in 14 cases out of 22 (64 %) duration is a factor con-tributing to word stress. I have already embarked on the task of seeking to de-termine the most relevant factors contributing to word stress, and while the re-sults are as yet incomplete it would seem that duration is the most important parameter, although it may be that longer duration is very often accompanied by greater fundamental frequency.

As far as the acoustical nature of Zyryan is concerned, the matter has not yet been sufficiently investigated. The modest inquiry of mine would suggest that the part played by duration is considerable, and that fundamental frequency in the production of word stress approaches that generally assumed for other languages. This question as well as others concerning Zyryan prosody is there-fore left open for further research and discussion.

4. Conclusion

In the light of the evidence presented in the previous section, and assuming the typicality of my informant, it can be stated that, since word stress occurs on the initial syllable in 94.6 per cent of cases for one typical speaker and in 97.6 per cent of cases for four other speakers, not taking into consideration the affect of sentential stress, in Zyryan word stress occurs regularly on the first syllable. As shown in figure 1 in section 2, stress has gradually moved onto the first syllable after being historically much less regular. Word stress in the Mordvin languages has passed through similar stages of change, resulting in preference-based stress in modern Erzya (Estill 2004). As V. I. Lytkin has pointed out (Lytkin 1970: 248), initial-syllable word stress in Zyryan is not obligatory. Lytkin provides examples. However, despite such examples Zyryan may be reaching or have already reached a stage in which it is difficult to sustain this assertion, since from the material described in section 3 it would indeed be difficult to find ex-amples of non-initial word stress for which another explanation could not be found, such as sentential stress, juncture, contrastive stress, etc., and after all it is about thirty-five years since Lytkin wrote down his observations. Zyryan may be passing or have already passed over a “boundary” between what can be re-garded as normal first-syllable word stress and predominantly first-syllable word stress mixed with preference-based stress, the latter being the pattern at least for so many centuries. Much depends on the attitude of speakers to digres-sions from initial syllable word stress.

As far as the acoustical nature of Zyryan is concerned, the matter has not yet been sufficiently investigated. The modest inquiry of mine would suggest that the part played by duration is considerable, and that fundamental frequency in the production of word stress approaches that generally assumed for other

Estill

80

languages. This question as well as others concerning Zyryan prosody is there-fore left open for further research and discussion.

References

Botinis, Antonis 1998: Intonation in Greek. – Daniel Hirst & Albert Di Cristo (ed.), Intonation systems. A survey of twenty languages. Cambridge: Cambridge University Press. 288–310.

Bubrikh = Bubrih, D. V. 1949: Grammatika literaturnogo komi jazyka. Leningrad: Leningradskogo gosudarstvennogo universiteta im. A. A. Ždanova.

Estill, Dennis 1995: The realization of word stress on Russian loan-words assimi-lating into Erzya-Mordvin. Unpublished master’s thesis. University of Helsinki.

Estill, Dennis 2004: Diachronic change in Erzya word stress. Mémoires de la So-ciété Finno-Ougrienne 246. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Igushev = Igušev, E. A. 1996: Očebnöi posobie. Syktyvkar. Iivonen, Antti 2004: Puoliunohduksiin jäänyt puheen intensiteetti. – Tapio Seppänen,

Kari Suomi & Juhani Toivanen (ed.), Fonetiikan päivät 2004. Oulu: MediaTeam Oulu & Suomen kielen, informaatiotutkimuksen ja logopedian laitos, Oulun yli-opisto. 48–51.

Kokkonen, Paula (ed.) 1984: Komisyrjäänin kielioppia ja tekstejä. Hilfsmittel für das Studium der finnisch-ugrischen Sprachen IX. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Kuratov, Ivan 1979: Moja Muza. Sobranie hudožestvennyh proizvedenij. Syktyvkar: Komi knižnoe izdatel'stvo.

Lytkin, V. I. 1952: Drevnepermskij jazyk. Čtenie tekstov, grammatika, slovar'. Moskva: Izdatel'stvo Akademii Nauk SSSR.

Lytkin, V. I. 1955: Sovremennyj komi jazyk, fonetika, leksika, morfologija. Syk-tyvkar: Komi knižnoe izdatel'stvo.

Lytkin, V. I. 1961: Komi-jaz'vinskij dialekt. Moskva: Izdatel'stvo Akademii Nauk SSSR.

Lytkin, V. I. 1970: Problema leksičeskogo udarenija v finno-ugorskih jazykah. – Acta Linguistica Academiae Scientiarum Hungaricae 20 (3–4): 245–263.

Lytkin, V. I. (ed.) 1962: Komi-permjackij jazyk. Kudymkar: Komi knižnoe izdatel -stvo.

Savela, Janne 1999: Tutkimus komisyrjäänin ja suomen vokaalifoneemien rakenteesta. (With English summary.) – Sananjalka 41: 167–176.

Svetorazova, Natalia 1998: Intonation in Russian. – Daniel Hirst & Albert Di Cristo (ed.), Intonation systems. A survey of twenty languages. Cambridge: Cam-bridge University Press. 261–274.

Timin, V. 2000: Èžva pedymsa zonka. Syktyvkar: Èsköm Izdatel'stvo.

Dennis Estill <[email protected]> Väinöläntie 20 FI-12310 Ryttylä

SUSA/JSFOu 91, 2006

László HONTI (Udine)

Eräästä ugrilaisten kielten postpositioperäisestä kaasussuffiksien perheestä

Kirjoitus pohjautuu Suomalais-Ugrilaisen Seuran 2. joulukuuta 2003 järjestä-

mässä Matti Liimolan 100-vuotisjuhlaseminaarissa pidettyyn esitelmään.

1. Johdannoksi

Tieteemme historiassa Matti Liimola oli se, joka epäilemättä tunsi parhaiten vogulin kielen ja sen murteet sekä deskriptiivisesti että historiallisesti. Hän jul-kaisi suuren joukon tutkielmia vogulin eri kysymyksistä, ja valtaosa hänen tu-loksistaan on osoittautunut oikeaksi. Liimolan julkaisuista olen käyttänyt ehkä eniten hänen monografiaansa vogulin nominien morfologiasta (Liimola 1963). Tässä teoksessa hän käsittelee mm. vogulin murteiden erään laajan postpositio-perheen alkuperää, syntyä ja sen vastineita lähimmissä sukukielissä, ostjakissa ja unkarissa. Sen sisältämä selitys on yksi niistä harvoista Liimolan tarjoamista, jotka yritettiin hylätä. Nähdäkseni kuitenkin Liimola oli se tutkija, joka on löy-tänyt oikean ratkaisun, ja tästä johtuen haluaisin esittää, miksi hänen näkemyk-sensä on oikea ja miksi sitä vastustava näkökanta on erheellinen.

2. n:n sisältävät postpositioperäiset ugrilaiset kaasussuffiksit

Kyseessä on seuraava vogulin murteiden lokaalisuutta ilmaiseva suffiksiperhe (seuraavassa siteeraan Kanniston vogulin tietoja enimmäkseen fonemaattisessa transkriptiossa, mutta kun säilytän alkuperäisen kirjoitustavan, tiedon edessä on †):

� latiivisuffiksi: TJ TČ -nā/-njä, -(ə)n, KU KM KO P LU -(ə)n, -nə, LO So -na, -(ə)n,

� ablatiivisuffiksi: TJ -nāl/-njäl, TČ -njäl (Kanniston alkuperäisen tran-skription mukaisessa muodossa: -nεl, -nε`l, -n4εl), KU KM KO LO So (hyvin harvoin myös) P -nəl,

� komitatiivisuffiksi: TJ -nāt/-njät, TČ -njät (Kanniston alkuperäisen tran-skription mukaisessa muodossa: -nεt, -n4εt).

Näiden etymologiset vastineet muissa ugrilaisissa kielissä: ostj. latiivisuffiksi O -na, komitatiivisuffiksi VVj Sur -nat/-nät, funktioltaan komitatiivinen post-positio Šer nataŋ-; unk. datiivisuffiksi -nak/-nek, murteiden latiivisuffiksi -ni, -nyi, murteiden lokatiivisuffiksi -nott/-nött, -nitt, murteiden ablatiivisuffiksi

Honti

82

-nól/-nől, -núl/-nűl (ks. Liimola 1963: 60–67, 78–98, 95, 120–123). Liimola on tietysti kerrannut hyvin perusteellisesti, minkälaisia näkemyksiä näiden ele-menttien historiallisesta taustasta ja niiden kehityksen vaiheista tutkimuskirjalli-suudessa oli esitetty. Hyväksyen Budenzin (1884–1894: 385–386) ja Fokosin (esim. 1910) olettamukset hänkin lähti postpositiosta, joka palautuu substantii-viin *njä- ’Nähe, Seite od. dgl.’, ja mainitsi samalla, että näillä ugrilaisten kiel-ten elementeillä on vastineita samojedikielissä asti (Liimola 1963: 65, 95, 123).

2.1. Liimolan esittämä n:n sisältävien kaasussuffiksien etymologia

Liimolan selityksen ytimen voi kiteyttää seuraavasti. Osassa Tavdan murteen alamurteita (Munkácsi TO, Kannisto TČ) mainituilla ablatiivin ja komitatiivin suffikseilla on vain etuvokaalinen edustaja, joka Liimolan mielestä on todistus siitä, että suffiksiperheen jäsenet ovat syntyneet itsenäisestä etuvokaalisesta sanasta, nimittäin postpositiosta (Liimola 1963: 66–67, 123; vrt. myös Riese 1992: 385). Tässä yhteydessä hän viittaa siihenkin, että tilanne on sama myös karitiivisuffiksin tapauksessa, esim. TJ † šattà•л ~ TČ † šåttε•l ’glücklos’, vrt. TJ šat, TČ † šåt ’Glück’ (Liimola 1963: 67), ja huomauttaa, että suffiksin voka-lismin, toisin sanoen takavokaalisen vaihtoehdon puutteen tausta on epäselvä. Minulla ei ole tiedossa, että tämä suffiksi voisi palautua postpositioon. Mainit-sen, että T. Itkonen on esittänyt ajatuksen tämän erikoispiirteen selvittämiseksi niin, että tämä suffiksi olisi joskus degrammatikalisoitunut ja sitten uudelleen agglutinoitunut ja grammatikalisoitunut:

Vokaalia ei Liimola ... tosin katso tyydyttävästi selitetyn. Koska sen edus-tus näyttää olevan kauttaaltaan sama kuin sm.-ugr. *ä:tä ensi tavussa edus-tavan kvog. *jä:n (vain TJ-murteessa mukautuminen vokaalisointuun), vai-kuttaa siltä, että pääte on jossain vogulin vaiheessa hahmotettu postpositi-oksi ja tällöin yleistetty sen etuvokaalinen toisinto. (T. Itkonen 1992: 222.)

Itkosen mukaan samantyyppisen kehityksen alku on havaittavissa pohjoislapis-sa:

Rinnakkaistapauksen tällaiselle päätteen uudestaantulkinnalle tarjoaa poh-joislappi, jossa abessiivin pääte -tâªgâ samoin häilyy taivutuspäätteen ja postposition rajoilla ja voi esiintyä itsenäisenä adverbinakin merkityksessä ’ilman’ (T. Itkonen 1992: 222; vrt. Nevis 1988: 45.)

Tämä oletus on tietysti mahdollinen, mutta jää vain tyhjäksi hypoteesiksi. Näh-däkseni ajatus on epätodennäköinen senkin takia, että samasta *njä- ’Nähe, Sei-te’ postpositiosta lähtöisin olevalla paikallissijasuffiksien perheen latiivisella morfeemilla on myös takavokaalinen muunnos alamurteessa TČ -nā ~ -njä. On mainittava vielä, että eivät tämän runsaslukuisen ugrilaisen suffiksiperheen Tavdan murteen jäsenetkään voineet liittyä kaasussuffikseina nomineihin vasta Tavdan murteen erkaannuttua muinaisvogulista. Kyseessä on pikemminkin

Eräästä ugrilaisten kielten postpostitioperäisestä kaasussuffiksien perheestä

83

alamurteessa TČ (≈ TO) äänteenmuutos, joka on toteutunut vain umpitavuisissa suffikseissa ja jonka syy on epäselvä. Sääntöjen vastainen ilmiö on myös se, että ablatiivisuffiksin vokaali on tavallisesti lyhyempi (lyhyt) – joten se esiintyy hyvin harvoin murretta TJ vastaavalla tavalla – tai harvinaisemmin neljännes-pitkä (puolipitkä), ja että sen realisaatio on tässä alamurteessa hieman suppeam-pi, vrt. TČ † ütƒ-nε•l ’aus dem Wasser’ ~ TJ † εp$ä•-n$äl ’aus der Wiege’, TČ † Wiē-n4ε•l ~ TJ † Wiē-nà•l ’aus dem Fluß’ (Liimola 1963: 60, 61). Sen sijaan komita-tiivisuffiksin vokaalin pituus vastaa TJ:n suffiksin pituutta; vain harvoin tava-taan neljännespitkä vokaali, mutta TJ:n vokaalia suppeampi, vrt. TČ † лo•m-nε`t

~ TJ † л=îom-nàt ’mit dem Pferd’, TČ † jä•mc-nε`t ~ TJ † jä•mp-n$ät ’mit dem Hund’.

Tämänkaltainen epäsäännönmukaisuus on olemassa Tavdan murteen ver-bienkin morfologiassa. Sillä verbintaivutuksen muodolla, jolle olen antanut nimeksi konditionaali, on tunnus {jäskjä}, mutta TČ:n alamurteessa tämäkin esiintyy vain etuvokaalisena; TJ:ssä etuvokaalinen variantti voi liittyä myös takavokaalisiin vartaloihin, takavokaalinen modussuffiksi sen sijaan vain taka-vokaalisiin vartaloihin (Honti 1975: 44–45, 108), esim. TČ nawkət-əs-kjä-t ’wenn (jemand) anfängt’, vrt. nawkət-əs ’es begann’ ~ TJ tō-s-tā-k(5ε-t: jüw-t.1 ’wenn sie hineingehen’, vrt. tō-s-tā: jüw-t. ’sie gingen hinein’ ~ ont-əs-t-kjä-t ’wenn sie sich setzen’, vrt. ont-əs-t ’sie setzten sich’ (mp.).

Esittämistäni seikoista johtuu, että Tavdan murteessa vallitsevan vokaa-lisoinnun puutteellisuuden ja häilymisen takia emme voi tehdä johtopäätöksiä käsiteltyjen suffiksien edeltäjistä. Sen sijaan ostj. Šer nat-aŋ- on funktioltaan komitatiivinen postpositio, jonka ensimmäisen tavun vokaali voi palautua vain *ä:hän, sekä unk. datiivisuffiksi -nak/-nek, joka on käytössä eräänlaisena post-positiona persoonapronominien taivutuksessa, esim. nekem ’minulle’, neked ’sinulle’, neki ’hänelle’ jne., viittaavat yksiselitteisesti alkuperäiseen etuvokaali-seen muotoon.

3. Muiden tutkijoiden käsitykset n:n sisältävien kaasussuffiksien alkuperästä

Muutamat kollegat eivät ole hyväksyneet Liimolan selitystä ja ovat esittäneet uusia etymologisia hypoteeseja näiden ugrilaisten kaasussuffiksien ja postposi-tioiden historiallisesta taustasta. Károly Rédei on esittänyt näiden elementtien lähtökohdaksi *n-alkuista demonstratiivipronominia, eikä ole edes tullut mai-ninneeksi Liimolan selitystä (Rédei 1973: 312–313; ks. alempana). Tibor Miko-la on tutkinut hyvin perinpohjaisesti samojedikielten postpositioita ja tullut joh-topäätökseen, että jurakin ńā-vartaloiset postpositiot (Mikola 1975: 24–45) ja

1 Nykyään kirjoitan T (5ε:n 1ā:n sijasta.

Honti

84

niiden vastineet muissa samojedikielissä (Mikola 1975: 164–170) voi yhdistää etymologisesti yllä esitettyihin ugrilaisten kielten suffikseihin. Näiden kaikkien alkuperäisestä lähteestä hän on kirjoittanut seuraavasti:

Für das Nordsamojedische, Wogulische und Ostjakische kann der Stamm *nä angenommen werden, doch wir können auch mit der Form *ne... rech-nen. ... Abgesehen von wenigen Ausnahmen kann... die ausgedehnte Post-positionsfamilie auf die Grundform *nä-, *näk-, *näŋ- zurückgeführt wer-den. Ich halte es für wahrscheinlich, daß auch die schwieriger zu erklären-den Formen im Endergebnis ebenfalls auf die obigen zwei Lautformen zu-rückgehen. Dies ist um so glaubwürdiger, als die Grundbedeutung der gleichgestellten Suffixe offensichtlich ’Nähe’ war und die auf die Nähe hinweisenden Pronomina im allgemeinen palatale Vokale enthalten. (Miko-la 1975: 169.)

Jurakin ńā ’Freund, Gefährte’ -sanan yhteydessä hän esittää:

... daß es ein Wort mit der Bedeutung ’Nähe’ gab und sich daraus einerseits die Postpositionsfamilie ńā’, andererseits das Substantiv ńā ’Freund’ ent-wickelte. (Mikola 1975: 169–170.)

Janhunen on erottanut nämä kaksi ryhmää toisistaan: *nä- (postp.) (Janhunen 1977: 99) ↔ *ńä ’Kamerad, Bruder, Schwester’ (Janhunen 1977: 106). Mikolan näkökanta eroaa siis Liimolan selityksestä vain siinä, että hänkin lähtee prono-minivartalosta. Myöhemmin Timothy Riese on hyväksynyt saman mielipiteen:

Der ”Schönheitsfehler” an dieser Erklärung [kyseessä on selitys oletetusta substantiivista *njä- ’Nähe’; L. H.] liegt darin, daß sich das Element *nä ’Nähe, Seite’ sonst nicht anweisen läßt. Heutzutage ist man viel eher ge-neigt, in diesem *nä ein altes pronominales Element zu sehen..., zu dem die Kasussuffixe traten. Während die Annahme eines Wortes mit der Bedeu-tung ’Nähe, Seite’ sich semantisch sehr begründen läßt, weist die (einsilbi-ge) Form klar auf ein pronominales Element hin. Ein Demonstrativprono-men *nä ist in den verwandten Sprachen gut belegt, ein *nä ’Seite, Nähe’ hingegen überhaupt nicht. (Riese 1992: 381.)

Samalle kannalle on asettunut Uralisches etymologisches Wörterbuch, mutta en löydä Rédein ja Mikolan puheena olevia kirjoituksia (Rédei 1973, Mikola 1975, ks. UEW 300–301) sen kirjallisuusluettelosta.

3.1. n:n sisältävien kaasussuffiksien, adverbien ym. elementtien sanue

Mikolan esittämä selitys on vakuuttava siinä mielessä, että hänen käsittelemänsä samojedi- ja ugrilaiskielten elementit ovat samaa perua, mutta minun on melko vaikea hyväksyä ajatusta, että niiden lähde olisi ’läheisyyttä’ merkitsevä de-monstratiivi, se tuntuu nimittäin hyvin keinotekoiselta. Oletettu merkitys näyt-


85

tää hyvin uskottavalta, ja merkityksen perusteella kantasanana on voinut olla vain substantiivi.

Nähdäkseni obinugrilaisissa kielissä on muitakin elementtejä (adverbeja, postpositioita, partikkeleita ja kaasussuffikseja), jotka kuulunevat tähän yhtey-teen.

3.1.1. Adverbit

VOGULI

� KU nJÜolwə, P LO nāl, So nālwa ’ans Ufer, flußabwärts’ (Liimola 1963: 184);

� KU nJÜolmən, P nāləm: tä-n., LO nāləm ’(vom Land und Wald aus gese-hen) am Ufer, (vom Ufer aus gesehen) auf dem Fluß, auf dem See’, (Munkácsi) LM N nalmėn (Liimola 1963: 133–134);

� KU nJÜolməl, P So nālməl ’auf dem Flußwege, auf der mittleren Fahrstra-ße’ (Liimola 1963: 165);

OSTJAKKI

� VVj Sur Irt nik, Ni Šer Kaz Syn n¥*k, O nik ’Präverb... Zum Fluß hinun-ter, ans Ufer vom höher gelegenen Land abwärts; auf den Herd, übers Feuer (z. B. den Kessel hängen), zum Herd hin, zur Haustür hin’;

� VVj Sur nim, Šer Kaz Syn n¥*m, O nim ’Unter-, Ufer-, weiter unten am Fluß, nördlich’, DT nimpe, Ko. nimpə, Ni n¥*mpə, Kaz n¥*mp ¥*, O nimpi ’dem Ufer zu gelegener Rand einer Stadt, eines Dorfes, untere Seite, Vorderseite’;

� VVj Sur Irt nämən, Ni Šer Kaz namən, O nämən ’am Ufer, am Rand ei-nes Sumpfes, näher am Ufer, weiter unten, in der (Nähe der) Tür, hin-ten’;

� Sur näməltä, Irt nämətta, Ni namətta, Kaz naməlta, Syn naməlta, O näməlta ’weiter vom Ufer weg (auf den Fluß, z. B. fahren), vom Ufer aufs Land hinauf, vom Ufer her’ (DEWOS 984–986).

Ostjakin sanat viittaavat siihen, että jo muinaisostjakissa olivat käytössä vokaa-livaihtelulliset rinnakkaismuodot *nim ~ *näm(-ən, -əltä). Ostjakin murteissa on vielä kaksi tällaista adverbiperhettä: VVj küm, Sur kim (~ kem) jne. ’hinaus, Außen-’ ~ VVj kÜomən, Sur kemən jne. ’draußen, im Freien, auf der Straße’ (DEWOS 636–637), VVj Sur Irt num jne. ’nach oben, hinauf, das Obere’ ~ VVj nomÄən, Trj nomÄən jne. ’oben befindlich, weiter flußaufwärts befindlich, Ober-lauf eines Flusses, Süden, südlich’ (DEWOS 988–989).

Pidempien (lokatiivisten ja ablatiivisten) adverbimuotojen m on denomi-naalinen nominijohdin (vrt. Ravila 1937: 42–43; Liimola 1955–1956: 22–23;

Honti

86

1962: 301; 1963: 134). Kaasussuffiksittomia, pelkkiä m:llisiä nim-, küm- ja num-muotoja käytetään myös adjektiiveina, ei ainoastaan adverbeina.

Näiden adverbien joukkoa voi vielä laajentaa yhdellä adverbiperheellä, joka tunnetaan sekä ostjakissa että vogulissa (joskaan ei kovin yleisesti) ja jonka jäsenet eivät muodosta edellisten kaltaista järjestelmää, mutta kuuluvat epäile-mättä tähän:

� OSTJ. J îaləm jne. ”Attribut zu ’Seite’” (DEWOS 78) < kantaostj. *äləm,

� VOG. TJ äləm: ä.-pjält jne. ’jenseits...’ (Liimola 1962: 299–300; 1963: 189) < kantavog. *jäləm.

Siteeraamieni obinugrilaisten sanojen perusteella näyttää varmalta, että niiden edeltäjillä oli m-johtimella muodostetut johdokset sekä attribuutteina että latii-visina ja lokatiivisina adverbeina jo obinugrilaisessa kantakielessä. Ostj. *nim ~ *nämən eroaa muista adverbeista vain siinä, että väljävokaalista vartalon muun-nosta käytetään vain adverbiaalisilla kaasussuffikseilla laajennettuna. Tähän voisi olla syynä se, että perussanaksi otaksumani *näm ’hierher, in die Nähe; hier, in der Nähe’ on vähitellen kehittynyt postpositioksi ja painollisena partik-kelinakin se on voinut liittyä nomineihin, adverbeihin, pronomineihin ja on askel askelelta menettänyt itsenäisen sanan statuksensa.

3.1.2. Postpositiot, partikkelit, kaasussuffiksit

Ostj. Trj J -nam/-näm, Sal -nam approksimatiivipääte, esim. Trj p#esännäm ’pöytään päin; gegen den Tisch’, #oøγp{inam ’ovea kohti; gegen die Tür’ (Karja-lainen 1964: 229; vrt. p#esän ’Tisch’, #oøγp{i ’Tür’), sopii tähän yhteyteen sekä äänteellisesti että funktionaalisesti. Tämä -nam/-näm oli alkuaan kai painotuk-sen ilmaiseva partikkeli, joka liittyi etupäässä pronomineihin ja adverbeihin, kuten se nykyäänkin esiintyy itäisimmissä murteissa, esim. Vj mä m#ennäm ’mi-nä itse’, n3öŋ n 3öŋnäm ’sinä itse’, VVj tƒinäm ’tuolla’, Vj tƒunam ’tuonne’, [Terëškin] Trj tƒenam ’tuonne’ (ks. Honti 1984: 62).2 Lisäksi näyttää mahdolli-selta, että myös ostj. V niŋit, Vj niŋə, Trj niŋt- ablatiivin postpositio (DEWOS 1006) on tämän saman perheen jäsen, mutta sen elementit ŋ(k), t jäävät ainakin toistaiseksi vaille selitystä.

4. Kritiikkiä muiden tutkijoiden esittämistä etymologisista selityksistä

Olen eri mieltä siitä, että tämä postpositioiden ja päätteiden perhe olisi syntynyt pronominista, kuten Rédei ja Mikola ovat otaksuneet. Syynä tähän on se tosiseikka, että demonstratiiveja käsittelevässä etymologisessa kirjallisuudessa

2 Tästä ongelmasta yksityiskohtaisemmin ks. artikkelini Péter Hajdún muistolle omistetussa Nyelvtudományi Közleményekin osassa 100 (Honti 2003).


87

luetellut, demonstratiiveista selitetyt ei-pronominaaliset ja ei-monikolliset sanat ovat etymologisen pesyeen (hyvin) epävarmoja jäseniä (ks. Rédei 1973: 312–313), vrt. ”*na ’der hier, dieser da’ FU” (UEW 297), ”*nä (~ *ne ~ ?*ni) ’dieser; ?der, jener’ FP, ?U” (UEW 300–301) ja ”*no ’jener’ FW, ?U” (UEW 306–307) (tästä kysymyksestä ks. vielä Honti 1997: 34–35). Epäilykseni syyt ovat seuraavat:

1. Etymologisten kannanottojen perusteella näyttää todennäköiseltä, että *n-alkuiset pronominit ovat peräisin suomalais-volgalaisesta kantakielestä, mutta ne voivat olla paljon vanhempiakin, ja varmasti ovatkin, sillä possessiiviparadigman monikon tunnus ja objektiivisen verbintaivutuksen monikollisen objektin numerustunnus palautuvat varmasti tähän pronominiin (vrt. Honti 1997: 34). Nähdäkseni uralilaisessa/suomalais-ugrilaisessa kanta-kielessä demonstratiiveja oli sananalun suhteen kaksi ryhmää:

(a) Toiseen kuuluivat ne, jotka sisälsivät sanan alussa oraalisen konsonantin yksikössä ja nasaalin monikossa, eli numerukset ilmaistiin suppleetiolla (näin olen UEW:n kannanotosta poiketen sitä mieltä, että eroavat sananalkuiset vartalot olivat numeruseron kantajia): (α) johonkin lähelle viittaavat: *tä (UEW 513–515) ~ *nä, *ta (UEW 505) ~ *na (UEW 297), (β) anaforiset/kataforiset tai kauas viittaavat: *to (UEW 526–528) ~ *no (UEW 306–307), *će (UEW 33–34) ~ *ńe (ks. UEW 300–301).

(b) Toisen ryhmän sananalkuinen äänne oli vokaali; tähän kuuluneiden pronominien monikosta minulla ei ole aavistustakaan: (α) lähelle viittaava: *e (UEW 67) ~ *?, (β) kauas viittaava: *o/*u (UEW 332) ~ *?.

Vastaamatta on jäänyt vielä myös kysymys siitä, minkälainen ero oli (a) lä-helle ja kauas (kauemmas) viittaavilla palatovelaarisilla pronomineilla ja (b) konsonantti- ja vokaalialkuisilla demonstratiiveilla; piti nimittäin olla jonkinlai-nen ”työnjako”.

2. Demonstratiivi, jonka merkitys olisi ollut ’läheisyys; Nähe’, per defini-tionem ei voi eikä voinut olla olemassa.

3. Käsittelemäni postpositiot ja päätteet ovat helpommin selitettävissä Lii-molan otaksuman pohjalta (ks. alempana).

4.1.

Olen sitä mieltä, että ostj. VVj Sur jne. nämən ’am Ufer usw.’ adverbien ja niil-le sukua olevien vogulin kaasuspäätteiden vartalon muoto obinugrilaisessa kan-takielessä on voinut olla *njä-. Kantaostjakin *nim on voinut syntyä *näm-muodosta adverbien *küm ~ *kÜomən, *num ~ *nomÄən analogiasta. Näin alkunsa saaneelle vartalolle *ni- on voinut rakentua ablatiivinen postpositio *niŋ-. Kaik-kien tähän liittämieni elementtien ugrilainen lähtömuoto oli *n-alkuinen etuvo-kaalinen ja ’Nähe, Raum in der Nähe von etwas; Flußufer’ -merkityksinen sana. Jos tämä pitää paikkansa, yhä todennäköisempi on Liimolan Budenzin ja Foko-sin hypoteesille perustuva selitys, jonka mukaan postpositiosta syntyneet ugri-

Honti

88

laiset päätteet palautuvat nominiin *njä- ’Nähe’ (Liimola 1963: 64–67, 95, 120–123) – jopa riippumatta siitä, voitaisiinko rakentaa (pelkkään mielikuvitukseen kuuluvalle) ’Nähe’-merkityksiselle pronominille perustuvia pilvilinnoja. Mai-nitsen vielä, että Liimola ei halunnut ottaa kantaa unk. -nak/-nek päätteen ja neki jne. postposition etymologiaan (Liimola 1963: 98), mutta ei ole mitään syytä epäillä, etteivät nekin kuulu tähän sanapesueeseen. Nähdäkseni joen rantaan verrattua liikkumista ja sijaintia havainnollistavien postpositioiden johtaminen nominista *njä- ’Nähe, Raum in der Nähe von etwas, Flußufer’ voi tehdä Bu-denzin esittämän selityksen todennäköisemmäksi. Epäilemättä tällainen yksita-vuinen nomini on ristiriidassa kantakielten ajan sanaston äänneasun kanssa, odotuksenmukainen nimittäin olisi kaksitavuinen nomini. Tuntuu kuitenkin luontevalta olettaa – ainakin ugrilaisten kielten perusteella – muodon *nä ’Nä-he’ sijasta muoto *näjз ’Nähe’, joka postpositioksi kehittyessään on välttämättä lyhentynytkin; lyhentymistä on edesauttanut myös sen painottomuus. Aika-kauskirjan toimituksen kautta saamani kommentin nojalla olen kiinnittänyt huomiota siihen, että samojedissa esiintyy *ŋ:llisiä muotoja, ja niiden perusteel-la uralilaisen kantakielen muodossakin olisi pitänyt olla *ŋ, eikä *j. Mutta näh-däkseni obinugrilaiset kielet ovat selvästi *j:n kannalla (vrt. Csúcs et al. 1991: 137–138), joka on samojedikielten kannalta epätodennäköinen (vrt. Csúcs et al. 1991: 138); vogulin ja ostjakin kantamuotoon sen sijaan ei oikein sopisi *ŋ (vrt. Csúcs et al. 1991: 152–153, samojedin osalta mts. 153–154). Ugrilaiset ja samo-jedilaiset sanueet kuuluvat etymologisesti varmasti yhteen, näin voin vain olet-taa vaihtoehtoiset kantamuodot: U *näŋз tai *näjз, joiden sanansisäiset kon-sonantit (ŋ ja j) ovat yleensä taipuvaisia katoamaan; katoamisen jälkeen joko kantasamojedissa oli lisätty *ŋ vartaloon, tai kantaugrissa *j. Tämän muotoon *näjз palautuvan ugrilaisen postposition suorat jatkajat ovat pohjoisostjakin ja vogulin latiivinpääte sekä unk. murt. latiivinpääte -ni, -nyi. Riese kirjoittaa ugri-laisten päätteiden lähteenä olevan postposition yhteydessä: ”Früher hat man die lativische Postposition in der Form *nä-k > *nä-γ rekonstruiert. Aufgrund der lautlichen Entsprechungen halte ich jedoch *nä-j für wahrscheinlicher” (Riese 1992: 381). Tämä on vihdoin sopusoinnussa itse rekonstruoimani muodon kans-sa.

4.2.

Liimola on vertaillut vogulin postpositiota KU ńūpəlƒ, P nūpəlƒ, LO nūpəl ’ge-gen, auf, zu’ unkarin adessiivisuffiksiin -nál/-nél ja postuloinut niiden lähteeksi myös ’läheisyyttä (Nähe)’ merkitsevän substantiivin (Liimola 1963: 71–73). Tärkeimmät unkarin kielen etymologiset sanakirjat ovatkin hyväksyneet tämän etymologian: ”A kikövetkeztethető m. ná- ~ ősvog. *nā- ~ *nū- eredeti je-lentése ’közelség; Nähe’ lehetett, de ez nem igazolható. [Uusi jakso] Az ugor alapalak: *na-” (MSzFE 3: 462; samaan tapaan TESz 2: 996; EWUng 2: 1014). Sen sijaan sanakirjat UEW (297) ja SSA (2: 199) selittävät nämä ugrilaiset ele-


89

mentit demonstratiivista FU *na ’der hier, dieser da’. Kysymys on vain siitä, kumpi vaihtoehto on todennäköisempi.

Jos lähdetään substantiivista ’Nähe’, on edessämme tavanomainen kie-liopillistumisprosessi: ”possessiivirakenne > postposition sisältävä rakenne > kaasuspäätteellä varustettu substantiivi”. Varjopuolena on epäilemättä se seikka, että kielikunnassamme ei ole osoitettavissa muita *nŒj(з) ’Nähe’ substantiiviin palautettavia sanoja, apusanoja tai suffikseja; tilanne on muuten sama kuin jak-sossa 2 esitettyjen suffiksien jne. tapauksessa, nim. vog. T -njät jne. komitatiivi-päätteiden osaltakaan emme löydä *nÜŒj(з) ’Nähe’ sanan suoria jatkajia uralilai-sista kielistä.

Jos haluamme selittää vogulin postposition LO nūpəl ’gegen, auf, zu’ jne. demonstratiivin FU *na ’der hier, dieser da’ jatkajaksi, suurin vaikeus ilmenee siinä, että kielissä, jotka ovat säilyttäneet tämän demonstratiivin pronominina, sillä on selvästi monikollinen funktio; sama on asianlaita muidenkin n:llisten demonstratiivien tapauksessa, vrt. esim. sm. tämä ~ nämä, tuo ~ nuo, se ~ ne (ks. esim. Majtinskaja 1964: 29–30). Vaikka ilmiö esiintyykin hyvin pienessä nominiryhmässä, so. demonstratiiveissa, tämänkaltainen suppletiivinen nume-rusmuodostus on agglutinoivissa kielissä epätavallista (nykyään se on olemassa enää suomalais-permiläisissä kielissä). Tämä piirre on nähdäkseni peräisin ura-lilaisesta kantakielestä, eikä ole ihme, että se on kadonnut samojedi- ja ugrilais-kielistä ja läntisessäkin kieliryhmässä se on taantumassa, vrt. viron too ’jener’ ~ nood ’jene (Pl.)’ ↔ sm. tuo ’jener’ ~ nuo ’jene (Pl.)’, md. tƒe ’dieser’ ~ ńe ’diese (Pl.)’ ↔ tƒe ’dieser’ ~ ńetƒ ’diese (Pl.)’ ↔ śe ’jener’ ~ śetƒ ’jene (Pl.)’, tšer. ti

’dieser’ ~ ninə ’diese (Pl.)’ ↔ ti ’dieser’ ~ ninəwlä ’diese (Pl.)’, tuδo ’jener’ ~

tuδowlak ’jene (Pl.)’, syrj. s {i j(e ’er’ ~ naj(e ’sie (Pl.)’ ↔ s {i j(e ’jener’ ~ s{i j(ejas

’jene (Pl.)’; tasoittuminen onkin jo päättynyt votjakissa: so ’er, jener’ ~ soos ’sie, jene (Pl.)’, ta ’dieser’ ~ taos ’diese (Pl.)’ (vrt. Majtinskaja 1964: 30, 77; 1969: 95–96, 99–100). Selkupissa n-alkuinen demonstratiivi voi olla muinaisen dualismin perifeerinen todistaja ja käytöstä syrjäytyneen monikon edustaja.

5. Lopuksi

Yhteenvetona voin todeta, että jos vertaamme Liimolan esittämää selitystä yllä käsiteltyjen ugrilaisten postpositioiden ja kaasussuffiksien alkuperästä muiden esittämiin ehdotuksiin, Liimolan ajatuskulku näyttää paljon todennäköisemmäl-tä, jopa täysin vakuuttavalta. Hänen esittämiensä todisteiden ainoana heikkona puolena on se seikka, että uralilaisissa kielissä ei ole osoitettavissa nominien *n ÜŒj(з) ’Nähe’ ja *nŒj(з) ’Nähe’ välittömiä jatkajia substantiiveina. Tämä ei kuitenkaan voi yllättää historiallis-vertailevaa kielitiedettä vähänkin tuntevaa tutkijaa, onhan päivänselvää, että kaikki vanhemman kielimuodon sanat eivät voi säilyä ikuisuuteen, jopa niiden valtaosa katoaa ajan myötä hyvin erilaisista syistä.

Honti

90

Kirjallisuus

Budenz, József 1884–1894: Az ugor nyelvek összehasonlító alaktana. Budapest: Magyar Tudományos Akadémia.

Csúcs, Sándor & Honti, László & Salánki, Zsuzsa & Varga, Judit 1991: Statistik der

uralischen Lautentsprechungen. Linguistica, Series B, Documenta, 1. Budapest: MTA Nyelvtudományi Intézete.

DEWOS = Steinitz, Wolfgang 1966–1993: Dialektologisches und etymologisches Wör-terbuch der ostjakischen Sprache. Berlin: Akademie Verlag.

EWUng 2 = Benkő, Loránd (toim.) 1995: Etymologisches Wörterbuch des Ungarischen.

Band II. Kor–Zs. Budapest: Akadémiai Kiadó. Fokos, Dávid 1910: A -nott, -nól, -ni ragok eredetéről. – Magyar Nyelvőr 39: 158–162,

226–228. Honti, László 1975: System der paradigmatischen Suffixmorpheme des wogulischen

Dialektes an der Tawda. Janua Linguarum. Series Practica 246. Budapest – Den Haag – Paris: Akadémiai Kiadó – Mouton.

Honti, László 1984: Chrestomathia ostiacica. Budapest: Tankönyvkiadó. Honti, László 1997: Numerusprobleme (Ein Erkundungszug durch den Dschungel der

uralischen Numeri). – Finnisch-Ugrische Forschungen 54: 1–126. Honti, László 2003: Az osztják approximativusrag eredete (avagy egy uráli szócsalád

nyomában). – Nyelvtudományi Közlemények 100: 168–176. Itkonen, Terho 1992: Ugrilaisten kielten karitiivista. – Pál Deréky, Timothy Riese,

Marianne Sz. Bakró-Nagy & Péter Hajdú (toim.), Festschrift für Károly Rédei zum

60. Geburtstag – Emlékkönyv Rédei Károly 60. születésnapjára. Wien – Budapest. 221–237.

Janhunen, Juha 1977: Samojedischer Wortschatz. Gemeinsamojedische Etymologien.

Castrenianumin toimitteita 17. Helsinki. Karjalainen, K. F. 1964: Grammatikalische Aufzeichnungen aus ostjakischen

Mundarten. Bearbeitet und herausgegeben von E. Vértes. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 128. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Liimola, Matti 1955–1956: Zur wogulischen Formenlehre. – Suomalais-Ugrilaisen

Seuran Aikakauskirja 58: 3: 1–65. Liimola, Matti 1962: Etymologisches aus den ugrischen Sprachen. – Commentationes

Fenno-Ugricae in honorem Paavo Ravila. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituk-sia 125. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura. 289–316.

Liimola, Matti 1963: Zur historischen Formenlehre des Wogulischen. I. Flexion der

Nomina. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 127. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Majtinskaja = Майтинская, К. Е. 1964: Местоимения в мордовских и марийских

языках. Москва: Наука. Majtinskaja = Майтинская, К. Е. 1969: Местоимения в языках разных систем.

Москва: Наука. Mikola, Tibor 1975: Die alten Postpositionen des Nenzischen. Budapest – Den Haag:

Akadémiai Kiadó – Mouton & Co.


91

MSzFE 3 = Lakó, György (toim.) 1978: A magyar szókészlet finnugor elemei.

Etimológiai szótár. III. kötet. N–ZS. Budapest: Akadémiai Kiadó. Nevis, Joel Ashmore 1988: A morphotactic paradox in Northern Saame: comitative

-guim. – Ural-Altaische Jahrbücher. Neue Folge 8: 38–50. Ravila, Paavo 1937: Über das finnisch-ugrische Komparativsuffix. – Finnisch-Ugrische

Forschungen 24: 29–58. Rédei, Károly 1973: Über die Demonstrativpronomina in den uralischen Sprachen. –

Commentationes Fenno-Ugricae in honorem Erkki Itkonen sexagenarii die XXVI

mensis aprilis anno MCMLXXIII. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 150. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura. 311–319.

Riese, Timothy 1992: Zur Entwicklung des Kasussystems im Wogulischen. – Pál Deréky, Timothy Riese, Marianne Sz. Bakró-Nagy & Péter Hajdú (toim.), Festschrift für Károly Rédei zum 60. Geburtstag – Emlékkönyv Rédei Károly 60.

születésnapjára. Wien – Budapest. 379–388. SSA 2 = Itkonen, Erkki & Ulla-Maija Kulonen (toim.) 1995: Suomen sanojen alkuperä.

Etymologinen sanakirja. 2. L–P. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura – Ko-timaisten kielten tutkimuskeskus.

TESz 2 = Benkő, Loránd (toim.) 1970: A magyar nyelv történeti-etimológiai szótára.

Második kötet. H–Ó. Budapest: Akadémiai Kiadó. UEW = Rédei, Károly (toim.) 1988: Uralisches etymologisches Wörterbuch. Band I.

Uralische und finnisch-ugrische Schicht. Budapest – Wiesbaden: Akadémiai Kiadó – Otto Harrassowitz.

László Honti Università degli Studi di Udine Dipartimento di Glottologia e Filologia Classica Via Mazzini 3 IT-33100 Udine

SUSA/JSFOu 91, 2006

Marja LEINONEN (Helsinki)

Omistussuhteen ulokkeita: komin possessiivisuffiksin ei-possessiivisista funktioista

Kirjoitus pohjautuu Suomalais-Ugrilaisessa Seurassa 15. huhtikuuta 2005 pi-

dettyyn esitelmään.

1. Aluksi

Viime vuosina on ollut havaittavissa kiinnostusta uralilaisten kielten possessii-visuffiksien monifunktionaalisuuteen. Fennougristien lisäksi typologien huomio on kiinnittynyt omistussuhteen ja definiittisyyden yhteyteen. Sen ohella, että omistussuhde sinänsä toimii olion tarkoitteen rajaajana ja siten konkretisoi sen, kyseisissä kielissä esiintyy omistetuiksi merkittyjä lausekkeita, joita luonnehdi-taan demonstratiivisiksi tai definiittisiksi.

Fennougristiikassa possessiivisuffiksien ei-possessiivisia funktioita on ni-mitetty definiittisiksi tai determinatiivisiksi (Schlachter 1960). Jälkimmäinen on usein samaistettu definiittisyyteen – Irina Nikolaeva (2004) esittää melkoisen listan fennougristeja, joiden mielestä kysymys on juuri siitä. A. I. Kuznecova (2004) katsoo, että omistaminen on peruskategoria, ja sen rinnalle kumuloituu deiktisiä, determinatiivisia, intensiivisiä ja mahdollisesti muita perifeerisiä funk-tioita. Yksinkertaisesti sanoen: kun oliota ei voi omistaa, suffiksi muuttuu de-monstratiiviseksi partikkeliksi. Lännempänä – ilmeisesti indoeurooppalaisten artikkelikielten innoittamina – definiittisen artikkelin käyttötyypit pyritään kyt-kemään komin possessiivisuffikseihin.

2. Omistus ja definiittisyys

Kari Fraurud (2000) pohjaa ehdotuksensa omistuksen ja definiittisyyden teori-oihin. Hän esittää, että possessiivien laajennettu käyttö esiintyy vain kielissä, joissa merkitsijä on kliittinen tai suffiksoitu elementti – hänen esimerkkikielen-sä ovat komi, udmurtti, turkki ja maya. Omistussuhteen osalta oleellista on se, että prototyyppisen omistuksen rinnalla esiintyy assosiatiivista omistusta: ’jon-kun auto’ voi olla pelkästään auto, jonka puheena oleva henkilö on maininnut. Definiittisyyden työhypoteesit, joihin Fraurud nojaa, on laatinut jo klassikoksi noussut J. Hawkins (1978): määräinen artikkeli esiintyy 1) suorassa anaforises-sa käytössä (a clutch... the clutch), 2) assosiatiivisessa anaforisessa käytössä (a

car... the clutch), 3) välittömässä tilannekäytössä (Press the clutch!) ja 4) laa-jemman tilanteen käytössä (uniikisti tunnettu the Queen).

Leinonen

94

Komin kielestä tutkijan käytössä ei ole ollut laajaa tekstikorpusta, mutta udmurtista sellainen on löytynyt. Sen perusteella Fraurud toteaa, että hänen käyttämänsä kieliopillistuvan artikkelin kriteerit toteutuvat melko heikosti. Dis-kurssifrekvenssi on kylläkin suuri verrattuna muihin kieliin, mutta merkitsijä ei ole pakollinen, vaikka juuri permiläisissä kielissä saattaa olla kehitystä siihen suuntaan – demonstratiivipronomini + N -possessiivisuffiksi on hyvin yleinen rakenne udmurtissa. Fraurudin mukaan kieliopillistumiseen viittaa myös se, että possessiivimerkitsijää käytetään laajasti tilanteissa, joihin muissa kielissä liittyy definiittinen artikkeli, nimittäin laajennetussa assosiatiivisessa anaforisessa käytössä (käyttötilanteet J. Hawkinsin mallin mukaan: a car... the clutch) ja ankkuroinnissa tilannekontekstiin itseensä (Press the clutch!). Myös suorassa anaforisessa käytössä (A clutch... the clutch) esiintyy possessiivisia muotoja. Fraurudin esimerkit ovat peräisin Serebrennikovilta (1963). Määräiseksi artik-keliksi Fraurud ei merkitsijää kuitenkaan halua sanoa, se liittyy vain fokuksessa (= lyhyessä muistissa) olevaan tarkoitteeseen ja sen referentiaalisuuteen. Kysy-myksessä on kategoria ”in statu nascendi”. Ja miksipä joka kieleen pitäisi kehit-tyäkään määräinen artikkeli – suurin osa maailman kielistä toimii mainiosti ilmankin. Udmurtin ja komin osalta merkitsijän funktion määrittelyksi jää sitee-raus Denis Sinorilta: ”Morfeemi, joka osoittaa, että puhujan mielessä käsite liittyy toiseen käsitteeseen. Tämä toinen käsite ei ehkä ole ilmaistuna samassa lauseessa. Ehkä ei ollenkaan, vaan vain implikoitu tilanteessa.” (Sinor 1978: 264.)

Definiittisyys on itse asiassa kognitiivinen kategoria, jota pyöritellään iden-tifioitavuuden (= lokalisoitavuuden) kanssa yhdessä. Sellaisena se löytyy tieten-kin kaikista kielistä, esimerkiksi lauseenalkuinen topiikki (’subjekti’) kiinassa on nykykäsitysten mukaan ”definiittinen” semanttisesti tai pragmaattisesti. Christopher Lyons katsoo, että definiittinen ilmaus on diskurssirakenteen ele-mentti ja definiittisyys liittyy siihen, onko referentti tuttu tai jo diskurssissa esitelty (Lyons 1999: 278).

Irina Nikolaeva (2004) soveltaa Hawkinsin definiittisyysteoriaan perustuvia käyttötilanteita ja määrittelee uralilaisten kielten possessiivisuffiksien toissijai-sen käytön seuraavasti: Ensiksikin sillä merkitään referentin identifioitavuus. Identifioitavuus on universaalia, definiittisyys vain kielikohtainen kategoria. Identifioitavuuden perustana on

a) deiksis ja tilannekonteksti. Esimerkki on B. A. Serebrennikovilta (1963; ks. Bubrih 1949: 53): Oškys (3SG)! ’Karhu!’ sanottuna tilanteessa, jossa puhuja näkee karhun.

b) referentin rooli laajemmassa tilannekontekstissa tai yhteiset taustatiedot, esim. uniikkien sekä luonnonilmiöiden merkitseminen. Nikolaeva toteaa, ettei ole löytänyt aineistostaan tilannekontekstin luomia tai kulttuurissa uniikkeja suffiksoituja referenttejä tyyppiä the house, the Queen. (Nikolaeva 2004: 134.)

c) anafora: edellä on mainittu olio, ja se on diskurssimaailmassa salientti.

Omistussuhteen ulokkeita

95

Toiseksi Nikolaeva nimeää ns. assosiatiivisen käytön, jossa esiintyy yksikön 2. persoonan suffiksi. Se edustaa pragmaattisempaa identifioitavuutta. ”Omista-jan” ja omistetun suhde toimii vain tietyssä kontekstissa – Ago Künnapin sanoin kyseessä on ”olio, josta olet kuullut” (Künnap 2004: 1–4). Samantyyppistä as-sosiaatiota on affiksoidun NP:n liittäminen diskurssinsisäiseen elementtiin, ti-lanteeseen.

Kolmas käyttötyyppi on piilokontrasti, joka ei riipu identifioitavuudesta. Kontrasti osoittaa Nikolaevan mukaan vain salienssia puhujalle. Muut tutkijat puhuvat emfaasista tai intensiivisestä funktiosta. Sellainen on kehittynyt permi-läisiin kieliin ja mariin, mahdollisesti Volga-Kaman kieliliiton puitteissa. Kai-ken kaikkiaan Nikolaevan mukaan ”omistettu” olio on identifioitavissa omistus-suhteen kautta; epäsuorassa anaforisessa käytössä löytyy assosiaatiosuhde omis-tajaan. Identifioiva funktio on osittain yleistetty, niin että affikseja käytetään nomineissa, joille ei ole referenttipistettä (kuten geneeriset NP:t); ne on ankku-roitu kielelliseen tai tilannekontekstiin. (Nikolaeva 2004.)

3. Omistus ja demonstratiivisuus

Entäpä yhteys demonstratiiveihin? Olihan jo D. V. Bubrihilla suffiksien selkeä jako yhtäältä possessiivisiin, toisaalta demonstratiivifunktioihin, mikä toistuu myöhemmässä komin kieliopissa (SKJa 1955: 149–150). Bubrih erottaa jäl-kimmäisissä ”suoran havainnon tai selkeän mielikuvan”, esim. Oškys! ’Karhu!’ (venäjänkielisessä käännöksessä suffiksin vastineena venäjän partikkeli vot); A

seni jözyd (2SG)! ’Sielläpä on kansaa!’; Kod nö miys (3SG)? ’Ketkä me?’ (rele-vantti tilanne: Meistä muutamat saavat lähteä ulos. – Ketkä nimenomaan?); Ozyr vokly zev jona völi kolö ćelƒadƒyd (2SG) ’Rikas veli tarvitsee kovasti lap-sia’. Toiseen ryhmään kuuluvat anaforisuus ja demonstratiivisuus: A ti i loannyd

Bobrovys (3SG)? ’Ja te sitten olette Bobrov?’ Makar ystis vinalays (CONSEC.3SG) ’Makar lähetti viinan perään’ (viina on tuttu asia); Śiktys (3SG) uźis ńin ’Kylä nukkui jo’ (kylä on lukijalle tuttu); Tatšöm perönad (INSTR.2SG) zev bura poźö gižny ’Sellaisella kynällä voi kirjoittaa oikein hy-vin’. (Bubrih 1949: 53–54.)

Komissa tö- ja sö-suffiksit ovat kivettyneet kontrastin ilmaisemiseen sijasta riippumatta. Bubrihin mielestä asiaan on varmasti vaikuttanut venäjän jälkipar-tikkeli -to, joka ilmaisee emfaasia, kontrastia, teemaa: No, a ky/z menam piyssö

(3SG-3PRT), lovja-ö? ’No kuinka se minun poika, onko elossa?’ (Bubrihin käännös: Nu, a kak moj syn-to, živ li?; huomaa yksikön 1. persoonan pronomi-nin genetiivi, josta huolimatta pääsanaan on lisätty yksikön 3. persoonan omis-tusliite sekä -sö); Tajöstö (ACC.2PRT) me töda ’Senpä minä tiedän’ (venäjän-kielinen käännös: Etogo-to ja znaju); Da ky/zi börsö (3PRT) menym tatyś mun-

ny? ’Ja kuinka minä pääsen takaisin täältä? (venäjäksi: Da kak obratno-to mne

otsjuda idti?); Me öd og kuž bördnysö (INF.3PRT) ’Enhän osaa itkeä’ (Bubrih

Leinonen

96

1949: 55–56). Hieman hälyttävää on tietenkin se, että Bubrih rinnastaa komin suffiksit suoraan äidinkielensä venäjän partikkelin ja demonstratiivin käyttöön, mutta hänen tukenaan on todennäköisesti ollut A. S. Sidorovin tutkimus – jul-kaisemattomat työt ”Prinadležnostno-ukazatel'nye ličnye suffiksy v komi jazy-ke” (1942) sekä ”Prinadležnostno-ukazatel'nye suffiksy 2-go i 3-go lica v komi jazyke” (1943–44) (ks. luettelo teoksessa Sidorov 1992).

Adverbien ja muutamien muiden sanojen rinnalla, joissa esiintyy instru-mentaalin tai inessiivin pääte -ön, -yn, voidaan käyttää possessiivisen taivutuk-sen instrumentaalimuotoja -nad (yks. 2. p.), -nas (yks. 3. p.), esim. Tajös te

a/z/zan börynnas (INSTR.3SG) ’Sen näet jälkeenpäin’. Infinitiiveihin lisätään -d osoittamaan yksikön 2. persoonaa, vastaavasti -s yksikön 3. persoonan merkik-si: A pyvśynyd (INF.2PRT) taj vunödinnyd? ’Unohdittekohan kylpeä?’ Eron näiden muotojen välillä on selittänyt Bubrihin mukaan jo A. S. Sidorov: toiseen persoonaan viittaava muoto osoittaa jotakin ”minulle ja sinulle”, se luo intiimi-syyttä. Kolmanteen persoonaan viittaavat muodot osoittavat jotakin myös kai-kille muille: A seni jözyd (2SG)! Śeramyd (2SG)! ’Sielläpä on kansaa! Huvitta-vaa!’ [”näin meidän kesken sanottuna”]; Śojan kovmas medśa bura da medśa

ćöskydys (3SG) ’Ruokaa tarvitaan kaikkein parasta ja kaikkein maukkainta’ [”olkoon kaikkien tiedossa”]. Ero ei ole kuitenkaan kirjoittajan mielestäkään aivan selvä. (Bubrih 1949: 54–56.)

Uusimmassa komin morfologian kuvauksessa (ÖKKM 2000) on käytetty termiä ”demonstratiivis-tähdentävä” (indan-urćitan). Se vastanneekin pitkälti puhujien intuitioita, joiden mukaan suffiksoitu muoto tarkoittaa ”juuri se käsite” tai ”tunnettu, edellä mainittu käsite”.

Uusimmissa demonstratiiveja koskevissa typologisissa tutkimuksissa on myös sovellettu Hawkinsin luokittelua. Nicholas P. Himmelmannilla on lisänä Karl Bühlerin teoriasta otettu anamnestinen käyttö – ”S(precher) erinnert H(örer) an spezifisches gemeinsames Wissen”. Hänen mukaansa definiittiset artikkelit syntyvät juuri demonstratiivien anamnestisen käytön pohjalta; toisena samaa merkitsevänä terminä esiintyy recognitional. Rekognitionaalinen viittaa tietoon, jota ei juuri edeltävässä kontekstissa ole tuotu esille. Se toimii puhe-kumppaneiden yhteisen spesifisen tiedon pohjalta, mikä mahdollistaa dies-pronominin käytön (Himmelmann 1999: 73). Himmelmann pyrkii myös ennus-tamaan possessiivisten elementtien kehitystä artikkeleiksi. Hän arvelee, että se alkaa assosiatiivisesta anaforasta ja etenee anaforiseen ja anamnestiseen kon-tekstiin. Hän ei pidä kuitenkaan todennäköisenä, että possessiivinen artikkeli leviäisi kaikkiin pragmaattisiin definiitteihin konteksteihin tai abstraktis-situatiivisiin konteksteihin, jollaisia ovat geneerinen viittaus ja superlatiivit (Himmelmann 1997: 219–222.)

Samaa aihetta tutkinut Holger Diessel (1999) yksinkertaistaa demonstratii-vien luokittelua:


97

1) eksoforinen käyttö (This city stinks), joka liittyy suorimmin konkreettiseen osoittamiseen, vaikka voi esiintyä myös kuvitteellista havainnointia dis-kurssimaailmassa (– – coming on his bicycle this way);

2) anaforinen käyttö – this/that N esiintyy silloin, kun referentti voi jäädä epäselväksi. Voi olla kataforistakin käyttöä: Listen to this: – – ;

3) rekognitionaalinen käyttö: I couldn’t sleep last night. That dog (next door)

kept me awake.

Viimeksi mainitussa funktiossa ei viitata olioon välittömässä diskurssimaail-massa tai puhetilanteessa. Puhuja uskoo kuulijan kuitenkin tuntevan referentin. Tällainen käyttö osoittaa tietoa, joka on diskurssissa uutta ja puhujalle vanhaa. Wallace Chafen tunnetun teorian termein se edustaa ei-aktivoitua materiaalia vastakohtana aktiiviselle, juuri mainitulle tiedolle (Chafe 1994). Lisäksi rekog-nitionaalinen tieto on ”privaattia”, ts. puhujalla ja kuulijalla on yhteistä tietoa maailmasta (Himmelmannin termein specific knowledge). Diessel korostaa, että rekognitionaalisen that-demonstratiivin referentti on yleensä topikaalisuudel-taan heikko eikä esiinny jatkossa (Diessel 1999: 109). Englannin kielessä esiin-tyy vielä demonstratiivipronominin käyttöä, jossa this tuo diskurssiin uuden referentin – spesifin indefiniitin olion: A few years ago, there was this hippie,

long-haired, slovenly, he confronted me – – (Diessel 1999: 94–109). Bubrihin luokitteluun rinnastettaessa eksoforista on ”suora havainto”, jota

vastaa definiittisyysteorioissa välittömän tilanteen käyttö eli situatiivinen käyt-tö. Anaforinen käyttö on anaforista Bubrihillakin, joka selventää esimerkkejään venäjän distaalidemonstratiivipronominin tot avulla. Erityisen selkeästi anafora käy ilmi esimerkeissä, jotka ovat ilmeistä edelliseen puheeseen viittaamista: Menym on petködly? – Myj nö ogys (3SG)? ’Etkö näytä minulle? – Miksipä en?’ (Bubrih 1949: 54).

Uusi komin morfologian kuvaus Önija komi kyv morfologija luokittelee suffiksien käytön omistussuhteisiin ja demonstratiiviseen funktioon. Jälkimmäi-sessä erottuvat a) luonnonilmiöt, esim. Šondiys (3SG) /zirdalö jara ’Aurinko säteilee kirkkaasti’, b) ajan ilmaukset, esim. Tulysys (3SG) tavo vo/z ’Kevät on tänä vuonna varhainen’, Kadys (3SG) lebö ’Aika rientää’ ja c) tähdentävä funk-tio, esim. A nomjys, nomjys (3SG) seni! ’Ja siellä on hyttysiä, hyttysiä!’. Yksi-kön 1. persoonan hellittelevän merkityksen jälkeen mainitaan 2. persoonan yleistävä käyttö, jossa ei juuri tunnu sen enempää omistus- kuin demonstratii-vimerkityksiäkään: Olömyd (2SG) abu pomtöm ’Elämä ei ole loputon’, Mijan mortyd (2SG) bydtor dorö velalöma ’Meikäläinen (= meidän ihminen-2SG) on tottunut kaikkeen’. Demonstratiivis-tähdentävässä funktiossa esiintyvät sekä 3. että 2. persoonan suffiksit, mutta 2. persoona tuo tunnettuuden, läheisyyden merkityksen, esim. Suk parmaad (INESS.2SG) / parmaas (INESS.3SG) mortyd

(2SG) i vošöma ’Sankkaan metsään ihminen olikin kadonnut’. (ÖKKM 2000: 57.)

Leinonen

98

Emfaattisessa funktiossa käytetään partikkelinomaisiksi muuttuneita yksi-kön 2. ja 3. persoonan akkusatiivipäätteitä -tö ja -sö, ja ne voidaan lisätä jo suf-fiksoituun sanaan: Tenadtö (GEN.2PRT) eśkö, tydalö, matyn ńin nem pomyd da ’Sinullapa taitaa olla jo lähellä elämäsi loppu’, Seki drugyssö (3SG-3PRT) vois ’Sitten se hänen ystävänsä tuli’. (ÖKKM 2000: 71–72.)

Koheesion ja tunnettuuden merkitseminen on yhteistä definiittisen artikke-lin tyyppitilanteissa ja komin suffiksien käytössä (ks. Fraurud 2000, Nikolaeva 2004). Rekognitionaalisuus on lähellä yksikön 2. persoonan suffiksin ”as-sosiatiivista” käyttöä, tuntuuhan intiimistäminen olevan lähellä privaattia, ja kuulijalle tuttu olio on myös spesifinen. Puhekumppaneiden yhteistä tietoa ja konkreettisuutta yksikön 2. persoonan suffiksin käytössä on korostanut myös T. N. Prokuševa (1984). G. Ju. Koževin toteaa, että ”possessiivin ja demonstratii-vin risteytys” on mahdollista vain dialogissa, jossa puhekumppani on paikalla. Hän havainnollistaa asiaa näytelmätekstin avulla: (Nyvka) A ćer kö bośtam da

vylƒös [koz] keralam? (Zonka) Viććyślas nö Vylƒ Voyd (2SG) ’(Tyttö) Entä jos otamme kirveen ja hakkaamme uuden [kuusen]? – (Poika) Kyllä se uusivuotesi odottaa’. Possessiivisuus on mukana siksi, että tyttö on (puhujan mielestä) liit-tänyt uuteenvuoteen omia tuntemuksiaan ja tekojaan. Demonstratiivisuus on peräisin tuttuudesta ja läheisyydestä. Monologissa -yd on kirjoittajan mukaan aina pelkkä demonstratiivi, koska ”sinua” ei ole. Siksipä mukaan tulee yleistävä merkitys. (Koževin 2000: 98.)

4. Merkitsijän ulottuvuudet teksteissä

Yllä on esitelty ongelma-alue ja tähänastiset ehdotukset possessiivisuffiksien sijoittamiseksi definiittisyyden kenttään. Voinemme todeta, että yhtä hyvin ne sopisivat deiktisiksi merkitsijöiksi. Myös Christopher Lyons katsoo, että de-monstratiivit selvittävät kaikki definiittisyystestit ja osoittavat siten identifioita-vuutta (Lyons 1999: 278).

Seuraavassa esittelen käyttötilanteita, joissa voidaan nähdä suffiksin dis-kurssista syntyvä identifioitavuus ja tunnettuus ja mahdolliset muut ominaisuu-det. Suffiksien koko kirjo ei tietenkään ole mukana; käsittelyn ulkopuolelle jäävät adverbit, infinitiivit ym. ei-nominit. Esimerkit ovat peräisin uudemmasta proosakirjallisuudesta ja asiaproosasta, ja enemmistö niistä O. E. Bondarenkon, T. M. Horunžajan & E. A. Cypanovin sekä V. A. Latyševan oppikirjoista. Käyt-tötilanteet ovat aineistossa usein toistuvia, joten ne edustanevat hyvin nykykir-jakieltä. Jätän syrjään akkusatiivin yksikön 1. ja 3. persoonan päätteiden -ös, -sö eron, jota on permistiikassa jo ansiokkaasti tutkittu (ks. Bartens 2000: 333).

4.1. Anaforinen ja situatiivinen teema

Tunnettuuden, teeman merkitsijänä possessiivisuffiksit ovat yleisiä, joskaan eivät pakollisia. Seuraavassa esimerkissä konkreettinen luostari on ensin esitel-


99

ty, sitten siihen viitataan demonstratiivipronominin ja pleonastisen suffiksin kera, sen jälkeen suffiksoiden. Suffiksi liittyy nominin anaforiseen käyttöön, mistä syystä edeltävä maininta on myös osoitettu lihavoinnilla. Referentin ku-vaus voi koostua useammasta lekseemistä, jolloin vain viimeinen niistä on suf-fiksoitu. Kysymyksessä on identtiseen spesifiseen referenttiin viittaus:

(1) 60-öd vojas pomyn Ulƒlƒanasa manastyrö voöny Soloveckyś manakjas, najö

vo/zö kypödöny-sövmödöny sijös, /zońtalöny. Komiyn tajö manastyrys (3SG)

jona kolis sy ponda, medym paśködny vo/zö Kristosly esköm. Manastyrys

(3SG) olis aslas olöm-vylömön, as śöm vylö, kanmu syly ez śetly ńekutšöm

otsög. (BHC 2000: 96.)

’60-luvun lopussa Uljanan luostariin tulee Solovetskista munkkeja, he rakentavat, laajentavat ja korjaavat sitä. Komissa tätä luostaria tarvittiin kovasti levittämään eteenpäin kristinuskoa. Luostari eli omaa elämäänsä omilla rahoillaan, valtio ei antanut sille mitään apua.’

Yksikön 3. persoonan suffiksin tehtäväksi voidaan esittää spesifisyyden osoitus siinäkin tapauksessa, että konkreettinen referentti mainitaan ensi kertaa, kunhan se on kiinnitettävissä edeltävään kontekstiin. Eräänlaista spesifisyyttä edustavat identifiointia koskevan kysymyksen pohjana olevat kahdesta eri tilanteesta pe-riytyvät referentit:

(2) Daj ötƒi i sijö mort-ö basńa gižyśys (3SG) da ”kyv öktyśys” (3SG)? (Belja-ev 2004: 73.)

’Ja onkohan runon kirjoittaja ja ”sanankerääjä” yksi ja sama ihminen?’

Edellä oli kerrottu löytyneen runo ja kerätyn sanoja, oli siis olemassa konkreet-tiset suorittajat eri tilanteissa, joille ehkä löytyy yhteinen tekijä.

Myös kirjoitetun tekstin sisältämät lainaukset toisesta tekstistä esitetään suffiksoituina, tavallaan anaforana:

(3) (konteksti: moititaan toisen kirjoittajan tekstiä siitä, että siinä on liikaa ve-näjän sanoja eikä syntaksikaan ole komia)

”Suvtö una”-ys (3SG) – ”stoit dorogo” alƒi myj? (Latyševa 1995: 37.)

’”Maksaa paljon” – ”stoit dorogo” vai mitä?’ [stoit dorogo: venäjäksi ’sei-soo paljon’]

(4) ”Molodec”-yd (2SG) tšötš talunja roć artmömtor. (Latyševa 1995: 37.)

’”Molodec” on myös nykyvenäjän tuotos.’

Esimerkin yksikön 2. persoonan suffiksi lienee ”lähentämistä” kuulijaan, tar-koittaen ”tuota sanaa, mikä juuri oli yhdessä kuultu tai luettu”.

Ilman edeltävää esittelyä merkitty NP on tarkoitettu identifioitavaksi kon-tekstin perusteella. Seuraavassa ’kylä’ on pitkällisen luonnon ja peltojen kuva-

Leinonen

100

uksen jälkeen jo odotettu normaali tapahtumapaikka, josta voi aloittaa varsinai-sen kerronnan. Siten se on situatiivisesti anaforinen teema:

(5) Śiktys (3SG) šör tujśańys verst kyk bokynVzyk i tani poźö na kyvny da a/z/zyny

lovja vör-valyś śersö da gölössö. (Napalkov 2002: 3.)

’Kylä on pari virstaa syrjempänä päätieltä ja siellä voi vielä kuulla ja nähdä elävän luonnon värinän ja äänen.’

Yksikön 2. persoonan erityistehtävä näyttää olevan varmistaa referentin identi-fioitavuus narratiivissa, jossa jo mainitusta referentistä siirrytään käyttämään yleisnimeä tai toista kuvausta:

(6) Važ jözlön viśtavlöm śertƒi, Ulƒlƒana ńima nylös, kodös pyrtlöma Kristos

eskömö aćys Veža Stepan, kutöma Pećorasa Kyska ńima tun. No nylyd

(2SG) pyšjöma da šybitćöma Ežva juö. (BHC 2000: 96.)

’Vanhojen ihmisten kertoman mukaan Uljana-nimisen tytön, jonka itse Pyhä Stefan oli käännyttänyt kristinuskoon, oli kaapannut pečoralainen Kyska-niminen tietäjä. Mutta tyttö oli paennut ja heittäytynyt Ežva-jokeen.’

’Tyttö’ on merkitty yksikön 2. persoonan suffiksilla selvyyden vuoksi, eli osoit-tamaan, että kysymyksessä on juuri edellä mainittu, tuttu tyttö. Sama funktio on

yd-suffiksilla seuraavassa:

(7) Ćina jöz byd nogys (3POSS) /zesködlisny Balinös, ez le/zny syly otsaśny mu

vödƒityśjasly. No povtöm mortyd (2SG) munis as tujödys (PROLAT.3SG), vo/zö gižalis noraśömjas, syly kovmis veśig asśys gižannogsö vežny. (BHC 2000: 76.)

’Virkamiehet ahdistelivat Balinia kaikin tavoin, eivät sallineet hänen auttaa maanviljelijöitä. Mutta (tämä/tuo) peloton ihminen kulki omaa tietään, kir-joitti edelleen valituksia, hän joutui jopa muuttamaan käsialaansa.’

Lauseke byd nogys (voisi olla myös instrumentaalivariantit byd nogön, byd no-

gönys) liittää ’kaikki tavat’ edeltävään yksikölliseen subjektiin. as-lekseemi (’oma’) vetää muassaan possessiivisuffiksia: as tujödys ’omaa tietään’ – kuten suomessakin.

Yksikön 2. persoonan suffiksi on selkeästi lähentävä ja tuttavallinenkin. Seuraavassa dialogissa on puhe siitä, että kummallekin puhekumppanille tuttu Senja saattaisi puhujan, naisihmisen, metsän läpi. Lauseenalkuisia tuttuja tee-moja ovat siis sekä Senja että metsätie:

(8) Valerij Ilƒić, Śeńayd (2SG) šań mort, sijö i gutös oz öbidƒit. No vörsa tuj vylad (INESS.2SG) öni i zbylƒyś sap pemyd. (Napalkov 2002: 9.)

‘Valerij Il'jič, Senja on hyvä ihminen, hän ei loukkaa kärpästäkään. Mutta metsätiellä on nyt todella pilkkopimeää.’


101

Tässä ja muissa vastaavissa tapauksissa tulee etsimättä mieleen suomen ’tuo’-demonstratiivin käyttö tilanteissa, joissa konkretisoidaan puhetilanteen ulkopuo-leisia tarkoitteita, jotka kuitenkin kuuluvat kummankin puhekumppanin koke-muspiiriin. Malliesimerkkinä voisi esittää ns. matkaopasdiskurssin, esim. Kun

kohta tulemme tuonne hotelliin, – – (hotelliin, joka turisteille on luvassa). Dialogissa yksikön 2. persoonan suffiksin käyttö komissa on eräillä kirjaili-

joilla ja eräissä murteissa hyvinkin yleistä ja saattaa kattaa melkeinpä koko ker-tomuksen sijoittaen sen läheiseen, tuttuun kokemuspiiriin. Tätä käyttöä voitai-siin kutsua rekognitionaaliseksi (”privaattisuus” ja ”intiimisyys” antaisi siihen kyllä aiheen), mutta artikkelikielten dies/that-pronomineilla on suppeampi käyt-töalue, joka ei edellytä teemajatkuvuutta. Tietenkin voimme laajentaa rekogni-tionaalisuuden käsitettä vastaamaan komin ”sinulle ja minulle tuttua” spesifi-syyttä.

4.2. Assosiatiivinen omistus-determinointi

Seuraavassa tuntuu yksikön 3. persoonan suffiksin tuoman tunnettuuden lisänä etäännytys, joka on tuloksena sankarin, pikku-Vovan suuttumuksesta naapurin tätiin, joka on kiusoitellut häntä. Sitä ennen koko kertomuksen mittaan naapurin täti on merkitty tutuksi, läheiseksi, yksikön 2. persoonan suffiksilla:

(9) (konteksti: Vova on saanut kiinni hiiren, mutta päästää sen menemään)

– Med olö, labutnöja voćavi/zis Vova. – Paladƒ pöćydlön (GEN.2SG) ma-

tynVzyk kerkays (3SG), da setćö, könkö, munis. Mi ordö oz ńin lok. – Aćis

mövpyštis: ”Med Paladƒ pöćys (3SG) oz nerśy daj”. (Kozlova 2002: 7.)

’– Eläköön, vastasi Vova arvokkaasti. – Palad'-tädillä on talo lähempänä, ja sinne se varmaan meni. Meidän luoksemme ei tule enää. Itse ajatteli: Äl-köön Palad'-täti sitten kiusatko.’

Seuraavassa on suffiksoitu varmasti kaikkien tuntema paikannimi Moskova, joten definiittiseksi tai identifioitavaksi osoittaminen ei voi olla suffiksin pää-tehtävä:

Leinonen

102

(10) Lolita Pavlovna, restoran-kafelön köźajkays (3SG), mijkö ćastö pondis

lebavny Moskvaas (ILLAT.3SG). Börjayśsö (3PRT) kyk lun i vetlis da vois

jona vežśöma, ńekod dorö śibavtöm loöma. UVzalyśjasys (3SG) vašködćisny

öta-mödysköd (COMIT.3SG), myj pö loöma köźajkanymköd (PL-COMIT.1PL)?

Ez-ö Moskvaas (INESS.3SG) verös sajö pet sujörsajsa kutšömkö millionar

sajö? (Kuratova 2002: 29.)

’Lolita Pavlovna, ravintola-kahvilan emäntä, alkoi jotenkin usein lentää Moskovaan. Juuri viimeksi oli kaksi päivää ja palasi kovasti muuttuneena, oli tullut kaikille luoksepääsemättömäksi. Työntekijät/hänen työntekijänsä kuiskivat toisilleen, että mitä on tapahtunut emännällemme? Ei kai mennyt Moskovassa naimisiin jonkun ulkomaisen miljonäärin kanssa?’

’Emäntä’ on merkitty omistetuksi, koska sitä edeltää genetiivimuoto N+GEN (-lön). Börjayśsö ’viimeksi’ on emfaattinen lauseenalkuinen adverbi, uVzalyśjasys ’työntekijät’ ovat anaforisia, tunnettuja, tai sitten ’emännälle’ kuu-luvia. ’Toinen toisilleen’ on refleksiivinen ja suomessakin possessiivipäätteinen, ’emäntämme’ on omistettu, mutta Moskova on kahdesti ”hänen Moskovansa”. Se kuuluu vain emännän välittömään kokemuspiiriin, koska ”siellä Moskovas-saan” muiden tietämättä hän teki jotakin. Assosiatiivinen omistus on samalla determinointia.

4.3. Tekstuaalisesti tunnusmerkkinen sanajärjestys

Raija Bartens mainitsee, että suffiksin tehtäviin kuuluu osoittaa topiikkia tai fokusta (Bartens 2000: 122). Esimerkkejä tekstissä ei ole, mutta keräämästäni aineistosta päätellen tässä tulee kysymykseen neutraalin teeman lisäksi erityi-sesti lauseen alussa tunnusmerkkisessä paikassa oleva NP, joka on mainittu edeltävässä kontekstissa (termeistä ks. ISK 2004: 1312). Tällaisissa tapauksissa merkitty NP tuntuu korostavan sidosta edeltävään kontekstiin, josta löytyy iden-tifioinnin perustana oleva tilanne tai ilmiö, eli se mitä possessiivisuusteorioissa nimitetään ”ankkuriksi”.

Usein toistuva ilmiö on lauseen alkuun tuotu predikatiivi, joka tällöin on tekstisidonnainen. Komissa, kuten venäjässäkin, käytetään instrumentaalia il-maisemaan roolia, statusta, olotilaa jne. (vrt. suomen essiivi). Suffiksoituna tällainen predikatiivi viittaa edeltävän kontekstin esittämään tilanteeseen, siitä peräisin olevaan tietoon. Tämä vastannee Fraurudin ja Nikolaevan ”ankkuroin-tia” kontekstiin (ts. tulkinta seuraavassa esimerkissä on ”siinä tilanteessa” tai ”sellaisia” – suffiksi on kuitenkin yksikön 3. persoonan):


103

(11) Si/z, najö mövpalisny, myj viśömjas vajö ševa (kutšömkö pež lov), sijö guśön

pyrö mort pytškö bobulö lƒibö gagjö pörtćömön. Ševa śetyśjasnas

(INSTR.3SG) völiny torja jöz – tunjas, jeretńikjas, tšyködćyśjas. (Cypanov 2000: 30.)

’Siten he ajattelivat, että sairaudet tuo ševa (jokin paha henki), se tunkeutuu salaa ihmisen sisään muuttuen perhoseksi tai hyönteiseksi. Ševan antajia olivat erityiset ihmiset – tietäjät, noidat, taikojat.’

Neutraalista käytöstä esimerkkinä on seuraava lause, jossa instrumentaali ei ole lauseen alussa:

(12) Sijö žö vićkoas (INESS.3SG) 32 vo ćöž popön (INSTR) vövlöma N. I. S. (Beljaev 2004: 73.)

’Siinä kirkossa 32 vuoden ajan pappina oli N. I. S.’

Lauseessa on merkitty suffiksilla determinoitu alkukonstituentti ’(juuri) siinä kirkossa’, mutta predikatiivina toimiva popön ’pappina’ on merkitsemättä. Merkitsemättä jää lauseenalkuinenkin predikatiivi, kun sitä ei ole sidottu edeltä-vään kontekstiin. Komin historiasta kertovan kappaleen ensimmäinen lause alkaa seuraavasti – suffiksoitu instrumentaali ei kävisi:

(13) Ujezdsa jurkarön (INSTR) loi Ustƒ-Sysolƒsk (önija ńimys (3SG) Syktyvkar). (BHC 2000: 69.)

’Ujezdin pääkaupungiksi tuli Ust'-Sysol'sk (sen nykyinen nimi on Syktyv-kar).’

Instrumentaali voi esiintyä yksikön 2. persoonan suffiksilla varustettuna. Seu-raavassa on ensin kerrottu I. Pystinistä, hänen urastaan Moskovassa, jossa hä-nestä tuli ”punainen professori”, sen jälkeen hänen ystävyydestään muihin ko-milaisiin, luonteestaan. Ura jatkuu:

(14) ”Görd professornad” (INSTR.2SG) loöm böryn I. Pystin myjkö dyra Kirov

oblizdatön veśködlöma. (Beljaev 2002: 64.)

’”Punaiseksi professoriksi” tulemisen jälkeen I. Pystin johti jonkin aikaa Kirovin aluekustantamoa.’

Yksikön 2. persoona osoittaa paluuta aikaisempaan teemaan, varmistaa kuulijal-le sen, että on kysymys tutusta, jo mainitusta asiasta.

Toisenlaista, pragmaattista tunnusmerkkisyyttä edustavat retoriset kysy-mykset ja huudahdukset. Niissä käytetään kernaasti suffiksoitua lauseketta, kun kuulijan huomio kiinnitetään tilanteessa esiintyvään ilmiöön sitä konkretisoiden (vrt. eksoforinen definiittisyys):

Leinonen

104

(15) A bośtny kö, myjta loöma školƒńikly ”Komi literatura” enciklopedićesköj

slovaras (INESS.3SG) (I tomys (3SG) – 1996, II – 2001) poligrafićesköj öšibkays (3SG), opećatkays (3SG)! (Beljaev 2004: 76.)

’Ja esimerkiksi, kuinka paljon koululaisten Komin kirjallisuuden ensyklo-pediaan (1. nide 1996, 2. nide 2001) on tullut (niitä) kirjoitusvirheitä, painovirheitä!’

Lauseessa on myös yleisesti tunnetuksi oletettu sanakirja varustettu possessiivi-sella sijapäätteellä (slovaras), tomys (3SG) puolestaan voi tavallaan edustaa omistusta, sillä nide on kyseisen kirjan nide. Varsinaisessa tietoa peräävässä kysymyksessä lausekkeen ’kirjoitusvirheitä ja painovirheitä’ ys-suffiksit jäisivät pois.

(16) Myjta šogys (3POSS) śurli syly. (ÖKKM 2000: 57.)

’Kuinka paljon surua hänen osalleen onkaan tullut.’

Kieliopin mukaan suffiksin avulla tässä ”on tarvis täsmentää sanottua, vahvistaa ajatusta”. Surun aiheuttaja on luultavasti tilanteessa näkyvä tai jo tiedossa, aina-kaan puhujalla ei ole tarvetta todelliseen kysymykseen.

4.4. Kvantifiointi

Johdonmukainen alkukonstituentin suffiksointi liittyy ns. kvanttorilauseisiin, joissa puhutaan jonkin jo mainitun määrästä (termistä ks. ISK 2004: 858). Tässä lausetyypissä kvantifioitu joukko on tekstuaalisesti tunnettu. Komissa se on aina yksikössä:

(17) Ustƒ-Sysolƒskyn sijö kadö olyśys (3SG) ez na una vöv. (BHC 2000: 71.)

’Ust'-Sysol'skissa asukkaita ei tuona aikana ollut vielä paljon.’

Sidos edeltävään on paikka ja aika. Mutta jos sanajärjestys muuttuu, suffiksia ei voida komilaisten informanttieni mukaan käyttää:

(18) Ustƒ-Sysolƒskyn sijö kadö ez na una olyś vöv.

’Ust'-Sysol'skissa tuona aikana ei vielä ollut paljon asukkaita.’

(19) (konteksti: akateemikko Lepehin kirjoitti, että oli löytänyt hyvin kauniita kirkkoja Viźinistä ja Mežadorista. Ižman kylästä hän kirjoittaa:)

Vićkoys (3SG) Iźvayn ötƒi, kypödlömaöś sijös puyś, 1676-öd voyn. (BHC 2000: 94.)

’Kirkko Ižmassa on yksi, se on rakennettu puusta, vuonna 1676.’

Jollei ’kirkkoa’ tuoda lauseen alkuun, kuten seuraavassa informantilta saadussa lauseessa, se jää ilman suffiksia, kuten normaalissa eksistentiaalilauseessa:


105

(20) Iźvayn ötƒi vićko.

’Ižmassa on yksi kirkko.’

Pelkkä sanajärjestys ei ratkaise, onko olio yksilöity, konkreettinen, vai ei:

(21) Kötƒ gölƒa olisny, śöm ez tyrmy, sijö ”kyź urön zeptas” munö Peterburgö – – (BHC 2000: 116.)

’Vaikka [he] elivät köyhästi, raha ei riittänyt, hän menee ”20 kopeekkaa taskussaan” Pietariin – –’

Suffiksoitu śömys (3SG) olisi mahdollinen, mutta viittaisi johonkin konkreetti-seen tarkoitukseen varattuihin rahoihin. Oleellista suffiksoinnille on, että käsite on rajattu kontekstissa.

Seuraavassa esimerkissä lukot ja varkaat ovat sisällöllisesti tiiviisti sidok-sissa toisiinsa, mikä tuottaa jälkimmäisen lauseen teemaksi suffiksoidun subjek-tin:

(22) Krestƒanalön kerkajasas (INESS.3SG) tomanjas ez vövny, guśaśyśys (3SG) ez vövly da. (BHC 2000: 102.)

’Talonpoikien taloissa ei ollut lukkoja, koska varkaita ei ollut.’

Erään informantin mielestä ’lukot’ (tomanjas) pitäisi myös suffiksoida, ilmei-sesti lukkojen asiaankuuluvuuden vahvistamiseksi.

Joissakin lähteissä vilahtelee ns. partitiivinen funktio (Kokla 1963: 32 ma-rin osalta, Bartens 2000: 123 permiläisistä kielistä). Tällöin lauseessa ei ole omistajaa ilmaisevaa sanaa; substanssi, josta nimetty osa erotetaan, löytyy edel-tävästä kontekstista. Käsillä olevasta aineistosta löytyy esimerkkejä, joissa voi-daan nähdä kvantifioidusta ja jo mainitusta joukosta periytyvää tunnettuutta. Tarkka rajaus ’x kpl niistä’ on jo esimerkkilauseissa mukana:

(23) Tajö grezdjasas (INESS.3SG) völöma 65 ovmös, ńolƒys (3SG) na pövstyś tyrtöm. (BHC 2000: 52.)

’Näissä kylissä oli 65 taloutta, neljä niistä tyhjiä.’

4.5. Geneeriset lausekkeet

Omaa tyyppiään edustavat geneeriset lauseet, jotka artikkelikielissäkin joudu-taan käsittelemään individeihin viittaavista lauseista erillisinä. Eri artikkelikie-lissä niiden merkintä vaihtelee. Hawkinsilla the NP tässä käytössä perustui ”laa-jempaan tilanteiseen käyttöön”, puheyhteisölle tuttuun kulttuuritietoon. Komis-sa geneeriset NP:t voidaan merkitä, jättää merkitsemättäkin. Kertovissa teksteis-sä on yleistä käyttää yksikön 2. persoonan suffiksia, varsinkin narratiiveissa, joissa kesken juonen käännytään lukijan puoleen esittämään johtopäätöksiä, perusteluja ja muita yleistyksiä. Seuraavassa kerrotaan ensin tietyistä höyrylai-voista, sitten höyrylaivasta ilmiönä ja yksikön 2. persoonan suffiksilla merkitty-

Leinonen

106

nä. Kysymyksessä on nyt pelkkä samamerkityksisyys, ei referenssin samuus, vaikka kysymys voisi tietysti olla yhdestä jo mainituista viidestä laivasta:

(24) 1887-öd voyn vit parakod ńin nualis sövtas Jakša da Kuja kostyn. 90-öd

vojasö parakodyd (2SG) Pećora vylyn abu ńin dƒivö. (BHC 2000: 86.)

’Vuonna 1887 viisi höyrylaivaa kuljetti jo proomuja Jakšan ja Kujan välil-lä. 90-luvulla höyrylaiva ei ole enää ihme Pečoralla.’

Seuraavassa esimerkissä yksikön 2. persoonan suffiksi liittyy myös lajeihin, yleistyksiin, mutta myös kerronnan lähentämiseen:

(25) (konteksti: sankari muistelee lapsuutensa ravintoa)

Zveŕ-pötkayd (2SG) una sek olis komi parmaad (INESS.2SG), Važ Ežvayn

puömön puis ćeriyd (2SG). Verstƒö mužika śemjajasyd (2SG) vojna börad (INESS.2SG), veśig medśökyd kadas (ILLAT.3SG), tšygtö (ACC.2SG) ez

pyklyny. (Napalkov 2002: 18.)

’Metsänriistaa oli silloin paljon Komin metsissä, Vanhassa Ežvassa oli kiehumalla kiehuen kalaa. Perheet, joissa oli aikuinen mies, eivät sodan jälkeen edes vaikeimpana aikana kärsineet nälkää.’

Kertoja vetoaa kuulijan oletettavasti samanlaisiin kokemuksiin ja tietoihin. La-jimerkintä – metsänriista, metsä, kala, tietynlainen perhe – on rekognitionaalis-ta, samoin sodanjälkeinen aika. Superlatiiviin ’vaikein’ liittyvä ’aika’ on kui-tenkin merkitty 3. persoonan suffiksilla, kuten usein neutraalissakin tekstissä. Tässäkin yksikön 2. persoonan suffiksi olisi konkreettisempaa viittausta merkit-sevä. ’Nälkä’ on taas kuulijaan lähennetty temaattinen elementti, jossa 2. per-soonan suffiksin käyttö tekee väitteen vakuuttavammaksi. Kyseinen kirjailija näyttää muutoinkin esittävän kernaasti sisäistä monologia yksikön 2. persoonan suffiksin kera ja dialogia lisäksi pö (’muka’, ’kuulemma’) -partikkelin avulla.

Mahdollista on, että yksikön 2. persoonan suffiksin käyttöä suosii lisäksi se, että yleistyksiä esitetään usein yksikön 2. persoonan verbimuodolla, jolloin yleistetyn predikaatin subjektin omistus on luonnollisesti saman persoonan muodolla suffiksoitu:

(26) Šogśyd (ELAT.2SG) taj on pyšjy ńi on /zebśy. (Napalkov 2002: 22.)

’Surultasi et pakene etkä piiloudu. (= Suruaan ei pääse pakoon eikä pii-loon).’

Seuraavassa lajitulkinta on ainoa mahdollinen (puheena on G. Juškovin sanka-rin sisäinen monologi):

(27) Völƒa kö śetan gorš jözydly (DAT.2SG) da ńinömö on kut puktyny muköd

zversö, kymynkö voön i mu vyvśys (ELAT.3SG) setšömys (3SG) byrö. I

oškyd (2SG) sömyn mojdkyvjasyn kolƒö. (Latyševa 1995: 38.)


107

’Jos annat vallan ahneille ihmisille etkä ryhdy kunnioittamaan muita eläi-miä, muutamassa vuodessa sellaiset katoavatkin maan päältä. Ja karhu jää vain satuihin.’

Ahneet ihmiset ovat ilmeinen puheenaihe, ja karhu on yleisesti tunnettu, ehkä jo puheena ollut eläinlaji. Yksikön 3. persoonan suffiksilla merkitty ’sellai-nen/sellaiset’ (setšömys) on juuri mainitun referentin anaforinen ja substanti-voiva käyttö. ’Maan päältä’ on suffiksoitu kuten aina läsnä olevat luonnonilmiöt yleisestikin. Yksikön 2. persoonan suffiksi rajaisi maan läheisemmäksi, esim. Kominmaaksi. – ’Muut eläimet’ saa jo kieliopillistuneen definiitin objektin päätteen -sö, josta ks. Baker (1985).

Seuraavassa puhutaan referentistä, joka on kontekstin perusteella riittävän tarkoin identifioitavissa, joskaan ei spesifinen eikä tunnettu. Merkintä on neut-raalissa kerronnassa yksikön 3. persoonan suffiksi:

(28) Veśködlan postjas vylö jözös pukśödigön ez vi/zödlyny sy vylö, tödö oz mu-

sö, vojtyrsö mortys (3SG), kužö oz śorńitny jözysköd (COMIT.3SG) komi-

ön. (BHC 2000: 247.)

’Johtopaikoille ihmisiä asetettaessa ei katsottu, tunteeko ihminen maan ja kansan vai ei, osaako puhua ihmisten kanssa komia.’

Definiitiksi ’ihmisen’ tekee luonnehdinta, joka on verrattavissa relatiivilausee-seen ’se kulloinenkin ihminen, joka on valittu’. ’Ihmiset’ (jözys) on usein suf-fiksoitu, kuten tässäkin, onhan se rinnastettu suffiksoituihin, tunnettuihin ’maa-han’ (musö ACC.3SG) ja ’kansaan’ (vojtyrsö ACC.3SG).

Seuraavassa on luonnonilmiöiden lisäksi merkitty mortys ’ihminen’. Se viittaa ihmislajiin – on puhe komin kirjallisuudesta ja sen käsittelemistä aiheis-ta:

(29) Vör-vays (3SG), yvlays (3SG) bytƒtƒökö vyn-ebös mortysly (DAT.3SG) śetö,

kokńödö sylyś olömsö. (Kuznecova 2003: 27.)

’Luonto, ulkoilma (= luonto) ikään kuin antaa ihmiselle voimaa, helpottaa hänen elämäänsä.’

Kuitenkin seuraavassa esimerkissä ’ihminen’ jätetään merkitsemättä:

(30) Böryn jugdö žö myjkö, petködlöma, myj mort olö olömsö mu vylas

(INESS.3SG) una pöv i muködys (3SG) važ olömyn völömny talunja kodƒön

žö. (Latyševa 1995: 65.)

’Myöhemmin selkenee jotenkin, on näytetty, että ihminen elää elämänsä maan päällä moneen kertaan ja jotkut ovat olleet edellisessä elämässä ny-kyisten kaltaisia.’

Leinonen

108

Erään informantin mukaan tässä ei toisin voi ollakaan. Ilmeisesti vain paljas lekseemi sallii, että sen ekstensiosta poimitaan ’jotkut’ (muködys), se puolestaan suffiksoituna ’eräät’-merkityksessä.

Ja lopulta ’ihmis’-teeman viimeinen esimerkki osoittaa, että lekseemi voi olla merkitty, erään informantin mielestä voisi olla merkitsemätönkin:

(31) Mödjas uVzsö lydƒdƒöny kolantorjön, kodtög mortys (3SG) oz vermy ovny. (Latyševa 1995: 63.)

’Toiset pitävät työtä välttämättömyytenä, jota ilman ihminen ei voi elää.’

4.6. Substantivointi

Komin kieliopit huomauttavat, että possessiivisuffiksit, enimmäkseen osoitta-vassa funktiossa, liittyvät myös substantivoituihin adjektiiveihin, eivät kuiten-kaan pakollisina (SKJa 1955: 176–179). Bartens on myös todennut, että suffik-sia käytetään adjektiivien substantivoinnissa (Bartens 2000: 131). Voimme aja-tella, että suffiksi kaventaa ominaisuuden ilmenemisestä rajatun joukon.

Substantivointifunktio esiintyy myös artikkelikielten definiittisellä artikke-lilla, esim. englannissa the poor. Kollektiivin ilmaisemisessa komi turvautuu myös yksikölliseen nominiin. Seuraavassa se voitaisiin käsittää geneeriseksikin:

(32) Tajö mövpys (3SG) filosofsköj ńin, - mort olömsö artalö-mövpalö, pasjö,

myj tomys (3SG) oz gögörvo olömlyś Vzeńydlunsö, oz palƒöd mić ponda asśys

un, oz gögörvo śölömnas (INESS.3SG) tajö mićsö. (Latyševa 1995: 87.)

’Tämä ajatus on jo filosofinen – ihminen arvioi elämää, huomaa, että nuo-riso (= nuori-3SG) ei ymmärrä elämän lyhyyttä, ei menetä untaan kauneu-den takia, ei ymmärrä sydämessään tätä kauneutta.’

Luonnollisesti substantivointi tuottaa myös abstrakteja tarkoitteita. Esimerkki nykypäivän asiatekstistä näyttää samalla suffiksin rinnalla esiintyvän substanti-voivan tor-johtimen, joka ilmeisen kontrastoivana ja siten loogisesti tunnettuna on myös merkitty yksikön 3. persoonan suffiksilla:

(33) Alƒbertös vöjpö syyś, myjla sijö setšöm ram da ”kyvtöm”, kor kolö suvtny

važysly (DAT.3SG) voća, med venas vylƒtorjys (3SG); – – (Latyševa 1995: 63.)

’Albertia [hän] moittii siitä, miksi hän on niin rauhallinen ja ”kieletön”, kun pitää nousta vanhaa vastaan, jotta uusi voittaisi – –’

Seuraavassa on tyypillinen esimerkki verbistä johdetusta abstraktisanasta:

(34) Tajö telespektaklƒyn bytƒtƒökö ńinöm setšöm šenźödanays (3SG) abu. (La-tyševa 1995: 3.)

’Tässä televisioesityksessä ei näytä olevan mitään niin hämmästyttävää.’


109

Suffiksin voisi tässä tuottaa myös tekstikoheesiota luova sanajärjestys – kielto-partikkelia abu edeltävä N on usein suffiksoitu tekstuaalisesti tunnettuna – ja demonstratiivi setšöm ’sellainen’. Seuraavassa demonstratiivi on poissa, subjek-tit ovat lauseenloppuista uutta materiaalia. Niinpä suffiksin tehtäväksi jää sub-stantivointi ja kontrastointi:

(35) Tajö viśtas (INESS.3SG) si/z žö orććönöś yVzydtor i ićötVziktor, bydlunjays (3SG) i olömyn meddonays (3SG). (Latyševa 1995: 33.)

’Tässä kertomuksessa samalla tavoin vierekkäin ovat suuri ja pienempi, arkipäiväinen ja kaikkein kallein elämässä.’

Edellä olevat esimerkit 32, 34 ja 35 näyttävät myös, että varsinaisen demonstra-tiivipronominin kera esiintyvä N voidaan merkitä suffiksilla tai jättää merkitse-mättä. Merkitseminen on lähes pleonastista, ainakaan mitään selviä kontekstite-kijöitä variaatioon ei äkkipäätä löydy. Kaikissa näissä lauseissa esiintyvät N:t (’ajatus’, ’televisioesitys’, ’kertomus’) oli mainittu edeltävässä kontekstissa.

4.7. Adverbiaalit

Adverbiaalien suffiksointi on osoittautunut hankalaksi käsitellä, eikä sen käsit-telyssä tässä yhteydessä voida edetä sen pitemmälle kuin Schlachter (1960). Komilaisessa tutkimuksessa asiaan ei ole paneuduttu, ja vieraskieliset voivat vain esittää yksittäisiä havaintoja, joille saavat informanteilta tukea. Niinpä esim. gožömnas (INESS.3SG) ’kesällä’ on rajatumpi kuin gožömyn (INESS) ’kesällä’. Edellinen viittaa johonkin tiettyyn kesään, esim. viime kesään, kun taas jälkimmäinen on rajoihin nähden neutraali.

Varsin ongelmallista on postpositiolausekkeiden suffiksointi. Nähtävästi se edustaa determinointia, konkretisointia. Koževin tarkastelee esimerkkiä, jossa kirjailija on jättänyt adverbiaalin merkitsemättä:

(36) Kyza ńin ežmöm da töź turunön tyröm pos vyvti Prokö Vaśka vuVzis šor

mödarö [– –] kypödćis jag śibödö. (Koževin 2000: 96.)

’Tiheän heinän ja angervon peittämän sillan yli Prokö Vas'ka siirtyi puron toiselle puolelle [– –] nousi männikköön.’

Koževin toteaa, että adverbiaali voisi olla myös muodossa pos vyvtiys (’silta yli-3SG’), jolloin korostettaisiin itse prosessia. ÖKKM:n mukaan komisssa voidaan suffiksoida joko substantiivi tai postpositio: pijanys doryn (’pojat-3SG vieri-INESS’) = pijan doras (’pojat vieri-INESS.3SG’) ’poikiensa vieressä’. Suffiksin liittyessä postpositioon omistussuhteen merkitys heikkenee. Tilalla on ”korostava, ajatuksia yhteenliittävä ja tekstiä luova funktio” (ÖKKM 2000: 59). Informanttien mukaan pos vyvtiys osoittaa joko sitä, että sankari oli rakentanut sillan tai että silta oli edellä mainittu. Lisäksi yksikön 3. persoonan suffiksilla varustetulla adverbilla voidaan viitata paikkaan, jonka vain lauseen tekijäsub-

Leinonen

110

jekti tuntee ja josta hänellä on kokemusta, eikä kontekstissa olevaa etukäteis-mainintaa tarvita. Tässä siis häivähtää omistussuhde. Mitä sitten on prosessin korostaminen? Ehkä lähellä sitä on suomen ja viron puhekielessä esiintyvät adverbiaaleihin liittyvät lokatiiviset proadverbit, esim. suomessa ’siinä, siitä, siihen’. Viron osalta Renate Pajusalu on tutkinut niiden käyttöä definiittisyyden yhteydessä. Hän ehdottaa käytölle seuraavaa motivaatiota: lokaatio liittyy sel-västi deiksikseen ja demonstratiivisuuteen; paikoista puhuttaessa on enemmän tarvetta esittää niiden sijainti deiktisessä tilassa kuin muista olioista puhuttaessa (Pajusalu 1999: 168). Komissa vastaavia proadverbeja ei käytetä tässä funktios-sa ainakaan kirjoituksessa. Siten ei-kenellekään kuuluva ja mahdollisesti aikai-semmin mainittu silta voisi tulla determinoiduksi suomeksi ilmaisulla ylitti pu-

ron siitä siltaa pitkin.

4.8. Variaatiota

Teksteissä näkyy tendenssi merkitä ns. loogisesti määräiset lekseemit, kuten ’kaikki’ stavys, stavnas jne., ’enemmistö’ unVzykys (’enemmän-3SG’) sekä su-perlatiivit (ks. yllä medśa ćöskydys ’maukkain’), joskaan ei aina. Informaatiora-kenne toimii määräävänä, sillä ensi maininnalla superlatiivikin jää päätteettä. Kulttuurissa uniikki referentti, joka Nikolaevalta jäi puuttumaan, löytyy kyllä pragmaattisesti – Jenmys ’Jumala’ on varsin usein suffiksoitu, mutta ei suinkaan aina. Seuraavassa esimerkissä ns. pohjoisen lisästä ei ole aikaisemmin ollut puhetta, mutta se oli ja on kaikille Venäjän asukkaille tuttu käsite. Kontekstis-saan se on myös annettu, koska Komin alue enimmäkseen kuuluu ao. pohjoi-seen, jossa palkat ovat korkeammat:

(37) (konteksti: palkat olivat hyvin erilaiset, rikkaimmat asuivat pohjoisen kau-pungeissa, köyhemmät asuivat etelän raioneissa)

– – a Luzaberdsa da Kojgort rajonyn myntylisny jözysly (DAT.3SG) me-

detša, seni ez vöv vojvyvsa sodtödys (3SG). (Cypanov 2000: 226–227.)

’Mutta Luzan varren ja Kojgortin raioneissa maksettiin ihmisille vähiten, siellä ei ollut pohjoisen lisää.’

Ehdotonta sääntöä suffiksien käytölle on kuitenkin vaikea esittää, sillä ilmeises-ti venäjän vaikutuksesta niitä vältetään asiatekstissä muutoin kuin suorassa omistusfunktiossa. Jopa stav ’kaikki’ esiintyy paljaana. Toisaalta muköd ’muu, eräs’ näyttää palvelevan suffiksoituna juuri spesifisyyttä, seuraavassa esimerkis-sä puhujalle spesifistä, kuulijalle tuntematonta referenssiä:

(38) Muköd vuVzödömys (3SG) abu zev stöć. (Latyševa 1995: 9.)

’Eräät käännökset (= eräs käännös-3SG) eivät ole kovin tarkkoja’


111

Seuraavassa muut paikkakunnat on edellä mainittu. Ilman suffiksia muköd esiintyy silloin, kun puhuja ei itsekään välttämättä tunne referenttiä:

(39) Tymśeryn kuim kerka pondam vöćny, no a muködlaas (INESS.3SG) sömyn

na proizvodstvo – – (Pal'šin & Petrunev 2001: 61.)

’Tyms'eriin alamme tehdä kolmea taloa, mutta muualle vain tuotantoa varten, – –’

(40) Me aćym pyravla stolovöjjasas (INESS.3SG) – Ńemdinyn, Źimstanyn, mu-ködlayn – i verma veśkyda šuny, – – (ibid., 62.)

’Käyn itse ruokaloissa – Nemdinissä, Zimstanissa, muualla – ja voin suo-raan sanoa, että – –’

Ilman suffiksiakin tullaan hyvin toimeen (ks. KRK s.v. muköd). Ilmeisesti kont-rastiivisen ja tarkan rajausmerkityksen takia möd ’toinen (kahdesta)’ on usein suffiksoitu, mihin jo Schlachter kiinnitti huomiota.

Yleisesti ottaen puhekielisyyttä jäljittelevä kirjoitettu kieli turvautuu suffik-seihin kirjoittajan tyylistä riippuen enemmän tai vähemmän. Ne antavat eloi-suutta, kontrastia, konkreettisuutta ja tarvittaessa selventävät viittaussuhteita. Lisäksi omistuslauseke N+GEN NP sekä demonstratiivilauseke DEM + NP ovat erittäin usein merkittyjä. Suffiksia voidaan käyttää myös varioimistarkoitukses-sa. Seuraavassa otteessa ’kirjailija’ mainitaan kolme kertaa, vasta viimeisessä lauseessa suffiksoituna. Informanttien mukaan näin on tehty ehkä vaihtelun vuoksi:

(41) Öd gižyś sy pydƒdƒi stavsö ńin vöćis: [– –] Gižyś ky/z bytƒtƒö šuö, sömyn ta/z pö

völi dƒelöys (3SG). No gižyśys (3SG) a/z/zö sömyn, a oz pöśa kyv śölömnas

(INESS.3SG). (Latyševa 1995: 31.)

’Kirjailijahan teki hänen puolestaan jo kaiken: [– –] Kirjailija aivan kuin sanoo, että niin vain oli asia. Mutta kirjailija vain näkee, eikä tunne kuu-masti sydämessään.’

5. Lopuksi

Mitä tulee kysymykseen, jota on ankarasti pohdittu suomen osalta – onko puhu-tun kielen se-pronomini artikkeli vai ei (Laury 2005, Juvonen 2000) – voidaan päätyä komin osalta vieläkin epämääräisempään arvioon: komin possessiivisuf-fiksi on paitsi omistusta, myös identifioitavuutta, konkreettisuutta, tunnettuutta ja otollisissa referentiaalisissa tilanteissa spesifisyyttä ja lisäksi emfaasia osoit-tava morfeemi, joka kuitenkaan ei ole artikkeli sen paremmin kuin suomen se-pronominikaan. Referentiaaliset ja tekstuaaliset ehdot sen käytölle ja länsieu-rooppalaisten kielten määräisen artikkelin käytölle ovat pitkälti samat, mutta aivan pakollista suffiksin käyttö näissä funktioissa ei ole. Lähimpänä (jäl-ki-)artikkelia varmaan ollaan lausekkeessa DEM N+POSS.3SG, jossa Him-

Leinonen

112

melmannin kaipaama syntaktinen hahmo vastaa artikkelikielten determinoitua rakennetta, jollaisesta pronominin kieliopillistuminen niissä on alkanut.

Lyhenteet

2PRT 2. persoonan possessiivinen partikkeli 3PRT 3. persoonan possessiivinen partikkeli 2SG yksikön 2. persoonan possessiivimuoto 3SG yksikön 3. persoonan possessiivimuoto ACC akkusatiivi COMIT komitatiivi CONSEC konsekutiivi DAT datiivi ELAT elatiivi GEN genetiivi ILLAT illatiivi INESS inessiivi INF infinitiivi INSTR instrumentaali PL monikko PROLAT prolatiivi

Esimerkkilähteet

Beljaev, Gennadij 2002: Il'ja Pystinlön buškola vojas. – Vojvyv kodzuv 8: 58–68. Beljaev, Gennadij 2004: Komi literaturayn kadpasjas. – Vojvyv kodzuv 6: 73–79. BHC = Bondarenko, O. E. & Horunžaja, T. M. & Cypanov, E. A. 2000: Komi nem.

Syktyvkar: Komi nebög lèdzanìn. Kozlova, Elena 2002: Vova da muköd. – Vojvyv kodzuv 5: 3–23. Kuratova, Nina 2002: Čeččyštny uvlan' jurön. – Vojvyv kodzuv 5: 28–40. Kuznecova T. L. 2003: Literatura sövman tujjas: gižys' da kad. Syktyvkar: Izdatel'stvo

”Èsköm”. Latyševa, V. A. 1995: Komi literatura istorijays'. Syktyvkar: Syktyvkarskij universitet. Napalkov, Viktor 2002: Köni tè, mus jokmyl'öj? – Vojvyv kodzuv 6: 3–35. Pal'šin, S. V. & Petrunev A. S. 2001: Parma vyl'ys' gorammö. – Vojvyv kodzuv 9: 57–62.

Lähteet

Baker, Robin 1985: The development of the Komi case system. A dialectological inves-

tigation. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 189. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Bartens, Raija 2000: Permiläisten kielten rakenne ja kehitys. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 238. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Bubrih, D. V. 1949: Grammatika literaturnogo komi jazyka. Leningrad: Izdatel'stvo Leningradskogo gosudarstvennogo universiteta im. Ždanova.


113

Chafe, Wallace 1994: Discourse, consciousness, and time. The flow and displacement of

conscious experience in speaking and writing. Chicago: The University of Chicago Press.

Diessel, Holger 1999: Demonstratives. Form, function and grammaticalization. Typo-logical studies in language 42. Amsterdam: John Benjamins.

Fraurud, Kari 2000: Possessives with extensive use: A source of definite articles? – Irène Baron, Michael Herslund & Finn Sörensen (toim.), Dimensions of posses-

sion. Typological studies in language 47. Amsterdam: John Benjamins. 243–268. Hawkins, John 1978: Definiteness and indefiniteness: A study in reference and gram-

maticality prediction. London: Croom Helm. Himmelmann, Nikolaus P. 1997: Deiktikon, Artikel, Nominalphrase: Zur Emergenz

syntaktischer Struktur. Linguistische Arbeiten 362. Tübingen: Max Niemeyer. ISK 2004 = Hakulinen, Auli & Vilkuna, Maria & Korhonen, Riitta & Koivisto, Vesa &

Heinonen, Tarja Riitta & Alho, Irja 2004: Iso suomen kielioppi. Suomalaisen Kir-jallisuuden Seuran Toimituksia 950. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Juvonen, Päivi 2000: Grammaticalizing the definite article. A study of definite adnomi-

nal determiners in a genre of spoken Finnish. Edsbruk: Department of linguistics, Stockholm University.

Kokla, Paul 1963: Pritjažatel'nye suffiksy v marijskom jazyke. Tallin: Akademija nauk Estonskoj SSR.

Koževin, G. Ju. 2000: Ukazatel'noe i posessivnoe značenija lično-pritjažatel'nyh suffik-sov sovremennogo komi jazyka. Permistika 6. Iževsk: Izdatel'skij dom ”Udmurts-kij universitet”. 93–99.

KRK = Beznosikova, L. M. (toim.) 2000: Komi-roč kyvčukör. Komi-russkij slovar'. Syktyvkar: Komi knižnoe izdatel'stvo.

Kuznecova, A. I. 2004: Kumuljacija grammatičeskih značenij v aggljutinativnyh poka-zateljah: dejktičeskie funkcii posessiva v ural'skih jazykah. – Pirkko Suihkonen, Bernard Comrie & S. A. Maksimov (toim.), Meždunarodnyj simpozium po dejkti-

českim sistemam i kvantifikacii v jazykah Evropy i severnoj i central'noj Azii. Iževsk: Udmurt State University – Max Planck Institute for Evolutionary Anthro-pology. 249–259.

Künnap, Ago 2004: About the non-personal definite function of the Uralic 3rd person possessive suffix. – Linguistica Uralica 40: 1: 1–4.

Laury, Ritva 2005: Deixis and definiteness: the development of a definite article in spoken Finnish. – M. M. Jocelyn Fernandez-Vest (toim.), Les langues ouraliennes

aujourd’hui. Bibliothèque de l’École des Hautes Études, Sciences historiques et philologiques 340. Paris: Librairie Honoré Champion, Éditeur. 301–314.

Lyons, Christopher 1999: Definiteness. Cambridge Textbooks in Linguistics. Cam-bridge: Cambridge University Press.

Nikolaeva, Irina 2004: Possessive affixes in the pragmatic structuring of the utterance: evidence from Uralic. – Pirkko Suihkonen, Bernard Comrie & S. A. Maksimov (toim.), Meždunarodnyj symposium po dejktičeskim sistemam i kvantifikacii v jazy-

kah Evropy i severnoj i central'noj Azii. Iževsk: Udmurt State University – Max Planck Institute for Evolutionary Anthropology. 130–145.

Pajusalu, Renate 1999: Deiktikud eesti keeles. Dissertationes philologiae estonicae Uni-versitatis Tartuensis 8. Tartu.

Leinonen

114

Prokuševa, T. N. 1984: Kategorija opredelennosti-neopredelennosti v komi jazyke. Vzaimodejstvie finno-ugorskih i russkogo jazykov. Trudy Instituta jazyka, literatury i istorii, s.n. Syktyvkar. 43–50.

Schlachter, Wolfgang 1960: Studien zum Possessivsuffix des Syrjänischen. Finnisch-ugrische Studien III. Berlin: Akademie-Verlag.

Serebrennikov, B.A. 1963: Istoričeskaja morfologija permskih jazykov. Moskva: Izda-tel'stvo Akademii nauk SSSR.

Sidorov, A. S. 1992: Izbrannye stat'i po komi jazyku. Koonnut G. V. Fedjuneva. Syk-tyvkar: Komi knižnoe izdatel'stvo.

Sinor, Denis 1978: The nature of possessive suffixes in Uralic and Altaic. – Mohammad Ali Jazayery, Edgar C. Polomé & Werner Winter (toim.), Linguistic and literary

studies in honor of Archibald A. Hill, III: Historical and comparative linguistics. Trends in linguistics: Studies and monographs 9. The Hague: Mouton Publishers. 257–266.

SKJa 1955 = Lytkin, V. I. (toim.) 1955: Sovremennyj komi jazyk. Fonetika, leksika,

morfologija. Syktyvkar: Komi filial Akademii nauk SSSR. ÖKKM 2000 = Fedjunjova, G. V. (toim.) 2000: Önija komi kyv morfologija. Syktyvkar:

Komi nebög lèdzanìn – Rossijasa naukajas akademija, Komi nauka šörin, Kyv, li-teratura da istorija institut.

Marja Leinonen <[email protected]> Lapinlahdenkatu 31 D 30 FI-00180 Helsinki

SUSA/JSFOu 91, 2006

Annika PASANEN (Inari)

Karjalan kielen nykytila ja tulevaisuus

Kirjoitus pohjautuu Suomalais-Ugrilaisessa Seurassa 15. lokakuuta 2004 pidet-tyyn esitelmään.

1. Karjalaisuuden kultamaa – aina jossain muualla

Ensimmäinen Karjalan kenttätyömatkani suuntautui Vuokkiniemelle vuonna

1999. Yritin haastatteluja tehdessäni havainnoida erityisesti kylän lasten kieliti-

lannetta, ja yleensä kuulosti siltä, että lapset puhuivat ja lapsille puhuttiin venä-

jää. Myöhemmin samana vuonna selvitin lasten kielitilannetta Uhtualla, ja kävi

ilmi, että erittäin harvassa perheessä lapsille puhuttiin karjalaa. Halusin tietää,

onko jossain sellainen kylä, jossa lapset puhuisivat karjalaa. Uhtualaiset olivat

yhtä mieltä siitä, että sellainen on Jyskyjärvi: siellähän kaikki ovat karjalaisia ja

osaavat karjalaa. Jyskyjärven tilanteeseen tutustuin vuonna 2000. Tällöin sain

paikannimien keruun ohessa sen vaikutelman, että lapset ovat vahvasti venäjän-

kielisiä, ja toisenlainen tilanne olisikin ihme, sillä lapsille puhutaan kodeissa

venäjää. Jyskyjärveläisiltä kysyin samaa kuin uhtualaisilta: kun kerran heidän

kylässään lapset eivät puhu karjalaa, niin onko sellaista kylää olemassakaan.

Jyskyjärveläiset olivat jo epävarmempia kuin uhtualaiset, mutta aika moni us-

koi, että juuri semmoinen kylä on – Vuokkiniemi.

Sama ilmiö toistuu Karjalassa laajemminkin. Vienassa uskotaan laajalti, et-

tä Aunuksessa ja muilla eteläisillä alueilla on paljon läpeensä karjalaisia kyliä,

joissa kaikki puhuvat karjalaa. Jotkut aunuksenkarjalaiset taas ajattelevat näin

Vienasta. Karjalaiset tietävät, että heidän kielensä on vakavasti uhanalainen, ja

se surettaa heitä, mutta he haluavat uskoa, että kaikkialla tilanne ei ole yhtä

paha. Jossakin täytyy olla se kylä, jossa lapset vielä juoksevat kylänraitilla toi-

nen toisilleen karjalaksi huudellen.

Tämän katsauksen tavoite on otsikkonsa mukaan kuvata karjalan kielen ny-

kytilaa ja tulevaisuudennäkymiä. Karjalan kielen nykytilaan liittyvät keskeisesti

sellaiset käsitteet kuin uhanalaisuus ja revitalisaatio. Uhanalaisuus on tila, jossa

kielen siirtyminen sukupolvelta toiselle on katkennut tai häiriintynyt. Revitali-

saatio tarkoittaa sananmukaisesti elinvoimaisuuden palauttamista ja palautumis-

ta, mutta usein uhanalaisen kielen kohdalla kyse on pikemminkin emansipaati-

osta, kokonaan uudenlaiseen asemaan nousemisesta ja nostamisesta. Usein pu-

hutaan myös elvyttämisestä ja elpymisestä. Karjalan kielellä tarkoitetaan tässä

varsinaiskarjalasta ja livvistä eli aunuksenkarjalasta koostuvaa itämerensuoma-

laista kieltä ja kysymys on nimenomaan Karjalan tasavallassa puhuttavan karja-

lan tilasta. Ellei toisin mainita, käsite ”Karjala” viittaakin esityksessäni aina

Karjalan tasavaltaan.

Pasanen

116

2. Karjalaiset ja karjalan kielimuodot

Karjalan kieltä puhutaan Venäjällä Karjalan tasavallassa sekä eräillä Sisä-

Venäjän kielisaarekkeilla, etupäässä Tverin alueella (kartta puhuma-alueesta,

ks. Torikka 2004). Suomessa katsotaan olevan noin 5000 karjalan puhujaa (Jes-

kanen 2005: 278). Viimeisin väestönlaskenta, josta Venäjän karjalaisten määrä

käy ilmi, suoritettiin vuonna 2002. Laskenta ei anna paljonkaan tietoa vähem-

mistökielten nykytilanteesta, koska siinä ei systemaattisesti kysytty henkilön

äidinkieltä. Tässä mielessä Neuvostoliiton vuoden 1989 väestönlaskenta (ks.

esim. IVPN 1989) oli informatiivisempi. Sen mukaan Karjalan tasavallassa oli

noin 79 000 karjalaista, joista 51,5 % piti karjalaa äidinkielenään. Tasavallan

ulkopuolella oli noin 51 000 karjalaista, joista 23 000 Tverin alueella ja loput

muilla kielisaarekkeilla sekä hajallaan ympäri Neuvostoliittoa.

Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan karjalaisia oli Venäjällä noin

93 000, joista Karjalan tasavallassa noin 66 000 ja Tverin alueella noin 15 000.

Koko Venäjällä 53 000 henkeä ilmoitti osaavansa karjalan kieltä, ja tässä luvus-

sa ovat mukana niin äidinkielenä kuin vieraana kielenä puhuvat. Karjalan tasa-

vallassa näistä puhujista asui 35 000, joista karjalaisiksi ilmoittautuneita oli

vajaa 32 000. Noin 66 000:sta tasavallan karjalaisesta alle puolet osaa siis karja-

lan kieltä jollain tavalla ja lisäksi tasavallassa on kolmisen tuhatta ei-karjalaista

karjalan puhujaa. Karjalan tasavallan väkiluku oli vuoden 2002 tilastojen mu-

kaan noin 716 000 henkeä, joka on yli 70 000 henkeä vähemmän kuin vuoden

1989 väestönlaskennassa. Karjalan kaikkien kansojen lukumäärä on pienenty-

nyt, myös venäläisten. Karjalaisten määrä oli laskenut noin 13 000 hengellä;

1989 heitä oli 10 % tasavallan väestöstä, nyt 9 %. Karjalaisista lähes puolet

asuu maaseudulla, kun useimmilla Karjalan kansoilla kaupunkilaisten osuus on

paljon suurempi. Karjalaisia koskettavat siksi vahvasti ne ongelmat, jotka vai-

vaavat Karjalan ja pitkälti koko Venäjän maaseutua. (VPN 2002; Markianova

2005: 65.)

Karjalan kielimuotoja on määritelty monilla tavoin. Tavallisesti päämur-

teiksi on laskettu varsinaiskarjala, livvi eli aunuksenkarjala ja lyydi. Usein kui-

tenkin varsinaiskarjala erotetaan kahdeksi päämurteistoksi, vienalaismurteiksi ja

eteläkarjalaismurteiksi eikä lyydiä lasketa karjalan murteeksi vaan erilliseksi

kieleksi. (Esim. Torikka 2004.) Mm. Tapani Salmisen (1998: 390, 401) mukaan

myös varsinaiskarjala ja livvi pitäisi luokitella eri kieliksi. Salminen perustelee

kantaansa lähinnä äännehistoriallisesti ja toteaa, ettei livvin laskeminen karjalan

murteeksi ole paremmin perusteltua kuin lyydin tai inkeroisenkaan. Matti Jes-

kasen (2005: 271) mukaan on perusteltua pitää erillisinä kielinä jopa kaikkia

kolmea päämurretta – vienankarjalaa, livviä ja eteläkarjalaa, joista jälkimmäistä

Jeskanen nimittää hämäävästi varsinaiskarjalaksi. Jeskasen näkemys perustuu

karjalan murteiden välisiin merkittäviin eroihin, jotka ovat hyvinkin verrattavis-

sa esim. skandinaavisten kielten välisiin eroihin, ja toisaalta siihen, että eri mur-


117

teiden puhujat ovat erilliset kirjakielet luomalla itse halunneet osoittaa kieli-

muotojensa autonomiaa.

Karjalalla ei siis ole yhteistä kirjakieltä. 1930-luvun loppupuolella Karjalan

autonomisessa sosialistisessa neuvostotasavallassa oli käytössä eri murteita

yhdistelemällä luotu kirjakieli, jota kirjoitettiin kyrillisin kirjaimin ja jota juuri

minkään murteen puhujat eivät kokeneet omakseen (ks. Anttikoski 2003). Ai-

emmin 1930-luvulla tverinkarjalaisilla oli ollut käytössä oma, latinalaiseen kir-

jaimistoon perustuva kirjakieli (ks. Jeskanen 2003). Muina aikoina karjalaiset

ovat käyttäneet kirjakielenä ja virallisissa yhteyksissä venäjää, vienankarjalaiset

paljon myös suomea. 1980-luvun lopulla, kun kielen revitalisaatio tuli mahdol-

liseksi, alettiin kehittää yhteistä karjalan kirjakieltä, mutta hanke on edelleen

kesken. Sen sijaan on kehitetty kolme erillistä kirjakieltä: vienankarjalan, livvin

ja tverinkarjalan kirjakielet. Myös lyydillä on oma kirjakieli. Näitä kirjakieliä

käytetään vaihtelevassa määrin opetuksessa, kirjallisuudessa ja tiedotusvälineis-

sä. Ilman omaa kirjakieltä ovat jääneet tasavallan eteläkarjalaismurteiden puhu-

jat, jotka käyttävät kielenopetuksessa joko omia murteitaan tai vienankarjalan

kirjakieltä. Yhteisellä kirjakielellä on edelleen kannattajansa, mutta suurien

murre-erojen ja eri murteiden puhujien asenteiden vuoksi hanke on varsin haas-

tava. Karjalaisten yhteinen, murre- ja piirirajat ylittävä kansallistunne on melko

heikko, eikä vieraan murteen piirteitä sisältävää kirjakieltä ymmärrettävästi

haluta hyväksyä. (Ks. esim. Zaikov 2001: 78–79.)

Karjalan tasavallan virallinen kieli on venäjä ja kaikki aikeet karjalan kie-

len virallistamiseksi ovat tähän mennessä kaatuneet (ks. Zaikov 2001: 82). Ke-

väällä 2004 tasavallassa tuli voimaan laki karjalan, suomen ja vepsän kielelle

Karjalan tasavallassa annettavasta valtion tuesta. Lain periaatteellinen merkitys

on suuri: vähemmistökielet katsotaan kansalliseksi omaisuudeksi, jota tasavalta

suojelee ja jonka kehittämisestä se ottaa vastuun. Käytännössä laki ei kuiten-

kaan takaa juuri minkäänlaisia kielellisiä oikeuksia, sillä velvoitteiden ja määrä-

ysten sijaan se sisältää suosituksia. Mainitaan esimerkiksi, että Karjalan alueella

sijaitsevissa oppilaitoksissa voidaan opettaa karjalan, suomen ja vepsän kieltä

ja että valtiolliset ja paikalliset elimet voivat julkaista lakeja ja säädöksiä karja-

lan, suomen ja vepsän kielellä tasavallan joukkoviestimissä. On pelättävissä,

ettei laki näin väljine muotoiluineen tule johtamaan tarpeeksi tehokkaisiin Kar-

jalan vähemmistökielten asemaa parantaviin uudistuksiin. (Markianova 2005:

60–62.)

3. Kielitilanne Uhtualla

Vuonna 1999 Vienan Karjalan Uhtualla käynnistyi suomalaisen Uhtua-seuran

hallinnoima kielipesähanke, jonka vetäjänä olen toiminut. Hankkeen aikana

Uhtualle on perustettu kaksi kokonaan karjalan kielellä toimivaa lastentarha-

ryhmää eli kielipesää, joiden tarkoituksena on saada venäjänkieliset karjalais-

Pasanen

118

lapset oppimaan karjalan kieltä. Palaan aiheeseen artikkelin loppupuolella. Täs-

sä luvussa kuvailen sitä, millainen karjalan kielen tila oli Uhtualla hankkeemme

alkaessa. Kielipesähanketta koskevat tiedot sisältyvät vuonna 2003 valmistu-

neeseen pro gradu -tutkielmaani (Pasanen 2003).

Uhtua, nykyisin viralliselta nimeltään Kalevala, on Kalevalan piirin keskus,

jossa asuu viitisen tuhatta asukasta. Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan

Kalevalan piirin asukkaista karjalaisia oli 36 %. Sain hankkeen alussa tehtäväk-

seni selvittää, kuinka suuri osa Uhtuan lapsista osaa karjalaa ja millainen kieliti-

lanne nuorissa perheissä vallitsee. Tein kirjallisen kyselyn Uhtuan viiden lasten-

tarhan lasten vanhemmille; kyselylomakkeen täytti toinen perheen vanhemmista

ja se koski koko perheen kielitilannetta. Sain takaisin 121 lomaketta vajaasta

kahdestasadasta. Vastaajien ikiä ei kysytty, mutta ne lienevät 20 ja 45 vuoden

välillä, koska kyse oli pikkulasten vanhemmista.

1. a) Mikä on teidän ja puolisonne kansallisuus?

45 % karjalainen 40 % venäläinen 14 % muu

1. b) Mikä on lastenne kansallisuus?

34 % karjalainen 46 % venäläinen 7 % muu 11 % ei osaa sanoa

2. Mikä on teidän ja puolisonne äidinkieli?

18 % karjala / karjala ja venäjä 75 % venäjä 4 % muu

3. Mikä on teidän ja puolisonne vanhempien äidinkieli?

39 % karjala / karjala ja venäjä 47 % venäjä 5 % muu 8 % ei osaa sanoa

4. a) Mitä kieltä vanhemmat puhuvat nykyisin perheessänne keskenään?

21 % karjala / karjala ja venäjä 75 % venäjä 3 % ei osaa sanoa

4. b) Mitä kieltä vanhemmat puhuvat nykyisin perheessänne lapsille?

7 % karjala / karjala ja venäjä 92 % venäjä 2 % ei osaa sanoa

5. Jos teillä on lapsia koulussa, opiskelevatko he suomen kieltä?

53 % kyllä 47 % ei

6. Haluatteko, että nyt lastentarhaa käyvät lapsenne opiskelevat suomea koulussa?

72 % kyllä 17 % ei 11 % ei osaa sanoa


119

7. Haluatteko, että lapsenne oppii lastentarhassa karjalan tai suomen kieltä?

74 % kyllä 7 % ei 18 % ei osaa sanoa

8. Jos ette osaa karjalaa tai osaatte sitä vähän, haluaisitteko opiskella sitä lisää?

41 % kyllä 26 % ei 21 % ehkä 12 % ei osaa sanoa

9. Mitä kielimuotoa haluatte lapsillenne opetettavan?

43 % suomi 15 % karjala 26 % kumpi tahansa 15 % ei osaa sanoa

Taulukko 1. Uhtualaisten vanhempien kielenkäyttö ja kielelliset asenteet.

Taulukossa olen yhdistänyt lomakkeen kysymykset ”Mikä on kansallisuuten-

ne?” ja ”Mikä on puolisonne kansallisuus?” ja laskenut yhteen molempien van-

hempien kansallisuuden. Näin ollen vastanneiden perheiden vanhemmista 45 %

oli karjalaisia. Lapsista 34 % ilmoitettiin karjalaisiksi, mutta useissa vastauksis-

sa oli kysymysmerkkejä ja muita epäröinnin merkkejä: monet interetnisten per-

heiden vanhemmat tuntuivat olevan epävarmoja siitä, miksi lapset pitäisi määri-

tellä. Vanhemmista 18 %:n äidinkieli oli karjala, isovanhemmista 39 %:n –

jälleen olen yhdistänyt taulukossa vastaajan ja puolison äidinkielen sekä van-

hempien äidinkielen. 21 % vastaajista ilmoitti, että heidän perheessään van-

hemmat käyttävät keskenään karjalaa tai myös karjalaa. 7 % vastasi, että heidän

perheessään vanhemmat puhuvat lapsille myös karjalaa. Nämä kysymykset oli

kuitenkin suomesta venäjään käännettäessä muotoiltu niin epäselvästi, että

myöhemmin kävi ilmi joidenkin vastaajien ymmärtäneen kysymysten koskevan

lapsuuden perhettään eikä nykyistä perhettään. Melko suurelta prosenttiluku 21

tuntuukin siihen verrattuna, että vain 18 % vanhemmista oli äidinkielisiä karja-

laisia. Väärinkäsityksen korjasin myöhemmin toisella kyselyllä, johon vastasi

146 vanhempaa. Tällöin 9 % vastaajista, 13 henkilöä ilmoitti, että heidän per-

heessään käytetään karjalan kieltä, joko vanhempien keskinäisessä tai vanhem-

pien ja lasten välisessä kommunikoinnissa.

Kyselyn aikoihin viidestä lastentarhasta yhdessä oli karjalan kielen opetusta

ja yhdessä opetettiin suomea. Kysymykseen suomen ja karjalan kielen suhteesta

palaan myöhemmin, samoin kouluissa ja lastentarhoissa järjestettyyn karjalan

kielen opetukseen.

Yleistäen Uhtuan kielitilanteesta voi sanoa, että aktiivisen kielitaidon ja

kielenkäytön rajapyykki kulkee 40–50-vuotiaiden kohdalla. Sitä nuoremmista

harva osaa karjalaa niin, että pystyisi kommunikoimaan sillä luontevasti, mutta

monet osaavat kieltä passiivisesti. Osa nuorista on oppinut ymmärtämään karja-

laa kuunneltuaan isovanhempiensa puhuvan sitä, osa on lukenut kieltä koulussa.

Pasanen

120

Monet haastattelemani vanhemmat ovat kertoneet, että perheen lapsille puhut-tiin karjalaa näiden ollessa aivan pieniä, mutta lastentarhaan tai viimeistään kouluun siirtyminen sai lapset vieroksumaan karjalaa niin, että vanhemmat al-koivat puhua kotona venäjää. Kuusi vuotta kestäneen kielipesähankkeen aikana olen itse tavannut Uhtualla yhden ainoan lapsen, joka on alusta asti puhunut karjalaa kotikielenään ja nyt kouluikäisenä puhuu sitä edelleen. Tästä on kiittä-minen lapsen vahvasti karjalankielistä äitiä, jolle karjalan valinta kotikieleksi on ollut itsestäänselvyys:

AP: No oliko se teillä ihan selvä jotta työ rupietta karjalaksi pakajamah

(’puhumaan’) O:lla vai pitikö sitä miettie...?

NN: Ka tietysti! Mitä sitä miettie kun iče karjalaksi ni totta hiänki O. karja-

laksi. Eei, karjalaksi.

AP: A nykyjähhän on monet vaikka ollah iče karjalaset niin ei paissa karja-

laksi.

NN: No ei kum - meillä ihaŋ - kaikki myö pakajamma koissa karjalaksi da - i meijän heimolaiset, sukulaiset ihan tavalliset.

AP: Onko siinä mitänä semmoista jykietä (’vaikeaa’), onko semmosie sano-

ja vaikka mitä että voi tietyä karjalaksi tai onko...?

NN: – – voit sanuo suomeksi tai venäjäksi! No, mitä jykietä...nykyaikasie

sanoja mitä ei ole karjalaŋ - kielessä, ka ne männäh niinki, välipalana.

Suattau sanuo. Onhan nuita lizäkielie vielä!

NN = vuonna 1970 syntynyt informantti AP = Annika Pasanen Haastateltu 13.7.2001 Uhtualla

Keski-ikäisten karjalaisten keskuudessa kieltä yleensä osataan ja sitä käytetään vanhusten kanssa tai vaikkapa suomalaisten kanssa kommunikoidessa, mutta ikäryhmän sisällä ja etenkin nuorempien kanssa puhuttaessa dominoi venäjä. Vanhukset ovat siis ainoa ikäryhmä, joka melko varmasti osaa ja puhuu karjalaa keskenään ja usein nuoremmillekin. Lapsille puhutaan tavallisesti vain venäjää. Vuokkiniemeltä kotoisin oleva nuori karjalantaitoinen nainen mainitsi minulle kerran, että hänellä on jonkinlainen sisäsyntyinen esto puhua karjalaa alle 35-vuotiaille – se ei vain onnistu, vaikka tietäisi toisen ymmärtävänkin. Marjut Aikio (1988: 312) on kuvaillut samanlaista tabua sekä Suomen saamelaisten että Pohjois-Norjan kveenien joukossa. Kveenivanhukset yrittivät kerta toisensa jälkeen puhua Aikion omille norjantaidottomille lapsille kveenin sijasta norjaa, koska heistä oli mahdoton ajatus puhua lapsille kveeniä. Aikiolle he puhuivat kveeniä, koska aikuisten välisessä kommunikaatiossa se ei ollut tabu.

Uhtua on suuri ja venäläistynyt piirikeskus ja kielitilanne sen mukainen.


121

Pienemmissä ja karjalaisemmissa kylissä tilanne on yleisesti ottaen parempi. Niissä karjala vallitsee vielä keski-ikäisten joukossa ja on jonkin verran nuoria ja lapsia, jotka osaavat kieltä ja käyttävät sitä kotonaan, sekä isovanhempia, jotka sitkeästi puhuvat lapsenlapsilleen karjalaa. Tiettävästi missään kieli ei kuitenkaan ole niin vahvassa asemassa, että lapset ja nuoret puhuisivat sitä kes-kenään arkipäiväisessä kommunikoinnissa. Jos nuoret puhuvat keskenään karja-laa, kyse on tavallisesti vitsailusta: matkitaan humoristisesti esimerkiksi kylän vanhusten puhetta. Muita tilanteita, joihin nuorison karjalan puhuminen voi liittyä, ovat karjalan käyttö salakielenä tai venäjänkielisten ärsyttämiseksi.

4. Vuokkiniemen kielitilanteesta

Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen laitoksen opiskelijat tekivät keväällä 2004 kenttätyömatkan Vienan Karjalan Vuokkiniemelle. Se on yksi etnisesti ja kielellisesti kaikkein karjalaisimmista kylistä, ja siellä asuu viitisensataa henkeä. Yksi ryhmä teki kielisosiologisen kartoituksen, jonka tarkoituksena oli selvittää kyläläisten kielellisiä asenteita ja kielenkäyttöä. Opiskelijat haastattelivat 52 informanttia, joista nuorimmat olivat noin 20-vuotiaita ja vanhimmat lähes 90-vuotiaita. Haastatelluista 46 oli oppinut ensimmäisenä kielenään karjalan, kaksi venäjän ja neljä molempia yhtä aikaa. Ensimmäisenä opittu kieli on yleisesti ottaen sama kuin se, minkä haastatellut määrittelivät äidinkielekseen: 47 infor-manttia ilmoitti äidinkielekseen karjalan. Nykyisessä kielenkäytössä karjalan osuus on pienempi. 35:llä karjala oli edelleen yleisin kieli – kieli, jota henkilö oman käsityksensä mukaan puhuu eniten – ja 26:lla ainoa kotikieli. Lopuilla kotikielenä oli karjala ja venäjä tai pelkkä venäjä. 52 informantista vain yhdek-sällä informantilla venäjä oli yleisin kieli ja seitsemällä ainoa kotikieli, joten Vuokkiniemeä voi pitää kielellisesti hyvinkin karjalaisena kylänä. Siitä huoli-matta kieli ei monissakaan perheissä siirry seuraaville sukupolville. (Kuokkala et al. 2004.)

Suurin osa haastatelluista oli karjalaisten vanhempien lapsia ja naimisissa karjalaisen kanssa. Tässä suhteessa tilanne on varsin erilainen kuin Uhtualla, jossa seka-avioliitot ovat olleet hyvin yleisiä jo 1950-luvulla. Vuokkiniemellä seka-avioliitto ei myöskään ole välttämättä tarkoittanut sitä, että venäjästä tulisi puolisoiden keskinäinen tai vanhempien ja lasten välinen kieli. Ns. sekaperheis-sä molemmat vanhemmat ovat puhuneet lapsille omia äidinkieliään. Osa kylän alunperin venäjänkielisestä väestöstä on vuosikymmenien kuluessa jopa niin vahvasti karjalaistunut, että on puhunut omille lapsilleen karjalaa. (Kuokkala et al. 2004.)

5. Karjalan kielen opetus kouluissa ja lastentarhoissa

Karjalan kieltä ruvettiin opettamaan 1980-luvun lopussa. Lukuvuoteen 1995–

Pasanen

122

1996 saakka sekä karjalaa opettavien koulujen että karjalaa opiskelevien lasten lukumäärä nousi jatkuvasti: enimmillään karjalaa opiskeli 60 koulussa yli 2500 lasta. Sitten alkoi alamäki, joka jatkuu edelleen: lukuvuonna 2003–2004 karja-laa opiskeli enää noin 1800 lasta 49 koulussa. Suomen ja vepsän kielen opetuk-sessa kehitys on ollut samansuuntaista, sillä viime vuosina molempien opetus on vähentynyt radikaalisti. Virallinen syy on rahapula. Kun koulujen rahatilanne on yleisen taloudellisen tilanteen mukana heikentynyt, on ollut helpointa tinkiä kansallisten kielten opetuksesta, jota pidetään pienten ryhmäkokojen takia kal-liina ja joka on muutenkin yleensä valinnaisaineen asemassa. Karjalan opetuk-sen järjestämistä on alusta asti haitannut se, että päteviä opettajia on ollut vaikea saada etenkin pieniin kyliin. Karjalan kielen opettajia koulutetaan kahdessa tasavallan pääkaupungin Petroskoin korkeakoulussa. Heitä valmistuu joka vuosi periaatteessa aivan riittävä määrä tasavallan kielenopetuksen tarpeisiin nähden, mutta vastavalmistuneet etsivät mieluummin paremmin palkattua ja arvostettua työtä. (Markianova 2005: 63–64; Zaikov 2000: 27–29.) Tämä ongelma koskee monien muidenkin vähemmistökielten opetusta Venäjällä.

Tilastojen mukaan vain neljäsosa karjalaisista lapsista opiskelee koulussa karjalaa. Monilla paikkakunnilla opetusta on vain tietyillä luokilla, joilla sattuu olemaan tarpeeksi karjalaislapsia tai halukas opettaja. Kieltä opetetaan usein vapaaehtoisena valinnaisaineena tai kerhossa, mikä tarkoittaa sitä, että tunnit on järjestetty ylimääräisinä muun opetuksen jälkeen, tai että ne korvaavat jonkun muun, mahdollisesti mieluisamman aineen. (Zaikov 2001: 80–81.) Tämä ei ole omiaan lisäämään karjalan kielen suosiota koululaisten keskuudessa.

Karjalan kieltä opetetaan koulujen lisäksi monissa Karjalan lastentarhoissa. Viime vuosina tosin myös lastentarhojen kielenopetus on vähentynyt. Tavalli-sesti kyse on kerran tai kaksi kertaa viikossa järjestettävistä lyhyistä leikki- ja laulutuokioista, joiden tuloksena lapset oppivat yksittäisiä sanoja, fraaseja ja lauluja. (Zaikov 2000: 25–26.) Pro gradu -tutkielmassani olen kuvannut tällai-sen nähdäkseni puhtaasti symbolisen opetuksen tuloksia eräässä uhtualaisessa lastentarhassa ja esittänyt, että juuri symboliset tukitoimet ovat vaarallisia uhan-alaisen kielen elvyttämisvaiheessa, koska ne antavat helposti valheellisen posi-tiivisen kuvan kielen tilasta (Pasanen 2003: 34, 50; kielenvaihdon naamioitumi-sesta ks. Aikio 1988: 302–303). Kun otetaan huomioon karjalan kielen vähäinen käyttö kotikielenä, ei parhaimmillaankin vain muutaman viikkotunnin laajuinen kielenopetus voi mitenkään riittää siihen, että lapset ja nuoret saavuttaisivat sujuvan, aktiivisen kielitaidon ja kokisivat kielen käyttämisen mielekkääksi.

6. Suomea vai karjalaa?

Kyselyssä uhtualaisten pikkulasten vanhemmille tuli esille suomen ja karjalan kielen suhde. Kysymys on ajankohtainen koko Karjalassa, mutta erityisesti Vie-nassa. Suomen kielellä on perinteisesti vahva asema erityisesti vienankarjalais-


123

ten sivistyskielenä: se on ollut koulujen opetuskieli ja kirjallisuuden kieli. Kar-jalan kielen viljely opetuksessa ja kulttuurissa tuli mahdolliseksi vasta 1980-luvun lopulla. Osa vienankarjalaisista on edelleen sitä mieltä, että karjalaisten kirjakielenä pitää olla nimenomaan suomi. Jo käsitteellä ”karjalan kieli” on monien mielessä vieras ja vieroksuttu kaiku, koska sillä ymmärretään tarkoitet-tavan paremminkin livviä kuin vienankarjalaisten kielimuotoa. Melko tavallinen asenne vienankarjalaisten keskuudessa on se, että livvi on huvittavaa sekakieltä, jolla ei ole mitään tekemistä vienankarjalan kanssa, ja jotkut vienankarjalaiset jopa nimittävät omaa kieltään sekaannuksen välttämiseksi mieluummin suo-meksi kuin karjalaksi. Toisaalta osa vienankarjalaisista kannattaa nimenomaan karjalan kielen opetusta ja omaa kirjakieltä eikä hyväksy karjalan korvaamista suomella. Seuraavissa esimerkeissä tulevat esille kaksi erilaista kantaa.

1. NN: – – mie sitä Neuvosto-Karjala -lehtie, miula tämä on, viimesessäki

ol - lehessä siinä kaikkie näitä juttuja tämän karjalan kielen elvyttämisestä.

Siinä kun ei suomen kielestä puhuta kum - puhutah karjalan kielestä. No

sielä Vepsän voolostissa on jo, koulussa opetetah vepsän kieltä, on tässä te-

levisiossa näytetty. No mie en tiijä.

AP: Jotta sie olet sitä mieltä jotta suomea pitää opettaa?

NN: Suomea, tämän karjalan myö tiijämmä niinki. Ta - i meil on nämä

meijäŋ - kirjailijat, ne on kaikki suomeŋ - kielellä kirjutettu kirjat. – –

NN = Vuonna 1929 syntynyt informantti AP = Annika Pasanen Haastateltu 14.10.1999 Uhtualla

2. AP: Tässä Uhtuollakin tuntuu olevan semmosie ihmisie joittem - mielestä

– – suomea vain pitäis [käyttää opetus- ja kirjakielenä], niin mitä sie sem-

mosesta ajattelet?

NN: No mintäh? Ei se ole karjalaiset pahempi kun toiset kansat, mie ihan

ajattelen, sama kieli kun i toiset. – – Minusta se ei ole oikein kulttuuriset (’sivistyneitä’) ken sanotah että karjalan kieli on pahempi kun toiset kielet.

NN = Vuonna 1966 syntynyt informantti AP = Annika Pasanen Haastateltu 13.5.2001 Uhtualla

Kysymyksen perusteellinen käsittely edellyttäisi pitkälle karjalaisten ja Karjalan tasavallan historiaan pureutumista. Siihen ei ole tässä yhteydessä mahdollisuutta – esitän huomioita vain tämänhetkisestä tilanteesta. Niin Karjalan kuin Suo-menkin puolella ehdotetaan joskus yksinkertaista ratkaisua karjalaisten kirjakie-likysymykseen: karjala puhekielenä, suomi kirjakielenä (esim. Nieminen 2002). Tällöin kielletään se tosiasia, että nuorempien sukupolvien keskuudessa puhe-kielenä ei ole karjala vaan venäjä. Jos karjalan käyttö kouluissa, tiedotusväli-

Pasanen

124

neissä ja kirjallisuudessa korvataan suomen kielellä, karjalan kieli elää pian enää vanhusten puhekielenä.

Ihannetilanne olisi varmasti se, että karjala ja suomi voisivat elää ja kukois-taa tasavallassa rinnakkain. Suomen kielelle kohdistettu tuki on kuitenkin usein suoraan pois karjalalta. Konkreettinen esimerkki tästä on koulujen kielenopetus. Resursseja on niukasti eikä monen vähemmistökielen opiskelua pidetä mielek-käänä. Jos opetettavaksi kieleksi valitaan suomi, karjalan opetus jää todennäköi-simmin sivuosaan – sitä pidetään mukana korkeintaan rikastuttavana ja mielen-kiintoisena lisänä, vailla varsinaisia funktioita. Tällainen on tilanne ainakin Vienassa.

Suomen kielen suosio on ymmärrettävää, sillä suomen kielen taito avaa vä-littömiä ja konkreettisia mahdollisuuksia, kun taas karjalan taidosta koituva hyöty on vaikeammin nähtävissä. 1990-luvun alussa karjalaisille avautui mah-dollisuus kanssakäymiseen suomalaisten kanssa ja silloin suomen kielen taito nousi nopeasti suureen arvoon. Haastattelemani uhtualaiset ovat järjestään sitä mieltä, että kanssakäyminen suomalaisten kanssa on tehnyt karjalaisille hyvää ja saanut monet puhumaan unohtunutta äidinkieltään. Aikuisten karjalaisten koh-dalla suhteet suomeen ja suomalaisiin varmasti toimivatkin näin, mutta riittä-vätkö ne kannattelemaan karjalaisuutta seuraavalle sukupolvelle? Kuten Pekka Zaikov (2001: 79) kysyy: jos Suomen-suhteet ja suomen kieli olisivat pätevä ase venäläistymistä vastaan, niin miksi kielenvaihto venäjään kiihtyy jatkuvasti ja miksi kodeissa puhutaan venäjää eikä suomea? Entäpä turismi, jonka merki-tyksestä Karjalassa puhutaan paljon: kuinka kauan esimerkiksi suomalainen kulttuurimatkailija jaksaa innostua Karjalasta, jos karjalan kieli jää elämään vain kansanperinne-esityksissä, elävänä puhekielenä on venäjä ja palvelunsa turisti saa samalla suomen kielellä kuin missä tahansa päin Suomea?

Kuinka tavallista tai mahdollista maailman kielivähemmistöjen keskuudes-sa lienee se, että vähemmistö voisi säilyttää oman kulttuurinsa ja identiteettinsä toisen, läheisen kielimuodon avulla? Tätä kysymystä on käsitelty jonkin verran hiljattain kirjakielen saaneiden itämerensuomalaisten kielimuotojen kohdalla. Leena Huss, joka on tutkinut mm. kveenin ja meänkielen revitalisaatiota, on esittänyt (Huss 1999: 26, 190), että suomen kielen valinta kouluopetuksessa oman kielimuodon kustannuksella on ongelmallinen ratkaisu. Tällöin vähem-mistö helposti hylkää sekä suomen kielen, joka koetaan liian vieraaksi, jotta siitä olisi oman identiteetin rakentajaksi, että oman kielimuotonsa. Onhan suo-men kielen valinta selvä merkki oman kielimuodon toisarvoisuudesta.

7. Karjalaiset ryssät

Kesällä 2000 haastattelin Jyskyjärvellä noin 65-vuotiasta karjalaismiestä. Mies oli puhunut lapsilleen karjalaa, mutta nämä olivat puhuneet omille lapsilleen venäjää, joten lapsenlapset eivät juurikaan osanneet karjalaa. Yritin muodostaa


125

kuvaa perheen kielitilanteesta ja miehen kielellisistä asenteista. Lapsenlapsista kysyttäessä mies huitoi näiden suuntaan happamana: eivät ne osaa, kehnot, ve-näjää vain pälpättävät. ”Voi työ saatanan karjalaiset ryssät!” noitui mies leikil-lisesti ohi juoksentelevia lapsia. Karjalainen ryssä – mikä se on? Ilmeisesti juu-riltaan karjalainen, mutta karjalan kieltä taitamaton ihminen. Sellainen, jonka pitäisi osata kieltä, mutta joka ei osaa. Sellainen, joita on nyt Karjalan tasavalta puolillaan.

Miehen sadattelu heijastaa asennetta, joka ei ole harvinainen vanhempien karjalaisten parissa: taipumusta syyttää lasten venäjänkielisyydestä lapsia itse-ään. Usein haastatteluissa tulee esille seuraavanlaisia kommentteja: ”Eivät ne halua oppia karjalaa.” ”Olen minä yrittänyt puhua niille karjalaa, mutta ne vain nauravat.” Ilmiö ei ole tyypillinen vain karjalaisten vaan myös monien muiden uhanalaisten kieliyhteisöjen parissa ja liittyy nähdäkseni psyykkisiin puolus-tusmekanismeihin, joilla uhanalaisen kielen puhuja pyrkii pehmentämään kie-lenvaihdon todellisuutta.

Erityisesti karjalaisvanhusten parissa kielen tilasta keskusteleminen herät-tää usein surun ja vihan tunteita, jotka voivat kohdistua niin muihin vähemmis-tön jäseniin kuin enemmistöyhteiskuntaan. Seuraavanlaisia kommentteja karja-laiskotien kielenvalinnasta olen saanut yli 80-vuotiailta karjalaisnaisilta:

1. NN: Siinä hyö kačo viärin ruatah (’tekevät’) kun mamma pappa kaikki

karjalaiset ollah ta lapsilla venäjyä paissah (’puhuvat’). Lapset hyö ollah

kus - seinät, ei ymmärretä.

NN = Vuonna 1915 syntynyt informantti Haastateltu 6.1.1999 Vuokkiniemellä

2. NN: Ne kun peijoonit männäh niiv - viisahiksi jotta ei kun sitä venäjyä

vain munkelletah (’mongertavat’). Niin siännyttäy (’suututtaa’) jotta.

NN = Vuonna 1914 syntynyt informantti Haastateltu 12.3.2000 Uhtualla

8. Kielipesä kielen siirtäjänä

Karjalaisten kielitilannetta leimaa tällä hetkellä se pahaenteinen seikka, että yksittäistapauksia lukuun ottamatta kieli ei enää välity kodeissa vanhemmilta lapsille. Vanhemmat eivät puhu lapsilleen karjalaa, koska eivät katso osaavansa sitä itse kunnolla, ovat tottuneet puhumaan venäjää, eivät jaksa taistella muuten täysin venäjänkielisessä ympäristössä, pelkäävät karjalankielisyyden haittaavan etenemistä elämässä, haluavat säästää lapsensa traumaattisilta kokemuksilta ja niin edelleen. Mitä tällaisessa tilanteessa on tehtävissä?

Yksi mahdollinen vaihtoehto on kielipesä. Kielipesä on vähemmistökieli-nen kielikylpyryhmä, joka on tarkoitettu vähemmistöperheiden alle kouluikäis-

Pasanen

126

ten lasten päivähoitopaikaksi. Kielipesässä heille puhutaan alusta asti yksin-omaan ko. vähemmistökieltä. Lapset alkavat ymmärtää kieltä nopeasti ja ajan mittaan puhua sitä itsekin. Kielipesämetodi perustuu johdonmukaiseen kohde-kielen puhumiseen, lasten suureen kielelliseen kapasiteettiin ja kodinomaiseen, rohkaisevaan ilmapiiriin. Lasten tullessa kielipesään enemmistökielisinä tai lainkaan kieltä osaamatta – jos kyseessä ovat hyvin pienet lapset – heille puhu-taan kohdekieltä tarpeeksi selvästi ja konkreettisesti, puhetta eleillä tehostaen. Jo muutaman viikon sisällä lapset ymmärtävät yksinkertaisia kehotuksia ja ky-symyksiä. Noin puolessa vuodessa lapset ymmärtävät opettajien jokapäiväistä puhetta. He alkavat käyttää vähemmistökielen sanoja ja fraaseja enemmistökie-lisessä puheessaan hyvin nopeasti ja ihannetapauksessa muodostaa lauseita muutaman kuukauden sisällä. Parhaassa tapauksessa lapset alkavat puhua kieli-pesän kohdekieltä parin vuoden kuluessa ja kouluikään mennessä he ovat toi-minnallisesti kaksikielisiä.

Kielipesämenetelmä on levinnyt maailman uhanalaisten kielivähemmistö-jen pariin Aotearoan eli Uuden-Seelannin maoreilta. Maorin kielen tila on 1980-luvun alussa aloitetun kielipesätoiminnan ja sen myötä omakielisen kouluope-tuksen ansiosta kohentunut merkittävästi. Kielipesätoiminnalla on ollut merkit-tävä rooli monien muidenkin uhanalaisten vähemmistökielten, esimerkiksi ha-vaijin revitalisaatiossa. (Ks. esim. Hinton & Hale 2001.)

Karjalassa kielipesätoiminta on saanut jalansijaa Uhtualla, jonne perustet-tiin kielipesäryhmät vuosina 2000 ja 2002. Ryhmissä on yhteensä 35 lasta ja viitisentoista lasta on jo siirtynyt niistä kouluun. Uhtualle idea saatiin Suomen inarinsaamelaisilta, joiden kielipesä on toiminut menestyksekkäästi vuodesta 1997 ja muodostunut kielen revitalisaation merkittävimmäksi tekijäksi. Inarin-saamenkielisiä lapsia on nyt useita kymmeniä ja koulussa annetaan omakielistä aineopetusta lähes kaikissa aineissa. (Inarinsaamelaisten kielipesätoiminnasta Olthuis 2000 ja 2003 ja Pasanen 2004; Uhtuan kielipesätoiminnasta Pasanen 2003 ja 2005.)

Kielipesä voi parhaimmillaan vaikuttaa vähemmistökielen tilaan hyvin mo-nella tasolla. Jo kielipesän perustaminen on niin enemmistölle kuin vähemmis-tölle merkittävä viesti vähemmistökielen tärkeydestä. Se lisää kielen arvostusta ja saattaa sitä kautta vaikuttaa vähemmistökielen puhujien kielelliseen käyttäy-tymiseen. Kielipesä vaikuttaa näkyvimmin siihen väestönosaan, jonka varassa kielen tulevaisuus on – lapsiin. Jokainen kielipesässä kaksikielistynyt vähem-mistölapsi on suunnaton voimavara kielen ja kulttuurin tulevaisuutta ajatellen. Kielipesä voi vaikuttaa kotien kielenvalintaan niin, että vanhemmat alkavat opetella vähemmistökieltä tai puhua sitä uudestaan. Lasten isovanhemmat, muut sukulaiset ja koko yhteisön jäsenet voivat innostua käyttämään vähemmistökiel-tä lasten kanssa omien kykyjensä mukaan. Kielipesän suurin merkitys kielen revitalisaatiossa onkin ehkä se, että se koskettaa jollain lailla kaikkia yhteisön jäseniä ja nimenomaan aivan tavallisia kielenpuhujia. Tämä on tärkeää, sillä


127

maailman uhanalaisia vähemmistökieliä koskevassa tutkimuksessa on havaittu, että yksi yleisimpiä syitä kielellisen revitalisaation epäonnistumiseen on revita-lisaation rajoittuminen pienen aktivistijoukon piiriin (esim. Huss 1999: 27 ja siellä mainittu kirjallisuus).

9. Karjalaiset kielenvaihdon kierteessä

Saamelaisten kielenvaihtoa tutkinut Marjut Aikio puhuu kielenvaihdon kiertees-tä. Tämä tarkoittaa tilannetta, jossa vähemmistökielen puhumista ei tueta eikä sille luoda edellytyksiä, koska sitä puhutaan niin vähän, ja edellytysten ja tuen puuttuessa kieltä puhutaan yhä vähemmän. Aikion mukaan kielenvaihdon lop-puvaiheessa vähemmistöyhteisössä asettuvat vastakkain omaan, hyljeksittyyn kieleen liittyvä häpeä ja kielen menettämisestä johtuva suru. Samaan aikaan yhteisö toisaalta pyrkii eroon äidinkielestään esim. puhumalla lapsille enemmis-tökieltä ja toisaalta suree oman kielen katoamista. Kielen traagista tilaa ei ehkä haluta myöntää, vaikka se tajutaan. Itsepetosta pidetään yllä rituaalinomaisella kielenkäytöllä: aloitetaan keskustelu tervehtimällä omalla kielellä, sitten siirry-tään varsinaiseen keskusteluun enemmistökielellä. Itselle ja toisille uskotellaan, että omaa kieltä puhutaan edelleen, haastattelutilanteissa kielenkäyttöä liioitel-laan. (Aikio 1988: 302, 313.) Nämä ilmiöt ovat varsin tuttuja myös karjalaisten parista. Karjalantutkijoista ainakin Anneli Sarhimaa (1999: 83) on raportoinut karjalaisten informanttien taipumuksesta liioitella karjalan kielen käyttöään. Usein vaikuttaa siltä, että henkilö vilpittömästi uskoo puhuvansa karjalaa paljon enemmän kuin todellisuudessa puhuu. Itse olen törmännyt liioittelutendenssiin erityisen vahvasti Uhtuan kielipesälasten vanhempia haastatellessani: kaikilla heistä on ilmeinen tarve vakuuttaa, että karjalan puhuminen kodeissa on lisään-tynyt merkittävästi. Todellisuudessa näin on käynyt muutamassa perheessä, useimmissa vallitsee edelleen venäjä.

Karjalassa järjestettävissä juhlissa ja seminaareissa on tavallista, että karja-lainen puhuja astuu lavalle, tervehtii 95-prosenttisesti karjalaisia kuulijoitaan karjalaksi ja siirtyy sitten – mahdollisesti anteeksi pyydellen – pitämään varsi-naisen puheenvuoronsa venäjäksi. Karjalan kieli pääsee esille kulttuuriohjel-massa, kun venäjänkieliset lapset esiintyvät karjalaksi. Venäjän kielen valintaa työkieleksi perustellaan rationaalisuudella. Paikalla on aina joku, joka ei osaa karjalaa, tai vähintäänkin eri kielimuotojen puhujia, ja joka tapauksessa kaikki osaavat venäjää ja tulkkaamiseen menisi aikaa ja rahaa. Kieli ei kuitenkaan elä, ellei sitä käytetä, vaikka se tietäisikin lisähaasteita. Ja ellei karjalaa käytetä kar-jalaisten omissa tilaisuuksissa, joiden on tarkoitus edistää kielen tilaa, niin mil-loin sitten?

Haastatellessaan vuokkiniemeläisiä laitoksemme opiskelijat selvittivät myös näiden asenteita karjalan kielen tulevaisuutta kohtaan. Niissä oli havaitta-vissa mielenkiintoinen ristiriita. Toisaalta kyläläiset olivat yhtä mieltä siitä, että

Pasanen

128

lapset eivät enää puhu karjalaa ja kielen tulevaisuus näyttää sitä myöten huonol-ta. Toisaalta ajateltiin, että kieli ei millään voi kadota kokonaan. Missä ja miten sen uskotaan säilyvän, jos ei omassa kylässä? (Kuokkala et al. 2004.) Viittaan alussa esittämääni ajatukseen kuvitteellisesta karjalaisuuden kultamaasta.

Joshua Fishman (esim. 1991, 2001) on nostanut vähemmistökielen revitali-saation olennaiseksi tekijäksi ilmiön nimeltä ideological clarification, ideologi-nen selkiyttäminen – suomennos ei ole vakiintunut. Se tarkoittaa sitä, että vä-hemmistöyhteisön jäsenet tiedostavat henkilökohtaisen toimintansa tärkeyden ja ottavat itse vastuun kielensä kohtalosta. Varsin tavallista on, että vähemmistö sysää vastuun kielen revitalisaatiosta koululle, valtiolle tai pienelle aktivistijou-kolle. Opiskelijoiden haastattelemien vuokkiniemeläisten näkemys karjalan kielen revitalisaatiosta on yleensä se, että se tapahtuu Petroskoissa: puuhatkoot aktivistit siellä, eihän tavan rahvas voi tehdä mitään (Kuokkala et al. 2004). Vuokkiniemeläisiä ei tästä asenteesta voi syyttää. Kansalaisten usko henkilö-kohtaisiin vaikutusmahdollisuuksiinsa on koko Venäjällä syystäkin heikko, eikä kansalaisaktiivisuus juuri houkuttele oloissa, joissa oman perheen hengissä pi-täminen vie usein kaikki voimat. Karjalan kielen vähälukuisille aktivisteille täytyy antaa täysi tunnustus siitä, mitä he ovat tehneet karjalan kielen hyväksi siinä lyhyessä ajassa, jonka kielen revitalisaatio on ollut mahdollista. Viidessä-toista vuodessa ei vielä muuteta kielenpuhujien ja enemmistön edustajien asen-teita, yhteiskunnan rakenteita ja historian raskasta taakkaa.

10. Lopuksi

Olen tässä esityksessä antanut melko synkän kuvan karjalan kielen nykytilan-teesta, mutta missään nimessä en halua ennustaa kielelle yhtä synkkää tulevai-suutta. Viime vuosikymmenien aikainen vähemmistöjen maailmanlaajuinen etninen herääminen ja kielellinen revitalisaatio ovat usein tulleet enemmistöille täytenä yllätyksenä, kun on totuttu ajattelemaan, että yhteiskunnan modernisaa-tio tarkoittaa auttamatta vähemmistöjen assimilaatiota. Pohjoiskalotin kielten tutkijat puhuivat vielä 1980-luvun alussa esim. kveenistä kuolevana kielenä, kunnes kveenit itse huomauttivat, etteivät he ole mihinkään kuolemassa, eikä heidän kieltäänkään pitäisi haudata elävältä. (Lindgren 2000: 245–246.) Monen saamelaiskielen nykytilanne on paljon valoisampi kuin vuosikymmenten takai-set ennusteet antoivat ymmärtää. Inarinsaamen kielen viime vuosien aikainen kehitys on esimerkki siitä, että revitalisaatio voi tuottaa näkyviä tuloksia häm-mästyttävän lyhyessä ajassa (ks. Olthuis 2000 ja 2003; Pasanen 2004). Karjalan kieli taistelee samoja vihollisia vastaan kuin muutkin maailman uhanalaiset vähemmistökielet: aikaa ja assimilaatiota. Ehtiikö revitalisaatio tepsiä ajoissa?

Karjalaiset tarvitsisivat nähdäkseni nykyistä tehokkaampia aseita assimilaa-tiota vastaan. Resurssit olisi kohdistettava nykyistä vahvemmin siihen, että kar-jalasta saataisiin lapsille ja nuorille aktiivinen käyttökieli. Tarvitaan laajaa kak-


129

sikielisyysvalistusta lasten vanhemmille, kielipesiä joka kylään ja kaupunkiin, karjalankielisiä kielikylpyluokkia kouluihin, perinteitä ja moderneja ilmaisu-muotoja yhdistävää etnofuturismia (ks. esim. Sallamaa 2005), omakielisiä las-tenohjelmia ja sarjakuvia – ja ehdottomasti myös selkeästi velvoittavia kielila-keja, virallista statusta ja enemmistön rahallista ja moraalista tukea. Hitunen ylpeyttä ja omanarvontuntoa suhteessa venäjänkielisiin ei olisi pahitteeksi. Kar-jalainen kohteliaisuus kun tarkoittaa nykypäivän Karjalassa sitä, että koko ajan pitää puhua venäjää, koska joka paikassa on aina joku, joka ei ymmärrä karja-laa. Pitäisi myös päästä eroon ajatuksesta, että karjalan kieli kuuluu vain kieltä täydellisesti hallitseville umpikarjalaisille. Vähemmistökielen tulevaisuuden kannalta ei ole vaarallista, jos kieltä käytetään, vaikkei sitä hallittaisi täydelli-sesti. Tärkeintä on, että sitä käytetään.

Lähteet

Aikio, Marjut 1988: Saamelaiset kielenvaihdon kierteessä. Kielisosiologinen tutkimus

viiden saamelaiskylän kielenvaihdosta 1910–1980. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 479. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Anttikoski, Esa 2003: The problem of dialectal differences in the creation of a unified Karelian literary language: the experience of the 1930s. – Esa Anttikoski (toim.), Developing written Karelian. Papers from the Karelian session of the 11th Interna-

tional Conference on Methods of Dialectology. Studies in Languages 38. Joensuu: University of Joensuu. 29–36.

Fishman, Joshua 1991: Reversing language shift. Theoretical and empirical foundations

of assistance to threatened languages. Multilingual Matters 76. Clevedon: Multi-lingual Matters Ltd.

Fishman, Joshua (toim.) 2001: Can threatened languages be saved? Reversing lan-

guage shift, revisited: a 21st century perspective. Multilingual Matters 116. Cleve-

don: Multilingual Matters Ltd. Hinton, Leanne & Ken Hale (toim.) 2001: The green book of language revitalization in

practice. San Diego: Academic Press. Huss, Leena 1999: Reversing language shift in the far north. Linguistic revitalization in

Northern Scandinavia and Finland. Studia Uralica Upsaliensia 31. Uppsala: Upp-sala Universitet.

IVPN 1989 = Itogi vsesojuznoj perepisi naselenija 1989 goda. Tom VII. Nacional'nyj

sostav naselenija SSSR. Statističeskij komitet sodružestva nezavisimyh gosudarstv. Jeskanen, Matti 2003: Prologue. – Esa Anttikoski (toim.), Developing written Karelian.

Papers from the Karelian session of the 11th International Conference on Methods

of Dialectology. Studies in Languages 38. Joensuu: University of Joensuu. 5–19. Jeskanen, Matti 2005: Karjalan kieli ja karjalankieliset Suomessa. – Marjatta Palander

& Anne-Maria Nupponen (toim.), Monenlaiset karjalaiset: Suomen karjalaisten

kielellinen identiteetti. Studia Carelica humanistica. Joensuu: Joensuun yliopisto. 215–285.

Pasanen

130

Kuokkala, Juha & Laitinen, Sonja & Melin, Tarja & Pynnönen, Outi & Riikola, Kirsi-maria 2004: Karjalan kielen tulevaisuus? ”Ei suata sanuo”. Kielisosiologinen tut-

kimus Vuokkiniemen kylässä. Kenttätyökurssin lopputyö. Helsingin yliopiston suomalais-ugrilainen laitos. [http://users.tkk.fi/~jkuokkal/tutki/vuokkirapo.pdf 12.12.2005.]

Lindgren, Anna-Riitta 2000: Helsingin saamelaiset ja oma kieli. Suomalaisen Kirjalli-suuden Seuran toimituksia 801. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Markianova, Ljudmila 2005: Karjalan kieli rajantakaisessa Karjalassa. – Paula Kokko-nen (toim.), Sukukansaohjelman arki. Suomalais-ugrilainen perintö ja arkipäivä.

Studia Fenno-Ugrica 21.9.–16.11.2004. Castrenianumin toimitteita 64. Helsinki: M. A. Castrénin seura – Suomalais-Ugrilainen Seura – Helsingin yliopiston suoma-lais-ugrilainen laitos. 59–66.

Nieminen, Markku 2002: Antakaamme ihmisten puhua äidinkieliään. – Karjalan Sano-

mat 6.11.2002, s. 9. Olthuis, Marja-Liisa 2000: Inarinsaamen kielen vuosisadat. – Virittäjä 104: 568–575. Olthuis, Marja-Liisa 2003: Uhanalaisen kielen elvyttäminen: esimerkkinä inarinsaame.

– Virittäjä 107: 568–579. Pasanen, Annika 2003: Kielipesä ja revitalisaatio. Karjalaisten ja inarinsaamelaisten

kielipesätoiminta. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopiston suomalais-ugrilainen laitos. [http://www.helsinki.fi/hum/sugl/oppimat/AnnikaPasanen_gradu.pdf 12.12.2005.]

Pasanen, Annika 2004: Inarinsaamelainen menestystarina – kielipesästä kaksikielisyy-teen. – Sirkku Latomaa (toim.), Äidinkieli ja toiset kielet, Pohjoismainen kaksikie-

lisyystyöpaja Tampereella 18.–20.10.2002. Tampere Studies in Language, Transla-tion and Culture. Series B 1. Tampere: Tampere University Press. 126–133. [http://tampub.uta.fi/tup/951-44-5999-7.pdf 12.12.2005.]

Pasanen, Annika 2005: Kielipesätoiminta osana karjalan ja inarinsaamen kielen revitali-saatiota. Paula Kokkonen (toim.), Sukukansaohjelman arki. Suomalais-ugrilainen

perintö ja arkipäivä. Studia Fenno-Ugrica 21.9.–16.11.2004. Castrenianumin toi-mitteita 64. Helsinki: M. A. Castrénin seura – Suomalais-Ugrilainen Seura – Hel-singin yliopiston suomalais-ugrilainen laitos. 67–81.

Sallamaa, Kari 2005: Etnofuturismi ja suomalais-ugrilaiset kirjallisuudet. – Paula Kok-konen (toim.), Sukukansaohjelman arki. Suomalais-ugrilainen perintö ja arkipäi-

vä. Studia Fenno-Ugrica 21.9.–16.11.2004. Castrenianumin toimitteita 64. Helsin-ki: M. A. Castrénin seura – Suomalais-Ugrilainen Seura – Helsingin yliopiston suomalais-ugrilainen laitos. 159–173.

Salminen, Tapani 1998: Pohjoisten itämerensuomalaisten kielten luokittelun ongelmia. – Oekeeta asijoo. Commentationes Fenno-Ugricae in honorem Seppo Suhonen se-

xagenarii. Mémoires de la Société Finno-Ougrienne 228. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura. 390–406.

Sarhimaa, Anneli 1999: Syntactic transfer, contact-induced change, and the evolution of

bilingual mixed codes. Focus on Karelian-Russian language alternation. Studia Fennica, Linguistica 9. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.


131

Torikka, Marja 2004: Karjala – kieli, murre ja paikka. Toim. Raija Miikkulainen, kartat Anneli Hänninen. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 129. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. – http://www.kotus.fi/verkkojulkaisut/ julk129/index.shtml 12.12.2005.

VPN 2002 = Vserossijskaja perepis' naselenija 2002 goda. Federal'naja služba gosu-darstvennoj statistiki. – http://www.perepis2002.ru 12.12.2005.

Zaikov, Pekka 2000: Karjalan kielen opettamisesta Karjalan Tasavallassa. – Helena Sulkala (toim.), Kieli- ja kulttuurikontaktit. Kieli ja kulttuuri päiväkodissa, koulus-

sa ja opettajankoulutuksessa -seminaari 6.–7.5.1999. Oulu: Oulun yliopisto. 23–30.

Zaikov, Pekka 2001: Mitä karjalan kielen säilyttämiseksi olisi tehtävä? – Niina Määttä & Helena Sulkala (toim.), Tutkielmia vähemmistökielistä Jäämereltä Liivinran-

taan. Vähemmistökielten tutkimus- ja koulutusverkoston raportti III. Suomen ja saamen kielen ja logopedian laitoksen julkaisuja. Oulu: Oulun yliopisto. 78–84.

Annika Pasanen <[email protected]> Angelintie 411A FI-99870 Inari/Aanaar

SUSA/JSFOu 91, 2006

Sabira STÅHLBERG (Helsinki) & Ingvar SVANBERG (Uppsala)

Sarana in Eurasian folk botany

1. Introduction

Travelling in Kamchatka in 1740, lieutenant Sven Waxell (1701–1762), the Swedish second-in-command to Vitus Bering, mentions a yellow lily called sarana by the local Itelmen (Kamchadal). The bulbs of sarana were harvested for food:

They also dig up yellow lilies, which grow in abundance and are known as Sarana. They dry the bulb of this plant and then pound it into a kind of flour, which they use to thicken their soups; when they wish to eat some-thing extra delicious, or serve an especially fine dish to a guest, they make pancakes out of this flour mixed with water. These pancakes are then fried in fish fat and I have eaten them frequently with great pleasure. (Waxell 1953: 138–139; translation by the authors.)

More than a century after Waxell, German explorer Friedrich Heinrich von Kit-tlitz also observed a plant called sarana in Kamchatka. This flower was purple-black, but it did possess a bulbous root, which was of great importance as a food article for the local people:

Auf der Ebene bemerkten wir viel soeben in die Blüthe getretene Sarannah mit purpurschwarzen Blume (Fritillaria Saranna), deren rundliche Wur-zelknolle von so grosser Wichtigkeit als Nahrungsmittel ist und in den meisten Haushaltungen im Innern des Landes noch jetzt, wie vor der Er-oberung durch die Russen, die Stelle des Brods und der Mehlspeisen über-haupt einnimmt. (Kittlitz 1858: II: 218.)

Waxell speaks about a yellow lily, von Kittlitz about a purple-black flower. Other travellers to Kamchatka describe the starchy bulbs of sarana as similar to onion or garlic in aspect and somewhat sweet in taste when cooked. They agree on the importance of sarana roots in the diet of the local population, but the scientific identifications of sarana leave much to be desired. A plant called Frit-illaria saranna does not exist. A Fritillaria, although this group together with the Allium and Lilium groups belongs to the large family of lilies, Liliaceae, cannot be mistaken for a Lilium. How, then, should sarana be identified?

Ståhlberg & Svanberg

134

1.1. Purpose of the study

Sarana is a popular plant name in Turkic and Mongolian languages as well as in Russian and in several languages of Siberia. The bulbs of this plant, or plants, according to evidence in literature and travel accounts, have traditionally been used for food in northern Eurasia, from the Volga-Ural region in the west to the coastal areas of the Pacific in the east. The bulbs played an important, some-times even essential role in the nutrition and economy of several groups. Also on the other side of the Pacific, in Alaska and on the Canadian west coast, sarana roots have been gathered and used as a food article by indigenous peo-ples. The use of sarana has diminished, if not entirely disappeared, along with traditional ways of life during the past century. Knowledge and techniques con-nected to sarana have been forgotten, and the plant name has often disappeared from everyday language use. There is, though, some revival in the tradition of gathering sarana at least among the Itelmen in Kamchatka (Koester 2002: 51–52). Some of the plants called sarana can nowadays be found on the list of en-dangered plants in Siberia.

This article tries to identify which species are included under the plant name sarana in northern Eurasia, and to some extent, in northern America. It discusses how the plants have been gathered and used, and the significance of sarana in the nutrition, traditions and economy of peoples in Eurasia and the Pacific area. The article is an ethnobiological contribution to the understanding of the complex activity context between humans and plants. Contemporary eth-nobiology aims at studying the biocultural domains that develop in the relations between human beings and other biological organisms. Ethnobiological data have to be culturally and socially contextualised, and they not only answer the question how a plant has been of importance, but also to when, where and by whom (Svanberg 2004b: 10).

The analysis of the plant name and use of the plants called sarana is impor-tant not only in the field of ethnobiology, but also sheds some light on linguis-tic, cultural and economic contacts and development of northern Eurasia. Re-search on the peoples in northern Eurasia has traditionally concentrated on lin-guistic and ethnographical data. Nutrition and activities connected to the subsis-tence of the local people are sometimes described but seldom analysed within their context, although subsistence forms the base for all other human activities. Especially in societies largely dependent on wild plants and animals, the gather-ing, hunting or fishing, conservation and preparation of food takes up much of the time and attention of the people. This reflects on the society as a whole, its economy and culture, and defines and creates social relationships. These factors in turn influence the environment, through for instance overuse of some re-sources due to economic interests, or through transition to some degree of agri-culture in order to have controlled access to certain plants.

The analysis of sarana is only one example of this complex relationship be-


135

tween humans and their environment. Today when most kinds of food articles are available all year round we tend to forget how directly dependent humans were on locally available biological resources only a few generations ago (in certain areas people are still dependent) and how much effort was put into col-lecting sufficient nutrition. Tracking sarana in northern Eurasia and America not only documents the traditions and life of the peoples and broadens the perspec-tive of traditional ethnology into other fields, but also opens up questions about changes in social, cultural and economic patterns.

1.2. Sources and methods

This study is based mainly on travel accounts from the 18th and 19th centuries, botanical analyses and linguistic data. The available information on sarana is scarce, scattered and contradictory, although explorers and travellers in the Rus-sian empire frequently mention plants with this name. It seems that sarana was widely used for food among various ethnic groups, including Russians, in the European part of Russia, Siberia and the Far East. There is almost no modern research available on sarana (an exception is Fremstad & Paal 1993), and as far as we know there have been no previous attempts to analyse the plants or their use from a wider geographical perspective or over a longer time span.

One of the reasons for the lack of coherence is that few of the travellers who mention sarana were botanists (an exception is, for instance, Johan Peter Falck) or even primarily interested in botany. Their main aim was to explore, map and describe formerly unknown regions and peoples. They were often in-fluenced by contemporary ideas of civilisation and prejudices toward foreign habits, as well as by gender and the social group they came from – most were upper-class European males. All this narrowed the scope and contributed to inaccurate identifications and superficial information on the gathering and use of plants, which were indigenous, often female occupations. Further, botanical classification at the time of most of the journeys was only developing. The pio-neering work of Swedish botanist Carl von Linné dates to around the middle of the 18th century. During the 19th century botany developed immensely and later travellers could draw upon earlier travel accounts and also on extensive botanical literature and knowledge.

We have chosen a regional approach to the analysis of sarana, based roughly on the identifications and ways of using sarana bulbs. In modern ethno-botany the focus is on the relationship between humans and plant, and this rela-tionship is analysed within the context of the social and natural environments. A purely linguistic or ethnological approach would not be sufficient, because the ethnobotanical analysis requires a much wider span in time and space and takes into consideration many aspects that do not fit into these more traditional re-search models.

Our dividing lines for the identification and use of sarana run along the


136

Ural and around the Pacific Rim. West of the Ural line sarana signifies mostly lilies (Lilium species). In this mainly agricultural area sarana roots have been used during the 18th and 19th centuries as an addition to the diet. There is least information on the use of sarana from this area, which could be explained by a gradual discontinuation of gathering practices due to changing economic condi-tions, which in turn can have changed the natural environment and the availabil-ity of wild-growing roots like sarana.

In Central and North Asia, including Siberia, sarana mostly signifies lilies, but the name also includes some fritillaries in the eastern parts. In this area there is some agriculture but most of the peoples lived until fairly recently on gather-ing, hunting, fishing and animal husbandry. From this area there is compara-tively more information on sarana, especially from northeastern Siberia and the Baikal region.

Most recently sarana has been used on both sides of the Pacific. Here sarana means mostly fritillaries but also some lilies. This region is characterised by a very complex use of sarana. At the beginning of the 20th century tradi-tional gathering activities were practiced in the area and even now fritillaries are used as additional food in some regions at the Pacific Rim, notably Kamchatka and northern America.

Finally, Kamchatka will serve as example for an analysis on the gathering practices, conservation, the culinary use and economic, cultural and social sig-nificance of sarana. The example of Kamchatka cannot be directly used as a historical development model for other regions due to, among others, climatic and natural conditions. There is some reason, though, to believe that the social and economic changes triggered by the arrival of the Russians bear similarities to those that have taken place in the Volga-Ural region and Central and North Asia.

2. Botanical excursion: lilies and fritillaries as food

Sarana is often identified as a lily. In history lilies have been widely used as food articles in Europe and Asia. Different species of Lilium as food and medi-cine are known from middle and southern Europe and from most of northern and eastern Asia, as well as among North American native peoples. Most wide-spread is the turkscap or martagon lily (Lilium martagon), Lilium dauricum (also called pensylvanicum), Lilium spectabile and the coral lily, Lilium tenui-folium (now pumilum), which are all well known as food ingredients in northern Eurasia. In Europe madonna lily (Lilium candidum) has been used in medicine and sometimes as food at least since Roman times, whereas other lilies, such as the martagon lily, pyrenean lily (Lilium pyrenaicum), red lily (Lilium pom-ponium), orange lily (Lilium bulbiferum), scarlet turkscap (Lilium chalcedoni-cum) and Caucasian lily (Lilium monadelphum) are known from medicinal use


137

in the 16th and 17th centuries. In China and Japan the orange tiger lily (previ-ously Lilium tigrinum, now Lilium lancifolium) has been grown for food and used in medicine for at least a millennium. The martagon lily, golden rayed lily (Lilium auratum), Brown’s lily (Lilium brownii), David’s lily (Lilium davidii), Leichtlins’ lily (Lilium leichtlinii) and Miyamasukashi lily (Lilium maculatum) have been used or are still in use. Ainu on the Kurilian Islands gathered and consumed among others Lilium pensylvanicum. In eastern Asia many of the lilies give not only their roots but also their flower buds for food (Tanaka 1976: 430; Le Strange 1977: 162–165; Svanberg 2004a: 20; Lundquist 2005: 66–77).

North American native peoples have used the bulbs of the Canadian lily (Lilium canadense), Columbian lily (Lilium columbianum), eureka lily (Lilium occidentale), leopard lily (Lilium pardalinum), Sierran tiger lily (Lilium par-vum), wood lily (Lilium philadelphicum) and swamp lily (Lilium superbum) for soups and gruels as well as for medicine. Apart from lilies, but used in a similar way and often confused with lilies, in North America and eastern Siberia the bulbous fritillaries, Fritillaria, were prepared for food. A plant called black sarana (or Kamchatka lily, Kamchatka fritillary, black lily, chocolate lily, northern rice root; all commercial names for Fritillaria camschatcensis) still exists on the international market and is used as a food article (Le Strange 1977: 162–165; Turner et al. 1990: 126; Moerman 1998: 306–307). Also in Japan the bulbs of Fritillaria camschatcensis have been dried for the winter (Tanaka 1976: 319).

3. Sarana in the Volga-Ural region

The plant name sarana has been recorded among Turkic peoples and Russians as well as among some of their Finno-Ugric neighbours in the Volga-Ural area. In the Sverdlovsk region in the Russian federation there is even a village called Sarana. Usually in the Volga-Ural area sarana signifies a lily. In Volga Tatar, sarana or sar’na means ‘an onion-like, bulbous plant’, ‘a lily’ (Radloff 1911: IV: 317; Räsänen 1969: 403).

Travelling in Russia in the 1770s, Peter Simon Pallas mentions that Cos-sacks at the Volga utilised sarana bulbs for food. In this case sarana has been identified as martagon lily (Lilium martagon) (Hedrik 1919: 336). In other cases the scientific identification of sarana is not very clear. Johan Peter Falck listed in 1785–1786 several plants of southeastern Russia and Siberia, among them a red lily, Lilium pomponium, which according to him was known as saranna among the Tatars. The identification cannot be correct, because Lilium pom-ponium grows only in the southern parts of the Mediterranean area and is un-known elsewhere. He possibly meant coral lily, Lilium pumilum, which is red in colour as well. Johan Peter Falck also tells that the Tatars called the violet or


138

purple martagon lily tschep saranna, so that it would not be confused with the already mentioned red saranna lily (Svanberg 1987: 79; 1998: 108).

The roots Bashkir historian and political activist Zeki Velidî Togan de-scribes in his memoirs are even more difficult to identify than the sarana of Falck. The memoir of Togan shows indirectly that the main focus of the people in his home village was on cultivated food articles. Not only potatoes function as criteria for sarana, but also gathering sarana seems to have been a marginal activity. As a boy Togan (born in 1890) used to gather “wild potatoes called sarana” and other roots in the spring, “found where the snows had cleared, cooking and eating them” (Togan 1969: II). In Bashkir, variations of sarana, harana, har’na or harïna, usually signify ‘a lily’ or ‘a multi-coloured lily’. We can therefore guess that Togan gathered lily bulbs. In Chuvash, sarana means ‘a lily, an onion-like [bulbous] plant, a plant with red flowers, a plant with yellow roots, a grass-like plant with edible roots, which are used against jaundice’. Sarana in Chuvash seems, though, to be a loan from Russian or Tatar (Fedotov 1996: II: 17). This is certainly the case in neighbouring Finno-Ugric Mari, where sarana carries the meaning of bishop’s goutweed (Aegopodium poda-graria) (Räsänen 1923: 59; 1969: 403).

Ingeborg Hauenschield, in her compilation of Turkic popular plant names, lists sarana as a Russian word for Lilium martagon in Chuvash and in Xinjiang Kazakh. From Hauenschield’s study it becomes evident that the popular names for martagon lily differ widely from each other in Turkic languages, for instance Altai sargaj, Bashkir sïbïr lele, Khakass sip, Yakut (Sakha) mono, khorun, ïmïjach, Kazakh bujra lalagül and Tuva aj (Hauenschield 1989: 198). On the other hand, her study shows that sarana signifies some non-Lilium species among the Turkic peoples in Russia and Xinjiang. In Tatar and Chuvash species of Corydalis are called säränä or sarana (Hauenschield 1989: 58). The Chu-vash call the white water-lily (Nymphaea alba) and the cowslip (Primula veris) sarana (Hauenschield 1989: 116, 134).

In Russian sarana or saranka (саранá, сарáнка) is considered a Tatar loanword with intact Turkic pronunciation. As in Volga Tatar, it mostly implies a lily or an onion-like or bulbous plant, but it also signifies some other species. Often sarana is identified as coral lily, Lilium tenuifolium (pumilum), or mart-agon lily, Lilium martagon. Variations of sarana are popularly distinguished through colour or place of growth. Yellow sarana, saraanka (желтая сарана, сараанка) is interestingly enough identified as Lilium martagon, even though the martagon lily rarely carries yellow flowers. Mostly this lily is purple, violet or white with yellow seedpods. Field sarana (сарана полевая) is identified as ‘the Siberian red lily, Lilium tenuifolium’. Both the yellow and the field sarana have edible roots. Forest and large sarana (лесная и большая сарана) are identified as Lilium spectabile. Wolf (волчья) sarana, “the Siberian yellow sarana”, is identified as the East Siberian day lily, Hemerocallis flava (compare


139

chapter 4: H. fulva in Kazakh. H. flava is an older, more general definition for variations of Hemerocallis, including H. fulva). The literary name for sarana is tsar’s curls (царские кудри) (Radloff 1911: IV: 137; Dal' 1955: IV: 138; Dimitriev 1958: 46; Shipova 1976: 279; Fedotov 1996: II: 17).

Dal' (op. cit.) mentions further that baduj or badun (бадуй, бадун) is an-other name for Lilium martagon or Siberian Hedysarum, in Russian popularly called kopeečnik (копеечник). According to Dal', baduj means ‘a yellow lily, sarana, an oil-giving plant [three names], rock-biter, tsar’s sceptre, tsar’s curls, ovsjanka’ (желтая лилия, сарана, масло, масленок, масленка, скалозубец, царский скипетр, царские кудри, овсянка).

‘Rock-biter’ could signify a plant that grows on rocks. ‘Tsar’s curls’ proba-bly describes the aspect of some of the Lilium species, among them martagon lily, which have bright-coloured flowers and petals that curl. ‘Tsar’s sceptre’ maybe refers to the straight, strong stem of the Lilium species that makes the flowers look as sceptres, and it can also be a reference to the tsar’s curls. The last name, ovsjanka (овсянка), is used for grasses that resemble oat, which takes it very far from any similarity to Lilium or Hedysarum species. We will discuss the identification of ovsjanka in greater detail below within the context of the Pacific Rim.

As an interesting addition to the Russian use of the plant name sarana, the word for locust (Gryllus migratorius) in Russian is saranča (саранча), and the rose-coloured starling (Sturnus roseus) mainly eating crickets is called saranče-jadec (саранчеядец), ‘locust eater’ (Dal' 1955: IV: 138).

Gathering sarana seems to have been more common in the region of north-ern Eurasia, where cultivation of crops was difficult due to soil or weather con-ditions, rather than in the Volga-Ural region, where agricultural practices were widespread among the population in the 18th and 19th centuries. It seems that by this time gathering sarana had become (or maybe always was) a marginal activity, a supplement to the main diet consisting of animal and agricultural products. In short, sarana gathering was an activity comparable to the gathering of mushrooms in, for instance, Russia or Finland.

4. Sarana in Central and North Asia

In Central and North Asia, including Siberia and the steppe area, the name sarana is used in Turkic, Mongolian and Tungus languages for a range of plants, but mostly for species of Lilium. In Kazakh, sarana signifies except for martagon lily also the orange day lily (Hemerocallis fulva), and among Kazakhs in Xinjiang it means sun hemp (Crotolaria juncea) (Hauenschield 1989: 59, 86).

In Mongolian there are two saraana (сараана, Buryat variation haraana): buržgar saraana (буржгар cараана) and namhan saraana (намхан сараана).


140

They are identified as ‘Lilium martagon and Lilium tenuifolium’, ‘Lilium pumilum or Lilium concolor’ respectively (Suzue 1933: II: 958; Cheremisov & Rumyantsev 1937: 293; Bawden 1997: 296; Anikin 2000: 484). These defini-tions require a correction. Lilium tenuifolium and Lilium pumilum are synony-mous for coral lily and the correct name today is Lilium pumilum. Another meaning of saraana is wild garlic or rocambole (Allium nipponicum). Džolu saraana means ‘a kind of plant with an edible root, Colocasia antiquorum’, which is synonymous with Colocasia esculenta or imperial taro (Suzue 1933: II: 958; Lessing 1960: 675; Räsänen 1969: 403; Fedotov 1996: II: 17).

In one of the oldest botanical surveys of Siberia, Flora Sibirica from 1747, Johann Georg Gmelin identifies quite a few lilies as sarana. Among them there is a red lily the Russians call field sarana. A modern identification of this plant is difficult to reconstruct on the basis of the given description, but most likely field sarana signifies the coral lily (Lilium pumilum; compare chapter 3). Gmelin also identifies Lilium reflexum as the plant Mongolian Dagurs call sarana. He adds that bulbs of Lilium species are used by Tungus (Evenki), Buryat and Yakut (Sakha) for food, “and all are called sarana”. In the opinion of Gmelin, the Tungus name sarana is a Russian loanword. Russians in Siberia differ between white, that is sarana with white roots, tooth-possessing, that is sarana with cloves that look like teeth in the root, and field sarana, growing in the fields. Another species of a mountain lily with red flowers, which grows throughout Siberia, is called sarana as well, according to Gmelin; in Kamchatka its name is sarana ovsjanka, and its roots are eaten (Gmelin 1747: I: 41–43). Probably the white sarana of Gmelin is a fritillary; the others will be discussed in the context of the Pacific Rim (chapter 5).

Also Kerstin Eidlitz (1969: 48) mentions that sarana was utilised by many peoples in Siberia. It seems to have been particularly important for the Turkic-speaking peoples in southern Siberia, such as the Shor, Tofalar, Tuva and Altai, but also for the Buryat, Selkup and Itelmen. Evenki and Khanti from the Turuk-han area gathered, dried and made flour from starchy sarana bulbs, as did Buryat groups at the Baikal (Tret'yakov'' 1871: 442; Tugutov 1958: 157). In southern Buryatia milk products were spiced with sarana bulbs, called häbläg or tymähän. Airuul, made of milk, was spiced with autumn sarana bulbs and sugar, and it was a dish highly appreciated by the local people. Sometimes intestines of sheep or cow were filled with the thick airuul mass and additional sarana bulbs and sugar. This “sausage” was considered to be proper food for journeys. Even during the first years of collectivisation in the 1930s, students from the southern districts often came to Ulan-Ude, Kyakhta, Irkutsk and other cities carrying with them these homemade sausages and sarana bulbs (Tugutov 1958: 157; see also Gmelin 1747: I: 42 and Hudgins 2003: 131–152).

The Shor in the basins of the Mrassa and Abakan ground sarana bulbs into flour. They removed the soil from the root, boiled the bulb and dried it in the


141

sun. Then they ground it into flour, which they could use for baking bread. L. P. Potapov (1953: 62) mentions that the now extinct peoples of the Altai-Sayan uplands employed the same method. According to Wilhelm Radloff (1884: I: 355) the Shor gathered martagon lily (Lilium martagon) and other edible roots, such as dogtooth violet (Erythronium dens-canis), anomalous peony (Paeonia anomala) and ramson (Allium ursinum). These were often dried in the sun and then used immediately or stored for the winter.

The Yukaghir cooked porridge out of the roots of Lilium martagon. Kai Donner notes, “The only vegetable food article they know how to use, except for berries, is the root of a plant, the martagon lily, which grows at one of the rivers and has thick, white roots”. These roots were cooked into a thick por-ridge. Also the Selkup cooked sarana bulbs into porridge (Donner 1915: 173).

Travellers and explorers to eastern Siberia tell that the Negidal women gathered wild onions, sarana, stub-wort, coltsfoot and other roots. Ket at the Yenisey, Orochi near Khabarovsk and Nivkhi (Gilyak) on Sakhalin and the lower Amur gathered sarana bulbs as well. Among the Nivkhi gathering was the occupation of women and children as well as young adults. They collected ex-cept for sarana roots also acorns, nuts and berries. In family plots they culti-vated sarana and other valuable plants (Katanov 1891: 152; Jochelson 1910: 418). Unfortunately there is no information on what kind of sarana was col-lected, so a scientific identification is impossible.

Kerstin Eidlitz (1969: 48) shows in her collection of information on the use of sarana among the northern peoples of Russia that the identification can be very confusing. Sometimes sarana is identified as Lilium martagon or other lilies, sometimes as Fritillaria kamtjatka [sic] and even as Fritillaria saran(n)a. The last two are with great probability synonymous with the Kamchatka fritil-lary, Fritillaria camschatcensis, which is still in use as food on the Pacific Rim.

A review of Central and North Asia shows that for many of the peoples sarana was an important part of the diet, and there is also concrete information on using sarana bulbs. The presence of animal husbandry is reflected on the diet, supplying for instance milk, which is used together with wild plants. A social aspect is also mentioned: Gathering was an occupation for women and the young. There is only one case where sarana is mentioned to be cultivated, but it shows that sarana was considered locally very valuable and its cultivation was worth the effort and time.

5. Sarana at the Pacific Rim

On Kamchatka gathering sarana was very common among Itelmen, Koryak and Russians. There is some information that the Chugach Inuit and Aleut collected sarana as well (Margaritov 1899: 80; Birket-Smith 1953: 42; Eidlitz 1969: 48). According to captain James Cook during his journey 1784, the principal vege-


142

table of the Aleut was saranna or lily root, which is described to be the size of a garlic root, round, and composed of a number of small cloves and grains. Cook states that when boiled it somewhat resembles saloop. He found the taste not unpleasant, but it did not appear to exist in any great abundance (Hrlicka 1945: 92). Also Grigori Schelechof, travelling from Okhotsk to America, mentions the use of sarana and lily bulbs around the Bering Strait and on the North American islands. Sarana bulbs were used side by side with roots of alpine bistort (Persi-caria vivipara) and other roots, which according to Schelechof must be counted among the most important local food articles in the region (Schelechof 1793: 4, 33). Interestingly enough, there is a place called Sarana Bay on the Akutan Is-land near Alaska.

Russian explorer Stepan Krasheninnikov, who travelled in Kamchatka in the early 19th century, tells about a sarana he had not observed anywhere else. “Important nutrition for the local population”, he writes, “provide grasses and roots that compensate for the lack of bread and fish. The most significant is sarana, which is used instead of grain.” Krasheninnikov then gives a description of the plant. He identifies sarana as a lily, Lilium kamtschatense in his opinion, and adds, quoting Gmelin’s Flora Sibirica from 1747, that it is also called white sarana because of the colour of its root, tooth-possessing or field sarana. “The stem is thick as a swan feather or thinner; lower down it is reddish, and along the stem green leaves grow in two rows. The lower consists of three and the upper of four leaves that form a cross. At the top there is a dark purple (“sour-cherry”) coloured flower, more seldom two bright flowers that resemble lilies and are somewhat smaller. The root is called sarana and is as big as an onion, and consists of many small, round cloves. Therefore it is also called round sarana” (Krasheninnikov 1819: II: 312–313).

Krasheninnikov’s and Gmelin’s identifications are quite inaccurate. Sarana in Kamchatka and eastern Siberia cannot be identified solely as species of Lil-ium. According to the description, the white or round sarana is not a Lilium but fritillary, Fritillaria camschatcensis, which carries purple-black flowers and possesses a white root that looks like cooked rice. The tooth-possessing sarana is on the other hand likely to be a different plant, a Lilium, which has a root formed by cloves. Also the field sarana is probably a Lilium (compare chap-ter 3).

F. H. von Kittlitz lists quite a few sarana from his journey to Kamchatka. One of them is a fritillary, another a yellow or yellow-red lily called ovsjanka (compare above with Gmelin, who indicates ovsjanka as a red flower). “The edible bulbs or roots in the region,” says von Kittlitz, “were numbered to me as follows: sarannah with a purple-black flower (Fritillaria Saranna, kamchadal Augtsch), Ofsjanka (Lilium debile, yellow sarana) and Awunik which bulb is similar to the previous”. The last one is identified by von Kittlitz as “a yellow-red lily, Lilium japonicum” with a question-marked reference to Thunberg (Kit-


143

tlitz 1858: II: 321–322). Lilium japonicum is, though, usually white or pinkish white and there is no record of it in Kamchatka. Lilium debile is mostly bright orange in colour. Fritillaria sarana, which does not exist as a plant name, is identifiable as Fritillaria camschatcensis. Von Kittlitz observed these “black Sarannah lilies” grow in great numbers on a high plateau in fields with low grass (Kittlitz 1858: II: 256). David Nelson, botanist on captain James Cook’s ship Resolution, visited Kamchatka in 1778 and mentions that the natives ate bulbs of a plant with flowers of “an exceeding dark red colour”, which also points to Fritillaria camschatcensis (Clark 1976; Coffey 1993: 305).

Von Kittlitz adds in a footnote three more sarana growing in Kamchatka:

Wostronofscha, Knolle ebenfalls der Ofsjanka ähnlich, ist kleiner, die Blu-me soll grün sein, wächst im Walde. Gussinaja sarannah (Gänse-sarannah, kamtsch. kofatatsch) = Sumpfpflanze, von der die Wurzel als Nahrung be-nutzt wird; Mochnaschta - weiss, auch Sarannah genannt. (Kittlitz 1858: II: 321–322.)

About the identity of these sarana we can only speculate. Most probably they are neither Lilium nor Fritillaria, but are called sarana because of the similar form of their roots, or the use of their bulbs as food.

An earlier traveller to eastern Siberia, Adolph Erman (1828–1830), identi-fies “the delicious lily bulbs” of round sarana as Fritillaria, also calling it Fritil-laria sarana, and ovsjanka as a yellow Lilium, a close relative to Lilium mart-agon. Erman has, though, more to tell about the goose sarana:

Man erzählte mir dass ausser dieser [runde Sarana] und der Owsjanka, das sind die Knollen einer gelbblühenden dem Lilium martagon zunächst ste-henden Art, bei Uschkina noch eine dritte geärntet werde, die man Gusina-ja d. i. die Gänse Sarana nenne, weil in der That die Gänse sie eben so be-gierig wie die Menschen suchen und ausgraben. Ihre Blätter schwimmen auf der Oberfläche stehender Wasser (na oserach, d. h. auf den Seen). Man könne die Wurzeln dieses Gewächses nur in gewissen Jahren, wenn die gleichen Seen austrocknen, auf deren Boden sammeln. (Erman 1848: III: 398.)

Erman also tries to identify the goose sarana:

Es dürfte wohl diese keine Lilienart sondern weit eher eine Aroidee sein, deren fleischige Wurzeln, wie die von Calla palustris in Schweden und von den angebauten Arum-Arten (dem Taro und Kalo) auf den Südseeinseln, trotz des scharfen Stoffes den sie alle enthalten, gegessen werden. Wie die Kemtschiga so scheine aber bis jetzt leider auch die Gusinaja Sarana den Europäischen Reisenden auf Kamtschatka ganz besonders unzugänglich. (Erman 1848: III: 398.)


144

Kemčiga or kmtschg was described a few decades earlier than Erman by another traveller, Georg Wilhelm Steller. He counted it among the five different plants called sarana in Kamchatka. Most of Steller’s descriptions of sarana are largely insufficient for identification, and he did not see more than a few of them in reality:

Sarana auf Tatarisch, Augtsch auf Itälmenisch, sind teils Zwiebeln von tü-ckishen Bund Lilien, Lilium reflexum genannt, teils die Knollen von andern Zwiebel-Gewächsen. Es sind eigentlich auf Kamtschatka fünf Sorten davon bekannt.

1. Kmtschg wächset am Tigil und Chariasowka, sehen wie grosse Zucker-erbsen aus, und kommen ihnen beinahe am Geschmack bei, wenn sie ge-kocht werden.

2. Augtsch oder runde Sarana sind die Zwiebeln vom Lilio reflexo flore atro purpureo in meinen Observationen.

3. Ovsanka sarana, auf Itälmenisch Tmük, sind noch nicht von mir be-schrieben.

4. Titchpu wächset an Püstra, dieses Zwiebelgewächst habe ich gleichfalls noch nicht in der Blüthe gesehen.

5. Mattaeit sind die Bulbi satyrii sowohl rubri als albi. (Steller 1774: 90–91.)

Interestingly Steller identified augtsch or round sarana not as a fritillary, but as a purple Lilium reflexum, following Gmelin. At the beginning of the 20th cen-tury botanist Eric Hultén (1927: 245) identified augtsch as Fritillaria camschat-censis, and Russian ethnographer Jochelson wrote that the Koryaks gathered the roots of a Fritillaria, which he calls Sarana (Jochelson 1908: 578).

Krasheninnikov points out that neither he nor Steller has seen number 1 or number 4 (kemčiga and titihpu in Krasheninnikov’s version) in flower. Titchpu grows according to him around fast rivers. Number 5, Steller’s mattaeit, Krash-eninnikov identifies as hogweed, also called cow parsnip (“Sphondilium folialis, pinnatifidis or Heracleum sphondylium”), and adds that it was called sweet grass. In the local economy it was as important as sarana, because the local peo-ple used it not only in sweetmeats, but also in other kinds of food as well as wine (Krasheninnikov 1819: II: 314–315). This is an interesting observation, because hogweed is usually considered toxic and can provoke allergic reactions.

Ovsjanka, number 3 in Steller’s list, grows according to Krasheninnikov, who here quotes Gmelin, in all Siberia and it is a bright red lily with bulbs. Its petals curl and the bulbs consist of innumerable small teeth or cloves. Krashen-innikov identifies ovsjanka as Lilium pomponium and adds that it is also called


145

tsar’s curls. As we noted above in the case of Johan Peter Falck (chapter 3), Lilium pomponium is out of question, as it does not grow outside the Mediterra-nean area. Krasheninnikov arguments also that the lily called tsar’s curls is dif-ferent from the Kamchatkan oat-sarana, that is sarana ovsjanka in Gmelin’s Siberian flora, which, in the words of Krasheninnikov, signifies Carl von Linné’s Lilium martagon. Gmelin’s sarana ovsjanka would thus be equal to the martagon lily, whereas ovsjanka in Kamchatka should be, according to Krash-eninnikov, identified as another species of Lilium, preferably red in colour (Krasheninnikov 1819: II: 314–315; compare Gmelin 1747: I: 45).

This contradicts the description of Erman (1848: III: 398) and von Kittlitz. Both identify ovsjanka as a yellow flower.

Unter den mancherlei Blumen, welche sie zierten, zeichnete sich die gelbe Sarannah-Lilie (= Lilium debile?) besonders aus; wir sahen diese Pracht-blume heut’ zum erstenmal im Freien zahlreich. Die Blumenkrone hat bei schön orangegelber Färbung die bekannte zierliche Form von Lilium mar-tagon, aber der Stengel ist viel Schlanker und biegsamer als bei diesen. Die Wurzelknolle besteht aus einer Menge zugespisster fleischiger Blätter, die ein wohlschmeckendes und dem Anschein nach sehr nahrhaftes Gemüse geben, aber lange nicht so fest und nahrungsreich sind, als die rundlichen der sogenannten schwarzen Sarannah; man kennt die Pflanze hier unter dem Namen Ofsjanka. (Kittlitz 1858: II: 261–262.)

This description would point not to the orange Lilium debile, but to another, yellow Lilium. Hultén mentions that the bulbs of sarraná or sarraná-ofsjanka are used by the inhabitants of Kamchatka in soups or as porridge, and he identi-fies this plant, also called avunik, as the yellow-orange wheel lily, Lilium medeoloides. He mentions that an old name for the plant was, according to Steller, tamyk (Hultén 1927: 242).

Generally in the case of eastern Siberia we can identify two different spe-cies under the name of sarana: Lilium and Fritillaria. In an earlier study by Svanberg, the lily bulbs collected by Evens on Kamchatka were identified as Lilium martagon (Svanberg & Lindin 1986: 166), but more likely the bulbs originated from the fritillary, Fritillaria camschatcensis. Modern research done by Eli Fremstad and Jaanus Paal identifies six different plants as sarana in Kamchatka: The already mentioned Kamchatka fritillary (Fritillaria camschat-censis), three lilies (Lilium martagon, Lilium debile and Lilium pensylvanicum), an orchid (Dactylorhiza aristata), and the tuberous spring beauty with white-pink flowers (Claytonia tuberosa). The plant name sarana is, according to Fremstad and Paal, a Russian word for onion or bulb (Fremstad & Paal 1993: 32).

In Alaska and North America sarana, locally called wild lily, was cooked and eaten like rice. This sarana is identified as Fritillaria camschatcensis (L.),


146

and is today called black sarana in commercial plant lists (Moerman 1998: 240). Its bulbs have been gathered by most of the tribes along the Pacific coast in Canada, for instance by Nitinaht and Hesquit on Vancouver Island (Turner & Efrat 1982: 55; Turner et al. 1983: 85). The Bella Coola in British Columbia have boiled and eaten the bulbs together with sugar and fat (Turner 1973: 199). Kwakiutl in the same province dried the bulbs in the sun and cooked them with oil (Turner & Bell 1973: 273). Furthermore the bulbs were dried and eaten in fish and meat stews in Alaska, or made into puddings. The bulbs have also been ground to flour in North America (Heller 1953: 119).

6. Case study: Kamchatka

Before and for a long time after the arrival of Russians in Kamchatka, sarana bulbs were an essential part of the local diet. The diet depended on roots, plants and berries as well as on hunting and fishing. The local people were capable of feeding themselves completely by gathering plants, among which the bulbs of sarana were central (Fremstad & Paal 1993: 32). The importance of sarana in the local diet has unfortunately been underestimated. Especially bulbs of the fritillary, Fritillaria camschatcensis, formed a most important food article for the Itelmen household in former times (Hultén 1927: 245).

The capability of the local people to sustain themselves on what they found in the environment, that is bulbs, berries, tubers and plants, as well as hunting and fishing, shows a high degree of specialisation and a wide and detailed knowledge of plants and animals. With the arrival of the Russians, the economy and also the diet gradually changed and today only small pieces of the tradi-tional knowledge remain. We therefore do not know exactly how sarana was prepared, or the amounts collected or needed. We know however that sarana was a common and multi-functional ingredient in the Kamchatkan kitchen: Cooked, fried, boiled into porridge or pudding, raw, dried for flour, packed into fish flour dough and fried or made into pancakes, as well as prepared for guests and celebrations.

6.1. Gathering sarana

Sarana bulbs are very economical in comparison to many other roots in terms of size, way of gathering and the extractable nutrition. They can be easily stored and keep fresh for a long time. The sweet taste of sarana certainly added to its popularity. These are probably some of the reasons why sarana was so popular and why people in Siberia even made special tools for gathering the bulbs. Ac-cording to Matthias Alexander Castrén (1855: 188, 248), the Ket had a special word, thilzen, for the tool they used when they dug for bulbs of dugul (t’ukul in Donner’s Kamassian dictionary, see Joki 1944: 74a, 85–86), identified by Cas-trén and Donner as Lilium martagon.


147

Not only sarana, but also berries and many roots and plants such as fire-weed, Epilobium angustifolium, were collected in Kamchatka. Karl von Ditmar informs that the local people on Kamchatka took good care of the vegetable supplies, gathering all kinds of roots, stems and berries and drying the sarana bulbs and other plants or parts of plants outside their houses (Ditmar 1890: I: 396).

The sarana bulbs were not only gathered from flowers in bloom but also from mice. Adolph Erman mentions that all over Kamchatka sharp hooks, which were used for digging out the “excellent flour fruits, different sorts of sarana, that is lily roots” from mouse holes, were hanging at the houses (Erman 1848: III: 326). Hultén informs that round sarana or Fritillaria camschatcensis, Steller’s augtsch, was gathered by means of especially shaped hoes, but also taken from the supply stores of voles (Hultén 1927: 245).

The habit to dig out vole nests for lily bulbs is known from many peoples in Siberia, for instance Sagai, Altai Tatars, Evenki and Itelmen (Pallas 1776: III: 195–196, 350; Manninen 1931: 30; Gunda 1949: 371; 1981: 82). Erman (1848: III: 198) tells that the Koryak collected sarana bulbs from mice. It is in fact a very comfortable way of gathering the bulbs. Arthur Byhan (1909: 9) mentions that on Kamchatka the local people sometimes dug out vole nests in order to find lily bulbs, but Karl von Ditmar informs that the voles’ supplies were plun-dered even daily. He asserts that the bulbs in the vole nests were of excellent quality (Ditmar 1890: I: 767).

Johan Peter Falck, who was well acquainted with the gathering of lily bulbs in the steppe, tells that on the Barabin steppe humans as well as root voles (Mi-crotus oeconomicus) collected bulbs for the winter. The voles could gather up to 10–15 pounds of bulbs in a nest. Therefore the Barabins used to plunder the nests, partly because there was abundance in the stores, and partly because the bulbs were of high quality (Svanberg 1987: 79; 1998: 108). The high quality is a life necessity for the voles, as they depend completely on the collected roots and bulbs, especially in spring when food is scarce. Failing supplies is fatal for the voles. Erman (1848: III: 246) tells that the blackish sarana [fritillary] bulbs must be gathered when the flowers still are in bloom, that is in July-August. The roots would after this rot and become inedible. The bulbs were partly taken from mice, partly through digging up the living plant, says Erman (op. cit.).

The most detailed description on how sarana bulbs were collected from mice or voles on Kamchatka comes from Steller. Every year the local people took supplies from the mice with many ceremonies and using a special instru-ment. They never killed the mice, informs Steller, but gave something back so that the whole procedure resembled trade:

Alle diese Bulbi sind bei den der kamtschakischen Nation in sehr grossen Werth, werden sowohl rohe als mit Fischen gekocht gegessen; sie machen daraus Piroggen oder Pasteten, Muse, Salamat auf Russisch, da sie in


148

Fischfett geröstet werden, und sammlen sie davon alle Jahre einen grossen Vorrat, welchen sie an der Sonne trocknen, teils nehmen sie diesen Vorrat bei den Mäusen mit vielen wunderlichen Zeremonien und Aberglauben ab, und verhält sich die Sache also, dass in welche Jahre viele Mäuse, in dem-selber bekamen sie auch viele Sarana, welches sie überhaupt mit der Rus-sen Brod vergleiche, wenn sie die Mäuselöcher ausgraben muss solches mit einer instrument von Renntier-hörnern gemacht geschehen, welches sie kosciokas nennen, dabei nennen sie alle Dinge mit anderen und fremden Namen, dass eine ganz andere Sprache herauskommt, Ursache, dass die Mäuse, welche die Landes-Sprache verstehen, diese nicht verstehen wollen.

Wenn sie allen Vorrat herausgenommen, dabei sie niemals eine Maus tot schlagen, legen sie alte Lappen, zerbrochene Nadeln, Kupra, Slatka trawa, Sedernüsse und etwas Sarana hinein, dass es das Ansehen eines Handels haben solle, weil sie ihnen Kleider, Betten, Instrumenten und andere Dinge geben, wenn sie dieses nicht tun, so halten sie davor, werden sich die Mäu-se ersausen oder aufhängen und büssen sie folglich ihre Arbeiter dabei ein; sie sprechen auch zu den Mäusen, sie möchte es ja nicht übel aufnehmen, sie hätten solches nicht aus böser Absicht, sondern aus Freundschaft gethan. Da sie nun unter der Sarana andere Wurzeln auftreffen, so speculie-ren sie sehr philosophisch darüber. (Steller 1774: 91.)

6.2. Cooking sarana

The sarana bulbs were seldom used fresh. A few travellers tell that they were eaten raw, but more often the travellers inform that the bulbs were dried, ground into flour, cooked or fried. Erman mentions that when the sarana bulbs [fritillar-ies] are raw they contain something that tastes bitter, which disappears when they are cooked. During a subsequent journey Erman observed how his fellow travellers cautiously cooked the dried sarana bulbs they carried:

Die hier gesehene Art dieser Knollen, welche kruglaja oder auch bjelaja Sarana, d. h. runde oder weisse Sarana genannt wird, ist von der Grösse ei-ner starken Kirsche, und besteht aus einem sphäroidischen Hauptstock, von welchem weit kleinere eiförmige Nebenknollen mit abwärts gerichteten Spitzen, ausgehen. Sie sind in Ringen um den Hauptstock gestellt, so dass die ganzen Knollen den Erdbeeren ziemlich ähnlich sehen. Alle Theile der-selben sind gleich essbar und von gleich angenehmen Geschmack. Doch enthalten sie im rohem Zustande auch noch einen widerlichen Stoff, der von dem Wasser in welchem man sie ein erstes Mal abkocht, aufgenommen und mit demselben abgegossen wird. Ich bemerkte bei der folgenden Reise, dass meine Begleiter stets diese Vorsicht gebrauchten, wenn sie an den Wachtfeuern die getrockneten Lilienknollen, die wir mitgenommen hatten, kochten. (Erman 1848: III: 245–246.)


149

One of the simplest and fastest ways to prepare sarana was to cook the dried bulbs into a thick porridge. Sarana on Kamchatka – in this case a fritillary – was according to von Ditmar cooked into a thick soup and consumed daily instead of bread, together with abundant fish or bird meat (Ditmar 1890: I: 767). Still, there were many other ways to prepare sarana bulbs. Johan Peter Falck informs that “all Siberian peoples eat the sarana bulbs together with meat or cook them separately in milk or water” (Svanberg 1987: 79; 1998: 108). Sarana bulbs were as we have seen (chapter 4) sometimes cooked with milk or used as an addition to milk products.

Sarana bulbs could also be steamed and served with berries. According to Krasheninnikov this was the best and foremost dish in Kamchatka. In his view, it was “both sweet and sour at the same time” and it filled the stomach well. “It can be consumed every day, which makes one almost forget the lack of bread”, says Krasheninnikov (1819: II: 314). But, he comments, “even if the dish is filling the preparation of it is horrifying”. He observed a woman who “had not washed her hands in a century” put the sarana bulbs in a bowl and punch them with her hands up to her elbows. The hands became white as snow being washed in the fruit. In short, concludes Krasheninnikov (1819: II: 75), “those who are more sensitive do not cope with the preparation of this dish without becoming uncomfortable inside”.

Sometimes the bulbs were simply cooked and served whole with birds or fish. Adolph Erman tells that the food was so abundant that even the hungriest would not be able to consume it all:

als der Ort [Chartschinsk] gerühmt wurde an welchem die landesübliche Übersättigung der Gäste aufs wunderbarste gelinge [weil die Wasservögel so Fett sind], denn noch nie sei dort selbst der hungrigste Mann im Stande gewesen, die zwei kleinen Krick-Enten (tschirki), die man ihn vorsetzt, mit den zugegebenen Lilienknollen aufzuessen. (Erman 1848: III: 325.)

The sarana bulbs, Erman mentions round or white sarana [fritillary], could also be cooked, wrapped in a dough of fish flour and then fried in fish fat:

Dann folgten aber nacheinander und bis spät am Abend Chaikes oder jetzt ziehende Lachse, frisch gekocht und mit Fruchtsäften zubereitet, in Milch gesottener Jukola, und anderes Gebraten, so wie, als Krone des Mahles, vortrefflige Lilienknollen (Sarana’), theils gekocht und mit einen Teige aus Fischmehl (getrockneten und zerriebenen Roogen oder Porsa) umgeben, theils in Fischfett gebraten. (Erman 1848: III: 245–246.)

The taste of cooked sarana has been compared to sweet or baked chestnut. Ad-olph Erman found the taste of sarana delicious. He describes sarana bulbs as excellent food (Erman 1848: III: 161). According to Karl von Ditmar, who calls it “pagan food”, the taste is similar to potato:


150

Zu dieser heidnischen Speisen gehörten vor Allem Jukola (getr. Lachs), dann Ssarane, gekochte, den Kartoffeln ähnlich schmeckende Knollen der Fritillaria kamtschatica, Kiprei [Epilobium] und ähnliche Sachen. (Ditmar 1890: I: 371.)

Or sweeter than potato, when cooked and fried:

Zu den gereichten Speisen gehörte auch eine echt kamtschadalische, die ich in der Folgezeit nur zu gut kennen lernte, nämlich die Wurzelknollen der Fritillaria sarane, welche gekocht und gebraten der Kartoffel ähnlich schmecken, nur vielleicht etwas süsslicher. (Ditmar 1890: I: 139.)

There seem to have existed many recipes for preparing sarana, but the travellers and eyewitnesses do not account for details. This can be due to a lack of knowl-edge, as few of the upper-class men who travelled in Siberia as explorers had probably ever set foot in a kitchen or cooked any food by themselves. It can also be due to the biased attitude towards local food many of the travellers pos-sessed. Few of the travellers estimated the significance of sarana correctly as an essential part of the local diet. Most of the travellers mention sarana purely as a substitution to potatoes or bread, complaining about the lack of the two others. Karl von Ditmar comments during his 1851–1855 journey:

Brod ist in den kamtschadalischen Ortschaften eine sehr seltene Erschei-nung, wird auch von den Eingeborenen gar nicht vermisst und in der Regel durch Kartoffeln, besonders aber durch Lilienknollen (Ssarana, Fritillaria kamtschatica) ersetzt. (Ditmar 1890: I: 360.)

Bread did not belong to the traditional diet of northern Eurasia. Ditmar correctly observed that the local people did not even miss bread. Bread was (and still is) in comparison extremely important in the European diets and was only partly replaced by potatoes in the 19th century. The lack of bread, potatoes and other familiar food seems to have bothered many of the travellers in Siberia. They were not capable of enjoying the local diet except for some dishes. The boiled bulbs of sarana and other plants were seen as more or less exotic, “pagan”, dis-gusting, strange or, in rare cases, surprisingly tasty. In general the travellers held a distanced attitude towards local food, which made them unable to correctly estimate the significance of sarana for the Kamchatkan diet. In short, von Dit-mar:

Bei der mir vorgesetzten Mahlzeit kamen keinerlei Gartenprodukte vor, nicht einmal Kartoffeln, wogegen zum Bratfisch verschiedene gekochte Knollen aufgetischt wurden. Ausser der mir bekannten Ssarana (Fritillaria Sarana) gab es hier noch die gelb blühende Owssjanna (Lilium martagon), sowie die Wostronoshka und Odnolistka, welche den Aussehen und Ge-schmack nach der Kemtschiga ähnlich sind, aber lilienartige Gewächse zu


151

sein scheinen. (Ditmar 1890: I: 622.)

6.3. Other uses of sarana

Apart from staple food, some peoples in the North Pacific area gathered sarana bulbs as an extra supply for famine or meagre years. As we have seen (6.1.), bulbs were gathered not only from the plants during the period of bloom but also regularly from vole nests, which supplied both high quality bulbs and nutri-tious food during winter or difficult times. According to Gawriil Sarytschew, some Aleut groups, sustaining mostly on sea animals, crustaceans, roots and algae, collected sarana bulbs and stored them for spare food:

Das erste und liebste Essen der Aleuten ist das Fleisch solcher Seethiere; ist das verzehrt so nehmen sie ihre Zuflucht zu Schaalthieren, Wurzeln und Seekohl; einige von ihnen sammlen sich zwar im Sommer etwas trocknen Fisch, Saranenwurzel und Fett ein, allein es geht ihnen gewöhnlich bald aus, denn sie haben dessen immer nur wenig, und sparen sich bis zur gröss-ten Not auf. (Sarytschew 1806: II: 126.)

Some Siberian peoples used sarana bulbs in rituals as food for the spirits. E. A. Kreynovich, quoted by Elena S. Novik, has told about a shamanistic session among the Nivkhi. Starting the ritual, sarana root was given to the shaman’s helping spirits to eat, implying that spirits ate similar food as humans. The sha-man was bound up, and then offerings were made for the spirits before the sha-man could begin. Labrador tea (Ledum palustre) and spruce were placed in a cup and water was poured over them. This was water for the helping spirits of the shaman to drink. Sarana and t’irkh roots were also placed into a cup and it was set on the edge of the hearth for the helping spirits of the shaman to eat (Novik 1989: 34).

There is no reliable information of sarana used in medicine in northern Eurasia, but as with most food products, it can be supposed that sarana bulbs might have had some medicinal use. As mentioned before (chapter 2), lilies have been used in medicine in Europe and Asia for a few millennia.

The significance of sarana for the economy of Eurasian peoples is mostly found in the private sphere. Sarana was an important and above all free food article for the local households. It was also an article that could bring profit. It could be sold in the market or elsewhere if there were extra supplies. After the contacts between local people and the outside world intensified and the econ-omy changed under Russian influence, it seems that the significance of gather-ing in general, and sarana within this context, diminished until almost non-existent today.

Gathering sarana was free of charge and did not require financial or other resources, only time and some technical skill for digging out the plant roots or finding the vole nests. Women, children and young adults usually did the gath-


152

ering. Sarana grew in great abundance and there seems to have been no lack of roots. Krasheninnikov tells in his travel account how no other flowers can be seen from a distance in the middle of July when sarana is in bloom in the fields. “The women of Kamchatka”, says Krasheninnikov, “as well as the wives of the Cossacks, dig out the roots of this plant in the autumn. Most of the roots they gather from mice. When they have dried the roots in the sun they use them for porridge, pastries and a dish with berries”. Extra bulbs were sold for 4–6 rou-bles per pud at the beginning of the 19th century (1 pud = 16,38 kg) (Krashen-innikov 1819: II: 314).

Finally, sarana has also inspired poets and song-makers, thus entering the cultural sphere. In Kamassian (now extinct language) t’ukul, identified as marta-gon lily, was mentioned in a riddle (Lotz 1954: 375). Sarana gathering among the Itelmen, says David Koester, is seen as a tradition and also as an enjoyment. Modern revival of old traditions has brought sarana back into the lives of Itel-men and a song has been made recently in the honour of gathering sarana, re-viving the memories of freedom, togetherness and happiness in the activity (Koester 2002: 51).

7. Tracking sarana

In a majority of cases sarana is identified as a kind of Lilium, although its scien-tific identity includes several plants not belonging to the lilies. Many of the non-Lilium plants called sarana possess bulbs that are edible and used for food, among them the fritillary. It could therefore be concluded that sarana in general signifies a bulb-possessing (“onion-like”) plant, or even the bulb or root itself. This explains, though, only part of the plants. The use of the name sarana for non-bulbous plants can theoretically be attributed to similar colour, structure or use as bulbous sarana. Possible is also a transfer of meaning from one language to another, or, as in the case of eastern Siberia, the use of a foreign name to signify different plants.

According to Max Vasmer (1955: II: 576) the Russian plant name sarana, for which he only gives the significance ‘martagon lily’, is of Tatar origin. Rus-sians possibly borrowed the word from Tatars they came in contact with in the Volga-Ural region. Vasmer informs that all Russians living in the Volga-Ural area know it. In Siberia sarana is considered a Russian loanword, wherefore we can suppose that it spread eastwards with Russian migration. Several languages of Siberia, among them Itelmen, Koryak, Evenki, Even and Ket, possessed names of their own for different edible roots, lilies and other plants that gather under the general Russian plant name sarana.

Sarana as a plant name was already in use in eastern Siberia when Sven Waxell travelled to Kamchatka in the 1740s. How widespread it was we do not know, but it is often mentioned in travel accounts. One possible explanation for


153

the frequent use of the word is of course that the explorers mostly came in con-tact or travelled with Russians (some of the travellers themselves were Russian). Naturally they would use a Russian word to signify the roots they ate or the flowers they observed. Also local people would call the plants sarana in front of Russian or foreign travellers instead of using words in Itelmen or other lan-guages of the region, even if they knew and used the local word. Where travel-lers quote local words these seem to be not very correct and so far our attempts to verify them have not been successful.

As we have mentioned, several Turkic languages possess the word sarana, albeit for somewhat different plants. This could indicate that sarana is of Turkic origin. Still, the origin of the word and its historical development remain to be solved. In Vasmer’s opinion (1955: II: 576) the suggested derivation of sarana from the Tatar word sary, ‘yellow’, is doubtful, to which we agree. Although this word has a similar form and a colour-etymology would seem suitable for a flower, there is no reason to call the plants yellow, even if yellow could mean any shade from creamy white to orange or brown. As already mentioned, most of the lilies as well as fritillaries are not yellow in colour, but vary from rarely white or yellow-orange to mostly red, bronze or violet. Also the roots are not yellow. Among the other plants called sarana yellow is not predominant, even though variations exist, which is recorded in some of the languages. In Nivkh (Gilyak) there are two words corresponding to the Russian word sarana, kark meaning ‘blue sarana’, and nork meaning ‘orange sarana’ (Savel'yeva & Tak-sami 1965: 379; 1970: 141, 212).

The yellow colour must, of course, be considered within the context of identifying the different sarana botanically, but linguistically it is unlikely that the etymology of sarana lies in Turkic sary. A detailed analysis is beyond the scope of this article, wherefore we will limit ourselves to some reflections.

One possible explanation for the origin of sarana can be found in a Turkic verb root, used in among others Tatar, Ottoman, Turkish, Azeri and Chagatai: sar-, sarï- ‘to wind, to wrap’ (see Budagov 1869: I: 685). The verb root sar- exists also in Crimean Tatar, Kazakh, Khakass, Chuvash and Kipchak in slightly different forms or derivations, but with similar significance (see Räsänen 1969: 402). The bulbs of sarana are usually described as wrapped in layers or fleshy leaves. This is specific for most of the “onion-like” plants found under the denotation sarana. The “wrapped” root is a visible characteristic that differentiates the plants called sarana from other plants. In several Turkic lan-guages garlic is sarmïsak, sarmusak, in Mongolian sarimsag (саримсаг). Sar-mug in Mongolian and Buryat means ‘turnip’ (Lessing 1960: 676). As men-tioned, sarana in some cases signifies the bulb itself, which gives the name to the plant.

It would have been convenient for the users of sarana to name the plants according to the roots, since mainly the bulbs were used from the plants. It is


154

possible that from the original meaning of ‘wrap’ the plant name sarana, during its historical development, has come to signify also other plants with bulbs and further, plants that possess similar aspect or structure, and even further, plants that in some way, directly or indirectly, remind of some or one of the plants called sarana. In Russian sarana has acquired a wide range of meanings, which has led to a need to distinguish between the different plants through additional characteristics such as colour or place of growth (see chapter 3). Through Rus-sian the word sarana has spread in Siberia and also in northern America.

Many questions remain open about sarana, but we will at least try to answer one of them. At the beginning of this article we quoted Sven Waxell. During his journey to Kamchatka he observed and tasted the bulbs of a yellow lily called sarana. The second quote was by von Kittlitz who saw a dark purple flower. We can identify the second sarana as Fritillaria camschatcensis, but what flower did Waxell see?

There is always a chance that Waxell observed one plant or maybe only quoted hearsay, and tasted the bulbs of another plant, and that both were called sarana. This Russian loanword carries many meanings in Kamchatka. He could have observed a yellow sarana lily and eaten the root of the purple sarana, Frit-illaria camschatcensis, or he could have misunderstood the connection between the flower and the root. In this context it can be mentioned that in Waxell’s account also another lily figures. He calls it cheremcha, and says that the local people on Kamchatka collected it for food. This plant, čeremša (черемша) in Russian, is no lily but belongs to the Allium species (Allium victoralis). Other travellers to Kamchatka mention it as well (Erman 1848: III: 326; Margaritov 1899: 80; Hultén 1927: 240).

Analysing the possibilities we can suppose that Waxell observed the wheel lily, Lilium medeoloides, which also has been called sarana or sarana-ovsjanka in Russian. Its flowers are yellow or orange and it resembles Lilium martagon. It grows in large areas on southern Kamchatka and is characteristic of the meadows and birch forests of the lowland. The bulbs were collected for food (Hultén 1927: 243). It is therefore very probable that Waxell tasted this lily and that the sarana ovsjanka or ovsjanka should be identified as Lilium medeol-oides.

References

Anikin = Аникин, A. E. 2000: Этимологический словарь русских диалектов Сибири. Новосибирск.

Bawden, Charles 1997: Mongolian-English dictionary. London. Birket-Smith, Kaj 1953: The Chugach Eskimo. Copenhagen. Budagov = Будагов, Лазар 1869: Сравнительный словарь турецко-татарских

наречий. Санкт-Петербург. Byhan, Arthur 1909: Die Polarvölker. Leipzig.


155

Castrén, M. A. 1855: Wörterverzeichnis aus den samojedischen Sprachen. Edited by Anton Schiefner. St. Peterburg.

Cheremisov & Rumyantsev = Черемисов, К. М. & Румянцев, Г. Н. 1937: Монгольско-русский словарь. Ленинград.

Clark, Lewis J. 1976: Wild flowers of the Pacific Northwest, from Alaska to Northern California. Sidney, British Columbia.

Coffey, Timothy 1993: The history and folklore of North American wildflowers. New York.

Dal' = Даль, Владимир И. 1955: Толковый словарь живого великорусского языка. Москва.

Dimitriyev = Димитриев, В. Д. 1948: Тюркские елементи в русском языке. Москва. Ditmar, Karl von 1890: Reisen in Kamtschatka in den Jahren 1851–1855. St. Peters-

burg. Donner, Kai 1915: Bland samojeder i Sibirien. Helsingfors. Eidlitz, Kerstin 1969: Food and emergency food in the circumpolar area. Uppsala. Erman, Adolph 1848: Reise um die Erde durch Nord-Asien und die beiden Oceane in

den Jahren 1828–1830. Berlin. Fedotov = Федотов, М. Р. 1996: Этимологический словар чувашского языка.

Чебоксары. Fremstad, Eli & Paal, Jaanus 1993: Ethnobotany in Kamchatka and in Norway. – Blyttia

51: 29–38. Gmelin, Johann Georg 1747: Flora Sibirica. Petropoli. Gunda, Béla 1949: Plant gathering in Eurasia. – Southwestern Journal of Anthropology

5: 369–378. Gunda, Béla 1981: On the origins and spread of agriculture. – Current Anthropology 22:

81–82. Hauenschield, Ingeborg 1989: Türksprachige Volksnamen für Kräuter und Stauden.

Wiesbaden. Heller, Christine A. 1953: Edible and poisonous plants of Alaska. Anchorage. Hedrik, U. P. 1919: Sturtevant’s Notes on Edible Plants. Report of the New York Agri-

cultural Experiment Station 1919: 2. New York. Hrdlicka, Ales 1945: The Aleutian and Commander Islands and their inhabitants.

Philadelphia. Hudgins, Sharon 2003: Raw liver, singed sheep’s head, and boiled stomach pudding:

encounters with traditional Buriat cuisine. – Sibirica. Journal of Siberian Studies 3: 131–152.

Hultén, Eric 1927: Flora of Kamtchatka and the adjacent islands. Kungl. Svenska Vetenskapsakademiens Handlingar 3 Ser. 5:1. Stockholm.

Jochelson, Waldemar 1908: The Koryak. The Jesup North Pacific Expedition 6. New York.

Jochelson, Waldemar 1910: The Yukaghir and the yukaghirized Tungus. New York. Joki, Aulis J. 1944: Kai Donners Kamassisches Wörterbuch nebst Sprachproben und

Hauptzüge der Grammatik. Lexica Societatis Fenno-Ugricae VIII. Helsinki. Katanov = Катанов, Н. Ф. 1891: Поездка къ Карагасамъ въ 1890 году. С.

Петербург.


156

Kittlitz, Friedrich Heinrich von 1858: Denkwürdigkeiten einer Reise nach den rus-

sischen Amerika. Gotha. Koester, David 2002: When the Fat Raven sings: Mimesis and environmental alterity in

Kamchatka’s environmentalist age. – E. Kasten (ed.), People and land. Pathways

to reform in post-Soviet Siberia. Berlin. 45–62. Krasheninnikov = Крашенинников, Степан 1819: Описание земли Камчатки.

Санкт-Петербург. Le Strange, Richard 1977: A history of herbal plants. London. Lessing, Ferdinand D. (ed.) 1960: Mongolian-English dictionary. Berkeley. Lotz, John 1954: Kamassian verse. – Journal of American Folklore 67: 369–377. Lundquist, Kjell 2005: Lilium martagon L. Krolliljans introduktion och tidiga historia i

Sverige intill år 1795 i en europeisk liljekontext. Alnarp. Manninen, Ilmari 1931: Überreste der Sammlerstufe und Notnahrung aus dem Pflanzen-

reich bei den nordeurasischen, vorzugsweise den finnischen Völkern. – Eurasia

Septentrionalia Antiqua 6: 30–48. Margaritov = Маргаритов, В. 1899: Камчатка и ее обитатели. Санкт-Петербург. Moerman, Daniel E. 1998: Native American ethnobotany. Oregon. Novik, Elena S. 1989: The archaic epic and its relationship to ritual. – Soviet Anthro-

pology and Archaeology 28: 2: 20–100. Pallas, Peter Simon 1776: Reise durch verschiedene Provinzen des Russischen Reichs.

S:t Petersburg. Potapov = Потапов, Л. П. 1953: Пища алтайцев. – Сборник Музея антропологии и

этнографии Ак. наук СССР 14. Radloff, Wilhelm 1884: Aus Sibirien. Leipzig. Radloff, Wilhelm 1911: Versuch eines Wörterbuches der Türk-Dialecte. St. Peterburg. Räsänen, Matti 1923: Die tatarischen Lehnwörter im Tscheremissischen. Mémoirs de la

Société Finno-Ougrienne L. Helsinki. Räsänen, Matti 1969: Versuch eines etymologischen Wörterbuchs der Türksprachen.

Lexica Societatis Fenno-Ugricae XVII. Helsinki. Sarytschew, Gawriil 1806: Gavrila Sarytschew’s achtjährige Reise im nordöstlichen

Sibirien, auf dem Eismeere und dem nordöstlichen Ozean. Leipzig. Savel'yeva & Taksami = Савельева, В. Н. & Таксами, Ч. М. 1965: Русско-нивхский

словарь. Москва. Savel'yeva & Taksami = Савельева, В. Н. & Таксами, Ч. М. 1970: Нивхско-русский

словарь. Москва. Schelechof, Grigori 1793: Erste und zweyte Reise von Ochotsk in Sibirien durch den

ostlichen Ocean nach den Küsten von Amerika 1783–1789. St. Petersburg. Shipova = Шипова, Е. Н. 1976: Словарь тюркизмов в русском языке. Алма-Ата. Steller, Georg Wilhelm 1774: Beschreibung von dem Lande Kamtschatka. Frankfurt –

Leipzig. Suzue, Mantarô & Shimonaga, Kenji 1933: Môko daijiten. Tôkyô. Svanberg, Ingvar 1987: Turkic ethnobotany and ethnozoology as recorded by Johan

Peter Falck. – Svenska Linnésällskapets Årsskrift 1986–1987: 53–118. Svanberg, Ingvar 1998: Johan Peter Falck som svensk etnobiolog i rysk tjänst. – Roger

Gyllin, Ingvar Svanberg & Ingmar Söhrman (eds.), Bröd och salt: svenska kulturk-

ontakter med öst. En vänbok till Sven Gustavsson. Uppsala. 89–126.


157

Svanberg, Ingvar 2004a: Brandgul lilja (Lilium bulbiferum) i allmogens trädgårdar. – Uppland 2004: 99–116.

Svanberg, Ingvar 2004b: Tjuktjernas användning av vilda växter: F. R. Kjellmans etno-

botaniska fältstudier 1878–79. Europeiska studier i etnobiologi 2. Uppsala. Svanberg, Ingvar & Lindin, Leif 1986: Traditional reindeer husbandry among the Evens

of Kamchatka in the beginning of the 1920’s. – Hugh Beach (ed.), Contributions to

circumpolar studies. Uppsala Research Reports in Cultural Anthropology 7. Upp-sala. 151–179.

Tanaka, Tyôzaburô 1976: Tanaka’s cyclopedia of edible plants of the world. Tokyo. Togan, Zeki Velidî 1969: Hâtıralar. İstanbul. Tret'yakov'' = Третьяковъ, П. И. 1871: Туруханскiй край, его природа и жители. С.

Петербургъ. Tugutov = Тугутов, И. Е. 1958: Материальная культура бурят: этнографическое

исследование. Улан-Удэ. Turner, Nancy Chapman & Bell, Marcus A. M. 1973: The ethnobotany of the Southern

Kwakiutl Indians of British Columbia. – Economic Botany 27: 257–310. Turner, Nancy J. 1973: The ethnobotany of the Bella Coola Indians of British Colum-

bia. – Syesis 6: 193–220. Turner, Nancy J. & Efrat, Barbara S. 1982: Ethnobotany of the Hesquiat Indians of

Vancouver Island. Victoria. Turner, Nancy J. & Thomas, John & Carlson, Barry F. & Ogilvie, Robert T. 1983: Eth-

nobotany of the Nitinaht Indians of Vancouver Island. Victoria. Turner, Nancy J. & Thompson, Laurence C. & Thompson, M. Terry & York, Annie Z.

1990: Thompson ethnobotany: Knowledge and usage of plants by the Thompson

Indians of British Columbia. Victoria. Vasmer, Max 1955: Russisches etymologisches Wörterbuch. Heidelberg. Waxell, Sven 1953: Den stora expeditionen. Utgiven och med kommentar försedd av

Juri Semjonow. Stockholm.

Sabira Ståhlberg <[email protected]> Ingvar Svanberg <[email protected]> Department of Eurasian Studies Uppsala university P.O. Box 514 SE-751 20 Uppsala

!"#$%&'()

!$**(%&+,-&$%./+-&0&-1.

SUSA/JSFOu 91, 2006

Mari IMMONEN (Helsinki)

Mari weddings as an object of research

This and the following three papers of the Communications section are based on papers pre-

sented at the meeting “Многокультурность на Поволжье. Модернизация и идентичность

марийцев, удмуртов и татаров. Семинар финно-угорской этнографии в Хельсинки 27

октября 2004 года. Modernization and the identity of Mari, Udmurts and Tatars in the multieth-

nic Volga-area. Meeting of Finno-Ugrian Ethnography in Helsinki on October 27, 2004.”

It was in 2002 during my first fieldwork trip to the village of Shorunzha that I hit upon Mari weddings as a research topic.1 I had gone on the trip mainly out of a sense of adventure: I wanted to see how people lived out there in remote Central Russia. I returned from the trip with what I consider a suitable subject for dissertation. Throughout my time as a student I had wanted to do academic work relating to Finno-Ugric peoples, and now it seemed possible at last. My aim in this paper will be to cast light on how I intend to investigate the research topic of my dissertation, courtship and wedding customs among the Mari.

In my research the focus will be on the experiences of a young bride and daughter-in-law, but in such a way as to take both men and women into account as necessary for courtship, for tying the marital knot and for family life. Before the wedding, the important thing is finding “the right one”, i.e. a spouse, and therefore my work will also examine courtship, leisure time, going to the disco, and hanging about the streets. I have observed that few Shorunzha 20-year-olds even consider courtship – let alone getting married – seriously. A family, a spouse and children, are what they all seem to want, but the time for such things is not until later, nearer to 30 than 20 years of age. In interviews with the youth, one subject is stressed above the rest. They want to leave village and get to the city to study and work. Young people know the lifestyle of the nearby cities, Kazan and Yoshkar-Ola, and they compare that to life in the village where, as they put it, “the work is never-ending”. Every household has cattle as well as a kitchen garden and land for potatoes, and the youth take part in the chores the same as the adults. There is no plumbing, so each day many buckets of water have to be carried from the well. The income of the families depends on the collective farm, or kolkhoz, and wages are paid only sporadically.

1 The fieldwork project, Naisten arkea Marinmaalla (The everyday life of a Mari women), was launched at the initiative of docent Ildikó Lehtinen and assistant Helena Ruotsala. During the project (2002–2003) a group of ethnology students from Helsinki and Turku collected material in Shorunzha village for their graduate work.

Immonen

162

Since 2000 there have been on average only about a dozen weddings per year in Shorunzha, so most youth of marital age move elsewhere or remain un-married (Shorunzha notes2). Shorunzha village has a surprisingly high number of young unmarried men in proportion to women their age. After completing their studies, young women remain in the city, whereas after the army young men return to the village and dream of leaving for “Siberia”.3 For women, mar-riage would seem to be the only reason to stay in the village or to move there.

Good old, bad old bread

In the house of the bride, preparations for the ceremony have begun. There are no curtains on the windows, no rugs on the floors, for all the curtains and carpets and floors will be washed before the big day. The bride speaks calmly of her coming wedding and of the engagement party and the fiancé, who lives a full ten kilometres away in another village and is a farmer by trade.

Sergey proposed to Tania after only a few weeks of acquaintance. In some-thing of a surprise, Sergey’s family showed up at her home bringing bread, pies and vodka. Tania tells of responding to the proposal with contradictory feelings. She had discouraged Sergey from proposing as they had known each other for such a short while. On the other hand, at age 27 Tania knew that she was getting the reputation of an ‘old maid’. If she did not accept the proposal now, would there ever be another opportunity? Tania was also frightened by the bread that his family brought. There is a belief that the bread of a suitor’s family bears the threat of a curse: she who rejects the marriage proposal will never marry or find happiness. Surrounded by these thoughts and questions, Tania consented to the engagement, drinking as a mark of her betrothal the alcohol brought by Sergey’s family. (Shorunzha notes; May 23, 2005.)4

In the Mari Republic, bread belongs to everyday life and to festivals. According to a Mari saying, bread cannot even be compared [to any other food]; bread is the most important. A bread of oat, barley and wheat flour, is made in round

2 The Shorunzha administrative office keeps statistics of births and a register of marriages.

3 Many Shorunzha men work in the construction, oil or gas fields of the north. These “Siberian visitors” earn many times the amount the collective is able to pay its workers. Within the village they form their own group whose standard of living is noticeably higher than that of other villag-ers.

4 I have done fieldwork in Shorunzha village in the Mari Republic for three summers, 2002, 2003 and 2004. I study Mari wedding ceremonies and the prenuptional period, courtship and leisure time in Shorunzha.


163

loaves for engagements, weddings, childbirths, funerals, commemorations and prayer ceremonies. In festivals, bread symbolizes well-being and happiness. (Molotova & Sepeyev 2002: 89; Sepeyev 2001: 79–80.) In weddings, bread is exchanged between the households of the bride and groom. It is with bread and a shot of alcohol that visitors are welcomed. Bread is a subject of joy and pride, telling of a household’s hospitality. But bread can also be seen à la Marcel Mauss (1999: 50) as a gift that requires reciprocity, while at the same time forg-ing and strengthening the bonds born between families through marriage.

Bread is customarily associated with positive meanings, as is food gener-ally. However, Tania’s story of bread as the bringer of a curse shows that bread can have another side. In H. C. Andersen’s fairy tale, a girl steps on some bread by accident and as a punishment sinks beneath the earth. From a very young age we are taught that bread must be treated with respect. Having bread on the table is not to be taken for granted; its absence is noticed, and remembered. Finns and Mari have both lived through times when bread, an essential everyday food, has been in short supply. In ancient Rome, grain distribution was the only existing form of public social services (Liekso 2004: 100). The bread queues of Finland during the depression told in their own bleak way of unemployment, discrimi-nation and of an ill-being of the mind and spirit. Bread can also be used as a measure of income telling of changes in living standards over hundreds if not thousands of years. How much work have people had to do in order to buy a kilo of bread?

Bread can be a gauge for other things than the size of a moneybag. Bread can also reveal a young wife and daughter-in-law’s skill – or lack thereof – at making bread. Making bread, like cooking in general, is a skill seen as passed from one generation to another. At what point has the dough risen enough? How much is enough flour? When is the oven heat right for baking? The an-swers to these questions are not found in cookbooks, rather, one must develop a sense for these things “in one’s fingertips”. (See e.g. Knuuttila 2004.) Making bread, though it may seem like a general skill not requiring much effort, is in reality the result of many years and even decades of refinement. While I was conducting an interview in a certain Shorunzha house, pancake dough was ris-ing on the living-room table. Nadezhda, a young daughter-in-law, will in no way touch the dough bowl, add flour or even part the cloth that lies over it. Nadezhda relates that she does not participate in making bread or cooking at all. She is just beginning to learn the ways of the kitchen in her mother-in-law’s house. There is a clear division of labour. Nadezhda looks after the cattle and her mother-in-law, who is known for her splendid pancakes, is responsible for preparing the food and making the bread. (Shorunzha notes; August 15, 2003.)

Immonen

164

Disturbing the peace and quiet

The morning of Tania and Sergey’s wedding is sunny. The street before the house is peaceful. Inside the house of the bride, the mood is one of excited anticipation. While friends are helping the bride, relatives are in the kitchen preparing food and in the living room setting tables. Everything would seem to be proceeding to plan, until at exactly half past ten a car is heard honking its horn in the street. The groom’s folk had arrived, and they are ahead of time, of course! The tranquil mood disappears. The bride isn’t anywhere near ready. The bridal gown is slipped over Tania quickly, her friends begin to lace the cords at the back of her dress. The groom’s folk begin singing and playing music as soon as they get out of the car before the bride’s house. The women guests from the part of groom, the süanvate, sing in a circle while the men dance in the middle. Every so often there’s a loud whistle from one of the men. The songs and dances are accompanied by harmonica and drum. (Shorunzha notes; June 5, 2004.)

There are various sounds that are an essential part of Mari wedding festivities. There is ordinary speech and laughter, but also loud noise-making that causes heads to turn and people to gather in the street. The sounds reveal that some-thing out of the ordinary is happening. Aleksandra Fuks (Fuchs), a researcher of the Mari, focused attention on sounds in her observations of Mari weddings in the mid-1800s. Fuks relates in her travel book that Mari weddings were not at all pleasant to watch. A bridegroom’s folk arrive to fetch the bride, who with creases on her brow and dressed plainly in a white embroidered shirt looked about to burst into tears at any moment. The groom’s folk are loud and boister-ous – there is shouting, some begin dancing, and the noise is continuous. There is eating and drinking and dancing. The music threatens to make everyone pre-sent permanently deaf, according to Fuks. There is hard clapping and heavy stamping. The rowdy noise and shouting continues up until a dowry is gotten from the shed. A fight breaks out when the bride’s sister, sitting on the bridal trunk, shoves a drunken man, who flares up and strikes the girl. The groom pays out money to the sister to stop the fight. The groom’s folk set out towards the groom’s home village accompanied by song and playing of music. The wagons are decorated with chimes and sleigh bells. At familiar houses along the way, they stop and are offered beer. The song and music continue for the entire length of the trip. (Fuks 1840: 222–231.)

Helena Saarikoski studied the Finnish tradition of penkinpainajaiset (“put-ting up the benches”), when the candidates for the matriculation exams cele-brate their last day in the school, and she concluded that it is the best school day (kouluajan kivoin päivä). During these event the everyday school routine is turned upside-down. It is a day when being disruptive and rowdy is permitted.


165

(Saarikoski 1994: 140–142.) Similarly in Mari weddings the groom’s family may disturb the peace of the bride’s hometown. The bride is fetched in a way that makes all the people in her village notice. The groom’s family goes up and down the village streets playing instruments and singing, making visits at many homes, and – as in the last day at school celebration tradition – the songs may be rude, suggestive, mean, and even approach personal offence. (Saarikoski 1994: 140.) In penkinpainajaiset, it is the teachers who get roasted; in Mari weddings, it is the bride.

Vasiliy’s daughter, Anna, was said to have lots of silver. If she had had lots of silver, she’d have built a silver bridge. Vasiliy’s daughter, Anna, from the front looks like a board, from the back looks like a tangled mop, staring at her feet like a sluggard. But maybe for us even a sloth is enough: the time to leave has come, fast, get the bride to get a move on.

(Yevsev'yev. Folkloristica V. Collection of V. M. Vasil'yev, Kozhlaer vil-lage, Morki district, song 466, 1928.)

Historian Peter Englund in his article “Hiljaisuuden historiasta” (‘About the history of silence’) compares the different sound worlds of the city and the country in times past. Where the acoustic horizon of the country was broad, that of the city was – and is – much more constricted. In the country there is room for nature’s own sounds, for the wind and the rain, bird songs and barking dogs. The sound world of the country may be disturbed by gunshots and thunder, and also by church bells, which were designed so that their sound would cover the entire parish. The low resounding of church bells carrying far and wide aroused respect, but they also transmitted important messages. They signified a call to worship, or told of sorrow or joy, or gave a warning of war or a fire alarm. It was also supposed that sounds could protect people from various dangers and frighten evil spirits away. (Englund 2004: 18–20.) In Mari weddings the groom’s folk move through the bride’s village noisily, and every villager hears the noise and recognises the message it conveys. A girl is moving away from her parents to another village, becoming a daughter-in-law in an unfamiliar household. It is an unusual time in many respects, and one can hypothesis that a purpose of the noise is to keep the evil spirits at bay. A feeling that evil spirits are on the move is indicated by the fact that Tania, who got married in the summer of 2004, mentioned having sought protection ahead of the wedding by

Immonen

166

keeping a safety pin in her lapel and her underwear turned inside-out. (Shorun-zha notes; May 20, 2004.)

At the disco

I have learned that working in the field means continuous observation, espe-cially in situations like this where one is among a community whose traditions and way of life are unfamiliar. Moving about in the field, you have to keep your senses alert all the time and try to understand what is happening around you and what is being talked about. Observation is a natural and essential part of field-work, but how is the material obtained through observation to be used in the research itself? According to Hanna Snellman (2003: 27), there are ethical prob-lems related to observation, problems that the cultural researcher should be aware of when conducting research. It is wrong to monitor human research sub-jects if they do not know they are the objects of examination. This kind of ob-servation-related problem became actualised for me while at a Shorunzha disco. The problem was not formed from my being in some way inobservant or not cognizant of something; on the contrary, it was rather on account of my knowl-edge and feelings, which were roused in me by the visit to the disco.

I wanted to acquaint myself with the disco because many of the married and unmarried couples I have met said the courtship with their future spouse began there. The disco is part of the leisure time of almost every Shorunzha youth. Disco dances are organised at the Shorunzha club, or cultural centre, three or four nights a week during the summer and on Fridays and Saturdays during the winter. Visitors to the disco are unmarried youth aged 12 to 25. It is to be noted, however, that the “upper age limit” applies to unmarried women only; unmarried men still go to the disco in later years.

In the Shorunzha club the light is dim and the techno music is pulsating loudly. Only a few young women are dancing on the dance floor. This is not unusual, because it’s only 11.00 pm. Most of the young people are still outside the club. Attention is drawn to men of various ages walking pur-posefully across the floor. Where are they actually going? Where do they come from?

There are figures standing at the edge of the stage. Lights are suddenly turned on the stage and one can see as far as the back of the hall that men are standing in lines, their faces turned towards the dance floor. Soon the men set themselves beside the ring of the stage and begin eating and having drinks. Young women approximately 14 to 18 years of age are dancing at the front of the stage. They are dressed in tight jeans and tummy shirts. Some of the dancers are quite provocative, giving out cries and writhing


167

contortions on stage before the standing men. (Shorunzha notes; May 29, 2004.)

My first reaction in the disco was astonishment. How is it possible that young women accept being ogled at by men in such a conspicuous way, and how is it that some actually seem to enjoy it? Such direct objectification of women felt degrading and thus wrong. Furthermore it seemed to me to be unfair that men over 30 years of age could enter the disco, but passage was barred for women of the same age. After that night, I thought a lot about whether I could use the ob-servations I had made at the disco in the research. I did not want to offend the community I was examining or present an unfavourable picture of them. But would it also be unethical to leave it unwritten? Does a researcher have an obli-gation to write about perceived social wrongs also, even (or especially) when they are the researcher’s own interpretation of events? Billy Ehn and Barbro Klein write that the object of research considered by a cultural researcher is viewed against the researcher’s own background and experience. At the same time as one is examining the “Other”, one also is thinking more or less about one’s own existence. (Ehn & Klein 1994: 10.) I can apply this to the present case and think of treating the courtship of young people at the Shorunzha disco as a relevant phenomenon in a way that, without being judgmental of anyone and by giving balanced consideration to both sexes, takes also into account my own role as an influencing factor in the interpretation.

The journey continues

In this paper I have made a survey of several phenomena relating to Mari wed-dings and courtship, themes that I intend to investigate also in my forthcoming dissertation. Before reaching this end, there is still ahead of me the work of collecting more material, observations and interviews, and becoming more fa-miliar with the literature and archival material. Cultural analysis is the approach selected for my research. By means of this approach, I can offer to Finnish readers as well as to Mari readers themselves a viewpoint different in compari-son to, for example, that found in Mari researchers’ own research.

The cultural analytic approach aims to distinguish the private from the col-lective, while nevertheless viewing the individual as part of his or her commu-nity of dwelling, and as part of society and ultimately the entire world. By means of “condensed” interpretation, the object of research is searched for de-tails that may be compared and contrasted. Dramatisation is also allowed. The researcher should get beyond the surface structure of the phenomenon to the inside and see the meaningfulness of the object of investigation in its multiplic-ity. It is essential for the researcher and the reader to notice in a familiar, seem-ingly prosaic phenomenon something new and surprising. (Ehn & Löfgren

Immonen

168

2001.) For example, multiple levels and meanings can be found in bread when it is considered not only as a valuable and vital food item, but also as a bringer of misfortune, a symbol of poverty, and a measure by which to appraise a daugh-ter-in-law’s cooking skills.

My research dealing with Mari marriage ceremonies is still in its early stages. Over the course of three fieldwork trips, my knowledge of Mari folk culture has increased, but there is still much to be seen and experienced. I do not strive to produce the most comprehensive presentation possible, of course; as a foreign researcher, i.e. an outsider, I do not have the necessary qualifications for that. (See Ruotsala 2002: 48–50.)5 Whereas a hundred years ago ethnologists and linguists searched for cultural connections and distant ancestral relations among Finno-Ugric peoples, nowadays one primarily finds people who speak as their mother tongue a language related to the Finno-Ugric language family and who live as a minority in a Central Russian republic bearing their name.

Ethnologic research endeavours to tell the human story from the perspec-tive of the individual. Instead of people getting hidden behind statistics, their stories, thoughts and personal experiences are at the centre of the research. (Snellman 1997: 15; 2003: 11.) While in the field, there is continual dialogue. What the members of the community being researched have to say to the re-searchers is not the only matter of importance. In situations of interaction be-tween people, the topics of conversation arise at the points where the lives of individuals – of Mari and Finnish – converge. I will not forget the time a bride whose wedding was only a few weeks away was asking me about my own wed-ding, at the end asking with anxiety: was it worth it, I mean, getting married?

References

Unpublished sources

Shorunzha notes = Fieldwork material from Shorunzha village from 2002, 2003 and

2004. In the author’s possession. Yevsev'yev = Archives of the Finno-Ugrian Society. Timofey Yevsev'yev. Folkloris-

tica V.

Published sources

Ehn, Billy & Klein, Barbro 1994: Från erfarenhet till text: om kulturvetenskaplig re-

flexivitet. Stockholm.

5 By the early 1990s, there was a shift in ethnology away from positivistic descriptions of truth towards a more holistic examination of the entire research process, one in which research results are affected by the researcher’s persona and by the dialogue between researcher and the object of research.


169

Ehn, Billy & Löfgren, Orvar 2001: Kulturanalyser. Malmö. Englund, Peter 2004: Hiljaisuuden historia. Helsinki. Fuks (Fuchs) = Фуксъ, Александра 1840: Записки Александры Фуксъ о чувашахъ и

черемиcахъ Казанской губерній. Казань. Knuuttila, Maarit 2004: Keittämisen taito. – Maarit Knuuttila, Jyrki Pöysä & Tuija Saa-

rinen (eds.), Suulla ja kielellä – tulkintoja ruuasta. Tietolipas 202. Helsinki. Liekso, Hanna 2004: Roomalainen ruokakulttuuri. – Marja-Leena Hänninen & Maija-

stiina Kahlos (eds.), Roomalaista arkea ja juhlaa. Tietolipas 201. Helsinki. Mauss, Marcel 1999: Lahja: vaihdannan muodot ja periaatteet arkaaisissa yhteiskun-

nissa. Tutkijaliiton julkaisu 94. Helsinki. Molotova & Sepeyev = Молотова, Т. Л. & Сепеев, Г. А. 2002: Современная пища и

утварь марийцев. – Н. Ф. Мокшин (ed.), Современная этническая культура

финно-угров Поволжья и Приуралья. Йошкар-Ола. Ruotsala, Helena 2002: Muuttuvat palkiset. Elo, työ ja ympäristö Kittilän Kyrön palis-

kunnan ja Kuolan Luujärven poronhoitokollektiiveissa vuosina 1930 – 1995. Kan-satieteellinen arkisto 49. Helsinki.

Saarikoski, Helena 1994: Kouluajan kivoin päivä: folkloristinen tutkimus penkin-

painajaisperinteestä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 617. Helsin-ki.

Sepeyev = Сепеев, Г. А. 2001: Пища и утварь. – Г. А. Сепеев (ed.), Этнография марийского народа. Йошкар-Ола.

Snellman, Hanna 1997: Tukkilaisen tulo ja lähtö: kansatieteellinen tutkimus Kemijoen

metsä- ja uittotöistä. Scripta historica 25. Oulu. Snellman, Hanna 2003: Sallan suurin kylä – Göteborg. Suomalaisen Kirjallisuuden

Seuran Toimituksia 927. Helsinki. Mari Immonen <[email protected]> Institute for Cultural Research Finno-Ugric ethnology P.O. Box 59 FI-00014 University of Helsinki

SUSA/JSFOu 91, 2006

Ildikó LEHTINEN (Helsinki)

T-shirt or folk costume – choice of clothing by context

Clothing and the language of clothing

Roland Barthes suggests that clothing indicates the social status, sex, identity and values of the wearer. This structuralist approach treats clothing as a lan-guage system and a way of communication. The language or clothing system presumes two components: the sender of the message or wearer of the clothing and the receiver of the message or interpreter. The system of relationship be-tween the two sides makes up the ‘vestimentary code’, an analogue of the lan-guage system. The sign results from the union between the sender of the mes-sage and the receiver (Barthes 1967: 217). Fashion clothing is used here to indi-cate costume as an interpreter of identity. This kind of view suggests that the identity of the wearer has been compared with a game. Fashion clothing exists without signifying, it is a sign of two identities: of one’s own identity (what a man believes he is and defines as real about himself), and of an ‘other’ identity (which the wearer hopes to identify with, and one that the others believe he has). The wearer of fashion clothing could be ‘self’ and ‘other’. (“On voit donc la femme de mode rêver à la fois d’être soi et d’être une autre.” Barthes 1967: 259.) The idea that fashion clothing is a game raises a question about the mean-ing of clothing: is clothing a game or does it have the meaning of a game? Barthes points out that the fashion system is a play on identities. In this play, the aspect of identity is not so serious and is not characterized by answers to such questions as “Who am I?” or “Who are you?” (Barthes 1967: 259). He com-pares fashion clothing to a keyboard which the woman uses to choose the theme for the day, a sort of luxury whereby she can change her dress and at the same time change her identity.

The wearer of fashion clothing has to answer the questions “Who am I?”, “Where?” and “When?” The question relates to personal identity and suggests clothing as the answer. (Barthes 1967: 252.) Questions about space and time include activity on the part of the user/wearer: to reach the desired identity the wearer has to change her clothes. Fashion clothing signifies social distinctions of age, gender and status. The vestimentary code includes clothing for work, sport and hobbies. The practical side of life, everyday life, is marginal, and most of the meaning or significance relates to festive occasions. (Barthes 1967: 254.)

Fashion and the terminology of fashion form a vestimentary code which is known to the members of society. What about folk costume? What is ‘folk cos-


171

tume’ nowadays? In modern societies it is a series of variations of dress, and post-modernity means multiple styles and opportunities for choosing our dress. One’s clothes are a visible indication of one’s personal and social life. Tim Dant studied clothing relating to modernity. He describes blue jeans as a ‘classic’ form of clothing (Fiske 1989: 1–21; Dant 1999: 102) and suggests that “Denim jeans threatened to break with the tranquil order of modern life when they moved from rural work clothes to become an emblem of urban youth reacting activity. ... Jeans went against the grain of the dominant clothes culture of west-ern modernity and reversed many established clothing signifiers.” (Dant 1999: 103.) Jeans are characterized by many meanings, and it is difficult to adapt the connotation theory of Roland Barthes. The shape of jeans does not suggest any connotations of class, sex or even nationality. (Dant 1999: 107.) Jeans made of cotton, flannel or twill, jeans decorated with embroidery and buttons. The cut-ting of the body by the seams of the jeans presents the sexual parts. In a global world, blue jeans represent a piece of cloth, well-known and used everywhere without any limitations. Jeans are clothing for urban youth and for adults, and are worn by both sexes.

By wearing clothes, the wearer sends messages, but what are the connec-tions between the wearer and the receiver? Here, I endeavour to study clothing as a system, as Barthes suggests, and ask the question: how do the members of society understand the messages? If the sender of the message knows the vesti-mentary code, does the receiver interpret the message that is intended for the unconscious?

Clothing as experience

Young girls in the village of Shorunzha1

I observed the clothing in the village of Shorunzha in the Mari Republic in Rus-sia over a period of three years. I wanted answers to such questions as “What is the clothing system in this village?”, “How do the inhabitants understand the message of this system?” and “How can the ‘others’ understand this message?”

In this paper, I want to focus my attention on the clothing of girls aged 9–14. Why observe only the clothing of teenage girls? Over four summers I inter-viewed Mari women of different ages. When I talked to the grandmothers, the grandchildren bustled about under our feet. When I was with mothers aged 30–

1 The name of the village in the Mari language is Uncho. I should like to thank Gennadiy Grigor'yev, president of the cooperative, and Ivan Yevsev'yev, director of administration, for their help during my fieldwork in 2001 to 2004. I am very grateful to all the women, girls and other inhabitants of Shorunzha for their positive attitude.

Lehtinen

172

40, their daughters often participated in the interview smiling quietly. The teen-age girls were in the background as a visible and silent witness. The girls and their clothing only attracted my attention in August 2003. The artist, Tiiti Men-delin, was working with us in the field, drawing and painting all time. Like my camera, the artist’s drawing was a magnet for the girls. When we walked down the street, we immediately had company. There were teenage girls and boys who followed curiously the steps of the ‘foreigners’. My camera and the draw-ing paper were a magic wand, and when they appeared the girls appeared at the same moment, giggling or silent. Gradually, they became models for our artist. In May 2004, the situation changed completely. The young girls asked to pose for the camera or for the artist more and more often. It was a demand, made with smiling or silent expectant features. At this point, my attention was at-tracted to the teenage girls’ clothing and their way of life in the village.

The teenage girls are a visible part of the everyday life of the village. I saw girls going to school, shopping, going to fetch water, washing by the well, run-ning errands for the family, playing in the street, walking, etc. The school is part of the public space; the girls comport themselves as if in the street wearing dif-ferent clothes according to the context. The girls follow their grandmothers and mothers to the places where feasts are held. They visibly participate in festivals and village feasts. The girls visit the sacred places, too.

What were the girls wearing? I made my observations in the field in spring and summer; in June 2002, August 2003 and May 2004. I saw T-shirts, sleeve-less tops, sweatshirts, sweaters, dresses, folk costumes, jeans, cycling shorts, richly coloured tights, windcheaters, tracksuits and blazers. Various caps, gym shoes, pumps, plimsolls, galoshes and rubber boots finished of the outfit de-pending on the weather. The same clothes were sold in the village market every Monday, in the market in the nearby village of Morki, and in the ‘city’, which meant the city of Yoshkar-Ola, the capital of the Mari Republic, or the city of Kazan, the capital of Tatarstan.

What is their clothing system? What are the different models of wearing? How does the system of clothing work? And finally, I would like a response to the question “What does the vestimentary code mean, does it have a conscious or an unconscious meaning?”

In the street

At the well. Marina and Valia are doing the washing. Valia is dressed in fine stone-washed jeans, a violet velour blouse and galoshes, and has ear-rings in her ears. Marina is dressed in ‘workwear’ consisting of blue trou-sers and a blue sweatshirt. Tania came to fetch water. She has a blue yoke or cowlstaff with blue buckets, which are smaller than her mother’s. Tania is dressed in jeans, T-shirt and sweater. (2004)


173

The main street of the village is a public space; the teenage girls have to run anywhere and everywhere, but they are always dressed well. The difference between ordinary days and feast days is not reflected in the clothing; the girls go to fetch water wearing brand-new sleeveless tops, new sequinned jeans and earrings in their ears. These clothes represent their desire for fashion, their par-ents’ tolerance and their financial situation.

What combinations of clothes are there in the street and at home?

1. Jeans and a coloured T-shirt was the most common form of dress. The girls wore sweaters, too, in the morning and evening. Covering the head was very popular; girls of 4–9 wore scarves, the teenagers wore caps.

2. Shorts and top was the alternative dress in the heat of midday. The tops were short, to the waist, with thin straps.

3. Tracksuits, blouses and sweatshirts were used in cold weather. The girls did their housework dressed in trousers and sweatshirts; May was very cold in 2004.

4. Cotton dresses were going out of use and being replaced by trousers of different types. In June 2002, I observed many girls playing in the street wearing dresses with small collars or flounces. In May 2004, I saw only a few girls of school age in dresses, which had become a sign for smaller girls of 4–8.

The meaning of the fashion clothes is clear from the wearer’s point of view. T-shirts and sweatshirts are practical items of clothing and at the same time much in demand. Practically all shirts are decorated with text or pictures. There was lettering from different brands and pictures representing figures from soap operas or cartoons. In August 2003, Harry Potter and Pokemon were both very popular patterns. The letters were usually written in English, and the wearer often did not realise their content. When I asked the girls what the text meant, they responded “I don’t know, but it isn’t important.” The majority of shirts and sweatshirts were bought in the market, and represented cheap imports from Korea, China or Turkey. For example, I saw a few T-shirts bearing the text I lov You.

The shirts and sweatshirts were ‘in’ by virtue of their novelty. What does it mean? What are the essential features of the phenomenon? Does the wearing of a T-shirt indicate the context? Are the T-shirt and the sweatshirt clothing that has meaning?

The most important feature of these shirts is that they are newly bought. For example, the village market was held on Monday, and Tania’s mother bought her a flowered T-shirt. She wore the new T-shirt to school, then at home and in the evening after the sauna. The others girls followed the same pattern, although it was a normal day. The new shirt included a message about the fi-

Lehtinen

174

nancial status of the family: the family is able to provide the child with some-thing new. The T-shirt or sweatshirt has a meaning, and an important one, from the viewpoint of teenage girls. It is a sign of the identity of the teenage girl, a clear message that she belongs to a group of young people who know about the fashion of the day. They follow fashion; they dress like young girls anywhere in Europe or elsewhere. The T-shirt and sweatshirt form a bridge or link with young people across the world. They are trying to find the way the modern world is going. What does the modern world mean for the girls? It is urban life, a different and easier life than the hard country life their mothers and grand-mothers knew. For the teenage girls, wearing the latest trends is a sign of iden-tity. This message is a very strong and consciousness one.

The economic and sociological situation is fairly heterogeneous in the vil-lage. However, I observed a fine and scarcely visible dichotomy between the different groups. It was a children’s day in June 2004, and the girls were clearly divided into two groups. One group wore folk costume and the other dressed in fashion clothes. I do not think the young people have their own subculture in the village of Shorunzha, but there is an intention to differ from ‘the rest’ and form a ‘separate’ group. For teenage girls, fashion clothes are a clear message of identity.

According to Stuart Hall, modern societies are by definition in a state of constant, rapid and permanent change (Hall 1992: 277). The village of Shorun-zha is part of modern society, and the young people act like young people any-where in the world. However, the economy of the village follows the traditional pattern, but the way of life has definitely changed. The young girls watch soap operas and reruns on TV, they read women’s and young people’s magazines and hear about the experiences of family members in the city. They know about urban life, and they know about the meaning of the world. Stuart Hall (1992: 280) suggests that “identity shifts according to how the subject is addressed or represented, identification is not automatic, but can be won or lost.” In my opin-ion, the fashion clothing of teenage girls is a sign of their identity as young peo-ple. This identity is strong, but the emergence of this identity is a process that has only recently begun.

What is the message of this new trend for the other villagers? That is, for the mothers or grandmothers who buy the fashion clothing. I noticed that they like the colourful T-shirts and sweatshirts very much. These clothes, decorated with pictures or sequins were ‘very beautiful’ (Mari pesh motor) in their opin-ion. The mothers and grandmothers understand the motives of the user/wearers: the girls are trying to follow the new trend and at the same time identifying with the group of girls aged 14–18.

The grandmothers’ generation is well disposed towards the girls’ colourful clothing. They grew up in the period of socialism, after the Second World War, when folk costume, with the embroidered white shirt, was the only clothing.


175

During the 1950s, the assortment of clothes in stores was limited and prices were too high for most people. Soviet textile production did not give the Rus-sians or the Mari the opportunity to choose fashionable clothing. (Vainshtein 1996: 65.) During that period, the Soviet woman’s wardrobe included a khalat for housework. For Mari women the khalat was a dream, and they have only been able to buy a khalat made of flowered cotton since the 1960s. The khalat is fairly popular with everyone. Elderly women wear the khalat in the street and at home. The young women and girls only wear the khalat in the morning and after the sauna. The colour of the khalat was similar to that of the shirt, and the elderly women accept it without comment. They agree with the girls and buy the ever-popular T-shirt or sweatshirt, if they can afford to.

What about jeans? What do the villagers think about jeans? For the young people, jeans mean trendiness, fashion and internationality. They say, “How can we dress without jeans?” For them, jeans are an essential part of their clothing, they are self-evident, “Everyone wears jeans.” Young girls sneer at their mother’s or grandmother’s clothing as they do not wear jeans; they hear stories of ‘the good old days’ and look at old photographs critically. From the girls’ point of view, jeans are a sign of trends, of being ‘cool’ and of modern life. Their jeans represent the last phase of low-cost production. The legs of their jeans are decorated with embroidery, sequins or beads and sometimes with studs. The girls’ mothers buy jeans in the market, because ‘everyone’ wears them, and the identity of the group is growing stronger and stronger.

What do the grandmothers think about jeans? For me that was a very inter-esting question, and I noticed that jeans did not invoke negative feelings. Firstly, the girls’ jeans were almost always decorated, and the decoration phe-nomenon responded to the aesthetic tastes of elderly people. The second reason is that white cotton pants were part of the Mari women’s folk costume. The third reason is that trousers became clothing for girls throughout the school. Since the 1960s, Mari families have been buying tracksuits for boys and girls, which became practical items of clothing for them.

How can we define the meaning of jeans from a gender viewpoint? In the last few years, jeans have been included in the clothing of both sexes. Adults do not see any negative features in jeans, they are getting used to them through the medium of television. Jeans are used by both sexes, but decorated jeans are only a ‘girls’ thing’. Traditionally, Mari women like colourful and richly decorated dress. Embroidery, sequins, beads and studs are popular and ‘very nice’ espe-cially for women. “Girls look good in jeans,” said one of the mothers.

What is special about the jeans, T-shirt and sweatshirt phenomenon in this Mari village? Can it be compared with the Finnish teenage girl’s look? In the last few years, Finnish girls of 13–14 have begun dressing like older girls in richly decorated jeans and short, tight tops. In Finland, the term pissis (English ‘would pee’) is used as a derogatory term for teenage girl favouring Miss Sixty

Lehtinen

176

jeans (http://en.wikipedia.org/wiki/Pissis). The girls emphasise their nascent femininity by wearing the clothing of disco-singers or soap operas. Their moth-ers follow this phenomenon with understanding and allow the girls to buy sleeveless tops and decorated jeans.

In the village of Shorunzha, the young girls form a link between the village and the world. The vestimentary code sends a message looking towards the future in two ways. The future is another place, perhaps an urban one, and the future is a woman’s life based on sexuality.

In the school

It was the last day at school, and we had a celebration. The young girls were wearing black dresses and white aprons, looking very funny, with their tights glistening and their white bow-ties swaying in the wind. Most of the schoolgirls dressed any which way, the future first class and those in the ninth and tenth classes in party clothes. The tenth class wore black dresses and white aprons, the first and the ninth class wore white blouses and black skirts. It was very cold. We heard speech after speech, watched the dancing and, finally, we followed the dialogue between the future first class and the tenth class. The programme lasted a long time, we were freez-ing and the children looked shivery. The speaker was a 16-year-old girl dressed like a dream in a pink princess dress, light as a breath of wind, short and sleeveless, with garlands in her hair. (June 2004)

In the school I noticed three models of behaviour:

1. The girls dressed in the same fashion clothing as in the street, and also looked very nice.

2. At the end of summer, the girls wore party clothes, consisting of black dress with white apron or white blouse with black skirt. The school uni-form carries the message of school rules, i.e. accept and follow the norm. But these clothes are not obligatory, and the white blouses make it possible to differ from the rest of the group. In the past, the uniform was a sign of social status, since all pupils went to the same state schools.

3. The uniform of the Soviet era is still in use, but the meaning has changed. It is the party dress of the tenth class, the sign of the end of school time.

The black-and-white clothes are a relic of the Soviet era. Sheila Fitzpatrick and Raymond Hutchings take the view that “uniforms were associated with order and propriety and the inculcation of responsibility and pride of the collective.” (Fitzpatrick 1999: 107; Hutchings 1976: 190.) The uniform diminished social distinctions within the school. Since 1992, the uniform became facultative. The


177

black-and-white outfit has a secondary function like a sign. The white blouse gives the girls a chance to show off new trends. The uniform did not respond to the code; the message became fuzzy from the point of view of the wearer and of the observer, too.

The girls did not accept the original message of uniform relating to order and solidarity. The black dress is very short and fitted, and the white apron ac-centuates their womanly figures. If anything, the dress exposes more than it covers. The dress became a joke during the socialist period. The girls know that the message of uniform is a different one. At the moment, the uniform is a sign of identity for schoolgirls, but only sometimes, at certain moments. The wearers of uniform become conscious of that new message, but the observers do not really understand that. The mothers often appreciate the new meaning of uni-form; they often pass on their own dresses for the occasion. But the grandmoth-ers do not understand the new message. They remember their own schooldays, the rules and the order. For them the uniform cannot include jokes of any kind. The grandmothers wonder why their grandchildren are dressed in that way, only on the last day of school. For them, the vestimentary code of the uniform is not clear.

Folk costume

Children’s day. The small girls and boys sing and dance on the stage; they dance very well in the Mari way. The teachers guide the celebrations. The little girls wear dresses with collars, the boys wear white shirts, black trou-sers and jackets. The girls of 9–14 are wearing folk costume or national dress. (June 2004)

I saw Mari folk costume at different celebrations, national festivals and sacred feasts. The folk costume is an integral part of Mari song and Mari dances; it is a national dress, a sort of representation of Mari identity. Within the family, the grandmother is often responsible for the folk costume, she makes it herself or she buys it for her granddaughter. It depends on the grandmother, how often the girl wears her folk costume. The old woman takes the girl with her on different occasions and teaches her how the folk costume should be used.

In a way, the use of folk costume was problematic. I tried to understand why anyone should dress in folk costume today. T-shirt and jeans are part of everyday life and feast days, while school uniform is part of the end of school time, but what is the meaning of folk costume. I noticed that every girl has some kind of folk costume. What does it mean? Is it a sign of Mari identity? And if so, what is the meaning from the point of view of the wearer and the observer? I observed two different folk costumes:

Lehtinen

178

1. The folk dress of Yoshkar-Ola includes a white shirt and apron. Both items of clothing are decorated with flowered embroidery and lace. The pattern of the long shirt is simply straight. Almost every woman knows how to make folk costume, and the girls often sew it themselves. Some-times the grandmother will begin the dress and the granddaughter will finish it. The embroidery is the most important feature; the hem and the front are largely embroidered with coloured flowers in satin stitch.

2. There has been a dressmaker’s shop in the village since 1989. The workers make folk costumes to order for folklore ensembles and indi-viduals. The pattern and the colour of the dresses follows the traditional costume. The embroidery is very complicated, including running and satin stitch, ‘Holbein stitch’. The patterns are geometric and very old. The embroiderers design the patterns themselves using books and tradi-tional clothing. I think this type of national dress could be defined as a ‘neo folk costume’. It takes a long time to make a neo folk costume, and it is very expensive. The dressmakers also wear these dresses, and I noticed some neo folk costumes at the national festival. Neo folk cos-tume is very popular and ‘in’, and from the girls’ point of view it is more interesting than their own embroidered folk costume.

The Mari folk costume is self-evident; all girls know how folk costume should look. For the majority of girls, the costume is very beautiful and responds to their aesthetic taste. The girls known that the folk costume is a sign of Mari identity. Almost every girl answered, “I have a Mari folk costume, because I am a Mari.” The folk costume is connected with the other signs of Mari identity, Mari songs and dances. The girls dance Mari dances wearing the folk costume in the Mari way. It is national dress, and the meaning is clear for all the villag-ers. Mari women like the richly coloured and embroidered costume. The most popular soap opera in the village was a Brasilian one, because of its decorated clothing.

There was a national festival in June, and the girls dressed in national cos-tume were walking in the village, in the streets and the parks. From the point of view of foreigners, of ‘others’, the national dress looked like a part of everyday life in the village. After the festival, the national dress is put away in the cup-board. The national dress answers the question “Who am I?” That code is visi-ble in the village only at festival time.

The girls wear the folk costume, because it is aesthetically very attractive. At the same time, the costume is a responsibility; the girls have to participate in the singing and dancing at the festival. For the girls, the national dress is a clear sign of Mari identity. That is another reason to wear national dress. The for-eigners, the others, take an interest in Mari dress, which influences the girls’ opinion.


179

Conclusions

The Mari folk costume has been studied at length. The Mari ethnographer, Tamara Molotova, has creditably surveyed the different variations of local folk costume based on field work since the 1970s. (Molotova 1989; 1992; 2002.) I have tried to study the activities of Mari women in making clothing for them-selves and their families and in using the clothing, and approached the problem of the transformation of clothing over the last 20 years (Lehtinen 1994; 1999; 2000). It is true that of all things, clothes are the material objects that are most consistently part of our individual and our social lives. (Dant 1999: 85.) Folk costume is the most visible indicator of identity. The Mari folk costume re-mained in many of the villages until the 1960s. It was the symbol of identity for the Mari people and at the same time the sign of the local group. In the post-socialist period, the national identity exists in relation to other cultures and other worlds. National identity is a theoretical truth. The vestimentary code demands a written or an oral system. In the Mari village, clothing is a material experi-ence. The villagers can choose different ways of clothing; there are no limits to the series of items of clothing. Each individual chooses her clothes according to her own requirements and to suit the context.

What about the clothing of teenage girls? In my opinion, the Mari girls have three models of behaviour, and in consequence three different clothing combinations reflecting contexts and identities. Their everyday clothing and party clothes are a sign of the young people’s group, they form a link with the rest of the world and reflect the girls’ hope for another way of life. This clothing is a bridge to the future, when the girls will be living in another place. For the present, the uniform is the sign of the school, but this message is not clear; the girls use the uniform at the end of the school, for a few days. The Mari folk costume reflects the Mari national identity, which is actualised only on feast days, at Easter, Pentecost, and at national festivals and sacred feasts.

The clothing of teenage girls is a part of their worldview. Fashion clothes are a sign of the other world, of the possibility of getting away from the village and the bustle of everyday life, from work morning, noon and night. It indicates a wish to move to the city, to the other world. This phenomenon is global and similar for all young people; it relates to young people’s identity. The folk cos-tume tells the other side of the story; the girls like the country life; they talk about the wonders of nature, the fresh air, the cleanness and the people.

In post-modernism, identity is always in a state of flux and always being formed. (Hall 1992: 287.) The Mari village of Shorunzha is inhabited by Mari people, but the village is in the Mari Republic, which is composed of several nations and several cultures. The vestimentary code is in a state of change, too.

Picture 1

Picture captions

Picture 1. Tania at the well.Picture 2. Sacrificial feast in May. Picture 3. The speaker and the tenth class.Picture 4. Children’s day festival.Picture 5. Last day at school.

All photos: Ildikó Lehtinen 2004. National Board of Antiquities.

Picture 3

Picture 2

Picture 4

Picture 5


183

References

Unpublished sources

Lehtinen, Ildikó: Field notes in the village of Shorunzha 2001–2004. Archives of the Museum of Cultures / National Board of Antiquities.

Published sources

Barthes, Roland 1967: Système de la mode. Seuil. Dant, Tim 1999: The material culture in the social world. Values, activities, lifestyles.

Buckingham – California. Fitzpatrick, Sheila 1999: Everyday stalinism. Ordinary life in extraordinary times:

Soviet Russia in the 1930s. New York – Oxford. Hall, Stuart 1992: The question of cultural identity. – Stuart Hall, David Held & Tony

McGrew (eds.), Modernity and its futures. Cambridge. Hutchings, Raymond 1976: Soviet science, technology, design. Interaction and conver-

gence. London – New York – Toronto. Lehtinen, Ildikó 1994: Tscheremissischer Schmuck. Ethnographische Untersuchung.

Travaux ethnographiques de la Société Finno-Ougrienne 14. Helsinki. Lehtinen, Ildikó 1999: Marien mekot. Volgansuomalaisten pukujen muutoksista.

Travaux ethnographiques de la Société Finno-Ougrienne 16. Helsinki. Lehtinen, Ildikó 2000: Chest and cupboard: A case of identity in a Mari village. –

Ethnologia Fennica 28/2000. Helsinki. Molotova = Молотова, Т. Л. 1989: Локальные комплексы традиционного

марийского женского костюма. – Археология и этнография Марийского края 16. Йошкар-Ола.

Molotova = Молотова, Т. Л. 1992: Марийский народный костюм. Йошкар-Ола. Molotova = Молотова, Т. Л. 2002: Традиция и инновация в народном костюме

марийцев. – Н. Ф. Мокшин (ed.), Современная этническая культура финно-угров Поволжья и Приуралья. Йошкар-Ола.

Vainshtein, Ol'ga 1996: Female Fashion, Soviet Style: Bodies of Ideology. – Helena Goscilo & Beth Holmgren (eds.), Russia & women & culture. Bloomington – Indianapolis.

Ildikó Lehtinen <[email protected]> National Board of Antiquities P.O. Box 913 FI-00101 Helsinki

SUSA/JSFOu 91, 2006

Татьяна МИННИЯХМЕТОВА (Pécs)

Рефлексивность символов в ритуальное время

(на примере святых мест закамских удмуртов)

Предложенная тема привлекала мое внимание лишь в последнее время и я предлагаю обратить внимание на некоторые ее аспекты, поделиться моими наблюдениями и замечаниями, потому что при подготовке данной статьи обнаружился ряд непонятных мне и проблематичных вопросов. В действительности выражение «в обрядовое/ритуальное время», указанное в заглавии статьи, не совсем точное или правильное, т.к. символы, в рас-сматриваемом случае, религиозные символы, «не допускают или не признают» различия во времени, эти символы неизменны как во времени (имеется в виду понятие о времени ритуальном и неритуальном, а не историческом), так и в пространстве. Данное выражение включено в заглавие потому, что все приведенные и анализируемые ниже примеры-случаи происходили в обрядовое время и мне пришлось сталкиваться с ними, участвуя на обрядах. На обрядах религиозные символы выражают себя ярче и используются с специальной целью, соответствующей данной обрядовой ситуации.

В последние десятилетия в гуманитарной науке изменился объект исследования. Если в прошлом наиболее интересующим направлением были статичная схема иной, т.е. чужой культуры, ее частное проявление и смысл «для нас», то теперь им становится жизнь и «внутренний» смысл этой культуры, ее движение. «При этом фокус исследований смещается с явлений культуры, взятых в статике, на их функционирование; предметом изучения становятся не столько культурные символы, сколько правила, способы и цели их использования носителями культуры в определенных ситуациях их жизни. Иными словами, в центре внимания исследователей оказывается не то, как «устроена» иная культура, а то, как она «устраи-вается», создается; не значения, но движения смысла (Христофорова 1998: 3). И для исследователя особо важно стремиться показать, как носители культуры сами ее «понимают, растолковывают и смыслят» (Тэрнер 1983: 112). Следуя традиционным направлениям этнографической науки, я коснусь и ее новых теоретических разработок.

Многие аспекты верований не «показывают себя» открыто, особенно сложно их уловить и раскрыть постороннему. К одному из подобных явлений относится понятие рефлексивности мышления. В данном случае

Refleksivnost' simvolov v ritual'noe vremja

185

предлагается рассмотреть идеи рефлексивности, выраженные посредством символов, используемых на обрядах. Причем в качестве символов представлены здесь как материальные вещи, так и нематериальные явления.

Материал собирался мной среди закамских удмуртов и все приведенные ниже примеры взяты из их ритуальной жизни. Рассмотрим обстановку последних десятилетий, наблюдавшуюся в этом регионе. Закамские удмурты – небольшая диаспора, расселенная в центральной части западного Приуралья (северо-западных районах Башкирии и Куединском районе Пермской области), в левобережье реки Камы. По отношению к материнскому этносу, т.е. удмуртам Удмуртии, они про-живают на другой стороне Камы, поэтому в науке они получили такое название – закамские. Их общее число по итогам переписи 2002 г. (ВПН 2002) состаляет 48 897 человек (из них 22 625 проживает в Башкирии, 26 272 – в Пермской области). Большинство закамских удмуртов про-живает в сельской местности (всего в 73 населенных пунктах). В насто-ящее время в рассматриваемом регионе в соседстве с удмуртами проживают разные народы, отличающиеся как по языкам, так и по кон-фессиям: тюркоязычные башкиры и татары – мусульмане, русские – пра-вославные, финно-угры удмурты, как и здешние марийцы, придер-живаются своих традиционных верований. Для их верований характерна вера человека в существование сверхъестественных сил и существ, управляющих процессами и явлениями материального и нематериального мира. Основные их формы проявляются в анимизме, культе предков, тотемизме, фетишизме, магии (колдовство, ведовство), различных аграр-ных и промысловых культах. Природные стихии, строго почитаемые до настоящего времени: вода, огонь, земля, воздух. Религиозные представ-ления выражаются ярче всего в обрядовой жизни, что развито и дейст-вительно и у рассматриваемых удмуртов. Именно обрядовая культура способствует сохранению их верований, т.к. религия закамских удмуртов представляет собой устную традицию, подразделяемую по родовым и территориальным признакам, хотя различия между этими подразде-лениями не значительны.

Как указывалось выше, религия народа ярче всего проявляется в обрядах и в связанных с представлениями объектах, предметах. Не исключение и жизнь закамских удмуртов.

Рассматриваемые удмурты имеют участки земель, на территории которых они справляют свои религиозные обряды и молятся своим богам и духам. Каждый населенный пункт обладает несколькими участками

Minnijahmetova

186

святых и молельных мест на лугу и в поле, лесу и на поляне, у водоемов и в овраге. Кроме того, в каждой усадьбе на юго-восточной стороне имеется святое место. В жилом доме таким местом является стол – kuriśkon žök, красный угол – törošor (как правило, оба располагаются на юго-восточной части помещения) и другая от входной двери половина дома, под-разделенная матицей – mumykor śör. Каждый из указанных участков считается запрещенным для посторонних пространством. Переступить границу между святым и обычным участками разрешено лишь в случае, когда там проводится какой-либо обряд. Пребывание на святых местах в необрядовое время влечет за собой порицание.

Молельные места обычно располагаются у водоемов или источников вод. Каждое подобное место имеет название, связанное с справляемым там обрядом. Наиболее важное моление – Великое или Общественное моление – Bydzym vöś/Mör vöś. Их справляют в дни летнего и зимнего солнце-стояний. В некоторых деревнях для Великих молений выделены по нескольку участков. Другое, не менее значительное моление – Lud или Keremet. Данное молельное место расположено в отдельном месте и на этом обряде могут принимать участие только представители мужского пола, независимо от их возраста.

Кроме указанных, имеются еще специальные места для проводов льда весной, молений за спор и удачу при выполнении посевных работ и их завершения, в честь рождения земли и взошедшей зелени и т.п. Рассмотрим некоторые символы, присутствующие в обрядовое время, прежде всего обращая внимание на то, как люди их используют и с какой целью. Одна из функций этих символов – их способность отражать желания и стремления людей, т.е. рефлексивность. Рассмотрим понятие рефлексивности символов, согласно представлению и растолкованию носителей культуры, которые мне удалось выяснить и обнаружить на обрядах во время полевых работ, оказавшись на некоторых из них случайно, на других – по специальному приглашению. Следует сказать, к тому времени я не имела конкретного к этой теме интереса и не пресле-довала особой цели, подчиненной теме рефлексивности.

Традиционно большинство святых или молельных мест имеют форму круга и его южная часть воспринимается как пространство богов и духов, которым посвящается или в честь которых совершается тот или иной обряд. Прибыв на место моления (речь идет о летнем молении), прежде всего скашивают на нем траву, после чего границы святилища четко выделяются. В южной его части жрецы и их помощники сооружают


187

«полевые ворота» – inös: в направлении с востока на запад втыкают в землю два березовых кола 1,5–2 м высотой и отдаленных друг от друга на два-три метра и сверху соединяют их, складывая длинную жердь. После этого развешивают на ней ритуальные полотенца. Севернее от этой линии, т.е. «небесных ворот», устанавливают котел для приготовления еды, кострище, «конструируют стол» на земле, раскладывая березовые ветки, на стволе дерева устанавливают место для подношения пожертвований богам. Восточная часть святого места – женская, западная – мужская. На всех участках молельного места, за исключением пространства за «небесными воротами», могут находиться только жрецы и их помощники.

Примеры

Здесь я приведу несколько примеров, которые не являются обычными и общеизвестными (или для меня были неизвестны до этого времени).

В июне 1995 года в дер. Вылись Асау было совершено Великое моление – Mör vöś на прекрасной цветущей и благоухающей полуо-вражной поляне, с юга которой протекала речка. К обеду к этому месту начал стекаться народ для участия на молении. Одна пожилая женщина, вступая в сакральное пространство, произнесла как для себя: Kyše šuldyr karilƒlƒam, ulon no syše med luoz inde – «Как красиво убрали (имеется в виду молельное место), пусть и жизнь такой же будет».

Другой случай связан с моментом, когда все приступили есть обрядовую кашу и мясо. Я находилась рядом с пожилой женщиной, которая принимала участие в приготовлении еды. Когда мы приступили к еде, ее внучка, примерно 8 лет, подошла к нам. Каша в тарелке с маслом в середине была очень горячая, и эта маленькая девочка, возможно, могла не знать всех правил в подобной ситуации, поэтому эта женщина, ее бабушка, мягко сказала: Suratek gyne baśty, nyly, durtiz, medaz söriśky – «Возьми (кашу) не мешая, доченька, с краешка, чтоб не испортить (формы каши)».

В тот раз на этом молении пожертвовали утку и овцу. Как правило, после поедания мяса необходимо принести оставшиеся кости к костру чтоб сжечь их: отдельно от каждого пожертвованного животного. Некоторые участники, подходя с костями к костру, смотрели на жреца с вопросом «куда сложить какие кости?» (без слов, лишь взглядом). Жрец ответил им словами: Palƒlƒan palaz – čöžleśze, bur palaz – yžleśze – «Слева – кости от утки, справа – от овцы». Здесь не имеется в виду понятие «слева – справа» как две оппозиции, а с левой, восточной, стороны находилось

Minnijahmetova

188

кострище, на котором было приготовлено мясо утки, а справа, с запада, было другое кострище, где соответственно было приготовлено мясо овцы.

Следующий пример обнаружился также случайно, когда я проводила полевые исследования в дер. Кöйгурт в июле 2000 года. Прибыла я туда несколькими днями позже после проведения обряда Керемет. Я остановилась в семье дальних родственников по материнской линии и они разрешили посмотреть обрядовое место. Мы сходили туда с детьми из той семьи: дочерью, 14 лет, и сыном, 15 лет. По дороге к месту Керемет они рассказывали мне об этом обряде, как его совершают обычно и что было в последний раз. На удивление, они оба были компетентны во всех вопросах и деталях, что меня поразило. На месте проведения обряда они показали и уточняли многие моменты их рассказа, услышанного мной по дороге. На двух березах были развешаны платки и полотенца – пожертвования от каждой семьи, принимавшей участие на обряде. Время от времени сопровождавшие меня дети поговаривали между собой и о других вещах. Но в один момент сестра спросила своего брата: Todiśkod-a, kudze 7zalykez V-y šuysa ponizy? – «Знаешь ли ты, который платок повесили для В. (имя специально не указано) ?» Я не поняла, о чем идет речь, кто такой В. и который из пожертвованных платков «особый». Позже я все же выяснила этот вопрос и оказалось, что прошлой весной В. был призван в армию и его семья (родители, собратья) посредством этой жертвы пожелала ему отслужить и здоровым-невредимым вернуться домой.

Каждая деревня имеет также святое место иного характера, это – кладбища. Традиционно кладбища посещаются людьми ежегодно два раза – в дни весенних и осенних общественных поминок. Кроме того, обязательны поминальные визиты после смерти человека через 3, 7, 40 дней и через год. Известно, что традиции и обычаи, связанные с усо-пшими, наиболее консервативные. Подобными они являются и у удмуртов Закамья.

В один из обычных весенних поминальных дней в мае 2002 года (дер. Байшады) побывали мы с моей мамой на нашем кладбище. По дороге на кладбище мы встретили многих односельчан, «навестивших умерших» и возвращающихся оттуда домой. Обычно в такой ситуации не принято приветствовать встречных людей: ни возвращающимся с кладбища, ни направляющимся туда. Один из приближающихся к нам мужчин сказал нам: Salam verazy pereśjos – «Старики (т.е. умершие) передали привет». Другой посетитель добавил: Siźyloź en vetle ni, šuizy, mi čogasa bertiśkom inde. – «До осени не приходите больше (на кладбище), сказали (умершие), мы возвращаемся уже закрывая (входные ворота кладбища)».


189

Рассмотрим понятие рефлексивности символов, исходя из приведенных примеров и укажем, как носители культуры видят и разъясняют значение символов, способных отражать их желания и стремления.

Согласно российским исследователям, о рефлексивности архаиче-ского мышления следует говорить в случае, когда не только «любая, в том числе и не знаковая, реальность воспринимается как реплика, несущая ожидания своего отправителя» (Новик 1994: 157), но и «свои собственные поступки человек рассматривает прежде всего с точки зрения того, какой смысл они имеют для партнера по взаимодействию, как они будут им интерпретированы, и, соответственно, какой последует на них ответ» (Христофорова 1998: 22).

В представленных выше примерах приводились различные случаи, которые, как указывалось выше, рассматриваются как символы. Эти символы выражены в словах, поступках людей, в конкретных вещах. В действительности, эти вещи также являются и результатами человеческой деятельности. Но все данные символы нацелены поддержать мир и его естественное продолжение, позитивно развиваясь. Данный аспект выделен здесь, и их значения не неопределенные и смутные, а ясные.

В первом примере жрецы и их помощники готовили святое место для проведения моления, и это ясно (для носителей культуры), что они убрали его с тем же смыслом: если все будет выполнено согласно правилам, то и ожидания будут положительными. Выражение восхищения, высказанное пожилой женшиной, когда она переступала границу святилища, заключает в себе как минимум два значения: первое, оно подтверждает действие жрецов, которое соответствует данному случаю (т.е. место моления подготовлено для проведения обряда правильно); второе, оно показывает ее личное желание, на что она рассчитывала и что ожидала здесь увидеть («пусть жизнь будет такой!»)

Второй пример, связанный с моментом поедания ритуальной каши, показывает, что форма каши в тарелке с маслом в середине – это нечто специально сотворенное совершенство, что не должно быть нарушено. В противоположность этому – весь период приготовления ритуальной каши, когда ее необходимо беспрестанно мешать по солнцу вплоть до ее полной готовности.

В третьем примере говорилось о костях пожертвованных животных – утки и овцы – как было разъяснено, ничего не должно быть смешано, потому что созданный порядок следует поддержать, а не нарушать (см. предыдущий пример о совершенстве формы каши – имеет то же зна-

Minnijahmetova

190

чение). Кроме этого, во время молений запрещено ломать или раздроблять кости пожертвованных животных.

Примеры с платками и полотенцами, развешанными на деревьях с пожеланиями вернуться со службы живым и невредимым. Как правило, если кто-либо совершает подобный обряд-пожелание, посвященное специальной цели, то он/она представляет мысленно все, как оно могло бы быть и могло сложиться в идеале. Здесь члены семьи мысленно «описывают» весь предстоящий путь призывника с момента покидания дома и возвращения домой после службы в армии. Данный пожерт-вованный платок заключает в себя жизнь и благополучие молодого человека в определеннный период его жизни. Когда он, отслужив в армии, вернется, данный платок с дерева будет снят и сожжен на очередном молении деревни.

Последние примеры о случаях, произошедших по дороге на кладбище. Выражение «Старики (т.е. умершие) передали привет» имеет несколько значений, демонстрирующих положительные пожелания людей, т.е. односельчан. Если «старики», т.е. умершие предки, передают привет, то это значит, что они «чувствуют» себя хорошо, они довольны; если они довольны и согласны с нами, т.е. живыми и здравствующими, то они желают нам добра и блага; если тем самым они поддерживают нас, то все сложится хорошо и у нас на этом свете.

Следующее выражение «До осени не приходите больше (на кладбище), сказали (умершие), мы возвращаемся уже закрывая (входные ворота кладбища)» означает, что люди высказывают желание, чтоб до следующего поминального периода никто не умер и чтоб люди пришли сюда только поминать усопших, а не с другой целью (т.е. не с целью похо-ронить кого-либо).

Уходя с кладбища, мы с мамой также «закрыли» кладбищенские ворота: гвоздем (специально предназначенным для этого, который обычно лежит на столбе у ворот) трижды провели черту от столба до столба. Этим действием мы тоже подтвердили пожелания наших односельчан и свои личные – чтоб никто не умер до следующих поминок. Естественно, все рассмотренные примеры представляют символы с различными значениями. Но в данном случае указывалось, как люди вкладывают значения в эти символы, тем самым отражая в них свои ожи-дания с надеждой, что эти символы отразят их пожелания. Хорошо известное представление, что люди своим поведением не могут спро-воцировать нежелаемые реакции, и подобное действие может стать


191

причиной множества отрицательных последствий как для того, кто их совершил, также для общества в целом. Я разделяю это мнение не полностью, а предполагаю, что человек ожидает не награду или наказание, а предписанное для всех поведение, направленное на его ожидания.

Заключение

Понятие и представление о рефлексивности присутствуют в сознании людей постоянно, они регулируют их действия и поведение в целом. Это как строгий закон, общее для всех правило, смысл жизни, что поддерживают модель повседневной жизни. Рефлексивность обна-руживает и прагматический аспект мышления. Хотя нет необходимости, что кто-то должен являться прямым «слушателем», но мысленно оно прямо адресовано кому-то или ко всем в целом. В каждом случае присутствует «отправляющий» и «принимающий», которые связаны особой коммуникативной связью. Поэтому символизм устроен строго не только семантически, но и прагматически. И он показывает после-довательность и постоянство/стойкость. Но в то же время рефлексивность мышления держит человека в постоянном стрессе, т.е. рефлексивность мышления требует от каждого действий и поведения согласно строгому обдуманному намерению.

Конечно, эти примеры были «обнаружены» случайно, т.к. в традиционном обществе нет причин и необходимости разъяснять и растолковывать происходящее, людьми управляет всеобщее знание, и это совершенно ясно и очевидно. И в ритуальное время было бы невежливо нарушать естественный ход событий своим любопытством и вопросами. Обычно подобное вмешательство исследователя-полевика в обрядовый процесс оказывает свое влияние и на ответы людей тоже. Таким образом, рассмотренные примеры-символы не являются неизменными и посто-янными, они живут, развиваясь и изменяясь, чтоб соответствовать ситуации и ответить назначению. И для того, чтобы «эта информация «проснулась», символ должен быть помещен в какой-либо современный контекст, что неизбежно трансформирует его значение» (Лотман 2000: 618). В таком случае символ имеет действующую и влиятельную силу.

Приведенные выше примеры ясно показывают, как определенный способ мышления может стать путем создания и обустройства мира вокруг, и тем самым – мир в целом. И данный аспект показывает также, что в течение своей жизни человек выступает как активная сила, не только как зависящая, а как способная повлиять на его окружающий мир, обсто-

Minnijahmetova

192

ятельства, свою судьбу. Но следует иметь в виду, что рефлексивность мышления имеет множество «функций» и может быть представлен и растолкован с различных точек зрения в одно и то же время. Необходимо иметь как можно больше примеров и случаев, чтоб найти разъяснения очевидным и скрытым значениям.

Для общества же важно, что подобные случаи призывают к мента-льному процессу участников коммуникации в различных ситуациях: психологическому, социо-культурному.

Ссылки

ВПН 2002 = Всероссийская перепись населения 2002 года. – http://www.perepis2002.ru.

Лотман, Ю. М. 2000: Семиосфера. Санкт-Петербург. Новик, Е. С. 1994: Архаические верования в свете межличностной коммуникации.

– Историко-этнографические исследования по фольклору: Сборник статей памяти С. А. Токарева. Москва.

Тэрнер, В. 1983: Символ и ритуал. Москва. Христофорова, О. Б. 1998: Логика толкований. Фольклор и моделирование

поведения в архаических культурах. Чтения по истории и теории культуры. Вып. 25. Москва.

Татьяна Миннияхметова <[email protected]> Dept. of Ethnography and Cultural Anthropology University of Pécs HU-7624 Pécs, Rókus 2

SUSA/JSFOu 91, 2006

Aleksey ZAGREBIN (Izhevsk)

Some aspects of modernization in Udmurt rural society

The meaning of modernization in the Volga area

The phenomenon of modernization is understood as a complex of intercon-

nected transformational processes which form the modern world. The scientific

concepts of modernization emphasize that it has many ways of development in

traditional societies. At the same time, researchers of modernization processes

often overlook the ethno-cultural features relating to certain people, mainly

because they believe that values are universal and ‘westernization’ is a good

thing. It was discovered recently that direct copying of suggested models was

inconsistent, which makes us give further interpretation to the theory and prac-

tice of modernization, especially locally.

In the last decade there has been a rise in regional historical and cultural

studies of societies in which modernization has had an accelerated, ‘catching

up’ form and has very often been initiated by more dynamic neighbors. Local

people have had to adopt new life standards and expand their knowledge about

the environment in a short space of time. It is very interesting to study the early

stages of joining the present by such societies, which were taking place mainly

at the end of the 19th century and the beginning of the 20th. In that period, cor-

relation of traditions and innovations did not become critical, with the second

being superior to the first; this was challenging for a people but was not a matter

of its survival. It was because all innovation projects at that time were bold and

pragmatic, but they were evolutionary rather then revolutionary and were not

opposed to tradition. It is also interesting to study the unrealized hidden poten-

tial of initial modernization and how our peasant ancestors changed their style

of life.

In a monograph by Igor K. Kalinin (2000), there is an original socio-

philosophical conception of ‘a three-stage modernization’ of Komi, Mordva,

Mari and Udmurt, which started at the end of the 19th century and the begin-

ning of the 20th and continued during the post-Soviet period. The author fol-

lows Max Weber’s scientific paradigm, giving a thorough study to changes in

public consciousness in those societies and how they were connected to the

social environment (Kalinin 2000: 7–12). As for periodization and chronology,

it seems questionable to consider 1917 as a key year, because to Russian peas-

ant communities it felt little different to other hard years. A new turn of social,

cultural and technological innovations was not really recognized by them until

Zagrebin

194

the collectivization period, and research on dynamic processes in economics

partly confirmed it.

For example, in his book “Economic dynamics issues” Nikolay D.

Kondrat'yev wrote that in the circle of ‘a long economic wave’ lasting for 48–55

years there are recessions accompanied by a long economic depression in agri-

culture (Kondrat'yev 1989: 199–208). During economic recessions there is al-

ways a search for ways of reducing production costs, and demand for innovative

ideas increases. Cumulating innovations become one of the conditions for de-

stroying an old system and the concurrent growth of a new order. Studying

those wave processes allowed the discovery of the following regularity – the

highest innovation peaks occurred in the 1880s and 1920s, which were periods

of economic recession. In those periods new communication channels were

opened locally to transmit innovative ideas.

A communicative approach to the research on ethno-cultural dynamics is

applied in a monograph by Aleksey G. Krasil'nikov (1999). The author shows

changes in the worldview of people in a Udmurt rural community, where in the

last quarter of the 19th century literacy was valued as very useful, giving more

freedom and personal independence. A similar point of view can be found in the

works on innovation diffusion by American researchers Everett M. Rogers and

Floyd F. Shoemaker. They noted that the communication chain, which works as

a mediator, consists of four main elements: source – signal – channel – receiver

(Rogers & Shoemaker 1971: 102). Therefore, progress in modernization very

much depends on how well developed this communication chain is and on its

ability to store and transmit information, as well as to adopt innovations.

No less important is the role of innovation ‘receivers’ and their attitude to

the influence of outside forces. The traditional scale of values cannot sustain the

pressure of new impulses, if may be characterized as ‘a cultural shock’. Ameri-

can researchers Adrian Furnham and Stephen Bochner determine ‘cultural

shock’ as resulting from something new, when experience brought by a new

culture seems unpleasant or shocking because people are not ready for it and

because it often leads to negative evaluation of their own culture (Furnham &

Bochner 1986). In his book “Interethnic relations in Udmurtia. Historical and

psychological analysis”, the Udmurtian researcher Georgiy K. Shklyayev says:

When the environment changes, a people has to rebuild its structure, use

extra ethnic means to keep, reproduce and develop its ethno-cultural infor-

mation network and transmit it via this network. (Shklyayev 1998: 203.)

In such circumstances a people tends to isolate itself by building protective bar-

riers to prevent ‘dangerous innovations’ from penetration. Another side of cul-

tural shock is that for some individuals this unexpected break in the life para-

digm stimulates their active self-development, especially leadership, responsi-

bility and enterprise. At the same time, the unity of the peasant world, which


195

remains unbroken for a long time, gives the necessary social support and helps

most of the people endure discomfort.

Before presenting the material on Udmurt rural society history, I would like

to say that the 50 years that we are going to talk about are not only the begin-

ning of modernization, but also a time of giving up the past, and this giving up

was not recognized by everyone. In order to illustrate the problem better and in

a more concrete way, we can turn to the cognitive capabilities of the micro-

historical approach to empirical material analysis. Although in modern ethnol-

ogy there is well-reasoned criticizing of studying ‘typical towns and villages’ as

abstract models, even the most rigorous critics do not deny that such works

allow us to see ‘something significant’ in those local worlds.

Udmurt and Russian relations: historical background

The relationships of Udmurts in ethnically diverse communities was considered

by Galina A. Nikitina (1993). The author discovered that the main contradiction

occurring in such social communities was the following:

Being originally from communities where social stratification was more

profound, Russians brought individualistic inclinations into the Udmurt

buskiel (neighborhood), whereas Udmurt peasants still remained devoted to

community traditions, and private ownership was not so well developed

there. (Nikitina 1993: 29.)

Facing a new situation, the council of Udmurt farm owners, kenesh, had to look

for solutions to all the vexed questions which arose. The first of the possible

ways of reducing the influence of new settlers on the internal order of the life of

the community was to secure all the main means of production for themselves.

Initially, the Udmurt peasants let Russian settlers use nearby grassland, because

they considered it their own ‘serf’ land. But gradually and on various pretexts

the best lands were secured for the richest Udmurt and Russian families, whose

heads were important at local meetings. Therefore, even by building those bar-

riers the Udmurt community was becoming involved in the new system of rela-

tionships.

As for the way of life, the only problem for the new settlers was a discrep-

ancy between their own high self-esteem compared with the local people and,

on the other hand, their economic instability, at least in the beginning. For this

reason, these migrants tried to settle next to each other forming so-called ‘Rus-

sian corners’ or ‘Russian ends’, and also developed crafts which did not require

a lot of manpower and land.

Another way of segregation was that the Udmurts who did not want to live

in the same community as the new settlers moved to the neighboring Udmurt

villages. In their turn, the Russians who did not like the rules in the local Ud-

Zagrebin

196

murt community moved to other settlements or started their own purely Russian

ones.

Internal community relations were also dramatic. In many local communi-

ties there were groups of so-called koshtani (hooligans), which consisted of

Russian settlers who were called zevlasti (bold and assertive) men. They deter-

mined whether a new settler was accepted into their community, or who could

rent a mill or market. Anyone who needed the local meeting to take some favor-

able decision had first to arrange it with the koshtani and bribe them with a few

buckets of vodka. Anyone who dared to protest against this tyranny was beaten

up or dealt with in some other way. For example, the peasants who dared to

resist pressure were getting the worst land, which was divided into land strips

far from each other and from the village.

The way out of this crisis was found through people’s common sense. It

was decided to redistribute land only once in twelve years. Obligatory commu-

nal works were now done by voluntary artel-streets or desyatok (a group of five

to ten families). Therefore, each house owner now cooperated with the people

he wanted to, Russians with Russians, Udmurts with Udmurts, and most of the

time people were from one family. In the course of time, people adjusted to

each other, their common troubles and hopes smoothed out ethnic stereotypes. It

was especially distinct in the second generation of new settlers who were either

born in the village or brought there when very young. They adjusted to their

new environment, many of them learned the Udmurt language from their Ud-

murt friends, and on the whole Udmurt culture was not such a mystery any

more. Joint local feasts, recruitment, inter-marriage and bilingualism let us pre-

sume that by the time of collectivization (which split the rural community

again), the peasants were a more or less united community.

The main thing in a peasant’s life was no doubt food production, which de-

termined everything in rural economics. It is believed that capitalist relations,

which developed much earlier in modernized cities, made peasants’ production

activities change and reorient their households to the market model. But this

was possible only where developed and steady capitalism was the social and

economic system. Udmurt rural society was only taking the first steps in this

direction. Besides that, the effectiveness of labor in the countryside depended

directly on how available the main means of production were, i.e. land and

manpower. The latter was especially important because of the lack of agricul-

tural equipment.

The foundation of the social structure of rural society was the family, where

everyone had his or her role functions, which had been established for centuries.

But at extremely busy times, such as haymaking or harvesting, more complex

teams were formed. That is, the above mentioned artels or desyatok which were

made voluntarily by community members. On the appointed day a party of 10

to 15 carts came to the grassland of such a desyatok carrying peasants, all the


197

necessary tools and a lot of food. All the family members came out to work in

the fields, leaving only disabled elders, the sick and the younger children at

home. They set up camp in some convenient location, put up tents and started

work. They worked and ate together and divided the proceeds by the number of

people registered by population census and assigned to this grassland plot.

The production process was managed by the householders, who represented

their family at village meetings. They were responsible for the wellbeing of the

family. But although they were a significant authority in the family, their power

was not despotic. The head’s wife, who was called kuzyokishno, traditionally

had a higher social status, which was based on her dowry. In many families

there was a rule that a wife had her own money separate from her husband’s and

she earned it by selling needlework, milk and eggs. Having her own money

sometimes allowed a woman to decide their children’s future. There were cases

where mothers not fathers made their sons go and study in educational institu-

tions in Elabuga, Kazan, Vyatka or Kukarka, whereas the fathers encouraged

their children to work in the fields or do craftwork without expanding those

limits.

It should be said that for most of the people the environment was not lim-

ited to their own village, but was clearly divided into real and abstract worlds.

The real world, which was familiar since childhood, included their home,

their village, its nearer and farther outskirts, the neighbors and people from the

surroundings who came to church, the local district government and the services

in their vorshud (religious organization). The boundary points of the real world

were the two nearest district towns. They were situated about 100 versts (1 Rus-

sian verst = 1069 m) from the village; however they formed one communicative

vector, which had constant road communication and a regular mail service.

Being familiar with the real world, which continued all their life, made people

self-confident even when visiting other towns and cities.

The abstract world used to be a kind of fairy tale fantasy combining peo-

ple’s ideas about the state and a far-away country with biblical stories and pan-

theism. Over the course of time it was gaining more distinct forms and images.

The stories told by a schoolteacher pointing at a map of the world or by an elder

brother who had come back from the army. Smallpox vaccination was under-

mining traditional barriers. Fresh newspapers and magazines were often used in

unusual ways. For example, people papered the walls in their houses with

newspapers, or decorated a bride’s chest with press cuttings from a fashionable

Niva magazine.

The shock experienced by Udmurt rural society from having to deal with

non-standard situations also had a positive impact. It raised people’s responsi-

bility for decisions taken both individually and collectively. A stress factor that

was ruining the former stability, was the constant arrival of Russian peasant

settlers who had new skills, know-how and a different worldview. Their innova-

Zagrebin

198

tive potential could not be underestimated, but inequality in social status and an

inclination to conflict reduced their role as innovation agents. Many researchers

noted that “Votyak (Udmurt) was very cautious in adopting innovations espe-

cially if they came from Russians”. In such cases, state bodies, which were re-

sponsible for the translation of innovation ideas, became very important. Zem-

skiye institutions, which were established at the end of the 19th century and the

beginning of the 20th and were responsible for economic and social develop-

ment locally and by the locals, became a very important channel for introducing

useful innovations.

The education system and school in particular were at all times agencies

which introduced rational knowledge. School teachers who worked in the coun-

tryside in those days deserve special study, because they bore the characteristics

of Russian intelligentsia with its selfless devotion and even a kind of messian-

ism in serving the common people, and at the same time being distant from

them and treating them as small children. Among rural schoolteachers there

were many who were originally from the clergy and even peasant classes, but

there were also people from the upper classes. Local people considered school-

teachers as almost supernatural people who knew a lot and at the same time did

not understand very simple things.

Modern modes of treatment, hygiene and disease preventive measures were

applied by local medical centres. There were more Russians among their pa-

tients, which could probably be explained by the Udmurts’ devotion to home

treatment and a well-developed network of witch doctors.

Innovations in Udmurt villages

Coming back to the main topic, it is worth noting that innovations were varied

and adopted mainly in relation to how practical and necessary they were and

how prestigious it was to use them. The fact that people used them, especially

those who were well known by everyone in a village, was their best form of

promotion. Oil lamps, aniline dye, ready-made clothes, photography and many

other things which became the attributes of the new times, were first used by

people who were called the rural intelligentsia.

Speaking about the innovation potential of the intelligentsia, we should not

forget about those who were the first to meet the Udmurt peasants, i.e. the or-

thodox clergy. Introducing state policy, they influenced their congregation

through parish schools, charitable institutions and seminaries. Many of the

clergy could speak Udmurt, which was necessary for making their missionary

work effective.

When speaking about modernization in rural societies, it is important to

mention leaders whose competent opinion determined the speed and the social

and economic orientation of those changes. In my opinion, there was a special

Activités

Suomalais-Ugrilaisen Seuran vuosikertomus

toimintavuodelta 2004

Seuran tutkimusarkisto ja vanhin osa toiminta-arkistoa on nyt toista vuottaan Kansallisarkistossa. Aineisto on edelleen erillisestä sopimuksesta käytettävissä johtokunnan hyväksymään perusteltuun tutkimustarkoitukseen. Kuluvana vuonna tutustumis-, käyttö- ja kopiointilupia on myönnetty mm. C. G. Manner-heimin Aasian-matka-aineistoon ja E. Itkosen inarinsaamen aineistoon.

Kirjavarainhoito on uudistunut ja säilytettävien julkaisujen määrä supistu-nut. Arkistokappalemäärä on nyt kolme entisen kuuden sijaan. Kulosaaressa sijainnut yksityisvarasto on tyhjennetty ja siitä on luovuttu. Sen sijaan Seuran julkaisuarkisto ja pieni myyntivarasto on sijoitettu Porvooseen WSOY:n kes-kusarkiston tiloihin, jossa Seuralla on käytössään n. 60 hyllymetriä.

Seuran kotisivut on siirretty Tieteellisten seurain valtuuskunnan palvelimel-le, ja Seuralla on uusi sähköinen osoite, www.sgr.fi. Julkaisujen esittelyä on tehostettu siten, että uutuussivulla esitetään uusien julkaisujen kannet ja lyhyt luonnehdinta kustakin julkaisusta.

Päättyvä vuosi on Seuran 121. toimivuosi. Vuoden aikana Seura on järjes-tänyt vuosikokouksen sekä kahdeksan kuukausikokousta. Vuoden 2003 vuosi-kokouksen yhteydessä järjestettiin Seuran pitkäaikaisen stipendiaatin Matti Liimolan (1903–1974; johtokunnan lisäjäsen 1955–1971) 100-vuotisjuhlasemi-naari iltapäiväseminaarina Vogulin kenttämuistiinpanoista mansintutkimukseksi. Seminaarin sekä vuosikokouksen tapahtumapaikkana oli Säätytalo (sali 3). Kaikki muut päättyvän toimikauden kokoukset on järjestetty Tieteiden talossa. Kokouksissa on kuultu seuraavat esitelmät:

vuosikokouksessa 2.12.2003 esimies, prof. Ulla-Maija Kulonen (Helsingin yliopisto): Itämansin morfologian kysymyksiä,

16.1.2004 fil. tri Timo Salminen (Helsingin yliopisto): Suomalaiset arkeo-

logit Venäjällä ja Siperiassa 1870–1935, 20.2. fil. tri Jarkko Niemi (Tampereen yliopisto): Purin seudun met-

sänenetsien laulut Pohjois-Euraasian alkuperäiskansojen laulutyylien kartalla, 19.3. fil. maist. Nobufumi Inaba (Turun yliopisto): Datiivigenetiivi ja

n-genetiivin alkuperä, 16.4. fil. tri Matti Miestamo (Helsingin yliopisto): Typologiasta ja uralis-

tiikasta, esimerkkinä kieltorakenteet, 21.5. prof. Johanna Laakso (Universität Wien): Fennougristiikka ja nai-

set,

Suomalais-Ugrilaisen Seuran vuosikertomus ja tilinpäätös 2004

202

17.9. fil. maist., tutkija Aslak Aikio (Oulun yliopisto): Etelä-Suomen saa-

melaiset – metsään kadonneet?, 15.10. fil. maist. Annika Pasanen (Helsingin yliopisto): Karjalan kielen ny-

kytila ja tulevaisuus, 19.11. Dr Daniel Abondolo (School of Slavonic and East European Stud-

ies, University College London): Describing the Lexicon: Challenges from Fin-

nish, Hungarian, and Nivkh. Kokouksissa on ollut läsnä yhteensä 306 henkeä. Johtokunta on kokoontu-

nut kaikkina yllä mainittuina päivinä, yhteensä 9 kertaa. Seuran taloudellinen tilanne on kuluvan vuoden aikana ollut hyvä. Sijoitustoi-minnan tuotot ovat kehittyneet hyvin ja kasvaneet merkittävästi edellisvuoteen verrattuna, mikä on seurausta pörssin piristymisestä ja yhtiöiden maksamista poikkeuksellisen suurista osingoista ja lisäosingoista. Seuran osakesijoitukset on tehty suomalaisiin tunnettuihin pörssiyhtiöihin ja korkosijoitukset turvallisiin pankkitalletuksiin ja kotimaisiin obligaatiolainoihin sekä korkorahastoihin. Suomen Akatemian avustus ja julkaisutoiminnan myyntitulot pysyivät edellis-vuosien tasolla ja kulut talousarvion puitteissa.

Suomen Akatemialta anottiin erillistä avustusta M. A. Castrénin käsikirjoi-tusten julkaisemiseen tähtäävään Manuscripta Castreniana -hankkeeseen. Ra-hoitusta ei saatu, mutta hanke on silti varovaisesti käynnistynyt. Seura palkkasi korkeakouluharjoittelijan kolmeksi kesäkuukaudeksi käsittelemään Castrénin tundranenetsiläisiä muistiinpanoja. Seuran hallussa olevista rahastoista sekä yleisistä varoista on myönnetty apura-hoja ja palkintoja yhteensä 41 185 euroa.

August Ahlqvistin, Yrjö Wichmannin, Kai Donnerin ja Artturi Kanniston rahastojen tuotosta päätti Suomalais-Ugrilaisen Seuran ja Kotikielen Seuran yhteisesti asettama lautakunta 20.2.2004 pitämässään kokouksessa jakaa seit-semän väitöskirjapalkintoa seuraavasti: 2 500 euroa fil. tri Jaakko Leinolle väi-töskirjasta Antaa sen muuttua. Suomen kielen permissiivirakenne ja sen kehitys, 2 500 euroa fil. tri Minna Saarelma-Maunumaalle väitöskirjasta Edhina Ekogid-

ho – Names as links: the encounter between African and European anthro-

ponymic systems among the Ambo people in Namibia ja 1 200 euroa seuraaville viidelle tohtorille: Riho Grünthalille väitöskirjasta Finnic adpositions and cases

in change, Vesa Jarvalle väitöskirjasta Venäläisperäisyys ja ekspressiivisyys

suomen murteiden sanastossa, Salla Kurhilalle väitöskirjasta Co-constructing

understanding in second language acquisition, Pekka Pällille väitöskirjasta Ihmisryhmä diskurssissa ja diskurssina ja Sara Routarinteelle väitöskirjasta Tytöt äänessä. Parenteesit ja nouseva sävelkulku kertojan vuorovaikutuskeino-

na.

Activités

203

Minette ja Otto Donnerin, Mikko Korhosen, Julius Markin sekä lahjoittaji-en rahaston tuotosta myönnettävänä nuorten tutkijain sekä tutkijoiksi aikovien apurahana johtokunta myönsi 21.5. pitämässään kokouksessa fil. yo Anna Id-strömille 1 500 euroa inarinsaamen idiomisanakirjan kirjoittamiseen Matti Mo-rottajan haastattelujen pohjalta, fil. yo Santeri Junttilalle 1 500 euroa itämeren-suomalaisten kielten balttilaisten lainasanojen tutkimushistoriaa koskevaan pro gradu -työhön ja fil. yo Sachiko Toguchille 1 500 euroa hantin ja suomen pai-kallissijojen toissijaista käyttöä koskevaan pro gradu -työhön.

Albert Hämäläisen rahastosta jaettavasta ensisijaisesti etnografiseen hank-keeseen tarkoitetusta apurahasta Itä-Venäjällä asuvien suomensukuisten kanso-jen tutkimukseen päätettiin 19.11. johtokunnan kokouksessa. Rahastosta myön-nettiin 6 000 euron apuraha filol. tiet. kand. Ljubov Liskille hänen väitöskirja-työhönsä Nainen komien perinteisessä kulttuurissa.

Seuran hallussa olevien aineskokoelmien muokkaus-, toimitus- ja julkaisu-hankkeista on vuoden aikana tuettu T. E. Uotilan komilaistekstien valmistelua toimittajanaan maist. Paula Kokkonen, viiden kuukauden stipendillä, yhteensä 5 385 eurolla. Seuran yleisistä varoista on maksettu johtokunnan 2.12.2003 päätöksen mukaan fil. lis. Arja Ahlqvistille 4 800 euron apuraha. Fil. lis. Janne Saarikivelle ja fil. maist. Ante Aikiolle myönnettiin läntiselle merisaamelaisalu-eelle suuntautunutta kenttätyömatkaa varten 2 000 euron apuraha. Marraskuun kokouksessaan johtokunta myönsi 6 000 euroa maist. Jenni Souramalle A. Kan-niston vogulien (mansien) kansankulttuuria käsittelevän Ethnographica-aineskokoelman saattamiseksi julkaisukuntoon ja 1 500 euron apurahan fil. yo Santra Jantuselle Lauri Kettusen vepsän sanastomuistiinpanoihin perustuvan tietokantahankkeen loppuun saattamiseksi. Seuran omissa sarjoissa ovat edellisen vuosikokouksen jälkeen ilmestyneet seu-raavat niteet:

Toimituksia 246. Dennis Estill: Diachronic change in Erzya word stress.

249 s. Kansatieteellisiä julkaisuja XIII:3. An Analytical Index to C. G. Manner-

heim’s Across Asia from West to East in 1906–1908. Places, Persons and Gen-

eral Terms. Compiled by Harry Halén. 160 s. + kartta. Sanakirjoja XXIX. Jorma Luutonen, Mikhail Mosin, Valentina Shchankina:

Reverse Dictionary of Mordvin – Йорма Луутонен, Михаил Мосин, Валентина Щанкина: Обратный словарь мордовских языков. 685 + XXII s.

Sanakirjoja XXX. Sölkupisches Wörterbuch aus Aufzeichnungen von Kai

Donner, U. T. Sirelius und Jarmo Alatalo. 465 + XXVII s. Karttoja. Itämerensuomalaiset kielet ja niiden päämurteet (kaksiosainen

kalvosarja). Toim. Riho Grünthal ja Anneli Sarhimaa, piirtänyt Arttu Paarlahti. Yhteistyössä Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen laitoksen kanssa on

julkaistu:


204

Castrenianumin toimitteita 62. Tor Tveite: The case of the object in Livoni-

an. A corpus based study. 179 s. Ilmestyneiden julkaisujen yhteissivumäärä on 2 159. Kuluvana kalenterivuonna odotetaan ilmestyväksi vielä seuraavat viisi pai-

nossa olevaa tai pian painoon lähtevää teosta: Finnisch-Ugrische Forschungen 58. (488 s.) Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja 90. (n. 400 s.) Toimituksia 247. Edith Vértes: Südostjakische Textsammlungen III.

(n. 400 s.) Toimituksia 248. Jarkko Niemi, Anastasia Lapsui: Network of songs. Indi-

vidual songs of the Ob' Gulf Nenets: Music and local history as sung by Maria

Maksimovna Lapsui. (n. 200 s.) Castrenianumin toimitteita 63. Raija Bartens: Tähtiä lumessa. Ersä- ja

mokšamordvalaista runoutta. (n. 200 s.) Vuoden 2005 julkaisuohjelmassa ovat mm. seuraavat Seuran omien sarjojen nimekkeet:

Toimituksia. Lauri Harvilahti: The Eternal Poplar. Studies on Upper Altai

Qai Singing. Toimituksia. Nobufumi Inaba: Suomalais-volgalaisten kielten omistusra-

kenteen kehitys.

Toimituksia. Paula Kokkonen: Syrjänische Texte V. Ylä-Vyčegdan murret-ta.

Toimituksia. Janne Saarikivi: Pinegan piirin suomalais-ugrilainen sub-

straattinimistö. Toimituksia. Sirkka Saarinen ja Aleksandr Feoktistov: Mokšamordvan

murteet. Sanakirjoja. Maria Barmič, Inna Vèllo ja Tapani Salminen: Metsänenetsin

sanakirja. Apuneuvoja. Ulla-Maija Kulonen: Itämansin krestomatia. Lisäksi tekeillä on uudistettu, suomalais-ugrilaisten kielten levikkiä kuvaa-

va seinäkartta ja uusi julkaisuluettelo. Yhteistyössä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kanssa jatkuu tšere-

missin ja vogulin kielen sanakirjojen toimitustyö. Karjalan kielen sanakirjan VI osan julkaisemiseksi on saatu opetusministeriöltä erillisrahoitus, ja kustannus-sopimus Seuran ja KKTK:n kanssa on allekirjoitettu lokakuussa. Cast-

renianumin toimitteiden julkaiseminen jatkuu yhteistyössä Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen laitoksen kanssa. Tekeillä on:

Castrenianumin toimitteita. Juha Kääriäinen (toim.). E. N. Setälän liiviläi-

nen sanasto.

Activités

205

Seura on myös ryhtynyt valmistelemaan uuden painoksen ottamista C. G. Mannerheimin teoksesta Across Asia from West to East in 1906–1908 I (Kansa-tieteellisiä julkaisuja VIII:1).

Tieteellisten seurain valtuuskunnan julkaisukeskuksen hoidossa olevaan Seuran julkaisuvarastoon on vuoden aikana saatu uusia julkaisuja seitsemän nimekettä, yhteensä 2 574 nidettä. Tiedekirja on myynyt 1.11.2003–31.10.2004 Seuran julkaisuja 1 261 nidettä. Seuralla on julkaisunvaihtokumppaneita 184. Tieteellisen kirjallisuuden vaihtokeskus on lähettänyt näille 360 nidettä. Vastik-keettomia kappaleita (arkistokappaleiden ja johtokunnan kappaleiden lisäksi) on toimitettu 715 kappaletta arvostelijoille, lahjoiksi, näyttelyihin ja työkappaleik-si. Viime vuosikokouksessa kutsuttiin Seuran uusiksi ulkojäseniksi fil. tri Art Lee-te Tartosta, hist. tiet. kand. Nikandr Popov Joškar-Olasta ja dos. Helena Susoi Salehardista.

Seuran vakinaisiksi jäseniksi on vuoden aikana valittu opisk. Mikko Kau-nisto Helsingistä, opisk. Jukka Kiho Tampereelta, opisk. Ville Koistinen Hel-singistä, opisk. Svetlana Koleva Smolyanista, Mika Laari Capolonasta, maist. Marko Marjomaa Kemistä, hum. kand. Tarja Melin Helsingistä, maist. Jaakko Myller Suhmurasta, valtiot. maist. Reima T. A. Luoto Espoosta, opisk. Auli Oksanen Helsingistä, opisk. Outi Pynnönen Helsingistä, merkon. Harry Sjöberg Espoosta, maist. Karina Suominen Helsingistä, opisk. Rauni Tompuri Helsin-gistä, maist. Ulla Vanhatalo Helsingistä, opisk. Olga Vorontsova Joškar-Olasta, dos. Jyri Vuorinen Vantaalta ja opisk. Réka Zayzon Satu Maresta.

Vuosikokouksessa tehdyn päätöksen mukaisesti on uusilta vakinaisilta jä-seniltä peritty kertajäsenmaksuna 40 euroa, opiskelijoilta kuitenkin 20 euroa.

Päättyvän toimintavuoden aikana Seura on onnitellut kunniajäseniään prof. Ilmar Talvea Turusta, prof. Eeva Kangasmaa-Minniä Turusta ja prof. Hans Frommia Münchenistä heidän 85-vuotispäivinään ja prof. Jorma Koivulehtoa Helsingistä 70-vuotispäivän johdosta, ulkojäseniään prof. Arved Lutsia Tartos-ta, prof. Nikolai Isanbajevia Joškar-Olasta, prof. Fjodor Gordejevia Joškar-Olasta, presidentti Lennart Merta Tallinnasta, tri Sauveldis Cimermanista Riias-ta ja prof. Paul Koklaa Tallinnasta heidän 75-vuotispäivinään ja tutkija Danilo Ghenoa Padovasta hänen 60-vuotispäivänsä johdosta.

Seura on kuoleman kautta menettänyt kunniajäsenensä prof. Alo Raunin Bloomingtonista ja prof. Gerhard Doerferin Göttingenistä sekä ulkojäsenensä prof. Aleksandr Feoktistovin Saranskista ja Moskovasta. Seuran toimimiehinä ovat päättyvänä kautena olleet seuraavat: esimiehenä prof. Ulla-Maija Kulonen, 1. varaesimiehenä prof. Sirkka Saarinen, 2. varaesimiehe-nä dos. Tapani Salminen, sihteerinä fil. lis. Janne Saarikivi ja hänen sijaisenaan heinäkuusta alkaen fil. maist. Paula Kokkonen, rahanvartijana merkon. Harry


206

Sjöberg, kirjavarainhoitajana fil. maist. Maire Aho ja johtokunnan lisäjäseninä vs. prof. Riho Grünthal, prof. Kaisa Häkkinen ja dos. Ildikó Lehtinen, arkiston-hoitajana ja yliasiamiehenä fil. maist. Merja Salo, tilintarkastajina prof. Esko Koivusalo ja oikeust. kand. Ralf Sunell ja heidän varamiehinään kauppat. maist. Mikko Koivusalo ja prof. Tapani Lehtinen.

Seuran edustajina August Ahlqvistin, Yrjö Wichmannin, Kai Donnerin ja Artturi Kanniston rahastojen tuoton jaosta päättävässä Suomalais-Ugrilaisen Seuran ja Kotikielen Seuran yhteisessä lautakunnassa ovat olleet 1. varaesimies, prof. Sirkka Saarinen, 2. varaesimies, dos. Tapani Salminen sekä asemansa perusteella esimies, prof. Ulla-Maija Kulonen. Alfred Kordelinin yleisen edis-tys- ja sivistysrahaston tieteen jaostossa Seuraa on edustanut prof. Ulla-Maija Kulonen, joka valittiin rahaston hallituksen jäseneksi 7.11. alkaneeksi kolmi-vuotiskaudeksi.

Tieteellisten seurain valtuuskunnan hallituksessa on Seuraa edustanut vaki-naisena jäsenenä ja julkaisukeskuksen johtokunnan jäsenenä esimies, prof. Ulla-Maija Kulonen. Tieteellisten seurain valtuuskunnan vuosikokouksessa Seuraa edusti esimies, prof. Ulla-Maija Kulonen. Sanakirjasäätiön johtokunnassa Seu-ran edustajana on ollut esimies, prof. Ulla-Maija Kulonen ja hänen varajäsene-nään vs. prof. Riho Grünthal. Tiedekustantajien liiton vuosikokouksessa Seuraa edusti julkaisusihteeri, maist. Leena Huima. Suomalais-ugrilaisten kansojen IV maailmankongressissa, joka pidettiin 15.–19.8. Tallinnassa, Seuraa edusti 1. varaesimies, prof. Sirkka Saarinen. Taluttaja Oy:n yhtiökokoukseen ja Sanoma WSOYj:n varsinaiseen yhtiökokoukseen Seuran edustajana on osallistunut ra-hanvartija, merkonomi Harry Sjöberg.

Seura on mukana myös ns. Unicode-työryhmässä yhdessä Kotikielen Seu-ran, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ja JL-Typesin kanssa. Tiedekustan-tajien liitolta on saatu 2 500 euron apuraha käytettäväksi suomalais-ugrilaisten tarkkeiden esiintymisfrekvenssin tutkimiseen ja laskentaan, joka tehdään aiem-min julkaistuista aineistokokoelmista. Tarkoitus on luoda tarkkeiston alustavat näppäinasetukset työryhmän testattavaksi ja käytettäväksi myöhemmin näp-päinstandardin kansainvälisessä kehitystyössä. Helsingissä 2. joulukuuta 2004 Paula Kokkonen, vs. sihteeri

Activités

207

Suomalais-Ugrilaisen Seuran tilinpäätös vuodelta 2004 TULOSLASKELMA 1.1.–31.12.2004

VARSINAINEN TOIMINTA Julkaisutoiminta

TUOTOT Julkaisujen myynti 14 031,53 Tekijänoikeuskorvaukset 2 841,24 Suomen Akatemian avustus 40 000,00 Muut avustukset 0,00 Tuotot yhteensä 56 872,77

KULUT Henkilöstökulut 56 070,42 Tieteelliset stipendit 19 685,00 Vuokrat 2 523,24 Painatuskulut 45 091,21 Muut kulut 9 313,34 Kulut yhteensä 132 683,21

Julkaisutoiminnan kulujäämä -75 810,44

Muu varsinainen toiminta

TUOTOT Satunnaiset tuotot 0,00 Tuotot yhteensä 0,00

KULUT Palkkiot 0,00 Muut kulut 4 944,76 Kulut yhteensä 4 944,76 Muun toiminnan kulujäämä -4 944,76

Varsinaisen toiminnan kulujäämä yhteensä -80 755,20 SIJOITUS- JA RAHOITUSTOIMINTA

TUOTOT Osingot 68 186,55


208

Korot 27 462,04 Arvopaperien myyntituotot/-tappiot 0,00 KULUT Korkokulut 1 755,00 Muut kulut 6 248,14

Sijoitus- ja rahoitustoiminnan tuotto-/kulujäämä 87 645,45

OMAKATTEISET RAHASTOT

TUOTOT 52 763,69

KULUT 22 590,61 Omakatteisten rahastojen tuottojäämä 30 173,08 Siirto pääomaan 30 173,08

Tilikauden tulos 6 890,25 TILINPÄÄTÖSSIIRROT

Siirto yleiseen rahastoon, yli-/alijäämä 6 890,25

Tilikauden jäämä 0,00

TASE 31.12.2004

VASTAAVAA

PYSYVÄT VASTAAVAT

SIJOITUKSET Osakkeet ja osuudet 853 924,02 Joukkovelkakirjat 109 543,60 Yhteensä 963 467,62 Omakatteisten rahastojen varat 514 662,03 Omakatteisten rahastojen saatavat -1 752,85 Yhteensä 512 909,18

Pysyvät vastaavat yhteensä 1 476 376,80

Activités

209

VAIHTUVAT VASTAAVAT

VAIHTO-OMAISUUS Julkaisut 16,82

SAAMISET Siirtosaamiset 0,00 RAHAT JA PANKKISAAMISET 71 790,66

Vaihtuvat vastaavat yhteensä 71 807,48

Vastaavaa yhteensä 1 548 184,28 VASTATTAVAA OMA PÄÄOMA

Pohjarahasto 1.1. 14 048,96 Lisäys, jäsenmaksut 600,00

Yhteensä 14 648,96 Yleinen rahasto 1.1. 918 011,17

Lisäys 6 890,25 Vähennys 0,00

Yhteensä 924 901,42 Minette ja Otto Donnerin rahasto 1.1. 10 042,92


Yhteensä 10 242,92 Lahjoittajien rahasto 1.1. 7 553,62

Lisäys 755,00 Vähennys 600,00

Yhteensä 7 708,62 Oma pääoma yhteensä 957 501,92

OMAKATTEISTEN RAHASTOJEN PÄÄOMA

Aug. Ahlqvistin rahasto 1.1. 38 887,88 Lisäys 4 344,57 Vähennys 2 200,00 41 032,45

Kai Donnerin rahasto 1.1. 23 534,32 Lisäys 2 413,65 Vähennys 1 100,00 24 847,97


210

Albert Hämäläisen rahasto 1.1. 119 752,65 Lisäys 12 068,27 Vähennys 6 000,00 125 820,92

Artturi Kanniston rahasto 1.1. 88 697,98 Lisäys 11 102,82 Vähennys 5 600,00 94 200,80

Julius Markin rahasto 1.1. 35 905,49 Lisäys 3 861,85 Vähennys 1 900,00 37 867,34

G. J. Ramstedtin muistorahasto 1.1. 43 316,69 Lisäys 3 861,85 Vähennys 0,00 47 178,54

Yrjö Wichmannin rahasto 1.1. 10 903,79 Lisäys 965,46 Vähennys 100,00 11 769,25

Mikko Korhosen rahasto 1.1. 24 874,87 Lisäys 2 413,65 Vähennys 1 200,00 26 088,52

Kaisi ja Kaino Heikkilän rahasto 1.1. 96 862,43 Lisäys 7 240,96 Vähennys 0,00 104 103,39

Omakatteisten rahastojen pääoma yhteensä 512 909,18

VIERAS PÄÄOMA

Lyhytaikainen Tilivelat 23 375,63 Muut velat 1 877,91 Siirtovelat 52 519,64

Vieras pääoma yhteensä 77 773,18

Vastattavaa yhteensä 1 548 184,28

Activités

211

Tilinpäätöksen liitetiedot: 1. Seuran puolesta ei ole annettu pantteja, vakuuksia, takauksia tai muita vas-tuusitoumuksia. 2. Käytetyt kirjanpitokirjat: tasekirja sidottuna; päivä- ja pääkirja ATK-tulosteina. Helsingissä, tammikuun 21. päivänä 2005 Ulla-Maija Kulonen Sirkka Saarinen Tapani Salminen Paula Kokkonen Harry Sjöberg Maire Aho Ildikó Lehtinen Kaisa Häkkinen Riho Grünthal

Suomalais-Ugrilaisen Seuran vuosikertomus

toimintavuodelta 2005

Päättyvä vuosi on Seuran 122. toimivuosi. Vuoden aikana Seura on järjestänyt vuosikokouksen sekä kahdeksan kuukausikokousta. Kaikki päättyvän toimikau-den kokoukset on järjestetty Tieteiden talossa. Kokouksissa on kuultu seuraavat esitelmät:

vuosikokouksessa 2.12.2004 esimies, prof. Ulla-Maija Kulonen (Helsingin yliopisto): Eteläinen obinugri: historiaa ja kontakteja,

21.1.2005 prof. Ferenc Havas (Budapestin yliopisto): Ergatiivisuus ja ura-

lilaiset kielet, 18.2. fil. lis. Janne Saarikivi (Tarton yliopisto): Permiläiskielten läntisistä

uralilaisista lainasanoista, 18.3. emer.prof. Kalevi Wiik (Turku): Vanhoja ja uusia teorioita suoma-

laisten juurista, 15.4. prof. Marja Leinonen (Helsinki): Komin kielen possessiivisuffiksit ja

definiittisyys, 20.5. prof. Helle Metslang (Helsingin yliopisto): Imperatiiveista ja käs-

kemisestä virossa ja suomessa, 16.9. fil. maist. Leena Huima (Helsingin yliopisto): Internetin käytöstä

tekstikorpuksena, 21.10. prof. László Honti (Udinen yliopisto): Parilliset verbit uralilaisissa

kielissä, 18.11. fil. maist. Karina Lukin (Helsingin yliopisto): Kolgujevin nenetsien

kyläelämää. Kokouksissa on ollut läsnä yhteensä 322 henkeä. Johtokunta on kokoontu-

nut kaikkina yllä mainittuina päivinä, yhteensä 9 kertaa.

Seuran tutkimusarkiston ja toiminta-arkiston aineisto, joka on Kansallisarkistos-sa, on edelleen erillisestä sopimuksesta käytettävissä johtokunnan hyväksymään perusteltuun tutkimustarkoitukseen. Kuluvana vuonna tutustumis-, käyttö- ja kopiointilupia on myönnetty erityisesti C. G. Mannerheimin Aasian-matkan kuva-aineistoon. Myös tšuvassi- ja enetsiaineistot sekä komilais- ja saamelais-aineistot ovat kiinnostaneet tutkijoita.

Seuran kokoukset ja julkaisut sekä uutuusjulkaisuista kannet ja lyhyt luon-nehdinta on nähtävillä verkko-osoitteessa www.sgr.fi. Kotisivuja ylläpitää mais-teri Toni Suutari.

Activités

213

Seuran taloudellinen tilanne on kuluvan vuoden aikana pysynyt hyvänä, vaikka Suomen Akatemian avustus julkaisutoimintaa varten pieneni 38 000 euroon. Tilannetta on helpottanut kirjallisuuden myyntitulojen kasvu viime vuodesta. Myös maan hyvänä jatkunut talouskehitys, yritysten hyvät tulokset ja osingon-maksukyky ovat pitäneet Seuran sijoitustoiminnan tuotot hyvällä tasolla. Niillä on katettu julkaisutoiminnan alijäämää. Seuran sijoitukset ovat edelleen tunne-tuissa suomalaisissa pörssiyhtiöissä, kotimaisissa joukkovelkakirjalainoissa, korkorahastoissa ja pankkitalletuksissa. Kulut ovat pysyneet talousarvion puit-teissa.

Yhdessä M. A. Castrénin seuran kanssa on hankittu yhteisomistukseen 10.3.2005 Hagelstamin huutokaupasta kuvanveistäjä Arttu Halosen (1885–1963) tekemä ja signeeraama pronssinen rintapatsas, joka esittää M. A. Castrénia. Seurat maksoivat puoliksi 406 euron hinnan. Veistos sijaitsee seuro-jen yhteisissä toimitiloissa Mariankatu 7:ssä.

Seuran hallussa olevista rahastoista sekä yleisistä varoista on myönnetty apura-hoja ja palkintoja yhteensä 42 700 euroa.

August Ahlqvistin, Yrjö Wichmannin, Kai Donnerin ja Artturi Kanniston rahastojen vuoden 2004 jaettavissa olleesta 10 000 euron tuotosta päätti Suoma-lais-Ugrilaisen Seuran ja Kotikielen Seuran yhteisesti asettama lautakunta 18.2. pitämässään kokouksessa jakaa seitsemän väitöskirjapalkintoa seuraavasti: 2 500 euron palkinnon fil. tri Hanna Lappalaiselle hänen väitöskirjastaan Vari-

aatio ja sen funktiot. Erään sosiaalisen verkoston jäsenten kielellisen variaation

ja vuorovaikutuksen tarkastelua, 1 750 euron palkinnon fil. tri Minna Jaakolalle hänen väitöskirjastaan Suomen genetiivi, 1 750 euron palkinnon fil. tri Petri Jääskeläiselle hänen väitöskirjastaan Instrumentatiivisuus ja nykysuomen ver-

binjohto, 1 000 euron palkinnon fil. tri Jarmo Harri Jantuselle hänen väitöskir-jastaan Synonymia ja käännössuomi: korpusnäkökulma samamerkityksisyyden

kontekstuaalisuuteen ja käännöskielen leksikaalisiin erityispiirteisiin, 1 000 euron palkinnon fil. tri Michael O’Dellille hänen väitöskirjastaan Intrinsic Ti-

ming and Quantity in Finnish, 1 000 euron palkinnon Sirkka Paikkalalle hänen väitöskirjastaan Se tavallinen Virtanen. Suomalaisen sukunimikäytännön mo-

dernisoituminen 1850-luvulta vuoteen 1921 ja 1 000 euron palkinnon fil. tri Michaela Pörnille hänen väitöskirjastaan Suomen tunnekausatiiviverbit ja niiden

lausemaiset täydennykset. Minette ja Otto Donnerin, Mikko Korhosen, Julius Markin sekä lahjoittaji-

en rahaston tuotosta myönnettävästä nuorten tutkijain sekä tutkijoiksi aikovien apurahasta johtokunta päätti 20.5. pitämässään kokouksessa. Käytettävissä ollut summa 5 000 euroa päätettiin jakaa neljän hakijan kesken seuraavasti: 2 500 euroa maisteri Marjatta Jomppaselle (Oulun yliopisto) väitöskirjatyöhön, jonka aiheena on perusinfinitiivin vertailu pohjoissaamen ja suomen kielen väite-lauseessa, 1 000 euroa suomen kielen jatko-opiskelija Nadežda Kasavkinalle


214

(Turun yliopisto) venäläisperäisiä lainoja suomen kielessä käsittelevään lisensi-aatintyöhön, 1 000 euroa suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen opiskelija Jaakko Häkkiselle (Helsingin yliopisto) tundranenetsin hantilaisia lainoja käsit-televään pro gradu -tutkielmaan ja 500 euroa arkeologian opiskelija Laura Har-janteelle (Helsingin yliopisto) pro gradu -tutkielmaan, joka käsittelee saamelais-substraattia Satakunnan ja Pirkanmaan paikannimissä ja kyseisten nimien yhte-yttä alueen arkeologiseen aineistoon.

Albert Hämäläisen rahastosta jaettavasta, ensisijaisesti etnografiseen hank-keeseen tarkoitetusta apurahasta Itä-Venäjällä asuvien suomensukuisten kanso-jen tutkimukseen päätettiin 18.11. johtokunnan kokouksessa. Hakemuksia oli saapunut kahdeksan kappaletta. Jaossa olleesta 7 000 euron apurahasta myön-nettiin 6 000 euroa valtiot. maist. Milla Hannulalle väitöskirjatyöhön, jonka aiheena on Venäjän alkuperäiskansapolitiikkaa vuosina 1985–2003: tapaustut-

kimuksena hantien ja mansien ’kansallinen’ selviytyminen. 1 000 euroa sai do-sentti Ildikó Lehtinen tutkimuksensa Marilainen nainen ja modernisaatio kent-tätyökustannuksiin.

Seuran hallussa olevien aineskokoelmien muokkaus-, toimitus- ja julkaisuhank-keista on vuoden aikana tuettu T. E. Uotilan komilaistekstien valmistelua toi-mittajanaan maist. Paula Kokkonen, kahdeksan kuukauden stipendillä, yhteensä 9 600 eurolla. Lisensiaatti Harry Halén on tehnyt 6 000 euron apurahan turvin viiden kuukauden aikana C. G. Mannerheimin matkapäiväkirjasta elektronisen version. Työ liittyy C. G. Mannerheimin Across Asia from West to East in

1906–1908 -teokseen, josta on tekeillä uusittu, korjauksin ja täydennyksin va-rustettu laitos. Maisteri Anneli Honko on saanut 2 400 euron apurahan, jonka turvin hän on valmistellut Julius Mägisten 1940-luvulla Ruotsissa keräämiä liiviläistekstejä painokuntoon. M. A. Castrénin käsikirjoitusten julkaisemiseen tähtäävää Manuscripta Castreniana -hanketta on jatkettu siten, että Seura myönsi opiskelija Lotta Jalavalle kolmen kuukauden apurahan (2 700 euroa), jonka turvin hän jatkoi edellisenä kesänä aloittamaansa Castrénin tundranenetsi-läisten muistiinpanojen käsittelyä.

Maisteri Sachiko Toguchi on työskennellyt ns. Unicode-hankkeessa kolme kuukautta (4.4.–6.7.) käyden läpi lähes 1 500 riviä tekstiä. Tekstit edustivat kaikkia uralilaisia kieliä sekä mm. turkkilais- ja mongolikieliä. Hänen työsken-telynsä rahoittivat Suomen tiedekustantajien liitto (300 tuntia = 2 500 euron apuraha v. 2004), Suomalais-Ugrilainen Seura (50 tuntia) ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (50 tuntia). Hänen tehtävänsä oli selvittää suomalais-ugrilaisen tarkekirjoituksen merkkien frekvenssi. Hänen työnsä tulokset tulevat olemaan pohjana fonttien typografiselle viimeistelylle ja suomalais-ugrilaista näppäimis-töä suunniteltaessa.

Activités

215

Seuran omissa sarjoissa ovat edellisen vuosikokouksen jälkeen ilmestyneet seu-raavat niteet:

Finnisch-Ugrische Forschungen 58. 488 sivua. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja 90. 407 sivua. Toimituksia 247. Edith Vértes: Südostjakische Textsammlungen III. 388 si-

vua. Toimituksia 248. Jarkko Niemi, Anastasia Lapsui: Network of songs. Indi-

vidual songs of the Ob' Gulf Nenets: Music and local history as sung by Maria

Maksimovna Lapsui. 201 sivua + 2 sukukarttaa. Castrenianumin toimitteita 63. Raija Bartens: Tähtiä lumessa. Ersä- ja

mokšamordvalaista runoutta. 269 sivua. Castrenianumin toimitteita 64. Sukukansaohjelman arki. Suomalais-

ugrilainen perintö ja arkipäivä. Studia Fenno-Ugrica 21.9.–16.11.2004. Toim. Paula Kokkonen. 250 sivua.

Karjalan kielen sanakirjan VI osa, jonka painatuskuluihin saatiin opetusmi-nisteriöltä erillisrahoituksena 31 500 euroa, ilmestyi Seuran Sanakirjoja-sarjassa XVI, 6 (= Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 25). 782 sivua.

Lisäksi on ilmestynyt uusi, 103-sivuinen julkaisuluettelo 1885–2004. Ilmestyneiden julkaisujen yhteissivumäärä on 2 888. Kuluvana kalenterivuonna odotetaan ilmestyväksi vielä seuraavat teokset: Uusintapainos Suomen kielen etymologisen sanakirjan 5. osasta, sivut

1257–1676. (Sanakirjoja XII:5), Toimituksia 249. Aleksandr Feoktistov – Sirkka Saarinen: Mokšamordvan

murteet, Apuneuvoja XV. Ulla-Maija Kulonen: Itämansin kielioppi ja tekstejä. Valmistumaisillaan ovat myös: Toimituksia. Julius Mägiste: Liiviläisiä tekstejä. Toim. Anneli Honko. Toimituksia. Trond Trosterud: Homonymy in the Uralic Two-Argument Ag-

reement Paradigms. Julkaisu väitöskirjasta.

Vuoden 2006 julkaisuohjelmassa ovat mm. seuraavat Seuran omien sarjojen nimekkeet:

Toimituksia. Lauri Harvilahti: The Eternal Poplar. Studies on Upper Altai

Qai Singing. Toimitteilla. Toimituksia. Paula Kokkonen: Syrjänische Texte V. (Ylä-Vytšegdan mur-

retta.) Toimitteilla. Toimituksia. Arja Ahlqvist: Toponimija Merjanskoj zemli. Väitöskirjatyö. Toimituksia. Nobufumi Inaba: Suomalais-volgalaisten kielten omistusra-

kenteen kehitys. Väitöskirjatyö. Toimituksia. Janne Saarikivi: Pinegan piirin suomalais-ugrilainen sub-

straattinimistö. Väitöskirjatyö.


216

Sanakirjoja. Maria Barmič, Inna Vèllo ja Tapani Salminen: Metsänenetsin

sanakirja. Toimitteilla. Tekeillä on: Artturi Kannisto: Ethnographica vogulica. Toim. Ildikó Lehtinen ja Ilmar

Talve. Castrenianumin toimitteita. E. N. Setälän liiviläinen sanasto. Toim. Juha

Kääriäinen. Uudistettu, suomalais-ugrilaisten kielten levikkiä kuvaava seinäkartta. Uusi, korjattu ja laajennettu painos C. G. Mannerheimin teoksesta Across

Asia from West to East in 1906–1908 I (Kansatieteellisiä julkaisuja VIII:1). Myös muita julkaisuhankkeita on vireillä, tekijöistä mainittakoon prof.

Michael Branch ja tri Robin Baker. Myös elektronisten julkaisujen suunnittelu on käynnistynyt. Yhdessä Turun

ammattikorkeakoulun kanssa on kehitteillä sanakirjakäyttöliittymä. Marin ja mordvan paperiversioina ilmestyneistä käänteissanakirjoista on tarkoitus saada elektroniset versiot. Seuran verkkosivuilla on nähtävillä jo nyt tri Irina Nikola-jevan ja työryhmän elektroninen julkaisu Online Documentation of Kolyma

Yukaghir, johon sisältyy mm. Yukaghir-English, English-Yukaghir Dictionary. Yhteistyössä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kanssa jatkuu tšere-

missin ja vogulin kielen sanakirjojen toimitustyö. Castrenianumin toimitteiden julkaiseminen jatkuu yhteistyössä Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen laitoksen kanssa.

Tieteellisten seurain valtuuskunnan julkaisukeskuksen hoidossa olevaan Seuran julkaisuvarastoon on vuoden aikana saatu uusia julkaisuja 12 uutta ni-mekettä, yhteensä 3 708 nidettä. Tiedekirja on myynyt 1.11.2004–31.10.2005 Seuran julkaisuja 1 452 nidettä. Seuralla on julkaisujenvaihtokumppaneita 179. Tieteellisen kirjallisuuden vaihtokeskus on lähettänyt näille 768 nidettä. Vastik-keettomia kappaleita (arkistokappaleiden ja johtokunnan kappaleiden lisäksi) on toimitettu 1 460 kappaletta arvostelijoille, lahjoiksi, näyttelyihin ja työ-kappaleiksi.

Viime vuosikokouksessa kutsuttiin Seuran uudeksi kunniajäseneksi akateemik-ko András Róna-Tas Budapestista ja ulkojäseniksi filol. tiet. kand. Ljutsija Bez-nosikova Syktyvkarista, prof. Ferenc Havas Budapestista, PhD István Kozmács Kecskemétistä, dos. Irma Mullonen Petroskoista ja fil. tri Eva Toulouze Tartos-ta.

Seuran vakinaisiksi jäseniksi on vuoden aikana valittu opettaja Kirsi Alata-lo Keravalta, opiskelija Bernadett Bíró Városföldistä, kääntäjä Avi Dekel Tam-pereelta, opiskelija Tomas Eriksonas Vilnasta, opiskelija Katalin Gugán Buda-pestista, tutkija Merja Leppälahti Turusta, tutkija Michael Rießler Leipzigista, tutkija Florian Siegl Tartosta, tutkija Jussi Tuovinen Helsingistä ja tutkija Oksa-na Zorina Helsingistä.

Activités

217

Vuosikokouksessa tehdyn päätöksen mukaisesti on uusilta vakinaisilta jä-seniltä peritty kertajäsenmaksuna 40 euroa, opiskelijoilta kuitenkin 20 euroa.

Päättyvän toimintavuoden aikana Seura on onnitellut ulkojäsentään filol. kand. Mari Mustia Tallinnasta hänen 85-vuotispäivänään, ulkojäseniään prof. István Szathmária Budapestista ja prof. Dmitri Tsygankinia Saranskista heidän 80-vuotispäivinään, ulkojäseniään prof. Ivan Galkinia Joškar-Olasta, prof. László Jakabia Debrecenistä ja dos. Aleksandra Stepanovaa Petroskoista sekä vakinaista jäsentään prof. Heikki Leskistä Jyväskylästä heidän 75-vuotis-päivinään, vakinaista jäsentään prof. Ingrid Schellbach-Kopraa Münchenistä hänen 70-vuotispäivänään, ulkojäsentään tri Hans-Hermann Bartensia Göttin-genistä ja vakinaista jäsentään maist. Anneli Honkoa Vantaalta heidän 60-vuotispäivinään.

Seura on kuoleman kautta menettänyt ulkojäsenensä prof. Juri Andu-ganovin ja prof. Fjodor Gordejevin Joškar-Olasta, filol. kand. Karl Kontin Tal-linnasta ja prof. Eduard Väärin Tartosta. Seuran toimimiehinä ovat päättyvänä kautena olleet seuraavat: esimiehenä prof. Ulla-Maija Kulonen, 1. varaesimiehenä prof. Sirkka Saarinen, 2. varaesimiehe-nä dos. Tapani Salminen, sihteerinä fil. maist. Paula Kokkonen, rahanvartijana merkon. Harry Sjöberg, kirjavarainhoitajana fil. maist. Maire Aho ja johtokun-nan lisäjäseninä prof. Riho Grünthal, prof. Kaisa Häkkinen ja dos. Ildikó Lehti-nen, arkistonhoitajana ja yliasiamiehenä fil. maist. Merja Salo, tilintarkastajina prof. Esko Koivusalo ja oikeust. kand. Ralf Sunell ja heidän varamiehinään kauppat. maist. Mikko Koivusalo ja prof. Tapani Lehtinen.

Seuran edustajina August Ahlqvistin, Yrjö Wichmannin, Kai Donnerin ja Artturi Kanniston rahastojen tuoton jaosta päättävässä Suomalais-Ugrilaisen Seuran ja Kotikielen Seuran yhteisessä lautakunnassa ovat olleet 2. varaesimies, dos. Tapani Salminen, prof. Riho Grünthal sekä asemansa perusteella esimies, prof. Ulla-Maija Kulonen. Seuraa on edustanut Alfred Kordelinin yleisen edis-tys- ja sivistysrahaston tieteen jaostossa sen puheenjohtajana sekä jaoston valit-semana jäsenenä säätiön hallituksessa esimies, prof. Ulla-Maija Kulonen.

Tieteellisten seurain valtuuskunnan hallituksessa on Seuraa edustanut vaki-naisena jäsenenä ja julkaisukeskuksen johtokunnan jäsenenä esimies, prof. Ulla-Maija Kulonen. Tieteellisten seurain valtuuskunnan vuosikokouksessa Seuraa edusti esimies, prof. Ulla-Maija Kulonen. Sanakirjasäätiön johtokunnassa Seu-ran edustajana on ollut esimies, prof. Ulla-Maija Kulonen ja hänen varajäsene-nään prof. Riho Grünthal. Suomen tiedekustantajien liiton vuosikokouksessa Seuraa edusti sihteeri. Taluttaja Oy:n yhtiökokoukseen ja Sanoma WSOYj:n varsinaiseen yhtiökokoukseen Seuran edustajana on osallistunut rahanvartija, merkonomi Harry Sjöberg. Helsingissä 2. joulukuuta 2005 Paula Kokkonen, sihteeri


218

Suomalais-Ugrilaisen Seuran tilinpäätös vuodelta 2005 TULOSLASKELMA 1.1.–31.12.2005

VARSINAINEN TOIMINTA Julkaisutoiminta

TUOTOT Julkaisujen myynti 25 223,30 Tekijänoikeuskorvaukset 1 426,04 Suomen Akatemian avustus 38 000,00 Muut avustukset 0,00

Tuotot yhteensä 64 649,34

KULUT Henkilöstökulut 54 115,12 Tieteelliset stipendit 20 700,00 Vuokrat 2 528,28 Painatuskulut 18 196,23 Muut kulut 13 033,78 Kulut yhteensä 108 573,41

Julkaisutoiminnan kulujäämä -43 924,07

Muu varsinainen toiminta

TUOTOT Satunnaiset tuotot 0,00 Tuotot yhteensä 0,00

KULUT Palkkiot 380,00 Muut kulut 3 895,64 Kulut yhteensä 4 275,64

Kulujäämä -4 275,64

Varsinaisen toiminnan kulujäämä -48 199,71 SIJOITUS- JA RAHOITUSTOIMINTA

TUOTOT Osingot 71 346,45

Activités

219

Korot 10 511,93 Arvopaperien myyntituotot/-tappiot 21 287,69

KULUT Korkokulut 1 759,65 Muut kulut 677,68

Sijoitus- ja rahoitustoiminnan tuotto-/kulujäämä 100 708,74 OMAKATTEISET RAHASTOT

TUOTOT 42 634,12

KULUT 22 855,36 Omakatteisten rahastojen tuottojäämä 19 778,76

Siirto pääomaan 19 778,76

Tilikauden tulos 52 509,03

TILINPÄÄTÖSSIIRROT Siirto yleiseen rahastoon, yli-/alijäämä 52 509,03

Tilikauden jäämä 0,00 TASE 31.12.2005

VASTAAVAA

PYSYVÄT VASTAAVAT

SIJOITUKSET Osakkeet ja osuudet 805 058,60 Joukkovelkakirjat 188 343,60 Muut sijoitukset 14 397,06 Yhteensä 1 007 799,26

Omakatteisten rahastojen varat 538 308,97 Omakatteisten rahastojen saatavat -5 621,03 Yhteensä 532 687,94

Pysyvät vastaavat yhteensä 1 540 487,20


220

VAIHTUVAT VASTAAVAT

VAIHTO-OMAISUUS Julkaisut 16,82

SAAMISET Siirtosaamiset 0,00

RAHAT JA PANKKISAAMISET 42 895,02

Vaihtuvat vastaavat yhteensä 42 911,84

Vastaavaa yhteensä 1 583 399,04 VASTATTAVAA

OMA PÄÄOMA Pohjarahasto 1.1. 14 648,96

Lisäys, jäsenmaksut 280,00 Yhteensä 14 928,96 Yleinen rahasto 1.1. 924 901,42


Yhteensä 977 410,45 Minette ja Otto Donnerin rahasto 1.1. 10 242,92


Yhteensä 10 747,21 Lahjoittajien rahasto 1.1. 7 708,62

Lisäys 755,36 Vähennys 400,00

Yhteensä 8 063,98

Oma pääoma yhteensä 1 011 150,60

OMAKATTEISTEN RAHASTOJEN PÄÄOMA Aug. Ahlqvistin rahasto 1.1. 41 032,45

Lisäys 3 679,10 Vähennys 2 500,00 42 211,55

Kai Donnerin rahasto 1.1. 24 847,97 Lisäys 2 043,94 Vähennys 1 500,00 25 391,91

Activités

221

Albert Hämäläisen rahasto 1.1. 125 820,92 Lisäys 10 219,69 Vähennys 7 000,00 129 040,61

Artturi Kanniston rahasto 1.1. 94 200,80 Lisäys 9 402,11 Vähennys 6 000,00 97 602,91

Julius Markin rahasto 1.1. 37 867,34 Lisäys 3 270,30 Vähennys 2 400,00 38 737,64

G. J. Ramstedtin muistorahasto 1.1. 47 178,54 Lisäys 3 270,30 Vähennys 0,00 50 448,84

Yrjö Wichmannin rahasto 1.1. 11 769,25 Lisäys 817,57 Vähennys 0,00 12 586,82

Mikko Korhosen rahasto 1.1. 26 088,52 Lisäys 2 043,94 Vähennys 1 700,00 26 432,46

Kaisi ja Kaino Heikkilän rahasto 1.1. 104 103,39 Lisäys 6 131,81 Vähennys 0,00 110 235,20

Omakatteisten rahastojen pääoma yhteensä 532 687,94

VIERAS PÄÄOMA Lyhytaikainen Tilivelat 8 901,83 Muut velat -3 279,66 Siirtovelat 33 938,33

Vieras pääoma yhteensä 39 560,50

Vastattavaa yhteensä 1 583 399,04


222

Tilinpäätöksen liitetiedot: 1. Seuran puolesta ei ole annettu pantteja, vakuuksia, takauksia tai muita vas-tuusitoumuksia. 2. Käytetyt kirjanpitokirjat: tasekirja sidottuna; päivä- ja pääkirja ATK-tulosteina. 3. Sijoitusomaisuuden luontoiset arvopaperit on kirjattu hankintahintaan tai sitä alempaan tilinpäätöspäivän todennäköiseen luovutushintaan, jona on pidetty vuoden viimeistä ostokurssia Helsingin arvopaperipörssissä. Helsingissä, tammikuun 20. päivänä 2006 Ulla-Maija Kulonen Sirkka Saarinen Riho Grünthal Paula Kokkonen Harry Sjöberg Maire Aho Ildikó Lehtinen Kaisa Häkkinen Jussi Ylikoski

SUSA91.pdf - Suomalais-Ugrilainen Seura

Documents